Totuuksia toivottomuudesta

Silminnäkijä: Tulot 0 euroa (Ohjelma Areenassa)

”Yhteiskunnassa eletään tällä hetkellä vähän sellaisessa tilanteessa, että on toisaalta nää ihmiset jotka elää sitä normaalia elämää, ja sit semmoset munkaltaiset syrjäytetyt ihmiset elää sitten semmosta elämää, josta nää normaalit ihmiset ei sitten tiedä yhtään mitään.”

Silminnäkijän jutussa seurataan kahden nuoren miehen elämää köyhyydessä ja kurjuudessa. Molemmilla on taustallaan henkisesti raskaita asioita, ja molemmat joutuvat kaiken muun roskan lisäksi kärsimään masennuksesta. Näin sossu, työvoimatoimisto ja Kela kyykyttävät meitä syrjäytyneitä syrjäytettyjä. Ohjelmassa esitetty lääkärinaisen tapaus on räikeä vastakohta yhteiskunnasta pudotettujen elämälle.

Akuutti (Ohjelma on Areenassa muutaman päivän ajan. Haastattelu alkaa kohdasta 0:18:35.)

Toivottomuus saattaa olla nuorella niinkin vahva, että ei jaksa nousta sängystä ylös, koska elämässä ei ole mitään mieltä. Ei ole tulevaisuutta, jota kohti kulkea. Toivottomuus on niin nakertava tunne ja tahmainen olotila, että se oikeasti pitää ihmisen siellä sängyn pohjalla.

Helpostihan me ihmiset halutaan ikään kuin korjata toisten ihmisten pahaa oloa ja ahdistuneisuus ja masentuneisuus eivät ole mielestäni sellaisia asioita, jotka voidaan *naps* -korjata !

Epätoivolle, ahdistukselle ja masennukselle pitää antaa riittävästi tilaa. Kun ne tulevat kuulluiksi, vastaanotetuiksi ja käsitellyiksi, niin sitä kautta pystytään löytämään tilaa positiivisille asioille.

Positiivisia asioita ei voi tuoda yhtäkkiä nuoren todellisuuteen, Jari Kylmä kuitenkin varoittaa. ”Pahimmassa tapauksessa se voi tuntua melkein lyönniltä.”

OIKEUTTA SYRJÄYTETYILLE !

YouTuben sankari Jonah Mowry

Jonah Mowry : Whats goin on

Video on kerrassaan upea. Se on koskettanut miljoonia ihmisiä ympäri maailman. Vaatii suurta rohkeutta kertoa julkisesti vaikeista, jopa häpeällisistä, asioista. Videon alta löytyvä Jonahin kirjoitus kannattaa myös lukea.

Haastattelu Good Morning America:ssa

Video on aito, vaikka netissä on esitetty väitteitä valehtelusta. Näppäimistön takaa kun on niin helppoa huudella syytöksiä. Huomioitava seikka on, kuinka heikoin perustein kymmenet tuhannet ihmiset lähtevät mukaan syyttelyyn.

Ystävä kertoo mitä tapahtui

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Älä lyö takaisin - Hiekkalaatikkoesimerkki

"Lapsia pitää muistuttaa, että jos sinua lyödään ja lyöt takaisin, olet yhtä syyllinen kuin se, joka löi ensin."

Näin sanoi eräs asianajaja. Lausahduksella on varmasti ollut ylevä kristillinen sanoma. Valitettavasti sinänsä kaunis väkivallattomuuden ihanne kääntyy ”lasten maailmassa” irvikuvakseen. Sanoma on selvä: Heikomman pitää alistua vahvemman mielivaltaan.

Voimme kokeilla asianajajan näkemyksen toimivuutta ja seurauksia kuvitteellisen esimerkin avulla:

Hiekkalaatikolla on kaksi aikuista ja kaksi lasta; Alfa lapsensa Pikku-Alfan kanssa ja Beeta lapsensa Pikku-Beetan kanssa. Alfa on opettanut lapsensa pitämään puoliaan. Beeta on opettanut lapselleen, että väkivalta on aina väärin.

Pikku-Alfa leikkii oman hiekkalapionsa, ämpärinsä ja leluautonsa kanssa. Pikku-Beeta leikkii oman hiekkalapionsa, ämpärinsä ja leluautonsa kanssa.

Pikku-Alfa haluaa Pikku-Beetan lapion itselleen. Hän menee Pikku-Beetan luokse, uhkailee Pikku-Beetaa turpiinvetämisellä, vie lapion ja menee jatkamaan leikkejänsä. Pikku-Beeta alkaa itkeä. Alfa huomaa tilanteen, mutta ei puutu lapsensa käytökseen. Beeta lohduttaa itkevää lastaan.

Pikku-Alfa haluaa Pikku-Beetan ämpärin itselleen. Hän menee Pikku-Beetan luokse, heittää hiekkaa Pikku-Beetan kasvoille, vie ämpärin ja menee jatkamaan leikkejänsä. Pikku-Beeta alkaa itkeä. Alfa huomaa tilanteen, mutta ei puutu lapsensa käytökseen. Beeta pyyhkii hiekan pois ja lohduttaa itkevää lastaan.

Pikku-Alfa haluaa Pikku-Beetan auton itselleen. Hän hakee ison kiven pihatien reunalta, menee Pikku-Beetan luokse, lyö kivellä Pikku-Beetaa päähän, vie auton ja menee jatkamaan leikkejänsä. Pikku-Beeta menee hetkeksi tajuttomaksi. Tajuihinsa tultuaan hän alkaa itkeä. Päähän tulleesta haavasta vuotaa verta. Alfa huomaa tilanteen, mutta ei puutu lapsensa käytökseen. Beeta tyrehdyttää verenvuotoa nenäliinalla ja lohduttaa itkevää lastaan.

Asianajajan näkemys uhrin yhtäläisestä syyllisyydestä on pöyristyttävä. Aikuisilla on suuria vaikeuksia ymmärtää, että kiusaamisessa ei koskaan ole kyse tasavertaisten toverien riitelystä, vaan väkivaltaisesta hyökkäyksestä yleensä täysin puolustuskyvytöntä uhria kohtaan. Tarinan Pikku-Alfa syyllistyi laittomaan uhkaukseen, pahoinpitelyyn, törkeään pahoinpitelyyn, ryöstöön ja törkeään ryöstöön. Pikku-Beetalla olisi ollut täysi oikeus puolustautua hyökkäyksiltä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tarinan hiekkalaatikolla, aivan kuten todellisessa maailmassa, lasten välillä vallitsee täysi anarkia. Pikku-Alfa jatkaa hyökkäyksiä kunnes joku pistää vastaan.

Tarinan suurimmat syylliset ovat vanhemmat. Vastuu omasta lapsesta kuuluu vanhemmille. Alfa on kasvattanut lapsestaan antisosiaalisen hulttion, eikä hän estä lapsensa rikollista käyttäytymistä. Hän antaa lapsensa riehua vapaasti, vaikka hän selvästi näkee mitä on tapahtumassa. Ja vaikka Alfa ei tietäisi lapsensa tekemisistä, on hän joka tapauksessa vastuussa lapsestaan. Beeta on myös syyllinen. Hän on soveltanut omaa väkivallattomuuden ihannettaan lapseensa, tehden hänestä heikon ja puolustuskyvyttömän. Beetan pitäisi suojella lastaan pahalta, mutta hän tyytyy vain lohduttamaan lastaan ja hoitamaan vammoja, kun paha on jo tapahtunut. Hän on viimekädessä yksin vastuussa lapsensa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.

Vastuu kuuluu aikuisille. Lapsi on väärässä paikassa, jos lapsi joutuu alttiiksi fyysiselle tai henkiselle väkivallalle tai väkivallan uhalle. Lapsi ei saa joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu itse kantamaan vastuun turvallisuudestaan. Lapsen ei kuulu alistua tai lyödä takaisin. Ennaltaehkäisy on tärkeintä. Jos aikuinen ei muuten pysty suojelemaan lastaan, on lapsi pidettävä poissa hiekkalaatikolta.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Oikeutta opettajalle – Tapaus Jurva

Suomessa on eräiden tietojen mukaan käyty oikeutta vain neljässä kiusaamistapauksessa. Kolmessa niistä koulu vapautettiin vastuusta. Seuraava yleisönosastokirjoitus liittyy Vaasan hovioikeudessa keväällä 2011 käsiteltyyn tapaukseen, jossa jurvalainen oppilaitos vapautettiin vastuusta. Kirjoitus löytyy lyhennettynä sanomalehti Ilkan nettisivuilta.

Oikeutta opettajalle!

Millainen moraali on sellaisella oppilaitoksella, joka lähtee oikeusprosessiin koulukiusaamisen kohteeksi joutunutta opiskelijaa vastaan kieltäytyen sovittelusta kerta toisensa jälkeen? Kuinka tällaiseen tilanteeseen joudutaan?

Mitä varten koulutusorganisaatio on luotu? Yksinkertaistettuna: kasvattamaan, opettamaan ja auttamaan lasta ja nuorta löytämään paikkansa tämän yhteiskunnan osana yhteiseksi hyödyksi. Koulut ja oppilaitokset ovat siis lapsia ja nuoria varten. Opettajat ovat lapsia ja nuoria varten. Koulun/oppilaitoksen sisälle on jopa rakennettu erilaisia tukitoimia lapsen ja nuoren hyvinvoinnin takaamiseksi, jotta lopputuloksena olisi tasapainoinen ja terve, oman paikkansa löytänyt tuottava jäsen yhteiskuntaan. Kaikki koulun/oppilaitoksen toimet on siis tarkoitettu rakentamaan ja tukemaan eheää kasvua ja kehitystä. Se on koulutusorganisaation päätehtävä ja opettaja hoitaa tätä tehtävää.

Kun sitten koulu/oppilaitos ei onnistukaan takaamaan laissa luvattua turvallista oppimisympäristöä ja joku sairastuu henkisen ja/tai fyysisen väkivallan ja sen pelon seurauksena, moraalisesti oikealla tiellä oleva koulu/oppilaitos luonnollisesti ottaa vastuun yhteisössään esiintyvästä kehitystä ja oppimista haittaavasta prosessista ja pyrkii hoitamaan sen oppilaan/opiskelijan hyödyksi, koska se on sen tehtävä. Koulun/oppilaitoksen epäonnistuessa tehtävässään oppilas/opiskelija joutuu kärsimään. Kukaan ei kärsi huvikseen, ilman syytä. Kukaan ei sairastu ilman syytä. Kukaan ei myöskään viimeisenä keinonaan lähde käräjöimään koulua/oppilaitosta vastaan ilman syytä. On se sen verran rankka, pitkä ja taloudellisesti riskialtis projekti.

Kun koulu/oppilaitos lähtee taistelemaan oikeudessa kiusattua oppilasta/opiskelijaa vastaan, kääntyy koulun tehtävä täysin päälaelleen. Se alkaa tuhota sitä, mitä sen piti tukea ja suojella: sen sisällä kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa, eli kiusattua. Ei kouluorganisaatiota luotu sotimaan, tuhoamaan, alistamaan ja voittamaan. Opettajan tehtävä ei alunperin ollut asettua oppilasta vastaan omaksi edukseen, vaan kulkea hänen rinnallaan opettaen, tukien ja opastaen päämääränään eheä aikuinen omalla paikallaan yhteiskunnassa. Opettajan osa on antava, ei ottava. Oppilas/opiskelija ei ole opettajaa varten, vaan opettaja on oppilasta/opiskelijaa varten. Oikeudenkäyntiprosessissa opettaja ottaa keinolla millä hyvänsä. Hän ottaa oppilaalta/opiskelijalta. Mitä hän ottaa? Omissa silmissään kadotetun kunniansa takaisin? Jotta hän saisi kunniansa, hän taistelee oppilasta/opiskelijaa vastaan ja oikeudenkäyntihistorian mukaan on sen taistelun useinmiten myös voittanut. Kiusatun tuhon opettaja kruunaa vaatimalla kiusattua maksamaan opettajan oikeudenkäyntikulut, jotka ovat huimat. Käyttäähän koulu/oppilaitos puolustuksensa tueksi parasta ammattitaitoa toiselta puolelta Suomea.

Yhteiskunnan viranomaiset tukevat opettajaa, koska hän on opettaja, joka kyllä tietää. Oppilas/opiskelija ei ole vielä mitään, hänellä ei ole menetettävänään kovinkaan paljoa yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna. Opettajan kunnia on suurempi. Sen menettäminen on iso juttu. Yhteiskunta on valmis luopumaan aika monesta tuottavasta jäsenestä opettajan kunnian vuoksi. On sillä kova hinta, sillä opettajan kunnialla!

Hurraa, oikeusvaltio!

Lakko homekoulussa

Vähässäkyrössä on lakkoiltu. Vanhemmat ovat tehneet Suomen oloissa radikaalin ratkaisun ja päättäneet pitää lapsensa poissa sisäilmaongelmaisista kouluista. Lakolla koetetaan vauhdittaa kunnan päätöksentekoa homeongelman ratkaisussa.

Tämä ei ole ensimmäinen tapaus. Nivalan lakon yhteydessä viranomaiset olivat jopa harkinneet vanhempien sakottamista.

Ajankohtainen kakkonen kertoi homeongelman uusista ulottuvuuksista seuraavasti: ”Entä miten toimisit, jos lääkäri passittaisi Sinut psykiatriseen pakkohoitoon, kun selittäisit tarvitsevasi hoitoa huoneilman aiheuttamien oireiden vuoksi ? Kuulostaa painajaismaiselta, mutta sellaista on homepakolaisen elämä.”

Perussuomalaisten kansanedustaja kannustaa vanhempia kapinaan: ”Osaltani kehotan siis vanhempia miettimään kahdesti, laittaako lastaan homekouluun opiskelemaan vai vaatiiko kuntaa lupausten sijasta toimimaan ja jättää lapsensa kotiin. Ainoastaan koulukapinan kautta muutos tapahtuu nopeasti, riippumatta onko kunnalla varaa korjauksiin vai ei."

Lakkoilua kannattaa myös Pro Peruskoulu: ”Vanhemmat toimivat oikein, koululakko on oikein. Kukaan isä tai äiti ei halua uhrata lapsensa terveyttä välinpitämättömyyden vuoksi.”

Niinpä. Harvassa ovat ne vanhemmat, jotka eivät tekisi kaikkea mahdollista lapsensa terveyden suojelemiseksi. Homeinen sisäilma voi sairastuttaa pahasti ja pitkäksi aikaa, jopa vammauttaa loppuelämäksi. Toisin kuin homeongelmaa, kiusaamista on kaikissa kouluissa. Koulukiusaaminen aiheuttaa elinikäisiä vammoja. Lasten terveydelle se on vähintään yhtä tuhoisaa kuin home. Miksi homeongelma saa isot joukot liikkeelle, mutta kiusaaminen ei ? Syyt saattavat olla hyvin yksinkertaisia:

1. Home vaikuttaa kaikkiin koulurakennuksessa oleskeleviin, jokaiseen oppilaaseen ja opettajaan, joten isosta joukosta on helppo koota tarpeeksi iso joukko kapinoimaan.

2. Homeongelma on helppo vihollinen. Vihollisen aiheuttamat oireet ovat usein helposti tunnistettavia. Vihollisen olemassaolo on helppo todistaa ottamalla sisäilmasta ja rakenteista näytteitä ja testaamalla ne laboratoriossa. Vihollinen on helposti voitettavissa rahalla. Voittoon tarvitaan vain kunnan päätös, että koulurakennus remontoidaan tai tilalle tehdään uusi rakennus.

Koulukiusaamista vastaan taistellessa aikuinen kohtaa aivan toisenlaiset viholliset ja asettuu viranomaisia vastaan aivan yksin. Hyvät kiusattujen vanhemmat, kysyn teiltä: Olisiko tässä koulukapinan paikka ?

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Harvinaista rohkeutta

Kuopiolainen Juho Pasanen ei kävellyt ohi :

- Minulle tuli sellainen olo, että isompi poika antaa pienemmälleen kahta kauheammin pataan, jos lähden. Sen vaan näki naamasta.

Pasanen ei halunnut kävellä pois ja jättää pienempää poikaa isomman armoille. Hän päätti hoitaa tilanteen loppuun asti, viedä pojat koteihinsa ja kertoa vanhemmille.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

60 %

Huonoja uutisia, osa 1: Koulukiusaaminen aiheuttaa todella vakavia henkisiä vammoja. Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa suoritettu kysely paljasti, että 60 % potilaista oli kokenut koulukiusaamista.

Huonoja uutisia, osa 2: Traumatisoituneiden potilaiden psykiatrinen hoito on usein huonoa. ”Väkivalta-, hyväksikäyttö- ja laiminlyöntikokemukset ovat erittäin yleisiä psykiatristen potilaiden historiassa. Silti tämä traumahistoria usein ohitetaan hoidossa ja keskitytään vain oireisiin ja lääkitykseen.”

Akuutti: Kaiken takana onkin trauma ?

– Se veti maton pois alta. Tuli tunne, että täällä ei kerta kaikkiaan haluta kohdata sitä, mikä on minun ongelmani, minun tarinani, miksi minä olen sairastunut. Siitä seurasi minunkin kohdalla se, että vedin ovet kiinni koko hoitosysteemiin enkä halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa. Lopetin myös lääkkeiden ottamisen.

Rakennusarkkitehti J. L.:n kokemus on valitettavan yleinen traumatisoituneiden keskuudessa: varsinkaan rankkoja väkivallan ja hyväksikäytön kertomuksia ei uskota tai haluta kuulla liian ahdistavana.

Minulla on sama kokemus psykiatrisesta hoidosta. Kupittaan sairaalan lääkäri ei ottanut yhdeksän vuoden peruskouluhelvettiä tai nuorisopsykiatrisen osaston tapahtumia ollenkaan huomioon. Ei ollenkaan. Hän oli vakuuttunut, että psyykkinen oireiluni oli skitsofreniaa ja se johtui synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta. Ilmeisesti hän itse kärsi hapenpuutteesta, koska diagnoosi kumottiin heti siirryttyäni toiselle lääkärille.

Traumoja ei ole vieläkään hoidettu, vaikka olen ollut mielenterveyspotilaana jo lähes kaksi vuosikymmentä. Vasta kaksi vuotta sitten uusi lääkärini totesi, että minulla on vakavia traumoja niin koulukiusaamisesta kuin psykiatrisesta hoidosta. Yhteiskunta ei piittaa terveydestäni, vai mitä muuta voidaan päätellä tosiasiasta, että lääkärini, yksityisen psykiatrikeskuksen erikoislääkäri, on joutunut hoitamaan minua pro bono jo useita vuosia.

Akuutin reportaasissa haastateltu asiantuntija korostaa, että traumatausta pitäisi aina selvittää ja traumatisoitunutta ihmistä voidaan auttaa eikä se ole niin vaikeaa ja kallista kuin luullaan. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, jos hoitohenkilökunta ei piittaa potilaan traumoista, vaan keskittyy pelkkiin oireisiin ja lääkitykseen ? Mistä löytyy lääkäri, joka huomioi potilaansa kokonaisuutena eikä näe vain oireita ? Oman kokemukseni mukaan potilaan mahdollisuudet vaikuttaa hoitoonsa julkisessa tervydenhuollossa ovat kovin rajalliset.

Unohtakaa terapiaksi kutsuttu höpöttelytuokio nuorisopsykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan kanssa. Unohtakaa terveyskeskuksen reseptiautomaatit. Unohtakaa kaikki, jotka eivät näe kokonaisuutta oireiden takana. Mielenterveysongelmista kärsivien koulukiusattujen hoito on keskitettävä traumojen hoitoon tai kidutuksen uhrien hoitoon erikoistuneille lääkäreille.

Odotan, että joku tarpeeksi rohkea lääkäri astuu julkisuuteen ja kertoo totuuden, että peruskoulu vaarantaa lapsen mielenterveyden.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Bullycide

A suicide caused as the result of depression from bullying, especially children. [Wiktionary]

Ajatukset itsensä tappamisesta ovat monelle entiselle ja nykyiselle kiusatulle tuttuja. Minulle itsemurha on aina ollut vieras ajatus ja ehkä juuri siksi niin vaikea kirjoituksen aihe. Olen yrittänyt oppia lisää tästä kuolemanvakavasta asiasta. Satojen luettujen tekstien ja muutamien keskustelujen jälkeen ymmärrän siitä vähän enemmän.

Kun luen kiusatun itsemurha-ajatuksia käsitteleviä blogeja, on päällimmäisenä avuttomuuden tunne. En osaa tehdä muuta kuin seurata sivusta pienen ihmisen hiljaista loppuunpalamista. Pelkään, että vain pahennan tilannetta, jos kirjoitan jotain kommentiksi. Tiedän kyllä hyvin mitä koulukiusatulle ei saa sanoa, mutta en tiedä mitä itsemurhaa ajattelevalle voi sanoa. Toisaalta on pakko yrittää edes jotain. Olisi kamalaa elää tiedon kanssa, että minulla olisi ehkä ollut mahdollisuus vaikuttaa, mutta en tehnyt mitään. Tekstien lukeminen herättää minussa melkoisesti vihaa. Tilanne on niin epäoikeudenmukainen. Pahantekijät ansaitsisivat kuolla, uhri ansaitsee elää. Ihmisen ajaminen itsemurhaan on sama kuin murha, vaikka liipaisimesta vetää uhri eikä murhaaja itse.

Ja sitten ruudulle tuli pahaenteinen otsikko. Loppu. Kului monta päivää, kunnes ruudulle tuli uusi otsikko. Hän oli yhä elossa, vaikka kuolema oli ollut todella lähellä. Suru ja viha vaihtuivat helpotuksen tunteeseen. Vaikka elämä olisi syömishäiriön hallitsemaa mielisairaalahelvettiä, on vielä mahdollista saada elämänhalu takaisin ja löytää elämälle tarkoitus. Se on vaikeaa. Kaikki eivät sitä löydä, sen todistavat suomalaisten synkät itsemurhatilastot. Mitään valmista kaikille toimivaa ratkaisua ei ole, vaikka usein meille tyrkytetään elämän sisällöksi psyykenlääkkeitä, terapiaa, opiskelua ja työntekoa. Elämänhalu voi löytyä jostain ihan muusta. Minulle se oli radikalisoituminen. Elämänhalu löytyi, kun vuosikausia kestäneen tukahduttamisen jälkeen vapautin vihani yhteiskuntaa kohtaan. "You haven't lived until you've found something worth dying for."

Yksi tapaus on ollut viime aikoina uutisissa. Lady Gaga raivostui kuultuaan 14-vuotiaan Jamey Rodemeyerin itsemurhasta.

Murha.infossa on listattu kuolemaan johtaneita kiusaamistapauksia. Niitä lukiessa tulen yhä vakuuttuneemmaksi, että koulukiusaamisen sijaan ilmiöstä pitäisi käyttää paremmin kuvaavaa sanaa kouluterrori, rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa pitäisi laskea rankasti ja lasten maailmassa tapahtuvat väkivaltarikokset tutkia ja tuomita kuten aikuisten kohdalla tehdään. Murha.infon listaus keskittyy enimmäkseen ulkomaisiin tapauksiin. Ruukinmatruuna oli löytänyt jostain tiedon, että bullycidetapauksia olisi Suomessa noin kymmenen vuodessa.

Itsemurha on pitkään ollut tabu suomalaisessa kulttuurissa ja on sitä yhä, ainakin jossain määrin. Itsemurhaa on pidetty raukkamaisena, häpeällisenä tekona. Meille on väitetty, että itsemurha on syntiä. On peloteltu, että itsemurhan tehnyt joutuu helvettiin. Meille on tehty selväksi, että itsemurha on rikoksista pahimpia. Siitä kertoo jo itsemurha-sanan loppuosa – murha. Itsemurhaa ajattelevien syyllistäminen pitää lopettaa. Syyllisyyden ja häpeän taakka kuuluu yhteiskunnalle, joka sallii kaiken tämän pahan tapahtua. Tässä on pari Kuunwalon ajatusta :

Usein itkijänaiset, joista osa voi olla vankina miehen ruumiissa, sanovat itsensä tappajan olleen itsekäs, koska hän ei ajatellut läheisiään. Suomeksi käännettynä he tahtovat siis sanoa, että ”sinun täytyy elää meidän muiden vuoksi, eikä itsesi takia” ja ”vaikka kärsisit kuinka täällä mielettömänä pitämälläsi planeetalla, niin kärsi kuitenkin meidän takiamme, äläkä vain ammu kuulaa kalloosi ja jätä meitä…” Kuka tässä onkaan itsekäs ? Usein myös kuulee tapahtuman jälkeen klassisen valheen: ”Olisimme tehneet hänen vuokseen ja häntä auttaaksemme mitä tahansa…” Ihmisillä ei ole mitään rajaa röyhkeydessä, kun kysymyksessä on tämä tällainen itseään suojeleva ja korostava narsistinen valehtelu. Hirvein ihmiskohtalo on sellainen, että potee syyllisyyttä ja jättää anteeksi anelevan viestin ennen tätä tekoa. Voi vain kuvitella sellaisen ihmisen syyllisyyden ja häpeän määrää…

Kumarran syvään niiden tuhansien ja tuhansien muistolle, jotka jaksoivat vitutusta juuri siihen kipupisteeseen asti, että siitä oli tehtävä loppu. Heillä ei ollut muuta tietä. He eivät jääneet ruikuttamaan, vaan panivat toimeksi. Sytytän tänään kynttilän jokaisen oikean itsemurhan tehneen muistolle ! Toisen kynttilän sytytän heille, jotka jaksoivat/jaksavat vitutuksesta ja tuskasta huolimatta Itsensä tähden katsoa tämän pelin loppuun. Kuolema kuitenkin korjaa lopulta potin ! Se tasaa tilit ja sen edessä olemme kaikki samanarvoisia.

Kiusaamisesta johtuvat itsemurhat olisi helppo estää. Ei kiusaamista – ei kiusaamisesta johtuvia itsemurhia. Ohjeita kiusatulle -sivun ensimmäinen ohje ei tämän asian yhteydessä kuulosta ollenkaan tyhmältä. Peruskoulun käyminen ei ole viisasta, jos koulukokemukset aiheuttavat itsemurha-ajatuksia tai itsemurhan. Peruskoulun opin voi hankkia muulla tavalla. Vaihtoehtoina on kotikoulua, etäopetusta ja yksityisopetusta, jonka rahoitus kuuluisi yhteiskunnan maksettavaksi. Tiedän, että helvetti jäätyy ennenkuin tuo toteutuu. Rahaa kyllä olisi, sitä ei vain käytetä heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten hyväksi, vaan sitä käytetään holtittoman kapitalismin tukemiseen ja jättivoittoja tehneiden pörssipelurien, riskisijoittajien ja keskieurooppalaisten pankkien voittojen maksimointiin. Suomalaisille, kuten myös Kreikan kansalle, jää luu käteen.

Kiusaamisen vastaisia toimia on ollut kouluissa jo vähintään kolme vuosikymmentä. Kuinka monta vuosikymmentä pitää vielä odottaa, että hyväntahtoiset akateemiset hölmöläiset saavat kehitettyä oikeasti toimivan ratkaisun ?

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Koulukiusaajasta vaimonhakkaajaksi

Yle uutisoi Yhdysvalloissa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan noin puolet vaimonhakkaajista on entisiä koulukiusaajia.

Nainen, joka ottaa koulukiusaajan miehekseen, saa täsmälleen sen mitä tilaa. Se on aina naisen oma valinta, haluaako olla tekemisissä tuollaisen miehen kanssa. Nynnypojalla ei ollut mahdollisuutta valita. Kouluun oli pakko mennä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Yksityinen turvapalvelu kiusatuille – Suomessa !

Kyllä. Nyt se on totta. Täällä Suomessa. Turkulainen turvallisuusalan yritys tarjoaa maksullista apua koulukiusatuille. Yritys lupaa, että koulu joutuu kantamaan vastuunsa ja kiusaaminen loppuu. Takkirauta :

Tiedämme, miten munattomia ja sisuttomia koulut voivat tässä asiassa olla, tiedämme, miten asiaa hyssytellään ja vaietaan kuoliaaksi, ja tiedämme, millainen riesa koulukiusaaminen voi olla - se voi helposti eskaloitua suoranaiseksi terroriksi. Mutta samalla koko homma haiskahtaa virolaiselta velanperinnältä...

...Ja silti 50 euroa per tunti on halpa hinta, jos sillä saadaan koulukiusaaminen loppumaan. Ainakin ne, kenen lapset on terrorisoitu itsemurhaan tai joille on kiusaamisesta tullut post-traumaattinen stressioireyhtymä tai elinikäinen henkinen vamma, varmasti mielellään maksavat jopa tuhatkin euroa, jos se terrori vain saadaan loppumaan.

Uutinen Iltalehdessä :

Mitä te voitte tehdä asialle?
- Me selvitämme asian niin perusteellisesti kuin vain mahdollista. Me voimme olla yksinkertaisesti vaan kovempia kuin monet vanhemmat voivat siinä tilanteessa olla.

Missä mielessä kovempia?
- Me pidämme huolta siitä, että koulu joutuu kantamaan vastuunsa. Vanhemmilla ei välttämättä riitä jaksaminen siihen.

Mitä keinoja teillä on?
- Meillä on ihan nämä lain sallimat keinot eli voidaan miettiä, mikä on esimerkiksi koulun oikeudellinen vastuu, onko siellä tehty laiminlyöntejä. Ja ohjata vanhemmat eteenpäin lakimiehelle tai asianajajalle, joka osaa viedä asiaa eteenpäin.

- Jos koululta löytyy yhteistyökykyä, niin pyritään saamaan koulu kyntämään oma etupeltonsa. Jos koululta ei löydy yhteistyökykyä, asiakas voi kerätyn dokumentaation avulla lähteä hankkimaan kiusaajille lähestymiskiellon. Kyllä, se tarkoittaa monesti sitä että kiusaaja joutuu sitten vaihtamaan koulua. Ja se on voi voi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi VI

Ykkösdokumentti: Lääkkeitä terveille

Lääketeollisuus sanelee, mikä on sairaus ja miten sitä hoidetaan, väittää dokumentti Lääkkeitä terveille (Maladies à Vendre).

Lääkeyritykset ovat moninkertaistaneet tulonsa hyvin suunnitellulla markkinoinnilla ja keksimällä uusia sairauksia.

Dokumentti tulee telkusta uusintana lauantaina 1.10.2011 klo 12.40. YLE Areenasta ohjelman voi katsoa vielä muutaman viikon ajan telkkulähetyksen jälkeen.

OIKEUTTA PSYKIATRIAN UHREILLE !

Suomi Post Mortem YLE Teemalla

Suomi Post Mortem on joukko lyhytelokuvia koulusurmien jälkeisestä Suomesta. YLE Teema esittää Uudessa Kinossa osan elokuvista. Lähetysajat ovat torstaina 22.9.2011 klo 23:00 ja uusinta maanantaina 26.9.2011 klo 0:10.

Joukossa on pari tosi mielenkiintoista elokuvaa. ”10-15 min keskustelua” kertoo Riina Hännisen tapauksesta ja ”Me kolme ja Alex” kysyy, ovatko koulukiusaajat nyky-yhteiskunnan menestyjiä.

Taiteilija Hänninen on teoksissaan käsitellyt myös psykiatriaa. Hänen viimeisin näyttelynsä, War Against Control, oli ja meni, mutta uusia tapahtumia on varmasti tulossa. Niistä voi ehkä kysyä taiteilijalta itseltään.

Riina Hänninen on Suomen valtion suorittama psykologinen koe, jossa yritettiin luoda tuottavampaa ihmistä työvoimaksi. Hänet on altistettu erilaisille psyykettä muokkaaville kokeille ja lääkkeille alkaen vuodesta 1985. Kasvatus tapahtui kuluttajayhteiskunnan aivopesun alaisena, 90-luvun laman kourissa, altistaen häntä erilaisille yhteisöväkivallan muodoille ja institutionaalisille "normaalius"-kokeille. Edellisin koe jossa Riina Hänninen pidätettiin koulumurhaajaepäiltynä vuoti osaltaan julkisuuteen ja Suomen valtio oli valmis uhraamaan Hännisen loppuiäkseen psykiatriselle osastolle . Opetusministeriö järjesti koululle, oppilaille ja opettajille kuntouttavaa kriisiterapiaa mutta vaikka laillisesti Hänninen oli syytön, Hänninen jätettiin ilman apua ja eristettiin. Hän sai useita kehotuksia lähteä koulusta ja siirtyä elämään psykiatrisella osastolla muiden yhteiskuntaan sopeutumattomien kanssa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi V

Amerikkalainen dokumentti The Marketing of Madness paljastaa järkyttäviä asioita psykiatriasta, lääketeollisuudesta ja psyykenlääkkeistä. Kestoltaan lähes kolmetuntisen dokumentin voi katsoa vaikka Youtubesta.

The definitive documentary on psychotropic drugging - this is the story of the high-income partnership between drug companies and psychiatry which has created an $80 billion profit from the peddling of psychotropic drugs to an unsuspecting public.

Dokumentin on tuottanut Citizens Commission on Human Rights, Los Angelesissa päämajaansa pitävä skientologiaan sidoksissa oleva järjestö. Kyseessä olevan ryhmän tuottamaan materiaaliin kannattaa suhtautua kriittisesti. Skientologit vastustavat psykiatriaa, koska heidän oma järjestelmänsä on ristiriidassa länsimaisen lääketieteen kanssa. Dokumentti on kaikesta huolimatta erittäin mielenkiintoinen, eikä tekijöiden mahdollinen salainen agenda poista sitä tosiasiaa, että psykiatriassa ja lääketeollisuudessa on tapahtunut väärinkäytöksiä ja niitä tapahtuu edelleen.

OIKEUTTA PSYKIATRIAN UHREILLE !

Mielenvikaiset opettajat ja lääkärit

Opettajat ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin ihmiset. Joukkoon mahtuu enemmän tai vähemmän mielenvikaisia tapauksia. Työtovereiden ja muiden aikuisten voi olla mahdotonta tunnistaa miellyttävän ulkokuoren taakse kätkeytyvää pahantekijää. Uhriksi joutunut lapsi tai nuori kyllä näkee asian todellisen puolen. Systeemiin sisään päässeestä mädästä yksilöstä on vaikea päästä eroon. Opettajan virka kun on käytännössä elinikäinen suojatyöpaikka. Arhi Kuittinen kirjoittaa:

Persoonallisuushäiriöiset opettajatkin samaistuvat juuri kiusaajaan eivätkä kiusattuun.

Kiusattu tuntuu heistä äärettömän vastenmieliseltä ja halveksittavalta raukalta. Jota täytyy "koulia".

Asetta ylpeästi ja rohkeasti esittelevä nuori mies voi tuntua itseään pönkittävälle polisille mitä parhaimmalta poliisiainekselta.

Suomalaisessa kulttuurissa on ollut hyvin sairaalloinen vahvan lapsen ihanne. Joka kestää mitä tahansa.

Yksi johtopäätös olisi tehtävä.

Vihdoinkin.

Poliisit pitäisi testata laajasti kehitetyillä psykopaattien tunnistustesteillä, joita on kehitetty Amerikassa ja Isossa Britanniassa.

Myös opettajat tulisi testata. Eivät nuoret ole ainoita uhkia, vaan persoonallisuushäiriöiset virkamiehet nuorten opastajina ovat myös vakava ja jatkuvasti vaikuttava uhka. Opettajia ei valvota lainkaan vaikka heillä on painava vastuuasema.

En tiedä miten opettajakoulutukseen hakeutuvien soveltuvuutta vaativaan ja vastuulliseen ammattiin testataan. Testataanko hakijoiden persoonallisuutta ollenkaan ? Oman kokemukseni perusteella opettajiksi on päässyt sellaisia henkilöitä, joiden oikea paikka olisi mahdollisimman kaukana muista ihmisistä.

Entä miten lääkäriksi tai terapeutiksi haluavat testataan ? Minua Kupittaan sairaalassa ”hoitanut” psykiatri oli todella sadistinen henkilö, joten ilmeisesti herkkää ja haurasta ihmismieltä pääsee sorkkimaan kuka tahansa pääsykoekirjat ulkoa oppinut hirviö.

Koulukiusaaminen ei ole este esimerkiksi mielisairaanhoitajan ammattiin. Tarkennan: kiusatuksi joutuminen on este, jos mielenterveys on mennyt, mutta entinen koulukiusaaja kyllä ammattiin pääsee.

Sosiaalityöntekijöiden asenteet on jo tutkittu.

Ei riitä, että vain ammatteihin pyrkivät testataan. Myös ammateissa työskentelevät pitäisi testata säännöllisin väliajoin. Niin jäisi kiinni myös aiemmilta testaajilta huomaamatta jääneet tapaukset.

Tiedätkö minkälainen henkilö lääkärisi tai terapeuttisi oikeasti on ? Jos tietäisit, antaisitko hänen enää sorkkia mieltäsi ?

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Hyvä mies jää yksin

Nynny on masentunut. Motivaatio on nollassa. En ole pitkään aikaan saanut mitään tehtyä. Työpöydällä odottaa useampi keskeneräinen blogiteksti ja kommentteihin pitäisi vastailla, mutta mikään ei onnistu. Masennus voi pahimmillaan invalidisoida, ja nyt ei olla kaukana siitä.

Yksin jääminen on monen hyvän miehen tragedia. Vaikka nykyään on vaikea uskoa, olin minäkin nuorempana hyvä mies, hellä ja rakastettava. En vain koskaan saanut tilaisuutta näyttää sitä.

Liian tavallinen mies

Hannu ei löydä naista, vaikka hänessä ei ole mitään vikaa. Ehkä syy onkin juuri siinä.

"Mikä vika sinussa on, kun ei ole ketään löytynyt?" on pari hyvää tarkoittavaa sukulaista joskus kysynyt Hannulta.

Hannu tietää, että se on vitsi, mutta silti se loukkaa. Hannu on noin nelikymppinen eikä ole koskaan seurustellut. Yksi ja sama ajatus on tullut mieleen monta kertaa: Miksi en löydä itselleni seurustelukumppania? Joku ihan tavallinen nainen riittäisi.

Hannu haaveilee siitä, että joku koskettaisi.

Hän on vaaleatukkainen, silmälasipäinen, keskimittainen mies. Ylipainoa ei ole. Usein hän pukeutuu silitettyyn paitaan ja pikkutakkiin. Käy suihkussa päivittäin. Iho on siisti, hammasrivistö suora ja valkoinen.

"Tiedän, etten ole atleettivartaloinen lihaskimppu, mutta mielestäni aika tavallisen näköinen."

Kun Hannu katsoo peiliin, hän saattaa miettiä, onko hän ruma. Pitäisikö hankkia piilolinssit? Auttaisiko tukan värjääminen? Mitä naiset haluavat?

Hannulla on netissä sinkkuprofiili. Vuoden sisällä hän on saanut kymmenisen viestiä, joissa sanotaan, että "vaikutat kivalta tyypiltä, kerro lisää itsestäsi."

Hannukin on parin viime vuoden aikana lähettänyt toistakymmentä treffipyyntöä. Yleensä hänet on tyrmätty jo ensimmäisen viestin jälkeen tai vastausviestiä ei ole koskaan tullut.

"Silloin tuntuu, etten ole saanut edes mahdollisuutta. Vuoden aikana olen saanut yhden vastauksen", Hannu sanoo.

Pariin vuoteen hän ei ole käynyt nettiprofiilissaan ollenkaan, jotta ei tulisi enempää pettymyksiä.

Viimeksi Hannu on päässyt treffeille asti lokakuussa 2008.

"Ne olivat illallistreffit ravintolassa. Puhuimme harrastuksista, perhetaustasta ja jotain yleistä musiikki- ja elokuvamauista", Hannu muistelee.

"Mielestäni ilta meni hyvin. En olisi voinut tehdä mitään toisin."

Ilta päättyi kuitenkin pettymykseen. Satoi kaatamalla. Herrasmiehenä Hannu tarjosi naiselle suojaa sateenvarjon alla metroasemalle asti. Erotessa hän kysyi, haluaisiko nainen lähteä jonakin päivänä vaikkapa kahville.

"Ei olla ehkä samantyyppisiä", nainen vastasi ehdotukseen.

Kaverien "kyllä se oikea vielä löytyy" -kommentit alkavat tuntua aika tyhjiltä.

"Ihastun helpoiten tavallisennäköiseen naapurintyttöön, joka ei laittaudu liikaa", Hannu sanoo.

"Kyllä nainen saa olla nainen, mutta en hirveästi kiinnitä huomiota pitsipaitoihin tai hameisiin."

Hannusta tuntuu hassulta luetella naiselle asettamiaan ulkonäkökriteereitä, sillä hän uskoo olevansa aika joustava, jos muuten mukava nainen löytyisi.

Tärkeintä on, että kumppani olisi rauhallinen, ulkoilusta pitävä ja avoin. "Ei mikään bailaaja", Hannu luettelee.

Se on tärkeää, sillä Hannu ei juo alkoholia ollenkaan.

"Lopetin, koska en tarvitse alkoholia mihinkään."

Hän ei kuitenkaan katsoisi pahalla seurustelukumppanin kohtuullista juomista.

"Voisi kuvitella, että raittiuteni olisi jopa etu naismarkkinoilla. Jos ainoa keino löytää naissuhde on kolmen promillen humalassa pikkutunneilla ravintolassa, se ei ole minua varten."

Seksi on yksi iso kysymys.

Sitä Hannu ei ole koskaan harrastanut kenenkään kanssa.

Kun poikuus on tallella vielä lähes nelikymppisenä, se lisää miehen epätoivoa.

"Pistää miettimään, olenko ollenkaan normaali mies."

Ainoan naisen kosketuksen Hannu saa parturissa.

Välillä Hannu joutuu kuuntelemaan, kun hänen kaverinsa rehvastelevat seksikokemuksillaan. Hän toivoo aina, ettei kukaan vain kysyisi häneltä mitään.

"Olisi pitänyt hoitaa ensimmäinen seksikokemus pois päiväjärjestyksestä jo parikymppisenä. Opiskeluaikana olin kuitenkin auttamattoman ujo eikä asialla tuntunut olevan kiire."

Mitenköhän mies selviäisi, jos tilaisuus seksiin tulisi?

"Jännittäisi lähinnä se, miten kumppani suhtautuisi kokemattomuuteeni", Hannu sanoo.

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että seksi kuuluu vasta vakiintuneeseen parisuhteeseen.

Vaikka seksi ei ole Hannulle ykkösasia, hän kaipaa naisen kosketusta siinä missä kuka tahansa. Hän uskoo olevansa hellä ja rakastettava mies.

Viimeksi Hannu on lukenut Riikka Pulkkisen Raja-kirjan ja toista maailmansotaa käsittelevän historiakirjan. Hän on sosiaalinen ja on sopeutunut aina hyvin työyhteisöihin. Hannulla on korkeakoulututkinto, ja hän tulee taloudellisesti hyvin toimeen. Lisäksi hän on terve, ja hänellä on kavereita.

Suhde lapsuudenperheeseen on läheinen, mutta tästä asiasta hän ei halua puhua vanhemmilleen.

"En ehkä halua tuottaa heille pettymystä", Hannu sanoo eikä siksi halua esiintyä omalla nimellään tässä jutussa.

Hän on sitä mieltä, että parisuhdemarkkinat ovat miehelle rankka pelikenttä.

"Ehkä minulta puuttuu joku karisma", Hannu pohtii.

Välillä Hannua tosissaan harmittavat naiset, jotka ottavat miehekseen mieluummin juopporetkun kuin hänen kaltaisensa, liian tavallisen miehen.

Hannun nimi on muutettu.

Samalla koko ajan kasvava joukko vanhempia naisia jää yksin, kun vaatimukset vain kasvavat iän myötä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Mielenrauhaa vääristä uskomuksista II

Vanhat uskomukset saavat kyytiä professori Keltikangas-Järvisen kirjassa. Vesa Linja-aho jatkaa kirjan esittelyä blogissaan: Liisa Keltikangas-Järvinen: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot.

Siis ne lapset, jotka eivät koskaan häiritse muiden oppimisrauhaa, eivät käy käsiksi muihin lapsiin eivätkä riko koulun sääntöjä, ovat nykykoulun suurin haaste ? "Haasteellisimpia ovat liian empaattiset lapset, koska heillä tulee olemaan myöhemmin vaikeuksia", kirjoitti eräs opiskelija. Kilpailuyhteiskunnan arvomaailma on mennyt hyvin perille. Miten opettaja vastaisi tähän haasteeseen ? Miten hän poistaisi lapsesta liiallisen empatian ?

Väärät käsitykset istuvat sitkeässä päinvastaisesta todistusaineistosta huolimatta. Ihmisille on vaikeaa uskoa, että kiusaajat eivät kiusaa oman pahoinvointinsa takia, vaan koska kiusaaminen on hauskaa ja sillä noustaan koulunpihan hierarkiassa. Sitkeässä istuu myös uskomus, että päiväkotihoidosta on lapselle vain hyötyä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, ja ovat osoittaneet jo 70-luvulta alkaen, että uskomus on väärä. Linja-aho jatkaa kirjaesittelyä: Jos päiväkoti keksittäisiin tänään, kiellettäisiinkö se terveydelle haitallisena ?

Lisäselvityksiä uusien tutkimuksien muodossa ja selityksiä sille, mistä kaikesta tulos voisi johtua, suorastaan tulvi. Mikään ei kuitenkaan kyennyt osoittamaan tätä tutkimustulosta virheelliseksi.

Tulokset osoittavat paradoksin: lapsen laittamista päiväkotiin perustellaan usein päivähoidon hyvällä vaikutuksella lapsen sosiaaliseen kehitykseen. Tutkimustulos sen sijaan osoittaa, että vaikutus on juuri päinvastainen.

Olen itsekin kirjoittanut aiheen vierestä. Mutta se siitä tällä kertaa. Tässä tulee muutama lukuvinkki:

Peruskoulun nousu ja tuho -blogissa on jo komea määrä hyviä tekstejä. Jos blogi ei ole vielä syötteenlukijassa, on nyt hyvä aika lisätä se sinne.

Pariutumismarkkinoihin voi tutustua Laasasen uudessa blogissa.

Näin paremminvointivaltio kohtelee heikoimpiaan. Sivuilta löytyy myös linkki nettiadressiin.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Mielenrauhaa vääristä uskomuksista

Tässä on muutama poiminta erinomaisesta tekstistä: Raiskaaja ja kiusaaja tarvitsevat apua – ja johan tuli parempi mieli !

Mistä tämä pahantekijän roolittaminen uhriksi oikein johtuu? Minulla on tähän oma keittiöpsykologinen selitys: raiskausuutisen lukijan, kiusaamisen uhriksi joutuneen nuoren tai kiusaamista sivusta katselevan kukkahattutädin oma olo helpottuu, kun hän ajattelee, että syyllinen on ressukka. Väärä tieto uskotaan, koska se tuntuu kivammalta kuin oikea.

Koulukiusaamiseen puuttumisen pitäisi alkaa tosiasioiden tunnustamisesta. Koulussa kiusataan, koska se on hauskaa ja koska kiusaamalla yritetään nostaa omaa sosiaalista statusta. Kiusaamiseen puuttuminen onkin sitten asia erikseen. Olen sitä mieltä, että koulukiusaaminen on pitkälti koululaitoksen rakenteellinen ongelma: kaikkialla muualla ihminen saa valita oman seuransa, mutta koulussa lapset lyödään samaan läjään (vanhempien valitseman) asuinpaikan perusteella. Paras keino puuttua omaan kiusaamiseen on jäädä pois koulusta ja toivoa, että silloin asia rupeaa ehkä kiinnostamaan koulua ja sosiaaliviranomaisia.

Kirjoittaja on Metropolia Ammattikorkeakoulun autoelektroniikan lehtori.

Koulusta poisjääminen on myös Ohjeita kiusatulle -sivun ensimmäisenä ohjeena.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Syyttömät sivulliset uhrit

Väkivaltaisessa yhteiskunnassa tapahtuu väkivaltaisia asioita. Olen turtunut. En jaksa tuntea surua tai tuskaa Norjan terrori-iskujen takia. Harmittaa vain. Harmittaa, että uhrit olivat syyttömiä sivullisia. Jokelan joukkomurhan uhrit olivat syyttömiä sivullisia, samoin Kauhajoella. Ja Columbinessa, WTC-torneissa, irakilaisella torilla, israelilaisessa bussissa...

Koulukiusatut ovat myös syyttömiä sivullisia uhreja. Lopulta on yhdentekevää, kuoleeko uhri pommin räjähdyksessä vai tekeekö itsemurhan kiusaamisen takia, tai vammautuuko yksittäisen psykopaatin tulituksessa vai koulutoverien henkisen väkivallan seurauksena. Lopputulos on syyttömän sivullisen uhrin tuhoutuminen.

Breivik oli päättänyt tehdä maksimaalista tuhoa ja tappaa mahdollisimman monta ihmistä. Mikään väkivallattomuuspuhe ei olisi tuon psykopaatin päätä kääntänyt. Hän oli päättänyt tuhota ihmisiä ajaakseen omaa asiaansa. Melkein mikä tahansa muu teko olisi ollut parempi. Pommista olisi pitänyt varoittaa, jotta ihmiset olisi ehditty evakuoida. Talot voidaan aina rakentaa uudelleen, ihmisiä ei. Tämä saattaa kuulostaa julmalta täydelliseen väkivallattomuuteen uskoville, mutta olisi ollut pienempi paha, jos Breivik olisi murhannut vain sen yhden poliitikon jota hän eniten vihasi. Sillä olisi saanut yhtä paljon näkyvyyttä mediassa kuin tällä hirvittävällä joukkomurhalla.

Luuliko Breivik ihan oikeasti, että hän aloittaa vallankumouksen ? Nyt näyttäisi käyneen päinvastoin. Teko oli niin hirvittävä, että Breivikiä seuraavat enää vain täydet sekopäät. Potentiaaliset vallankumoustoverit ympäri Eurooppaa ovat kilvan irtisanoutuneet Breivikin yhden miehen sodasta.

Yksi terrori-iskun uhreista on sananvapaus. Radikaaleimmat sananvapauden vastustajat vaativat koko internetin sulkemista. Jopa eturivin poliitikot ovat vaatimassa sananvapauden rajoittamista, jotta vihapuhe saadaan tukahdutettua. Tolkuton vihakirjoittelu on asia erikseen, mutta samalla tukahdutetaan myös asiaa sisältävä mutta poliittisesti epäkorrekti kirjoittelu. Sensuuri ei toimi, koska taustalla olevat ajatukset eivät katoa, vaikka kirjoittelu lopetetaan. Ajatukset löytävät aina toisen kanavan purkautua. Miten vihakirjoittelu edes määritellään ? Jotkut tulkitsevat naisten parinvalintakäyttäytymisen arvostelun vihapuheeksi. Kiusatun vastaisku on vihablogi. Kirjoitan avoimesti vihasta, jota tunnen tätä yhteiskuntaa kohtaan. Oman ansaitun osansa vihastani saa iso joukko ihmisiä, instituutioita ja ideologioita. Vaihtoehdot ovat vähissä, jos minulta viedään sananvapaus.

Jo nyt useat ihmiset sensuroivat tekstejään siinä pelossa, että kirjoitukset tulkitaan vihapuheeksi tai että käy vielä pahemmin; Joku yksittäinen kiihkoilija ymmärtää väärin ja saa innoitusta terroritekoon. Esimerkiksi voi ottaa Lars von Trierin reaktion. Hän sanoo katuvansa Dogvillen tekemistä jos käy ilmi, että Breivik sai siitä innoitusta joukkomurhaan. Dogville kertoo naisesta, joka hakee turvapaikkaa pienestä kylästä. Kylä näyttää idylliseltä onnelalta, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Kylä on kuin suomalainen yhteiskunta pienoiskoossa. Dogville on mestariteos, jota ei pidä sensuroida minkään syyn takia.

Minä en pelkää, että joku saisi väärää innoitusta kirjoituksistani. Varmuuden vuoksi korostan vielä yhtä tärkeää asiaa: Jokaisen koulukiusatun on syytä muistaa, että myös me olemme syyttömiä sivullisia uhreja. Meidän velvollisuutemme on suojella muita syyttömiä sivullisia joutumasta terrorin uhreiksi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Viimeinen lanka yhteisöön on katkeamassa

Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "Nynnypoika jäi ikuisesti yksin":

Näin monta kommenttia, eikä yksikään suoraan symppaa tai edes myönnä tekemiäsi teräviä havaintoja ja johtopäätöksiä tosiksi.

Päinvastoin, lähes jokainen kommentti pyrkii syyllistämään sinua ja osoittamaan että ongelmaan olisi olemassa joku laastarimainen pikaratkaisu.

Tämä ketju osoittaa sen surullisen täydellisen empatian puutteen joka useimmilla naisilla ja miehilläkin tuntuu olevan niitä kohtaan jotka kokevat todellista hätää. Tämä on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että naisten välitellään pystyvän todelliseen empatiaan. Usein empatia kuitenkin kohdistuu vain virallisiin uhriryhmiin: homoihin, maahanmuuttajiin, naisiin. Nynnypojille ei uhristatusta myönnetä.

Olet kärsimyksen kautta henkilökohtaisesti joutunut näkemään sellaisia pimeitä puolia ihmisyydessä joista useimmat ihmiset ovat onnellisen tietämättömiä.

Olet nähnyt jotain sellaista, joiden olemassaolon muut pyrkivät voimakkaasti kieltämään. He eivät tee sitä pahuuttaan, kokemuksiesi myöntäminen todeksi romauttaisi heidän maailmankuvansa. Et saa kuitenkaan enää käärmettä takaisin pussiin.

Tilanteesi ei ole helppo, koska tapasi olla yhteydessä muuhun ihmisyyteen on ollut älysi. Nyt jopa kokemasi ilmiselvästi todet kokemukset pyritään hiljentämään, joten et voi luottaa enää edes siihen että et marginalisoituisi edes älyllisellä tasolla. Viimeinen lanka yhteisöön on katkemassa.

Ketjuun kommentoinut parinvalintaan erikoistumassa oleva "asiantuntija" on esimerkki siitä miten raa'asti yhteiskunta toimii. Asiantuntijoiden todellinen funktio yhteiskunnassa on pyrkiä selittämään erilaisia ilmiöitä siten, ettei tavallisten ihmisten tarvitsi muuttaa liikaa mielipiteitään, ettei heidän tarvisisi ymmärtää miten asiat oikeasti ovat. Katso vaikka talousasiantuntijoita joita haastatellaan televisiossa.

Olen ollut samantyyppisessä, en tosin yhtä pahassa, jamassa, eikä tie ulos edes minulla ollut helppo. Mitään pikaratkaisuja ei ole. Mutta olet nähnyt syitä negatiivisille kokemuksillesi, ja tuo ymmärrys on vapauttanut energiaa. Pyri käyttämään se itsesi kehittämiseen äläkä itsetuhoisasti tai tuulimyllyjä vastaan taisteluun.

Itselläni tie ulos löytyi, että aloin kiinnostua laajemmin siitä miten ihmiset oikeasti todellisuudessa käyttäytyvät. En inttämään siitä netissä, vaan keräämään todellista tietoa ja uskomaan vain omia silmiäni. Mielenkiintoisia asioita löytyy apinoiden käyttäytymisestä, psykologiasta jne. ja ihan vain tarkkailemalla ihmisiä.

Yksi joka muutti elämäni oli Keith Johnstone: Impro, erityisesti sen statuksia koskeva luku. Suosittelen lukemaan myös kirjan Rampage: The Social Roots Of School Shootings. Sen loppuosan suositukset ovat paskaa, mutta siinä on erittäin mielenkiintoisia havaintoja kiusaamisen sosiaalidynamiikasta jotka ovat liian tabuja suomalaiseen "asiantuntijoiden" ohjaamaan koulukiusaamiskeskusteluun.

Tsemppiä!

Edellinen tekstini herätti melkoisen keskustelun. Kommentit kannattaa käydä lukemassa. Joku toivottavasti löytää niistä uuden näkökulman yksinäisyyteensä. Kyllä sympatiaakin löytyi ja monet myönsivät havaintoni tosiksi. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille ja myös kaikille, jotka uskaltavat avata mielensä uudelle näkökulmalle yksinäisyydestä ja seksuaalisesta syrjäytymisestä.

Kirjoitin aiemmin vihaavani vähemmän kiusaajia kuin niitä aikuisia, joiden olisi pitänyt mutta jotka eivät suojelleet minua. Tässä ”naisvihassa” on sama tilanne. Tietysti tunnen katkeruutta naisia kohtaan. Parinvalintamarkkinoilla he kohtelivat minua kuin paskaa. En varsinaisesti vihaa naisia, vaan vihani kohdistuu ihmisiiin, jotka valehtelivat minulle. Minulle valehdeltiin parinvalinnasta. Pituudella ei muka ollut väliä. Kiltti poika muka saa kivan tytön. Minulle olisi pitänyt kertoa totuus eikä pakkosyöttää feminististä propagandaa ja romanttista höttöä. Eikä se jäänyt pelkkään valehteluun. Pahinta kaikessa on, että yhteiskunta kasvatti minusta feministien oppien mukaisen Nice Guy:n, henkisesti kuohitun nyhverön joka ei sitten kelvannutkaan naisille.

Olisi helpompaa pitää tämä blogi ainoastaan kiusaamista käsittelevänä blogina. Mutta... Kiusaamista ei voi käsitellä muusta elämästä irrallisena asiana. Kiusatun elämään usein kuuluu muitakin vakavia vaikeuksia. Usein yksinäisyys alkaa kiusaamisesta; yleisin tapa kiusata on sulkea joku yhteisön ulkopuolelle. Kerran yksinäisyyskierteeseen joutunut ei helpolla pääse irti siitä, vaikka yhteisö ja elämäntilanne vaihtuisivat toisiksi.

Yksinäisyys ja seksuaalinen syrjäytyminen ovat vakavia asioita, eikä vähiten sen takia, että herrat Auvinen ja Saari olivat pariutumiskilpailun jumbosijoille jääneitä alemman tason miehiä. He tuskin tajusivat, mitä ympärillä tapahtui ja miksi. On tärkeää kertoa pojille totuus parinvalinnasta, vaikka totuus loukkaa niitä, joiden maailmankuvaan totuus ei sovi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Nynnypoika jäi ikuisesti yksin

Elämäni suurin tragedia on yksinäisyys. Koulukiusaaminen ja psykiatrinen hoito ovat jääneet kauas taakse, mutta yksinäisyydestä ei ole ulospääsyä. Nynny, tuo lyhyenläntä säälittävä 35-vuotias neitsyt, ei ole koskaan ollut parisuhteessa, muutamaa yksipuolista surkeaa seurusteluyritystä lukuunottamatta. Ei tässä näin pitänyt käydä.

Olen kyllä yrittänyt etsiä tyttöystävää. Minut on torjuttu niin monta kertaa, että en ole enää moneen vuoteen jaksanut edes yrittää. En jaksa enää edes toivoa, ja usko on kadonnut kauan aikaa sitten. Tilaisuuksia on ollut koko elämäni aikana vain muutamia ja nekin olen menettänyt ujouden ja sosiaalisen kömpelyyden takia. Eivätkä ne torjunnat ole pahimpia asioita, vaan pahinta on olla täysi nolla naisten silmissä, olla pelkkää ilmaa. Naisten ei tarvitse edes torjua minua, ei edes huomata minua, kun olen heille näkymätön. Hylätyksi tuleminen on henkilökohtaista. En kelpaa kenellekään, minussa on jotain niin pahasti vialla. Yksin jäämisen syynä on kaikki mitä olen, kaikki mikä tekee minusta minut, ja se jos mikä on henkilökohtaista.

Naisilla tuntuu olevan aivan väärä käsitys miehen tarpeista. Naisettomuudelle on naureskeltu tai siitä on vaiettu täysin. Asiasta kirjoittaneita on haukuttu sovinisteiksi. Esimerkiksi Hännikäisen kirja ”ilman” sai raivostuneen vastaanoton feministeiltä. Naisenkaipuu on kuitattu sanomalla, että taas ne pojat vonkaavat pillua ja ei seksittömyyteen kuole, että älkää pojat ruikuttako vaan kasvakaa miehiksi. Eräs radikaalifeministi jopa ehdotti, että naissuhteiden puuttuessa miesten pitäisi harrastaa pikaseksiä tuntemattomien miesten kanssa Stockmannin vessassa. Mutta kyse ei ole vain seksistä, hetken tyydytyksestä, laukeamisesta. Ei todellakaan. Kyseessä on ihmisen perustarve, tarve jakaa elämä toisen kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Nynnyn naisenkaipuuta on käytetty häikäilemättömästi hyväksi. Enää en tee palveluksia naisille. Korjatkoot itse omat tavaransa, hakekoot itse sohvansa Ikeasta, pummatkoot kyytinsä joltain muulta ja itkekööt jonkun toisen olkaa vasten paskamaisten poikaystävien paskamaisuudesta, minä en niitä enää tee. Naiset näyttävät niin julmilta yksinäisen syrjäytyneen miehen silmin. Yksikään nainen ei sitä pysty käsittämään, sen olen monta kertaa huomannut. Naisen maailma näyttää niin erilaiselta oman nallekarhupoikaystävän sylistä katsottuna. Yksikään nainen ei voi syrjäytyä yhtä pahasti kuin mies. Jokainen nainen, vaikka olisi paljon pahemmassa jamassa kuin minä, löytää silti kumppanin ja voi elää täyttä elämää.

Nynny on turhautunut ja katkera. Miksi minulle valehdeltiin eikä kerrottu pariutumismarkkinoiden raadollisuudesta ? ”40 v. ja neitsyt” on minulle todellisuutta viiden vuoden kuluttua. Ei paljoa naurata. Tästä elämästä ei ole jäänyt muuta käteen kuin hirvittävä kostonhimo. Miksei minun rakkauteni kelpaa ? Näkeekö kukaan edes sitä kuinka paljon minä oikeasti kärsin ?

THANKS FOR NADA, BITCHES !

Työkalu cyberkiusaamista vastaan

Nyt on insinöörien vuoro kitkeä kiusaamista, tai ainakin yrittää. Tämä juttu saattaa oikeasti toimia. Turun Sanomien uutinen ja Turun ammattikorkeakoulun tiedote :

Vigilis-sovelluksen kautta kiusaaminen tulee aikuisten tietoon, ja ongelma voidaan yrittää ratkaista ennen kuin tilanne kärjistyy. Myös todisteet kiusaamisesta, esimerkiksi tekstiviesti, puhelu tai sähköposti, tallentuvat palveluun.

Youtubessa on esittelyvideo Vigiliksestä. Videon alussa kerrotaan cyberkiusaamisesta, esitellään itsemurhaan päättynyt kiusaaminen ja kerrotaan mielenkiintoisia faktoja aiheesta.

Joku voi väittää Vigilistä yksityisyyttä loukkaavaksi vakoiluohjelmaksi, mutta minä näen ohjelmassa ainakin kaksi hyvää asiaa, jotka puuttuvat muista kiusaamista vastaan tehdyistä jutuista. Esimerkiksi KiVa Koulu ei tähän pysty: Vigilis kerää todisteita. Kiusaamisesta jää harvoin näkyviä todisteita. Siinä sovelluksen keräämät tiedot ovat ratkaisevassa asemassa. Toiseksi, aikuiset näkisivät mitä ”lasten maailmassa” oikeasti tapahtuu ja he voisivat siirtää lapset nopeasti turvaan kotikouluun tai yksityisopetukseen, pois peruskouluhelvetistä. Valitettavasti aikuiset ovat yleensä niin hölmöjä, että he eivät todisteista huolimatta tajua mitä tapahtuu, ja sokeasti luottavat koulun kykyyn ratkaista ongelmat.

Hyviä uutisia. Syötteenlukija ilmoitti, että kauan hiljaa ollut blogi on taas herännyt. Minä tietysti pelkäsin pahinta, sitä että kirjoittaja olisi tehnyt epätoivoisimman teon paeta tätä pahaa maailmaa. Tuntui hyvältä lukea että hän on yhä täällä taistelemassa. Niin moni kiusattu ei enää ole. Syötteenlukija on tosiaan kätevä työkalu blogien ja sivustojen lukemiseen. Se helpottaa huomattavasti varsinkin harvemmin päivitettävien blogien seuraamista. Mulla on käytössä FeedReader.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi IV

Kaikki eivät ole enää hiljaa ja syö lääkkeitä. Lääkevastainen sivusto Totuus masennuslääkkeistä kertoo lääkkeiden vaaroista. Masennuslääkkeiden käyttäjien kokemusten lisäksi sivuilla on tutkimustietoa lääkkeistä ja valtavasti linkkejä mielenkiintoisiin juttuihin.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Työpaikkojen häijyt naiset

Suomi on taas saavuttanut kyseenalaisen voiton. Ykkössija tuli työpaikkakiusaamisesta. Sitä on täällä enemmän kuin muualla Euroopassa. Yle uutisoi Lapin yliopistossa tarkastettavasta väitöskirjasta :

Tutkimusten mukaan suomalaisilla työpaikoilla kiusataan jopa kaksi kertaa enemmän kuin mitä muualla Euroopassa.

Kiusaaminen on tyypillistä etenkin kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhuollossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa.

- Vaikka työpaikoilla on luotu hyvän kohtelun pelisäännöt työpaikkakiusaamisen ehkäisemiseksi, tilanne ei ole juurikaan kohentunut, Pehrman kertoo.

Yle uutisoi jo kolme vuotta sitten samasta aiheesta. Silloin käsittelyssä olivat työolotutkimusten tulokset ja Tilastokeskuksen selvitys :

Karkeasti ottaen suomalaiset tulevat kaksi kertaa enemmän työpaikkakiusaamisen kohteiksi kuin muissa Euroopan maissa. EU 27 -tilaston mukaan Suomen jälkeen eniten työpaikkakiusaamista on Hollannissa, Irlannissa, Belgiassa ja Ranskassa. Työpaikkakiusaamisen lukemat muissa Pohjoismaissa ovat selvästi Suomea pienemmät, esimerkiksi Ruotsissa vain neljännes Suomen luvuista.

Kiusaaminen on tyypillistä kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhoidossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa. Näillä aloilla kiusataan myös tasapuolisesti miehiä.

Myös Laasanen on kirjoittanut aiheesta. Hän yhdistää työpaikkakiusaamisen kieroutuneeseen sisarkuntaan, jossa nainen on naiselle susi.

Omaa riskiä joutua kiusatuksi työpaikalla voi vähentää hyvin yksinkertaisella tavalla : Ei kannata mennä töihin kuntien ja valtion naisvaltaisille aloille. Edes kieroutuneen sisarkunnan asiakkaat eivät välty huonolta kohtelulta.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Nynnyn haastattelu Turun Sanomissa

Hyvä juttu siitä tuli. Toimittaja oli perehtynyt aiheeseen, löysi oleelliset asiat ja osasi kirjoittaa hyvän jutun. Jutun kuvituksena oleva piirros viimeistelee tunnelman kiusatun epätoivosta. Juttu julkaistiin Turun Sanomien Extra-viikonloppuliitteessä juuri sopivana ajankohtana, lauantaina 4. kesäkuuta, eli koulujen päättymispäivänä. Valitettavasti TS ei laita nettisivuilleen Extran juttuja. On kohtalon ivaa, että seuraavalla aukeamalla esitellään hymyilevä pariskunta. He ovat lähdössä toteuttamaan Nynnyn suurta haavetta. Nynny haluaisi purjehtia yksin maailman ympäri. Tai entinen haave se taitaa jo olla. Minulla ei koskaan tule olemaan riittävästi rahaa valtamerikelpoisen veneen rakentamiseen tai ostoon, tai yleensäkään optimistijollaa isomman veneen ostoon. Unelman toteutuminen on ollut lähellä, mutta epäonnistumiset ovat murskanneet kaikki mahdollisuudet. Murskatut haaveet tekevät Nynnystä todella katkeran.

Lapset tuntevat kiusaamisen hierarkiat

Koulukiusatut eivät vaikene netissä. Kiusatun vastaisku -blogia kirjoittavan turkulaismiehen mukaan on virhe vedota kiusaajien empatiaan.

Turkulaismies kirjoittaa Kiusatun vastaisku -blogia nimellä Nynny Nyhverö. Hän kuvailee kiusaamisen saamaa huomiota tasaiseksi aaltoliikkeeksi, jossa mikään ei muutu.

-Koskaan ei kuulla todellisia asiantuntijoita, jotka ovat itse kokeneet kiusaamista ja todella pohtineet näitä asioita, kirjoittaja sanoo.

Systemaattisen koulukiusaamisen uhriksi koko peruskouluaikansa joutunut 36-vuotias kirjoittaja aloitti bloginsa pitämisen vuosi sitten, koettuaan sen ainoaksi keinoksi saada äänensä kuuluville. Hän päätti perustaa blogin, koska oli pettynyt koulujen vastuuvapauteen rajuissa kiusaamistapauksissa.

Antipsykiatriseksi ilmoittautuva blogi - yksi harvoista kaltaisistaan - on saanut enimmäkseen positiivista palautetta. Se ottaa kärkkäästi kantaa ammattiavun mahdollisuuksiin, nähden sen jopa vahingollisena. Myös kiusaamisen vastaiset hankkeet ja kampanjat blogi näkee kiusaamisen mekanismeja ymmärtämättömien aikuisten kehitelminä.

-Joku KiVa Koulu on ihan kiva juttu, mutta ei siitä ole apua. Vaikka apukeinot monille toimisivatkin, on aina meitä muutamia, joita apu ei tavoita, kirjoittaja tarkentaa.

Mitä kiusaamisen ehkäisemiseen pyrkivät eivät sitten ymmärrä? Nynny Nyhverön mukaan kateissa on käsitys kiusaamisen todellisista syistä.

- "Kiusaaja on ressukka" pitää harvoin paikkansa. Kiusaajiin mahtuu myös huippuosaajia. Ehkä joskus on kyse pahan olon purkamisesta, mutta monesti kiusataan siksi, että se koetaan hauskanpitona ja samalla tapana nostaa asemaa koulupihan hierarkiassa. Tämän hierarkian tuntevat kaikki lapset, mutta aikuiset ovat siitä täysin vihjeettömiä, bloginpitäjä kommentoi.

Pysyvänä ongelmana kirjoittaja näkee sen, etteivät kiusaamisen kitkemistä yrittävät suostu uskomaan, että lapset voivat olla julmia

-Kiusaamiskampanjoissa vedotaan empatiaan, mutta ei kaikilla lapsilla ole kykyä sellaiseen.

Varsinaisia kiusaajiaan katkerammin kirjoittaja suhtautuu koululaitostensa aikuisiin, joilta hän ei koe saaneensa apua. Hänen mukaansa kiusatut halutaan vaientaa. Koulun maine on tärkein.

-Kiusaamista ei voi jättää lasten keskenään selvitettäväksi. Aikuiset eivät saa väistellä vastuutaan.

Raa'asta kiusaamisesta huolimatta kirjoittaja uskoo, että olisi selvinnyt, ellei olisi joutunut terapiaan.

- Silloin sain luvan heittää lekkeriksi. Se muutti tulevaisuuteni pysyvästi. Olin kaksi vuotta mielisairaalahoidossa ja minua diagnosoitiin paranoidisesta skitsofreniasta lähtien. Vasta nykyinen lääkärini oikaisi tilanteen ja rajasi diagnoosin persoonallisuushäiriöön.

Blogissaan Nynny Nyhverö antaa ohjeita, miten kiusattujen tulisi toimia.

Kiusaamistilanteissa käyttäytyminen ei ole yksiselitteistä ja kirjoittaja myöntää tiettyjen ohjeidensa ristiriitaisuuden. Erityisen hankalana hän pitää väkivallan käyttämistä, josta hän lupaa julkaista tekstin lähitulevaisuudessa. Yksiselitteisen negatiivinen sen sijaan on hänen antipsykiatrinen asenteensa.

-Blogini on luokiteltavissa vihablogiksi. Minun ei tarvitse huomioida tasapuolisuuden nimissä ammattiavun onnistumisia.

Internetiä bloginpitäjä kuvailee tärkeäksi vertaistuen tarjoajaksi. Vaikka hän myöntää keskustelupalstoille mahtuvan arvelluttavaakin sisältöä, löytyy kiusaamista käsittelevistä keskusteluista paljon tositarinoita. Anonyymiys takaa ihmisten rehellisyyden.

Toinen KiVa Koulu -toimenpideohjelman vastuullisista johtajista, Turun yliopiston Oppimistutkimuksen keskuksen erikoistutkija Elisa Poskiparta, ei allekirjoita väitettä, jonka mukaan kiusaamiseen puuttuvat aikuiset eivät tiedä kiusaamisen syitä. Ohjelmaan osallistuvien koulujen väelle kerrotaan uusinta tutkimustietoa kiusaamisesta.

-Kiusaajat ovat monesti sosiaalisia taitajia, eivät välttämättä aidosti pidettyjä, mutta suosittuja. Kiusaamiselle yleinen motiivi on huomion ja vallan saaminen, Poskiparta kommentoi.

KiVa Koulu tarkastelee kiusaamista ryhmäilmiönä, jossa jokainen on jollain tavoin osallisena. Kuten Nynny Nyhverökin toteaa, kaikki lapset tuntevat koulunsa hierarkian. Ohjelman on tarkoitus vähentää kiusaajan valtaa.

Ennaltaehkäisevää työtään KiVa Koulu toteuttaa oppitunnein, tehtävin ja pelein. Siis konkreettisin keinoin. Ohjelman taholta on kritisoitu filosofisia julistusohjelmia, joilta puuttuu konkreettisia välineitä. Pelkkä empatia ei ratkaise kaikkea.

Vaikka KiVa Koulu -ohjelman menetelmät ovat saaneet paljon hyvää aikaan, korostaa Poskiparta, että tie on kaikille osallisille pitkä ja haasteellinen. On tärkeää kehittää ohjelmaa ja kokeilla uusia keinoja niissä tapauksissa, joissa edelliset eivät ole tuottaneet tulosta.

-Tietenkin kiusaamisen pitää puuttua mahdollisimman aikaisin. Pitkäkestoisen ja systemaattisen kiusaamisen vaikutus voi olla, että kiusattu menettää kykynsä luottaa toisiin ihmisiin. Ylemmillä luokilla kiusaaminen kohdistuu harvempiin, jotka päätyvätkin sitten erityisiksi silmätikuiksi, Poskiparta toteaa.

Hän tähdentää, ettei vielä suhteellisen uusi ohjelma voi tehdä valtavaa muutosta yhdessä yössä.

- KiVa Koulu ei ole mikään hokkus pokkus -metodi, ohjelman onnistuminen vaatii paljon työtä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Pisan kalteva tutkimus

Suomalaisten kansallisylpeys, menestys PISA-tutkimuksessa, on kokenut kolauksen. Ensin tanskalainen professori haukkui tutkimuksen. Ja nyt, aiempien tutkimusten voittajamaa ryömii viimeisten joukossa.

"Tutkimuksessa mitattiin muun muassa sitä, kuinka kauan opettajalta kestää saada luokallinen 15-vuotiaita hiljentymään tunnin alussa, jotta opetus voi alkaa." Uutinen ei kerro, kuinka kauan luokan rauhoittaminen kestää. Omiin ja muiden kokemuksiin perustuen veikkaan, että aika on 45 minuuttia. Muutamien oppilaiden häiriköinti jatkuu koko oppitunnin ajan. Opettaja vain välillä tiuskii jotain, mutta luokka ei hiljene.

Aasialaiset ovat tutkimuksen kärjessä. Heillä ei silti ole yhtään enempää aihetta iloon.

Onneksi poikien kirjoitustaito on huippuluokkaa... Eikä se ole sukupuolten välisen tasa-arvon ongelma. Sellainen siitä tulisi, jos nollasuorittajia eivät olisikaan pojat, vaan tytöt.

Jo joutui armas aika ja kouluhelvetti on ohi. Muistan kuinka nautin viimeisistä koulupäivistä. Kaikki olivat kesätunnelmissa eikä viimeisinä päivinä paljoa edes kiusattu. Kevätkirkolla oli minulle suuri merkitys. Silloin olin vielä uskossa. Pidän yhä suvivirttä yhtenä kaikkien aikojen kauneimmista lauluista. Siinä oli jotain sanoinkuvaamatonta, kun suvivirsi soi keskiaikaisessa harmaakivikirkossa. Suvaitsevaisto haluaisi suvaitsevaisuuskiihkossaan poistaa tämänkin tradition kouluista.

Edit. Suvivirsi on nyt Suvilaulu ! Tässä on Anonyymin lähettämä kommentti aiheesta: ”Asia perustellaan yleensä sillä, että suvivirsi tai jouluevankeliumi loukkaa eri uskontoon kuuluvia maahanmuuttajia, eli käytännössä muslimeja. En ole kuitenkaan kuullut muslimilasten valittavan asiasta. Kyse on lähinnä poliittisesta antikonservatiivisesta agendasta, jossa maahanmuuttajalapsia käytetään keppihevosena. Juhliin ei käsittääkseni ole myöskään pakko osallistua, jos oma uskonnollinen vakaumus ei salli. Se riittää. Sen sijaan perinteistä luopuminen tai niiden sensurointi vähemmistöjen ehdoilla ei ole kohtuullista. Enemmistön ei tarvitse luopua omista perinteistään eikä omasta uskonnostaan vähemmistöjä miellyttääkseen. Jos itse muutan jonain päivänä johonkin muslimimaahan, ei tule mieleenikään alkaa vaatimaan siellä heitä muuttamaan omia juhlamenojaan minun takiani. Kristillistä juhlamenoista luopumista perustellaan toisaalta myös sillä, että ateistien osuus on suurempi kuin ennen. Kuitenkin Suomessa kirkoon kuuluvien osuus on edelleen about 80 %, joten sen perusteella kristillisille perinteille on edelleen vahva tilaus.”

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi III

Hupsista. Edellinen teksti aiheutti muutamia väärinkäsityksiä. Teksti oli siis koottu Optipar-masennuslääkkeen pakkausselostetta muuntelemalla. Ihmisten suhtautuminen muuttuu ääripäästä toiseen kun vain pari pientä sanaa muutetaan. Lääke hyvä, huume paha. Tekstissä ei ollut kyse kannabiksesta enkä ota nyt kantaa sen käyttöön. Kannabis-sanan tilalla olisin voinut käyttää vaikka kissan pissaa, mutta se ei olisi ollut uskottavaa. Minulle tuli yllätyksenä, että turvallisiksi väitetyt SSRI-masennuslääkkeet voivat olla niin vaarallisia. En tiennyt, että masennuslääke voi koukuttaa. Lääkärit vähättelivät tai vaikenivat lääkkeiden mahdollisista vaaroista. Eikä niiden kaikkia haittoja vielä edes tunneta. Tässä tulee jatkoa edelliseen tekstiin ja aiempiin kirjoituksiini psyykenlääkkeistä.

Minä vastustan psykiatriaa ja psyykenlääkkeitä. Minä vastustan nykyistä käytäntöä, jossa ihmisten luonnolliset tunteet tapetaan lääkkeillä ja turhalla, väärällä hoidolla. Enää ei saa olla edes väsynyt. Heti tyrkytetään lääkkeitä. Kiusaamiseen ei saa reagoida. Kiusaamisesta johtuva paha olo on sairaus ja se on lääkittävä. Lääkittynä sitten pitäisi kestää vaikka kuinka epäoikeudenmukaista kohtelua. Olen lukenut useampaa blogia, joiden kirjoittaja on kärsinyt mielenterveysongelmista tai on ollut mielisairaalassa. Minusta tuntuu, että lähes kaikki käyttävät turhaan lääkkeitä, ja hoidosta on heille enemmän haittaa kuin hyötyä. He eivät kuulu mielisairaalaan. Miten voidaan edes olettaa, että pakkohoidossa voi parantua, kun hoitohenkilökunta on potilaan vihollinen, vanginvartija, alistaja, nöyryyttäjä ?

Muutaman kirjoittajan kohdalla en tiedä mitä ajatella. Mielestäni he eivät kuuluisi mielisairaalaan, mutta mitä heille olisi tapahtunut, jos he eivät olisi joutuneet hoitoon ja lääkkeitä ei olisi annettu ? Mikä on turhaa hoitoa ja mikä ei, siinä pulma. Ja sitten on olemassa oikeasti mielisairaita ihmisiä, jotka tarvitsevat oikeasti hoitoa.

Näitä psyykenlääkkeitä olen käyttänyt: Fontex, Cipramil, Zoloft, Efexor depot, Normison, Tenox, Temesta, Diapam, Oxepam, Xanor, Anafranil, Serenase, Truxal.

Nämä siis muistan nimeltä. Enkä edes tiedä mitä kaikkea muuta minulle syötettiin. Ei niistä minulle kerrottu, ne vain annettiin väkisin. Olen koko ikäni ollut absolutisti, tupakoimaton, enkä ole koskaan kokeillut huumeita. Siksi oli järkytys, kun jouduin sekoittamaan pääni psyykenlääkkeillä. Tutustuin niiden ihmeelliseen maailmaan Turun nuorisopsykiatrisella poliklinikalla. Ensimmäisen kahden vuoden aikana lääkkeiden käyttö oli kuitenkin vähäistä. Sitten erään inhottavan tapauksen takia jouduin Kupittaan sairaalaan aikuisten suljetulle osastolle, väärällä diagnoosilla. Diagnoosi oli kuolemantuomio: paranoidinen skitsofrenia. Siitä alkoi lääkkeiden pakkosyöttö. Seuraavat kaksi vuotta olin vahvasti lääkittynä, alistettuna, tunteet jäädytettynä, kohtalona loppuelämä avohoitoa ja laitoshoitoa. Rauhoittavia lääkkeitä ja muita päänsekoittajia syötiin Kupittaan sairaalassa oikein urakalla. Lääkkeiden tarkoitus oli pitää minut hiljaisena, säilytyksessä poissa tavallisten ihmisten silmistä.

Kärsin oireista, joiden luultiin johtuvan mielisairaudesta, mutta niiden syynä olivat hoidossa käytettävät lääkkeet. Mutta mistä minä tiedän, että oireet olivat lääkkeiden sivuvaikutuksia ? Siihen on helppo ja yksinkertainen vastaus: Oireet loppuivat kun lääkkeet lopetettiin. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että lääkitykseen kuului aina useampi lääke kerrallaan. En tiedä kumpaa se oli, lääkärien tietämättömyyttä vai piittaamattomuutta, että minulle määrättiin lääkkeitä joita ei pitäisi käyttää samaan aikaan. Lääkkeiden yhteisvaikutuksella voi olla arvaamattomat seuraukset. Useat lääkkeet ovat jopa hengenvaarallisia alkoholin kanssa käytettynä. Minulle se ei ollut ongelma, koska en käytä alkoholia lainkaan. Silti näitä lääkkeitä määrätään sellaisille potilaille, jotka käyttävät alkoholia, runsaastikin. Missä on lääkärin vastuu, jos sekakäyttöä tapahtuu ?

Jouduin käyttämään useaa riippuvuutta aiheuttavaa lääkettä pitkiä aikoja, siis useita vuosia. Esimerkiksi temazepamia käytin ensin rauhoittavana, sitten unilääkkeenä. Minulla on peruskoulun viimeiseltä luokalta alkaen ollut nukahtamisvaikeuksia. Wikipedia: In Norway, temazepam is not available as a prescription drug. It is regulated as a Class A substance under Norway's Narcotics Act. Niinpä, lääke hyvä, huume paha. Yhdet menettävät vapautensa jos käyttävät sitä, mutta toiset menettävät vapautensa jos eivät käytä sitä. Kauppaopistosta yritin selviytyä muiden bentsodiatsepiinien avulla. Niiden avulla sain nukuttua, mutta mitään muuta hyvää sanottavaa niistä ei ole. Ne aiheuttivat kamalan olon. Kun käytön oli kerran aloittanut, oli täysi mahdottomuus nukkua ilman niitä. On suorastaan ihme, että minulle ei kehittynyt sen enempää riippuvuutta.

Olen käyttänyt SSRI- ja SNRI-masennuslääkkeistä ainakin Fontexia, Cipramilia, Zoloftia ja Efexoria. Fontex sekoitti pään oikein kunnolla. Voisi jopa sanoa, että juoksin pitkin seiniä Fontex-hoidon aikana. Masennukseen sillä ei ollut vaikutusta. Cipramil ja Zoloft olivat paljon miedompia vaikutuksiltaan. Niistä tuli tylsä ja väsynyt olo. Masennukseen ne eivät tehonneet. Efexor oli aineista viimeisin jota käytin. Siinä ei ollut sivuvaikutuksia, mutta eipä ollut mitään muutakaan vaikutusta. Lopetin sen käytön omasta päätöksestäni. Lääkäri tarjosi tilalle jotain epilepsian hoitoon tarkoitettua kamaa, mutta en ottanut sitä. Siinä oli riski maksavaurioon, jota olisi pitänyt jatkuvilla verikokeilla seurata. Olen nyt ollut kuivilla psyykenlääkkeistä viisi tai kuusi vuotta. Nykyinen lääkärini ei ole pillereitä enää tarjonnut.

Minulla on yli kymmenen vuoden kokemus erilaisista psyykenlääkkeistä. Minulle niistä ei ollut apua, mutta paljon vahinkoa ne saivat aikaan. Muutamat lääkkeistä sekoittivat pään todella pahasti, muuttivat persoonallisuutta ja tappoivat tunteet, eivätkä ne silti auttaneet. Useimmat niistä vaivuttivat minut tunteettomaan tylsyyteen, krooniseen väsymykseen, ilottomuuteen, turhautuneeseen ahdistuneeseen irralliseen oloon, eivätkä ne silti auttaneet. Monta vuotta elämästäni meni hukkaan näiden myrkkyjen takia.

Yksinäisyyteen ei ole olemassa lääkettä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Ole hiljaa ja polta jointti

Ystäväni aloitti kannabiksen käytön 13-vuotiaana. Hän on nyt lähemmäs kolmekymppinen ja viimeiset viisi vuotta hän on yrittänyt lopettaa, mutta ei ole onnistunut siinä. Huume on koukuttanut hänet niin pahasti. Huumeidenkäyttö alkoi siis hyvin nuorena. Taustalla oli koulukiusaaminen. Hän oli erilainen lapsi, herkkä, taiteellinen, ajatteleva, älykäs, siis vapaata riistaa kiusaajille. Kiusaamiselle ei tehty mitään, mutta uhri lähetettiin huumediilerin puheille. Ja niinkuin tuhansille muille kiusaamisen uhreille, diilerit myivät myös hänelle kannabista. Vuosien varrella diilerit ovat myyneet hänelle paljon muitakin huumeita, kun nuoren ihmisen sopeutumattomuuteen on yritetty löytää paremmin tehoavia päänsekoittajia.

Seuraavassa on osia virallisesta asiakirjasta, jossa on viranomaisten keräämää tietoa kannabiksen haittavaikutuksista. Älä käytä kannabista. Käytä vain lääkärisi sinulle määräämiä lääkkeitä. SSRI-masennuslääkkeet, joita lääkärisi on sinulle määrännyt, ovat täysin vaarattomia.

Edit: Ennenkuin astut miinakentälle, katso älykkyystestin tulokset sivulta Ole hiljaa ja syö lääkkeesi III.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Käyttö lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla

Kannabista ei normaalisti pitäisi käyttää lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla. Lisäksi on hyvä muistaa, että alle 18-vuotiailla narkomaaneilla sellaisten haittavaikutusten riski kasvaa, kuten esimerkiksi itsemurhayritysten, itsemurha-ajatusten sekä vihamielisyyden riski (pääasiassa aggressiivisuutta, vastustavaa käyttäytymistä ja vihaa), kun he käyttävät tämän luokan huumeita. Huumekauppias voi silti myydä kannabista alle 18-vuotiaalle narkomaanille katsoessaan sen olevan parhaiten narkomaanin etujen mukaista. Jos huumekauppias on myynyt kannabista alle 18-vuotiaalle narkomaanille ja huumeen käyttö herättää kysymyksiä, huumekauppiaaseen on syytä vielä ottaa yhteyttä. Huumekauppiaaseen on otettava yhteyttä, jos jokin mainituista oireista kehittyy tai pahenee, kun alle 18-vuotias narkomaani käyttää kannabista. Kannabiksen pitkän aikavälin turvallisuutta koskevia vaikutuksia kasvuun, kypsymiseen sekä kognitiiviseen kehitykseen ja käyttäytymisen kehitykseen tässä ikäryhmässä ei ole vielä osoitettu.

Itsemurha-ajatukset ja masennuksen tai ahdistuksen paheneminen

Jos sinulla on todettu masennus ja/tai olet ahdistunut, sinulla saattaa joskus olla ajatuksia vahingoittaa itseäsi tai jopa tehdä itsemurha. Tällaiset ajatukset voivat voimistua huumeidenkäyttöä aloitettaessa, koska näiden huumeiden vaikutuksen alkaminen vie jonkin aikaa, yleensä noin kaksi viikkoa, mutta joskus vieläkin kauemmin.

Saatat olla alttiimpi tällaisille ajatuksille:

- jos sinulla on aiemmin ollut ajatuksia, että tekisit itsemurhan tai vahingoittaisit itseäsi

- jos olet nuori aikuinen. Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että alle 25-vuotiailla psykiatrisilla aikuisnarkomaaneilla, jotka saavat kannabista, on lisääntynyt alttius itsemurhakäyttäytymiseen.

Ota yhteys huumekauppiaaseen jos:

• sinulle kehittyy sisäistä levottomuuden tunnetta tai psykomotoorista levottomuutta, joka esiintyy esim. kykenemättömyytenä istua tai seisoa aloillaan, johon usein liitty myös subjektiivista ahdistuneisuutta (akatisia). Nämä oireet kehittyvät tavallisimmin ensimmäisten käyttöviikkojen aikana. Kannabis–annoksen nostaminen voi pahentaa oireita.

• sinulle kehittyy ”tetrahydrokannabinolioireyhtymän” kaltaisia oireita kuten korkea kuume, lihaskramppeja, sekavuutta ja ahdistuneisuutta. Tästä syystä kannabista ei pidä käyttää yhdessä muiden serotonergisten huumausaineiden (kuten sumatriptaanin tai muiden triptaanien (migreenilääkkeitä), tramadolin, linetsolidin, muiden tetrahydrokannabinoliaineiden, litiumin, mäkikuisman (Hypericum perforatum), oksitriptaanin tai tryptofaanin kanssa.

• sinulla on ollut maniaa (yliaktiivista käyttäytymistä tai ajatuksia). Jos tilasi muuttuu maaniseksi, sinun pitää lopettaa kannabiksen käyttäminen. Kysy neuvoa huumekauppiaalta.

Muiden huumausaineiden samanaikainen käyttö

Eräät muut huumeet voivat vaikuttaa kannabiksen tehoon tai päinvastoin.

Edellä mainittujen huumausaineiden samanaikainen käyttö kannabiksen kanssa voi johtaa ”tetrahydrokannabinolioireyhtymän” syntymiseen, koska nämä huumausaineet voimistavat kannabiksen serotonergisiä vaikutuksia. Sinun tulee olla huumekauppiaan valvonnassa.

Edellä mainittujen huumausaineiden samanaikainen käyttö kannabiksen kanssa voi johtaa lisääntyneeseen haittavaikutusten määrään, erityisesti sydämen toimintahäiriöihin, jotka voivat olla myös vakavia.

Edellä mainittujen huumausaineiden samanaikainen käyttö kannabiksen kanssa voi johtaa lisääntyneeseen tai pitkittyneeseen verenvuotoon.

Alkoholi: kannabiksen käytön aikana ei tule käyttää alkoholia.

Koska kannabiksen käyttö raskauden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana saattaa hieman lisätä synnyinvikojen (sydämen epämuodostumien) ilmenemisen riskiä, on tärkeää, että kerrot huumekauppiaalle, jos suunnittelet raskautta tai olet jo raskaana. Lääkäri päättää siitä, onko kannabiksen käyttö sinulle välttämätöntä vai voidaanko jotain muuta huumetta käyttää. Sinun ei pidä lopettaa kannabiksen käyttöä äkillisesti. Jos käytät kannabista raskauden kolmen viimeisen kuukauden aikana, kerro siitä huumekauppiaalle, sillä lapsella voi esiintyä vieroitusoireita syntymän jälkeen. Nämä oireet alkavat yleensä 24 tunnin kuluessa lapsen syntymästä. Näitä oireita ovat mm. nukkumis- ja imemisongelmat, hengitysvaikeudet, sinertävä ihonväri tai lämmönsäätelyhäiriöt, oksentelu, jatkuva itkeminen, jäykät tai vetelät lihakset, väsyneisyys, energian puute, vapina, tärinä tai kouristuskohtaukset. Jos lapsellasi esiintyy jotain näistä oireista syntymän jälkeen, ota yhteys huumekauppiaaseen, joka neuvoo sinua. Pieni määrä kannabiksen vaikuttavasta aineesta voi kulkeutua äidinmaitoon. Jos käytät kannabista, kerro siitä huumekauppiaalle ennen imettämisen aloittamista.

Kannabis voi aiheuttaa sivuvaikutuksia (kuten huimauksen tai väsymyksen tunnetta tai sekavuutta), jotka voivat vaikuttaa sinun keskittymis- ja reaktiokykyysi. Jos sinulla ilmenee näitä sivuvaikutuksia, älä aja moottoriajoneuvoilla tai käytä koneita tai tee mitään missä sinun tulee olla tarkkaavainen ja keskittynyt.

Jos olet ottanut liikaa kannabista, ota heti yhteys huumekauppiaaseen, kahdeksan kertaa övereistä selviytyneeseen Stögöön tai 43 vuotta aineita käyttäneeseen Spadduun. Yliannostuksen oireita ovat esim. oksentelu, pupillien laajeneminen, kuume, verenpaineen vaihtelut, päänsärky, tahattomat lihassupistukset, kiihtymys, ahdistuneisuus ja sydämentykytys.

Jos sietämättömiä vieroitusoireita esiintyy annoksen pienentämisen tai käytön lopettamisen yhteydessä, huumekauppias voi kehoittaa sinua jatkamaan käyttöä ja pienentämään annosta hitaammin.

MAHDOLLISET HAITTAVAIKUTUKSET

Ota välittömästi yhteyttä huumekauppiaaseen, jos sinulle ilmenee seuraavia oireita:
- kasvojen, kielen ja/tai kurkun turvotusta ja/tai nielemisvaikeuksia tai nokkosihottumaa sekä hengitysvaikeuksia (angioedeemaa)
- korkea kuume, lihaskramppeja, sekavuutta ja levottomuutta, sillä nämä oireet voivat olla merkki tetrahydrokannabinolioireyhtymästä.

Jos sinulle tulee itsemurha-ajatuksia tai itsemurhakäyttäytymistä kannabiksen käytön aikana ja erityisesti käytön 2-4 ensimmäisen viikon aikana, sinun pitää välittömästi ottaa yhteyttä huumekauppiaaseen.

Yleiset: ruokahalun väheneminen.
Yleiset: uneliaisuus, unettomuus, levottomuus.
Melko harvinaiset: sekavuus, hallusinaatiot.
Harvinaiset: yliaktiivinen käyttäytyminen tai ajatteleminen (maaniset reaktiot), ahdistuneisuus, itsestään irtautumisen tunnen (depersonalisaatio), paniikkikohtaukset.
Tuntemattomat: Itsemurha-ajatuksia ja -käyttäytymistä on raportoitu kannabiksen käytön aikana tai pian käytön lopettamisen jälkeen.
Yleiset: heitehuimaus, vapina.
Melko harvinaiset: hitaat ja/tai tahattomat liikkeet (ekstrapyramidaalihäiriöt).
Harvinaiset: psykomotoorinen levottomuus/akatisia (kykenemättömyys istua paikallaan), kouristukset.
Hyvin harvinaiset: tetrahydrokannabinolioireyhtymä (oireisiin voivat kuulua levottomuus, sekavuus, hikoilu, hallusinaatiot, liialliset refleksit, lihaskrampit, vilunväristykset, sydämentykytys ja vapina).
Yleiset: näköhäiriöt.
Yleiset: haukottelu.
Hyvin yleiset: pahoinvointi.
Yleiset: ummetus, ripuli, kuiva suu.
Yleiset: hikoilu.
Hyvin yleiset: seksuaaliset toimintahäiriöt

Kannabiksen käytön lopettaminen voi johtaa vieroitusoireisiin. Yleisimmin raportoituja oireita ovat olleet: huimaus, tuntohäiriöt, unihäiriöt (mukaan lukien unettomuus ja intensiiviset unet), levottomuus tai ahdistuneisuus, pahoinvointi ja/tai oksentelu, vapina, sekavuus, hikoilu, tunnetilan vaihtelut, näköhäiriöt, sydämentykytys, ripuli, ärtyneisyys ja päänsärky. Useimmilla narkomaaneilla oireet ovat lieviä tai kohtalaisia, itsestään ohimeneviä, mutta joillakin narkomaaneilla ne voivat olla vakavia ja/tai pitkittyä.

Haittavaikutukset lapsilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa

Lapsilla ja nuorilla tehdyissä lyhytkestoisissa (pisimmillään 10-12 viikkoa) kliinisissä tutkimuksissa seuraavia haittavaikutuksia raportoitiin vähintään 2 %:lla narkomaaneista ja niitä esiintyi vähintään kaksi kertaa useammin kuin lumehuumetta saaneilla: suisidaalisen käyttäytymisen lisääntyminen (mukaan lukien itsemurha-ajatukset ja –yritykset), itsetuhoisuus, lisääntynyt vihamielisyys. Itsemurha-ajatuksia ja –yrityksiä havaittiin pääasiassa kliinisissä tutkimuksissa, joissa tutkittiin nuoria, joilla oli vakava masennus. Lisääntynyttä vihamielisyyttä oli erityisesti lapsilla, joilla on pakko-oireinen häiriö ja erityisesti alle 12-vuotiailla. Muita haittavaikutuksia olivat ruokahalun väheneminen, vapina, hikoilu, hyperkinesia, levottomuus, tunne-elämän ailahtelevuus (itkeminen, mielialan vaihtelut). Seuraavia haittavaikutuksia raportoitiin tutkimuksissa, joissa käyttö lopetettiin vähitellen annosta pienentäen: tunne-elämän ailahtelevuus (mukaan lukien itkeminen ja mielialan vaihtelut, itsetuhoisuus, itsemurha-ajatukset ja - yritykset), hermostuneisuus, huimaus, pahoinvointi ja mahakivut. Nämä oireet ilmenivät annoksen vähentämisvaiheessa tai käytön lopettamisen jälkeen ja ne esiintyivät vähintään 2 %:lla narkomaaneista sekä vähintään kaksi kertaa useammin kuin lumehuumetta saaneilla.

Uusi blogi

Kouluväkivalta - Älä enää lyö

Tämäkin blogi löytyi blogilistalta.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Asennekasvatus ei toimi

Koulukiusaaminen on ongelma. Ruukinmatruunan peruskouluaikainen luokkatoveri ajettiin sen takia itsemurhaan, ja tämä sama inhottava ja ruma ilmiö toistuu päivä toisensa jälkeen suomalaisissa peruskouluissa. Me kauhistelemme Abu Ghraibia ja Hitlerin keskitysleirejä, ja silti suomalaisissa peruskouluissa tapahtuu päivittäin aivan samanlaisia kauheuksia. Asiaa on yritetty setviä asennekasvatuksella, mutta tuloksetta - itse asiassa ongelma on vain pahentunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Miksi ?

Näin kysyy Ruukinmatruuna, Takkirauta-blogin emäntä. Vastauksen voi lukea tekstistä Kun oppi kaataa ojaan. Tässä on yksi makupala:

Kaupan päälle aivojen mielihyvä- ja palkitsemismekanismi toimii niin, että aivot palkitsevat onnistuneen antisosiaalisen käytöksen ylimääräisellä endorfiiniryypyllä - onnistunut antisosiaalinen käytös nimittäin merkitsee kipuamista sosiaalisessa nokkimisjärjestyksessä ylöspäin. Lasten ja nuorten maailma on täydellinen anarkia, jossa vallitsee viidakon laki ja nyrkkivalta, ja lapset ja nuoret ovat pieniä machiavellejä. Siinä maailmassa rikolliset, jengiläiset ja koulukiusaajat ovat siellä nokkimisjärjestyksen huipulla ja heidän uhrinsa pohjalla.

Postauksen lopussa on Ruukinmatruunan ideoita asennekasvatukseen. Rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa olisi laskettava ja pro-sosiaalisesta käytöksestä pitäisi palkita. Uudemmassa postauksessa Ruukinmatruuna sanoo rankaisemisesta näin:

Jos koulukiusaamisesta seuraisi kepittäminen Singaporen malliin, eivät ne kiusaajat sinne kepitettäviksi joutuisi, vaan ne kiusatut. Lapset ovat sen verran ovelia pikku pirulaisia (ja aikuiset niin typeriä), että nuo koulukiusaajat kyllä osaisivat lavastaa uhrinsa syyllisiksi ja varmistaa sen, että syyttömät kärsisivät kaikkein pahimmin.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Turha kampanja

Ryhdy vastarintaan on hanke, joka haluaa aktivoida koulukiusaamisen vierestä katsojat. Yläkoululaisista n. 10% on osallisena kiusaamisessa, mutta loput 90% varmasti tietävät, mitä tapahtuu. Vastarintaan ovat liittyneet myös kymmenet suomalaiset artistit.

Eipä taida kymmenien artistien esimerkki paljoa painaa lasten ja nuorten väkivaltaisessa maailmassa. Koulun pihalla vain todellisella alfauroksella tai -naaraalla on mahdollisuus olla ritarillinen ja suojella kiusattuja. Harva siihen kuitenkaan ryhtyy. Sankaria leikkivä vaarantaa samalla oman asemansa koulunpihan hierarkiassa. Tykkää-painikkeen klikkaaminen Facebookissa on onneksi helppoa ja vaaratonta. Yhdellä hiiren klikkauksella jokainen silmänsä toisten kärsimykseltä sulkenut nykyinen ja entinen sivustakatsoja voi tuntea itsensä paljon paremmaksi ihmiseksi.

Kampanjan taustalla häärivät Mannerheimin Lastensuojeluliiton hyväntahtoiset hölmöt. Kiusatun suurin virhe on uskoa vihjeettömien lässyttäjien ohjeita. Jos hyvin käy, ohjeet ovat hyödyttömiä, mutta todennäköisesti ne aiheuttavat kiusatulle vielä enemmän haittaa.

Mutta miksi minä suhtaudun niin vihamielisesti kiusaamista vastustaviin kampanjoihin ? Syy on yksinkertainen: Minua koetettiin auttaa samoilla ohjeilla ja keinoilla. Ne eivät toimineet silloin, eivät toimi nyt , eivätkä tule toimimaan tulevaisuudessa. Asennekasvatus ei toimi. Se ei vain toimi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Kahdeksan vuoden yksinäisyys

Välituntifiilis

Kahdeksan vuoden yksinäisyys (ja siihen liittyvä teksti Kahdeksan vuotta kiusattuna)

Siinä on taas pari uutta kauhukertomusta tuhansien muiden joukkoon. Helmikuussa alkaneella Yhteisvastuukeräyksellä on hyvä tarkoitus. Siihen se myös jää. Ongelmavyyhtiä puretaan taas väärästä päästä. Uhri kertoo vain omaa elämäntarinaansa ja auttaminen jää siihen. Tukioppilaan tapaamisen, turvatalokäynnin ja vertaistukiryhmän jälkeen palataan taas koulunpihan raadolliseen todellisuuteen, jossa mikään ei ole muuttunut.

No, vertaistuki on hyvä juttu. Minulle sellaista ei koskaan tarjottu, vaan minut piilotettiin muiden silmistä ja hiljennettiin. Toisaalta mikään itkuterapiaryhmä ei ongelmia ratkaise. Minulle parasta vertaistukea on ollut lukea muiden kiusattujen, masentuneiden, yksinäisten, syrjäytyneiden ja psykiatrian uhrien kertomuksia. Olen myös tavannut muutamia henkilökohtaisesti. Se on parasta vertaistukea, siihen ei yksikään palkattu lässynlääterapeutti pysty.

”Yksinäisyyttä ei paranneta lääkkeillä eikä terapialla.” - professori Juho Saari

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Tehoton tehovalvonta

Turun Sanomissa oli 6.4. mielipidekirjoitus koulukiusaamiseen puuttumisesta. Jutun on kirjoittanut Aurajoen koulua käyvä yhdeksäsluokkalainen.

Koulukiusaaminen vaikea saada kokonaan karsittua

Käyn yhdeksättä luokkaa Aurajoen yläkoulussa. Meille tuli viime viikolla käytäntöön tehovalvonta väkivaltaa ja ulkovälitunneille menoa varten. Käytäntö on siis opettajien ja rehtorin mukaan se, että jokaisesta väkivaltaisesta teosta (läpsimisestä ja vastaavasta) merkitään oppilaan nimi listaan, ja jos listaan tulee oma nimi monta kertaa, siitä tulee kuulemma vakavia seurauksia. Asiasta tuli vain mieleen, että mihin koulussa yritetään oikeasti puuttua ?

Onko tämä siis muoto puuttua koulukiusaamiseen? Koulukiusaaminen ei kuitenkaan ole näkyvää väkivaltaa, ainakaan yleensä. Kuka nyt heittelisi pyyhekumin palasia tai paperitolloja tai menisi tönimään toista opettajan nähden? Koulukiusaamista tapahtuu silloin, kun opettajat eivät ole näkemässä tai liikuntatunnilla voidaan heittää vaikka lentopallo päähän muka vahingossa.

Kiusaamisessa henkinen väkivalta on yhtä pahaa kuin fyysinen. Kaikkeen näkyvään voidaan kuitenkin puuttua, haukkujille ja tönijöille voidaan antaa jälki-istuntoa, mutta kukaan ei voi kieltää ihmisiä katsomasta halveksuvasti tai jättämästä pois joukosta.

Koulukiusaamiseen on vaikea puuttua, se johtuu ihmisten suvaitsemattomuudesta, joka lähtee jostain muualta, tai ehkäpä juuri koulunpenkiltä. Näillä projekteilla voidaan siis puuttua vain pieneen osaan kiusaamista, mikä on hyvä, että edes pieni räikeä osa kiusaamista saataisiin loppumaan. Mutta totuus taitaa olla, että aina on kiusattuja ja aina tullaan kiusaamaan, koska olemme kilpailuhenkisiä ihmisiä.

Kiusaamista ei tule sallia

Aikuiset eivät todellakaan näe koulunpihan todellisuutta. Lapset ovat ovelia peittämään sellaiset asiat aikuisilta. Sen aikuiset kyllä huomaavat, kun kiusattu vihdoin yrittää, ehkä vuosien piinaamisen jälkeen, ensimmäistä kertaa puolustautua. Lopulta kiusattu leimataan yksin syylliseksi, koska vain hänet on nähty käyttämässä väkivaltaa, ja kiusattu ei takuulla jää ilman rangaistusta. Näitä projekteja on ollut niin kauan kuin muistan. Nykyään KiVa Koulu on olevinaan kiusattujen pelastus, ja koko ajan kehitetään uusia aivan yhtä turhia ja tehottomia juttuja. On se hassua, että joku yhdeksäsluokkalainen näkee totuuden, jota yliopistokoulutetut aikuiset eivät tajua. Pitäisikö sittenkin kuunnella vain alan todellisia asiantuntijoita ?

Samalla sivulla oli toinenkin mielenkiintoinen kirjoitus. Vakavasta masennuksesta selviytynyt nainen ihmettelee masennuksen ympärillä käytävää turhaa jossittelua, ja hän vaatii, että masentuneiden elämänkokemusta olisi hyödynnettävä masennusta sairastavien auttamisessa. Pitäisi siis kuunnella alan todellisia asiantuntijoita.

Vai onko masennuskin muuttunut oivaksi politikoinnin välineeksi. Tekeekö masentuneiden suuri määrä jostakusta paremman ihmisen, koska aina voi olla huolissaan ja ylläpitää aihetta.

Köyhillä, työttömillä, syrjäytyneillä, sairailla ja masentuneilla on paljon ystäviä näin eduskuntavaalien alla. Poliitikon kuuluu, puolueesta riippumatta, olla heikkojen puolella vaalilupauksissaan. Paremminvointivaltiossa kun on kaikilla niin helvetin hyvä olla. Lupaukset voi unohtaa heti kun astuu eduskuntatalon ovesta sisään. Puistattaa katsella ja kuunnella vaalikampanjointia, kun muistissa on vielä hallituspuolueiden joulukuinen rikos syrjäytyneitä nuoria kohtaan.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Pakkohoitoa II

Luin Särkyneen tytön unelmia -nimistä blogia. Kirjoittaja on 16-vuotias koulukiusattu tyttö, joka on joutunut psykiatrian hampaisiin. Tytön kokemukset psykiatrisella muistuttavat kovasti omia kokemuksiani. Otetaan yksi esimerkki :

Nyt oon nuorten psykiatrisella avo-osastolla vapaaehtoisesti, koska jos en olisi suostunut vapaaehtoseen, ne olisivat voineet repiä jostain, että muka pakkohoidon kriteerit täyttyy ja sitten olisin joutunut jäämään suljetulle pakkohoitoon.

Olkoon Särkyneen tytön unelmia varoituksena kaikille kiusatuille. Mielisairaala on paikka, johon joutumista kannattaa välttää viimeiseen asti.

Mutta kuka tukisi sitä takapulpetin kilttiä, tummiin pukeutuvaa, masentunutta, näkymätöntä ja hiljaista, joka ei koskaan ole häiriöksi, ei koskaan halua tehdä itsestään suurta numeroa. Sitä, joka suorittaa koulunsa, eikä huutele ympäriinsä, ei häiritse tunteja. Eihän se tarvitse mitään, se pärjää kyllä noinkin. Vaikka kukapa sitä edes miettii, sehän on niin näkymätönkin.

Mutta silloin se näkymätönkin huomataan, kun tarvitaan joku, jota voi kiusata, joku jonka elämästä voidaan tehdä helvettiä. Eipä se opettajiakaan kiinnosta, ei ne näe, eikä kuule, ei välitä. Eivät halua nähdä, eikä kuulla. Sehän vie vain hyvää, elintärkeää työskentelyaikaa, miettiä kiusaamistapauksia. Eihän sellaisia ole, kun suljetaan silmät ja korvat, jauhetaan vain matematiikan kaavoista ja ruotsin verbeistä, ihan mistä vaan, kun ei vain tarvitse nähdä eikä kuulla totuutta. Mitä väliä jonkun yhden oppilaan. Mitä väliä kymmenien, satojen, tuhansien oppilaiden. Ei mitään - kun kysymyksessä on aika. Tehokas työskentelyaika. Aika on rahaa ja raha on tärkeää.

Mutta silloin, silloin kun totuus vahingossa lävähtää silmille. Silloin sanotaan "älä välitä, ei se mitään tarkoita, se kiusaa, koska sillä on vaikeaa, sen vanhemmat erosi juuri". Ei mitään väliä ja kaikki on taas hyvin. Asia on hoidettu. Kukaan ei kysy, miten kiusatulla menee. Kuinka paljon sitä sattuu. Ei sitä satu, vaikka sen vanhemmat on eronnu. Eihän sitä satu, vaikka se ei ole asunut vanhempiensa kanssa sen jälkeen, kun oli 11. Mitä sitä sattuis, vaikka vähän kiusataan. Ei satu yhtään, vaikka lapsuus on ollut perheväkivaltaa ja nöyryyttämistä täynnä, pelkoa, ahdistusta ja lisää pelkoa ja ahdistusta. Mitä väliä, vaikka jo valmiiksi masentuneelle ja epätoivoiselle sanotaan, että se vois yhtä hyvin tappaa itsensä, ei kukaan välittäisi. Mitä sitten ?

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !