Viimeinen lanka yhteisöön on katkeamassa

Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "Nynnypoika jäi ikuisesti yksin":

Näin monta kommenttia, eikä yksikään suoraan symppaa tai edes myönnä tekemiäsi teräviä havaintoja ja johtopäätöksiä tosiksi.

Päinvastoin, lähes jokainen kommentti pyrkii syyllistämään sinua ja osoittamaan että ongelmaan olisi olemassa joku laastarimainen pikaratkaisu.

Tämä ketju osoittaa sen surullisen täydellisen empatian puutteen joka useimmilla naisilla ja miehilläkin tuntuu olevan niitä kohtaan jotka kokevat todellista hätää. Tämä on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että naisten välitellään pystyvän todelliseen empatiaan. Usein empatia kuitenkin kohdistuu vain virallisiin uhriryhmiin: homoihin, maahanmuuttajiin, naisiin. Nynnypojille ei uhristatusta myönnetä.

Olet kärsimyksen kautta henkilökohtaisesti joutunut näkemään sellaisia pimeitä puolia ihmisyydessä joista useimmat ihmiset ovat onnellisen tietämättömiä.

Olet nähnyt jotain sellaista, joiden olemassaolon muut pyrkivät voimakkaasti kieltämään. He eivät tee sitä pahuuttaan, kokemuksiesi myöntäminen todeksi romauttaisi heidän maailmankuvansa. Et saa kuitenkaan enää käärmettä takaisin pussiin.

Tilanteesi ei ole helppo, koska tapasi olla yhteydessä muuhun ihmisyyteen on ollut älysi. Nyt jopa kokemasi ilmiselvästi todet kokemukset pyritään hiljentämään, joten et voi luottaa enää edes siihen että et marginalisoituisi edes älyllisellä tasolla. Viimeinen lanka yhteisöön on katkemassa.

Ketjuun kommentoinut parinvalintaan erikoistumassa oleva "asiantuntija" on esimerkki siitä miten raa'asti yhteiskunta toimii. Asiantuntijoiden todellinen funktio yhteiskunnassa on pyrkiä selittämään erilaisia ilmiöitä siten, ettei tavallisten ihmisten tarvitsi muuttaa liikaa mielipiteitään, ettei heidän tarvisisi ymmärtää miten asiat oikeasti ovat. Katso vaikka talousasiantuntijoita joita haastatellaan televisiossa.

Olen ollut samantyyppisessä, en tosin yhtä pahassa, jamassa, eikä tie ulos edes minulla ollut helppo. Mitään pikaratkaisuja ei ole. Mutta olet nähnyt syitä negatiivisille kokemuksillesi, ja tuo ymmärrys on vapauttanut energiaa. Pyri käyttämään se itsesi kehittämiseen äläkä itsetuhoisasti tai tuulimyllyjä vastaan taisteluun.

Itselläni tie ulos löytyi, että aloin kiinnostua laajemmin siitä miten ihmiset oikeasti todellisuudessa käyttäytyvät. En inttämään siitä netissä, vaan keräämään todellista tietoa ja uskomaan vain omia silmiäni. Mielenkiintoisia asioita löytyy apinoiden käyttäytymisestä, psykologiasta jne. ja ihan vain tarkkailemalla ihmisiä.

Yksi joka muutti elämäni oli Keith Johnstone: Impro, erityisesti sen statuksia koskeva luku. Suosittelen lukemaan myös kirjan Rampage: The Social Roots Of School Shootings. Sen loppuosan suositukset ovat paskaa, mutta siinä on erittäin mielenkiintoisia havaintoja kiusaamisen sosiaalidynamiikasta jotka ovat liian tabuja suomalaiseen "asiantuntijoiden" ohjaamaan koulukiusaamiskeskusteluun.

Tsemppiä!

Edellinen tekstini herätti melkoisen keskustelun. Kommentit kannattaa käydä lukemassa. Joku toivottavasti löytää niistä uuden näkökulman yksinäisyyteensä. Kyllä sympatiaakin löytyi ja monet myönsivät havaintoni tosiksi. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille ja myös kaikille, jotka uskaltavat avata mielensä uudelle näkökulmalle yksinäisyydestä ja seksuaalisesta syrjäytymisestä.

Kirjoitin aiemmin vihaavani vähemmän kiusaajia kuin niitä aikuisia, joiden olisi pitänyt mutta jotka eivät suojelleet minua. Tässä ”naisvihassa” on sama tilanne. Tietysti tunnen katkeruutta naisia kohtaan. Parinvalintamarkkinoilla he kohtelivat minua kuin paskaa. En varsinaisesti vihaa naisia, vaan vihani kohdistuu ihmisiiin, jotka valehtelivat minulle. Minulle valehdeltiin parinvalinnasta. Pituudella ei muka ollut väliä. Kiltti poika muka saa kivan tytön. Minulle olisi pitänyt kertoa totuus eikä pakkosyöttää feminististä propagandaa ja romanttista höttöä. Eikä se jäänyt pelkkään valehteluun. Pahinta kaikessa on, että yhteiskunta kasvatti minusta feministien oppien mukaisen Nice Guy:n, henkisesti kuohitun nyhverön joka ei sitten kelvannutkaan naisille.

Olisi helpompaa pitää tämä blogi ainoastaan kiusaamista käsittelevänä blogina. Mutta... Kiusaamista ei voi käsitellä muusta elämästä irrallisena asiana. Kiusatun elämään usein kuuluu muitakin vakavia vaikeuksia. Usein yksinäisyys alkaa kiusaamisesta; yleisin tapa kiusata on sulkea joku yhteisön ulkopuolelle. Kerran yksinäisyyskierteeseen joutunut ei helpolla pääse irti siitä, vaikka yhteisö ja elämäntilanne vaihtuisivat toisiksi.

Yksinäisyys ja seksuaalinen syrjäytyminen ovat vakavia asioita, eikä vähiten sen takia, että herrat Auvinen ja Saari olivat pariutumiskilpailun jumbosijoille jääneitä alemman tason miehiä. He tuskin tajusivat, mitä ympärillä tapahtui ja miksi. On tärkeää kertoa pojille totuus parinvalinnasta, vaikka totuus loukkaa niitä, joiden maailmankuvaan totuus ei sovi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Nynnypoika jäi ikuisesti yksin

Elämäni suurin tragedia on yksinäisyys. Koulukiusaaminen ja psykiatrinen hoito ovat jääneet kauas taakse, mutta yksinäisyydestä ei ole ulospääsyä. Nynny, tuo lyhyenläntä säälittävä 35-vuotias neitsyt, ei ole koskaan ollut parisuhteessa, muutamaa yksipuolista surkeaa seurusteluyritystä lukuunottamatta. Ei tässä näin pitänyt käydä.

Olen kyllä yrittänyt etsiä tyttöystävää. Minut on torjuttu niin monta kertaa, että en ole enää moneen vuoteen jaksanut edes yrittää. En jaksa enää edes toivoa, ja usko on kadonnut kauan aikaa sitten. Tilaisuuksia on ollut koko elämäni aikana vain muutamia ja nekin olen menettänyt ujouden ja sosiaalisen kömpelyyden takia. Eivätkä ne torjunnat ole pahimpia asioita, vaan pahinta on olla täysi nolla naisten silmissä, olla pelkkää ilmaa. Naisten ei tarvitse edes torjua minua, ei edes huomata minua, kun olen heille näkymätön. Hylätyksi tuleminen on henkilökohtaista. En kelpaa kenellekään, minussa on jotain niin pahasti vialla. Yksin jäämisen syynä on kaikki mitä olen, kaikki mikä tekee minusta minut, ja se jos mikä on henkilökohtaista.

Naisilla tuntuu olevan aivan väärä käsitys miehen tarpeista. Naisettomuudelle on naureskeltu tai siitä on vaiettu täysin. Asiasta kirjoittaneita on haukuttu sovinisteiksi. Esimerkiksi Hännikäisen kirja ”ilman” sai raivostuneen vastaanoton feministeiltä. Naisenkaipuu on kuitattu sanomalla, että taas ne pojat vonkaavat pillua ja ei seksittömyyteen kuole, että älkää pojat ruikuttako vaan kasvakaa miehiksi. Eräs radikaalifeministi jopa ehdotti, että naissuhteiden puuttuessa miesten pitäisi harrastaa pikaseksiä tuntemattomien miesten kanssa Stockmannin vessassa. Mutta kyse ei ole vain seksistä, hetken tyydytyksestä, laukeamisesta. Ei todellakaan. Kyseessä on ihmisen perustarve, tarve jakaa elämä toisen kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Nynnyn naisenkaipuuta on käytetty häikäilemättömästi hyväksi. Enää en tee palveluksia naisille. Korjatkoot itse omat tavaransa, hakekoot itse sohvansa Ikeasta, pummatkoot kyytinsä joltain muulta ja itkekööt jonkun toisen olkaa vasten paskamaisten poikaystävien paskamaisuudesta, minä en niitä enää tee. Naiset näyttävät niin julmilta yksinäisen syrjäytyneen miehen silmin. Yksikään nainen ei sitä pysty käsittämään, sen olen monta kertaa huomannut. Naisen maailma näyttää niin erilaiselta oman nallekarhupoikaystävän sylistä katsottuna. Yksikään nainen ei voi syrjäytyä yhtä pahasti kuin mies. Jokainen nainen, vaikka olisi paljon pahemmassa jamassa kuin minä, löytää silti kumppanin ja voi elää täyttä elämää.

Nynny on turhautunut ja katkera. Miksi minulle valehdeltiin eikä kerrottu pariutumismarkkinoiden raadollisuudesta ? ”40 v. ja neitsyt” on minulle todellisuutta viiden vuoden kuluttua. Ei paljoa naurata. Tästä elämästä ei ole jäänyt muuta käteen kuin hirvittävä kostonhimo. Miksei minun rakkauteni kelpaa ? Näkeekö kukaan edes sitä kuinka paljon minä oikeasti kärsin ?

THANKS FOR NADA, BITCHES !

Työkalu cyberkiusaamista vastaan

Nyt on insinöörien vuoro kitkeä kiusaamista, tai ainakin yrittää. Tämä juttu saattaa oikeasti toimia. Turun Sanomien uutinen ja Turun ammattikorkeakoulun tiedote :

Vigilis-sovelluksen kautta kiusaaminen tulee aikuisten tietoon, ja ongelma voidaan yrittää ratkaista ennen kuin tilanne kärjistyy. Myös todisteet kiusaamisesta, esimerkiksi tekstiviesti, puhelu tai sähköposti, tallentuvat palveluun.

Youtubessa on esittelyvideo Vigiliksestä. Videon alussa kerrotaan cyberkiusaamisesta, esitellään itsemurhaan päättynyt kiusaaminen ja kerrotaan mielenkiintoisia faktoja aiheesta.

Joku voi väittää Vigilistä yksityisyyttä loukkaavaksi vakoiluohjelmaksi, mutta minä näen ohjelmassa ainakin kaksi hyvää asiaa, jotka puuttuvat muista kiusaamista vastaan tehdyistä jutuista. Esimerkiksi KiVa Koulu ei tähän pysty: Vigilis kerää todisteita. Kiusaamisesta jää harvoin näkyviä todisteita. Siinä sovelluksen keräämät tiedot ovat ratkaisevassa asemassa. Toiseksi, aikuiset näkisivät mitä ”lasten maailmassa” oikeasti tapahtuu ja he voisivat siirtää lapset nopeasti turvaan kotikouluun tai yksityisopetukseen, pois peruskouluhelvetistä. Valitettavasti aikuiset ovat yleensä niin hölmöjä, että he eivät todisteista huolimatta tajua mitä tapahtuu, ja sokeasti luottavat koulun kykyyn ratkaista ongelmat.

Hyviä uutisia. Syötteenlukija ilmoitti, että kauan hiljaa ollut blogi on taas herännyt. Minä tietysti pelkäsin pahinta, sitä että kirjoittaja olisi tehnyt epätoivoisimman teon paeta tätä pahaa maailmaa. Tuntui hyvältä lukea että hän on yhä täällä taistelemassa. Niin moni kiusattu ei enää ole. Syötteenlukija on tosiaan kätevä työkalu blogien ja sivustojen lukemiseen. Se helpottaa huomattavasti varsinkin harvemmin päivitettävien blogien seuraamista. Mulla on käytössä FeedReader.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !