maanantai 17. joulukuuta 2012

Newtown amok – Miten joukkosurmat estetään ?


Taas rysähti ja rysähti kovaa. Ja uhreina oli taas sivullisia, tällä kertaa 20 iältään 6-7 -vuotiasta lasta.

Olen useasti todennut, että sivullisia ei saa vahingoittaa missään tilanteessa. Sanon vielä kerran, että sivullisia ei saa vahingoittaa missään tilanteessa, vaikka tiedän etteivät vetoomukset auta kun katkeamispiste ylitetään. Julkisuudessa esitetyistä tiedoista voin päätellä, että ampuja oli venytetty katkeamispisteen yli, poika pimahti lopullisesti ja amok-juoksu oli väistämätön. Tietojen perusteella ampuja oli syrjäänvetäytyvä, äärimmäisen ujo ja sosiaalisesti kömpelö. Hän ei sopinut muiden joukkoon. Missään uutisissa ei ole toistaiseksi mainittu kiusaamisesta, mutta kun katsoo mitä pojasta on sanottu, niin on aika selvää että kiusattuhan tuo nyhverö oli, suorastaan helppo uhri kiusaajille.

Takkirauta:

Mutta ehkä tällaiset ammuskelut ovat kaikessa traagisuudessaan samalla hätähuuto: Seis! Älkää tehkö tuota meille! Me kärsimme ja olemme pimahtaneet siksi, että te olette kiusanneet meitä ja työntäneet meidät sinne epätoivon tapahtumahorisonttiin! Ruukinmatruuna totesi, että me kaikki olemme syyllisiä näihin ammuskeluihin - ei ainoastaan se, joka sitä liipaisinta painaa.

Lisää tietoa tapauksesta tulee koko ajan. Mielenkiinnolla odotan mitä teon taustalta lopulta paljastuu.

MTV3: ”Suomen poliisi tehostaa nettivalvontaa Yhdysvaltain eilisen kouluampumistapauksen vuoksi. Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan nettikeskustelujen tarkkailulla pyritään kitkemään mahdolliset uhkatekijät Suomessa.”

Paateron vainokampanjat eivät estä joukkosurmia. Vainokampanjoiden kohteeksi joutuvat koulukiusatut pojat. Ja taas poliisit vainoavat kiusattuja tekemättä elettäkään kiusattujen suojelemiseksi. En tiedä mikä mutta jokin asia tökkää pahasti tuossa Paaterossa. Minun täytyy usein ihmetellä hänen sanomisiaan. Niistä paistaa läpi sadistinen julmuus, vai onko se vain silkka tyhmyys.

* * * * *

Miten joukkosurmat estetään ?

Jokaisesta yhteiskunnasta löytyy mätäpaiseita. Samalla päättäväisellä julmuudella yhtäällä ajetaan hyvinvointiyhteiskuntaa alas pääministerin valtaa käyttäen ja toisaalla harvennetaan kiväärillä leirisaaren nuorisoa. En tiedä voiko heille mitään.

Jokelan ja Kauhajoen surmat olisi voitu estää. Sisäasiainministeriön vielä keskeneräisessä Miksi nuori surmaa –selvityksessä (tiedote, raportti) esitetään useita surmatekoihin altistaneita seikkoja. Niihin puuttumalla surmia voidaan estää. Mielestäni merkittävimmät selvityksen mainitsemat seikat ovat koulukiusaaminen ja hyvän seurustelusuhteen puute.

”Nuorten, syrjään vetäytyvien, koulukiusattujen ja kostoa suunnittelevien miesten kanssa pitäisi saada aikaan ennen kaikkea keskusteluyhteys ennen kuin on liian myöhäistä, ministeri Räsänen toteaa.” Ministeri Räsänen on väärässä. Silloin on jo liian myöhäistä. Surma jää tekemättä tai lykkääntyy pitkälle tulevaisuuteen, mutta nuoren miehen elämä on riekaleina, peruuttamattomasti. Ongelmien syntyminen pitäisi estää aivan alusta alkaen. Joten, vastauksena kysymykseen miten joukkosurmat estetään:

1. Koulukiusaamisen ehkäisy (no joo joo, taas se tarjoaa listaansa jonain ihmelääkkeenä kaikkiin ongelmiin, mutta nyt on hyvä syy kun listaa on juuri äsken uudistettu)

2. Lopetetaan poikien demonisointi

Näillä eväillä päästään pitkälle.

* * * * *

Katsokaas tätä: Peltsi houstaa tsättiä Feisbuukissa !

edit: Tsättiä houstasi Marja Pyykkö. Peltsin tsätti on 9.1.2013. 

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Hikikomori suomalaisittain


Komerot on valokuvaaja Lilja Tammisen ja tuottaja Jalmari Eskelisen taiteellis-dokumentaarinen vuoden kestänyt yhteisprojekti. Valokuvanäyttely 8.1.–2.3. kertoo tarinoita yhteiskunnan kadottamista nuorista. Tarinat perustuvat haastatteluihin. Haastateltujen nimet on muutettu.

Näyttelyn avajaiset ovat tiistaina 8.1.2013 klo 17:00–19:00, osoitteessa Luckan/Forum, Simonkatu 8, Helsinki. Lisää tietoa löytyy projektin nettisivuilta ja Facebookista.

Ajankohtainen kakkonen haastatteli näyttelyn tekijöitä. Lilja Tamminen kertoi komeronuorten taustoista:

Näistä suurin osa ehdottomasti on koulukiusattuja. Lähes kaikilla on jonkinnäköinen todettu mielenterveyden häiriö.

Tamminen osallistui Ylen Syrjäytyneet nuoret -teemailtaan (ks. Kukkalan ja Timosen tekstit). Tamminen ja pari muuta osallistujaa yrittivät kertoa syrjäytyneiden, tai syrjäytettyjen, nuorten todellisuudesta. Vastaväittelijöinä oli oikeiden asiantuntijoiden sijasta iso joukko menestyjiä. Ja sen huomasi. Keskustelua alustaneet komeroituneiden kertomukset ja itse keskustelu olivat aivan eri maailmoista. Menestyjät lähinnä vain komensivat laiskoja nuoria menemään töihin. Jälleen kerran uhreja syyllistettiin, niinkuin tässä syvästi sairaassa menestyjien kilpailuyhteiskunnassa on tapana. Yhteiskunnalliset ongelmat eivät häviä pakottamalla ihmisiä oravanpyörään. Ja pääoma ei todellakaan tarvitse kaikkien työpanosta. Kaikille ei yksinkertaisesti riitä töitä, ei terveille ja työhalukkaille, saati sitten vajaakuntoisille tai moniongelmaisille.

Menestyjien mielestä työttömien pitäisi ottaa vastaan mitä tahansa työtä. Keskustelijat kiistelivät onko paskaduuneja olemassa, ja jos on, niin mitä ne ovat. Minä määrittelen paskaduunin työolosuhteiden kautta. Esimerkiksi työpaikkakiusaaminen tekee hyvästäkin työstä paskaduunin. Samoin tekee työn stressaavuus. Mitä elämää se muka on, kun stressi ajaa ihmisen hermoromahduksen partaalle ? Pieni palkka ei tee työstä paskaduunia, mutta pienipalkkainen työ muuttuu paskaduuniksi, jos palkka ei riitä elämiseen. Palkaton pakkotyö ei ole paskaduunia. Se on orjuutta.

Jos työ tuottaa vain armottoman vitutuksen, on ihan ok haistattaa paskat protestanttiselle työetiikalle, keskiluokkaiselle elämäntavalle ja koko yhteiskunnalle. Niin minä tein ja nykyään olen paljon onnellisempi. Komeroitunut ehkä, mutta onnellisempi.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Väitös: Opettajat eivät tunnista oppilaiden välisiin suhteisiin kietoutuvaa kiusaamista


Uutinen Turun Sanomissa: Väitös: Opettaja ei aina huomaa kiusaamista

Jyväskylän yliopiston tiedote: Väitös: 17.11. Opettajat eivät tunnista oppilaiden välisiin suhteisiin kietoutuvaa kiusaamista (Herkama)

Kiusaaminen ei ole vain tönimistä tai suoraa haukkumista, vaan se voi kietoutua oppilaiden välisiin suhteisiin ja ryhmän rakenteisiin. Tällöin ulkopuolinen ei aina näe kiusaamista, eivätkä oppilaat sitä välttämättä kiusaamiseksi tunnista. Herkama osoittaa, että pitkäaikainen kiusaaminen voi juurtua osaksi kiusatun ja muiden oppilaiden arkipäiväistä vuorovaikutusta. Lisäksi selvisi, että oppilaat eivät pidä samoja asioita kiusaamisena.

Koulukiusaaminen voi ilmetä oppilaiden välillä sanallisesti tai sanattomasti, toisilleen lähes tuntemattomien tai hyvin läheisten oppilaiden kesken, koko luokan edessä tai kahden välisissä keskusteluissa. Kun loukkaava viestintä on esimerkiksi sanatonta, tai se pohjautuu sisäpiirin vitseille, voi sen havaitseminen olla opettajalle käytännössä mahdotonta. Herkama havaitsi, että pitkittyessään kiusaaminen voi liittyä osaksi ryhmän rakenteita, historiaa, yhteisesti jaettuja merkityksiä ja identiteettiä. Tällöin kiusaaminen huomaamatta soljuu osaksi oppilaiden välistä arkista vuorovaikutusta. Kiusatun kokemus voi jäädä kouluyhteisössä huomiotta, koska ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta tarkasteltuna kaikki on hyvin.

Tiedotteen perusteella tutkija on löytänyt ns. punaisen langan. Ensimmäinen reaktioni uutiseen oli kuitenkin No shit, Sherlock. Asiat, mitkä tutkija on nyt saanut selvitettyä, ovat olleet minulle (ja varmasti tuhansille muille kiusatuille) itsestäänselvyyksiä jo pitkään.

Turun Sanomien uutisessa tutkija sanoo: ”Suomen kouluissa tehdään paljon arvokasta työtä tällä saralla. Muutos on kuitenkin hidasta, kyse on maratonjuoksusta eikä pikamatkasta.” Väite on sikäli tosi, että kiusaamisen kitkeminen nykyisestä koulujärjestelmästä, aikuisten toimesta ja aikuisten keinoin, on vaikeaa ja hidasta. Minä väitän, että kiusaamisesta vapautuminen on yksinkertaista ja nopeaa.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Koulukiusaamisen kriminalisointi etenee


Hyviä uutisia. Iltalehti: "Kansanedustaja Timo Heinosen (kok.) aloite kiusaamisen kriminalisoinnista sai lavealti tukea eduskunnan keskustelussa torstaina."

Laki olisi tervetullut parannus nykytilanteeseen. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa puuttumisen vain kouluväkivallan osatekoihin. Ongelmana on, että yksittäiset teot vaikuttavat yleensä mitättömän pieniltä, tai ne eivät ole rikoksia ollenkaan. Pitkään jatkuneena yksittäisistä teoista muodostuu uhrinsa murskaava kokonaisuus. Sitä ei nykylainsäädäntö ota huomioon. Jos lakialoite etenee laiksi asti, yksi perustavanlaatuinen ongelma jää: alaikäiset eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan.

Tahtoa kiusaamisen kriminalisointiin löytyy, ainakin Iltalehden lukijoiden keskuudessa. Iltalehden kyselyssä 98 % vastaajista kannattaa kriminalisointia.

* * * * *

Nynny on taas väsähtänyt. Väsähtämisen syynä on yleensä synkempi masennuskausi, vastoinkäymiset, pettymykset ja turhautuminen. Masennus on tavanomaisella tasolla, eikä vastoinkäymisiä ole ollut tavanomaista enempää. Turhautunut olen kuten ennenkin. Nyt sopassa on mukana ylimääräinen rasitus. Rakennushommat on pakko tehdä valmiiksi, kun niihin on kerran ryhtynyt.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Musiikkia koulukiusatuille III


Big Boss - Älä Lannistu

Onpa kiva biisi noin nuorelta kaverilta. Big Boss on kuulemma vasta 14-vuotias.

Rise Against - Make It Stop (September's Children)

Disturbed - Inside the fire

Five Finger Death Punch - Coming Down

lauantai 25. elokuuta 2012

Outoa yhdistys/yritystoimintaa


Kiusaamisen vastustamisesta syntyy sotkua. Enkeli-Elisagate ei ole ensimmäinen sotkuun mennyt tai epäilyjä herättävä tapaus Suomessa.

Ylioppilaslehti: Mihin katosivat Kiusattujen tuen rahat?

Ylioppilaslehti: Osakeyhtiö kiusattujen asialla

* * * * *

Nynny Nyhverö on Facebookissa !

Kävin kirjoittamassa ajatuksia Enkeli-Elisaan kriittisesti suhtautuvalle sivulle:

...Olen seurannut kiusaamisteemaa jo kolme vuosikymmentä. Enkeli-Elisa oli ensimmäinen todella suuren ihmisjoukon tavoittanut ruohonjuuritason yritys nostaa kiusaamisen ruma todellisuus koko kansan tietoisuuteen. Itse asiassa se oli lähellä onnistua. Elisan tarinan rohkaisemina kiusaamiskokemuksistaan aiemmin vaienneet ihmiset avautuivat ja kertoivat avoimesti traumaattisista kokemuksistaan. Kuulijoina oli toisia saman kokeneita. Syntyi vertaistukiyhteisö. Vaikka olenkin pessimisti, uskoin, että yhteisöstä tulisi vaikutusvaltainen tekijä kiusaamiskeskusteluun. Sellainen tekijä, jota poliitikot ja viranomaiset eivät voisi enää sivuuttaa olankohautuksella.

Mutta välittämisen verkko sotkeutui valheiden verkoksi.

En ole koskaan ennen nähnyt, kuinka kiusatut repeytyvät kahteen toisilleen vihamieliseen leiriin ja hyökkäävät toisiaan vastaan. Tämä on saatava loppumaan. Mintulta toivon kuulevani totuuden, ei enää selityksiä.

Elisagatea käsittelevillä palstoilla näkee, kuinka suuri tarve ihmisillä on keskustella kiusaamisteemasta. Kysynkin, että onko ihmisten enää mahdollista liittoutua yhdeksi yhteisöksi ja taistella yhdessä kiusaamista vastaan.

tiistai 21. elokuuta 2012

Laiskuuden ja masennuksen ero


Turun Sanomien mielipidepalsta, Jiri Keronen: Masennus ei häviä syyllistämällä

...Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että masennus ei ole todellinen ongelma, kun ihmiset ovat kirjaimellisesti valmiita tappamaan itsensä? Laiskuus ei ole syy, minkä vuoksi ihmiset vetävät itsensä köyteen, viiltelevät itseään tai lähtevät kouluihin ja katoille ammuskelemaan.

Masennus voi vaikuttaa ulkoisesti laiskuudelta asiaa tarkemmin ymmärtämättömän silmiin. On kuitenkin suuri ero siinä, että ei pysty tekemään asioita, koska herää aamuisin omaan ahdistukseensa ja mielessä pyörii vain oma kuolema ja merkityksettömyys ja siinä, että ei tee asioita, koska ei jaksa. Laiskuus on hedonismia. Masennus on välittäjäaineiden häiriö aivoissa.

* * * * *

Turun Sanomien mielipidepalsta, Äiti Turusta: Mielenterveysongelmiin tehokasta apua ajoissa

...Alkoi vuosien kestävät keskustelusessiot, joista tyttäreni ei paljoakaan hyötynyt. Lääkkeitä määrättiin tukkukaupalla, mutta eivät ne sairautta parantaneet.

Mieli masentui sitä mukaa kun kymmeniä kiloja alkoi kertyä lääkkeiden sivuvaikutuksena. Ennen normaalivartaloinen tyttäreni paisui ja voi pahoin koska kärsi myös ulkomuodostaan. Kaverit haihtuivat kuin tuhka tuuleen ja tilalle tulivat toiset samasta sairaudesta kärsivät kaverit.

Miten sellainen ihminen voi jaksaa joka ei saa apua? Miten sellainen ihminen voi jaksaa jonka sairautta ei ymmärretä? Meillä on psykiatreja, joiden luona käyminen on todellinen taiteen laji. Tyttärelleni apu on tarkoittanut pilleripurkkia ja kun hän ei suostu niitä syömään, koska niistä ei ole hänelle apua, hän on vaikea tapaus.

torstai 16. elokuuta 2012

Enkeli-Elisagaten loppu


Nyt se tuli: Enkeli-Elisan kirjoittaja tunnusti tekstit fiktioksi

Välittämisen verkko sotkeutui valheiden verkoksi. Olen pettynyt. Syvästi pettynyt. Pettyneitä ovat varmasti monet muutkin koulukiusatut. Ja vihaisia.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Väkivaltaa vähättelevät käsitteet


Työpaikkakiusattujen auttamiseen keskittyvältä Työpaikkakiusatut.net -sivustolta löytyi varsin mainio teksti: Henkisen väkivallan käsitteistä.

Esimerkit poliisin kuvitellusta toiminnasta rikospaikoilla kertovat kuinka vähättelevää kielenkäyttöä ja asennetta henkisen väkivallan uhri kohtaa:

Usein myös väitetään, että henkinen väkivalta olisi “vuorovaikutustilanne”.

Mietitään tätäkin asiaa seuraavaksi, jos Poliisi toimisi vastaavalla tavalla:

5-10 hengen joukko pahoinpitelee yhtä henkilöä, joka ei kykene puolustautumaan.

Poliisi tulee paikalle ja toteaa, että kyseessä on vuorovaikutustilanne.

Kun asiaa tarkastelee tässä valossa, niin puheet siitä kuinka kyseessä on “vuorovaikustustilanne” alkavat näyttää aika kummallisilta.

Totesin aiemmin, että kiusaamisessa ei koskaan ole kyse tasavertaisten toverien riitelystä, vaan väkivaltaisesta hyökkäyksestä yleensä täysin puolustuskyvytöntä uhria kohtaan. Kirjoittaja on samoilla linjoilla:

Henkinen väkivalta on aina yhdensuuntaista toimintaa, jossa kohde on osittain tai kokonaan puolustuskyvytön.

Tämän vuoksi puheet “henkilön kokemasta” henkisestä väkivallasta tai “vuorovaikutustilanteesta” ovat mielestäni tietämättömyyttä ja henkisen väkivallan vähättelyä.

Käsitteet pitää yhdenmukaistaa. Yhdelle sana ”kiusaaminen” merkitsee kaverien välistä kisailua, toiselle sama sana merkitsee lapsuudesta hautaan asti jatkuvaa väkivaltahelvettiä. Ei hyvä.

torstai 2. elokuuta 2012

Suojatyöpaikat kiusaamisen ”ehkäisy”työssä


Enkeli-Elisasta kirjoitettujen tekstien ja kommenttien loppumattomasta virrasta löytyy välillä jotain tuoretta. Uuden Suomen Puheenvuorossa aiemmin tunnetuksi tulleen Anu Palosaaren blogitekstissä on uutta näkökulmaa. Palosaaren havainnot eivät liity vain Elisagateen, vaan hänen kuvailema, ylhäältä alaspäin valuva, ”viralliset asiantuntijat puhuvat – hiljainen rahvas tottelee” -asetelma näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa melkein kaikessa.

Onko näin että koulukiusaamiseen liittyvät yhdistykset ja järjestöt Suomessa toimivat niin tiukassa viranomaisohjauksessa, että mitään sivuääniä viranomaiskontrollin ulkopuolelta ei suvaita ? Oliko Vettenterän henkilökohtainen kampanja todenpuhuvine sisältöineen viralliselle Suomelle liikaa, varsinkin kun virallinen Suomi ei koulukiusaamiseen ole kyennyt puuttumaan ?

Taustalla lienee Vettenterän "kampanjan" viranomaistahojen ohittaminen virallisessa kiusaamisenvastaisessa kampanjoinnissa, kuten Helsingin Sanomien kuukausiliite aika suorasanaisesti ilmoittaa. Mutta miksi kiusaamisesta ei saisi puhua ? Miksi kiusaamisesta ei saa tavallinen kansalainen tai taiteilija puhua tai kirjoittaa, näkyvästikin ?

Montako suojatyöpaikkaa Suomessa loppujen lopuksi on liittyen koulukiusaamiseen ? Paljonko tässä "ehkäisy"työssä kierrätetään rahaa työnantajalta työntekijälle ilman että mikään taho vaatii todellisia tuloksia koulukiusaamisen ehkäisyssä ? Virallisen Suomen portinvartijana tunnetun Helsingin Sanomien ja virallisen Suomen itsensä reagoinnista päätellen paljon.

Palosaaren tekstistä käy ilmi syy, miksi minä innostuin kampanjasta. Enkeli-Elisa lähti ruohonjuuritasolta, henkilökohtaisista kokemuksista, ja sisältö oli todenpuhuvaa. Ei pakkosyötettyä, ylhäältä alaspäin valutettua vihjeetöntä lässytystä.

Elisagatesta kirjoittaa myös Turun Sanomien kolumnisti Markku Jokisipilä: Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

* * * * *

Löysin Palosaaren tekstin erinomaisesta uutissivustosta Koulukiusaaminen – Scoop.it. Englanninkielisiä uutisia tarjoaa Bullying – Scoop.it.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Enkeli-Elisagaten väliaikatietoja


Nelosen uutiset: Poliisi kertoo Enkeli-Elisan esitutkinnasta

Odottelen tutkinnan valmistumista ja avaudun pettymyksestäni vasta sitten. Lopputuloksesta huolimatta tapaus on jo vaikeuttanut koulukiusaamisen vastaista taistelua. Eräs nuori nainen kysyy hyvän kysymyksen blogissaan: ”Onko meiltä kiusatuilta viety viimeinenkin mahdollisuus selvitä ? Vedetty "matto" jalkojen alta, kuka jaksaa enää taistella, jos se menee siihen, ettei uskota ?”

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi VIII


Hyviä uutisia.

Psykologi: Suurin osa depressiolääkkeiden tehosta perustuu lumevaikutukseen

– Esimerkiksi depressiolääkkeissä valtaosa on lumevaikutusta. Kenelläkään tutkijalla ei ole epäselvyyttä, että 80 prosenttia vähintään on lumevaikutusta. Kovaa keskustelua käydään siitä, että onko se kokonaan lumevaikutusta, Kopakkala sanoo.

– Kansainvälisesti vahvistuva käsitys tutkijoiden joukossa on se, että masennuslääkkeillä on taipumus altistaa uusille masennusjaksoille. Tämä tarjoaa selityksen sille, että miksi niin moni syö masennuslääkkeitä ja niin moni päätyy eläkkeelle, Kopakkala jatkaa.

Jos tutkijat tietävät masennuslääkkeiden olevan huijausta, niin miksi silti lähes puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä ?

Hyvää uutisessa on se, että kritiikistä uutisoidaan. Ehkä vuosisadan suurin huijaus paljastuu vielä ja masentuneet voivat vihdoin saada oikeasti toimivaa hoitoa ongelmiinsa.

Ihmettelen tuota tv-uutisissa mainittua eläkkeelle päätyvien suurta määrää. Eläkkeelle on nimittäin vaikea päästä. Määräaikaisen kuntoutustuen voi saada masennusdiagnoosilla, jos potilaan pärstäkerroin sattuu Kelan virkailijaa miellyttämään, mutta varsinaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle päätyminen vaatii mielisairausdiagnoosia. Erään lääkärin mukaan Kela ei päästä edes psykiatrisen vankisairaalan potilaita eläkkeelle.

Kelan ja työvoimatoimiston virkailijat, sosiaalityöntekijät ja lääkärit ovat kertoneet minulle eläkkeelle pääsemisen vaikeudesta jo yli kymmenen vuotta. Kun olin parikymppinen, minulle kerrottiin ettei alle kolmekymppiset pääse eläkkeelle. Nyt kolmekymppisenä ei ikä riitäkään, vaan vaatimuksena on mielisairausdiagnoosi. Kelan suorittamasta ihmeparantamisesta kirjoitan myöhemmin.

Maikkarin haastattelema psykologi vieraili vuosi sitten Ylen Aamu-tv:ssä:

Kopakkalan mukaan on väärin ajatella, että keskushermostoon vaikuttamalla saataisiin hoitoon myös ihmisen sosiaaliset ongelmat.

- Masennusta pitäisi hoitaa laaja-alaisesti, vaikuttaen kehoon, mieleen ja sosiaaliseen ympäristöön. Jos masennus laukeaa sosiaalisesta syystä, on hassua, että siihen yritetään vaikuttaa hermostoon vaikuttavilla lääkkeillä. Olisi järkevämpää puuttua asiaan, joka masennusta aiheuttaa - oli se sitten parisuhde tai työ.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Hesarin juttu Enkeli-Elisasta


Feministisen Tulva-lehden entisen päätoimittajan Hesarin Kuukausiliitteeseen tekemä juttu sai aikaiseksi melkoisen kohun Enkeli-Elisan ympärille. Poliisitutkinnan valmistumista odottaessa on aikaa lukea Hesarin juttu läpi. Murha.infosta löytyy linkkejä juttuun tästä ja tästä. Juttu on vaikeasti luettavissa valokuvien huonon laadun takia. Parempia en netistä löytänyt.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Jo joutui armas aika aseiden paukkuessa


Nynnyn peruskouluhelvetti päättyi 20 vuotta sitten. Ja psykiatriahelvetti alkoi. Vuosi oli 1992. Minut otettiin sisään Tyks:in nuorisopsykiatrian osastolle kuukautta tai paria ennen koulun päättäjäisiä. Makasin osastolla kun kiusaajat juhlivat Kastun koulussa kevätjuhliaan.

20 vuotta on kulunut ja kiusaaminen kouluissa jatkuu yhä yhtä pahana tai pahempana kuin ennen. Minun tragediastani olisi voinut ottaa oppia, vaan eipä se ketään kiinnostanut.

En voi uskoa, että peruskoulun päättymisestä ja potilasuran alusta on jo kaksi vuosikymmentä. Mihin vuodet katosivat ? Voisin joskus kirjoittaa yhteenvetoa siitä ajasta. Nyt en jaksa. On muuta mietittävää.

* * * * *

Hyvinkään ammuskelun jälkeisessä keskustelussa toistuvat samat surkuhupaisat piirteet kuin aiempien tapausten jälkipyykissä. Sekalaisia asiantuntijoita marssitetaan telkkuruutuun puhumaan epäoleellisuuksia. Eturyhmät koettavat hyötyä tragediasta edistääkseen omaa asiaansa. Vaaditaan aseiden poiskeräämistä, vaaditaan lisää psykiatreja kouluihin, huudetaan uskontoa apuun, syytetään äärioikeistoa, syytetään äärivasemmistoa, syytetään tietokonepelejä ja elokuvia, vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Teon taustoista ja tekijästä on tällä hetkellä vain vähän tietoa. Sen perusteella mitä aiemmista tapauksista voi päätellä, luulisin että Finnsanity-blogissa osutaan lähimmäksi todellisuutta.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

PTSD ja koulukiusaaminen


Psychology Today: Child Bullying's Consequence: Adult PTSD

Bully OnLine: Complex Post Traumatic Stress Disorder

Traumaperäisen stressihäiriön (Post-traumatic stress disorder, PTSD) aiheuttaa äkillinen järkyttävä tapahtuma, kuten liikenneonnettomuuden tai pahoinpitelyn kokeminen tai näkeminen. Kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö (Complex post-traumatic stress disorder, C-PTSD) on epävirallinen nimitys pitkään jatkuneen traumatisoitumisen, kuten koulukiusaamisen, aiheuttamalle henkiselle vammalle. Aiempi blogiteksti Traumaseula vuotaa kuin seula käsitteli juuri tämän stressihäiriön tunnistamisen vaikeutta. Muita samaa teemaa käsitteleviä tekstejä ovat Skitsofrenia vai oireita traumasta ? ja 60%.

Epämiellyttävä totuus on, että lapsi voi aiheuttaa toiselle lapselle todella vakavia vammoja.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 1. toukokuuta 2012

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi VII


Inhimillinen tekijä: Sairaaksi lääkkeistä

Punaisena lankana keskustelussa kulkee ajatus siitä, että lääkkeet saattavat tehdä ihmisestä itse asiassa entistä sairaamman. Ahdistukseen tai unettomuuteen otettu rauhoittava lääke saattaa muodostaa käyttäjälleen pitkäkestoisen riippuvuuden ja vain lisätä ahdistusta. Lääkkeet aiheuttavat sivuoireita, joita puolestaan herkästi aletaan lääkitä toisella lääkkeellä. Lääkkeiden yhteisvaikutuksia ei aina tunneta ja uusiin oireisiin määrätään aina uusia lääkkeitä.

Ohjelma Yle Areenassa

OIKEUTTA PSYKIATRIAN UHREILLE !

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Pakkohuostaanottoja ja lastenpsykiatriaa


”Tapaus osoittaa, miten lasten suojaksi tarkoitettu viranomaiskoneisto voi kääntyä täysin perhettä vastaan.” Painajainen perheessä on Ruotsissa kohua aiheuttanut ohjelma pienestä väärinkäsityksestä alkaneesta pakkohuostaanottopainajaisesta. Ohjelma löytyy jonkin aikaa Yle Areenasta.

Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden viranomaisia ei pysäytä mikään. Ei Ruotsissa, eikä Suomessa.

Lastenpsykiatria = pakkohuostaanotot:

Helsingin Diakonissalaitos, sisäänheittäjänä toimi vuosia Lastenlinnan silloinen ylilääkäri X, jäänyt ilmeisesti eläkkeelle viimeisen vuoden aikana ja sitä päivää totisesti monet neurologian erikoislääkäritkin odottivat.

"Hoitoon" ohjausjärjestelmä toimi niin, että kun perhe lähti hakemaan apua esim. As-epäillylle lapselleen, heitä ei julkisella puolella laskettu muualle kuin Lastenlinnan psykiatrian tutkimusosastolle, tie sinne johti valheellisin lupauksin siitä, miten jatkohoitolähetteet kyllä kirjoitetaan sieltä, siis esim. juuri neurologian puolelle.

Kun lapsi saatiin "ansaan" eli sisälle sairaalan tutkimusosastolle, alkoi vanhempien hämmästykseksi äkkiä kaikki lapsessa olla X:n mukaan psykoottista. Kai ikävintä X:lle oli se, että monia kymmeniä tunteja kestävässä vanhempien syynäyksessä ei löytynyt mitään huomautusta heidän kasvatusperiaatteissaan. Mutta ylilääkäri oli vakaasti sitä mieltä, että lapsi tarvitsee ehdottomasti pitkäaikaista psykiatrista hoitoa, ei, ei, ei missään tapauksessa neurologista, ongelma oli vain se, että pikalähetteen jälkeen ei löytynytkään sairaalapaikkaa hoitotakuulain puitteissa eli 3 kk:ssa. Vanhempien järkytyksellä ei ollut rajaa kun ratkaisun kerrottiin löytyvän hyvin läheltä eli Hdl:n lastenkodin intensiivihoito, joka kestää 2 vuotta, sivulauseessa mutistiin, että laitos vain vaatii huostaanoton sinne pääsemiseksi, mutta se on vain mitätön muotoseikka, josta ei kannata välittää.

Asia siirtyi lastensuojelun huostaanottovalmisteluun, eivätkä sossut tarkan tutkimuksensa jälkeen kuulema löytäneet kotioloista perusteita huostaanotolle, mutta ilme kirkastuneena sossu selitti, että "tehdään hoidollinen huostaanotto kirjoitetun jatkohoitolähetteen takia." Siis sairaalahoitoa korvaavaa psykiatrista hoitoa 2 v lastenkodin psykiatrisella osastolla. Sossu yritti kiertää laitoksen huostaanottovaatimusta, mutta siitä ei joustettu tippaakaan, huostaanotto oli tehtävä, muuten lapsella ei ollut asiaa laitokseen.

Niinpä oltiin tilanteessa, jossa lapsi sai väärän diagnoosin, väärän/turhan psyyken lääkityksen ja laittoman huostaanoton lastenkodin osastolle, jossa ei ollut ainuttakaan psykiatrian ammattilaista töissä. Siis sosiaalialan koulutettu henkilökunta muka korvasi erityishoidon tasoista sairaalahoitoa. Lapsi ei tavannut kahden kesken edes lääkäriä kertaakaan, ennen kuin otin yhteyttä lähettäneeseen tahoon eli Lastenlinnaan ja sieltä kautta meille varattiin aika lastenkodin lääkärille.

Sosiaalityöntekijät eivät tunteneet paikkaa tarkemmin, vain mainosten perusteella ja nopeasti osoittautui, että markkinointivalheet olivat täyttä potaskaa. Esim. mainosettu tuki vanhemmille eli laitoksen perhetyö oli loputon määrä turhia palavereja, joiden tarkoitus oli mitätöidä ja nöyryyttä vanhempia, sekä etsiä kaikenlaisia puutteita heidän kasvatuskyvyssään. Vaikka sossu selvästi ilmoitti laitoksessa, että kotona ei ole huostaanottoperusteita,joten tapaamisia ei tule rajoittaa, se kaikui kuuroille korville. Tavata sai kerran viikossa 2 h kerta ja tähän sisältyi kaikkien läheisten tapaamiset. Eli jos isä tapasi lasta yhtenä viikkona ja isovanhemmat toisena, sai äiti odottaa vuoroaan kolmanteen viikkoon asti. Jo pelkästään tämä oli järkytys lapselle, koska vanhemmat tapasivat häntä päivittäin ilman mitään rajoituksia 2 kk kestäneen sairaalajakson aikana.

Ja vähiäkin tapaamisia oltiin perumassa täysin mielivaltaisin perustein. Laitos jyräsi myös sossut mennen tullen, vain ja ainoastaan laitoksen vuosikymmeniä kestäneillä käytännöillä oli merkitystä, siihen ei edes ls-työntekijöillä ollut nokan koputusta niin sanotusti. Sossu kyllä piti lupauksensa ja puolusti meitä täyttä mielivaltaa vastaan sen verran kuin kykeni, joskus se onnistui, jos ei.

Intensiivihoidon periaatteisiin kuuluu, että esim. koti-ikävän takia ahdistunutta alle 10-vuotiasta ei jätetä yksin. Mutta käytäntö olikin se, että lapset pakotettiin paljonkin huoneisiin yksin, lääkärien antamia hoitomääräyksiä ei huomioitu, omahoitaja ilmoitti, että lapsen on tehtävä läksyt yksin, edes äiti ei käynneillään saa puuttua niihin. Jos ahdistunut lapsi ei heti ymmärtänyt, mitä häneltä vaadittiin, omahoitaja töni, tuuppi, läimäytteli lasta ja karjui hänelle. Kun kysyin häneltä,miksi hän raivoaa lapselle siitäkin kun tämä jostain turvaa saadakseen menee hoitajaa piiloon huoneensa vaatekaappiin, karjui isokoinen äijä: "Minulla on oikeus komentaa lapsi kasvokkain kanssani, kun puhuttelen häntä!"

Monien järkyttävien vaiheiden jälkeen sain vihdoin sossut tarkastuskäynnille laitokseen. Sekin meinasi epäonnistua, koska lapsi oli peloteltu puhumasta mitään oloistaan ulkopuolisille, ja koska lapseni ei tuntenut sosiaalityöntekijää kovin hyvin, hän ei uskaltanut kertoa hänelle mitään. Niinpä sossu poistui huoneesta ja oli jo ehtinyt kuuluttaa osastolla "Lapi voi hyvin ja kaikki on hyvin", mutta onneksi lapsen luo jäi vielä ls:n perhetyöntekijä, jonka olin vastentahtoisesti hyväksynyt meille huostaanoton valmistelun aikana. Lapsi oli leikkinyt hänen kanssaan, siis tunsi hänet, luotti häneen, uskalsi avautua ja kertoi itkien kaikki.

Laitos aloitti raivoisan hyökkäyksen meitä vastaan, kutsuttiin koolle kriisipalaveri, jossa Lastenlinnan edustaja toi X:n terveisiä, että lapsella on olemassa oleva hyvä hoitopaikka, eikä sitä saa purkaa. Lastenkodin intensiivihoidon johtaja ilmoitti: "Sossut ja äiti ottavat hirvittävän riskin, jos lapsi kotiutetaan, koska tilanne kotona tulee joka tapauksessa kriisiytymään ja silloin lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa meidän tavalliselle lastenkotiosastollemme,koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa."

Noin puhuttiin siis vanhemmalle, jossa lastensuojelun mukaan ei ollut huostaanottoperusteita, eikä muutenkaan kotioloissa. Kun kysyin laitoksen laittomasta huostaanottovaatimuksesta, vastasi int.hoidon johtaja Y säteillen: "Emmehän me sitä huostaanottoa tehneet, sen teki lastensuojelu." Siinä vaiheessa melkein kuuli, miten sossun leuat loksahtivat sijoiltaan.

X:n terveiset jatkuivat ja pahoinpitelyihin syyllistyneen hoitajan riemulla ei ollut rajaa kun Lastenlinnan osastonlääkäri kertoi "asiantuntija" terveiset lapsesta, jotka ei ikinä kukaan ennen sitä tai sen jälkeen ole epäillyt mieleltään sairaaksi: "Pahoinpitelyt ovat lapsen psykoottista harhaa, joita lisäsi se, että äiti ei koskaan hyväksynyt huostaanottoa."

Myös laitoksen perhetyö yriti surkuhupaisesti todistella, miten se, että olin laskenut lapsen samaan wc-tilaan kanssani muka todisti sen, että en ollut kykenevä tukemaan lapsen ikätasoista kehitystä. . . Kriisipalaverista selvittiin, enkä palauttanut lasta enää kotilomalta laitokseen. Koko laiton huostaanotto kesti meidän kohdallamme vain kolme ja puoli kuukautta.

Mutta tehtävänsä se teki, niin hirvittävän huonokuntoinen hän oli kaikkien pahoinpitelyjen, pelottelun ja uhkailun jälkeen. Ja X piti kiinni päätöksestään eli hän oli kieltänyt antamasta meille sairaalaan vastaanottoaikoja, niitä ei saatu edes lastensuojelun pyynnöstä. Ei päästy mihinkään muuallekaan, koska joka paikasta vain sanottiin, että menkää Lastenlinnaan, se on teille hoitava taho.

Yksityiselle neurologian lääkäriasemalle odotimme aikaa 3 kk eli sen kesän, kun lapsi kotiutui keväällä. Voi sitä helpottunutta autuutta kun pääsimme vihdoin keskustelemaan lasta ymmärtävän lääkärin vastaanotolle. Heti ensimmäiseksi lapselle kirjoitettiin pitkä sairasloma koulusta, koska huostaanotto järkytysten jälkeen hän oli koulukuntoinen vasta yli puoli vuotta kotiutumisen jälkeen. Tuttavat sanoivat lapsen olevan ulkoisesti entisellään vasta noin reilu vuosi huostaanottopainajaisen jälkeen.

Aikaa tuosta on kulunut jo kohta kuusi vuotta, lapsi sai yksityisen lääkäriaseman kautta vihdoin sen neurologisen kuntoutuksen, johon hänellä olisi ollut täysi oikeus ilman järkyttävää psykiatrista pakkohoitoa, laitonta huostaanottoa psyykkisine ja fyysisine pahoinpitelyineen, hoidotta jättämisineen ja muine kauhuineen. Hän menestyy sosiaalisesti ja taidollisesti koulussa hyvin, mutta huostaanotosta hän itse sanoo vielä tänä päivänä: "Se on ylivoimaisesti jotain hirveintä, mitä minulle on ikinä tapahtunut."

Yksi monista

En voi tarkistaa ylläolevan kirjoituksen todenperäisyyttä. Oli juttu totta tai ei, on ihan turha luulla, että kuvatunlainen tapahtumasarja olisi mahdottomuus, tai edes harvinainen yksittäistapaus pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi.

OIKEUTTA VIRANOMAISTEN MIELIVALLAN UHREILLE !

torstai 19. huhtikuuta 2012

Enkeli-Elisa Akuutissa


Akuutti: Enkeli-Elisan tarina. Ohjelma on tuttuun tapaan katsottavissa Yle Areenasta rajatun ajan. Juttu alkaa kohdasta 0.10.55.

Minttu Vettenterä puhuu haastattelussa asiaa:

Vähätelläänkö koulukiusaamista ? Monet asiat, joita koulussa tapahtuu kiusaamisen nimikkeen alla, olisivat aikuisen maailmassa rikoksia. Pitäisikö meidän puhua kouluväkivallasta ja käsitellä niitä asioita sen mukaan ?

Sitten vain todetaan, että se oli vaan läppä. Jos se tuntuu herkemmästä ihmisestä pahalta, niin silloin se pitäisi käsitellä kiusaamisena sen sijaan, että sanotaan vain, ettei pidä olla niin herkkänahkainen.

Jos toteamme, että ’voi, voi kuule, koita nyt pärjätä, älä välitä siitä’, niin silloin nähdäkseni aikuinen pettää lapsen. Voi ajatella, tuleeko lapsi kertomaan toista kertaa.

On ilahduttavaa, että Minttu Vettenterä on hyvin perillä asioista. Hän on nimittäin Ei Kiusata –yhdistyksen puheenjohtaja. Uskon vahvasti, että tämä yhdistys tekee muutoksen.

* * * * *

Monet uskovat harhakuvitelmaan, että kiusaajat automaattisesti tajuaisivat tekonsa aikuisiksi kasvettuaan. Elisan isälle tajuaminen ja katumus tulivat vasta pahimman mahdollisen tapahtuman, oman lapsen kuoleman, jälkeen: ”Mä en oikeestaan ajatellu omaa kouluaikaa ennen ku Elisa kuoli. Elisan päiväkirjat sai mut näkemään mitä Elisa oli joutunu kestämään. Niitten juttujen kans mä tajusin, et mä ite oon ollut niissä samoissa jutuissa, mut toisella puolella vaan.”

Ja miksi he sitä tajuaisivat ? Sehän oli vain hauskanpitoa, leikkiä, hyvää läppää, ikään ja ryhmään kuuluvaa sähläämistä. Mitä nyt pienestä pilailusta voisi seurata ? Lisäksi ihmisen mieli on siitä erikoinen kapistus, että se pyrkii selittelemään asioita omaksi parhaakseen. Aika kultaa muistot. [Urbaanin Sanakirjan mukaan ”Aika kultaa muistot” on vanha viisaus, joka kertoo siitä, että ajan kuluessa ikävät asia unohtuvat helpommin kuin hauskat asiat.]

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kun yhteiskunta on surkea vitsi


Blogger-profiilin kuvauksessa lukee: Nynnylle tämä yhteiskunta lakeineen ja ihmisoikeuksineen on surkea vitsi. Kun koulukiusattu tulen tuikkasi kertoo samanlaisesta uskon menettämisestä:

Valtion määritelmään kuuluu tunnetusti oleellisena osana se, että valtio on ainoa taho, jolla on mandaatti käyttää väkivaltaa. Heka ja hänenlaisensa muodostavat kuitenkin vapaan rälssin, jolla on erioikeus hakkaamalla ja uhkailemalla ylläpitää valtaansa omissa pikku läänityksissään. Toisin sanoen koulukiusaamisen uhri katsoo olevansa sikäli ainutlaatuinen, ettei ole poliisia, miliisiä eikä huliisia, jolle hän voisi tehdä valituksen Pösilöisen Hekasta. Koko järjestynyt yhteiskunta alkaa näyttää huonolta vitsiltä. Todellisuus on se, että Pösilöisen akan poika voi hakata häntä ranteen nyrjähtämiseen asti poliisikoiran perään haukkumatta. Todellisuus on viidakon laki, ja poliisi, laki ja laillinen meno ovat vain todellisuudesta vieraantuneiden lällärien mielenrauhoitteekseen keksimää itsepetosta. Kun koulukiusattu oppii ajattelemaan tällä tavalla, hän saattaa helposti syyllistyä raskaaseen rikokseen - vaikkapa tuhopolttoon tai pommin räjäyttämiseen - ja kun poliisi ottaa hänet kiinni, se on hänelle vain lopullinen todiste siitä, että laki ja oikeus ovat pelkkää huijausta. Pösilöisen Heka ei joutunut vastuuseen hänen rääkkäämisestään, mutta hän itse joutuu vastuuseen tuhopoltosta, - ja tämähän on mitä ilmeisintä epäreiluutta. Lait sortaa, hallitukset pettää, ja koulukiusatun ihmisoikeuskin ompi tyhjä lause tuo.

Toivottavasti kaikki ymmärtävät jutun moraalin: vaikka koulukiusaamista ei ehkä saada loppumaan, jonkinlaisia erikoistoimenpiteitä tarvitaan, jotta sen uhrit mieltäisivät lain ja yhteiskunnan olevan kanssaan samalla puolella.

Tuskin olen ainoa uskonsa ihmisiin ja jumalaan menettänyt koulukiusattu. Minulle koko yhteiskunta on pelkkää huijausta. En tiedä, onko olemassa mitään erikoistoimenpidettä uskoni palauttamiseen. Auttaisiko viranomaisten esittämä julkinen anteeksipyyntö, tai rahallinen korvaus kärsimyksistä ? Toisaalta pitää miettiä, haluanko edes uskoa ja sopeutua syvästi sairaaseen yhteiskuntaan. Sen tiedän, että uskon menettäminen olisi ollut estettävissä, ja vieläpä helposti.

Imatran puukottajalle luetaan lakia. Syyttäjä Heli Leinonen vaatii koulukiusaamisen uhrille lähes neljän vuoden vankeusrangaistusta. MTV3 uutisoi: ”Poliisi on kertonut, että kimmokkeen teolle antoi koulukiusaaminen. Syyttäjä Heli Leinosen mukaan koulukiusaaminen ei ole ollut teon todellinen motiivi.” Todellinen ? Oikeus ja oikeudenmukaisuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Syytettyjen penkillä pitäisi olla iso liuta kiusaamiseen osallistuneita tai sitä sivusta seuranneita kersoja, ja suojeluvelvoitteensa laiminlyöneitä aikuisia ja viranomaisia.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Musiikkia koulukiusatuille II


Shinedown - Bully

Shinedownin laulaja Brent Smith kertoo: “I’m not condoning violence in this song. What I’m condoning is survival. You want to be able to use your words in any situation, but the reality is, is that you have to make sure people realize that you think highly of yourself, and that you have self-respect and you have dignity. And the song is really about, if you push me, I will push you back, and if you hit me, I will hit you back.”

Ilmeisesti amerikanmaalla on vedetty herne nenään biisin lyriikoista. On se vaan käsittämätöntä, kuinka säikkyjä ihmiset ovat, kun puheenaiheena on itsepuolustus. Ihan kuin kiusattujen pitäisi sietää kaikki paska mitä niskaan kaadetaan, ja olla vain hiljaa ja antaa lässyttäjien pitää moraalisaarnojaan. Ihan kuin nämä lässyttäjät tarvitsisivat uhrien kärsimystä tunteakseen ylemmyyttä, että olenpa minä hyvä ihminen kun minä tunnen myötätuntoa uhreja kohtaan.

Esittelen samalla toisen minua koskettaneen biisin. The Right To Go Insane kertoo elämästä veitsenterällä, selväjärkisyyden ja hulluuden rajalla. Jossain se raja menee. Ei minun tarvitse kaikkea sietää, vaan minulla on oikeus tulla hulluksi sitten kun elämä käy sietämättömäksi.

Megadeth - The Right To Go Insane

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Ei Kiusata -yhdistys


Ei Kiusata -yhdistys :

Ei kiusata –yhdistyksen tarkoitus on kaikin tavoin ehkäistä koulukiusaamista, ratkoa ongelmatilanteita ja edistää tietoisuutta kiusaamisesta ja puuttumismahdollisuuksista. Yhdistys pyrkii luomaan kiusaamisen vastaista verkostoa eri tahojen kesken sekä järjestää erilaisia projekteja, luentoja ja koulutuksia.

Punotaan yhdessä välittämisen verkko, eikä jätetä ketään yksin.

”Yhdistys on yhtä kuin ihmiset sen takana.” Niinpä, kiusaamisen vastainen työ tarvitsee tekijöitä. Nyt on käytännön mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua koulukiusaamisen kitkemiseen pois tästä yhteiskunnasta. Ajankohtaista tietoa yhdistyksestä löytyy Enkeli-Elisan Facebook-sivulta ja liittymisohjeet yhdistyksen foorumilta.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Tervetuloa todellisuuteen – Kiusaamisvideo aiheuttaa ihmetystä


Sika Mieheksi kirjoittaa blogissaan kansakunnan tunteita kuumentavasta kiusaamisvideosta (lihavoinnit N.N.) :

Videosta aiheutunut kohu sai minut hieman miettimään. On pirun hyvä, että tuollaisista tapauksista nousee äläkkä ja pohditaan jälleen kiusaamisen syvintä olemusta. Eniten minua kuitenkin jäi mietityttämään, että missä ihmeen pullossa ihmiset ovat kasvaneet, jos eivät koskaan muka ole aikaisemmin nähneet tuon kaltaista kiusaamista. Netin keskusteluja seuratessa huomasin, että joillekin tällainen todellisuus vaikuttaa tulleen täysin yllätyksenä ja aiheuttaneen suurta ihmetystä melkein raamatullisessa mittakaavassa. Itse olen videon kaltaisia tapauksia nähnyt omin silmin jo ala-asteella asti. Ja tuon videon tapahtumat ovat jokapäiväistä todellisuutta jopa täällä lintukoto-Suomessa. Eivät siis mitään uutta, ihmeellistä tai yllättävää. Videon tapahtumat eivät ole mitenkään järkyttävä yksittäistapaus.

Niinpä. Missä ihmeen pullossa ihmiset ovat kasvaneet ?

Video on poistettu nopeasti useista palveluista ja sivustoista. Tällä hetkellä se löytyy ainakin Internetvideot.comista. Jopa Iltalehden tunnistamattomaksi käsitelty versio on poistettu. Mikä sensuroinnin takana on ? Eivätkö ihmiset halua nähdä todellisuutta vai halutaanko väkivallan tekijöitä suojella ? Uhrien henkilöllisyyden suojelun ymmärrän, mutta miksi jopa Iltalehden versio poistettiin, sitä en tajua. Vai onko rasismin pelko niin suurta, että video halutaan hävittää ? Minulle tämä tapaus ei ole maahanmuuttokysymys. Minulle on ihan sama mitä kulttuuria tai ihonväriä pahoinpitelijät ja uhrit edustavat. Yhteiskunnan pitää suojella jäseniään antisosiaalisten yksilöiden mielivallalta, olivat he keitä tahansa.

Videon tapahtumista tulee mieleen vanhat filmit Saksasta ja Yhdysvalloista. Väkivallan uhriksi joutuva poika kokee samanlaista kohtelua, mitä juutalaiset 30-luvun Saksassa ja mustat 50-luvun Yhdysvalloissa kokivat. Videolla näkyvää väkivaltaa nimitetään vähättelevästi ”kiusaamiseksi.” Siis hyvät ihmiset, ihan aikuisten oikeasti, tuo ei ole kiusaamista, tuo on väkivaltaa. Enkä minä yhtään liioittele, kun kirjoitan lapsuudestani helvetissä. Tervetuloa todellisuuteen.

Kiusattuja on aina ohjeistettu kävelemään pois kiusaamistilanteesta. Se on hyvä ohje useissa tilanteissa. Mutta. Videosta näkee saman minkä minä jouduin kokemaan. Aina ei voi vain kävellä tai juosta pois. Katsokaa nyt itsekin mitä tapahtuu, kun uhri yrittää kävellä pois. Pahoinpitelijä roikkuu kiinni uhrissa ja jengi seuraa ovelle asti. Hyökkäys jatkuu sanallisena vielä aikuisen ollessa paikalla. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaista asennekasvatusta pojat ovat saaneet. Jos heidän koulunsa kuuluvat KiVa Kouluun, ei oppi ole mennyt perille. Ei todellakaan.

Sitten toiseen asiaan. Sain vinkin tällaisesta tutkimuksesta:

Onko sinua kiusattu peruskoulussa ? Auta Vaasan yliopiston tutkimusryhmää selvittämään turvallisen opiskeluympäristön edellytyksiä ja vastaa koulukiusaamista koskevaan kyselyyn. Kyselyyn voit vastata kätevästi ja nopeasti netissä nimettömänä: https://eforms.uwasa.fi/lomakkeet/1919/lomake.html

Kysely on avoinna 26.3. - 15.4.2012 välisen ajan. Tarvittaessa lisätietoja tutkimushankkeesta antaa hankejohtaja HTT Niina Mäntylä (puh. 06-324 8427, ncm(at)uwasa.fi).

Har du blivit mobbad i grundskolan i Finland? Hjälp Vasa universitets forskargrupp, som utreder problem med en trygg skolmiljö och svara på enkäten av skolmobbning. På nätet kan du svara på enkäten bekvämt och snabbt utan namn: https://eforms.uwasa.fi/lomakkeet/1919/lomake.html?rinnakkaislomake=Rinnakkaislomake

Svara mellan 26.3. - 15.4.2012. Vid behov får du mera information av forskningsprojektet från projektledaren, HTT Niina Mäntylä (tel. 06-324 8427, ncm(at)uwasa.fi).

OIKEUTTA VÄKIVALLAN UHREILLE !

torstai 22. maaliskuuta 2012

Epämiellyttävä totuus väkivallasta


Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Väkivaltarikollisia auttavan Aggredi-projektin johtaja aloitti haastattelun Poliisi-TV:ssä (15.3.) esimerkillä koulukiusaamisesta:

Väkivalta on toimiva keino. Mul on ollu joskus vuosia sitten asiakas, josta mä itsekin ajattelin, onkohan se vähän yksinkertainen. Ja myöhemmin mä ymmärsin et kysymys ei ollu yksinkertaisuudesta vaan kielen tuottamiseen liittyvistä haasteista. Voin vaan kuvitella et kuinka moni kiusas sitä nuorta miestä koulussa. Ja miten hänet tavallaan syrjäytettiin ryhmästä. Mut se hetki ku hän löi, niin kukaan ei enää pilkannu häntä. Et on se oikein tai väärin, se on eri asia, mutta tapahtumakulkuna väkivalta, se on joskus varsin toimiva, ja siihen liittyvä uhka. Nii. Eiks se oo inhottavaa, mut niin se on.

Niin se on. Niin se on, vaikka hyväntahtoiset hölmöläiset ja vihjeettömät lässyttäjät ovat viimeiset 30 vuotta väittäneet minulle jotain ihan muuta.

Uusimmassa Poliisi-TV:ssä (22.3.) oli asiaa koulukiusaamisesta ja väkivallasta. Haastateltavana oli Nuoret tappajat kouluissamme -kirjan kirjoittanut Laura Benyik. Ohjelma on nähtävissä viikon ajan Yle Areenassa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Koulukiusaamisen kriminalisointi


Pro gradu -tutkielma Koulukiusaamisen kriminalisointi :

Oikeuskäytännön tarkastelu osoitti, että nykyisillä tunnusmerkistöillä pystytään vastaamaan ainoastaan koulukiusaamisen osatekoihin, jolloin ei voida huomioida sitä tekokokonaisuutta, josta koulukiusaamisessa pohjimmiltaan on kyse. Mikäli koulukiusaaminen kriminalisoitaisiin, lähtökohdaksi tunnusmerkistön muotoilulle tulisi ottaa koulukiusaamisen määritelmä. Tästä seuraa, että koulukiusaamisesta muodostuisi kvalifioitu tekomuoto suhteessa useisiin nykyisiin tunnusmerkistöihin. Kriminalisoinnin tulisi kohdistua asiantilaan, jossa kiusattuun kohdistetaan toistuvasti ja ennalta arvaamattomasti vahingoittavia tekoja niin, että kiusattu joutuu elämään jatkuvan pelon ja uhkan alaisena.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 15. maaliskuuta 2012

MindFreedom


MindFreedom International is a nonprofit organization that unites 100 sponsor and affiliate grassroots groups with thousands of individual members to win human rights and alternatives for people labeled with psychiatric disabilities.” (About Us)

Faktatietoihin perustuvaa psykiatriakritiikkiä on saatavana myös suomeksi: Reformin pirstaleet - Mielenterveyspolitiikka hyvinvointivaltion jälkeen

OIKEUTTA PSYKIATRIAN UHREILLE !

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Duudsonit kiusaamista vastaan


Sub:

Duudsoneiden Jarno Laasala kertoo avoimesti Duudsonit tuli taloon -sarjassa koulukiusaamisen olleen hänen elämänsä rankin paikka.

Duudsoneiden Jarno Laasala kertoo Duudsonit tuli taloon -sarjan yllätysjaksossa avoimesti joutuneensa koulukiusatuksi nuorena. Kiusaamisen syyksi Jarno mainitsee hörökorvat.

– On ollut elämäni rankin paikka, että jouduin nuorena kokemaan sekä henkistä että fyysistä kiusaamista. Jos millään tavalla pystyn nykyään auttamaan jotain nuorta ja antamaan toivoa, niin sen haluan antaa, Jarno kertoo.

Duudsonit puhuvat kiusaamisesta Kulissien takana -jaksossa 38 minuutin kohdalla. Linkki jaksoon löytyy ylläolevasta jutusta.

Nova:

Jekkuilun ja kiusanteon välillä on Jarpin mukaan iso ero. Duudsoneilla onkin kokemusta kiusaamisesta monelta eri näkökantilta.

- Ihmiset yhdistää helposti että jekuttelu ja kiusaaminen on sama asia. Kuitenkin jekuttelussa parhaimmillaan kaikki nauravat lopussa, ja saa jännittää milloin jekku osuu omalle kohdalle. Kiusaamisessa yritetään tahallisesti satuttaa toista fyysisesti tai henkisesti.

Myös Duudsoneita on kiusattu. Mm. Jarppia on kiusattu punastumisesta ja Jarnoa suurten korvien takia.

Asiasisällössä on vähän uuttakin ajattelua. Noiden jätkien kanssa olisi kiva tehdä yhteistyötä kiusaamista vastaan.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Uutissivusto kiusaamisesta


Koulukiusaaminen - Scoop.it

Sivustolla on tällä hetkellä noin 500 linkitystä koulukiusaamista käsitteleviin uutisiin ja teksteihin.

Kirjoittajalta löytyy myös englanninkielinen sivusto: Bullying – Scoop.it

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 28. helmikuuta 2012

Skitsofrenia vai oireita traumasta ?


Turun Sanomat uutisoi:

Lehti: Nuorten traumaoireita luullaan skitsofreniaksi

Vakavasta traumasta kärsivät nuoret ovat vaarassa jäädä ilman oikeaa hoitoa, kertoo tuore Mielenterveys-lehti.

Traumatisoituneet nuoret diagnosoidaan usein virheellisesti skitsofreniapotilaiksi, koska heidän oireensa muistuttavat skitsofrenian oirekuvaa. Äänien kuuleminen ja hallusinaatiot ovat kuitenkin myös trauman oireita, muistuttaa psykoterapeutti Anne Suokas-Cunliffe.

Samalla nuoret saavat väärää hoitoa, sillä skitsofreniaa hoidetaan lääkkeillä eikä psykoterapiaa tueta.

Suokas-Cunliffen mukaan vika ei ole lääkäreiden vaan tautiluokittelun. Diagnosointiluokittelussa on alun perin jouduttu harhapoluille, koska skitsofrenian ydinoireet on luotu tutkimalla prostituoituja, joilla yleensä on enemmänkin vakava traumatausta kuin skitsofrenia.

Traumaperäinen dissosiaatiohäiriö kehittyy vakavan, pitkäkestoisen traumatisoitumisen seurauksena. Taustalla voi olla esimerkiksi lapsuudessa koettu seksuaalinen hyväksikäyttö tai väkivalta.

Skitsofreniaan katsotaan sairastuvan elämänsä aikana noin joka sadannen suomalaisen. Yleensä sairaus puhkeaa 15-22-vuotiaana.

Kun vielä muistamme edellisestä blogitekstistä, että trauma on syytekijänä myös kahdessa kolmasosassa varsinaisista skitsofreniatapauksista, ei traumojen merkitystä suomalaisten mielenterveysongelmien aiheuttajana voi enää vähätellä. Väärät diagnoosit ja huono psykiatrinen hoito ei koske vain minua tai muutamia kohtalotovereitani. Ongelman laajuutta voi vain arvailla.

Uutisessa mainittua tautiluokittelua kehitetään koko ajan ”paremmaksi.”

Aiemmat kirjoitukset tästä aiheesta: Traumaseula vuotaa kuin seula ja 60 %

OIKEUTTA PSYKIATRIAN UHREILLE !

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Traumaseula vuotaa kuin seula


Tämän tekstin on kirjoittanut kiusatun pojan äiti.

Mitä tapahtuu kiusatulle, kun hän päätyy psykiatriseen hoitoon? Voiko hän olla varma siitä, että hoitava lääkäri on niin perehtynyt asiaan, että automaattisesti kartoittaa myös II-tyypin trauman ? Kokemuksen perusteella voin sanoa, että ei valitettavasti voi ! Lääkärin tekemä diagnoosi viittasi skitsofreniaan, koska oireina oli mm. epäluuloisuutta, luottamuspulaa, eristäytymistä, toimintakyvyn romahtamista, taantumista, pelkoja, tunteiden latistumista ja epäily kuuloharhoista. Hoidoksi määrättiin ensisijaisesti lääkkeitä. Niitä patistettiin syömään ja jopa varoiteltiin, että voisi olla vaarallista, jos niitä ei ota tai jos niiden käytön lopettaa kesken.

'Ahaa !' -elämys hoidon toimimattomuuden syistä tuli siinä vaiheessa, kun lueskelin mm. traumaterapiakeskuksen sivuja ja sieltä löytyi kuvaus traumasta ja traumatisoitumiseen johtavista tapahtumista. Traumaa on kahden tyyppistä: I-tyyppi on äkillisen tapahtuman synnyttämää (esim. onnettomuus) ja II-tyyppi pitkäkestoisen altistumisen aiheuttamaa (esim. koulukiusaaminen). Ja arvatkaas, millaisia oireita traumatisoitumiseen liittyi ! Kyllä, aivan oikein: mm. epäluuloisuutta, luottamuspulaa, eristäytymistä, toimintakyvyn romahtamista, taantumista, pelkoja, tunteiden latistumista ja myöskin kuuloharhoja sekä muita hallusinaatioita ! Bingo ! Kun vielä otti huomioon sairastumisen ajankohdan, sitä edeltäneen pitkäkestoisen kiusaamisen luonteen, pelkojen kohteet, tiettyjen paikkojen välttelyn, kuuloaistimusten sisällön, oli asia mielestämme selvä. Kysymyksessä oli II-tyypin trauma ja ensisijainen hoito traumaterapia.

Miksi lääkäri ei tunnistanut II-tyypin traumaa ? Hyvä kysymys ! Lääkäri kartoitti oireita SCID I -lomakkeella, mutta hän ei jostain syystä kartoittanut ahdistuneisuushäiriöitä ollenkaan. Tosin SCID I -lomakkeella ei voi kartoittaa II-tyypin traumaa, joten traumatisoitumisen kartoitus olisi tietämättömän lääkärin toimesta tyssännyt sivulle 70, koska stressihäiriön kartoitus aloitetaan onnettomuuteen ja vastaaviin äkillisiin katastrofeihin liittyvällä kahdella kysymyksellä. Jos tällaista ei ole tapahtunut, kehoitetaan siirtymään sivulle 74 kohtaan F65. Kaikki muut traumaan liittyvät kysymykset ohitetaan.

Tämä II-tyypin trauman kartoittamisen ongelma on yleisesti tiedossa ainakin traumaterapiakeskuksen terapeuttien keskuudessa. Monet II-tyypin traumakokemuksista kärsivät ihmiset diagnosoidaan aivan muilla kuin traumapohjaisilla psykiatrian diagnooseilla. Ongelmana on myös DSM-IV:n puutteellisuus. Traumojen osalta se on hyvin puutteellinen. Erään arvion mukaan edes seuraava painos ei ilmeisesti tule olemaan riittävästi korjattu. Kun vielä ottaa huomioon sen, että ”Toistuvasti on todettu, että skitsofrenian ja dissosiatiivisen häiriön sekä toisaalta traumaperäisen stressioireyhtymän välillä esiintyy merkittävää päällekkäisyyttä.on kiusatun vanhempien tai itse kiusatun syytä vaatia II-tyypin trauman perusteellinen kartoitus ellei lääkäri sitä itse tarjoa.

Traumataustan löytyminen kahdelta kolmasosalta skitsofreniaryhmän psykoosien syytekijänä on niin tärkeää, että sitä ei voi sivuuttaa.

Vaikuttaa mahdolliselta, että panostamalla lasten traumatisoitumisen ennaltaehkäisyyn ja välittömään hoitamiseen voidaan saavuttaa pitkällä aikavälillä merkittäviä säästöjä sekä yksilöiden että perheiden kärsimyksissä että yhteiskunnallisella tasolla hoitokulujen osalta.

Epäluuloisuus itsessään on tyypillinen traumatakaumakokemus, jonka ymmärtäminen voi mahdollistaa riittävän luottamuksen syntymisen.

Lasten oikeudet tulee myös ottaa huomioon niin, että he saisivat vähintään saman suojan väkivaltaa ja kaltoinkohtelua vastaan kuin aikuiset. Nyt tilanne on usein päinvastainen. Itse asiassa lapsen tulisi saada ihanteellisesti oikeutta oman spesifisen kehitystasonsa/haavoittuvuutensa huomioon ottaen.

Lainaukset: psykiatrian erikoislääkäri Gustav Schulman: Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin geeneistä ?

lauantai 18. helmikuuta 2012

Imatran puukotus: Vähäistä huulenheittoa


Tavallisesti julkinen kiusaamiskeskustelu on pelkkää vihjeetöntä lässytystä, mutta joskus vastaan tulee kommentteja, jotka saavat vereni kiehumaan. Rikoskomisario Jyrki Hännisen suusta päässyt sammakko on yksi sellainen :

Hännisen mukaan puukottajan yksi motiivi on ollut koulukiusaaminen, mutta poliisi selvittää, onko myös muuta ollut taustalla.

Ei tuommoisia tekoja (puukotus) tehdä, vaikka vähän huulta heitetäänkin.

Vähän heitetään huulta ? Yksittäiset teot saattavat näyttää mitättömiltä, mutta vuosikausia jatkuneena pienistäkin teoista kasvaa valtava henkinen taakka. Rikoskomisariolla näyttäisi kommentin perusteella olevan suuria vaikeuksia tajuta, että kiusaamisessa ei koskaan ole kyse tasavertaisten toverien huulenheitosta, vaan jopa useita vuosia jatkuvasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä yleensä täysin puolustuskyvytöntä uhria kohtaan.

Imatran puukotuksen uutisoinnissa ja keskusteluissa toistuu minua kauan häirinnyt seikka. Ihmettelin jo lapsena, miksi aikuiset nimittivät kaikkia koulun lapsia, myös kiusaajia, ”koulukavereiksi.” Toisilleen vieraat lapset, joilla ei ole muuta yhteistä kuin sama opinahjo, eivät ole kavereita. Kapo ja silmätikuksi joutunut vanki eivät ole kavereita. Neuvostoliittotyylinen ”koulutoveri” on vain vähän vähemmän harhaanjohtava nimitys. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Eihän raiskaustapauksissakaan puhuta ”seksistä riitelevistä kavereista.”

Ajatuksia Imatran puukotuksesta: Puukko heilui

MTV3 haastatteli opettajaksi opiskelevia: Kiusaaminen sivuutetaan koulutuksessa

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Alahärmän ja Imatran puukotukset ja surullisenkuuluisa Viimeinen pisara


Alahärmän puukotuksesta ehti kulua vähän reilu kuukausi kun terä viilsi uudestaan, tällä kertaa Imatralla Kosken koululla. Lehdet tietävät kertoa, että Imatran puukottajaa on kiusattu koulussa. Myös Alahärmän puukottaja oli lehtitietojen mukaan koulukiusattu.

Iltalehti 15.2.2012:

Taustalla kiusaamista

Koulupuukotuksen taustalla on Iltalehden tietojen mukaan pitkään jatkunut koulukiusaus.

- Puukottajapoikaa oli kiusattu koko sen ajan, kun hän oli yläasteella, kaksi ja puoli vuotta, tietävät nyt tapon yrityksestä epäillyn 16-vuotiaan pojan koulukaverit.

Oppilaiden mukaan opettajatkin olivat jollain tasolla tietoisia asiasta, mutta kiusaamiseen ei olisi puututtu tarpeeksi. Imatran kaupungin kasvatus- ja opetuspäällikkö Ulla Laineella on erilainen näkemys.

- Ihan varmasti koulun opettajat eivät tienneet kiusaamisesta mitään. Jos olisivat tienneet, siihen olisi puututtu, Laine vakuuttaa.

Puukottajaksi epäillyn kiusaaminen oli jatkunut luokassa vielä tapahtumapäivän aamuna.

- Jonkinlaista ystävänpäiväpussailuun liittyvää jäynää siinä oli. Se sai pojan ottamaan puukkonsa esiin ja aloittamaan iskut. Eikä uhri edes ollut pahin kiusaaja, luokkatoverit kuvailevat.

Kasvatus- ja opetuspäällikön kommentista huomaa, kuinka pihalla aikuiset ovat lasten maailman todellisuudesta.

Tällä kertaa surullisenkuuluisana Viimeisenä pisarana oli pussauspila. Sivullisista se tuntuu kovin mitättömältä syyltä ryhtyä henkirikokseen. Pilan pitäisi olla hauska, se pitäisi ottaa huumorilla tai pitäisi vain kävellä pois ja antaa asian olla. Pikkujuttu, miksi tehdä kärpäsestä härkänen ? Pussauspila on voinut olla teinipojalle äärimmäinen seksuaalinen nöyryytys. Yksi suurimmista ongelmista on, että sivulliset näkevät kiusaamisen yksittäisinä tapauksina, ei kokonaisuutena. Yksittäiset teot saattavat näyttää mitättömiltä, mutta vuosikausia jatkuneena pienistäkin teoista kasvaa valtava henkinen taakka. Nähtävästi tässä on tärkein syy, miksi kiusaamistapaukset eivät ole edenneet oikeusistuimissa. Metsä on jäänyt näkemättä, kun edessä on ollut puita.

Alahärmän puukotuksessa surullisenkuuluisa Viimeinen pisara oli ilmeisesti tekijän auton päälle virtsaaminen. Olen turhaan etsinyt tietoa Alahärmän tapauksen taustoista. Ehkä ne jäävät hämärän peittoon tekijän kuoltua. Vaikka oikeudenkäyntiä ei tule, on poliisi luvannut jatkaa tutkimuksia. Se on hyvä. Meidän täytyy kuulla koko totuus, jotta tragediasta voidaan oppia.

Miksi lapsi kantaa asetta koulussa ? Minkälainen lapsi kantaa tappavaa asetta koulussa ?

Jos kiusaajat olisivat tehneet viimeisen virheensä, minusta olisi voinut tulla koulusurmaaja. Kiusaajat, kiittäkää jumalaanne tai mitä lie, että minusta oli kasvatettu kiltti hiljennetty tyttö, pelokas ja alistettu nynny nyhverö.

Ja kaikille teille, jotka vedätte herneen nenään ylläolevista lauseista. Te ette tiedä, mitä on elää lapsuus ja nuoruus helvetissä. Helvetissä, jonka olemassaolon aikuiset kiistävät. Te ette tiedä. Te ette osaa edes kuvitella sitä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

perjantai 10. helmikuuta 2012

KiVa Koulu ei toimi, osa II


KiVa Koulu ei toimi, osa I : Rehtorikysely paljasti: KiVa Koulu ei toimi !

Finnsanity syyskuussa 2008 : Kauhajoen suru ja ahdistus

Koulujen korkeaprofiiliset ns. Kiva Koulu-projektit ja stop kiusaamiselle-talkoot yms ovat usein enimmäkseen show-luonteista aikuisten omantunnon lievitettä, ryhmähengen valvottua nostatusta, kulissien kiillottamista, joissa juuri ne tavanomaiset hikipingot saavat taas loistaa opettajien silmissä ja kerätä omia statuspisteitään opettajien unelmalapsina.

Enimmäkseen näissä hyvänmielen maineprojekteissa kiusattuja vaaditaan "ymmärtämään" kiusaajia, joiden isät sattuvat hassun usein olemaan rehtorin kanssa samassa Rotary-klubissa.

Eettisestä siivoustalkoosta ylpeät opettajat voivat pitää "tyytymättömiä" ja kiusaamisesta tai sopeutumisongelmista puhuvia/oirehtivia nuoria "onnistuneen", paikallislehdissä mainostetun tsemppiprojektin halventajina ja turhaksi tekijöinä. Pahaa oloa tuntevat oppilaat suostutellaan mukaan hyvän koulun tsemppiprojektiin. Jos opettajan tärkein huoli on se, kuinka ehdollistaa oppilas tuntemaan mielihyvää opettajan miellyttämisessä, ollaan pedagogisesti syvällä metsässä. "Kenelläkään ei nyt tarvitse olla paha olo kun yhdessä on sovittu että kaikilla on hyvä olo".

Finnsanity lokakuussa 2008 : Valkoinen raivo

Aikuisia rauhoittelevat asiantuntijat ovat minusta yksi uhka tässä yhteiskuntarauhaa toivovassa aikuiskeskustelussa, joka pyrkii jatkamaan yhteiskunnan vastuun vähentämistä kuten Jokelan jälkeenkin.

Sivistyneet vetoomukset kansalaisen itsekurista kun eivät auta traumatisoitua ihmistä.

Monta kertaa aikuiskeskusteluissa lapsista asiantuntijat ottavat lohduttajan, aikuisen sielunhoitajan roolin ja vakuuttelevat kuinka kestävä ja venyvä lapsi on. Miksi lastenpsykiatriaan erikoistuneet ottavat mieluusti tälläisen asiantuntijasielunhoitajan roolin ?

Häiriintyneintä aikuiskeskustelussa on se yhteiskuntanäkemys, jonka mukaan häiriköt ovat uhka yhteiskunnalle eikä passiivinen yhteiskunta häirityille ihmisille.

Tärkeintä nyt ei ole aikuisten ahdistuksen lievittäminen vaan lasten.

Koulujen korkeaprofiilisia Kiva Koulu-projekteja käytetään valitettavan usein koulun imagokulisseina, sinetteinä koulun hyvälle maineelle. Tällöin prässiin eivät joudu niinkään kiusaajat vaan useinmiten kiusatut, joilta penätään ymmärrystä kiusaajia kohtaan.

Kiva Koulu-projekteilla ei ole ulkopuolista laadunvalvontaa ja tulosarviointia vaan projektin suunnitelleet tahot valvovat itse itseään ja koulujen antamia ihania "tuloksia" kiusaamisen vähentymisestä - supisuomalaisen kekkosajan mallin mukaan.

Molemmat tekstit kannattaa lukea kokonaan Finnsanitystä. Kuittinen on tehnyt paljon hyviä huomioita kouluväkivallasta. Kuittisen kirjoituksia löytyy myös Puheenvuorosta.

Termi ”Valkoinen raivo” on esiintynyt aiemmin tämän blogin sivuilla :

Valkoinen raivo
Valkoinen raivo II
Valkoinen raivo III

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

maanantai 6. helmikuuta 2012

Väkivallasta pitää vaieta


Otteita MOT: Naisen musta raivo -jakson käsikirjoituksesta:

Paitsi tutkimuksissa, myös perheväkivaltaa torjuvissa kampanjoissa huomio on pitkään ollut ainoastaan naisiin kohdistuvassa väkivallassa. Miesuhrien näkökulman ovat kampanjoissaan sivuttaneet niin ihmisoikeusjärjestöt kuin valtiovalta. MOT ui tässä puolituntisessa vastavirtaan. Ohjelma kertoo miehistä ja lapsista, jotka ovat kärsineet naisten väkivallasta hiljaa ja salaa.

Ensi- ja turvakotien liitto haki vuonna 2004 RAY:ltä rahoitusta uraa uurtavalle hankkeelle. Tarkoitus oli valtavirrasta poiketen pureutua naisten osuuteen perheväkivallasta. Osa naisjärjestöistä ryhtyi vastustamaan hanketta.

Toimittaja: Tässä tuli nyt väistämättä mieleen, että pitivätkö naisjärjestöt kynsin hampain kiinni ylivoimaisesta asemastaan eivätkä halunneet päästää muita tälle väkivaltakentälle ?

Kyllä, luit ihan oikein. Useat naisjärjestöt vastustivat naisten tekemän väkivallan tutkimista.

MOT jatkaa:

Neuvoloiden nykyisin käyttämä perheväkivaltaa kartoittava lomake on Sirkka Pertun laatima. Se sulkee kokonaan pois mahdollisuuden, että äiti voisi olla väkivaltainen.

Sirkka Perttu: Siellä on taustalla varmasti yleinen huomio siitä, tästä naisten asemasta. Se liittyy niin kuin naisten asemaan yhteiskunnassa, naisten rooleihin yhteiskunnassa. Se on lähtenyt tämmöisestä feministisestä tutkimuksesta liikkeelle.

Toimittaja: Miksei siinä voi olla yhtä kysymystä, että oletko itse väkivaltainen lastasi tai puolisoasi kohtaan ?

Sirkka Perttu: Siinä kartoitetaan naiseen kohdistuvaa perheväkivaltaa, siitä se johtuu.

Toimittaja: Olisi varsin yksinkertaista muuttaa ne kysymykset sellaisiksi, että niissä voisi myös tulla esiin naisten tekemä väkivalta.

Sirkka Perttu: Joo, kyllä.

Toimittaja: Miksei sitä vaan muuteta ?

Sirkka Perttu: Se ei oo näin yksinkertainen asia, kun kysymys ei oo pelkästä lomakkeesta, vaan siihen sitten tarvitaan myöskin tuota esimerkiksi auttamisjärjestelmä, sen kehittämistä tarvitaan. Tarvitaan uudenlaista koulutusta. Se on paljon laajempi kysymys kuin yksi kyselylomake ainoastaan.

Toimittaja: Eli tän näkökulman tuominen mukaan, että on myös väkivaltaisia naisia, niin se on niin iso juttu ?

Sirkka Perttu: Se on haastava, se on haastava juttu koko meidän palvelujärjestelmälle, koska meillä ei ole edes vielä palveluja kaikille osapuolille.

Jos kysytään, niin siinä on sitten, se on tämmöinen ammattieettinenkin velvoite. Sit täytyy olla antaa jotakin apua ja tukea.

Toimittaja: Eli parempi on sitten olla kysymättäkään ?

Sirkka Perttu: Niin varmaan monet on ratkaissu sen.

Jos auttamisjärjestelmää ei ole olemassa, ei voida kysyä. Jos ei kysytä, ei saada tietoa ongelmasta. Jos ei saada tietoa, ei tiedetä ongelman olemassaolosta. Jos ongelmaa ei ole olemassa, ei tarvita auttamisjärjestelmää.

Tosiasioiden ollessa epämiellyttäviä tai ideologiaan sopimattomia, on tosiasioista vaiettava. Tätä on feministinen sanelupolitiikka hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi. Tämä on vastassa, kun miesasia-aktivistit yrittävät neuvotella päättäjien ja viranomaisten kanssa. Feministit hallitsevat keskustelua ja päätöksentekoa, eivätkä he kuuntele vastaväitteitä.

Mies on väkivallan tekijä, nainen uhri, lapset viattomia. Vanha uskomus elää yhä voimakkaana ja aiheuttaa suurta kärsimystä naisten ja lasten tekemän väkivallan uhreille. Eihän koulukiusaamista voi olla olemassa, kun vain aikuinen mies voi olla väkivallan tekijänä ?

Lisää asiaa lapsena koetusta väkivallasta, traumoista ja psykiatriasta on YLE:n Inhimillisen tekijän jaksossa Äidin lyömät. Haastateltavana on lapsena äitinsä väkivallan uhriksi joutunut ja aikuisiällä huonoa psykiatrista hoitoa kokenut rakennusarkkitehti ja kokemusasiantuntija Jukka Lehtonen. Vaikka ohjelman pääaiheena on äidin väkivaltaisuus, koskettaa asia vahvasti myös kiusattuja. Valtaosa Lehtosen kuvailemista kokemuksista on kuin suoraan minun elämästäni. Lehtonen on esiintynyt Inhimillisen tekijän lisäksi Akuutissa (kirjoitin siitä aiemmin) ja yllämainitussa MOT:n jaksossa.

OIKEUTTA VÄKIVALLAN UHREILLE !

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Tutkijat: Kiusaaminen on seurausta ”normaalista narsismista”


Hollantilaisen Utrechtin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet kiusaamisen syitä:

Educators and mental health experts have tried mightily over the years to solve the problem of bullying, and also to better understand the roots of childhood and adolescent aggression. Many psychologists believe that the root problem is the school bully’s fragile self-esteem, and many interventions now aim to reduce violence by boosting self-image. But some psychological scientists are beginning to challenge that wisdom. They argue that bullies do not suffer from low self-esteem; indeed, that their aggression results from their grandiose, inflated and narcissistic self-assessments. That means there is no scientific justification for the trendy esteem-boosting interventions.

Researcher Sander Thomaes of Utrecht University in the Netherlands and his colleagues believe that bullying is the product of “normal narcissism.” That is, bullies may not have a diagnosable personality disorder, but they do display a paradoxical mix of bloated self-image and extreme emotional vulnerability. As a result of this toxic combo, narcissists engage in whatever strategies will protect their ego, including unprovoked aggression.

Kiusaaja ei ole heikosta itsetunnosta kärsivä ressukka. Kiusaaja on narsistinen pikku perkele.

Tutkijat kokeilivat teoriaa ja totesivat sen pitävän paikkansa, mutta samalla kävi ilmi paha ongelma. Kokeiltu itsetunnon tukeminen (buttressing) antaa positiivisen vaikutuksen vain viikoksi, eikä se kokonaan poista aggressiota, vaan ainoastaan vähentää sitä tilapäisesti. Sama ongelma koskee kaikkia kiusaamista vastustavia toimenpiteitä ja kampanjoita. Asennekasvatus ei toimi.

This is the first evidence that “buttressing” self-esteem can reduce narcissistic violence. The effect only lasted a week, which makes essay writing an unlikely form of intervention for the long-term problem of bullying. Plus it reduced but did not entirely eliminate aggression. Even so, it does undermine the case for the ego “boosting” interventions now in vogue—and offers an avenue for intervention before it’s necessary to call in the police.

Lasten itsetunnon kohottaminen (boosting) on suosittua Jenkeissä, mikäli Bullshit! -sarjan jaksoa ”Self-esteem” on uskominen. Jaksossa todetaan, että lasten itsetunnon kohottaminen lisää lasten narsismia. Tämä on taas yksi esimerkki, kuinka hyvää tarkoittavat hölmöt aikuiset saavat aiheutettua pahaa hyvillä aikeillaan.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

maanantai 23. tammikuuta 2012

Lääkettä väärään äänestämiseen ?


Tekniikan Maailman numerossa 12/2011 oli artikkeli Tukholman Karoliinisen Instituutin ja Lontoon University Collegen tutkimuksesta:

Kokeessa 35 koehenkilöä pistettiin pelaamaan pareittain peliä, jossa he saattoivat voittaa tai olla voittamatta, aivan ratkaisunsa mukaan. Pottina on aina 100 kruunua, jonka antaa pelin järjestäjä. Ensimmäinen pelaaja tekee ehdotuksen siitä, miten raha jaetaan. Jos toinen suostuu ehdotukseen, kumpikin saa sovitun summan. Jos toinen ei suostu, kumpikaan ei saa mitään.

Voisi luulla, että jokainen ottaa mieluummin kaksikymppiä kuin ei mitään, mutta kävikin niin, että noin puolet pelaajista hylkäsi 80/20-tarjoukset. Ihmiset kokivat tällaisen tarjouksen epäreiluksi ja rankaisivat tarjoajaa sillä, että hän menetti vielä enemmän (80 kruunua).

Tutkimuksen tulos selittää osaltaan viime eduskuntavaalien Perussuomalaisten valtavan äänivyöryn, eli Jytkyn:

Vaalien tulosta ovat sittemmin monet analyytikot ihmetelleet. Kansalaisten protestin suuruus hämmästytti. Turhaan, sillä taustalla lienee ollut tuo sama 80/20-tarjouksen asetelma. Toisia puolueita rangaistiin, toisia palkittiin.

Mielenkiintoinen osuus liittyy epäoikeudenmukaisuuden kokemiseen bentsodiatsepiinien vaikutuksessa:

Oxapamia saaneilla amygdalan aktiivisuus oli pelin aikana pienempi, ja he olivat muita taipuvaisempia hyväksymään epäoikeudenmukaiseksi kokemansa 80/20-tarjouksen.

Tutkimus vahvistaa useasti käyttämäni lentävän lauseen ”Ole hiljaa ja syö lääkkeesi !” Bentsoilla lääkitty ihminen suvaitsee epäoikeudenmukaista kohtelua paremmin kuin lääkitsemätön. Bentsoilla turrutettu potilas on helppo potilas.

Toimittaja esittää hyvän kysymyksen bentsojen vaikutuksesta viime eduskuntavaalien tulokseen:

Jos tulkintani suomalaisten äänestyskäyttäytymisestä on oikea, eli vaalituloksen taustalla oli epäoikeudenmukaisuuden tunne, tullaan mielenkiintoisten kysymysten ääreen.

Oxapam ja muut benzodiazepiinit ovat myös Suomessa tavallisia. Olen nähnyt esimerkiksi luvun, että bentsoja käyttäisi Suomessa päivittäin noin 300 000 henkeä. Jos oletamme, että heistä useimmat ovat äänestysiässä, pikainen päässälasku sanoo, että ehkä jopa 7-8 prosenttia äänestysikäisistä on ollut vaalipäivänä bentsoissa.

Jos tämä on totta, vaikuttiko se vaalitulokseen? Veikö se Soinilta suurimman puolueen paikan ?

OIKEUTTA PSYKIATRIAN UHREILLE !

tiistai 17. tammikuuta 2012

Rehtorikysely paljasti: KiVa Koulu ei toimi !


KiVa Koulua on pidetty ihmelääkkeenä koulukiusaamiseen. Toimenpideohjelman erinomaisuudesta ollaan niin vakuuttuneita, että siitä on povattu uutta suomalaisen huippuosaamisen vientituotetta. En tiedä mistä moinen harhaluulo on peräisin. Yksi ohjelman kehittäjistä on itse sanonut, että KiVa Koulu ei ole mikään hokkus pokkus -metodi.

KiVa Koulu on paras tähänastisista kiusaamisen vastaisista toimenpideohjelmista. Mutta...

KiVa Koulu ei toimi. Turun Sanomien rehtorikysely paljastaa karun todellisuuden tämän päivän kouluissa:

Kiusaaminen näyttää olevan vielä pelättyäkin yleisempi, laajempi ja monitahoisempi ilmiö koulumaailmassa.

Rehtorien välittämä kuva koulun arjesta on sitä masentavampi, kun muistaa, miten paljon kiusaamisen kitkemiseksi on viime vuosina ponnisteltu.

KiVa Koululle on povattu loistavaa menestystä kansainvälisenä vientituotteena. Herää kuitenkin kysymys, onko ohjelma valunut kotimaassa tyystin hukkaan, jos kiusaaminen eri muodoissaan piinaa edelleen kahta kolmasosaa maan peruskouluista ja lukioista.

Vika tuskin on KiVa Koulun kehittäjien. Selitystä vaatimattomaan vasteeseen pitänee etsiä pikemmin hankkeen toteutuksesta.

Toteutuksessa on varmasti puutteita, mutta opettajia ei voi yksin syyttää huonoista tuloksista. KiVa Koulu ei toimi, koska lasten empatiaan vetoaminen ei toimi. Asennekasvatus ei toimi.

Kolme neljästä rehtorista vastasi, että hänen johtamassaan koulussa tapahtuu kiusaamista. Hyvä niin. Viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta. Huolissaan pitäisi olla niistä yhdestä neljäsosasta, jotka vielä väittävät, että heidän kouluissaan ei kiusata:

En usko KiVa koulu projektiin. Yläasteemme oli osa KiVaa koulua kaikki ne kolme vuotta jota siellä vietin. En minä huomannut mitään KiVaan liittyvää, mutta kuin se, kuinka rehtorit retostelivat sillä että "Meidän koulussa ei kiusata, koska me olemme KiVa projektissa!" Voi kuinka väärässä olivatkaan.

Minun pitäisi olla vahingoniloinen, kun ennustukseni näyttäisi käyvän toteen. En ole iloinen. Koulukiusaamisessa ei ole mitään hauskaa. Onneksi KiVa Koulun tehottomuus paljastui näin pian. Sen kehittäjät voivat aloittaa heti ohjelman uudistamisen. KiVa Koulua ei saa heittää romukoppaan, vaan se on korjattava toimivaksi mahdollisimman nopeasti, koska parempaakaan ei ole tällä hetkellä tarjolla. (Vai onko ?) On eri asia, mitä todisteita aikuiset tarvitsevat uskoakseen ohjelman tehottomuuden. Turun Sanomien mukaan KiVa Koulun on ottanut käyttöönsä 90 % maan perusopetuksen kouluista. Menee vähintään kymmenen vuotta siihen, että peruskoulunsa päättää ensimmäinen KiVa Koulun vaikutuksessa kasvanut kokonainen ikäluokka. Silloin saadaan lopulliset todisteet ohjelman toimivuudesta. Kymmenen vuotta on pitkä aika monelle kouluterrorin uhriksi joutuvalle lapselle.

Koulutaipaleeni alkoi lähes kolme vuosikymmentä sitten. Olen siitä asti seurannut ja kokenut käytännössä kiusaamisen vastaisia toimia. Kuinka monta vuosikymmentä pitää vielä odottaa, että hyväntahtoiset akateemiset hölmöläiset saavat kehitettyä oikeasti toimivan ratkaisun ? Hyvät lastenkasvatuksen ammattilaiset, myöntäkää jo, että te ette pysty takaamaan kaikille lapsille turvallista kouluympäristöä. Kun te sen myönnätte ja kerrotte siitä rehellisesti lasten vanhemmille, on lasten vanhempien vastuulla päättää, ottavatko he riskin lapsensa joutumisesta kouluterrorin uhriksi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Asevelvollisuus – koulukiusatun helvetti


Viimeisen kahden vuoden aikana minulle on kertynyt iso pino lehtileikkeitä ja valtava lista linkkejä kiusaamista, psykiatriaa ja syrjäytymistä koskeviin juttuihin. Blogiin asti niistä on päätynyt vain pieni osa. Koetan reagoida nopeammin ajankohtaisiin asioihin, aina masennuksen hellittäessä vähän kuristusotettaan. Kiusaamisen vastainen taistelu ei voi odottaa, kuten Alahärmän puukotus ja todennäköinen itsemurha osoittivat. Taustalla oli pitkään jatkunutta kouluterroria.

Presidentinvaalit ovat tulossa. Jokaisen koulukiusatun pojan ja pojan vanhemman pitää tarkkaan harkita, kannattaako RKP:n presidenttiehdokasta, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet:a äänestää puolustusvoimien ylipäälliköksi. Toisaalta muut ehdokkaat ovat vain vähän vähemmän huonoja. Ainoastaan Virheiden Pekka Haavistolla on terveempää näkemystä asevelvollisuudesta.

Tasa-arvon airut Eva Biaudet ja yleinen asevelvollisuus

Tasa-arvon airut Eva Biaudet ja yleinen asevelvollisuus

Totuus asevelvollisuudesta

Totuus asevelvollisuudesta

Totuus asevelvollisuudesta:

Asevelvollisuus pakottaa nuoren miehen kohtaamaan valtavan määrän uusia ihmisiä, joihin moneen olisi mielummin jäänyt tutustumatta. Ihmiselle on luontaista etsiä seuraa henkisesti samankaltaisista ihmisistä, joten erilaisten ihmisten pakottaminen saman katon alle luo pakostakin ristiriitoja ja hyvin usein myös kiusaamistilanteita.

Erästä ystävääni kohtasi huono tuuri samaan ryhmään saapuneiden sosio-ekonomisen pohjasakan edustajien muodossa. Ystäväni pieni fyysinen koko mahdollisti kuukausia kestäneen kiusaamisen, johon sisältyi julkista nöyryyttämistä, tilanteen lopulta edetessä keskellä yötä herättämisiin ja varusmiestoverin suorittamaan "leikilliseen" kuristamiseen. Kiusaamista ja nimittelyä suorittivat ystävääni kohtaan myös kantaupseerit, jotka toimivat primus motorina tehden kyseisestä käytöksestä hyväksyttävää myös vertaisille.

Sekalaisesta miesmäärästä kootut ryhmät perustuvat aina vahvimpien valtaan. Laitoksen vertaaminen "toiseen yläasteeseen" on ihan osuva.

Koululla ja armeijalla on täsmälleen sama ongelma. Erilaisten ihmisten pakottaminen saman katon alle johtaa kiusaamiseen.

Pekka-Eric, sinun ei tarvitse yhtään hävetä, että pelkäät kuollaksesi armeijaan menoa. Matti, sinun ei tarvitse yhtään hävetä, että keskeytit palveluksen. Tiedän, että armeija oli sinulle traumaattinen kokemus. Minä olen joutunut myös häpeämään. Armeijan käyminen oli minulle kunnia-asia. Häpesin, koska minut vapautettiin palveluksesta. Häpesin sitä niin paljon, että valehtelin kaikille, myös lähimmille ystävilleni, syistä miksi en käynyt ”miesten koulua.” Mutta nyt tiedän, että olen kokenut turhaan häpeää. Kaikki, mitä meille on kerrottu asevelvollisuudesta, on ollut valhetta. Nyt tiedän, että asevelvollisuudesta kieltäytyminen on suurempi kunnia kuin palveluksen suorittaminen.

Minun pitää tosiaan reagoida nopeammin. Nyt on liian myöhäistä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 12. tammikuuta 2012

Lyö takaisin – Keravan korpilaki


Jos sanot Lyö, mene itse lyömään ja kärsi itse kaikista seurauksista.

Jos sanot Älä lyö, mene itse ottamaan turpiin fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti. Kärsi itse seurauksista koko loppuelämäsi.

Keravalla koulukiusatun pojan isä ei käskenyt muiden lyödä. Hän meni itse lyömään kiusaajaa ja joutui vastaamaan teostaan oikeudessa. Uutisen lukemisesta tuli hyvä olo. Kerrankin kiusaaja sai mitä ansaitsi.

Kirjoitin aikuisten vastuusta aiemmin. Jos ajatusta jatketaan tähän tapaukseen, jäi isän toiminta puolitiehen. Periaatteessa isän toiminnan kohde oli väärä. Vastuu kiusaajan käyttäytymisestä kuuluu viimekädessä kiusaajan huoltajille, vaikka huoltajat eivät olisi tietoisia lapsensa tekemisistä. Poikkeuksen tekee tilanne, jossa lapsesta huolehtiminen on ulkoistettu, tässä tapauksessa koululle. Vastuu lapsista kouluaikana (huom. ei koulumatkoilla) kuuluu koulun henkilökunnalle. Periaatteessa isän toiminnan olisi pitänyt kohdistua joko kiusaajan huoltajiin, koulun henkilökuntaan tai molempiin. Siis periaatteessa, koska poliittisen korrektiuden nimissä ja käräjähaasteen pelossa on sanottava, että tuomitsen väkivallan käytön, enkä todellakaan yllytä ketään väkivaltaan lapsia tai aikuisia kohtaan.

Ruukinmatruuna on kirjoittanut Keravan tapauksen pohjalta hyvän tekstin kouluterrorista:

Mutta kyseessä on vielä kolmaskin näkökulma, ja se on arvovaltakysymys. Rehtorit ja opettajat ovat virkamiehiä, ja heillä on virkamiehen oikeudet ja velvollisuudet, ja niihin kuuluu myös ns. pikkuihmisen vallankäyttö. He edustavat "mahtavaa" koneistoa. Nyt, mikäli joku rohkenee kyseenalaistaa tämän "mahtavan" mahtavuuden, seurauksena voi olla hyvinkin häikäilemättömät vastareaktiot ja pyrkimys liiskata kyseinen henkilö jalkain alle lattiamatoksi; ja mikäli virkatoimien hoitamisessa alkaa ilmetä tällaisia koston ja henkisen liiskaamisen piirteitä, siitä virkatoimesta on aivan turhaa lähteä edes tavoittelemaan todellista oikeutta ja tilanne on pahempi kuin mikään korpilaki on koskaan ollut. Useammassa kuin yhdessä koulussa näin todellakin on käynyt - itselleen koulukiusaamisen takia oikeutta penännyt lapsi ja/tai tämän vanhemmat on liiskattu, koska he ovat keikuttaneet venettä.

Iltalehti kysyi, saadaanko koulukiusaamista koskaan loppumaan. 95 % äänestäneistä vastasi ”Ei.” Olen samaa mieltä. Koulukiusaaminen ei lopu, jos jatketaan samaa vanhaa lässytystä, eikä kiusaamisen todellisia asiantuntijoita kuunnella.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

maanantai 9. tammikuuta 2012

Enkeli-Elisa


Enkeli-Elisan vanhempien blogi

Jonakin päivänä kaduttaa -kirjaprojekti

Enkeli-Elisan päiväkirja (lastenkirjailijan kirjoittama tositapahtumiin perustuva fiktiivinen tarina, osa Jonakin päivänä kaduttaa -kirjaprojektia)

Hirvittävä henkilökohtainen tragedia on saanut nämä ihmiset taistelemaan.

Vain harva jaksaa taistella vääryyttä vastaan:

Kiusattujen ei pitäisi alistua eikä joutua alistumaan - meidän pitäisi jaksaa taistella oikeuksiemme puolesta.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 5. tammikuuta 2012

Psykiatria ei ole eksakti tiede


Norja marraskuun lopulla vuonna 2011:

Norjan joukkomurhaaja Anders Behring Breivik on mielentilatutkimuksen mukaan syyntakeeton. Kahden oikeuspsykiatrin tekemän selvityksen mukaan Breivikille on ajan myötä kehittynyt paranoidinen skitsofrenia, ja hän elää omassa harhaisessa todellisuudessaan.

Norja tammikuun alussa vuonna 2012:

Norjan joukkomurhaaja Anders Behring Breivik ei ollut psykoottinen eikä skitsofreenikko syyllistyessään veritekoon kesällä. Tätä mieltä ovat kolme psykologia ja yksi psykiatri, jotka ovat tutkineet Breivikiä Ilan vankilassa.

Psykiatria ja psykologia eivät ole eksaktia tiedettä, mutta jostain kummallisesta syystä niitä yleisesti pidetään sellaisina.

OIKEUTTA PSYKIATRIAN UHREILLE !

maanantai 2. tammikuuta 2012

Oikeutta Phoeben vanhemmille


Kaksi vuotta sitten 15-vuotias Phoebe Prince teki itsemurhan koulukiusaamisen kouluterrorin takia.

Amerikanmaalta kuuluu hyviä uutisia. Viime toukokuussa kiusaajat tuomittiin rangaistuksiin, tosin tekojen vakavuuteen ja seurauksiin verrattuna mitättömän pieniin sellaisiin mutta rangaistuksiin kuitenkin. Kovimman ja oikeudenmukaisimman rangaistuksen kiusaajat saivat julkisuudelta. Nimet ja kuvat pysyvät netissä kauan ehdollisten ja yhdyskuntapalvelujen päättymisen jälkeen.

Kouluviranomaiset ovat maksaneet korvauksia omaisille. Alunperin sopimus tehtiin salaisena, mutta kansalaisoikeusjärjestön pyynnöstä sopimus on nyt julkistettu.

South Hadleyn kaupungin kouluvirasto maksoi Phoebe Princen vanhemmille 225 000 dollarin eli runsaan 172 000 euron korvaukset. Asiasta sovittiin oikeussalin ulkopuolella, kertoo Fox News.

Mittaamattoman arvokkaan elämän hinta on halpa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !