Vaatimus Kastun koulun rehtorille

Turkulainen: Kastun koulutalo jää tyhjilleen ensi viikolla

”Punaisen tiilitalon pihaan alkaa valua oppilaita välitunnille – aivan kuten menneinä vuosina. Mutta ensi perjantaina näitä lasiovia temmotaan auki viimeistä kertaa.

– Meillä on normaalia koulutyötä vielä alkuviikko, torstaina ja perjantaina vietetään teemapäiviä. Sen jälkeen alkaa talon tyhjentäminen, rehtori Marianne Ulfstedt kertoo.

Koulutalolle ei jätetä hyvästejä vielä tänä keväänä, vaan oppilaat kokoontuvat tutulle pihalle syyslukukauden alkaessa. Sitten koko koulun väki siirtyy juhlallisesti kulkueena Tommilankadulle, josta tulee Raunistulan koulun Kastun yksikön päätoimipaikka. Koulun vanhempainyhdistys aikoo pitää koululla vielä elokuussa huutokaupan, jossa myydään Kastun irtaimistoa.”

Vaatimus Kastun koulun rehtorille:

Arvoisa Kastun koulun rehtori,

Vaadin, että kaikki juhlallisuudet koskien Kastun koulua peruutetaan. Ei ole mitään syytä juhlia laitosta, jossa minut tuhottiin.

Olen entinen Kastun yläasteen oppilas. Vuodet 1990-1992 Kastun koulussa olivat minulle silkkaa väkivaltahelvettiä. Jouduin systemaattisen ja julman koulukiusaamisen uhriksi. Mielenterveyteni tuhoutui, minut lähetettiin psykiatriseen hoitoon, ja sillä tiellä olen yhä, 23 vuotta peruskouluhelvettini päättymisen jälkeen.

Kastun koulun henkilökunta ei paljoa piitannut kärsimyksistäni. Jotain yritettiin tehdä, mutta enimmäkseen henkilökunta vain vähätteli tilannetta. Henkilökunta oli enemmän kiinnostunut kiusaajien oikeuksista kuin minun hyvinvoinnistani. Sain kuulla typeriä selityksiä, vähättelyä ja lopuksi minusta tehtiin syyllinen koko tilanteeseen. Minulle sanottiin suoraan, että minä olin häiriintynyt nuori. Minut oikeusmurhattiin toistuvasti. Kastun koulu ja viranomaiset rikkoivat törkeästi Suomen lakien ja YK:n sopimusten minulle takaamia oikeuksia.

Minä en ollut ainoa kiusattu silloin, enkä usko että jäin viimeiseksi. Voin vain kauhulla arvailla, kuinka monta elämää Kastun koulu pirstoi.

Osoittakaa kunnioitusta kouluväkivallan uhreja kohtaan ja peruuttakaa juhlallisuudet.

Lisäksi vaadin julkista kirjallista anteeksipyyntöä Kastun koulun vuosien 1990-1992 henkilökunnalta. Anteeksipyyntövelvollisia ovat mm. rehtori, opettajat, oppilaanohjaaja, kuraattori, terveydenhoitaja, lääkäri, koulupoliisi ym. Mikäli joku henkilöistä on kuollut tai toimintakyvytön, anteeksipyynnön esittää hänen seuraajansa. Anteeksipyyntö tulee julkaista Turussa ilmestyvässä paikallislehdessä.

Olen Nynny Nyhverö, Kiusatun vastaisku -blogin kirjoittaja, koulukiusattu, 39-vuotias vaikeista mielenterveysongelmista kärsivä työkyvyttömyyseläkeläinen.

http://kiusatunvastaisku.blogspot.fi/2010/06/jotain-on-mennyt-pahasti-vikaan.html

Kiusaaminen kotiväkivaltaa pahempaa

Iltalehti: Kiusaaminen lapselle jopa pahempaa kuin vanhempien kaltoinkohtelu

The Guardian: Children bullied by peers ‘at greater mental health risk’

"Children who are bullied are at greater risk of mental health problems in later life than those who are maltreated by adults, according to research.

The authors of the study say it is time that bullying is taken more seriously. They found children who were bullied were five times more likely to experience anxiety and twice as likely to talk of suffering depression and self-harm as those who were maltreated at home."

Tutkimus The Lancet:issa: Adult mental health consequences of peer bullying and maltreatment in childhood: two cohorts in two countries

Aikuisopiskelija opettajien kiusattavana

Blogin lukija, kolmekymppinen mies, jatkaa elämäntarinaansa. Tällä kertaa ruoditaan aikaa eräässä opistossa. Kertoja oli silloin vähän päälle kaksikymppinen.

”Olin 2006-2007 valmentavassa koulutuksessa Pikkukaupungin Opistolla, se tuntui melkein aurinkorannikolta peruskoulu-ja lukiovuosiin verrattuna.

Mutta pari n. nelikymppistä naisopettajaa jätti arpia simputtamisensa takia. He olivat rouva V ja rouva S. Ensin V oli ryhmän ohjaaja puoli vuotta ja S oli kevään ajan. V oli paikallinen asukas, S oli naapurikunnasta.

Rouva V:n harrastama simputus oli lähinnä outoja kommentteja ja ns. sivistynyttä vittuilua, jota on ulkopuolisen todella vaikea tunnistaa kiusaamiseksi, mutta silti satuttaa jopa yhtä paljon kuin huutaminen.

Rouva S:n kiusaaminen oli enemmän päällekäyvää, hän oli psykologian opettaja. Ja oli itsepäinen ja jollain tavalla kovienkin arvojen nainen.

Pahin simputustilanne oli päivää ennen kevätjuhlaa, kun S käski kiukkuisesti mua hakemaan kiviä juhlasaliin koristelua varten. S ei kertonut, mistä mun pitäisi kivet hakea, ei minkä kokoisia kiviä piti hakea, eikä antanut mitään astiaa kivien hakemista varten. Hän vaan huusi kamalasti ja käski heti hakea kivet.

Asuntolan läheltä löytyi 5 isompaa kiveä. Kivien kuskaaminen sylissä oli tosi hankalaa ja piti vielä itse saada ovi auki ja kiivetä pitkiä rappuja kohti juhlapaikkaa. Jossain vaiheessa yksi kivi tippui multa lattialle ja viereisestä huoneesta eräs nuorehko nainen tuli kysymään, miksi mä kannan syli täynnä kiviä. Mä kerroin hänelle rouva S:sta, aluksi hän sanoi, että koko episodi on mun vika, mutta lopulta antoi työhuoneestaan ämpärin jolla mä sain kivet kannettua perille.

Ryhmän seurusteleva pari oli mies S ja nainen K. S ei kiusannut, mutta K käski hiljaa poikaystävänsä S:n lyödä mua. Onneksi S oli sen verran fiksu, ettei mitään sellaista tehnyt. K tietysti luuli, etten mä kuullut, mutta kyllä mä kuulin!

K:n bestis oli nainen J. Kerran menin illalla atk-luokan ohi, siellä opiskelijat sai olla klo 22 asti koneella, kun oli sisäoppilaitos. J huomasi mut ja sanoi K:lle: "hyi, ****** menee tossa".

Illalla myöhemmin yksi poika mun ryhmästä lähti mun mukaan selvittämään tyttöjen käytöstä. Tytöt kiisti kaikki ikävät kommenttinsa. Mä yritin pysyä lujana, enkä uskonut tyttöjen selityksiä. Lopulta J esitti ns. näennäisen anteeksipyynnön.

Loppukeväästä yhtenä maanantaiaamuna opettaja kyseli perinteiseen tapaan viikonlopun kuulumisia. Kun mun vuoro tuli kertoa, niin J piti koko ajan älämölöä niin paljon, ettei mun kertomisesta tullut mitään, kun J koko ajan puhui päällekkäin mun kanssa. Opettaja käski J:aa olemaan hiljaa, mutta J silti vaan hössötti pitkään, ennenkuin hän lopulta suostui hiljentymään.

Mä puhuin J:n käytöksestä opettajalle, mutta opettaja puolusteli J:n käytöstä lapsellisuudella ja sanoi tutun fraasin "älä välitä".

Kerran oli tunnilla paritehtävä, että piti ottaa toisesta valokuva pihamaalla. Kukaan ryhmäläisistä ei halunnut olla mun pari. Eräs ryhmän pahin kiusaaja tokaisi tunnilla opettajan kuullen: "otetaan siitä alastonkuvia". Opettaja ei reagoinut mitenkään. Kiusaaja oli mies nimeltä JP toisesta pikkukaupungista. Lopulta opettajan täytyi olla mun parina tehtävässä.

JP harrasti typerien kommenttiensa lisäksi myös virnuilua ja ilveilyä mua kohtaan hullunkiilto silmissä jne.

Opettaja puolusti JP:n käytöstä sillä, että se mukamas oli huumoria. Vaikka osa hänen kommenteistaan oli aika asiattomia.

Valmentava vuosi huipentui kevätjuhlassa siihen, että mun ryhmän pahin kiusaaja JP sai ryhmästä ainoana stipendin.

Kiusaaminen siis ei lopu peruskoulun jälkeenkään.”

Onko kiusaajilla oikeasti heikko itsetunto?

Psychology Today: Do Bullies Really Have Low Self-esteem?

”Research studies have proven that there is no link between kids who behave aggressively toward other kids and low self-esteem. In fact, psychologists have found that kids who behave like bullies have high self-esteem, but that they are very "shame-prone." That means they are afraid their failures or shortcomings will be exposed. A person can have problems with shame and still have high self-esteem, and this is what makes a person act like a bully. Their mean behavior toward others keeps their self-esteem high because it takes their own and others' attention away from the parts of themselves about which they are ashamed.”

Eräs blogin lukija kirjoittaa artikkelin herättämistä ajatuksista:

”Kun halutaan ymmärtää kiusaajaa ja välttää syyllistämistä, tarkoituksena lienee välttää nimenomaan tämän häpäisemistä. Tämä onkin perusteltua siinä mielessä, että voimakas häpeä voi lisätä väkivaltaisuutta ja vähentää empatiaa uhria kohtaan entisestään. Häpeän ytimessä ei ole itse teko, kuten syyllisyydessä, vaan kiinnijääminen ja siihen liittyvä kasvojen menetys. Siten häpäisystä saattaa seurata vain kiusaamisen muuttuminen entistä ovelammaksi ja näkymättömämmäksi. Ymmärtämislinjaan liittyy kuitenkin seuraavia tuhoisia sekaannuksia:

1) Syyllisyys ja häpeä sotketaan toisiinsa. Häpeä on syyllisyyttä varhaisempaa, luonteeltaan kokonaisvaltaisempaa ja rajattomampaa. Ero on kuvailtua rinnastuksella "I made a mistake" / "I am a mistake". Kiusaajan syyllisyys on tosiasia, jota ei pidä eikä tarvitse painaa villaisella. Jos kiusaaja kokee syyllisyydestä puhumisen ja uhrin kärsimyksen huomioimisen ihmisarvoaan loukkaavaksi, hän on luultavasti erityisen häpeäaltis.

2) Jos kiusaajalla on ongelmia voimakkaan häpeän kanssa ja vastaavasti kehittymätön syyllisyydentunto, hän tarvitsee ammattilaisapua tällä saralla. Kiusaajan suojelu uhrin kustannuksella sekä vahingoittaa uhria että kroonistaa kiusaajan ongelmia. En tarkoita, etteikö kiusaaja saisi tuntea ollenkaan häpeää, vaan että painopisteen tulisi olla syyllisyydessä häpeän asemesta. Kun kenenkään ihmisarvo ei ole pelissä, epämiellyttävienkin tunteiden kestäminen tulee mahdolliseksi ja samalla saadaan eväitä yhteiselämään jatkossa.”

Ks. myös: Tutkijat: Kiusaaminen on seurausta ”normaalista narsismista”

* * * * *

Turun Sanomien Extra-viikkoliitteessä 18.4.2015 oli juttua lähisuhdeväkivallan sovittelusta. Juttuun haastateltu tutkija Tiina Qvist Lapin yliopistosta on varsin kriittinen sovittelua kohtaan. Hän työstää parhaillaan väitöskirjaa aiheesta. Qvistin mukaan lähisuhdeväkivalta pitäisi rajata sovittelun ulkopuolelle. Sovittelu hyödyttää väkivallan tekijää ja väkivallan uhri voi joutua erityisen epäedulliseen asemaan. Hän perustelee näkemyksiään mm. näin:

”- Olen nähnyt, että sovittelutyöntekijät välittävät asiakkaistaan. Sovittelu kuitenkin perustuu ajatukseen, että kaksi tasavertaista sopijaosapuolta ratkaisee yhteisen konfliktin. Lähisuhdeväkivallassa dynamiikka on aivan erilainen: se perustuu vallankäyttöön, väkivallan uhalla pelaamiseen.

- Kun menettely on konfliktikeskeinen, uhrin ja tekijän asemat hämärtyvät. Uhrista tulee osasyyllinen, jonka tehtävä on auttaa sopimukseen pääsemisessä.”

Sovittelu on osa virallista järjestelmää. Sovittelutoimintaa johtaa sosiaali- ja terveysministeriö ja vastuu sovittelun järjestämisestä on aluehallintovirastoilla. Aloite lähisuhdeväkivallan sovitteluun tulee vain poliisilta tai syyttäjäviranomaiselta. Sovittelu tapahtuu sovittelutoimistoissa. Koulutetut vapaaehtoiset työskentelevät yhdessä ammattilaisten kanssa. Vapaaehtoiset ovat ammattilaisten ohjauksessa ja valvonnassa.

Kouluväkivaltaa sovitellaan pikakurssin käyneen lapsen ja vihjeettömän aikuisen harrastustoimintana.

* * * * *

Sellaisen voisin vielä mainita, että helvetti on jäätynyt. Yhteiselämä tyty-yden kanssa on jatkunut jo yli vuoden. Pitäisi kai joskus avautua siitä täällä blogissa.