Lääketeollisuus sanelee, mikä on sairaus ja miten sitä hoidetaan, väittää dokumentti Lääkkeitä terveille (Maladies à Vendre).
Lääkeyritykset ovat moninkertaistaneet tulonsa hyvin suunnitellulla markkinoinnilla ja keksimällä uusia sairauksia.
Riina Hänninen on Suomen valtion suorittama psykologinen koe, jossa yritettiin luoda tuottavampaa ihmistä työvoimaksi. Hänet on altistettu erilaisille psyykettä muokkaaville kokeille ja lääkkeille alkaen vuodesta 1985. Kasvatus tapahtui kuluttajayhteiskunnan aivopesun alaisena, 90-luvun laman kourissa, altistaen häntä erilaisille yhteisöväkivallan muodoille ja institutionaalisille "normaalius"-kokeille. Edellisin koe jossa Riina Hänninen pidätettiin koulumurhaajaepäiltynä vuoti osaltaan julkisuuteen ja Suomen valtio oli valmis uhraamaan Hännisen loppuiäkseen psykiatriselle osastolle . Opetusministeriö järjesti koululle, oppilaille ja opettajille kuntouttavaa kriisiterapiaa mutta vaikka laillisesti Hänninen oli syytön, Hänninen jätettiin ilman apua ja eristettiin. Hän sai useita kehotuksia lähteä koulusta ja siirtyä elämään psykiatrisella osastolla muiden yhteiskuntaan sopeutumattomien kanssa.
The definitive documentary on psychotropic drugging - this is the story of the high-income partnership between drug companies and psychiatry which has created an $80 billion profit from the peddling of psychotropic drugs to an unsuspecting public.
Persoonallisuushäiriöiset opettajatkin samaistuvat juuri kiusaajaan eivätkä kiusattuun.
Kiusattu tuntuu heistä äärettömän vastenmieliseltä ja halveksittavalta raukalta. Jota täytyy "koulia".
Asetta ylpeästi ja rohkeasti esittelevä nuori mies voi tuntua itseään pönkittävälle polisille mitä parhaimmalta poliisiainekselta.
Suomalaisessa kulttuurissa on ollut hyvin sairaalloinen vahvan lapsen ihanne. Joka kestää mitä tahansa.
Yksi johtopäätös olisi tehtävä.
Vihdoinkin.
Poliisit pitäisi testata laajasti kehitetyillä psykopaattien tunnistustesteillä, joita on kehitetty Amerikassa ja Isossa Britanniassa.
Myös opettajat tulisi testata. Eivät nuoret ole ainoita uhkia, vaan persoonallisuushäiriöiset virkamiehet nuorten opastajina ovat myös vakava ja jatkuvasti vaikuttava uhka. Opettajia ei valvota lainkaan vaikka heillä on painava vastuuasema.
Liian tavallinen mies
Hannu ei löydä naista, vaikka hänessä ei ole mitään vikaa. Ehkä syy onkin juuri siinä.
"Mikä vika sinussa on, kun ei ole ketään löytynyt?" on pari hyvää tarkoittavaa sukulaista joskus kysynyt Hannulta.
Hannu tietää, että se on vitsi, mutta silti se loukkaa. Hannu on noin nelikymppinen eikä ole koskaan seurustellut. Yksi ja sama ajatus on tullut mieleen monta kertaa: Miksi en löydä itselleni seurustelukumppania? Joku ihan tavallinen nainen riittäisi.
Hannu haaveilee siitä, että joku koskettaisi.
Hän on vaaleatukkainen, silmälasipäinen, keskimittainen mies. Ylipainoa ei ole. Usein hän pukeutuu silitettyyn paitaan ja pikkutakkiin. Käy suihkussa päivittäin. Iho on siisti, hammasrivistö suora ja valkoinen.
"Tiedän, etten ole atleettivartaloinen lihaskimppu, mutta mielestäni aika tavallisen näköinen."
Kun Hannu katsoo peiliin, hän saattaa miettiä, onko hän ruma. Pitäisikö hankkia piilolinssit? Auttaisiko tukan värjääminen? Mitä naiset haluavat?
Hannulla on netissä sinkkuprofiili. Vuoden sisällä hän on saanut kymmenisen viestiä, joissa sanotaan, että "vaikutat kivalta tyypiltä, kerro lisää itsestäsi."
Hannukin on parin viime vuoden aikana lähettänyt toistakymmentä treffipyyntöä. Yleensä hänet on tyrmätty jo ensimmäisen viestin jälkeen tai vastausviestiä ei ole koskaan tullut.
"Silloin tuntuu, etten ole saanut edes mahdollisuutta. Vuoden aikana olen saanut yhden vastauksen", Hannu sanoo.
Pariin vuoteen hän ei ole käynyt nettiprofiilissaan ollenkaan, jotta ei tulisi enempää pettymyksiä.
Viimeksi Hannu on päässyt treffeille asti lokakuussa 2008.
"Ne olivat illallistreffit ravintolassa. Puhuimme harrastuksista, perhetaustasta ja jotain yleistä musiikki- ja elokuvamauista", Hannu muistelee.
"Mielestäni ilta meni hyvin. En olisi voinut tehdä mitään toisin."
Ilta päättyi kuitenkin pettymykseen. Satoi kaatamalla. Herrasmiehenä Hannu tarjosi naiselle suojaa sateenvarjon alla metroasemalle asti. Erotessa hän kysyi, haluaisiko nainen lähteä jonakin päivänä vaikkapa kahville.
"Ei olla ehkä samantyyppisiä", nainen vastasi ehdotukseen.
Kaverien "kyllä se oikea vielä löytyy" -kommentit alkavat tuntua aika tyhjiltä.
"Ihastun helpoiten tavallisennäköiseen naapurintyttöön, joka ei laittaudu liikaa", Hannu sanoo.
"Kyllä nainen saa olla nainen, mutta en hirveästi kiinnitä huomiota pitsipaitoihin tai hameisiin."
Hannusta tuntuu hassulta luetella naiselle asettamiaan ulkonäkökriteereitä, sillä hän uskoo olevansa aika joustava, jos muuten mukava nainen löytyisi.
Tärkeintä on, että kumppani olisi rauhallinen, ulkoilusta pitävä ja avoin. "Ei mikään bailaaja", Hannu luettelee.
Se on tärkeää, sillä Hannu ei juo alkoholia ollenkaan.
"Lopetin, koska en tarvitse alkoholia mihinkään."
Hän ei kuitenkaan katsoisi pahalla seurustelukumppanin kohtuullista juomista.
"Voisi kuvitella, että raittiuteni olisi jopa etu naismarkkinoilla. Jos ainoa keino löytää naissuhde on kolmen promillen humalassa pikkutunneilla ravintolassa, se ei ole minua varten."
Seksi on yksi iso kysymys.
Sitä Hannu ei ole koskaan harrastanut kenenkään kanssa.
Kun poikuus on tallella vielä lähes nelikymppisenä, se lisää miehen epätoivoa.
"Pistää miettimään, olenko ollenkaan normaali mies."
Ainoan naisen kosketuksen Hannu saa parturissa.
Välillä Hannu joutuu kuuntelemaan, kun hänen kaverinsa rehvastelevat seksikokemuksillaan. Hän toivoo aina, ettei kukaan vain kysyisi häneltä mitään.
"Olisi pitänyt hoitaa ensimmäinen seksikokemus pois päiväjärjestyksestä jo parikymppisenä. Opiskeluaikana olin kuitenkin auttamattoman ujo eikä asialla tuntunut olevan kiire."
Mitenköhän mies selviäisi, jos tilaisuus seksiin tulisi?
"Jännittäisi lähinnä se, miten kumppani suhtautuisi kokemattomuuteeni", Hannu sanoo.
Hän on kuitenkin sitä mieltä, että seksi kuuluu vasta vakiintuneeseen parisuhteeseen.
Vaikka seksi ei ole Hannulle ykkösasia, hän kaipaa naisen kosketusta siinä missä kuka tahansa. Hän uskoo olevansa hellä ja rakastettava mies.
Viimeksi Hannu on lukenut Riikka Pulkkisen Raja-kirjan ja toista maailmansotaa käsittelevän historiakirjan. Hän on sosiaalinen ja on sopeutunut aina hyvin työyhteisöihin. Hannulla on korkeakoulututkinto, ja hän tulee taloudellisesti hyvin toimeen. Lisäksi hän on terve, ja hänellä on kavereita.
Suhde lapsuudenperheeseen on läheinen, mutta tästä asiasta hän ei halua puhua vanhemmilleen.
"En ehkä halua tuottaa heille pettymystä", Hannu sanoo eikä siksi halua esiintyä omalla nimellään tässä jutussa.
Hän on sitä mieltä, että parisuhdemarkkinat ovat miehelle rankka pelikenttä.
"Ehkä minulta puuttuu joku karisma", Hannu pohtii.
Välillä Hannua tosissaan harmittavat naiset, jotka ottavat miehekseen mieluummin juopporetkun kuin hänen kaltaisensa, liian tavallisen miehen.
Hannun nimi on muutettu.
