torstai 29. syyskuuta 2011

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi VI


Ykkösdokumentti: Lääkkeitä terveille

Lääketeollisuus sanelee, mikä on sairaus ja miten sitä hoidetaan, väittää dokumentti Lääkkeitä terveille (Maladies à Vendre).

Lääkeyritykset ovat moninkertaistaneet tulonsa hyvin suunnitellulla markkinoinnilla ja keksimällä uusia sairauksia.

Dokumentti tulee telkusta uusintana lauantaina 1.10.2011 klo 12.40. YLE Areenasta ohjelman voi katsoa vielä muutaman viikon ajan telkkulähetyksen jälkeen.

OIKEUTTA PSYKIATRIAN UHREILLE !

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Suomi Post Mortem YLE Teemalla

Suomi Post Mortem on joukko lyhytelokuvia koulusurmien jälkeisestä Suomesta. YLE Teema esittää Uudessa Kinossa osan elokuvista. Lähetysajat ovat torstaina 22.9.2011 klo 23:00 ja uusinta maanantaina 26.9.2011 klo 0:10.

Joukossa on pari tosi mielenkiintoista elokuvaa. ”10-15 min keskustelua” kertoo Riina Hännisen tapauksesta ja ”Me kolme ja Alex” kysyy, ovatko koulukiusaajat nyky-yhteiskunnan menestyjiä.

Taiteilija Hänninen on teoksissaan käsitellyt myös psykiatriaa. Hänen viimeisin näyttelynsä, War Against Control, oli ja meni, mutta uusia tapahtumia on varmasti tulossa. Niistä voi ehkä kysyä taiteilijalta itseltään.

Riina Hänninen on Suomen valtion suorittama psykologinen koe, jossa yritettiin luoda tuottavampaa ihmistä työvoimaksi. Hänet on altistettu erilaisille psyykettä muokkaaville kokeille ja lääkkeille alkaen vuodesta 1985. Kasvatus tapahtui kuluttajayhteiskunnan aivopesun alaisena, 90-luvun laman kourissa, altistaen häntä erilaisille yhteisöväkivallan muodoille ja institutionaalisille "normaalius"-kokeille. Edellisin koe jossa Riina Hänninen pidätettiin koulumurhaajaepäiltynä vuoti osaltaan julkisuuteen ja Suomen valtio oli valmis uhraamaan Hännisen loppuiäkseen psykiatriselle osastolle . Opetusministeriö järjesti koululle, oppilaille ja opettajille kuntouttavaa kriisiterapiaa mutta vaikka laillisesti Hänninen oli syytön, Hänninen jätettiin ilman apua ja eristettiin. Hän sai useita kehotuksia lähteä koulusta ja siirtyä elämään psykiatrisella osastolla muiden yhteiskuntaan sopeutumattomien kanssa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

maanantai 19. syyskuuta 2011

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi V

Amerikkalainen dokumentti The Marketing of Madness paljastaa järkyttäviä asioita psykiatriasta, lääketeollisuudesta ja psyykenlääkkeistä. Kestoltaan lähes kolmetuntisen dokumentin voi katsoa vaikka Youtubesta.

The definitive documentary on psychotropic drugging - this is the story of the high-income partnership between drug companies and psychiatry which has created an $80 billion profit from the peddling of psychotropic drugs to an unsuspecting public.

Dokumentin on tuottanut Citizens Commission on Human Rights, Los Angelesissa päämajaansa pitävä skientologiaan sidoksissa oleva järjestö. Kyseessä olevan ryhmän tuottamaan materiaaliin kannattaa suhtautua kriittisesti. Skientologit vastustavat psykiatriaa, koska heidän oma järjestelmänsä on ristiriidassa länsimaisen lääketieteen kanssa. Dokumentti on kaikesta huolimatta erittäin mielenkiintoinen, eikä tekijöiden mahdollinen salainen agenda poista sitä tosiasiaa, että psykiatriassa ja lääketeollisuudessa on tapahtunut väärinkäytöksiä ja niitä tapahtuu edelleen.

OIKEUTTA PSYKIATRIAN UHREILLE !

maanantai 12. syyskuuta 2011

Mielenvikaiset opettajat ja lääkärit

Opettajat ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin ihmiset. Joukkoon mahtuu enemmän tai vähemmän mielenvikaisia tapauksia. Työtovereiden ja muiden aikuisten voi olla mahdotonta tunnistaa miellyttävän ulkokuoren taakse kätkeytyvää pahantekijää. Uhriksi joutunut lapsi tai nuori kyllä näkee asian todellisen puolen. Systeemiin sisään päässeestä mädästä yksilöstä on vaikea päästä eroon. Opettajan virka kun on käytännössä elinikäinen suojatyöpaikka. Arhi Kuittinen kirjoittaa:

Persoonallisuushäiriöiset opettajatkin samaistuvat juuri kiusaajaan eivätkä kiusattuun.

Kiusattu tuntuu heistä äärettömän vastenmieliseltä ja halveksittavalta raukalta. Jota täytyy "koulia".

Asetta ylpeästi ja rohkeasti esittelevä nuori mies voi tuntua itseään pönkittävälle polisille mitä parhaimmalta poliisiainekselta.

Suomalaisessa kulttuurissa on ollut hyvin sairaalloinen vahvan lapsen ihanne. Joka kestää mitä tahansa.

Yksi johtopäätös olisi tehtävä.

Vihdoinkin.

Poliisit pitäisi testata laajasti kehitetyillä psykopaattien tunnistustesteillä, joita on kehitetty Amerikassa ja Isossa Britanniassa.

Myös opettajat tulisi testata. Eivät nuoret ole ainoita uhkia, vaan persoonallisuushäiriöiset virkamiehet nuorten opastajina ovat myös vakava ja jatkuvasti vaikuttava uhka. Opettajia ei valvota lainkaan vaikka heillä on painava vastuuasema.

En tiedä miten opettajakoulutukseen hakeutuvien soveltuvuutta vaativaan ja vastuulliseen ammattiin testataan. Testataanko hakijoiden persoonallisuutta ollenkaan ? Oman kokemukseni perusteella opettajiksi on päässyt sellaisia henkilöitä, joiden oikea paikka olisi mahdollisimman kaukana muista ihmisistä.

Entä miten lääkäriksi tai terapeutiksi haluavat testataan ? Minua Kupittaan sairaalassa ”hoitanut” psykiatri oli todella sadistinen henkilö, joten ilmeisesti herkkää ja haurasta ihmismieltä pääsee sorkkimaan kuka tahansa pääsykoekirjat ulkoa oppinut hirviö.

Koulukiusaaminen ei ole este esimerkiksi mielisairaanhoitajan ammattiin. Tarkennan: kiusatuksi joutuminen on este, jos mielenterveys on mennyt, mutta entinen koulukiusaaja kyllä ammattiin pääsee.

Sosiaalityöntekijöiden asenteet on jo tutkittu.

Ei riitä, että vain ammatteihin pyrkivät testataan. Myös ammateissa työskentelevät pitäisi testata säännöllisin väliajoin. Niin jäisi kiinni myös aiemmilta testaajilta huomaamatta jääneet tapaukset.

Tiedätkö minkälainen henkilö lääkärisi tai terapeuttisi oikeasti on ? Jos tietäisit, antaisitko hänen enää sorkkia mieltäsi ?

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 6. syyskuuta 2011

Hyvä mies jää yksin

Nynny on masentunut. Motivaatio on nollassa. En ole pitkään aikaan saanut mitään tehtyä. Työpöydällä odottaa useampi keskeneräinen blogiteksti ja kommentteihin pitäisi vastailla, mutta mikään ei onnistu. Masennus voi pahimmillaan invalidisoida, ja nyt ei olla kaukana siitä.

Yksin jääminen on monen hyvän miehen tragedia. Vaikka nykyään on vaikea uskoa, olin minäkin nuorempana hyvä mies, hellä ja rakastettava. En vain koskaan saanut tilaisuutta näyttää sitä.

Liian tavallinen mies

Hannu ei löydä naista, vaikka hänessä ei ole mitään vikaa. Ehkä syy onkin juuri siinä.

"Mikä vika sinussa on, kun ei ole ketään löytynyt?" on pari hyvää tarkoittavaa sukulaista joskus kysynyt Hannulta.

Hannu tietää, että se on vitsi, mutta silti se loukkaa. Hannu on noin nelikymppinen eikä ole koskaan seurustellut. Yksi ja sama ajatus on tullut mieleen monta kertaa: Miksi en löydä itselleni seurustelukumppania? Joku ihan tavallinen nainen riittäisi.

Hannu haaveilee siitä, että joku koskettaisi.

Hän on vaaleatukkainen, silmälasipäinen, keskimittainen mies. Ylipainoa ei ole. Usein hän pukeutuu silitettyyn paitaan ja pikkutakkiin. Käy suihkussa päivittäin. Iho on siisti, hammasrivistö suora ja valkoinen.

"Tiedän, etten ole atleettivartaloinen lihaskimppu, mutta mielestäni aika tavallisen näköinen."

Kun Hannu katsoo peiliin, hän saattaa miettiä, onko hän ruma. Pitäisikö hankkia piilolinssit? Auttaisiko tukan värjääminen? Mitä naiset haluavat?

Hannulla on netissä sinkkuprofiili. Vuoden sisällä hän on saanut kymmenisen viestiä, joissa sanotaan, että "vaikutat kivalta tyypiltä, kerro lisää itsestäsi."

Hannukin on parin viime vuoden aikana lähettänyt toistakymmentä treffipyyntöä. Yleensä hänet on tyrmätty jo ensimmäisen viestin jälkeen tai vastausviestiä ei ole koskaan tullut.

"Silloin tuntuu, etten ole saanut edes mahdollisuutta. Vuoden aikana olen saanut yhden vastauksen", Hannu sanoo.

Pariin vuoteen hän ei ole käynyt nettiprofiilissaan ollenkaan, jotta ei tulisi enempää pettymyksiä.

Viimeksi Hannu on päässyt treffeille asti lokakuussa 2008.

"Ne olivat illallistreffit ravintolassa. Puhuimme harrastuksista, perhetaustasta ja jotain yleistä musiikki- ja elokuvamauista", Hannu muistelee.

"Mielestäni ilta meni hyvin. En olisi voinut tehdä mitään toisin."

Ilta päättyi kuitenkin pettymykseen. Satoi kaatamalla. Herrasmiehenä Hannu tarjosi naiselle suojaa sateenvarjon alla metroasemalle asti. Erotessa hän kysyi, haluaisiko nainen lähteä jonakin päivänä vaikkapa kahville.

"Ei olla ehkä samantyyppisiä", nainen vastasi ehdotukseen.

Kaverien "kyllä se oikea vielä löytyy" -kommentit alkavat tuntua aika tyhjiltä.

"Ihastun helpoiten tavallisennäköiseen naapurintyttöön, joka ei laittaudu liikaa", Hannu sanoo.

"Kyllä nainen saa olla nainen, mutta en hirveästi kiinnitä huomiota pitsipaitoihin tai hameisiin."

Hannusta tuntuu hassulta luetella naiselle asettamiaan ulkonäkökriteereitä, sillä hän uskoo olevansa aika joustava, jos muuten mukava nainen löytyisi.

Tärkeintä on, että kumppani olisi rauhallinen, ulkoilusta pitävä ja avoin. "Ei mikään bailaaja", Hannu luettelee.

Se on tärkeää, sillä Hannu ei juo alkoholia ollenkaan.

"Lopetin, koska en tarvitse alkoholia mihinkään."

Hän ei kuitenkaan katsoisi pahalla seurustelukumppanin kohtuullista juomista.

"Voisi kuvitella, että raittiuteni olisi jopa etu naismarkkinoilla. Jos ainoa keino löytää naissuhde on kolmen promillen humalassa pikkutunneilla ravintolassa, se ei ole minua varten."

Seksi on yksi iso kysymys.

Sitä Hannu ei ole koskaan harrastanut kenenkään kanssa.

Kun poikuus on tallella vielä lähes nelikymppisenä, se lisää miehen epätoivoa.

"Pistää miettimään, olenko ollenkaan normaali mies."

Ainoan naisen kosketuksen Hannu saa parturissa.

Välillä Hannu joutuu kuuntelemaan, kun hänen kaverinsa rehvastelevat seksikokemuksillaan. Hän toivoo aina, ettei kukaan vain kysyisi häneltä mitään.

"Olisi pitänyt hoitaa ensimmäinen seksikokemus pois päiväjärjestyksestä jo parikymppisenä. Opiskeluaikana olin kuitenkin auttamattoman ujo eikä asialla tuntunut olevan kiire."

Mitenköhän mies selviäisi, jos tilaisuus seksiin tulisi?

"Jännittäisi lähinnä se, miten kumppani suhtautuisi kokemattomuuteeni", Hannu sanoo.

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että seksi kuuluu vasta vakiintuneeseen parisuhteeseen.

Vaikka seksi ei ole Hannulle ykkösasia, hän kaipaa naisen kosketusta siinä missä kuka tahansa. Hän uskoo olevansa hellä ja rakastettava mies.

Viimeksi Hannu on lukenut Riikka Pulkkisen Raja-kirjan ja toista maailmansotaa käsittelevän historiakirjan. Hän on sosiaalinen ja on sopeutunut aina hyvin työyhteisöihin. Hannulla on korkeakoulututkinto, ja hän tulee taloudellisesti hyvin toimeen. Lisäksi hän on terve, ja hänellä on kavereita.

Suhde lapsuudenperheeseen on läheinen, mutta tästä asiasta hän ei halua puhua vanhemmilleen.

"En ehkä halua tuottaa heille pettymystä", Hannu sanoo eikä siksi halua esiintyä omalla nimellään tässä jutussa.

Hän on sitä mieltä, että parisuhdemarkkinat ovat miehelle rankka pelikenttä.

"Ehkä minulta puuttuu joku karisma", Hannu pohtii.

Välillä Hannua tosissaan harmittavat naiset, jotka ottavat miehekseen mieluummin juopporetkun kuin hänen kaltaisensa, liian tavallisen miehen.

Hannun nimi on muutettu.

Samalla koko ajan kasvava joukko vanhempia naisia jää yksin, kun vaatimukset vain kasvavat iän myötä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !