perjantai 30. syyskuuta 2022

Ei enää selviytymistarinoita, kiitos

Media rakastaa toipumistarinoita. Olen käyttänyt näistä tarinoista nimitystä selviytymistarina. Jos oikein muistan, kirjoitin joskus kauan sitten, kuinka selviytymistarinat harmittavat minua. Pidän niitä naamalle heitettynä märkänä rättinä. Nuo ihmiset ovat selviytyneet ja menestyneet elämässään. Minä taas popsin neljää eri psyykenlääkettä ja taistelen PTSD-oireiden kanssa joka päivä.

En ole päässyt enkä koskaan tule pääsemään lähellekään sitä, mihin minulla olisi ollut edellytyksiä. Enkä tule koskaan parantumaan psyykkisistä sairauksistani ja selviytymään kaikista haasteista, mitä niistä on seurannut. Se on myönnettävä ja hyväksyttävä.

Voidaan myös oikeutetusti kysyä, että mitä on selviytyminen. Onko se täyttä työkykyä, vai riittääkö siihen vain se, että on yhä elossa?

Yle: Toipumistarinoiden tehtailu on vallankäytön muoto, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia:

”Huomaamatta jää, että on olemassa vaikeuksia, joita ei koskaan voiteta. Tarinoita, jotka päättyvät surullisesti tai tarinoita, joissa ongelma ei poistu, mutta sen kanssa opitaan elämään – toisinaan siedettävästi ja toisinaan ei.”

”Usein selviytymistarinat korostavat yksilöä, joka sinnikkyydellään ja periksi antamattomuudellaan lopulta voitti vaikeudet.”

”Yksilön korostaminen saa helposti kokemaan syyllisyyttä ja häpeää silloin kun ponnistelu ei tuotakaan toivottua tulosta.”

Jotta tämä kirjoitukseni ei vaikuttaisi itsesäälissä rypemiseltä, voin todeta, etten koe itsesääliä. Kaikesta huolimatta elän omanlaista elämää aktivismeineen ja vapaaehtoistöineen. Tunnen olevani enemmän hyödyksi kuin olisin ollut, jos elämäni olisi mennyt odotettua polkua. Sitä voi olla vaikea ymmärtää. Meidät on kasvatettu yhteiskuntaan, jota määrittää voimakas työkeskeisyys ja vahva työmoraali.

* * * * *

Tätä blogitekstiä valmistellessani törmäsin toipumisorientaation käsitteeseen:

”Toipumisorientaatiossa (recovery) on kyse kansalaisoikeuksista, mielekkäästä elämästä, osallisuudesta ja kanssakulkijuudesta. Se on ajattelun ja toiminnan viitekehys, jossa painottuvat voimavarat, osallisuus, toivo, merkityksellisyys ja positiivinen mielenterveys.”

”Lähestymistavan tavoitteena on tukea ihmistä saavuttamaan ja ylläpitämään itselle merkityksellistä ja tyydyttävää elämää sairauden oireista tai toimintakyvyn puutteista huolimatta.”

”Kolmas konkreettinen käytännön esimerkki on vertaistuen ja kokemustiedon hyödyntäminen. Vertaistuki ja kokemuksellinen tieto tuovat toivoa toipumisesta.”

Wikipedian artikkelissa mainitaan vertaistuki. Se on ollut tärkeä osa elämääni jo lähes kymmenen vuoden ajan. Suosittelen ainakin kokeilemaan vertaistukiryhmiin osallistumista, jos siihen vain on mahdollisuus. Vertaistukiryhmiä järjestetään esimerkiksi paikallisissa mielenterveysyhdistyksissä. Varsinaisesti kouluväkivallan uhreille suunnattuja ryhmiä on vähän. Niitä järjestävät Valopilkku Lahdessa ja Kiusatut Tampereella. Valopilkku toimii valtakunnallisesti. Kiusatut on tarkoitettu vain pirkanmaalaisille.

perjantai 12. elokuuta 2022

Yhdistys traumatisoituneille


Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry

Disso ry Facebookissa

”Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry on perustettu lokakuussa 2017 yhteistyössä kokemusasiantuntijoiden ja trauma-alan asiantuntijoiden kanssa. Idea yhdistyksestä syntyi Viisi naista, sata elämää -kirjaprojektin (www.dissociation.fi) ja sen ympärille muodostuneen dissosiaatioyhteisön piirissä.

Yhdistyksen tarkoituksena on tuottaa ja jakaa tietoa psyykkisestä traumatisoitumisesta ja dissosiaatiosta sekä kehittää erilaisia vertaistukimenetelmiä. Haluamme tehdä moniammatillista yhteistyötä traumojen hoidon hyväksi ja rakentaa siltoja eri toimijoiden välille.”

Yhdistys järjestää vertaistukiryhmiä ja vapaamuotoisempia etäryhmiä. Zoomissa pidettäviin vertaiskahvilatapaamisiin voi käydä tutustumassa, vaikka ei olisi yhdistyksen jäsen.

tiistai 10. toukokuuta 2022

Uhrille tuomio ja kovat vahingonkorvaukset maksettaviksi

 

Itsepuolustus on sallittua. Vasta oikeuslaitos tulkitsee oliko kyse hätävarjelusta, hätävarjelun liioittelusta tai jostain muusta. Oikeuden päätöksessä ei ole kyse oikeudenmukaisuudesta, eikä päätös välttämättä vastaa kansan yleistä oikeustajua.

 

Seiskan juttua ja videota kommentoitiin edellisen postauksen kommenteissa. On tyydyttävää katsoa, kuinka kouluväkivallan tekijä saa uhriltaan turpiinsa ja kunnolla. Seiska: Hurja video Vantaalta: alistusvideota tekevä koulukiusaaja hyökkää kiusattunsa päälle takaapäin, mutta saakin itse elämänsä selkäsaunan – oikeus antaa tyrmistyttävän tuomion!

 

En tiedä mitä tekisin, jos joutuisin tuolla tavalla vainotuksi ja vainoaja hyökkäisi. Viranomaisten apuun en usko enkä luota. En pystyisi puolustautumaan fyysisesti. Ehkä jokin itsepuolustusväline auttaisi. Lupavapaita turvasumuttimia on olemassa. Laittomia turvasumuttimia saa Tallinnasta, mutta sellaisen maahantuomisesta, kantamisesta ja käyttämisestä saisi tuomion ampuma-aserikoksesta. Veitsen käyttämisestä saisi tuomion tapon yrityksestä tai taposta, riippuen lopputuloksesta. Toisaalta se veitsi, kuten mikä tahansa itsepuolustusväline, voi päätyä hyökkääjän käsiin. Itsepuolustusvälineen esiin saaminen ja käyttäminen voi myös olla niin hidasta, että välineellä ei ole merkitystä hyökkäyksen kulkuun ja lopputulokseen.

 

Oikeuden päätös on tyrmistyttävä niinkuin Seiskan otsikossa lukee. Oikeuden päätöksestä voi päätellä, että uhrin olisi pitänyt vain juosta karkuun. Oikeus ei huomioinut sitä, että tekijä olisi seurannut perässä ja hyökkäys olisi jatkunut, kuten se jatkui tuolla parkkipaikallakin.

 

Jos juokset karkuun, saat aina juosta karkuun. Jos puolustaudut, joudut itse vaikeuksiin. Pitäisikö vain käpertyä maahan sikiöasentoon ja antautua pahoinpideltäväksi? On vain huonoja vaihtoehtoja. Paikkakunnalta pois muuttaminen ei ole kaikille mahdollista. Parasta olisi linnoittautua kotiin eikä koskaan käydä yhtään missään.

 

Tappeluun tarvitaan aina kaksi, toisteli ensimmäisen ja toisen luokan opettaja. Kouluaikoinani 80- ja 90-luvuilla kaikki väkivalta oli kouluissa ehdottomasti kiellettyä, myös itsepuolustus, joka tulkittiin tappeluksi. Sääntö väkivallan kieltämisestä oli tarkka, mutta sen noudattaminen, valvonta ja rangaistukset olivat mielivaltaisia, paitsi kerran aivan peruskoulun lopussa. Silloin rehtori tajusi välittömästi, että kyse oli itsepuolustuksesta. Kyllä, minä sain kouluväkivallan tekijän kerran maahan. Jonkin ajan päästä siitä olinkin jo nuorisopsykiatrisella osastolla.

 

Iltalehti: Sanna nukkuu stiletti tyynynsä alla – vainoaja ei jätä rauhaan

 

Sannalle käy huonosti, tekee hän mitä tahansa tai jättää tekemättä. Vainoaja ei lopeta, eikä viranomaisista ole vainoamista lopettamaan. Stiletin käyttämisestä Sanna joutuisi vankilaan. Missä ovat suvun MIEHET, jotka kerralla tekisivät vainoajalle selväksi, että vainoamisen on loputtava ja heti.


sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Tutkimus: Kiusaajilla korkea itsetunto, korkea sosiaalinen status ja vähiten masennusta

 

Simon Fraser University, School of Criminology: SFU study finds biological explanation for youth bullying:

 

”Bullies had the lowest levels of depression, the highest levels of self-esteem, and the highest levels of social status. The findings lend support to the suggestion that youth bullying confers social hierarchy advantages to bullies and may have evolved through sexual selection.”

 

Kouluväkivaltaa vastaan kampanjoivilla ja muilla asiasta osallisilla on hyvä olla oikeaa tietoa väkivaltailmiön syistä. Yleinen käsitys kiusaajareppanasta purkamassa pahaa oloaan pitää tieteellisten todisteidenkin valossa jo unohtaa. Kyllä se on se uhri, joka purkaa pahaa oloaan. Kouluväkivallan tekijät nauttivat tekojensa hyödyistä mahdollisesti koko elämänsä ajan.

 

Tutkijat uskovat löytäneensä syyn sille, miksi nykyiset toimenpideohjelmat kouluväkivaltaa vastaan eivät ole vaikutuksiltaan kummoisia:

 

”Recent research by Wong and other scholars shows that current bullying prevention programs have small but positive effects at reducing levels of victimization, but questionable effects at reducing levels of bullying. This may be because programs base their tactics on the premise that youth bullying is the outcome of maldevelopment, and believe that bullies can learn to stop their destructive behaviours.”



perjantai 4. maaliskuuta 2022

Perjantai: Miksi kiusaamme toisiamme?

 

Perjantai: Miksi kiusaamme toisiamme?

”Kiusaamista ei tapahdu vain koulussa, vaan myös armeijassa, työpaikoilla ja jopa politiikassa. Vieraina yhteiskuntasuhdejohtaja Touko Aalto ja tietokirjailija Tiina-Emilia Kaunisto. Perjantai-dokkari: Koulukiusattu Niko.”

Yle: Rankasti koulukiusattu Niko Tiuraniemi vieraili vanhassa koulussaanensi kertaa yli 20 vuoteen: “Ymmärsin viimein etten ole itsesyyllinen”

Niko kertoo kampanjansa tilanteesta Radio Pookin haastattelussa.

Sotauutisoinnin vuoksi siirretty Perjantai-ohjelma herätti taas vanhoja muistoja mieleen. Nikon haastattelu sekä koskettaa että repii. Nikon kokemukset, mutta varsinkin tunteet, tulivat tutuiksi koulussa myös minulle, niinkuin te tiedätte. Niko kertoo pelänneen kuolevansa koulussa. Niin pelkäsin minäkin ylivoimaisen ja arvaamattoman vihollisen käsissä, vaikka luodit eivät koulussa lentäneet, eivätkä ohjukset ja kranaatit räjähtäneet. Pelkoa voi yrittää järkeillä pois, mutta tunne on silti todellinen.

* * * * *

Vaikka mittakaava on eri, on kouluväkivallassa ja suurvallan aggressiossa toista valtiota kohtaan paljon samanlaista. Tsemppaaminen ei uhreja auta. Öykkärit uskovat vain tarpeeksi voimakkaan liittouman tuomaan vastavoimaan.