lauantai 19. kesäkuuta 2010

Keinot ovat vähissä

Tässä on Yhteiskunnan hyväksymiä keinoja, joita kiusaamisen uhrilla on käytössään:

Alistuminen
Anteeksiantaminen
Rukoileminen
Vaikeneminen
Itkeminen
Unohtaminen
Välittämättä oleminen
Psykiatrinen hoito
Masennuslääkkeet
Alkoholi
Huumeet
Itsemurha
Joukkomurha*

Yhteiskunta ei hyväksy vastarintaa. Se on kuitenkin ainoa keino millä voin enää selviytyä. Voin käyttää kahta vastarinnan muotoa. Ne ovat kirjoittaminen ja suora toiminta.

En hallitse kirjoittamisen jaloa taitoa. Tämä on niin turhauttavaa. Katsoa tyhjää ruutua, kirjottaa muutama sana, pyyhkiä ne pois, miettiä mitä ihmettä tähän kirjoittaisi. Olisi minulla paljon asiaa. On tässä vuosien aikana kertynyt huomattava määrä ajatuksia, jotka pitäisi kirjoittaa teksteiksi ja julkaista. Tärkeitä asioita, havaintoja ja ideoita, joista ei ole koskaan puhuttu julkisuudessa. Hiljaista tietoa, jonka vain minä tiedän, mutta josta olisi hyötyä kaikille kiusatuille. Ja hyötyä koko yhteiskunnalle, mutta minun mielipiteeni eivät ole ketään koskaan kiinnostaneet.

Suora toiminta tuntuu hyvältä. Kosto on suloinen, sanotaan. Niin se on. Kiusatun vastaisku on oikeutettu, kun se kohdistuu oikeutettuun kohteeseen. Suora toiminta suunnataan siihen, mitä yhteiskunta eniten arvostaa: rahaan. Omaisuudella on parempi suoja kuin hengellä ja terveydellä. Media myös rakastaa raflaavia juttuja. Nasselaukullinen nyrkinkokoisia kiviä sai puolet enemmän palstatilaa kuin Viikinki Halmeen kuolema. Taistelu saa julkisuutta ja hyppää ihmisten silmille aamukahvipöydässä.

On turha nillittää, että on olemassa lukuisia laillisia keinoja. Ihan kuin en olisi jo kokeillut niitä. Ne eivät toimineet. No, kirjoittaminen on laillista. Kunhan kirjoitetaan lain sallimissa rajoissa. Laillisuus ei minua kiinnosta. Jos haluan kirjoittaa jostain, niin sitten kirjoitan. Olisi todellinen neronleimaus poliisilta sulkea tämä blogi. Sitten ei jäisi kuin yksi keino, suora toiminta.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

* Luit ihan oikein. Joukkomurha ON yhteiskunnan hyväksymä keino, koska niin moni taho hyötyy siitä. Kirjoitan siitä vielä joskus jos jaksan.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Älä luota yhteiskuntaan, älä kirjoita ministerille !

Opetusministerin erityisavustajan vastaus 6.4.2010
Hyvä *****,

Kiitos viestistäsi opetusministeri Henna Virkkuselle, missä kiinnität huomiota tärkeään asiaan. Opetusministeri Virkkusen pyynnöstä vastaan Sinulle ja pahoittelen tosiaan vastauksen viivästymistä.

Viestistäsi käy ilmi, että olet elämäsi aikana kokenut paljon ikäviä asioita. Onkin hyvä todeta, että mahdolliseen masennukseen löytyy yleensä ammattiapua. Koulukiusaamisen osalta voi todeta, että sen suhteen on aina noudetettava nollatoleranssia. Mitään kiusaamista ei saa hyväksyä.

Koulukiusaamisen vähentämiseksi onkin viime aikoina tehty paljon työtä. Tuloksia on saatu aikaan, mutta sen karsiminen kokonaan pois on vaikeaa. Asennekasvatus on keskeistä, kuten myös kiusaamisesta puhuminen. Asiaan kiinnitetään huomiota eri hallinnonalojen toimesta, opetusministeriön KiVa Koulu-ohjelman kautta ja esimerkiksi terveydenhuollon kautta. Terveystarkastuksissa tullaankin entistä selkeämmin kysymään, onko oppilas ollut kiusaamisen kohteena tai toiminut itse kiusaajana. Asetuksessa (380/2009 neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta) velvoitetaan nimenomaan kiinnittämään huomiota lähisuhdeväkivallan ja koulukiusaamisen ehkäisyyn.

Mitään kiusaamista ei saa hyväksyä.

Ystävällisin terveisin,

Laura Rissanen
Opetusministerin erityisavustaja

Tyypillistä lässynläätä. Ikävää kun on tapahtunut ikäviä asioita, kiusaamista ei saa hyväksyä, mutta nykyään asiat ovat paremmin, joten mene hoitoon, syö lääkkeesi, hyväksy kohtalosi ja ole hiljaa.

Jos Pekka-Eric ja Matti olisivat pyytäneet apua ministeriltä, ja saaneet samanlaisen vastauksen, olisivatko teot jääneet tekemättä ? Olen täysin varma, että tälläkin hetkellä täällä Suomessa usea kiusattu pohtii todella synkkää asiaa. Tässä tilanteessa, kun valtaapitävät lässyttävät ja poliisi vainoaa kiusattuja, on täysin varmaa, että jotain todella pahaa tulee vielä tapahtumaan. Silloin voin taas kylmästi todeta: Ihan normi päivä.

Maailma olisi parempi paikka ilman Henna Virkkusen kaltaisia vihjeettömiä lässyttäjiä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Luota yhteiskuntaan, kirjoita ministerille !

Opetusministeri Henna Virkkuselle 24.1.2010

Arvoisa opetusministeri,

Kansanedustaja *****n sisko ***** kertoi, että te olitte keskustelleet tilanteestani. ***** otti asian hoidettavakseen sen jälkeen, kun minut pidätettiin kostoiskusta Turun käräjäoikeuteen. Hän sanoi, että te olitte kiinnostunut tapauksestani ja olitte pyytänyt jos minä voisin kirjoittaa kokemuksistani. Valitettavasti olen vaikeasti masentunut ja kirjoittaminen on siksi kovin työlästä, olen parempi puhumaan. Minulla on tällä hetkellä yksi teksti valmiina, jonka voitte lukea blogistani. Seuraavaksi aion kirjoittaa sinne tekstin, jossa käsittelen keinoja kiusaamisen estämiseksi.

Olen nyt 34-vuotiaana tien päässä. Nyt on tapahduttava muutos. Yhteiskunnan on vihdoin kuunneltava mitä asiaa minulla on. On täyttä tuskaa seurata keskustelua koulukiusaamisesta, koska asiaa ammatikseen pohtivilla ei ole mitään käsitystä mistään. Kaikki toimenpiteet ovat pelkkää tyhjää lässytystä. Olen tutustunut esimerkiksi KiVa Koulu -ohjelmaan, ja se on mielestäni huono vitsi. Siitä ei olisi ollut apua minulle. PISA-tutkimuksen väite suomalaisesta koulusta maailman parhaimpana on henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan.

Tässä on viisi keskeistä asiaa :

1. Koulukiusaaminen. Tavoitteena kiusaamisen loppuminen kouluissa tai peruskoulun loppu.

2. Psykiatria. Se aiheutti peruuttamatonta tuhoa. Nykyinen lääkärini sanoo, että minulla ei ollut mielenterveysongelmia kun minut ysiluokalla lähetettiin psykoterapiaan.

3. Syrjäytyminen. Taloudellinen ja sosiaalinen. Kansaneläkkeellä pysyy hengissä mutta ei voi elää.

4. Feminismi. Sen valheet tekivät minusta helpon uhrin. Sen valheet estävät näkemästä ketkä ovat todellisia uhreja. Sen valheet ovat tehneet minusta ns. Uuden miehen, ja johtanut seksuaaliseen syrjäytymiseen.

5. Hyvitys / kosto. Vaadin hyvitystä. Enää ei anteeksipyyntö riitä. Kukaan ei ole koskaan edes pyytänyt anteeksi yhtään mitään, eikä kukaan ei ole koskaan joutunut vastuuseen, vaikka kiusaaminen ja sitä seurannut psykiatrinen ”hoito” on tuhonnut elämäni.

Vihani tätä yhteiskuntaa kohtaan on käsittämättömän syvää, ja viha syvenee jatkuvasti. Yö putkassa ja päivä kuulusteluissa oli helvetillinen. Poliisi kohteli minua törkeästi. Tietokoneen takavarikoiminen oli äärimmäinen nöyryytys. Siellä oli tekstejä jotka olen kirjoittanut vain itseäni varten, ja nyt ne ovat poliisin hallussa ja niitä tullaan käyttämään minua vastaan. Seuraavaksi sama käräjäoikeus rankaisee minua. Tämä on äärimmäisen epäoikeudenmukaista. Uskotteko te että kestän ikuisesti alistamista ja nöyryyttämistä ? Toivottavasti te vaikutusvaltaisena henkilönä voitte auttaa minua.

Terveisin

*****

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Rikoskomisario: ”Ilkivalta on vahva kannanotto”

Torstai 17. joulukuuta 2009

Opetuspalvelukeskuksen tuhotyö selvisi samalla
Oikeustalon ikkunoita rikkonut suuttui koulukiusaamissyytteiden hylkäämisestä
Turun Sanomat
SEPPO SUDENNIEMI

Turun oikeustalon ikkunoita maanantaina aamuyöllä rikkonut 35-vuotias turkulaismies kertoi poliisille tehneensä tihutyön protestiksi koulukiusaamisjuttua koskevien syytteiden hylkäämisestä. Mies ei liity mitenkään Turun käräjäoikeuden viime viikolla antamaan kiusaamisjuttupäätökseen. Tekijä kuitenkin sanoi suuttuneensa tuomiosta, koska oli itse jatkuvan kiusaamisen kohteena kouluaikoinaan. Mies meni yöllä yhden jälkeen oikeustalon pihalle ja paiskoi betoninkappaleita ikkunoihin. Rikki meni seitsemän julkisivun ikkunaa, joista muutama oli isoja, yksi yli kolme metriä korkea ja kaksi ja puoli metriä leveä. Kaikki ikkunat olivat melko kookkaita ja yksi niistä oli panssarilasi-ikkuna. Partiopoliisit olivat yöllä palaamassa viereiselle poliisitaloIle, kun he näkivät huppupäisen miehen tulevan pihalta. Poliisien epäilys heräsi ja he pysähtyivät kysymään mitä mies oli pihalla puuhannut. Mies lähti juoksemaan pakoon, mutta poliisit juoksivat hänet kiinni ja kohta ilkivalta selvisi.

Oikeustalo saanut olla rauhassa

Vahtimestari Juha Merilän mukaan 12 vuotta vanhaan oikeustaloon ei tätä ennen ole kohdistunut näin tuhoisaa toimintaa. Pari vuotta sitten pihan roskapönttöihin liimattiin islamilaisten maahanmuuttajien vastaisia rasistisia lappuja, mutta muuten ei paikkoja ole rikottu. - Onneksi on tuplaikkunat eikä mies saanut sisempää rikki, vaikka ulompaankin on täytynyt kohdistua voimakkaita iskuja. Jos sisempi olisi rikkoutunut, olisi nyt aika kylmä. Juttua tutkivan rikoskomisarion Vesa Aaltosen mukaan pidätettyä miestä kuulusteltaessa selvisi toinenkin vahingonteko. Lauantaina aamuyöllä kaupungin opetuspalvelukeskuksesta Puutarhakadun varrella oli rikottu viisi ikkunaa. - Hän otti koulukiusaamistuomion hyvin raskaasti, koska omat kouluajat muistuivat mieleen. Hän koki, että koululaitos ei puutu riittävän tehokkaasti kiusaamisjuttuihin. Ilkivalta on vahva kannanotto eikä siihen pidä ryhtyä, vaikka kuinka harmittaisi, Aaltonen totesi. Rikkojalla ei ole aiempaa rikosrekisteriä ja hän on päässyt jo vapaalle jalalle.

Asianomistaja ja syyttäjä valittivat

Turun käräjäoikeuden laamanni Erkki Hämäläinen ei keskiviikkona tiennyt, saadaanko uudet lasit jouluksi. Nyt ikkunat on paikattu väliaikaisesti. - Ei tällaisella tempauksella mitään voiteta. Tuskin tekijä edes rikkoessaan ymmärsi, minkälaisen vahingon hän itselleen aiheutti. Ikkunoiden uusiminen on kallista, Hämäläinen totesi. Kiusaamisjutun syyttäjä Jonna Ryynänen kertoi jättäneensä keskiviikkona ilmoituksen tyytymättömyydestä käräjäoikeuden päätökseen. Juttu siirtyy hovioikeuden puntaroitavaksi. - Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että kiusaamista oli tapahtunut vain tietyn ajan, mutta syyttäjän mielestä sitä tapahtui koko ala-asteen ajan. Näytön punnitsemiseksi on syytä lähteä eteenpäin, Ryynänen katsoi. Myös asianomistaja ilmoitti keskiviikkona valittavansa hovioikeuteen. Turkulaista Cygnaeuksen alakoulua koskeva kiusaamisjuttu on ennakkojuttu siitä, minkälainen on opettajan vastuu kiusaamistapauksessa. Lain mukaan koulun on taattava työrauha ja koskemattomuus jokaiselle oppilaalle. Syytteen mukaan rehtorit, opettajat ja ruotsinkielinen koulutoimenjohtaja eivät tehneet riittävästi kiusaamisen kitkemiseksi eivätkä ohjanneet siihen riittävästi resursseja. Käräjäoikeus katsoi opettajien toimineen virkavelvollisuuksiensa mukaisesti ja puuttuneen kiusaamistapaukseen.

[kuvateksti] Oikeustalon ikkunat on paikattu väliaikaisesti. Vielä on epävarmaa saadaanko ikkunat uusittua ennen joulua.




Tästä alkoi taisteluni yhteiskuntaa vastaan. Käräjäoikeuden päätös ja koulun/opetustoimen edustajien ylimielinen esiintyminen julkisuudessa ylittivät sietokykyni. 12.12.2009 tein iskun opetuspalvelukeskukseen ja 14.12.2009 käräjäoikeuteen, jossa minut pidätettiin kun olin poistumassa paikalta.

Mikä saa 34-vuotiaan tekemään tällaista ? Se tulee vielä harvinaisen selväksi tässä blogissa, tavalla jota kukaan muu ei ole koskaan tässä maassa tehnyt.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Jotain on mennyt pahasti vikaan

Yhteiskunta, jossa kidutetaan lapsia henkisesti ja fyysisesti, ei ansaitse armoa. Minäkään en armoa lapsena saanut, kun jouduin järjestelmällisesti kiusatuksi koko peruskoulun ajan aina yhdeksännen loppuun asti. Miksi on täysi mahdottomuus taata lapselle turvallinen kouluympäristö ? Minulla oli oikeus koulunkäyntiin ilman häiriöitä, mutta te poljitte oikeuteni. Tein aina kaiken oikein, juuri niinkuin opettajat käskivät. Olin ahkera, tunnollinen ja kiltti, läksyt oli aina tehtynä, juuri niinkuin opettajan ihanneoppilas tekee. Minulle luvattiin loistava tulevaisuus.

Kiusattuna tein sen mitä oli käsketty: kerroin aina aikuiselle. Koskaan en puolustautunut. En saanut puolustautua, se kiellettiin minulta täysin. Ainoa mitä sain tehdä oli kertoa opettajalle. Mutta kertominen ei auttanut. Kiusaajat tulivat aina, ja aina tuli uusia kiusaajia. Koulu oli täysin hampaaton ongelman edessä. Eikö minun kahden vuosikymmenen takaisesta tragediasta ole mitään opittu ? Kiusaamisen ehkäiseminen annetaan muiden oppilaiden tehtäväksi. Siis näin on aina opetettu: jos näet että jotain kiusataan niin mene väliin ja estä kiusaajia. Miksi kiusattu on niin passiivisessa roolissa ? Kiusatun ainoaksi asiaksi annetaan aikuiselle kertominen. Miksi kiusattu ei saa puolustaa itseään, miksi kiusattu pakotetaan alistumaan ? Ei tämä maailma niin toimi. Vahvempi ottaa aina paikkansa. Ottaa siltä kuka alistuu.

Luulette että kiusaaminen on vain tapahtuma, kun kiusaajat tulevat ympärille pilkkaamaan, haukkumaan, irvailemaan, tönimään. Ja muuten kaikki on hyvin. Mutta kun ei ole. Muut, siis oppilaat ja useat opettajatkin, pitivät minua aina muita huonompana, vähempiarvoisena. Enkä tarkoita arvosanoja, keskiarvo oli lähellä yhdeksää. Olin muiden silmissä nörtti, nahjus, hyljeksitty. Tönimistä, pilkkaamista, halveksuntaa. Saavutusteni mitätöintiä. Halveksivia katseita. Anteeksi että olin olemassa.

Tajuatteko te miten vahingollista koulukiusaaminen on ? Uhri on lapsi. Siis lapsi, sitäkö te ette käsitä ? Juuri lasta pitäisi suojella kaikelta pahalta. Rikoksentekijänä lapsi on kaikkein julmin. Jos aikuinen tekee jotain edes vähän vastaavaa, niin siitä joutuu vankilaan. Silti niin kiusaajat kuin myös opettajat sanoivat sitä leikiksi.

Yhdeksännen luokan lopussa koulu löysi ratkaisun: syy on minussa. Kiusaajia ei koskaan rangaistu. Minut lähetettiin terapiaan. Te luulette että psykiatria on ratkaisu kaikkeen. Olisin silloin tarvinnut turvallisuutta, tukea, välittämistä ja ymmärrystä kriiseihin erikoistuneilta ammattilaisilta. Niitä en saanut. Olin vihainen kiusaajille. Minua kannustettiin puhumaan vihasta. Puhuin kunnes kaikki sanomani käännettiin minua vastaan. He pettivät ja nujersivat minut. Pakkohoitoa väärällä diagnoosilla. Hoidon takia menetin pienimmänkin mahdollisuuden palata ns. normaaliin elämään. He murskasivat minut täysin. Minä en sopinut heidän malliinsa nuoresta jolla on ongelmia. Minun olisi pitänyt olla runoja rustaava itsemurhaa hautova runkkaaja, mutta en ollut ja sitä he eivät voineet käsittää. Psykiatrian todelliset asiantuntijat ovat koettaneet korjata hoidosta aiheutuneita vaurioita jo toista vuosikymmentä. Mutta he eivät voi asialle mitään. Ja miten he edes voisivat, kun en pysty luottamaan heihin.

Te syytätte aina perhettä. Mutta en ole mikään alkoholistiyksinhuoltajan äpärä. Kotini ei ole koskaan ollut väkivaltainen. Kaikki paha on tullut kodin ulkopuolelta. En sovi tässäkään tavallisen ongelmaisen stereotyyppiin. Tässä on yksi suurimmista syistä miksi koen niin syvää vihaa yhteiskuntaa kohtaan. Perheeni teki kaikkensa jotta kiusaaminen olisi loppunut. Perheeni on aina ollut tukenani jotta saisin elää hyvää elämää. Mutta perheeni on joutunut kärsimään suunnattomasti vaikeuksieni takia. Perheeni on kärsinyt enemmän kuin minä itse, mutta he eivät uskalla näyttää sitä. He koettavat olla vahvoja minun takiani.

Elämäni ei pitänyt olla tällaista. Olen köyhä, kurja ja yksinäinen. Syrjäytynyt. Kituutan katkerana päivästä toiseen vailla päämäärää. En voi tehdä mitään mistä olen unelmoinut, kun rahaa ja elämänhalua ei ole. Olen niin arvoton että en saa edes visakorttia, vaikka raha-asiani olen aina tunnollisesti hoitanut. Teidän mielestänne minun pitäisi olla tyytyväinen ja hiljaa koska yhteiskunta elättää minut teidän verovaroilla. Mutta jos minun oikeuksiani olisi kunnioitettu, en olisi joutunut kiusaamisen uhriksi, eläisin normaalia elämää, tekisin töitä ja toteuttaisin unelmiani.

Miksi minun pitäisi enää noudattaa tämän yhteiskunnan sääntöjä ? Katsokaa nyt tilannettani. Olenko koskaan saanut kokea oikeudenmukaisuutta ? Tämän olen saanut vaikka tein juuri niinkuin käskettiin. Yhteiskunta on osoittanut minulle paikkani. Minulla ei ole mitään laillista keinoa hakea hyvitystä. Siihen en pysty että antaisin kaiken anteeksi ja vetäytyisin viettämään kurjaa loppuelämääni tyytyväisenä. Minä vaadin hyvitystä ! Te maksatte vielä. Luuletteko te että en uskalla ? Millään ei ole enää mitään väliä, koska minulla ei ole tulevaisuutta. Haluan nähdä teidän kärsivän aivan kuten olen itse kärsinyt ! Miten te voitte enää edes olettaa että toimin kuten tavallinen kansalainen ? Kaiken kokemani jälkeen yhteiskunta jatkaa simputtamista. Kukaan ei ole ottanut vastuuta. Onko kaikki kokemani vain omaa syytäni ?

(Kirjoitin tämän pari vuotta sitten. Jouduin muokkaamaan tekstiä julkaisua varten.)