keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Viharikos

Kritisoin tässä tekstissä yhteiskunnan tapaa nostaa jotkut ryhmät Sen Ainoan Oikean Uhrin asemaan, kun samalla yhteiskunta vaikenee toisista, jotka ovat todellisia väkivallan uhreja. Helsingin Pride-paraatiin tehty kyynelkaasuhyökkäys on väärin. Viattomat ihmiset joutuivat kärsimään. Taas. Sehän on tämän maan tapa.

Hyökkäys nosti viharikokset otsikoihin ja valveutuneet ihmiset kauhistelemaan kuinka väkivaltaisessa maassa elämme. Kovaan ääneen suvaitsevaisuutta vaatimassa on myös arvojohtajamme, tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Onneksi en ole homo, koska yläasteella oli yksi poika joka joutui todella kärsimään. Tuskin hän itse oli sitä kenellekään kertonut, mutta kaikki siitä tiesivät. Koko koulu naureskeli kun hänellä oli jöpöttänyt poikien käydessä suihkussa. Poika oli aina yksin välitunnilla. Hän oli todellinen hylkiö. Ihmettelen, jos hän on vielä elossa, eikä päätynyt itsemurhaan. Toivottavasti hän löysi omanlaisensa yhteisön, jossa saa olla sellainen kuin on. Peruskoulussa toisenlaiset revitään kappaleiksi.

Viharikos on rikos, joka tehdään kansalliseen, etniseen, seksuaaliseen tai vastaavaan kansanryhmään kuuluvaa ihmistä kohtaan kyseiseen ryhmään kuulumisen vuoksi. Heti kun suosikkiryhmää (mm. naiset, seksuaalivähemmistöt, maahanmuuttajat) kohdellaan "väärin", alkaa hirveä meno ja meininki. Mutta kukaan ei halua myöntää, että koulukiusaaminen on viharikos. Miten muka homoseksuaalisuus tai etnisyys on suojelun arvoista, mutta kiusatun ominaisuudet eivät ? Kyseessä on täsmälleen sama viha, viha erilaisia kohtaan, silti toisia suojellaan oikein erityislailla ja toisia ei mitenkään. Kiusattujen oikeudet eivät kiinnosta, koska on poliittisesti korrektia hyysätä suosikkiryhmiä. Ja se ei ole hyvä asia, koska vain joidenkin ryhmien pitäminen Oikeina Uhreina vie kaiken huomion pois todellisista väkivallan uhreista. Kiitos tästä kuuluu suurelta osin feministeille, jotka ovat jo vuosikymmeniä käyneet sotaa poikia vastaan.

Rikosoikeudellisen vastuun alkaminen samaan aikaan oppivelvollisuuden kanssa ja kiusaamisen määrittely viharikokseksi vähentäisi kiusaamista varmasti.

Suvaitsevaisuuden vaatiminen ei lisää suvaitsevaisuutta vaan päinvastoin, se lisää suvaitsemattomuutta. Meitä vaaditaan hyväksymään itsellemme vieraita ja ehkä jopa vastenmielisiä asioita. Jos suhtaudumme asiaan jotenkin muuten kuin avoimen ihastuneesti, meitä syytetään ahdasmielisiksi rasisteiksi. Samalla sota heteroseksuaalisuutta ja poikia ja miehiä vastaan käy kiivaana. Yllättäen hyvä onkin huono ja huono onkin hyvä. Jokainen reagoi siihen omalla tavallaan. Useimmat eivät yksinkertaisesti välitä, mutta joku kokee identiteettinsä ja arvomaailmansa olevan uhattuna, ja kokee uhkaajaksi ryhmän jota hänen on käsketty suvaita.

Arvojohtajamme Tarja Halonen on kaikessa suvaitsevaisuudessaan hylännyt minut ja muut kaltaiseni syrjäytyneet. Omien kansalaisten hylkääminen on maanpetos.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !