Väärinkäytökset jatkuneet Kupittaan sairaalassa

Turun Sanomat uutisoi vuonna 2016 vakavista väärinkäytöksistä Kupittaan sairaalan vanhuspsykiatrisella osastolla. Sen jälkeen potilaiden kaltoinkohtelu on jatkunut. Lehti uutisoi siitä 23.10.2021 ja toisen kerran 5.11.2021.

 

Koskelan murha ja Sysmän hirttotapaus - Käräjätuomiot

 

Kolme roadmania tuomittiin lyhyisiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin Koskelan murhasta ja muutamasta muusta samaan uhriin kohdistuneesta rikoksesta. Vaikka tuomiot ovat nimellisesti pitkiä, 10, 9 ja 8 vuotta, alaikäiset ensikertalaiset istuvat vain kolmasosan tuomiosta, jos syitä pidempään istumiseen ei ole.

Seuraavat tiedot on yhdistelty Ilta-Sanomien uutisesta, Murha.infosta ja Ylilaudalta. Kuva on Ylilaudalta.

Poika A

Tuomio 10v 1kk, josta istuu n. 3v 4kk

”Pojista vanhin oli tekoaikaan 4.12.2020 runsasta kuukautta vaille 17-vuotias. Hän oli tuntenut uhrin vasta vähän aikaa ja kaksi muuta tekijää runsaan vuoden ajan.

Poika A oli jo etukäteen viestitellyt haluavansa ”piestä” uhrin. Hän muun muassa löi nyrkillä, potki ja talloi uhria, yritti murtaa tämän käden. Hän hakkasi uhria metalliputkella ja pudottautui kahdesti maassa maanneen uhrin ylävartalon päälle polvilleen. Tämä aiheutti kylkiluiden murtumat, jotka olivat osaltaan syynä kuolemaan.

Mielentilalausunnon mukaan poika A:n käsitys itsestään ja ympäristöstään on realistinen. Kognitiivinen suoriutuminen on iän mukaista. Hänellä on kyky ymmärtää syy-seuraussuhteita, realiteetteja sekä tekojensa tosiasiallista luonnetta ja oikeudenvastaisuutta ja seurauksia päihteettömänä ollessaan.

Poika A:lla on mielentilalausunnon mukaan alttiutta tulla johdatelluksi. Päihtymystilalla ja sen myötä todennäköisesti heikentyneellä impulssikontrollilla on voinut osaltaan olla merkitystä tekoihin syyllistymisessä.

Poika A kohdisti uhriin kaikkein kovinta väkivaltaa. Hänellä olisi ollut useita kertoja mahdollisuus luopua väkivallasta ja toimia toisin.

Oikeus katsoi sopivaksi rangaistukseksi murhasta kymmenen vuotta vankeutta. Lievemmistä rikoksista tuli kuukausi lisää.”

Poika B

Tuomio 8v 2kk, josta istuu n. 2v 8kk

”Uhri ja kaksi muuta tekijää eli pojat B ja C tunsivat toisensa päiväkodista lähtien. Poika B täytti 17 vuotta teon jälkeen tammikuussa.

Poika B oli jo etukäteen tuonut viesteissä esille halunsa kohdistaa uhriin ”UFC-juttuja”. Tämä viittasi Ultimate Fighting Championships -vapaaotteluihin.

Poika B poistui sairaala-alueelta kesken väkivallan kahdeksi tunniksi, mutta löi heti palattuaan uhria kahdesti nyrkillä kasvoihin. Hän osallistui liikuntakyvyttömäksi ja puhumattomaksi muuttuneen uhrin kantamiseen. Poika B kuvasi uhrin nöyryyttämistä ja osallistui siihen itse. Hän heitteli uhria oluttölkeillä ja jätti tämän muiden kanssa talviyöhön makaamaan märissä ja vähissä vaatteissa alaruumis paljaana.

Mielentilatutkimuksen mukaan päihtymyksellä on tekojen hetkillä voinut olla poika B:n impulssikontrollia löyhentävää vaikutusta. Taustalla on voinut vaikuttaa tilanteessa virinnyt kykenemättömyys kunnioittaa toisen rajoja joukossa tapahtuneen taantumisen seurauksena. Kuitenkaan hänen kykynsä ymmärtää teon luonne, oikeudenvastaisuus ja seuraukset tai kykynsä säädellä käyttäytymistään eivät ole olleet heikentyneet.

Poika B ei ollut koko aikaa paikalla ja hän kohdisti uhriin merkittävästi vähemmän väkivaltaa kuin pojat A ja C. Hänelle käräjäoikeus mittasi murhasta kahdeksan vuotta. Muista rikoksista tuli kaksi kuukautta lisää.”

Poika C

Tuomio 9v 2kk, josta istuu n. 3v

”Pojista nuorin täytti tekopäivänä 16 vuotta. Kaveriporukka oli kokoontunut Koskelaan juhlistamaan hänen syntymäpäiväänsä. Myös hän tunsi uhrin päiväkodista asti.

Poika C muun muassa potki maassa makaavaa uhria päähän ja kylkeen sekä löi nyrkillä ja kepillä. Hän otti maassa ollutta uhria hiuksista kiinni, nosti pään ilmaan ja kun uhri sanoi ”älä”, iski pään maahan. Hän heitteli uhria oluttölkeillä ja rääkkäsi tätä papateilla.

Poika C palasi yöllä tapahtumapaikalle ja havaitsi uhrin silmien olevan auki räpyttelemättä. Silti hän poistui taas paikalta ja lähetti poika B:lle ääniviestin, jossa totesi uhrin kuolevan.

Mielentilalausunnon mukaan poika C:llä on ollut normaalit ikätasoiset edellytykset ymmärtää tekonsa tosiasiallinen ja oikeudenvastainen luonne ja hallita käyttäytymistään. Toisaalta kyky ajatella tekojen seurauksia ja säädellä käyttäytymistä on voinut tekohetkellä olla heikentynyt päihtymystilan ja ryhmäpaineen takia tunnekuorman kasvaessa.

Poika C suunnitteli tekoa ja oli läsnä siinä missä poika A, mutta hänen itsensä käyttämä väkivalta ei ollut niin voimakasta ja runsasta. Käräjäoikeus mittasi hänelle murhasta yhdeksän vuotta ja muista rikoksista kaksi kuukautta lisää.”

Käpylän koulun henkilökunta, lastensuojelu ja viranomaiset eivät ole tutkinnan kohteena, vaan eipä se taida ketään yllättää.

Netistä löytyneiden tietojen perusteella uhri otettiin lastensuojelulaitokseen, koska hän ei suostunut menemään kouluun. Blogin ohjesivulla on osio lastensuojelun kanssa toimimiseen. Varoitukset koskevat myös koulukieltäytymistä ja sen seurauksia.

* * * * *

Sysmän yhtenäiskoulu joutui kohun keskelle tammikuussa 2019. Ylen MOT teki jutun kouluista, joissa on THL:n Kouluterveyskyselyn mukaan erityisen paljon väkivaltaa. Koulun rehtori kohahdutti lausunnollaan seksuaalisuuttaan korostavista tai hutsahtavasti pukeutuvista oppilaista, jotka suorastaan kerjäävät uhriksi joutumista.

Eipä kestänyt kauaakaan, kun Sysmässä tapahtui taas. Isokokoinen teinipoika rusikoi koulutovereita tapon yrityksen, viiden pahoinpitelyn ja yhden törkeän pahoinpitelyn arvoisesti. Ilta-Sanomat: 15-vuotias poika loi kouluun pelon ilmapiirin, jossa hän pystyi piinaamaan nuorempia oppilaita – näin kaikki tapahtui:

”Teoista vakavin, eli tapon yritys, tapahtui kouluajan ulkopuolella elokuussa 2019. Tuomittu kuristi uhri A:ta hirttoköydellä, roikkumalla köyden toisessa päässä koko painollaan. Uhrin jalat nousivat hetkeksi ilmaan ja hän oli jopa hengenvaarassa. Samana kesänä vapaa-ajalla 15-vuotias löi poikaa useasti nyrkillä ja poltti häntä tupakalla.

Uhri B:tä ja uhri C:tä teinipoika retuutti ja pahoinpiteli toistuvasti koulupäivien aikana koulun alueella syyslukukaudella. Hän muun muassa kuristi, potki ja löi sekä vaikeutti uhrien hengitystä pitämällä pipoa tai huivia heidän kasvoillaan. Uhri C:tä hän lisäksi paiskoi päin seiniä ja nosti kaulaotteella seinää vasten. Hän yritti myös työntää tämän pään wc-pönttöön.”

Tekijä tuomittiin käräjillä 2v 7kk ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja 22 300 euron korvauksiin uhreille ja valtiolle. Tekijä on valittanut hoviin. Koulun henkilökunta ja viranomaiset eivät ole tutkinnan kohteena, vaan eipä se taida ketään yllättää.

Lisää Sysmän tilanteesta kirjoittaa Yle artikkelissaan Lapset jäivät riitelevien poliitikkojen jalkoihin: kiusaaminen on jatkunut Sysmässä jo vuosia, koska kukaan ei valvo koulun aikuisia.

* * * * *

Kunpa joku olisi kertonut näille uhriksi joutuneille lapsille, että missä menee siedettävän käytöksen raja. Rajan pitää olla matalalla. Lapsen ei tarvitse vastaanottaa yhtään tönäisyä, eikä kuulla herjaavaa sanaa koulu”tovereilta”. Joku voisi sanoa, että tuolla tavalla kasvatetaan lapsia ja siten myös aikuisia, jotka eivät kestä pienintäkään pettymystä ja vastoinkäymistä. Sanon, että asia on päinvastoin. Lapsista, jotka välttyvät väkivallalta, kasvaa normaaleja aikuisia. Väkivaltaa sietämään kasvaneista lapsista kasvaa tunne-elämältään ja mielenterveydeltään rikottuja aikuisia, tai hirtettyjä tai kuolleita lapsia, kuten Sysmässä ja Koskelassa.

Keltikangas-Järvinen tyrmää kliseen kiusatusta kiusaajasta

 

Ylen nettisivuilla on hyvä juttu kouluväkivallasta. Jutussa on haastateltu professori Liisa Keltikangas-Järvistä. Psykologian professori tyrmää usein toistuvan kliseen kiusaamisesta: "Se on vanhanaikainen käsitys, että kiusaaja itse on ollut joskus kiusattu”:

”Se on vanhanaikainen käsitys, että kiusaaja itse on ollut joskus kiusattu. Sellainen ajatus, että hän olisi ollut syrjään työnnetty kiusattu, joka muuttuu toiminnaltaan ja persoonallisuudeltaan yhtäkkiä kiusaajaksi, ei pidä paikkaansa, Keltikangas-Järvinen sanoo.”

Professori purkaa jutussa toisenkin sitkeän kliseen, jota näkee yhä usein toistettavan:

”Hän muistuttaa, että kiusatun asema on tukalampi kuin kiusaajan, vaikka usein puhutaan siitä, että molemmat tarvitsevat apua.

– Aikoinaan tuli tämä klisee, että kummatkin ovat yhtä suuria uhreja ja kumpaakin täytyy auttaa samalla tavalla. No ei todellakaan, kyllä kiusatun tilanne on huomattavasti vaikeampi.

Professorin mukaan täytyy toki selvittää, miksi kiusaaja kiusaa, mutta ihan ensin on syytä purkaa tilanne ja tehdä kiusaajalle selväksi, että hän toimii väärin, ja sillä on seurauksia.”

Klisee yhtä suurista uhreista on syntynyt ja sitä ylläpitää se, että aikuiset eivät ole kyenneet kohtaamaan totuutta väkivallasta. Uhriuttamalla tekijän he ovat saaneet itselleen jonkinlaisen mielenrauhan, kun ei ole tarvinnut ajatella väkivallan tekijän julmuutta ja todellisia syitä teoille.

 

* * * * *

 

Psykologian tohtori Virpi Pöyhönen on julkaissut uuden kirjan Noidankehästä pois. Voiko koulukiusaamisen kierteen katkaista. Kirjasta on uutinen Ilta-Sanomissa.

 

Aikuisen täytyy tehdä päätökset lapsensa puolesta

 

Koskelan murhasta voidaan ottaa oppia, jos niin halutaan. Olen seurannut uutisointia alusta alkaen ja miettinyt mitä tapauksesta kirjoittaisin. Atson kohdalla asiat menivät kammottavalla tavalla väärin. Ammattilaiset epäonnistuivat täydellisesti.

 

Koskelan murha toivottavasti murtaa myyttiä lasten kyvyttömyydestä pahuuteen. Julmia lapsia on ihan oikeasti olemassa ja he erottuvat muista jo hyvin varhain. Varhainen ja tiukka puuttuminen häiriökäyttäytymiseen auttaa myös heitä.

 

Uhrille irtipääsy väkivallasta on vaikeaa, eikä väkivalta ei lopu itsestään. Saattaa olla niin, että uhri on alistettu kokemaan normaalina asemansa yhteisön pohjalla. Saattaa olla, että uhri on niin raskaasti alistettu, että hän uskoo ”rankaisuleikkien” ja muiden väkivaltasessioiden olevan normaalia kanssakäymistä muiden lasten kanssa. On aikuisen vastuulla nähdä lapsen tilanne, ja tehdä päätökset ja teot väkivallan lopettamiseksi. Lapsi ei välttämättä ymmärrä tilannettaan, osin tai kokonaan. Moni aikuinenkin jää väkivaltaisiin lähisuhteisiin tai jatkaa työpaikassa, jossa joutuu työtoverien väkivallan kohteeksi.

 

Internetin keskustelupalstoja seuratessa näen usein keskusteluja, joissa hätääntynyt vanhempi pyytää neuvoja kouluväkivallan uhriksi joutuneen lapsensa auttamiseen. Tapaukset ovat usein samankaltaisia; koulu on nostanut kädet pystyyn tai kieltää koko väkivallan olemassaolon, eikä apua heru poliisilta, lastensuojelusta tai muiltakaan viranomaisilta. Tilannetta vaikeuttaa, kun lapsi haluaisi kaikesta huolimatta jatkaa koulussa. Väkivalta ei siis lopu itsestään, mutta jättää jatkuessaan yhä pahenevat jäljet lapsen mielenterveyteen. Aikuisen täytyy tehdä päätökset lapsen puolesta. Tehtävä ei ole helppo. Näiden vanhempien puolella on yksi asia. He ovat ottaneet lastensa asiat hoidettavikseen, ja se vie jo pitkälle. Näillä vanhemmilla on yhä mahdollisuus pelastaa lapsensa.

 

Sovinnaisuutta, myötäilyä ja viranomaisiin luottamista pidetään yhteiskunnassa hyveenä. Aikuisten sovinnaisuus aiheuttaa kärsimystä lapsille. Aikuisilta tarvitaan radikaaleja ajatuksia ja radikaaleja tekoja lastensa pelastamiseksi. Valtavirran mukana kulkeva aikuinen vain jättää lapsensa petolauman raadeltavaksi. 

 

LISÄYS: Iltalehdessä oli Jari Sinkkosen haastattelu: Nuori jää jopa väkivaltaiseen kaverisuhteeseen - syy on inhimillinen ajatusmalli