lauantai 22. helmikuuta 2020

Yhden oikeus koulunkäyntiin polkee muiden oikeudet turvallisuuteen


Minulle jäi kouluajoistani vahva tunne, että minut uhrattiin muiden oppilaiden, varsinkin väkivallan tekijöiden, oikeuksien vuoksi.

HS: Väkivalta ja uhkailu aiheuttavat sekasortoa alakoulussa Kirkkonummella, vanhemmat harkitsevat koululakkoa tilanteen vuoksi:

Ylen haastattelemien vanhempien mukaan kyse on ollut muun muassa tappouhkauksista, lyönneistä ja henkisestä väkivallasta. Ongelma on jatkunut vuosia.

Yksi kyseisen koulun oppilaiden vanhemmista kertoo HS:lle, että hänen käsityksensä mukaan ongelmat kulminoituvat vain yhteen poikaan, joka ”hyökkää toistuvissa raivokohtauksissaan ihan kenen tahansa kimppuun”. Kyseinen oppilas on HS:n saamien tietojen mukaan kohdistanut väkivaltaa muun muassa itseään selvästi pienempään ekaluokkalaiseen.

”Hän ratkaisee asiat silmittömällä väkivallalla”, tilannetta läheltä seurannut vanhempi kertoo.

Muoti-ilmiöksi koulumaailmassa noussut inkluusio on mennyt pahasti pieleen. Inkluusiolla tarkoitetaan erityistä tukea tarvitsevien lasten opettamista samoissa perusopetusryhmissä muiden oppilaiden kanssa. Ennen nämä oppilaat olisivat opiskelleet erityisluokalla eli tarkkiksella. Kouluista on kuulunut, että luvattuja lisäresursseja ei tullut. Erityisluokanopettajille kuuluneen työn tekevät nyt tavalliset opettajat.

Hesarin uutisessa Kirkkonummen kunnan ruotsinkielisten varhaiskasvatus- ja opetuspalvelujen päivähoito- ja opetusasiainpäällikkö (Pitkä titteli kompensoi kyvyttömyyden!) Mikael Flemmich kertoo, että kaikki voitava on tehty:

”On tehty kaikki, mitä on voitu. Aina se ei riitä, eikä koulu voi vaikuttaa kaikkiin häiriökäyttäytymistä ylläpitäviin seikkoihin.”

Aivan kaikille asioille koulu ei voi tehdä enempää kuin se on jo tehnyt”, Flemmich kertoo.

”Myös niillä oppilailla, joilla ilmenee väkivaltaista ja häiritsevää käytöstä on lain mukaan oikeus käydä koulua, hän lisää.

Viranomaisten kyvyttömyys pöyristyttää, mutta se ei yllätä. Siinä näkyy suomalaisen mielivaltaisen viranomaiskulttuurin ydin. Selityksiä selityksien perään. Kukaan ei voi millekään mitään, paitsi väkivallan uhreja voidaan kyykyttää rajattomasti.

Viranomaisilla ja koulun henkilökunnalla on keinoja, mutta tahto puuttuu. Koulun aikuisten velvollisuus on suojella lapsia väkivallalta. Kun iskuja alkaa tulla, aikuisen on mentävä väliin ja otettava iskut vastaan. Ei voi olla, että aikuinen katsoo vieressä avuttomana, kun lasta pahoinpidellään. Ihanteellisin ratkaisu tietysti olisi häirikkölapsen siirtäminen erityiskouluun, mutta se maksaa. Jos sitä ei tehdä, pitäisi häirikölle järjestää valvoja, joka olisi jatkuvasti häirikön vierellä. Sekin maksaa. Heti, kun häiriökäyttäytyminen alkaisi, valvoja saattaisi häirikön pois muiden luota rauhoittumaan. Aikuisen jatkuva läsnäolo ja fyysinen kiinnipito toisi turvallisuutta myös häirikkölapselle itselleen. Häirikön huoltajat eivät välttämättä hyväksyisi toimia, jolloin riskinä on haaste oikeuteen uniikin lumihiutaleen pahoinpitelystä. Tottakai kaikki ”ylimääräiset” toimenpiteet maksavat kunnalle, mutta kalliimmaksi tulee väkivallan seurauksien hoitaminen.

Viranomaiset voivat viivytellä tilanteen ratkaisua vaikka kuinka kauan. Sanktioita viivyttelystä ei ole eikä tule. Ratkaisun hakeminen oikeusteitse tuskin kannattaa. Päätöksenä on todennäköisesti siunaus viranomaisten toiminnalle; tehdyt kirjaukset todistavat, että viranomaiset ovat tehneet riittävästi toimia tilanteen korjaamiseksi. Uniikin lumihiutaleen ja vastuullisten viranomaisten henkiseen ja fyysiseen kurittamiseen ei uhrien sössöttävistä vässykkävanhemmista ole.

Väkivallan uhreilla on useita mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseensa. Väkivallan sietäminen on huonoin vaihtoehto. Hyviä ovat esimerkiksi koulun vaihto, kotikoulu tai koululakko.