torstai 16. joulukuuta 2010

Asekoulutusta kiusatuille

Ongelmanuorten parissa työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja xxx ja jyväskyläläinen lukkopainivalmentaja xxx ideoivat alkuvuodesta väkivaltaisille nuorille vihanhallintakurssin. Idea oli kerätä xxxn salille poliisille ja sosiaalitoimelle tuttuja nuoria treenaamaan lukkopainia. Lukkopainin kautta nuorille opetetaan vihanhallintaa ja elämässä pärjäämisen aakkosia.
Ylen Suomi Express kuvasi reilu seitsemän minuuttisen dokumentin projektista. Dokumentti on nähtävissä keskiviikkona 15.12. TV2-kanavalla kello 19:20.

Miksi kiusatuille ei järjestetä valmennusta ? Me kiusatut olisimme eniten kamppailulajivalmennuksen tarpeessa. Väkivaltaisia ongelmanuoria kyllä hyysätään ja valmennetaan käyttämään väkivaltaa, mutta heikot kiusatut jäävät aina muiden armoille. Haastattelussa mielisairaanhoitaja kertoi olleensa ongelmanuori ja koulukiusaaja. Urakehitystä voi pitää onnistuneena. Suljetulla osastolla voi ihailla omaa onnistumistaan, kun koulussa kiusattua nörttiä saa nyt on oikein yhteiskunnan luvalla taas vääntää lattiaan, piikittää rauhoittavia ja lukita lepositeisiin, kun kiusattu erehtyi tuskassaan ilmaisemaan vihan tunteita. Ehkä näistä painivalmennettavista tulee mielisairaanhoitajia, vanginvartijoita tai jopa poliiseja. Mitä helvettiä ? Minulle luvattiin, että kiusaajista tulee syrjäytyneitä alkoholisteja, jotka joutuvat vankilakierteeseen heti peruskoulun jälkeen.

Vastavetona lukkopainiprojektille järjestän ampuma-asekoulutusta kiusatuille. Aseenkäsittely- ja ampumakoulutuksen lisäksi koulutukseen sisältyy taisteluharjoituksia sekä maastossa tapahtuvaan taisteluun että lähitaisteluun. Koulutukseen kuuluvat asetyypit ovat pistooli, konepistooli, tarkkuuskivääri ja rynnäkkökivääri. Koulutus on täysin laillista.

Ongelmanuorten väkivaltakoulutus on poliittisesti korrektia hyysäämistä. Väkivallantekijöiden, koulukiusaajien ja muun roskasakin hyysäämisellä on Suomessa pitkät perinteet. Veikkaanpa että lukkopainiprojektille myönnetään vielä monta palkintoa. Kiusattujen asekoulutus taas on erittäin pelottava mielleyhtymä. Ihmisten mielissä kiusaaja ja paini tarkoittavat hyvää tapaa purkaa paineita, mutta kiusattu ja ase tarkoittavat vain yhtä asiaa; joukkomurhaa. Siinä ei ole mitään pahaa, että valtio pakottaa sukupuolen perusteella häpeä- ja vankeusrangaistuksen uhalla jokaisen suomalaisen miehen (jehovia ja ahvenanmaalaisia lukuun ottamatta) puoli vuotta – vuoden kestävään pakkotyöhön ja tappajakoulutukseen. Myös rikolliset koulutetaan tappamaan. Eräs tuttu oli varusmiesaikanaan joutunut samaan joukkoon rikollisten kanssa, jotka oli vapautettu vankilasta suorittamaan asevelvollisuuttaan, koska varusmiespalvelun yläikäraja olisi tullut täyteen vankeusaikana. Marssilla ollessaan oli yksi tällainen isänmaan sankari yllättäen heittänyt ison kivenmurikan tuttuni päähän. Aliupseeri oli nähnyt tapauksen, mutta ei puuttunut siihen ollenkaan.

Rikollisten hyysääminen on suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Hovioikeutta koulukiusatuille !

Kiusatun Vastaisku syntyi melko tarkkaan vuosi sitten. Alkusysäyksenä oli Turun käräjäoikeuden päätös vapauttaa Cygnaeuksen koulun henkilökunta vastuusta kiusaamisjutussa. Tänään on myös Turun hovioikeus vapauttanut henkilökunnan vastuusta. Iltalehti:
Hovioikeus hylkäsi opettajien syytteet koulukiusaamisjutussa

Turun hovioikeus on hylännyt syytteet Turun koulukiusaamisjutussa.

Syytteen mukaan poikaa oli kiusattu alaluokilla vuosina 2002-2008 ilman, että opettajat puuttuivat asiaan riittävästi kiusaamisen lopettamiseksi.

Syyttäjä vaati Cygnaeuksen koulun työntekijöille ehdollista rangaistusta. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet.

Hovioikeuden mukaan jutun käsittelyssä on selvinnyt, että oppilasta on kiusattu usean lukukauden aikana. Hän on muun muassa saanut mustelmia. Hän on myös ollut luokassa, jossa oli ryhmä levottomia poikia.

Siitä ei löytynyt näyttöä, että vastaajat olisivat rikkoneet virkavelvollisuuksiaan.

Oikeuden mukaan heidän olisi kuitenkin pitänyt aiemmin ryhtyä toimiin kiusaamisen lopettamiseksi.

Vaikka hovioikeus hylkäsi syytteet, pojan asianajaja Ulf Månsson näkee päätöksessä myös hyvää.

- Hovioikeus ottaa selvästi kantaa siihen, että opettajien on tartuttava riittävän tehokkaasti kiusaamisen kitkemiseen. Tuomio oli vapauttava, koska oikeus piti tekoja niin vähäisinä.

Månsson ei vielä tiedä, haetaanko jutussa valitusoikeutta korkeimpaan oikeuteen.

STT

Vuosikausia kestäneessä kidutuksessa ei ole mitään juridisesti moitittavaa, siitä on nyt sekä käräjä- että hovioikeuden päätös.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

maanantai 13. joulukuuta 2010

Lisää keppiä syrjäytyneille II

Eduskunnan päätös leikata köyhimmiltä jäi yllättävän vähälle huomiolle. Päätöksellä on kuitenkin huomattavaa merkitystä kansakunnan kahtiajaossa.

Oikeisto: ”Toimeentulotuen alentamismahdollisuus ehkäisee syrjäytymistä.”

Vasemmisto: "Ai sä et vielä asu kadulla? Kohta asut."

Oikeiston tekstistä käy ilmi yltäkylläisyydessä koko ikänsä eläneiden menestyjien totaalinen kyvyttömyys nähdä syrjäytyneiden ahdinkoa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 9. joulukuuta 2010

Lisää keppiä syrjäytyneille

Syrjäytyneiden nuorten elämä vaikeutuu entisestään. Helsingin Sanomat :
Eduskunta on hyväksynyt kiistellyn lain, jonka mukaan alle 25-vuotiaan saamaa toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa, jos hän on keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt siitä.

Leikkausta vastustanut oppositio sai tukea valtakunnallisilta nuoriso- ja opiskelijajärjestöiltä, jotka tiistaina vaativat mielenosoituksessaan lainmuutoksen äänestämistä nurin.

Vastustajien mielestä laki ei kannusta nuoria koulutukseen, vaan ennestäänkin pahentaa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tilannetta.

”Jo lakiesityksessä huomautetaan, että kohderyhmänä olevat nuoret ovat erityisen vaikeassa asemassa ja suuressa syrjäytymisvaarassa. Silti keinona on kepin tarjoaminen ja lyödyn lyöminen edelleen ! Huhhuh, ei voi muuta sanoa ! Tähän ei voi kyetä kuin kokoomuslainen ministeri.” (linkki)

”Toimeentulotuen tehtävä on olla viimeinen turvaverkko, joka ottaa kopin putoavasta. Tuen varaan jäämisen syynä voi olla esimerkiksi asunnottomuus, päihteiden käyttö, oppimisvaikeudet, vaikeat perhesuhteet, heikko terveydentila, masennus tai epätietoisuus tulevaisuudesta.” (linkki)

”Toimeentulon heikentäminen ei auta tippaakaan asunnottomuuteen, masentuneisuuteen, paniikkihäiriöihin tai hankaliin kotioloihin. Seurauksena on vain nuoren syrjäytyminen entisestään, hän joutuu sinnittelemään entistä pahemmassa jamassa ruoka-avun, pikavippien ja perintäfirmojen armoilla.” (linkki)

”Yhdessä vastalauseessa viitataan nuoriin jotka "eivät anna rahan määrittää omaa elämäntapaansa". Erilaisia elämäntapoja etsiviä ihmisiä suomalainen nyky-yhteiskunta ei salli, ajaa heidät nälkäkuolemaan. Järkyttävää on, että vihreät, jotka toisaalla kehuvat itseään moderneiksi, avoimiksi, suvaitseviksi ja monikulttuurisiksi, menevät riemurinnoin mukaan tähän orjanomistajapolitiikkaan.” ”Tunnen kohtalonyhteyttä kohtuuttomuuksia kokeviin nuoriin. Yhteys tulee nykyisistä työelämäkäytännöistä. Sielläkin ongelmat yksilöllistetään, arvioidaan, pisteytetään, rangaistaan tai palkitaan kuin koiria, kukaan ei tiedä kaverinsa kohtelusta, pannaan kilpailemaan keskenään sokkona. Sietämätöntä, kestämätöntä. Jos yrität sanoa, että tällä tavalla toimien, tällaisessa ilmapiirissä minä en jaksa, en voi, niin kohtapa oletkin työstäkieltäytyjä.” (linkki)

Sosialismia rikkaille, kapitalismia köyhille. Tätä on suomalainen yhteiskunta.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kiusaaminen jatkuu korkeakoulussa

Joka neljäs korkeakouluopiskelija on joutunut kiusatuksi.
Kiusaaminen on korkeakouluissa luultua yleisempää. Tuoreista tutkimuksista käy ilmi, että jopa neljännes korkeakouluopiskelijoista on ollut loukkaamisen, vahingoittamisen ja syrjimisen kohteena. – Kiusaaminen on yllättävän samankaltaista kuin päiväkodeissa ja kouluissakin, mutta eniten on porukasta ulos sulkemista ja sosiaalisessa mediassa kiusaamista, kertoo sosiaalipoliittinen vastaava Hannele Karilainen Turun yliopiston ylioppilaskunnasta.
Joka neljäs. Korkeakoulussa. Tämä on synkkä uutinen kaikille niille, jotka uskovat, että helvetti loppuu peruskoulun jälkeen. Ehkä kannattaisi jo luopua vanhasta uskomuksesta, että kaikki kiusaajat ovat niitä huonosti pärjääviä surkimuksia. Korkeakouluihin kun ei huonosti pärjäävät pääse.

Vertailun vuoksi katsotaan lukuja peruskoulusta: ”Ylipäätään joskus kiusatuksi oli joutunut neljä poikaa kymmenestä ja kolme tyttöä kymmenestä.”

Mitä kiusatun korkeakouluopiskelijan kannattaa tehdä ? Ohjeita kiusatulle -sivun ensimmäinen ohje toimii yhtä hyvin korkeakoulussa ja työelämässä kuin peruskoulussa ja lastentarhassa. Ei sinne kannata mennä mielenterveyttään uhraamaan.
– Voi olla niin, että jo päiväkodissa kiusattu on sitä edelleen yliopistossa ja sen jälkeen työelämässä, Karilainen sanoo.
Kiusaaminen jatkuu läpi elämän. Se jopa periytyy sukupolvelta toiselle.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 2. joulukuuta 2010

Ammuskeluharjoitus

Kouluampumisia seurannut hysteria jatkuu entistä pahempana. Enää ei riitä, että kiusattuja kyräillään ja vainotaan. Nyt pitää pelotella pikkulapsia niin että tulee pissat housuun. Turun Sanomat, yleisönosastokirjoitus 25.11.2010 :

Käsittämätön turvallisuusharjoitus

"Lapset leikkivät koulun pihalla, osa on vielä sisällä ja osa tulossa ulos. Iloinen puheensorina ja riemunkiljahdukset taas sataneesta uudesta lumesta täyttävät ilmaa. Palohälytin alkaa soida, lapset suuntaavat nopeasti kohti koripallokenttää. Nopeasti, nopeasti viimeisetkin ulos, niinhän on opetettu!

Yhtäkkiä eräs opettaja sanoo: "mies heiluu aseen kanssa pihalla"! Toinen opettaja huutaa: "äkkiä sisälle, selkä seinää vasten ja kyyryyn! Valot pois ja aivan hiljaa! Nopeasti, nopeasti!" Lapset ryntäävät pakokauhun vallassa sisälle luokkaan. Nopeasti selkä seinää vasten ja huomaamattomaksi! Tyttö kurkistaa ylös ja näkee miehen ikkunassa tähtäämässä aseella opettajaa!

Tämä ei ollut kammottava satu, vaan ote todellisesta elämästä Kaarinassa, Hovirinnan koulussa maanantaina 22.11.2010. Kaarinan pelastussuunnitelman mukainen harjoitus uhkaavassa tilanteessa, esittää virallinen taho.

Lapset ovat iältään 6-12 vuotiaita. Kuulostaako normaalilta toiminnalta "turvallisessa" kouluympäristössä?

Kotona seurasin lapsen ahdistusta ja itkua, haluttomuutta olla hetkeäkään yksin.

Vastaisiko kyseisestä harjoituksesta vastaava henkilö tyttäreni kysymykseen: "Mutta äiti, mitä sitten, jos se olisikin ollut oikea ampuja? Olisiko se ampunut opettajan ja sitten meidät?"

Kysymys myös minulta: "Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että tämän ikäiset lapset on laitettava miettimään elämää suurempia kysymyksiä?" Koululaitoksen toimesta? Missä opetussuunnitelmassa lukee, että uhataan lapsia ja opettajia aseella päähän ihan opetusmielessä?

Terveisiä kuitenkin kaikille perheille, joiden lapset joutuivat osallistumaan tähän kammottavaan tilaisuuteen, lämmintä joulumieltä!

Hätääntyneen pikkutytön äiti

Seuraavan päivän lehdessä oli uutinen tapahtumista ja sitä seuraavana päivänä koulun vastine yleisönosastosivulla. Pihalla kannettiin viulukoteloa, ei asetta. Seuraavalla viikolla oli vielä kuudesluokkalaisen kirjoitus yleisönosastolla. Vain osa oppilaista oli järkyttynyt tapahtumista, useat olivat naureskelleet koko viulukoteloepisodille.

Duck and cover antaa suojan myös matalalla lentävien vesilintujen levittämää lintuinfluenssaa vastaan.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 25. marraskuuta 2010

Me emme kapinoi

...kertoo kansainvälinen tutkimus.

Nuoret ovat samanlaisia kuin useimmat aikuisetkin. Facebookissa kyllä liitytään erilaisiin protestiryhmiin, mutta siihen se jää. Passiivisuus on osa suomalaista kansanluonnetta. Vastarintaan ei nousta, ei vaikka kuinka kyykytetään. Toisaalta useimmilla nuorilla menee hyvin. Ei heillä ole syytä protestoida.

En yhtään ihmettele tutkimuksen tulosta, olin itsekin haluton/kyvytön kapinoimaan. Silloin nuorena oli vielä uskoa tulevaisuuteen. Halusin päästä elämässä eteenpäin. Yritin opiskella, yritin päästä työelämään, ja kun se ei onnistunut, omistauduin harrastuksille. Tilanne muuttui, kun vuosikymmenen unelma omasta purjeveneestä kaatui totaaliseen epäonnistumiseen. Jos olisin onnistunut, kirjoittaisin nyt jostain ihan muusta, ja kokemukseni kiusaamisesta olisivat jääneet ikuisesti unohduksiin.

Oman arjen pyörittäminen vaatii niin paljon voimavaroja, että entinen kiusattu ei ehkä senkään takia pysty tai halua kapinoida. Tilanne on mahdoton, jos on perustanut perheen tai kerännyt omaisuutta. Ne on helppo menettää jos lähtee taisteluun. Minua oli aina varoiteltu kuinka sitä pilaa tulevaisuutensa jos tekee hölmöyksiä. Ja kuinka tärkeää oli pitää CV aukottomana ja luottotiedot puhtaina että saa mielenkiintoisen ja hyväpalkkaisen ammatin ja menestyy elämässä pääsee nöyristelemään isoja pomoja pätkätöissä paskaduuneissa. Pelottelullaan aikuiset istuttivat minuun jälleenrakentajasukupolven työmoraalin.

Rahan sanotaan menevän rahan luo. Samoin valta menee niille, joilla on jo valtaa. Lennonjohtajat pysäyttävät koko yhteiskunnan, kun he haluavat lisää rahaa. Työkyvyttömällä luuserilla ei ole valtaa eikä keinoja. Olen oppinut lennonjohtajilta, väkivaltakoneistolta ja koulukiusaajilta, että yhteiskunnassa saa tahtonsa läpi uhkailemalla, pakottamalla ja aiheuttamalla niin suurta haittaa, että muiden on pakko alistua. Talojen valtaaminen ja liikenteen pysäyttäminen olisivat näyttäviä keinoja. Niillä ainakin saisi julkisuutta. Vai miltä tuntuisi pysäyttää liikenne eduskuntatalon edessä pahimman iltapäiväruuhkan aikaan ? Siihen ei työkyvytön syrjäytynyt luuseri yksin pysty.

Olen seurannut turkulaisten talonvaltaajien toimintaa. Pidän ryhmän kapinahengestä, mutta tavoite, autonomisen kulttuurikeskuksen perustaminen, tuntuu niin turhalta. En ymmärrä, miksi kulttuuri voi aiheuttaa niin suuria tunteita, että sellaisen puolesta kannattaa mennä äärimmäisyyksiin ja uhrautua. Olisi nuorilla opiskelijoilla varmasti tärkeämpiäkin kapinoinnin aiheita, esimerkiksi mielettömän korkeat asumiskustannukset. Sivullisen silmiin touhu näyttää typerältä. Vallataan kauheimmassa kunnossa oleva homeinen talonmörskä, vaaditaan että se luovutetaan kulttuuritilaksi, sitten järjestetään bileet, paikalle saapuu iso joukko nuoria juomaan kaljaa ja metelöimään pitkälle yöhön. Sitten saapuvat poliisit. Poliisit ovat osoittaneet todellisen luonteensa, kun valtaajien illanvietto on lopetettu väkivaltaisella, ylimitoitetulla poliisioperaatiolla. Kyseessä siis ovat vaihtoehtokulttuuria kannattavat nuoret, ei mikään aseistautunut ammattirikollisliiga. Muutaman tapauksen nähtyäni voin rehellisesti todeta, että poliisit ovat roskasakkia, koulukiusaajia virkapuvussa.

Joo joo. Ainahan kiusattu voi perustaa vaikka nettisivuston tai järjestön. Mutta nekin vaativat huomattavia voimavaroja, joita entisellä kiusatulla tuskin on. Innostus ja jaksaminen loppuu huomattaessa, että kovasta työstä huolimatta järjestöllä ei ole lainkaan vaikutusvaltaa tai edes näkyvyyttä. Kiusaamiseen on myös tullut etäisyyttä ajan kuluessa. Taisteluun lähtö tarkoittaa haavojen auki repimistä. Se on monelle liikaa.

Kiusattujen on luovuttava ajattelusta, että kiusatun pitää kaikesta huolimatta olla kiltti ja kuuliainen yhteiskunnalle. Kiusattujen on noustava vastarintaan. Jos ei itsensä takia, niin on taisteltava entisten, nykyisten ja tulevien kiusattujen puolesta. Jokaisen entisen kiusatun on syytä muistaa, että vaikka omat kokemukset keskitysleirihelvetistä ovat takanapäin, useille ne ovat tätä päivää ja vielä useammalle tulevaisuutta.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Finninaama tekee itsarin

Jatketaan vielä finninaamoista. Nyt on julkaistu tutkimus aknelääkkeen yhteydestä kasvaneeseen itsemurhariskiin.
Pahasta aknesta kärsivä nuori tekee todennäköisemmin itsemurhan kuin sileäihoinen, osoittaa ruotsalainen tutkimus. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itsemurhariskin kasvaminen ei johdu aknelääkkeestä vaan itse aknesta.

Varmaa tulosta tutkijat eivät saaneet, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että itsemurhariski kasvoi jo ennen lääkekuurin aloittamista.

Selvempi tulos saatiin siitä, että itsemurhayritykset ja itsemurhat ovat tavallisempia aknesta kärsivillä kuin muilla.
Aknenaama on pahassa tilanteessa. Ulkonäköpaineet ovat hirvittäviä. Jos aknenaamaa itseään ei oma ulkonäkö haittaa, niin muita nuoria se takuulla haittaa ja sen saa aknenaama kokea. Seksiä ja kauneutta tyrkyttävä läpeensä kaupallinen nuorisokulttuuri pitäisi repiä kappaleiksi, valella bensalla ja polttaa tuhkaksi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

maanantai 15. marraskuuta 2010

Lapsuus pakkolaitoksen ulkopuolella

Yleinen perustelu yksityisopetusta, kotikoulua, etäopetusta ja muita vastaavia järjestelyitä vastaan on, että vain peruskoulussa (ja päiväkodissa) lapset oppivat elämässä tarvittavat sosiaaliset taidot. Muuten lapsi on kuin tynnyrissä kasvanut.

Peruskoulua ei tarvita sosiaalisten taitojen oppimiseen. Ensiksi, peruskoulu on järjestelmänä melko uusi. Ovat sitä ennenkin lapset aikuisiksi kasvaneet. Toiseksi, lapsella on ympärillään lukuisia sosiaalisia kontakteja. On perhe, suku, perheen ja suvun ystävät, harrastuskaverit, työkaverit jne. perheineen ja ystävineen, ja hyvällä tuurilla on vielä mukavat naapurit. Perheellä on valtaa päättää, minkälaisten ihmisten kanssa lapsi on tekemisissä. Järkevät aikuiset ovat paras malli kasvavalle ja kehittyvälle lapselle. Lapsi tarvitsee malleja, joilla pärjää aikuisten maailmassa. Aikuisten maailman mallit saadaan aikuisilta, ei toisilta lapsilta, noilta pikku narsisteilta.

Lapsen oma ystäväverkko kehittyy vauvasta alkaen. Lapsiperheillä on tapana ystävystyä toisten samanhenkisten lapsiperheiden kanssa. Vähän vanhempana lapsi saa samanhenkisiä kavereita omista harrastuksistaan. Etäkoulu järjestäisi harrastuskerhoja, joihin kerääntyisi vain samanhenkisiä lapsia. Perheillä olisi valta päättää, missä seurassa lapsi on.

Peruskoulun paha ongelma on se, että siellä on läpileikkaus koko yhteiskunnasta, tulevista rikollisista tuleviin huippuosaajiin ja kaikkeen siltä väliltä. Jos peruskoulu korvataan etäopetuksella, toisilleen sopimattomat lapset pysyvät erossa toisistaan, aivan samalla tavalla kuin toisilleen sopimattomat aikuiset pysyvät erossa toisistaan. Vai haluatko sinä liikkua porukoissa, joiden arvomaailmat ovat valovuosien päässä sinun maailmastasi ? Mitä hyötyä lapselle on yrittää tulla toimeen sellaisten kanssa, joiden kanssa hänellä ei ole mitään yhteistä, ja joiden kanssa hän ei tule aikuisena aikaansa viettämään ? Vaikka lapsuusmuistonsa kullanneet hyväntahtoiset hölmöt uskovat lasten luonnolliseen kykyyn tulla toimeen keskenään, on kokemus osoittanut aivan toista. Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, ei aikuisten eikä varsinkaan lasten maailmassa.

Pointti on, että perheen kautta hankittu sosiaalinen verkosto on luonnollinen.

Mikäli kotona on ongelmia, ne eivät leviäisi vahingoittamaan sivullisia. Koulussa ongelmat kostetaan kiusaamalla muita. Kuinka monen perheen sisäisen kiistan uhriksi minä, syyttömänä sivullisena, olen joutunut ? Vanhemmaksi kelvottoman aikuisen teot eivät kohdistu vain hänen omiin läheisiinsä, vaan niistä joutuu kärsimään suuri joukko syyttömiä sivullisia. Syyttömiä sivullisia lapsia !

Ei ole minun tehtäväni suunnitella uutta järjestelmää. Peruskouluhelvetin ja kesken jääneen amiksen pohjalta ja vain keskimääräisellä älykkyydellä varustettuna en voi tehdä mitään. Virastot ovat täynnä korkeakoulututkinnon suorittaneita huippuälykkäitä ammattilaisia. Heidän kuuluisi ajatella. Minä haluan vain sulkea sen helvetin, missä olen vielä parikymmentä vuotta sen päättymisen jälkeen.

Toteuttaminen vaatisi muutoksia yhteiskuntaan. Nykysysteemi palvelee hyvin aikuisten pakkoa käydä töissä. Lapset saadaan kätevästi säilöön, kun vanhemmat juoksevat oravanpyörässä. Vanhemmilla ei olisi enää samalla tavalla mahdollisuutta uraputkeen, kun omista lapsista huolehtiminen vaatisi enemmän aikaa. Olisi pakko downshiftata. Olisiko se niin paha juttu ? Kiireen, suorittamisen ja kulutushysterian tilalle tulisi runsaasti aikaa perheen kanssa.

Ilman peruskoulua kasvavat lapset eivät kasva tynnyrissä. Mutta osa peruskoulussa kasvavista lapsista kasvaa keskitysleirivankeutta vastaavissa olosuhteissa. Onko se hinta vain maksettava ? Onko osa lapsista uhrattava suuremman yhteisen edun vuoksi ?

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

lauantai 13. marraskuuta 2010

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Finninaamoja saa pilkata

Hartwallin Åttå Drinkero -mainos sai kansakunnan paniikkiin.

Mutta Clearasil-mainokset ovat saaneet pyöriä vuosikymmeniä. Niissä tehdään harvinaisen selväksi, että finninaamainen poika on pelkkä hylkiö, jota jokaisen nuoren kuuluu pilkata. Eikä finninaama saa naista. Ikinä. Paitsi sitten, kun on naamansa korjannut kuntoon Clearasilillä.

Mainoksissa kauniilla teinipojalla on yksi mitättömän pieni näppylä naamassaan. Se on hirvittävä katastrofi, koska huomenna on treffit. Viimeksi telkussa pyöri mainos, jossa teinipoika peitti näppylän pukeutumalla kanaksi, mutta Clearasil teki hänestä tyttöjen himoitseman hottiksen. Loukkaavimmaksi koen radiomainoksen, jossa poika selitti nörttimäisellä kimityksellä osallistuvansa finninpuristelukisoihin. Lajeina oli muunmuassa peilin peittäminen, valmennuksessa oli oltu törkyisen paikan leirillä, hygienia laiminlyöty ja rasvaista roskaruokaa syöty.

Mainokset antavat ymmärtää, että aknen syynä on huono hygienia. Akne on ihotauti, eikä se lähde pois pesemällä, ei vaikka pesisit naamasi kymmenen kertaa päivässä. Eikä se lähde millään haisevalla ja kirvelevällä kosmetiikkatöhnällä. Aknen hoitoon on tehokkaita reseptilääkkeitä, joita ihotautilääkäri voi määrätä. Minulle toimivaksi osoittautui tretinoiinia sisältävä ihovoide ja tetrasykliini-antibiootti.

Clearasil-tuotteet eivät ole lääkkeitä. Ne ovat pesuaineita ja kosmetiikkaa. Clearasilin nettisivuilta on turha hakea tietoa ihotaudeista. Siellä tyrkytetään sitä samaa vanhaa roskaa puhtaudesta ja avuksi tarjotaan kaapintäydeltä tököttejä. Ja miksi heidän edes kannattaisi jakaa tietoa, koska heidän ainoana tarkoituksenaan on tehdä mahdollisimman paljon rahaa myymällä tököttejään mahdollisimman monelle ja mahdollisimman paljon. Ahneet kapitalistipaskiaiset rahastavat nuorten kärsimyksellä.

Mainonta aiheuttaa pojille kovia ulkonäköpaineita, antaa harhaanjohtavaa tietoa, syyllistää poikia joilla on iho-ongelmia, muokkaa nuorison käsityksiä kauneusihanteista, ja antaa koulukiusaajille lisää aseita kiusaamiseen. Tyttöjen ulkonäköpaineista on onneksi puhuttu paljon, mutta pojat ovat jääneet vaille huomiota. Edit: Tekeekö yhteiskunta jotain poikien ulkonäköpaineiden purkamiseksi ? En tiedä. Tuskin. Niin kauan kuin esimerkiksi tasa-arvopolitiikka on feministien sanelemaa, on turha odottaa muutosta. Resursseja muutoksen toteuttamiseen olisi, mutta ne käytetään muihin asioihin. Vaikka tyttöjen hyväksi on tehty paljon, eivät tulokset ole hyviä. Moni tyttö kamppailee koko ajan kovenevien ulkonäköpaineiden kanssa. Poikien kohdalla lähdetään nollatilanteesta. Sieltä on pitkä matka ulkonäköpaineista vapautumiseen. On todella ikävää, että laiminlyönnin uhreiksi joutuvat koulukiusatut pikkupojat.

Minulle valkeni totuus vasta parikymppisenä, että jauhelihapizzalta näyttävä iho ei johtunut likaisuudesta, ja siihen oli olemassa oikeat lääkkeet. Olen ihmetellyt, miksi terveydenhoitajat ja lääkärit eivät kouluaikana sanoneet asiasta mitään. Kortsun käyttö kyllä opetettiin, ja käskettiin kieltäytymään seksistä hamaan tulevaisuuteen asti, mutta aknen hoitoa ei käsitelty terveystiedossa, tai edes biologian tunnilla. Aknen merkitystä nuoren pojan hyvinvoinnille ei saa aliarvioida. Minulle akne oli monta vuotta kestänyt kärsimys, joka oli pahimmillaan samaan aikaan kuin kiusaaminenkin.

Eräitä ihmisryhmiä suojellaan massahysteriaan rinnastettavalla tavalla, mutta finninaamainen nynnypoika on lainsuojaton.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

maanantai 8. marraskuuta 2010

Miksi väkivalta ei naurata ?

Kiusaamista on aina vähätelty. ”Se on vain leikkiä” oli opettajien vakiokommentti. Aikuiset eivät tajua mitä lasten maailmassa tapahtuu. Kymmenvuotias kakara näyttää aikuisen silmissä mitättömän pieneltä ja harmittomalta, mutta toisen kymmenvuotiaan silmissä sama kakara näyttää kaksimetriseltä linnakundilta, joka aggressiivisuudessaan on täysin arvaamaton ja vaarallinen.

Jarmo Puskala on kirjoittanut kiusaamisesta Uuden Suomen blogissaan otsikolla ”Koulukiusatut liian tosikoita – mikä on vikana kun väkivalta ei naurata?” Hän kommentoi siinä artikkelia, jossa syyllistetään kouluväkivallan uhreja.

Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille -blogissa asiaa käsitellään tekstillä nimeltä ”Kahdenlaista häpeää.”

Kaktuksentappaja kirjoittaa samasta asiasta otsikolla ”Koulukiusaamisen lyhyt oppimäärä.” Kuvaus Tarmo-pojan päivästä on totuudenmukainen.

Myös minua syytettiin huumorintajuttomaksi. Mikäli väkivalta on huumoria, ovat kouluammuskelut ihan hillittömän hauskoja. Nauruun voi tosiaankin kuolla !

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa

Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat

Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Folkhälsanin selvitys kertoi vain sen, minkä minä olen aina tiennyt. Monelle uutinen tuli varmasti yllätyksenä, koska aikuiset eivät halua uskoa, että niin nuori lapsi voi olla toiselle lapselle niin julma.

Päiväkodeissa kiusaaminen on arkipäivää.

Kiusaaminen ilmenee päiväkodeissa mm. fyysisenä väkivaltana, lahjontana, haukkumisena, ilkeinä kommentteina, vallankäyttönä ja juonitteluna. Ryhmästä poissulkeminen ja leikkien ulkopuolelle jättäminen on kuitenkin kaikkein yleisin kiusaamisen muoto.

Lapset ovat hyvin tietoisia siitä, millainen hierarkia ryhmässä vallitsee. He pystyvät kertomaan kuka ryhmässä määrää, kuka jää ilman ystävää ja kuka kiusaa.

Vaikka pienet lapset ovatkin puhuneet kiusaamisesta, sitä ei ole aina otettu vakavasti.

Missä vaiheessa elämää useimmat ihmisistä unohtavat oman lapsuutensa todellisuuden ?

Vallankäyttöä, juonitteluja, valtahierarkioita. Ei, kyse ei ole Forresterin suvun vaiheista kertovasta draamasarjasta, vaan 3-6-vuotiaista pikkulapsista. Useat ovat todenneet tämän jo useasti, mutta todetaan vielä uudelleen: Lapset ovat pieniä psykopaatteja. Lasten maailmassa on voimassa viidakon laki, siellä vahvempi alistaa heikomman. Lapsia on kohdeltava sen mukaan, eli toisilleen vieraat kakarat on pidettävä erossa toisistaan. Lasten suojelu on aikuisten vastuulla, eikä siihen mikään tarhatäti pysty.

OIKEUTTA KIUSATUILLE !

tiistai 2. marraskuuta 2010

Feminismiä ja maahanmuuttoa

Nyt on minun vuoroni työntää lusikka kuumana kiehuvaan maahanmuuttosoppaan. Moni feministi on mukana kokkaamassa, joten sen takia keittiössä häärääminen kiinnostaa minuakin.

Maahanmuuttokeskustelu, jos sitä huutamista voi keskusteluksi nimittää, keskittyy kahteen ääripäähän. Jos siis osallistut keskusteluun edes hyvin maltillisilla ja hyvin perustelluilla mielipiteillä, olet joko rasisti tai hyysääjä.

Naisen asema on erityisen huono maissa, joista ihmisiä lähtee pakolaisiksi. Jokainen feministi käyttää tätä tunnettua faktaa perustellessaan, miksi suomalaisen naisen asemaa pitää parantaa. Feministeillä ei ole mitään mielenkiintoa puolustaa näitä alistettuja naisia.

Somalia on yksi näistä maista. Se on paha paikka, on ollut jo vuosikymmeniä ja tulee varmasti vielä kauan olemaan. Mutta kuinkas kävikään, kun näitä tyttöjä yritettiin pelastaa Suomeen ?

Minulla on oma ehdotus maahanmuuttopolitiikkaan. Ehdotan, että turvapaikanhakijoista ja pakolaisista otetaan Suomeen ensisijaisesti tyttöjä ja nuoria naimattomia naisia.

Nämä tytöt ja naiset pitää myös integroida suomalaiseen yhteiskuntaan. Heille on annettava täsmälleen samat oikeudet kuin kantasuomalaisille tytöille ja naisille, sisältäen myös oikeuden seurustella ja avioitua kantasuomalaisten poikien ja miesten kanssa. Nykytilanteessa isoa osaa maahanmuuttajanaisista koskee eri säännöt, kuten Fadime Sahindal sai todeta. Ja kyllä, myös täällä itäisessä hyvinvointivaltiossa tapahtuu samaa, kuten saimme toimittaja Wali Hashin Silminnäkijä-dokumentista nähdä.

Parikymmentätuhatta maahanmuuttajatyttöä sekoittaisi kivasti parinvalintamarkkinoita.

Olenko minä nyt rasisti vai hyysääjä, vai hyysäävän rasistin lisäksi sovinisti, joka yrittää hyötyä naisten hädänalaisesta tilanteesta vain tyydyttääkseen omat likaiset halunsa ?

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

maanantai 1. marraskuuta 2010

Korkean tason kiusaamista

Suomen Pankissa selvitellään kiusaamistapausta. Eläkkeelle jäänyt johtaja on salamyhkäisesti vihjannut joutuneensa työpaikkakiusaamisen uhriksi. Asiassa on oltava jotain hämärää, koska tarkempaa tietoa hän ei ole asiasta antanut. Rouvan ura Suomen Pankissa on ollut myrskyinen, alkaen presidentti Halosen tekemästä nimityksestä. Ehkä hän on yksinkertaisesti ollut huono johtaja, joka koettaa nyt syyttää toisia omasta epäonnistumisestaan. Aivan kuin tässä olisi taas yksi rikas ja vaikutusvaltainen nainen, joka viimeisenä tekonaan lyö uhrikortin pöytään ajaakseen feminismin asiaa. Väitteet lasikatosta, hyväveliverkostoista ja patriarkaatin tuhatvuotisesta salaliitosta naisten alistamiseksi ovat yhä voimissaan, jopa vahvempana kuin koskaan.

Toinen uutinen kertoo, että valtiovarainministeriössä työskennellyt virkanainen sai vahingonkorvauksena kiusaamisesta 118000 euroa.

Nämä naiset ovat itse valinneet pelaavansa peliä yhteiskunnan huipulla. Minä en voinut valita, kouluun oli pakko mennä. Naisten oikeusturva on myös kunnossa, kuten vahingonkorvausten määrästä voidaan päätellä. Minä en koskaan saanut mitään. Ei edes anteeksipyyntöä.

Turun Sanomat, pääkirjoitussivu 29.10.2010 :

Iltalehti: Työpaikkojen kiusaajat kuriin

"Suomen Pankin ex-johtaja Sinikka Salo vihjaisi lehtihaastattelussa tulleensa kiusatuksi. Salon olisi syytä syventää lausuntojaan. Valtiovarainministeriö tuomittiin vastikään maksamaan lähes 120000 euroa vahingonkorvauksia entiselle virkamie-helleen työpaikkakiusaamisesta. Tapaus on monella tapaa historiallinen. Kiusaaminen tapahtui valtiohallinnon ylätasolla eikä siihen puututtu ajoissa."

"Mikä suomalaista työelämää oikein vaivaa? Rahaministeriö ja keskuspankki eivät ole poikkeuksia. Työterveyslaitoksen mukaan työpaikkakiusaamista tai henkistä väkivaltaa kokee Suomessa jopa 140000 palkansaajaa."

"Takavuosien johtamisviisaus management by perkele, yksipuolisen miesvaltainen johtajisto ja reserviupseerikoulun pitäminen ylivertaisena johtajakouluna kostautuvat nyt henkisenä pahoinvointina työpaikoilla."

"Kiusaamisen vastaiseen kamppailuun kannustaa raha. Pienikin parannus työoloissa kasvattaa työyhteisön tuottavuutta."
Pari poimintaa tekstistä:

Armeijaa pidetään ylivertaisena johtajakouluna, miesten kouluna, vaikka sitä se ei ole.

Väite, että miesvaltainen johtajisto aiheuttaisi ongelmia, ei ole uskottava. Useilla aloilla Suomessa on naisvaltainen johtajisto ja henkilöstö. Eikä niissäkään vältytä ongelmilta. Tilanne on kiusaamisen ja työilmapiirin osalta jopa huonompi kuin miesvaltaisilla aloilla.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

perjantai 29. lokakuuta 2010

Katoamisilmoitus


Niinpä. Ei tarvitse palauttaa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi

Koulukiusattuna et voi mitenkään välttyä psyykenlääkkeiltä. Joko otat niitä vapaaehtoisesti, tai sinut pakotetaan ottamaan niitä.

Psyykenlääkkeet sekoittavat pään. Ne tunkeutuvat käyttäjänsä mieleen ja tappavat ihmisen sisimmän. Lääkkeitä käyttävä ei ole enää se sama ihminen kuka hän joskus oli.

Lääkäreitä pidetään kaikkitietävinä, mutta useat eivät ole muuta kuin ammattiinsa kyllästyneitä reseptinkirjoitusautomaatteja ja lääketehtaiden sätkynukkeja. Mielenterveyteen liittyvissä asioissa määrätään lääkkeitä aina ja ilman enempiä selvityksiä. Automaatti lyö reseptin kouraan ja käskee tulla takaisin kun lääkkeet kolmen kuukauden päästä loppuvat.

Lääkkeisiin liittyy valtavasti eriasteisia sivuvaikutuksia. Vaikka masennuslääkkeiden väitetään olevan turvallisia, aiheuttaa niiden käyttö koviakin sivuvaikutuksia varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana. Hoitovaikutuksen alkaminen voi kestää kuukauden tai kauemmin, tai vaikutusta ei edes tule. Piinaa voi kestää siis kauan, kun pitää odottaa lääkkeen mahdollisia hyötyjä. Ei ole olemassa lääkettä, millä ei olisi sivuvaikutuksia. Ja sivuvaikutuksia on niin kauan kuin lääkkeitä käytetään.

Neljän ensimmäisen vuoden aikana julkisessa terveydenhoidossa lääkkeitä syötettiin oikein urakalla. Pakkosyöttöä perusteltiin hyvillä aikeilla, että he haluavat vain auttaa minua ja kaikki tehdään vain minun parhaaksi. Ilmeisesti tarkoitus oli huumata ja lamaannuttaa minut tilaan, jossa vaatimukset oikeudenmukaisuudesta saatiin vaiennettua. Seuraavana on vain muutama esimerkki. Rauhoittavia piti syödä ja paljon. Olo oli aina sekava ja tokkurainen. Yhteistä rauhoittaville oli, että ne olivat voimakkaita. Eläminen oli epätodellista puoliunessa oloa. Erilaisia lääkkeitä kokeiltiin huonoilla tuloksilla. Jokaiseen liittyi sivuvaikutuksia. Eräskin masennuslääke aiheutti todella voimakkaita fyysisiä oireita. Silmät tuntuivat kääntyvän ympäri ja olo oli sekava ja rauhaton. Vasta pitkällisen anomisen ja pyytelyn jälkeen lääke suostuttiin vaihtamaan toiseen. Eräs lääke aiheutti lähes jatkuvaa nenäverenvuotoa. Siitä luovuttiin jonkin ajan kuluttua, mutta tietysti sitä piti koettaa uudelleen, vaikka ensimmäisen kerran haittavaikutukset olivat tiedossa. Mikäli olisin kieltäytynyt lääkkeiden ottamisesta, olisi ne syötetty minulle väkisin. Alistuminen väkivaltakoneiston mielivallalle oli ainoa keino välttää joutuminen suljetulle osastolle, eikä se aina edes riittänyt.

Pääsin neljän vuoden kärsimyksen jälkeen eroon julkisesta mielisairaanhoidosta, mutta lääkkeiden syöttäminen jatkui myös yksityisellä puolella. Eräs lääkkeistä aiheutti tilan, mikä tunnetaan nimellä levottomat jalat. Lääkettä ei tietenkään lopetettu tai vaihdettu, vaan levottomuuden hoitoon määrättiin toinen lääke. Söin vuosikausia useita erimerkkisiä masennuslääkkeitä. Yhtäläistä kaikille oli, että ne olivat kalliita ja tehottomia. Hinta ei minua haitannut, koska Kela maksoi masennuslääkkeet. Ilman Kelan myöntämää ylempää erityiskorvausta olisi köyhän budjetti ollut tiukilla. Kalliit unilääkkeet minun piti maksaa itse. Viimeisimpänä piti kokeilla lääkettä, jonka käytössä oli suuri maksavaurion vaara. Sitä riskiä en halunnut enää ottaa.

Minulle lääkkeistä ei ollut apua. Käytin erilaisia psyykenlääkkeitä yli vuosikymmenen. Masennuslääkkeitä, unilääkkeitä, ahdistuslääkkeitä, antipsykoottisia, rauhoittavia, lista on pitkä. En edes muista kaikkien käyttämieni masennuslääkkeiden nimiä, mutta sillä ei ole merkitystä, koska millään niistä ei ollut toivottua vaikutusta. Lopetin lääkkeiden käytön omatoimisesti. Vointini parani huomattavasti, kun lääkkeiden sivuvaikutukset loppuivat.

Lähipiirissä oli äskettäin tapaus, jossa työpaikan huono ilmapiiri masensi erästä tuttua. Hän meni reseptinkirjoitusautomaatille ja sai tietysti kasan reseptejä. Ja siitä se alamäki vasta alkoi. Hän muuttui masennuslääkkeiden myötä energisestä nuoresta ihmisestä puoliunessa horrostavaksi – joksikin. Hän pystyi vaivoin käymään töissä, mutta kotona vain kaatui sänkyyn ja nukkui. Siitä nuoresta ihmisestä ei ollut paljoa jäljellä, hän muistutti enemmän dementiaosaston vanhuksia. Vaikutus parisuhteelle oli tuhoisa. Tehtiinkö työpaikalla sitten jotain ilmapiirin parantamiseksi ? Vastaus on ei. Mutta nyt hän oli mielenterveysongelmainen, eikä sellaisen puheita tarvitse uskoa, tai edes kuunnella. Työpaikan vaihtaminen olisi ollut ainoa apu tilanteeseen, mutta alaa vaivasi työttömyys, joten uutta työtä olisi ollut mahdotonta löytää ja laskut ja lainanlyhennykset oli silti maksettava.

Kannattaa lukea käyttäjien kokemuksia netistä ennenkuin ottaa ensimmäistäkään pilleriä. Netti on täynnä kauhutarinoita lääkkeiden sivuvaikutuksista. Tarinat ovat totta. Olen kokenut saman itse.

Niinpä. Miksi meille syötetään lääkkeitä asioihin, joihin auttaisi ainoastaan elämänmuutos ? Lääke ei poista kiusaamista tai yksinäisyyttä.

”Lääke” on harhaanjohtava sana. Pitäisi puhua myrkyistä, koska sellaisia psyykenlääkkeet ovat.


OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 21. lokakuuta 2010

Valkoinen raivo III

Ruukinmatruuna jatkaa kiusaamisen käsittelyä. On hienoa, että hänellä on antaa oikeasti toimivia ohjeita kiusaamisen kitkemiseen. Kotikoulu toimii varmasti. Olen jo niin kyllästynyt lukemaan tekstejä, joissa toistellaan niitä samoja vanhoja kliseitä anteeksiannosta ja psykiatrian kaikkivoipaisuudesta.

Pahinta on se, että kiusatulta viedään mahdollisuus puolustautua ja hänet syyllistetään, jos hän nostaa eväänsäkään kiduttajiaan vastaan.

On todettu, että peruskoulussa koulukiusaamisen kohteeksi joutuneilla on yhtä paha post-traumaattinen stressioireyhtymä kuin natsien keskitysleireiltä selvinneillä, ja heidän oireensa ovat identtiset.
Nuo kaksi ylläolevaa asiaa on vaiettu kuoliaaksi. Kukaan aikuinen ei halua kuulla, että lapsi voi olla toiselle lapselle niin julma.

Ehkä vain on kyynisesti todettava, että Suomessa on syytäkin pitää aseenkanto tulevaisuudessa suunnilleen vapaana; sen pelko, että jollakulla kiusatulla todella naksahtaa ja hän ottaa pyssyn ja alkaa räiskimään, pitää myös huolta siitä, että asialle tehdään jotain ennenkuin jollakulla naksahtaa; jos tällaista pelkoa ei ole, kiusaaminen voi jatkua täysin esteettä ja seuraamuksitta. Ehkä vain on niin että päättäjät ottavat hallintoalamaisensa huomioon vasta silloin, kun he omakohtaisesti joutuvat pelkäämään hallintoalamaisiaan ja heidän kostoaan. Tämä on USA:n perustuslain 2. lisäpykälän viisaus - aseistetulla kansalla on kohteliaat johtajat.
Toivottavasti niin pitkälle ei tarvitse mennä. Minä en kuitenkaan suostu sulkemaan aseellisen kapinan mahdollisuutta pois käytettävien keinojen listalta. Se olkoon viimeinen keinoista, kun kaikki muut ovat pettäneet. Homman toimivuus riippuu paljon siitä, kenellä aseita on, ja ketä vastaan niitä käytetään. Olen saanut käsityksen, että Natsi-Saksassa olisi ollut liberaalit aselait. Vallanpitäjille uskollisia ryhmittymiä aseistettiin innokkaasti. Juutalaisille ei aseita annettu. Jenkeissä on liberaalit aselait, mutta siellä kuitenkin saa vapaasti kyykyttää köyhiä ja kurjia ilman vaaraa kostosta. Jenkeissä aseväkivalta on enimmäkseen kurjien afroamerikkalaisten, latinalaisamerikkalaisten ja white trashin ryhmien sisäistä ja välistä väkivaltaa. Kurjat on usutettu toisiaan vastaan taistelemaan korttelin herruudesta. Los Angelesin mellakoissa vuonna 1992 afroamerikkalaiset tuhosivat omat asuinseutunsa ja vihan kohteeksi joutui korealaiset, ei Beverly Hillsin rikkaat. Solidaarisuus kurjien välillä puuttuu, ja vallanpitäjät käyttävät sitä armottomasti hyväkseen. Se on hajoita ja hallitse – valtaa parhaimmillaan ja pahimmillaan.

En tiedä missä on vika, kun ihmisiä saa kyykyttää ilman pelkoa kostosta. Michael Mooren elokuvassa Sicko esiteltiin toinen toistaan järkyttävämpiä tapauksia, joissa vakuutusyhtiöt olivat evänneet korvaukset sairaille. Vaikka päätös olisi kuolemantuomio ilman hoitoa jäävälle sairaalle, saavat vakuutusyhtiöt tehdä miljardivoittoja heidän kuolemallaan ilman pelkoa, että katkera omainen kostaisi. Miten ihmeessä se on mahdollista aseiden luvatussa maassa ?

Eugen Schauman jäi viimeiseksi. Death of a President -elokuvan skenaario ei ole nykyaikana mahdollinen. Poliitikoilla ei ole muuta pelättävää kuin vaalirahoitukseen liittyvät epäselvyydet, paljastuskirjoja kirjoittavat ex-naisystävät, tekstiviestit eroottisille tanssijoille ja hetken päähänpistosta toimivat sekopäät, kuten Anna Lindh joutui jälkimmäisen omakohtaisesti kokemaan.

Facebookin yleislakkoryhmä antoi poliitikoille selvän signaalin: Kyykytys jatkukoon. Sadantuhannen uho surkastui parinkymmenen ruikutukseen. Kyykytetty kansanosa ei voi mitään poliitikkojen mielivallalle.

Jos yhteiskunta pettää sen kaikkein perustavanlaatuisimman sopimuksensa yksilön kanssa - sopimuksen taata yksilölle rauha, turvallisuus ja negatiivinen vapaus kiusanteosta, uhkailuista, väkivallasta ja transgressioista - tällöin yksilöllä ei ole enää mitään velvollisuutta sitoutua mihinkään yhteiskunnan vaatimuksiin.
Tämä on useimmille liian radikaalia. Minulle se on vapauttavaa. Yhteiskunta on ihmistä varten, ei toisinpäin.

Si vis pacem, para bellum.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 19. lokakuuta 2010

Valkoinen raivo II

Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset pohtivat virastoissaan ratkaisuja. He eivät koskaan tule saavuttamaan samaa viisautta, vaan he tuottavat uusia hyväntahtoisia hölmöilyjä ja kovien otteiden vainokampanjoita, tajuamatta ollenkaan mitä lasten maailmassa tapahtuu.

Takkirauta: Valkoista raivoa

Tässä tulee muutama kuoliaaksi vaiettu totuus:

Lasten maailma on anarkia, jossa pätee viidakon laki ja vahvimman oikeus.

Koulukiusattujen kokemukset ovat täysin rinnastettavissa sekä vakavuudeltaan että syvyydeltään keskitysleirivankien kokemuksiin. [Kokemuksiani on aina vähätelty.]

Maan tapa on ollut, että koulukiusaamiseen ei puututa mitenkään tai se vaietaan kuoliaaksi. [Ja jos puututaan, puututaan väärin, jolloin kiusatun tilanne vain pahenee.]

Suuriääniset kampanjat kiusaamisen lopettamiseksi ovat ilmeisesti olleet pelkkää lässynläätä. [Ja ovat yhä. Ja tulevat aina olemaan.]

Keskitysleireillä ei ole Jumalaa, eikä myöskään peruskoulussa. [Jumalan on oltava todella sadistinen mielipuoli, että hän antaa kaiken tämän tapahtua pienelle lapselle. Minun Jumalani on kuollut.]

Me olemme eläimiä, ja meihin on sisäänkoodattu oikeudenmukaisuuden vaatimus. [Tämä on ehkä koko tekstin tärkein havainto. Raivoni takana on aina ollut kokemus valtavasta epäoikeudenmukaisuudesta. Vaatimukseni oikeudenmukaisuudesta tulkittiin väärin ja se vei minut lopulta mielisairaalaan.]

Valkoinen raivo on seurausta siitä, kun tunne-elämä tapetaan mutta järkeä ei.

Se, mitä olen kokenut, on epäoikeudenmukaista ja se täytyy kostaa. [Tuon voi ymmärtää ainoastaan kokemalla sen itse. Hyväntahtoiset hölmöt vaativat koston sijasta anteeksiantoa.]

Me kaikki olemme luoneet Auvisen ja Saaren hyväksymällä kouluväkivallan ja koulukiusaamisen. Joko kiusaamalla itse, katsomalla muualle tai hiljaa hyväksymällä. Me jokainen saamme nyt lusikoida sitä soppaa, minkä olemme itse keittäneet. [Myös minä olen tämän yhteiskunnan tuote.]

Ehkäpä koulukiusaamista ei pitäisi kutsua kiusaamiseksi. Kouluterrori on ruukinmatruunan mielestä parempi sana, sillä kyse on brutaalista, systemaattisesta terrorista, jolle yhteisö antaa hiljaisen hyväksynnän nahkiaisineen ja muine kiusaamisrituaaleineen.

Mitä tällaiselle valkoiselle raivolle voidaan tehdä? Vastaus on, että ei oikeastaan yhtään mitään. [Olemassaolevaan raivoon voisi auttaa, jos ihmiselle annettaisiin täydellinen oikeudenmukaisuus. Mutta kyykyttämällä ihmistä lisää raivo kasvaa kunnes murtumispiste saavutetaan. Vastaus on ennaltaehkäisy. Ei kiusaamista, ei raivoa.]

Tämän blogin pitäminen on minulle hyvin terapeuttista. Olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin kuin koskaan ennen.

Odotan koko ajan, että poliisit tulevat, sulkevat tämän blogin ja vievät minut ”tahdosta riippumattomaan hoitoon.” Ilmeisesti täällä hyvinvointivaltiossa tämä aihe ja aiheen kokeneet pitää vaieta kuoliaaksi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

maanantai 18. lokakuuta 2010

Valkoinen raivo

Nyt olisi mahdollisuus ymmärtää. Minä ymmärrän. Minä olen kokenut saman.

Suomen Kuvalehti: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja

Tuolla tavalla puhumalla joutuu mielisairaalaan. Vaikene ! Vaikene kuoliaaksi ! Todellista identiteettiäsi et saa paljastaa. Muuten valkotakkiset tulevat, ja he tulevat poliisien kanssa hakemaan sinua. Lopulta on täysin yhdentekevää, että toteutatko fantasiasi vai et. Sinä olet joka tapauksessa tuhoutunut.

Lauri haluaa auttaa yhteiskuntaa kertomalla kokemuksistaan. Kirjoitin aiemmassa tekstissä, että minulla on hiljaista tietoa, jonka vain minä tiedän, mutta josta olisi hyötyä kaikille kiusatuille ja koko yhteiskunnalle. Mutta minun mielipiteeni eivät ole ketään koskaan kiinnostaneet, kuten ei kiinnostanut opetusministeri Henna Virkkustakaan.

Mitä on kiusaamisesta selviytyminen ? Lauri on menestynyt myöhemmässä elämässään, mutta elää painajaisensa kanssa kuolemaansa asti. Lauri on elossa, mutta onko hän selviytynyt ?

Suomen Kuvalehden artikkelista löytyi taas sama asia, mikä löytyy aina kun käsitellään koulukiusaamista. Ongelmaa koetetaan ratkaista etsimällä ja auttamalla väkivaltaa kokeneita. Se on liian myöhäistä, koska peruuttamaton tuho on jo tapahtunut. Yksi elämä on jo pilalla, peruuttamattomasti. ”Mutta syvällä sisimmissäni olen tappaja, kuolemaani asti.”

Ongelmaan on yksinkertainen ja varma ratkaisu: ennaltaehkäisy. Ei kiusaamista, ei valkoista raivoa. Ohjeita kiusatulle -sivu antaa siihen yksityiskohtaiset ohjeet.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

perjantai 15. lokakuuta 2010

Laki ja oikeus III

Tämä teksti liittyy aiempaan kirjoitukseeni Laki ja oikeus.

Poliisi-TV on kuulunut Nynnyn suosikkeihin jo kaksi vuosikymmentä. Torstaina 14.10. esitetyssä ohjelmassa toimittajat osoittivat erityistä rohkeutta uutisoimalla, että musiikki on Suomessa henkeä ja terveyttä arvokkaampaa.

Raportin lopussa ruudulle lyödään hintalappuja ja toimittaja kysyy: ”Rikos on rikos, mutta miksi musiikki on niin paljon henkeä ja terveyttä rahallisesti arvokkaampaa.”

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 3938 €

Tapon yritys 2300 €

Pahoinpitely 0 €

"Syytetty velvoitetaan suorittamaan tekijänoikeuslain 57 § 1. momentissa tarkoitettuna hyvityksenä asianomistajille yhteensä 307 450 € korvauksia". Näin lukee papereissa, jotka asianajaja on lähettänyt Mikalle käräjäoikeuden istunnon jälkeisenä päivänä. Korvausten lisäksi tuomio sisälsi 4 kk ehdollista vankeusta.

- Olisin toivonut korvauksia, jotka olisi edes mahdollista suorittaa. Tuosta summasta en saa edes korkoja maksettuja ikinä.

- Jos korvaukset pysyvät noin suurina, mun ei kannata käydä töissä. Jään työttämäksi enkä ota enää ikinä mitään vastaan.

Tekijäoikeusrikos on rikos muiden joukossa, mutta miksi musiikki on niin paljon henkeä ja terveyttä rahallisesti arvokkaampaa? Pahoinpidellyt eivät usein saa tekijältä mitään ja esimerkiksi tapon yrityksestä uhri saa vahingonkorvauksia keskimäärin hieman yli 2000 €.

Väkivaltakoneistoa ei kiinnosta kansalaisten suojelu, mutta rikkaiden omaisuuden suojelussa on käytössä järeät keinot. Vartioliike ja poliisit olivat äkkiä paikalla, kun olin kaverini kanssa dyykkaamassa erään ison marketin roskalavaa. Rikkaiden roskat ovat ihmistä arvokkaampia.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Mielisairaus on kuolemantuomio

Mielenterveyden keskusliitto julkaisi Mielenterveysbarometrin. Turun Sanomat uutisoi:

Mielenterveyspotilaan muut sairaudet jäävät vaille hoitoa

Mielenterveyspotilaiden muut sairaudet saatetaan laittaa liian helposti mielenterveysongelmien piikkiin. Jopa neljännes mielenterveyspotilaista kertoi jääneensä ilman lääkärin hoitoa fyysisissä sairaustapauksissa. Vielä suurempi osa katsoi, etteivät lääkärit ottaneet heitä vakavasti. Tiedot käyvät ilmi Mielenterveyden keskusliiton maanantaina julkistamasta Mielenterveysbarometrista.

Liiton toiminnanjohtaja Timo Peltovuori uskoo, että hoidon puutteella pystytään ainakin osin selittämään mielenterveyspotilaiden keskimääräistä lyhyempi elinikä. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus paljasti, että naispuoliset mielenterveyspotilaat kuolevat keskimäärin kymmenen vuotta ja miehet jopa kaksikymmentä vuotta aiemmin kuin valtaväestö.

Mielenterveysongelmaisen ei kannata sairastua fyysisesti. Priorisointi on päivän sana. Hulluun on turha haaskata yhteiskunnan resursseja. Parempi on, että kuolevat pois, mokomat loiset. Hullun valitusta kivuista ja säryistä ei tarvitse kuunnella. Lääkärit voivat selittää oireiden olevan sairaan mielen tuotoksia. Kuka nyt hullua uskoisi ?

Miespuolinen mielenterveyspotilas kuolee keskimäärin 20 vuotta valtaväestöä aiemmin. Mielenterveysongelma on kuolemantuomio miehelle. Kiusaajat tappoivat minusta 20 vuotta ilman, että siinä on mitään juridisesti moitittavaa. Minun on yhä vaikeampaa löytää mitään hyvää tästä yhteiskunnasta ja muista ihmisistä.

Ylläolevien todisteiden valossa väitän, että mielenterveysongelmat ovat ennenkaikkea miesten tasa-arvon ongelma.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Lisää pakkohoitoa

Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry:n mielenosoitus eduskuntatalolla keräsi parisataa omaista näkyvään mielenilmaukseen. Järjestön vaatimukset omaisten aseman parantamiseksi ovat perusteltuja, koska mielenterveyspotilaan omaisen elämä on helvettiä. Kauhistuin järjestön vaatimusta lääkärien oikeuksien lisäämisestä pakkohoitoon määräämisessä. Järjestö vaatii lisää pakkohoitoa, vaikka suuntaus maailmalla on pakkohoidosta luopuminen. Olisi myös omaisten etu, jos taantumuksellisuuden sijasta ajettaisiin nykyjärjestelmän täydellistä remonttia. En ole tutustunut järjestön toimintaan, enkä enää edes halua. Onko järjestö psykiatriauskovaisten turvapaikka, vai mistä moinen taantumuksellinen hölmöily johtuu ? Järjestöä johtaa tunnettu vasemmistolainen radikaalifeministi Minna Sirnö, ja järjestön hallituksen kaikki varsinaiset jäsenet ovat naisia. Kaikki toimihenkilöt ovat naisia.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 12. lokakuuta 2010

Pakkohoitoa

Koulukiusaaminen on ajoittain esillä mediassa, mutta psykiatrian väärinkäytöksistä harvemmin kerrotaan. YLE:n ajankohtaisohjelma MOT on vihdoin tehnyt ohjelman tästä vakavasta aiheesta. Psykiatria on vaarallisin osa yhteiskunnan väkivaltakoneistoa. Koneisto toimii mielivaltaisesti. Pakkohoitoa käytetään rangaistuksena niille, jotka eivät suostu alistumaan koneistolle. Koneiston uhriksi joutuneella ei ole minkäänlaista oikeusturvaa.

Antipsykiatrista liikettä ei ole olemassa Suomessa, vaikka netti pursuaa järkyttäviä tarinoita ihmiskohtaloista systeemin armoilla. Yhden tarinan voi lukea tämän blogin ensimmäisestä tekstistä. Suomi on täynnä mielenterveyspotilaiden ja -omaisten järjestöjä, mutta ne tarjoavat pelkkää psykiatriauskovaista lässytystä. Antipsykiatrisen liikkeen perustaminen Suomeen on yhtä vaikeaa tai mahdotonta, kuin on syrjäytyneiden kansannousu. Systeemin uhreja on kymmeniä tuhansia, mutta me olemme niin nujerrettuja, että me emme jaksa järjestäytyä, ja varsinkaan lähteä taisteluun oikeuksiemme puolesta.

MOT: Pakkohoitoon tuomitut

TV1 11.10. klo 20:00

Tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon joutuneen oikeusturva ei toteudu. Viranomaiset puolustavat toisiaan sokeasti.

Suomessa määrätään psykiatriseen pakkohoitoon lähes 10 000 ihmistä vuodessa. Osa joutuu suljetulle osastolle ilman kunnollisia perusteita. Kukaan ei tiedä kuinka moni. Kun ihminen on määrätty pakkohoitoon, hänen vapauttaan voidaan rajoittaa erilaisilla pakkotoimilla kuten huone-eristyksellä tai lepositeillä. Potilaan mahdollisuudet valittaa hoitopäätöksestä tai pakkotoimista ovat heikot. MOT avaa nyt kahden ihmisen kokemuksia pakkohoidosta.

Uusinnat TV1 tiistaina 12.10. kello 14:30 ja perjantaina 15.10. klo 10:20
YLE:n blogeista löytyy ohjelmantekijöiden blogi ja mahdollisuus kommentoida ohjelmaa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

lauantai 9. lokakuuta 2010

Suomen suurin turvallisuusuhka: Minä ?

Iltalehti - Näin eletään köyhyysrajan alapuolella

Syrjäytyminen Suomen suurin turvallisuusuhka

Kaikkein köyhimpien ja syrjäytyneiden miesten asialle omistautunut lääkäri ja poliitikko Ilkka Taipale varoittaa seurauksista, jotka uhkaavat yhteiskuntaa, ellei köyhien asemaa paranneta.

- Suomen pahin turvallisuusuhka ovat yksinäiset, syrjäytyneet 30-40-vuotiaat miehet. Tämä ei ole vain minun mielipiteeni, vaan sisäministeriön selvityksen tulos, hän sanoo.

Paljon kurjemmissakaan oloissa suomalaiset eivät ole nousseet kapinaan, miksi siis nousisivat nyt?

- Eivät he kapinaan nousekaan, siihen tarvittaisiin ensinnäkin johtaja. Yhteiskuntarauha ei järky, vaan se rapautuu vähitellen. Sattumanvarainen väkivalta ja yleinen turvattomuuden tunne lisääntyvät, Taipale selittää.

- Rikkaat asuvat jo monissa Afrikan ja Etelä-Amerikan kaupungeissa korkeiden muurien, valvontakameroiden ja monien vartijoiden takana. Jos rikkaat eivät ajoissa katso köyhiä silmiin, he lopulta kohtaavat silmästä silmään.

Keinot tiedetään

Taipale muistuttaa, että köyhyyden vähentäminen olisi Suomessa toistaiseksi verraten helppoa ja halpaa.

- Köyhyyden puolittaminen maksaisi miljardin vuodessa. Jos köyhiä on yhteensä 600 000, miljardista riittäisi keskimäärin vajaat 150 euroa kuussa jokaiselle.

Keinotkin ovat Taipaleen mukaan tiedossa.

- Kaikkein heikoimpien aseman parantamiseen tarvittaisiin heti tarkoin kohdistettu ja voimakas impulssi. Se olisi suunnattava esimerkiksi mielisairaisiin ja kansaneläkkeellä eläviin vammaisiin.

- Työttömyystilastoissa on yhä tuhansia sellaisia, jotka kuuluvat eläkkeelle. Eläke parantaa näiden ihmisten toimeentuloa 100 eurolla kuussa. Eli 10 000 sellaista tapausta maksaa yhteiskunnalle 12 miljoonaa vuodessa, Taipale laskee.

Miljardista jää vielä 988 miljoonaa jäljelle.

- Niin jää ja kaikki muutkin kohdennetut ja ratkaisevasti vaikuttavat toimet ovat yhtä halpoja.

Hän listaa niitä seuraavat kolme varttia. Työmarkkinatuen nosto niin, että muita luukkuja ei tarvita, asialliset asunnot asunnottomille, vangeille täysi palkka työstä ja valvottu velvoiteasuminen vankilan vaihtoehtona, koulupudokkaille nuorille mielekästä työtä, iäkkäiden naisten hoitotukien korottaminen ja niin edelleen. Pitkä lista pieniä, mutta tarkasti kohdennettuja toimia.

- Mutta näitä ei tehdä siksi, että kohdentamisen viereen jäävä rajaporukka valittaa. Jos esimerkiksi työmarkkinatukea korotetaan, pitää myös ansiosidonnaista työttömyyskorvausta korottaa. Kaikki tällaiset kytkennät pitäisi purkaa, Taipale sanoo.

- Se puolue, joka ottaa näiden ihmisten asian hoitaakseen nousee aika helposti suurimmaksi puolueeksi. Köyhät äänestämättömät ovat politiikan suuri resurssi, hän jaksaa muistuttaa.

(kuvateksti) Toivottomien työllistettävien siirtäminen eläkkeelle parantaa heidän toimeentuloaan ja itsetuntoaan, eikä maksa paljon, sanoo Ilkka Taipale.

Iltalehti Jouni Vilermo

Suomen suurimmat turvallisuusuhat eivät ole Venäjä, Venäjä ja Venäjä, vaan yksinäiset, syrjäytyneet 30-40-vuotiaat miehet. Minä kuulun tuohon sekalaiseen sakkiin. Olen yksinäinen, syrjäytynyt ja 30-40-vuotias.

Olen saanut osani luukulta toiselle juoksemisesta. 12 vuotta sitten oli jo täysin selvää, että olen pysyvästi työkyvytön ja kuulun eläkkeelle. Silti minua pompotettiin sairauspäivärahan ja työmarkkinatuen välillä vuosikausia. En ole vieläkään eläkkeellä, vaan hypin määräaikaiselta kuntoutustuelta seuraavalle. Viranomaiset (lähes kaikki naisia) ilmeisesti haluavat pompottaa minua jatkuvasti nousevaan vanhuuseläkeikään asti, jos edes elän niin vanhaksi. Elinajanodote yksinäiselle, syrjäytyneelle miehelle ei ole korkea.

Alistettujen kansannousua on turha odottaa. Täällä paha olo tukahdutetaan juomalla kaljaa ja katsomalla Eurosportia. On turha odottaa edes mielenosoituksia. Täällä mielenosoitukset hoidetaan Facebookissa liittymällä ”Jos 100000 liittyy niin ajan traktorilla järveen”-ryhmään. Ei rikkaiden sieppauksia, ei autopommi-iskuja, ei poliittisia murhia. Vain kaljaa ja Eurosportia. En silti suosittele yhteiskuntaa koettamaan onneaan.

”Vaan eihän täällä liekit uhkaa, täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan.”

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 5. lokakuuta 2010

Tulta munille !



Miksi poliisi ei tee rynnäkköä Tulva-lehden toimitukseen ? Miksi poliisi ei tutki suunnitteleeko Tulva-lehden toimitus miesaktivistien joukkomurhaa ? Miksi poliisi ei takavarikoi toimituksen tietokoneita ja tutki löytyykö sieltä joukkomurhasuunnitelmaa ?

Tulta munille -miesvihasarjaan kuuluu myös ohjelma YLE Radio Ykkösellä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

perjantai 1. lokakuuta 2010

Poliisi vainoaa kiusattuja

Kiusaaminen.fi -sivustolta löytyi vinkki Ajankohtaisen kakkosen 2.6.2009 esittämästä jutusta. Kopioin sivustolla olevan referaatin tänne. Väärät ilmiannot eivät suinkaan ole mikään uusi asia. Kaverini joutui kiusaajien tekemän väärän ilmiannon kohteeksi ysiluokalla. Aikaa siitä on kulunut lähes 20 vuotta. Minä en ole asiaa unohtanut. Enkä unohda !

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen on tehty satoja ilmoituksia uhkatilanteista kouluissa. Poliisi suhtautuu näihin kaikella vakavuudella, kuten sen kuuluukin. Mutta ovatko nämä kaikki epäilykset ja ilmiannot perusteltuja, vai onko joissain tapauksissa kyse siitä, että koulukiusaamista jatketaan raa'alla tavalla?

Ruoveteläisen Samulin tarina:

"Kiusaaminen alkoi jo seitsemännellä luokalla. Alettiin nimittelemään mm. läskiksi, sitä jatkui koko yläasteaika aina abiturienttivuoteen saakka. Alettiin sanomaan myös kouluampujaksi."

Samuli Saarinen täytti 18 vuotta 7.11. Hän oli vapaalla koulusta, päivästä oli tarkoitus tulla ikimuistoinen. Samuli kävi mummolassa kahvilla ja ostamassa isänpäivälahjaa. Kotiin tultuaan poliisit soittivat ja kysyivät missä Samuli menee ja kertoivat, että koululla on paniikki ja Samuli on ollut siellä kuulemma aseen kanssa riehumassa. Samuli ja vanhemmat olivat ihmeissään. Äiti tuumasi, että "eikö kiusaamiselta saa olla rauhassa". Samuli oltiin nähty kulkemassa koulun ohitse nahkatakissa ja taakse kammatuissa hiuksissa, joten oppilaat olivat yhdistäneet hänet Jokelan koulusurmaajaan. Samuli ei kuitenkaan missään nimessä tekisi mitään tällaista, minkäänlaisessa mielentilassa. Hätäkeskukseen oli soitettu, että "Samuli lähestyy koulua aseen kanssa".
Samuli lähetettiin mielentilatutkimuksiin. Samulin isä lähti mukaan terveyskeskukseen. Vastassa oli sairaanhoitaja, mielenterveyshoitaja ja lääkäri. Kysyttiin, miksi Samuli oli piirittänyt koulua. Samuli selitti, ettei ollut edes käynyt koulun alueella vaan kulkenut jalkakäytävää koulun ohi. Samuli alkoi jo itsekin miettimään, että mihin tässä oikein mennään. Samuli käskettiin huoneesta ulos ja hänelle kirjoitettiin lähete Pitkänniemen mielisairaalaan tarkkailuun. Lähetteessä hänet todettiin mielisairaaksi ja olevansa hoidon tarpeessa. Vanhemmat olivat asiasta järkyttyneitä.

Odottelun jälkeen päästiin lääkärin puheille. Lääkäri päätyi siihen, ettei havainnut Samulissa mitään lähetteessä olevaa ja päästi Samulin kotiin. "Lisätutkimuksiin ei ollut syytä." Lääkäri oli heti ymmärtänyt, mistä on kyse.

Mukana oli saattava poliisi. "Jos ei oteta sisään Pitkäänniemeen, niin on vietävä Tampereen poliisiasemalle lisätutkimuksia varten. Pidätettävä." Samulia kuulusteltiin, mutta hekään eivät ottaneet Samulia sisään. Samuli pääsi kotiin illalla, mutta hänen tietokoneensa otettiin haltuun.

Tällaisella asialla pilattiin nopeasti Samulin maine, mutta sitä ei ole haluttu korjata.

Lähetteessä todetaan mm., että "Samuli on puhunut jatkuvasti itsemurhasta ja ammuskeluun liittyvistä asioista". Samuli ei kuitenkaan ole kuitenkaan puhunut tällaista. Nämä ovat keksittyjä juttuja. Samuli ei ymmärrä, millä perusteella nämä on kirjoitettu.

Samuli sopi koulun kanssa, että opiskelu muutetaan itsenäiseksi, ja kokeet järjestetään erikseen koulun tiloissa. "Varastossa, kuulutuskopissa, niin että oven takana on aina vahti. Välillä tuntuu, että kuinka paha ihminen tässä onkaan, kun joutuu tällaisia järjestämään. Vähän on katkera. Ei sille mahda mitään"

Tällä hetkellä Samuli työskentelee autonkuljettajana. Hän aikoo iltalukioon. Samulia kiinnostaa oikeustieteet, pankkiala, sijoitustoiminta. "Sen sitten näkee, ei tulevaisuutta pysty ennakoimaan, kuten ei tätäkään olisi pystynyt aamulla aavistamaan".

Maan korkeimman poliisiviranomaisen Mikko Paateron kommentti asiaan:

Koska noudatetaan ns. nollatoleranssia, jolloin kaikki tietoon tulevat tapaukset johtavat esitutkintaan, niin "siihen liittyy ongelmia. Joukossa on tietysti tapauksia jotka eivät johda pitkälle. Alkuvaihe otetaan aina tosissaan"

Puolentoista vuoden aikana koulu-uhkauksia on ollut liki 300, kuinka suuri osa näistä on ollut vääriä hälytyksiä? "Suuri osa on vääriä hälytyksiä. Käytännössä erilaisia leikkiuhkauksia ja vastaavia, jotka ovat vaarallisia tai kiusallisia asioita."

Miten yleistä tällaiset Saarisen tarinan kaltaiset väärät syytteet ovat? "Kyllä niitä varmasti tulee, kuten kaikessa esitutkinnassa tapahtuu. Se kuuluu luonteeseen. Kaikki jutut täytyy tutkia tiettyyn pisteeseen saakka. Tärkeintä olisi, että nuoret ymmärtäisivät, ettei näiden asioiden kanssa voi leikkiä."

Ja rangaistus tulee myös siitä, jos levittää tällaisia huhuja, eikö niin? "Kyllä, jos aiheetta levittää huhua." Ja yhtä lailla on rangaistava teko, jos jättää ilmoittamatta tällaisen rikoksen, jos sen valmistelu on tiedossa. Minkälainen ristiriita tässä on? "En tiedä onko siinä ristiriitaa, kaikkia huhuja ei tarvitse poliisille kertoa, mutta jos kokee vakavan tapahtuman olevan teon alla, niin sillon siitä pitäisi poliisille kertoa. Tämä on tärkeä aihe sinänsä kaiken kaikkiaan, että millä voitaisiin estää turhat prosessit. Kun tällainen nollatoleranssilinja valitaan, joka mielestäni on oikea linja, niin silloin väkisin tulee tapauksia joiden ei olisi tarvinnut mennä niin pitkälle. Toinen vaihtoehto on että jos poliisi ei puuttuisi ja jotain tapahtuisi, sitä riskiä poliisi ei voi ottaa."

(Referaatissa olevat lainaukset eivät ole sanasta sanaan kirjoitettuja ja joitakin kommentteja on lyhennelty.)

Kirje Samuli Saarisen koulusta, josta luettiin osia myös Ajankohtaisen kakkosen jutussa:

Oppilaiden huoltajille tiedoksi

Koulussamme on kuluneen viikon aikana levinnyt huhu, että perjantaina 7.11. eli Jokelan kouluammuskelun vuosipäivänä koulussamme "tapahtuu jotakin". Monet oppilaat ja oppilaiden huoltajat ovat ilmaisseet asiasta huolestuneisuutensa.

Asia tuli tietooni keskiviikkoaamuna 5.11. Heti tiedon saatuani kutsuin useita koulun oppilaita kertomaan asiasta sen, mitä he ovat itse omakohtaisest kuulleet. Minulle esitettyjen samansisältöisten kertomusten mukaan eräs koulun oppilas oli puhellut koulun käytävällä maanantaina 3.11. välitunnin aikana kouluammuskelusta, erilaisista aseista ja tulevasta perjantaista sanoen siihen tyyliin, että tilanteessa paikalla olleet olivat huolestuneet siitä, että 7.11. mahdollisesti "tapahtuisi jotakin". Paikalla olleet oppilaat olivat kertomansa mukaan myös saaneet sellaisen käsityksen, että asiasta puhunut henilö olisi itse suunnitellut jotain "tapahtuvaksi".

Kuultuani oppilaita olin yhteydessä Poliisiin. Poliisi totesi, että asia pitää ottaa vakavasti ja selvittää kiireellisesti. Poliisi tutki tapauksen ja kuuli asianosaisia. Tutkinnanjohtaja komisario Timo Välimäki totesi, että asiassa ei ole tapahtunut mitään rikosta tai rikokseen viittaavaa, eikä asia anna aihetta poliisitoimiin.

Näin ollen asia on koulun ja poliisin toimesta selvitetty loppuun ja koulutyö jatkuu normaalisti.

Ruovedellä 6.11.2008

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Nettikiusaaminen II

Turun Sanomat Liisa Enkvist 25.9.2010

Tukioppilaat ovat koulun silmät ja korvat

Nettikiusaamisen todistavat usein vain nuoret itse

Mannerheimin lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirissä on käynnissä päivätyökeräys, jonka tuotto suunnataan tukioppilastoimintaan. Varsinais-Suomen kouluissa on noin tuhat tukioppilasta, joiden tehtävänä on auttaa ja tukea muita oppilaita.

-Nykyään koulumaailma on vähän erilainen kuin ennen. Pitää olla enemmän kaikkien kaveri, ettei joudu kiusatuksi. Yksin ei oikein pärjää, sanoo 15-vuotias Ida Karbin Kastun koulusta.

Ida ja hänen kaverinsa Henni Pirilä ovat olleet nyt vuoden verran tukioppilaita.

-Monia seitsemäsluokkalaisia vaivaa yksinäisyys ja he miettivät, pitääkö koulussa olla jotenkin tietynlainen että pärjäisi, Henni Pirilä kertoo. [Kyllä, pitää olla, tai ainakin välttää olemasta tietynlainen.]

Tyttöjen mukaan yksinäisyys pelottaa monia ihan aiheesta.

-Yksinäiset ja hiljaiset ovat juuri niitä helppoja uhreja, kun ei ole muita kavereita puolustamassa. Kiusaajilla on taas paljon kavereita ja heidän suosionsa kasvaa ja siksi myös kiusaaminen lisääntyy, Ida Karbin toteaa.

Ida ja Henni ovat kuitenkin sitä mieltä, että omana itsenään pärjää aina. On vain koitettava tulla toimeen kaikkien kanssa. [Kiusatuksi joutuu olemalla oma itsensä. Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, ei aikuisten maailmassa, eikä tosiaankaan lasten maailmassa.]

Kiusaaminen ei ole vähentynyt

Ida ja Henni ovat osallistuneet Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämään kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisille suunnattuun tukioppilaskoulutukseen. Koulutuksen tavoitteena on vertaistuen keinoin pyrkiä ennaltaehkäisemään koulukiusaamista ja auttaa luomaan positiivista ilmapiiriä kouluun. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kiusaaminen ei ole vähentynyt. Kiusattujen lasten osuus on jopa 15 prosenttia peruskouluikäisistä.

Jos kiusaamiseen ei puututa ajoissa, se saattaa seurata päiväkodista työpaikalle. [Virhe. Tässä väitetään, että puuttumalla ajoissa kiusaamiseen se ei jatku päiväkodista työpaikalle. Puuttumisella ei ole merkitystä kiusaamisen kestoon, mutta se tosiaankin jatkuu päiväkodista työpaikalle.] Koulukiusaamisessa on tyypillistä, että se jatkuu pitkään ennen kuin tulee aikuisten tietoon. [Samalla jätetään kertomatta, että kiusaaminen jatkuu vaikka se olisi aikuisten tiedossa.] Vain puolet kiusatuista kertoo asiasta jollekin. [Koska kertominen usein vain pahentaa tilannetta.] Tukioppilaat ovat tärkeitä koulukiusaamisen tunnistajia ja toimivat koulun silminä ja korvina, huomaajina.

Nyt järjestettävällä keräyksellä toivotaan saavan varoja, joilla voidaan ylläpitää koulutusta. Tavoitteena on kerätä vähintään 8000 euroa.

-Meillä on myös tietoiskuja vanhempainilloissa, kertoo MLL:n Varsinais-Suomen Piirin nuorisotoiminnan koordinaattori Ina Vahalahti.

Nettikiusaaminen loukkaa pahasti

Tukioppilaiksi on enemmän hakijoita kuin voidaan ottaa. Vahalahden mukaan toiminta on erittäin suosittua nuorten keskuudessa.

-Olen luonteeltani rohkea ja uskallan puhua ja puuttua asioihin. Me oppilaat näemme, mitä koulun käytävillä tapahtuu. Välillä tuntuu, että opettajat eivät jaksa tarpeeksi puuttua asioihin. Meitä tukareita todella tarvitaan, Ida painottaa.

Varsinkin nettikiusaamista on vaikea havaita muiden kuin nuorten, jotka ovat itse netissä. Sekä Ida että Henni ovat tietoisia siitä, että nettikiusaamista esiintyy, vaikka eivät sitä ihan lähipiirissään olekaan havainneet.

-Nimettömänä esiintyvät kiusaajat eivät ehkä tule ajatelleeksi, kuinka pahasti sanat voivat loukata pitkäksi aikaa, tytöt pohtivat. [Tai sitten ajattelevat, koska tarkoitus on nimenomaan vahingoittaa uhria.]

Tästäkin lehtijutusta löytyy hauska piirre. Aluksi näyttää siltä, että punainen lanka on löydetty, mutta lopuksi täydellinen vihjeettömyys paljastuu. Ensin kerrotaan oikeita havaintoja kiusaamisen luonteesta (lihavoidut kohdat) ja sitten sössitään koko juttu johonkin umpityperään. Tässä jutussa kompastutaan esim. väittämällä, että omana itsenä muka pärjää.

Tukioppilastoiminta on ihan hyvä juttu, mutta kiusaamista se tuskin edes vähentää. Kiusatun poikaressukan elämä ulkoistetaan nuorelle naiiville vihervasemmistolaiselle idealistitytölle. Kiusatun pojan tilanne vain pahenee kun nuori tyttö joutuu pyytelemään kiusatun puolesta, että jos nyt vaan niinku koettaisitte kaikki olla kavereita tuon nyhverön kanssa.

Nynny Nyhverö on myös Kastun yläasteen kasvatti.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 28. syyskuuta 2010

Nettikiusaaminen

Washington (STT) Turun Sanomat 22.9.2010
Nettikiusaaminen pahempaa kuin fyysinen väkivalta

Tuoreen amerikkalaisselvityksen mukaan nuoret kärsivät nettikiusaamisen seurauksista jopa enemmän kuin perinteisestä koulukiusaamisesta.

-Kyberkiusaamisen uhrit tuntevat useammin olevansa eristyksissä, epäinhimillistettyjä ja avuttomia hyökkäyksen tapahtuessa, selitetään Yhdysvaltain kansallisen terveysinstituutti NIH:n selvityksessä.

Kiusaaminen aiheuttaa yhä enemmän masennusta sen uhreissa, ja Yhdysvalloissa on raportoitu useita nettikiusaamisen vuoksi tehtyjä itsemurhia.

Aletaanko lapsen toiseen lapseen kohdistaman henkisen väkivallan merkitystä vihdoin tajuta ?
 
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

lauantai 25. syyskuuta 2010

Ilman naista -sarjakuva

Esittelen nyt pitkäaikaisen ystäväni, Ilman naista -sarjakuvan. Sarjis löytyy nykyään sarjakuvablogit.comista. IN oli minulle ensimmäinen tuttavuus, joka kertoi minunlaisten miesten elämästä. Sitä ennen luulin olevani ainoa epäonnistuja. Sarjiksen lukeminen on vapauttava kokemus.

IN-sarjiksessa on strippejä jo yli 130. Tässä on muutamia hillittömän hauskoja herkkupaloja vuosien varrelta:

Kuolleen hylkeen ja puolityhjän lonkerotuopin välissä

Vapautettu palveluksesta

Telttailua tunteiden laaksossa

Kaikki viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta

Kaksi kolmesta, yksi kahdesta

Onko tämä muka niin kohtuuton vaatimus ?

Ylimielistä hengailua

Iloa elämään !

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Alexander Stubb on koulukiusaaja

Telkusta tuli Suomi post mortem -lyhytelokuvia. Elokuvat kertovat koulusurmien jälkeisestä Suomesta.

”10-15 min keskustelua” -elokuvassa synkkäilmeistä taidetta tekevä nuori taiteilija kertoo kokemuksistaan kun hän sai poliisit peräänsä. Opettaja oli taideteokset nähtyään ilmoittanut poliisille, että taiteilija suunnittelee verilöylyä. "10-15 min keskustelua on kuvaus siitä miten helposti epäily ja pelko saavat vallan. Miten helposti ihminen voidaan leimata - tässä tapauksessa kuviensa kautta. Eikö meitä kaikkia pitäisi epäillä ja onko tuloksena hiljaisuus?" Olen ennenkin väittänyt, ja väitän yhä, että poliisi on erikoistunut kiusattujen vainoamiseen.

”Me kolme ja Alex” -elokuvassa tekijät etsivät vastausta kysymykseen ”Ovatko koulukiusaajat nyky-yhteiskunnan menestyjiä ?” ”Dokumenttiryhmä jahtaa über-menestyjä Alexander Stubbia etsien vastausta siihen kuka on menestyjä ja kuka luuseri huippumenestyjien Suomessa.”

Filmiryhmä saa tylyn vastaanoton Kokoomuksen vaaliteltalla. Kohtelu heijastaa varsin hyvin Suomen toivoksi itseään väittävän ryhmittymän kovaa ja kylmää arvomaailmaa.

"Alexander Stubb on nousukas kukkopoika, koulukiusaaja ja isän rahoilla hienostokouluja käynyt pyrkyri."

Minun pitää tässä vielä muistuttaa kokoomuslaisen ex-europarlamentaarikko Piia-Noora Kaupin sanoista: "Yhteiskunnan kuuluu turvata minimi, mutta ei sellaista elämää, jossa viihtyy ja nauttii ja pystyy puhumaan kännykkään ja käymään elokuvissa."

Ilmeisesti on kiellettyä puhua koulukiusaamisesta, jos kiusaaja kuuluu yhteiskunnan yläluokkaan. Joko olisi aika lopettaa väittäminen, että kiusaajat ovat luusereita ? Totuus on, että kiusaajista tulee menestyjiä, kiusatuista syrjäytyneitä luusereita.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 16. syyskuuta 2010

Ope tykkää vain tytöistä

Tytöt ovat kilttejä. Tytöt ova ihania. Tytöt ovat älykkäitä. Tytöt ovat erinomaisia oppimaan. Tytöt ovat jumalaisia. Tytöt ovat mystisiä. Tytöt ovat moraaliltaan ylivertaisia. Tyttöjen arvomaailma on täydellinen. Tytöt ovat oikeudenmukaisia. Tytöt ovat täydellisiä. Tytöt ovat kaikin puolin poikia parempia. Opettajat tekivät erittäin selväksi, että tytöt ovat arvokkaampia kuin pojat.

Ekalla ja tokalla luokalla tyttöjen suosiminen oli räikeää. Opettaja oli eläkeikäinen vanha ämmänkäppyrä. Tytöt yrittivät miellyttää häntä kuin koiranpennut, ja opettaja tykkäsi tytöistä. Ei se ollut mikään salaisuus, silloin puhuttiin ihan avoimesti että opettajalla on lellikkejä. Jos pieni poika halusi opettajan hyväksynnän, niin hänen piti käyttäytyä kuten tyttö. Tyttöjen ylistäminen jatkui koko peruskoulun loppuun asti. Varsinkin yläasteen sukupuolivalistustunneilla tehtiin selväksi, kuinka ihania jumalaisen puhtaat tytöt ovat, ja kuinka halveksittavan likaisia pojat ovat saastaisine haluineen.

Suomalaisen Tiedeakatemian raportissa todetaan, että vertaisryhmän hylkääminen tai hyväksyminen on nuoruusiässä "elämän ja kuoleman kysymys". Vertaisryhmä halveksii nynnypoikaa. Nynnypojan asema koulunpihan hierarkiassa on kaikkein alimpana. Joka ikinen tyhmä meluava moukka on nynnypojan yläpuolella. Tytöiltä, noilta ihanilta mystisiltä jumalolennoilta, ei edes myötätuntoa heru. Pieni, ujo, arka ja hiljainen nynnypoika saa koulussa hyväksyntää ainoastaan olemalla opettajalle mieliksi. Arvosanat ratkaisevat. Mutta nynnypoika ei ole mikään huippuälykäs ihmelapsi. Kymppien repiminen kokeista vaatii yli-inhimillisiä ponnistuksia.

Kiltille pojalle on opetettu, että kiltti poika saa kiltin tytön. Kiltin pojan pitää odottaa että tyttö osoittaa kiinnostuksensa, koska tytöillä on yliluonnollinen kyky absoluuttiseen oikeudenmukaisuuteen parinvalinnassa. Kiltti poika on hiljaa ja odottaa, ja vain katselee ihastustaan kaukaa. Kiltti poika on niin siveä ja huomaavainen että ei edes uskalla muuta ajatella. Sisäistin feministien opetukset jo nuorena. En vain ymmärtänyt, miksi tytöt eivät sitten valinneetkaan minua.

THANKS FOR NADA, BITCHES !

Kiusatut koulusurmaajat

Viimeinen teksti Turun Sanomien erikoisartikkelista tulee tässä. TS sunnuntaisivut 8.8.2010, osa 6:
Kiusatut koulusurmaajat

Sekä Jokelan että Kauhajoen koulusurmien tekijät olivat kärsineet henkisestä ja fyysisestä kiusaamisesta ala-asteelta lähtien. Kouluviranomaiset olivat puuttuneet asiaan, mutta kiusaaminen ei ollut loppunut. Jokelan surmaajan kiusaaminen oli jatkunut tekohetkeen eli lukioon saakka. Kauhajoen surmaajaa ei kiusattu enää ammattikorkeakoulussa, mutta hän oli keskeyttänyt varusmiespalvelun osin kiusaamisen vuoksi.

Havainnot löytyvät Suomalaisen Tiedeakatemian raporttiluonnoksesta Väkivaltakäyttäytyminen ja koulusurmat. Tiedeakatemian jäsenet ovat koonneet siihen aiheesta uusimman kansainvälisen tutkimustiedon.

Yhdysvalloissa tapahtui 77 kuolemaan johtanutta ampumistapausta kouluissa 1966-2010. Erään analyysin mukaan 71 prosenttia ampujista oli kokenut joutuneensa koulukiusaamisen, ahdistelun tai väkivallan kohteeksi. Toisen raportin mukaan yhdeksän kymmenestä oli kokenut toveriryhmän hyljeksintää, systemaattista kiusaamista tai vainoa. Toisaalta Yhdysvalloista löytyy analyysejä, joissa kiusaamista ei mainita lainkaan kouluväkivallan riskitekijänä.

Kiusaaminen voi voimistaa kehityskulkuja, jotka johtavat koulusurmiin, mutta se ei yksinään niitä selitä. Se on yksi monista yhteisötason selittäjistä.

Kiusaaminen merkitsee lapsille ja nuorille systemaattista nöyryytystä ja vertaisryhmän ulkopuolelle jättämistä. Vertaisryhmät ovat nimenomaan nuorille hyvin tärkeitä; ne korvaavat osin vanhemmat ja sisarukset turvallisuuden ja identiteetin luojina. Vertaisryhmän hylkääminen tai hyväksyminen on nuoruusiässä "elämän ja kuoleman kysymys".

Sekä kiusaajat että kiusatut kärsivät muita lapsia enemmän masennuksesta, itsetuhoisuudesta, ahdistuneisuudesta ja aggressiivisuudesta. Vaikeuksia on eniten niillä, jotka ovat olleet sekä kiusaajan ja kiusatun rooleissa.

Ryhmästä ulos sulkemista voi seurata kosto. Se oli pääasiallisena motiivina 61 prosentilla yhdysvaltalaisista kouluampujista ja kaikilla suomalaisilla kouluampujilla.

Koulusurmien ehkäisyssä koulukiusaamisen ja -väkivallan ehkäiseminen on siis yksi keino. Muita ovat mielenterveyshäiriöiden tunnistaminen, uhkatilanteisiin varautuminen sekä aseiden saannin rajoittaminen.

Suomalainen Tiedeakatemia on yleistieteellinen keskusseura, jonka jäsenet ovat ansioituneita suomalaisia tieteenharjoittajia. Se aloitti kannanottoja-sarjan kaksi vuotta sitten. Kannanotoista ensimmäinen koski turpeen käyttöä energiantuotannossa ja sai aikaan vilkkaan keskustelun. Tiedeakatemian pääsihteeri Olli Martio arvioi, ettei koulusurmakannanotto suurta kalabaliikkia aiheuta, koska aihetta on jo käsitelty runsaasti.

Kannanotoilla on tarkoitus saada viimeisin kansainvälinen tutkimustieto paremmin muun yhteiskunnan käyttöön.

Ritva Setälä

Vihdoinkin saadaan uutta näkökulmaa kouluammuskeluihin. Minulle tuossa uutisessa ei ole mitään uutta, mutta julkisessa keskustelussa nuo asiat on vaiettu kuoliaaksi.

Minulta ei kirjoittaminen nyt oikein onnistu. Olen jo toista viikkoa koettanut muokata omaa tekstiäni kouluammuskeluista. Asiaa olisi paljon, mutta minun täytyy edetä niin sanotusti kieli keskellä suuta, jotta kiltit paskalakit eivät tulisi enää vierailulle. Ei oikein kiinnostaisi asioida heikäläisten kanssa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

perjantai 3. syyskuuta 2010

Kouluhelvettiä 70-luvulta

Ja tässä tulee viimeiset kaksi lukijoiden lähettämää kertomusta. Ensimmäinen teksteistä on julmimpia mitä olen koskaan lukenut. TS sunnuntaisivut 8.8.2010, osa 5:
"Vessakäynti olisi ollut itsemurha"

Siirryin kansakoulusta luokkani priimuksena suurin odotuksin turkulaiseen lyseoon 1971. Luokkaa alkoi hallita väkivaltainen kolmikko. Sen väkivallan kohteeksi kelpasivat kaikki joukosta erottuvat. Säännöllisen moukaroinnin kohteena oli puolisen tusinaa oppilasta. Satunnaisesti kuka tahansa saattoi saada muutaman nyrkin iskun vatsaansa.

Kouluun kannatti tulla vasta viimeisten joukossa, ettei jäänyt valvontaa vailla oleviksi hetkiksi naulakolle. Välitunnit olivat melko rauhallisia, koska kovat pojat kävivät tupakalla koulun takana. Ennen opettajan luokkaan tuloa vallitsivat viidakon lait. Joku kolmikosta kävi pehmittämässä palleaa tai hakkasi olkapään tunnottomaksi. Tuskallista oli myös jäykin sormin tai rystysillä kylkiluiden väliin nuijiminen. Seuraavina päivinä tuosta muistuttivat mustelmat.

Opettajan käydessä tunnin aikana opettajainhuoneessa saattoi joutua selälleen heitetyksi lattialle tuoleineen päivineen. Karateiskut selkään ja niskaan sekä potkiminen olivat myös suosittuja.

Huonosti ajoitettu vessakäynti olisi ollut itsemurha. Siellä hallitsivat erityiset vessavaltiaat. Diktaattoreita vastaan puolustautuminen olisi johtanut silmittömään raivoon, niin kuin kerran jouduin toteamaan. Koulumenestykseni ja motivaationi valui ainaisen hakatuksi tulemisen pelossa vuosi vuodelta alaspäin. Vanhemmille olisi asiaa ollut mahdoton selittää. Sen aikainen vuorovaikutus kodin ja koulun välillä oli olematonta, ja opettajat elivät ruususen unessa. Lumipallojen heitot johtivat jälki-istuntoon, mutta sadistinen hakkaaminen ei johtanut mihinkään.

Yritin joskus tuoda asian esiin luokanvalvojalle nimettömillä kirjeillä. Luokanvalvojana toiminut hiirulainen ei reagoinut millään tavalla. Rehtorin puheille jos olisi uskaltautunut, olisi asia varmasti edennyt, mutta lopputuloksena olisi ollut kiduttaminen.

Oikeudenmukaisinta olisi ollut kolmikon siirtäminen erityiskouluun, helpompaa siirtyä itse toiseen kouluun. Sen ikäisenä, ikävä kyllä, looginen menettely noin stressaavassa tilanteessa ei onnistunut.

Olen halunnut unohtaa, hautonut kostoa, vannonut pääseväni yli, mutta lähes joka päivä nuo viisi vuotta tulevat vastaan tavalla tai toisella. Kuinka edes voin kuvitella pahiten kärsineiden luokkatovereideni tunteita!

Ajanjakso jätti korjaamattomat jäljet jatko-opiskelujani ajatellen. Sain vihdoin aikuisiässä kokea opiskelun riemua ja menestyksen nautintoa iltalukiossa. Siellä oppilaita yhdistää vain opiskelun halu ja opettaja keskittyy vain opetukseen, ilman järjestysmiehen tehtäviä.

"Taisi säikähtää"

Minua kiusattiin yläasteella sanallisesti. Näinhän tytöt yleensä tekevät. Ainaista naljailua päivästä toiseen. Yritin olla välittämättä, mutta kuitenkin se vaivasi minua.

Kiusaaja oli köyhästä eroperheestä, ja kai hän oli kateellinen siitä, että minulla oli asiat ihan hyvin. Ensin hän ystävystyi kanssani ja sitten yhtäkkiä alkoi käyttää kaikkea kertomaani minua vastaan. Pari vuotta sitä kuuntelin, kunnes eräänä päivänä tuli mitta täyteen ja huusin hänelle koulun portaissa kurkku suorana: "Mikä ihme sua vaivaa kun koko ajan pitää nälviä?" Siihen loppui kiusaaminen. Taisi säikähtää reaktiotani.

Poikaani alettiin kiusata jo ekalla luokalla. Hän sanoi, että yksi poika tönii häntä joka päivä jonossa. Sanoin, että tönäise kerran kunnolla takaisin! No, näin tehtiin, ja sitten oltiinkin opettajan puhuttelussa molemmat. Mutta siihen loppui se kiusaaminen, ja pojat ystävystyivät tämän tapauksen jälkeen.

Kiusaamista on ollut aina ja sitä tulee aina olemaan. Tärkeintä olisi kasvattaa omista lapsista niin vahvoja henkisesti, etteivät alistu siihen. Hyvä itsetunto vaatii vanhemmilta paljon kannustusta.

Ja opettajilta vaaditaan tuntosarvia päivästä ja tunnista toiseen.

Vähän on muuttunut neljässä vuosikymmenessä. Koulun kyvyttömyys estää kiusaamista on samanlaista, mutta hakkaaminen on vaihtunut piiloväkivallaksi joskus 70-luvun lopulla. Kävin peruskoulua 80-luvun alusta 90-luvun alkuun. En joutunut hakatuksi. Väkivalta oli enimmäkseen henkistä, mutta fyysinen väkivalta oli hyvin piilotettua, kuten tönimistä, kiinnipitämistä ja pakottamista.

En ole laittanut Ohjeita kiusatulle -sivulle kehotusta lyödä kiusaajaa. Se totisesti toimii, jos kiusaaja on tavallinen kovis. Samalla myös muut huomaavat, että sinua ei kannata kiusata. Yksi kunnon isku ja voit säästyä vuosikausien helvetiltä. Tietysti joudut rehtorin puhutteluun ja jälki-istuntoon, mutta se on äärimmäisen pieni hinta mielenterveyden säilymisestä. Mutta kiusaajan/kiusaajien omatessa psykopaattisia piirteitä (huom. Jokainen lapsi omaa psykopaattisia piirteitä, kunnes aikuistuu. Jos aikuistuu.) joudut varmasti kärsimään erikoisen julmalla tavalla, jos rohkenet edes katsoa sinne päin. Nyt en ala ohjeistamaan miten psykopaattisten kiusaajien kanssa tulee menetellä, muuten kuin noudattamalla Ohjeita kiusatulle -sivun ensimmäistä ohjetta.

Israel on pieni, mutta Israelia ei kiusata.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 2. syyskuuta 2010

Vika on minussa

Tässä tulee lisää lukijoiden lähettämiä kertomuksia, TS sunnuntaisivut 8.8.2010, osa 4:
Lapseni sairastui

Te lapseni kiusaajat, kuka teistä halusi keskittyä lapseni olemukseen, vaatteisiin ja ulkomuotoon siinä määrin, että hän lopulta uupui. Hän ei ole pahaa sanaa teistä kertonut.

Hän näki negatiivisia puolia vain itsessään. Itseluottamus oli häneltä viety, pala kerrallaan. Nauravasta ja ulospäin suuntautuvasta lapsesta oli tullut sisäänpäin kääntynyt, elämästä ja kuolemasta kamppaileva nuori. Hän eli kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää miettien, jaksaako elää huomista.

Hänen yksin kulkemansa kivinen tie muuttui meidän yhteiseksi muutamia vuosia sitten, onneksi. Siitä lähtien sain auttaa häntä.

Se että hän sai kerrottua asiasta, vaati häneltä paljon. Sitä ennen hän oli pitänyt kaiken sisällään. Hämmennystä aiheutti se, miten suhtautua tilanteeseen ja lapseeni. Koulunkäynti keskeytyi, hän oli henkisesti ja fyysisesti lopen uupunut.

Alkoi elämästä taistelu, joka sisälsi monia vaiheita. On helpompi kestää oma paha olo kuin nähdä se läheisellä. Asia oli läsnä päivittäin, monta kertaa päivässä. Päällimmäisenä minulla oli kuitenkin luja usko siihen, että kaikki kääntyy parhain päin. Uskoin siihen, että hänellä on vielä mahdollisuudet elää onnellista elämää ja olla esimerkkinä muille; hän on empaattinen ja fiksu kaveri.

Lapsen sairauden myötä meistä on tullut läheisemmät. Olen saanut oppia häneltä paljon.

Hänellä on ollut omaisten tukiverkko. Olen hoitanut hänen kanssaan ja hänen puolestaan erilaisia asioita.

Nyt kaikki näyttää valoisalta. Voi olla, että jonain päivänä lapseni voi kertoa tarinansa ja auttaa samassa tilanteessa olevia.

"Kävelet kuin norsu"

Kiusaaminen oli kohdallani henkistä. Muutamia esimerkkejä: "Olet niin ruma, etten kehtaa edes tunnustaa olevani samalla luokalla kuin sinä." "Onko tuo tyttö vai poika, mahtaako se itsekään tietää?" "Kävelet kuin norsu/ jyväjemmari." "Näin viimeksi tuollaisen villatakin pultsarin päällä."

Kiusaaminen jatkui ala-asteelta lukion viimeiseen luokkaan asti. Siihen ei puututtu mitenkään. Se tapahtui jotenkin niin, etteivät opettajat huomanneet asiaa.

Pahimpina päivinä itkeä tihrutin asiaa omassa huoneessani iltaisin. Lukioikäisenä sain päähäni kiusaamiseni johtuvan siitä, että olen maailman lihavin ihminen. (Olen 165 cm pitkä, ja painoin silloin 52 kiloa.) Aloin urheilla hullun lailla ja laihdutin itseni lähes luurangoksi. Olin siis kaiketi sairastunut tai sairastumaisillani anoreksiaan. Eipä sekään kiusaamista lopettanut.

Kiusaaminen on jättänyt ikuiset arvet. Minulla on edelleen huono itsetunto, ja minun on erittäin vaikeaa ottaa vastaan minkäänlaista kommenttia ulkonäöstäni - siis positiivistakaan. En ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään ryhmään; en työyhteisöön, enkä harrastusryhmiin. Tämä lienee tuloksena siitä, että minut suljettiin aina ryhmän ulkopuolelle. En ole koskaan juurtunut yhteenkään työpaikkaan, enkä osaa järkevästi hoitaa kaveruus- ja ystävyyssuhteita. On paljon helpompaa olla yksin...

En ajattele asiaa enää joka päivä, mutta se vaikuttaa yhä elämääni, monien vuosien jälkeen. Olen kuitenkin onnellinen, sillä olen saanut jotain korvaamatonta tilalle: aviomiehen, joka rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen.

Hankkeet eivät auta opettajaa

Kiusaamistapauksiin on erilaisia keinoja. Verso (vertaissovittelu) ei oikein toimi. Nyt KiVa Koulu -hankkeeseen voisin opettajana pistää toiveeni. Näiden ongelmana on ollut se, ettei tapauksiin päästä heti kiinni. Pahoja tapauksia ei voida edes harkita korjattavan paikan päällä.

Hankkeet ovat hyviä keinoja kiusaamisongelmien hallitsemiseksi, mutta ne eivät useinkaan pysty auttamaan opettajaa, joka kohtaa hirveään tilanteeseen joutuneen oppilaan, tilanteen, jossa mitään henkistä rasitetta ei ole jätetty käyttämättä.

Kaksi ensimmäistä tekstiä kertovat kuinka vahingollista kiusaaminen on. Vähättely on yleistä: Älä välitä, se on vain leikkiä. Lapset ovat ihmisistä julmimpia. Henkinen väkivalta on jopa vahingollisempaa kuin fyysinen, koska siitä ei jää edes todisteita, ja siksi uhria ei välttämättä edes uskota. On vain sana sanaa vastaan. Paitsi silloin kun paidan alla on mikrofoni ja tallennin. Tosin sekään ei toimi kun kyseessä on porukasta ulossulkemisen kaltainen väkivalta.

Teksteissä tuli myös yksi erittäin tärkeä havainto. Useilla kiusatuilla on taipumus syyttää itseään kiusatuksi joutumisesta.

Kolmannessa tekstissä on hyvä esimerkki siitä, kuinka avuttomaksi opettaja voi itsensä tuntea.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !