sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Valopilkku ja Nynny Nyhverö Yle Radio Ykkösellä


Yle Radio 1: Eve Mantun kuriton kokous (nettikuuntelu, mp3, podcast)

Esityslista 25.1. Kouluväkivalta on aikuisten moka!

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen.

4. Vallallaolevien asenteiden esittely ja horjuttaminen.

Koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta ja väkivallasta on jauhettu vuosikymmenet. Eniten viineriä kuluu fiksujen aikuisten työryhmissä, joissa suunnitellaan toimintamuotoja. Samaan aikaan lapset kärsivät kohtuuttomasti yksin välitunneilla ja koulumatkoilla.

Aikuisten mielestä on kohtuullista sovitella kiusaamistilannetta niin, että osapuolet (!) juttelevat ja lyövät kättä päälle. Joissakin tapauksissa kumpaakin "riitapukaria" on pyydetty rakentamaan kompromissia.

"Läskin apinan" on siis syytä tulla puolitiehen vastaan, laihduttaa ja ruveta vähemmän urpoksi. Silloin kiusaaja voi höllätä vähän, jättää vaikka joka toisen lyönnin väliin.

Sovitaanko näin? Ja kokoonnutaanko tässä rehtorin huoneessa vaikka kuukauden päästä ja tsekataan onko tilanne rauhoittunut?

Kuriton kokous kysyi ongelman todelliselta asiantuntijalta neuvoa ja kutsui kokoukseen Valopilkku ry:n naiset Saija Salmen ja Tina Holmberg-Kaleniuksen.

Kiusatun vastaisku -blogin kirjoittaja "Nynny Nyhverö" eli oman helvettinsä kouluikäisenä. Nyt hän neuvoo kiusattuja ja lataa meitä aikuisia täyslaidallisella.

- Opin koulussa, että aikuiset ovat heikkoja ja tyhmiä. Kouluaikoina oli katkera kiusaajille, mutta vihani kääntyi ajan myötä kohti aikuisia. Koulun henkilökunta ja koulupoliisikin nosti kädet pystyyn. He eivät saaneet 10-vuotiasta kiusaajaa aisoihin. Aikuiset eivät pystyneet estämään häntä tuhoamasta lapsia ympäriltään. Opin, että yhteiskunta lakeineen ja oikeuksineen on surkea vitsi. Tässä maassa häijyin ja voimakkain hallitsee ja muiden on alistuttava.

Voimmeko me täydestä sydämestämme sanoa, että teemme kaikkemme?

Mitä meta-asioita koulu opettaa koko yhteisölle silloin, kun kiusaamisen/väkivallan annetaan jatkua?

Millä perusteilla oppilas voi kieltäytyä menemästä kouluun?

5. Muut asiat

Sauforisti Yrjänä Sauroksella on oikeus häiriköidä kokousta sanoin ja sävelin.

6. Kokouksen päättäminen.

Eve Mantun kuriton kokous nro 4 pidetään lauantaina 25. tammikuuta klo 10.00. Pöytäkirjan tarkastajina koko Suomen kansa.



Pöytäkirja 25.1.

Paikka: Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä: Valopilkku -projektin toimijat Tina Holmberg-Kalenius ja Saija Salmi sekä puheenjohtaja-nuija Eve Mantu.

1. Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2. Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3. Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4. Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen

Yrjänä Sauros lupasi uupuvia huokuja, teräviä piirtoja ja henkien puheita.

Kokouksen esityslistalla oli poika, jota paiskotaan pitkin naulakoita koulun käytävällä, tyttö, jota kohdellaan kuin ilmaa ja opettaja, joka aistii, että joku on pielessä, mutta on kuin ei huomaisi mitään.

Kouluväkivallasta on tehty tilastoja ja tutkimuksia, mutta silti kiusaaminen jatkuu. Liian monessa koulussa kuvitellaan, että hankala tilanne purkautuu yhdellä keskustelulla, jonka päätteeksi kiusaaja ja kiusattu laitetaan paiskaamaan kättä.

Saija Salmi ja Tina Holmberg-Kalenius toivat kokoukseen moninkertaisen asiantuntemuksen. Heitä kumpaakin on kiusattu koulussa ja he ovat kiusattujen lasten äitejä. Näiden omien kokemusten lisäksi he ovat opiskelleet aihetta monipuolisesti. He ovat siis kouluttautuneita vertaistukijoita - eli samalla sekä vertaisia että ammattilaisia.

He eivät harrasta viinereiden syömistä aikuisten fiksuissa kokouksissa, joissa suunnitellaan toimenpiteitä. He mieluummin toimivat.

Puheenjohtaja esitteli henkilökohtaisen ongelman: hänen on vaikea uskoa vallallaoleviin kiusaamisen estämisohjelmiin, koska ne vaikuttavat munattomilta. Tina Holmberg-Kalenius on huomannut, että kouluissa ollaan väkivallan ja kiusaamisen suhteen liian kärsivällisiä. Tilannetta seurataan ja katsellaan niin pitkään, että tapaus ehtii kehittyä vakavaksi. Saija Salmi täräytti, että kiusatun elämä on sisäinen helvetti.

Valopilkkuun ottaa yhteyttä noin sata oppilasta vuodessa. Joskus tulee nelirivinen sähköposti, joskus asiaa selvitetään pitkäänkin. Perhe on Valopilkun työntekijöiden ykköslähtökohta. He kuuntelevat ja neuvovat, esimerkiksi kertoen aiemmista tapauksista opittuja keinoja.

Onko olemassakaan koulua, jossa ei kiusata ollenkaan?

Nimimerkki Nynny Nyhverö tyrmää rehtorit, jotka ylpeilevät, että heidän koulussaan ei kiusata. Rajun kouluväkivallan uhriksi joutunut Nynny Nyhverö kertoi kokoukselle puhelimitse, että hänen nähdäkseen on kaksi vaihtoehtoa: joko rehtori valehtelee tai hän ei näe mitä koulussa tapahtuu. Nyhverön mukaan aikuisilla ei ole hajuakaan mitä kouluissa tapahtuu, mutta lapset tietävät tarkasti ketä koulussa halveksitaan ja mikä on yhteisön nokkimisjärjestys.

Kokous keskusteli siitä, mitä keinoja aikuisilla olisi päästä selville lasten välisistä jännitteistä. Saija Salmi lähtisi kehittämään opettajakoulutusta. Opettajilla ei ole tarpeeksi taitoa lukea oppilaita, nähdä hienovaraisia tilanteita. Kokous keksi täydennyskoulutukselle nimenkin: antennipääkoulutus.

Nyt 38-vuotias Nynny Nyhverö on katkera aikuisille. Kun hän oli vielä koulussa, hänen vihansa kohdistui kiusaajiin. Nyt hän vihaa aikuisia, joiden olisi pitänyt saada 10-vuotias kiusaaja kuriin. Kun alistaminen ja pahoinpitely sai jatkua, kiusattu oppi ikäviä asioita yhteisöstä ja sen myötä yhteiskunnasta.

1. Yhteiskunta lakeineen ja oikeuksineen on pelkkä surkea vitsi.

2. Häijyin ja voimakkain hallitsee, muiden pitää alistua.

3. Aikuiset ovat heikkoja ja tyhmiä.

Kokous lähti pohtimaan onko kouluväkivalta rakenteellinen ongelma, joka aiheutuu koulusta itsestään? Puheenjohtaja luki Vesa Linja-ahon kommentin Kiusatun vastaisku -blogista:

Mielestäni koulukiusaaminen on koulun rakenteellinen ongelma, vähän samalla tavalla kuin korruptio on valtion rakenteellinen ongelma. Eli: aina kun meillä on valtio, on korruptiota. Ja aina kun meillä on koulu, on koulukiusaamista.... Laitokseen sullottu ihmislauma on täysin epäluonnollinen ympäristö ihmisille, ja olisi ihme, jos siellä ei tapahtuisi kiusaamista. (Vesa Linja-aho 30.7. 2010)

Entä valvonta? Ovatko lapset liikaa keskenään?

Nynny Nyhverö muistutti puhelimitse, että lapset eivät voi oppia sosiaalisia taitoja keskenään. Eivät ainakaan sellaisia sosiaalisia taitoja, joita me haluaisimme heidän oppivan. [lisäys NN: Kärpästen herra, anyone ?] Kokous totesi, että lapset ovat ja saavatkin olla keskeneräisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat viisaiden aikuisten valvontaa ja ohjausta. Saija Salmi ja Tina Holmberg-Kalenius olivat sitä mieltä, että lasten on myös voitava olla keskenään, mutta se ei poista aikuisen vastuuta koulurauhan varmistamisessa.

Puheenjohtaja ravisteli perusteita ja opetussuunnitelman ylivoimaa. Eikö joskus voisi julistaa koulun poikkeustilaan, hylätä matematiikan ja biologian muutamaksi viikoksi ja keskittyä käsittelemään rehottavaa kiusaamisongelmaa. Oppilaat tietävät kuitenkin jo mitä on meneillään, mitä järkeä on hyssyttelyssä? Mikä estää kutsumasta nuorisotyöntekijöitä välituntivalvojiksi, vanhempia koulumatkoille saattajiksi? Jos koulussa on väkivaltaa ja kiusaamista, sen tietävät kaikki oppilaat. Jos kiusaamisen annetaan jatkua, koulussa pyörii eräänlainen näkymätön opetussuunnitelma. Niin kiusattu, kiusaajat kuin sivustakatsojatkin oppivat, että alistaminen ja väkivalta toimii. Me aikuiset olemme usein liian myöhään liikkeellä.

Kun me kulttuurissamme ihannoimme vahvuutta, me ruokimme kiusaamista, muistutti Tina Holmberg-Kalenius. Kouluissa pitäisi olla tunneopetusta. On paljon lapsia, jotka eivät osaa tulla toimeen muiden kanssa. Rajua kiusaamista voi olla jo ekalla luokalla!

Jos äiti manipuloi tytärtä kotona, tytär manipuloi ystäviään koulussa. Tunnekasvatus ohjaisi viisaaseen ristiriitojen ratkaisemiseen, opettaisi neuvottelutaitoja ja yhteistyötä.

5. Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että kiusaamista EI VOI sovitella. Kiusatun ei tarvitse kätellä kiusaajaa. On julmaa istuttaa kouluväkivallan uhri kiusaajien kanssa samaan neuvottelupöytään.
- kokous vaatii, että aikuiset skarppaavat ja opettelevat lukemaan lapsia ja lasten välisiä suhteita.
- kokous kehottaa kaikkia miettimään, mikä käsitys meillä on kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Onko yhteistyötä?
- kokous usuttaa aikuiset ulos kivoista viineripalavereista. Yhtään tilastoa tai toimenpidesuunnitelmaa ei enää tarvita. Silmät ja korvat on vietävä oppilaiden luo.
- kokous toteaa, että vertaissovittelu haiskahtaa laiskojen aikuisten keksinnöltä. Lapset eivät sovi vaikeiden ihmissuhdesotkujen selvittelijöiksi, heillä ei ole tarvittavaa kypsyyttä. Ja vielä kerran: kiusaamistapaukset EIVÄT KUULU sovitteluun ollenkaan.
- kokouksen aluksi nautittiin kaksi kahvia ja yksi jäätee.

6. Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti kipakasta keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi, osa 9


Me kehitettiin epilepsialääke. Äh, ei se tuota tarpeeksi rahaa. Hei, kaupataan sitä kipulääkkeenä ! Voi voi, rahaa ei tule tarpeeksi. Patenttikin raukeaa pian. Nyt mä tiedän ! Kaupataan sitä psyykenlääkkeenä ja sanotaan että lääke toimii vain otettuna yhdessä parin muun meidän valmistaman lääkkeen kanssa ! Jättipotti !

Näin toimii Big Pharma.

* * * * *

Ylen MOT uutisoi epilepsia/kipu/ahdistus/ihmelääke Lyrican vaietuista haitoista.

Pikku vinkki: Älkää tehkö lääkeyhtiöiden itsediagnoositestejä. Niiden ainoa tarkoitus on lisätä lääkkeiden myyntiä. Sain GAD-7 -testistä maksimipisteet. Sairastan kaiketi vaikeaa yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Onneksi apu on lähellä: Lyrica.

* * * * *

Uusi suomalainen tietokirja: Näyttöön perustuvaa masennuksen lumehoitoa. Miten depressiosta tuli lääketeollisuuden huippubisnestä?

Masennusta on pidetty kansansairautena, koska niin moni päätyy masennuseläkkeelle. Samaan aikaan on kerrottu, että meillä on tehokas hoito depressioon, ne onnellisuuspillerit eli masennuksen täsmälääkkeet. Nykyisen tiedon valossa pikemminkin vaikuttaa siltä, että mielialalääkkeiksi kutsuttujen keskushermostolääkkeiden nauttiminen lisää masennuksen uusiutumista.Lääkkeet ovat osoittautuneet lähinnä lumevaikutteisiksi aivopillereiksi.

Miten näin pääsi käymään? Miten on mahdollista, että masennuslääkkeet on hyväksytty myytäviksi ja niitä pidetään edelleenkin "hyvänä hoitona"?

Aivojen vuosikymmenen, 1990-luvun vanavedessä psykiatriasta tuli biologista, jolloin mielenhäiriöt alettiin luokitella aivosairauksissa. Takana oli sekä uuskonservatiivinen ideologia että lääketeollisuuden rahat ja strategiat. Lääkeyhtiöt alkoivat voimallisesti rahoittaa ns. näyttöön perustuvia hoito-ohjeita, koska uudet, serotoniinitasoa aivoissa nostavat SSRI-lääkkeet oli julistettu masennuksen syiden hoitamiseksi, vaikka väitteiden takana oleva ns. monoamiinihypoteesi on tieteellisesti väärä. Lääketeollisuus on vaikuttanut diagnoosien laadintaan, hoito-ohjeisiin, tutkimuksien rahoittamiseen ja niiden julkaisemiseen tai julkaisematta jättämiseen sekä lääkäreihin ja potilaihin koulutuksen, yhteistyön ja viestinnän kautta.

On saatu aikaiseksi yhä enemmän lääkittäviä, yhä enemmän masennuseläkeläisiä, yhä enemmän depression vuoksi sairauslomalla olevia, mutta farmafirmoissa kassakoneet ovat laulaneet.

Tapasin kirjailijan Mielenterveysmessuilla. Kävimme pitkän ja erittäin mielenkiintoisen keskustelun kirjan aiheista. En ole ehtinyt kirjaa vielä lukemaan, mutta luen sen heti kun saan pari muuta juttua valmiiksi.

* * * * *

Kuunteluvinkki: Valopilkun Saija ja Tina ovat Eve Mantun haastattelussa Yle Radio Ykkösellä lauantaina 25.1.2014 ! Ohjelmaan on haastateltu myös jotain random neverheard nobodya:

Siitä saa kicksit, kun toinen murenee

Näin kiusaamisen kiihottavuutta selittää koulussa rääkätty nuori mies, jonka opintie oli yhtä helvettiä. Kiusattu oppii, että yhteiskunta on vitsi ja aikuiset heikkoja. Eve Mantun kuriton kokous kysyy, kenen tehtävä on olla kartalla siitä, mitä koulussa tapahtuu? Tehdäänkö kaikki voitava? Miksi oppilaat ovat niin paljon keskenään koulussa?

maanantai 20. tammikuuta 2014

Valopilkkukoulutus Turussa keväällä 2014


Valopilkku järjestää vertaistukiohjaajakoulutuksen Turussa Auralan kansalaisopistolla 22. - 23.3.2014.

Eikä maksa mitään. Koulutus on ilmainen.

Kevään aikana järjestetään kursseja ainakin Tampereella ja Heinolassa. Niistä tulee tietoa myöhemmin.

Kenelle koulutus sopii ? Jos luet tätä, niin sinulle. Jos aiot osallistua kouluväkivallan vastaiseen kamppailuun, saat kurssilta arvokasta tietoa ja opit toimimaan vertaistukihenkilönä kouluväkivallan uhreille.

Vertaistukiryhmiä on vain Valopilkun kotikaupungissa Lahdessa. Jospa koulutusten myötä ryhmiä perustettaisiin myös muualle.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen sähköpostilla tai soittamalla.

Voin suositella Valopilkkua, koska kävin marraskuussa Karkkilassa kuuntelemassa Valopilkkukouluttajien luentoa. He puhuivat täyttä asiaa.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Lakia on noudatettava !


Kansa on puhunut. Laki ohittaa moraalin:

Suurin osa suomalaisista näyttää olevan sitä mieltä, että lakia on noudatettava, sanoi oma oikeustaju mitä tahansa.

Toisenlainen aikakausi, toisenlaiset johtajat, toisenlaiset lait, niin meilläkin epätoivotut kansanosat haihtuisivat savuna ilmaan tuhoamisleirien krematorioissa. Kyllä lainkuuliainen kansa tottelee kun käsketään.

Tajuavatko omantuntonsa lain edessä vaientavat ihmiset, mitä he oikeasti ovat tekemässä ? Vanha sanonta kuuluu: Pahan voittoon tarvitaan vain se, etteivät hyvät ihmiset tee mitään. Eikä tarvitse puhua kansanmurhasta. Paljon pienemmät asiat ratkaisevat, miltä tulevaisuus näyttää. Kehitys kulkee tälläkin hetkellä huolestuttavaan suuntaan. Sananvapautta rajoitetaan, sosiaaliturvaa leikataan, työelämää kurjistetaan, ja mitä tekee kansa ?

Enemmistö suomalaisista pitää ehdotonta lainkuuliaisuutta kunnia-asiana. Mitä se ei ole. Ihminen, joka antaa lain ohittaa moraalin, ei ole sankari, vaan raukkamainen pelkuri.

Kun vanhemmat vetävät lapsensa väkisin peruskouluhelvetin läpi, on siihen syynä juuri tuo sokea tottelevaisuus. Kun viranomainen sanoo, että kouluun on mentävä, lainkuuliaiset vanhemmat tottelevat.

* * * * *

Viranomaisten mielivallasta, lastensuojelusta ja systeemin toiminnasta vielä. Olipa kerran joukko kiusaajia, yksi kiusattu, ja yksi oppilas, joka kertoi kiusaamisesta koulun henkilökunnalle. Kenestä tehtiin lastensuojeluilmoitus ? Vastaus löytyy tuolta: Kun lapsi ei ole turvassa

tiistai 7. tammikuuta 2014

Lastensuojeluviranomaisten mielivalta


Ohjesivulla varoitetaan lastensuojeluviranomaisista:

- Varokaa lastensuojeluviranomaisia. Älkää päästäkö tilannetta niin pitkälle, että juttu siirtyy lastensuojeluviranomaisille. Heidän väliintulosta ei ikinä seuraa mitään hyvää. Päinvastoin, edessä voi olla vaikkapa huostaanotto ja vuosikausien helvetillinen taistelu viranomaisten mielivaltaa vastaan. Älkää koskaan asioiko lastensuojeluviranomaisten kanssa ilman asianajajan läsnäoloa.

Suomen Kuvalehti: Miten lastensuojelusta tuli kyttäämistä? ”Yksikin väärin perustein puoskaroitu huostaanotto on liikaa”

Kirjailija Maria Syvälä kirjoittaa lastensuojelun kriisistä: ”Minun on ikävä aikoja, kun lapsenkasvatuksessa puhuttiin maalaisjärjestä, rajoista ja rakkaudesta. Nykyään kuulee vain älyllisyydeksi naamioitua psykopuhetta. Jos perhe ei ole normaali, se on epänormaali, jolloin se on hajotettava. Käsityksen normaaliudesta määrittelee lastensuojeluväki. Mutta onko käsitys kapea ja elämälle vieras?”

Turun Sanomien Extra-viikkoliite julkaisi 28.12.2013 jutun lastensuojelusta. Yksi juttuun haastatelluista asiantuntijoista on yllämainitun Suomen Kuvalehden artikkelin kirjoittanut Maria Syvälä. Extran juttua ei valitettavasti löydy netistä. Mikäli muistatte, minua haastateltiin Extra-viikkoliitteeseen kaksi ja puoli vuotta sitten.

Turun Sanomat Extra 28.12.2013, korostukset NN:

Huostaanotto jätti syvät jäljet

Yli kuusi vuotta sitten turkulaisäiti kadotti tyttärensä lastensuojelujärjestelemään. Äiti ei nuku öitään vieläkään.

Äiti ja tytär toivat tarinansa esiin Turun Sanomissa marraskuussa 2008. Se herätti mielipidepalstoilla raivoisan keskustelun Turun lastensuojelun toimintatavoista ja etenkin siitä, tehdäänkö huostaanottoja heppoisin tai virheellisin perustein - eli siitä, voiko virkamies olla väärässä.

Tarinan pääpiirteet olivat nämä: Tytön ongelmat alkoivat koulussa, jossa hän oli joutunut kiusaamisen kohteeksi. Yläasteikäisenä hän oli kovis: lintsasi, tupakoi ja häiriköi. Ratkaisevan lastensuojeluilmoituksen teki 2007 opettaja, joka oli kuullut huhun, että tyttö olisi sanonut käyttävänsä huumetta. Huumeseula ei tätä kuitenkaan vahvistanut.

Alkoi lastensuojelun perhetyö, joka puolessa vuodessa johti huostaanottoon. Sitä vastustivat niin yksinhuoltajaäiti, tytär kuin erossa perheestä loitontunut isäkin. Perusteena olivat perhetyöntekijöiden kirjaamat muistiinpanot tapaamisista, joissa tyttö oli ollut provosoituneessa mielentilassa.
Tyttö karkasi lastenkodista. Äiti suostutteli lapsen palaamaan ja saattoi tämän illalla takaisin. Tuntia myöhemmin lapsi soitti hysteerisenä, että häneltä otetaan puhelin pois eikä hän tiedä, minne häntä ollaan viemässä. Lapsi oli äidin tietämättä viety psykiatriseen sairaalaan.

Toiselta "hatkalta" hän ei enää palannut lainkaan, vaan jäi elelemään epämääräiseen seuraan kaduille. Kun tyttö seitsemän ja puolen kuukauden karkumatkan jälkeen uskaltatui sairaana ja heikkona esiin, sosiaalitoimi salli hänelle kuuden kuukauden koeloman.

Jutun ilmestyessä marraskuussa 2008 tyttö toipui koettelemuksistaan kotona ja huostaanoton purku oli käsiteltävänä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Miten sitten kävi?

-Kun juttu oli lehdessä, viranomaiset tajusivat, että tätä tapausta he eivät hanskaa. Viranomaiset saatiin neuvottelupöytään pohtimaan, voisiko tytön asioita järjestää toisella tavalla, äiti sanoo.

Hän näkee, että viranomaiset olivat aiheuttaneet tytön joutumisen hengenvaaraan. He olivat lastenkotiin ja mielisairaalaan pakottamalla pelästyttäneet lapsen niin, että tämä mieluummin valitsi elämän kadulla.

-Ymmärtääkseni huostaanotettu lapsi on lain mukaan kunnan vastuulla ja kaikki vahinko, mikä hänelle tapahtui kadulla, on siten kunnan korvattavaa. Jos minulla olisi ollut voimia, olisin voinut haastaa kaupungin tästä oikeuteen. Sosiaalikeskuksesta sanottiin vain, että jos hän kuolee, hautauskuluista vastaa vanhempi.

Jutun ilmestymisen jälkeen Korkeimmasta hallinto-oikeudesta tuli ratkaisu, joka sinetöi jatkon: huostaanottoa ei purettu.

-KHO:ssa ei käsitelty itse huostaanoton perusteita, vaan sitä, onko se tapahtunut lainmukaisesti.

17-vuotias lähetettiin Oulun lähelle päihdekuntotuttavaan lastenkotiin. Äidin mukaan tytöllä ei ollut ennen huostaanottoa ollut huumeongelmaa lainkaan, vaan hän aloitti aineiden käytön lastenkodissa ja sotkeutui niihin pahiten eläessään kadulla.

-Ennen huostaanottoa hänellä ei ollut todellisia ongelmia. Ne alkoivat lastenkodissa.

-Eikä hänellä ollut ADHD:tä eikä Aspergeria, niin kuin epäilin.

Vähän ennen täysi-ikäisyyttä tyttö sai opiskelupaikan Keski-Suomesta. Hän jaksoi siellä puoli vuotta, kunnes palasi Turkuun. Akateemisesti koulutettu äiti oli sillä välin kokenut sosiaalisen romahduksen.

-Elin toimeentulotuella, ja sossut olivat ylisuuren vuokran perusteella vaatineet meitä muuttamaan omasta kodistamme pois. Asuin toisen tyttäreni kanssa kahdestaan 55 neliön asunnossa. Eihän meillä ollut tulijalle edes sänkyä.

Vaikeista vaiheista huolimatta tyttö on saanut elämänsä järjestykseen. Kesällä juhlittiin lakkiaisia ja erinomaisia arvosanoja, ja sitten hän pääsi opiskelemaan korkeakouluun. Äiti tuntee, että tyttö on katkera häntä kohtaan.

-Hän viljelee lausetta "sä vain sysäsit mut lastenkotiin, kun mä en enää ollutkaan kiva".

Mutta tietäähän tyttö, että äiti kävi kaikki oikeusasteet läpi saadakseen vastentahtoisen huostaanoton purettua?

-Hänelle on oman minäkuvansa eheyden vuoksi nyt tärkeintä tarinan eheys: viranomaisen toimivat väärin, äiti oli paska ja hän kärsi vuosia, mutta siitä huolimatta hän on selviytynyt.

Äiti kertoo, että hänellä oli vähän aikaa sitten tyttären kanssa yhteenotto, jossa tämä itkien kertoi kuinka paha olo hänellä on ollut.

-Jotenkin sain muistutettua siitä, että siinä tilanteessa mulla ei ollut keinoja auttaa. Sen jälkeen mulla ei enää ollutkaan sananvaltaa asiaan.

Lapsi joutui systeemin vangiksi.


Miten äiti on voinut?

-Jonkinlainen syy-yhteys voi olla siihen, että minulla todettu syövän esiaste ja rytmihäiriöitä, joihin on määrätty lääkitys. Yöunet menivät vuosikausiksi. Nukuin parin tunnin pätkiä, ja usein nukahdin vasta aamuviideltä. En ole sen jälkeen ollut edes työkykyinen.

Kun vaivoja tutkittiin tuloksetta, eräs lääkäri lausui viimein avainsanat: Kyseessä postraumaattinen stressireaktio. Vuosien kuormitus laukeaa viiveellä.

Äidin johtopäätös menneistä vuosista on tämä: lastensuojelussa ei piitata ihmisestä. Asialla on epäpäteviä työntekijöitä ja monia, joilta puuttuu älyä ja herkkyyttä.

-Esimerkiksi huostaanoton kuulemistilaisuudessa työntekijä sanoi lapsen itkiessä "sitä saa mitä tilaa".

-Siellä on tärkeintä se, että noudatetaan pykäliä ja että he tekevät työnsä oikein, riippumatta siitä, jääkö asiakas henkiin vain ei. Niin sanotun harkinnanvaraisen avun perusteena on pärstäkerroin. Jos asiakas on "hankala", se apu tungetaan kurkusta alas, vaikka henki menisi.

-Kun nykyään seuraa uutisointia, huomaa, miten sattumanvaraista on, kuka saa lastensuojelun palvelua, kuka jää ilman ja kuka joutuu niihin, vaikkei haluaisikaan.

Tytär on tietoinen äidin kertomuksesta mutta ei itse halunnut haastateltavaksi.

Kun työntekijän huoli muuttui faktaksi

Suomessa tehdään paljon hyvää lastensuojelutyötä - mutta ihan liikaa myös luokattoman huonoa. Toimittaja Maria Syvälä on koonnut pamflettiin ja tietokirjaan Hukassa huostassa (2013) kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä. Hän pohtii laajasti sitä, miksi väärille raiteille päädytään.

Eerika-tytön kauhea murha betonoi lastensuojelukeskustelun vähäksi aikaa yhteen muottiin: pitäisi puuttua enemmän, ottaa huostaan aikaisemmin ja pitää siellä.

Huomio on tärkeä, mutta se ei poista toisen ääripään epäkohtia, sitä, että Suomessa tehdään myös aiheettomia huostaanottoja. Eri kunnissa huostaanoton kynnys on eri kohdissa, ja huostaanotetuksi päätyy lapsia, joiden tilanne olisi autettavissa peruspalveluissa, kuten koulussa tai terveydenhoidossa, tai perheneuvolassa tai vanhanaikaisesti kodinhoitajan avulla.

"Jotakin on pahasti pielessä maassa, jossa diabetesta sairastavan pikkupojan äidille tarjotaan huostaanottoa tukitoimena", Maria Syvälä kirjoittaa.

"Ihannemaailmassa on vain hallittuja tilanteita ja hillitysti käyttäytyviä ihmisiä. Tosielämässä moni nuori juo itsensä välillä humalaan. Joku voi olla itsetuhoinen. Tavallisen kännäämisen tulisi johtaa kotiarestiin, itsetuhoisuuden taas käynneillä psykiatrin luona. Nyt niistä on tehty syy lastensuojeluasiakkuuden alkamiselle."

Syvälä käsittelee kiinnostavasti varhaisen puuttumisen ideologiaa, joka lanseeraattiin 2000-luvulla. Se tuli suomalaisten tietoisuuteen sosiaali- ja terveysministeriön Varpu-hankkeessa 2001-2005. Varhainen puuttuminen oli yksi johtoajatus 2008 voimaan tulleessa uudessa lastensuojelulaissa. Varhaisen puuttumisen työvälineeksi tarjottiin Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä, jossa asteikko ulottuu "ei huolta" -tilanteesta "suureen huoleen".

Syvälän mukaan huoliajattelun levitessä kunnissa kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoituksia matalalla kynnyksellä. Kirjan haastateltu tutkimusprofessori Tom Arnkil, toinen huolen vyöhykkeistön luojista, on harmissaan siitä, miten huolen käsite vääristyi. Sosiaalityöntekijän huolta on alettu pitää faktana, vaikka se on fiilispohjaista - mutua. Huolta ei käytetä dialogin aloittajana, vaan luokittelun työkaluna.

-Monet työntekijät käyttävät oman huolensa kuvausta todellisuuden kuvauksena. Se on henkistä laiskuutta ja ylimielistä vallankäyttöä, Arnkil sanoo.

Aiheettomien huostaanottojen purkamisissa auttanut varatuomari Leeni Ikonen toteaa, että koska huolimetodi perustuu työntekijän tuntemuksille, lastensuojelun asiakkaaksi voi päätyä kuka tahansa. Ja lastensuojelujärjestelmästä on vaikea vapautua, kun sinne on kerran joutunut.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo yksiselitteisesti, ettei lastensuojelun ratkaisuja saisi tehdä subjektiivisen tuntemuksen varassa.

-Huostaanotoista on tullut eräänlainen yleisratkaisu. Sen sijaan, että apu vietäisiin kotiin ja perheeseen, viedään lapsi autettavaksi perheen ulkopuolelle, Keltikangas-Järvinen sanoo.

Dosentti Matti Rimpelän mukaan kuvio on erikoinen: Kunnat eivät tue perheitä, koska perhetyö muka maksaa liikaa. Samalla ne lakaisevat hankalat lapset ja nuoret pois silmistään laitoksiin ja sijaisperheisiin, mikä maksaa moninkertaisesti enemmän.

Syvälä kiinnittää kirjassaan huomiota myös vanhemmuudenarviointiin, joka on lastensuojelutoiminnan ydintä, vaikkei sitä ole lastensuojelulaissa edes määritelty. Sitä hankitaan ostopalvelunakin. Vanhemmuudenarviointiin ei ole selvää ohjeistusta, vaan se perustuu yleensä kirjavan koulutustaustan omaavien työntekijöiden subjektiiviseen havainnointiin.

Raija Pääskyvuoren opinnäytetyöstä ilmenee, ettei perheille läheskään aina kerrota siitä, että he ovat arvioinnin ja tarkkailun alaisia, vaikka hyvän hallinnon periaatteisiin kuuluu läpinäkyvyys.

Syvälä kertoo, miten perhekuntoutusjaksolle "päässyt" narsistimiehen kiusaama Pilvi päätyikin vanhemmuudentarkkailuun, minkä seurauksena puolitoistavuotias tyttö sijoitettiin tuntemattomaan paikkaan. Kirsin tarinassa näyttää siltä, että laitoksessa tapahtuneen vanhemmuudenarvioinnin haluttiin tukevan haluttua lopputulosta. Sosiaalitoimi luotti siihen, että hallinto-oikeus kyseenalaistaa sosiaalitoimen näkemyksiä ani harvoin.

Huostaanotto käsitellään hallinto-oikeudessa, mikäli perhe vastustaa huostaanottoa. Syvälän mukaan hallinto-oikeudet vahvistavat huostaanotot lähes läpihuutojuttuna. Vuonna 2010 vain 7 prosenttia huostaanottohakemuksista ja sijaishuoltoon sijoittamisista hylättiin.

Että siitä vaan. Usko ihan vapaasti, että viranomainen suojelee sinua ja perhettäsi. Usko ihan vapaasti, että viranomaisen pettäessä saat oikeutta oikeuslaitokselta. Luovuta lapsesi viranomaisten hoidettavaksi ja anna viranomaisten repiä lapsesi riekaleiksi, ja ihmettele sitten miksi lapsesi pitää sinua heikkona surkimuksena. Siitä vaan. Ihan vapaasti. Usko ja tee ihan mitä ikinä haluat.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Viranomaisten mielivalta


Lisäsin Ohjeita kiusatulle -sivulle uuden ohjeen:

- Koulun henkilökunta ja viranomaiset yrittävät kääntää tilanteen sinun ja vanhempiesi syyksi. Tiedostakaa, että se on viranomaisten normaali menettelytapa tilanteissa, joissa viranomainen on itse toiminut laittomasti.