sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Opettaja kiusaa, osa 2


Blogin lukija, kolmekymppinen mies, jatkaa opettajamyytin murtamista:

Koulun epämiellyttävät opettajat ja muu henkilökunta, osa 2 – Yläaste

7-luokan 98-99 luokanvalvoja Herra P oli täysin aseeton luokan häiriköinnin ja kiusaamisen suhteen. Herra P yritti lässyttää ensin alkuun kiusaajille, täysin tuloksetta. Lopulta hän antoi täysin periksi kiusaamisen suhteen, kun mun luokan poikaporukka uhkasi hakata mut. Herra P möläytti: "kuule, ku mä en voi sille mitään, jos ne hakkaa sut".

Samoin mun luokan pahin häirikkötyttö V lähetti matikan tunnilla outoja kirjeitä ja sanoi, että hän käskee hänen isoveljensä hakkaamaan mut, jos mä en vastaa sen kirjeisiin. Samoin kusipääksi nimittely oli jatkuvaa. Ja jossain vaiheessa hän uhkasi polttaa mut roviolla.

8 ja 9 lk ärsyttävin opettaja oli Rouva S. Hänelle akateeminen pärjääminen koulussa oli kaikista tärkeintä.

Ja tunneilla kiusaaminen oli varsin yleistä 9. luokan ruotsin valinnaisryhmässä.

Tuolloin oli ruotsia aina kerran viikossa 2 tuntia perjantaiaamupäivisin. Ekasta kerrasta lähtien jouduin istumaan ihan pulpetti kylki kyljessä porukan pahimman kiusaajan J:n kanssa. J vittuili aina välillä koko vuoden ajan ja muut oppilaat nauroi. Rouva S ei puuttunut kiusaamiseen missään vaiheessa.

Pahin kiusaamistilanne oli viimeisillä tunneilla ennen joulua. Silloin oli ryhmätehtävä J:n kanssa ja tehtävässä heitettiin noppaakin.

Aina, kun oli mun vuoro, niin J alkoi hokea erään 80-luvun Irwin Goodmanin biisistä tuttua hokemaa "sepalus auki" jota jatkui todella monta kierrosta, ennenkun mä hermostuin ja heitin lujaa nopan pulpetille. Opettaja tuli mulle vittuilemaan siitä, että mä riehun tunnilla ja J:n käytökseen Rouva S ei puuttunut ollenkaan. J tottakai alkoi jeesustella ja kehui itseensä, että kuinka hän on yrittänyt koko ajan toppuutella mun riehumista. Tämän jälkeen J alkoi hokea "älä riehu" ja muut oppilaat nauroi.

Talonmies Herra J tuli kerran 9. luokalla kyseleen multa koulun jälkeen, että "kiusaako noi pojat sua". Mä sanoin, että kyllä, niin Herra J lähti naurahtaen pois tilanteesta.

Eräät koulubussikuskit myös oli erikoisia, kun olin lukiossa. Muutamat iäkkäämmät mieskuskit sanoivat aina aamuisin muutamalle yläasteikäiselle tytölle, kun he jäivät pois koulun pihassa, että "muistakaa sitten oikein kovasti kiusata opettajia".

Myös koulubussissa kiusaaminen ja häiriköinti oli erittäin yleistä ja kuskit puuttui kiusaamiseen VAIN ja AINOASTAAN siinä tilanteessa, jos kiusaaminen kohdistui itse kuskeihin tai bussia sotkettiin.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Opettaja kiusaa


Opettaja kiusaa käyttää väkivaltaa. Blogin lukija, kolmekymppinen mies, rikkoo opettajamyyttiä:

Koulun epämiellyttävät opettajat ja muu henkilökunta, osa 1 – Ala-aste

Ala-asteen epämiellyttävin opettaja oli 3-4 lk opettaja rouva B. Hän on sama opettaja, joka uhkasi ehdoilla piirtämisestä, hän myös opetti 5-6 lk kuvaamataitoa.

Vainoaminen alkoi 3 luokan kevätlukukauden alkupuolella, joskus helmikuussa 95.

Oli matikan tunti ja mun luokalla oli yksi tyttö, joka oli luokan priimus. Rouva B alkoi yhtäkkiä multa kysellä tiukkaan sävyyn, että mistä johtuu, että tuo tyttö tiesi laskutehtävän oikean vastauksen. Ja tätä tapahtui vielä useamman kerran.

Tämän jälkeen rouva B alkoi huutaa ja haukkua mua kaikkien kuullen. Hän sanoi: "voi, että, mitä ihmettä mun täytyy tehdä, että sä pysyisit tunneilla hereillä", "ei matiikassa pärjää tuurilla", "et sää pärjää tässä elämässä ollenkaan" jne.

Tämän lisäksi rouva B soitti kotiin asti ja haukkui koko perheen ja kirjoitti pitkän litanian haukkumakommentteja reissuvihkoon.

4 lk rouva B laittoi kiusaamisen mun syyksi, kun uskovaisperheen lapsi M kiusasi mua jatkuvasti (koko peruskoulun yhteensä). Rouva B antoi ymmärtää, että mä itse oon syypää kiusaamiseen.

Kuvaamataidon tunneilla rouva B haukkui mun piirustuksia luokan edessä kovin sanoin. Eräästä piirustuksesta rouva B sanoi, että "tää piirros on ihan sellainen, kuin se olis saanu kuulasta kalloon" ja "eihän tää ny sovi ollenkaan, että sä piirrät oranssit housut ja vihreän paidan".

Rouva B haukkui myös mun vaatteet ja sanoi, että hän tietää Kuusamosta yhden pojan, jolla oli aikoinaan yhtä huonot vaatteet kuin mulla.

Itsekkäitä, menestyneitä ja omapäisiä tyttöjä rouva B kehui tunneilla. Ja aina silloin tällöin virnuili erikoisesti.

Koulun reksi ja myös 5-6 lk opettaja oli rouva B:n mies. Hän oli hieman parempi, mutta ei aina. 6. luokalla koulun itsenäisyysjuhlassa esiintymislavan kulissien takana jouduin rajusti kiusatuksi, iso porukka alkoi huudella pöö ja naureskella ja huudella muuta paskaa. Ensin eräs eskarilainen P aloitti ja pian kaikki muut yhtyivät mukaan. Mun oli pakko lähteä pois sieltä opettajien huoneeseen. Tuolloin koulun juhlasali oli täynnä paikallisen alueen sotaveteraaneja, lottia ja heidän puolisoitaan ja opettajalle oli tärkeää, että koulun maine säilyy, kun he ovat paikalla.

Rouva B:n mies herra S oli närkästynyt, kun mä kesken juhlapäivän häiritsin häntä kiusaamisasioilla ja sanoi, että "et sä aina voi tulla opettajan puheille, jos sua kiusataan".

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kiusaaminen näkyy maitotölkeissä


Uusi korkean profiilin tietoisuuskampanja näkyy bussipysäkeillä ja maitotölkeissä. #ikuinenarpi -kampanja jatkaa presidentti Niinistön pari vuotta sitten aloittamaa pullantuoksuista Ihan tavallisia asioita -kampanjaa. Kaiketi tietoisuuden lisääminen on arvokas päämäärä, vaikka tietoisuutta on lisätty viimeiset kolmekymmentä vuotta huonoin tuloksin. Väkivaltaa tuollainen kampanjointi ei ole tähän mennessä lopettanut.

Kampanjan sivulta ohjataan MLL:n Nuortennetin ohjeisiin nettikiusatuille. Täytyy sanoa, että ohjeet ovat ihan hyviä. Ne ovat suurelta osin samoja kuin ohjeet tämän blogin ohjesivulla. Hienoa, MLL.

* * * * *

Telkussa pyörii mainos, jossa etsitään kiusattuja telkkusarjaan. Tietoja sarjasta annetaan kovin vähän.

* * * * *

Kävin Turun Kaupunginteatterissa katsomassa Meganin tarinan. Näytelmä ei sorru selittelemään, eikä varsinkaan lohduttele yleisöä. Ehkä perinteiseen kerrontaan sekoitetut musavideomaiset kohtaukset kolahtavat nuoriin, mutta minua sekoitettu tyyli häiritsi.

Osaa esityksistä edeltää keskustelutilaisuus, jossa puhumassa on nettipoliisi ja Pelastakaa Lapset ry:n henkilöstöä. Nettipoliisi puhui yllättävän järkeviä, mutta minua vähän huvitti Pelastakaa Lapset ry:n nettipäivystys Habbo Hotellissa ja IRC-Galleriassa. Käyttääkö niitä enää kukaan?

* * * * *

Sain vinkin uuden kirjan julkistamisesta suoraan kirjan kustantajalta. Nimestä huolimatta kirja ei liity edellä mainittuun arpikampanjaan ollenkaan.

Arvet. Romaani kiusatuista

Arvet on rankkaa luettavaa anoreksiasta, viiltelystä, valehtelusta, jatkuvasta pelosta ja äärimmäisestä epätoivosta – ja se kaikki on todellisessa kouluelämässä surullisen totta. Suosittelemme kirjaa paitsi kaikille yläaste- ja lukioikäisille, myös nuorten kanssa työskenteleville ja vanhemmille.

Kirjan tapahtumat eivät ole dokumentaarisia, mutta niissä on käytetty Teuvan lukion oppilaiden nimettöminä kirjoittamia kokemuksia. Useita nuortenkirjoja kirjoittanut Henry Aho yllättyi, miten paljon ja erilaista kiusaamista oppilaat olivat kokeneet. ”Kuka tietää, ehkä tämä kirja auttaa jotakuta. Jos vaikka vaan yhtä ihmistä, niin silloin kirja on tehnyt sen mitä halusinkin”, sanoo Aho.

Kirja julkistetaan maaliskuun lopulla. Non Fighting Generationin perustaja suosittelee kirjaa tekstissään Kiusaaminen, kidutus, kuolema.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Koulukuria opettajalle, joka puhui liian totta


Suomen korkeimman laillisuusvalvojan, eduskunnan oikeusasiamiehen Petri Jääskeläisen käsiteltäväksi tuli vuonna 2013 koulumaailmaa koskeva tapaus. Tapaus on monella tavalla mielenkiintoinen, erityisesti koska siinä esiintyy poikkeuksellisen rohkeasti oman ammattikunnan epäkelpoa ainesta julkisesti kritisoiva opettaja, jolle oppilaiden hyvinvointi näyttää olevan ensisijaisen tärkeä. Erittäin huonoon valoon siinä joutuu koulun johto eli rehtori, joka antoi varoituksen ko. opettajalle. Oikeusasiamiehen sivuilta löytyy tapauksen tiedote ja tapaukseen annettu ratkaisu.

Opettajan mielipidekirjoitus (ks. ratkaisun kohta 3.1 Varoitukseen johtanut kirjoitus) on suorasanainen ja karu. Siinä hän muun muassa kirjoittaa seuraavaa:

Käytännössä epäkelpo koulun aikuinen voi toimia virassaan vuosikausia ilman, että kukaan puuttuu asiaan. Oppilaiden ja vanhempien valitukset kaikuvat kuuroille korville, kun kollegat vaikenevat ja esimiehet peittelevät, koska koulun tärkein tavoite on säilyttää puhdas ja kiiltävä julkisivu, jotta oppilasvirta pysyisi tasaisena. Työnantajan lakimiehetkään eivät uskalla hyökätä opetusalan virkamiehen kimppuun, jos selkeitä virkavirheitä ei voida näyttää toteen.

Kun koulussa on korjaamisen varaa, paras oppilas on äänetön oppilas.

On moraalitonta väittää, että maailman paras peruskoulu teki kaikkensa oppilaan hyväksi.

Opettaja käytti sananvapauttansa julkituodakseen suuren ja todellisen epäkohdan: lasten ja nuorten ihmisoikeuksia rikkovan koulumaailman toimintakulttuurin, jossa vaikeneminen epäkohdista, virheiden peitteleminen, julkisivun puhtaana pitäminen ja oppilaan etu –periaatteen moraaliton katteettomuus ovat arkipäivää.

Opettajaa syytettiin tästä syystä oman työpaikkansa opettajien kiusaamisesta, työilmapiirin huonontamisesta ja työnantajan lojaalisuusperiaatteen rikkomisesta, ja hän sai tästä syystä varoituksen, jonka aikana hän ei olisi saanut enää erehtyä ilmaisemaan tällaisia mielipiteitään irtisanomisen uhalla!

Opettaja teki kantelun asiasta. Oikeusasiamies päätyi seuraavaan ratkaisuun:

Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla annan koulun rehtorille vastaisen varalle huomautuksen kantelijan sananvapauden loukkaamisesta.

- -

Totean vielä, että perusoikeuksien loukkaukset pitää ensisijaisesti estää. Jos se ei onnistu, ne pitää oikaista tai korjata. Mutta jos sekään ei onnistu, loukkaus tulee hyvittää.

Edellä todetun perusteella esitän Tampereen kaupungin arvioitavaksi, miten kirjallisen varoituksen antamisesta kantelijalle aiheutunut sananvapauden loukkaus olisi oikaistavissa tai korjattavissa, sekä edelleen, miten loukkaus olisi hänelle hyvitettävissä.

Pyydän kaupunkia ilmoittamaan 16.2.2015 mennessä, mihin toimenpiteisiin esitykseni on antanut aihetta.

Myös jokaisen koulukiusatun perusoikeuksia on loukattu. Se olisi pitänyt ensisijaisesti estää. Jos se ei onnistunut, ne pitäisi oikaista tai korjata. Mutta jos sekään ei onnistu, loukkaus tulee hyvittää.

Tehkää itsenne näkyviksi, kaikki kiusatut, ajakaa oikeuksianne, jaksakaa taistella! Jokainen taistelu asian puolesta on jo voitto. Jos me emme taistele itse, ei kukaan tee sitä puolestamme.

Kirjoittaja on koulukiusatun äiti ja blogin pitkäaikainen lukija

* * * * *

Iltalehti: Koulukiusaaminen kuohuttaa: Nyt puhuu opettaja

Opettaja myöntää, että tapauksiin puuttuminen on hankalaa.

- Kouluissamme on parantumattomia "rikollisia", jotka vähät välittävät rangaistuksista, kielloista, sopimuksista tai muista sellaisista. Kiusaaja kiusaa koulussa ja vapaa-aikana netissä. Koulussa voimme puuttua vain koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen ja siihenkin hankalasti, hän toteaa.

- Toistuvasti kysytään, miksi kiusaajaa ei siirretä toiseen kouluun, mutta kiusattu siirretään. Tämä on erittäin hyvä kysymys. Yksi vastaus siihen on, että kiusaajan kuljettaminen kauemmas maksaa kunnalle paljon. Tämä voi olla syy. Muitakin syitä voi olla, luokanopettaja pohtii.

Hän kannattaisi erottamista, mutta kertoo, että sen esteenä on byrokratia.

- Miksi kiusaajaa sitten ei eroteta koulusta? Perusopetuslain mukaan oppilas voidaan erottaa koulusta jopa kolmeksi kuukaudeksi. Miksi näin ei sitten tehdä? Siksi, että lainsäädäntö on tässäkin asiassa pielessä. Koululla on vastuu huolehtia, että erotettu oppilas ei jää jälkeen opinnoissan. Oppilaalle pitää siis tehdä henkilökohtainen opetussuunnitelma. Koulun pitää huolehtia, että oppilas edistyy. Sekin tulee kalliiksi, että palkataan erotetulle lapselle opettaja.

Hänen mukaansa juuri raha on usein este myös ennalta-ehkäisevälle työlle.

Kouluväkivalta rehottaa, koska hankala puuttuminen, säännöistä piittaamattomat teinit, raha, byrokratia, lainsäädäntö, raha ja raha.

MTV: Lapset potkivat, purevat ja lyövät - myös päiväkodin hoitajiaan

Kun kyse alle päiväkoti-ikäisestä lapsesta, jonka on vielä vaikeaa hallita omia tunteitaan tai käytöstään, voidaanko silloin puhua väkivallasta? Työterveyslaitoksen mukaan voidaan puhua ja siihen pitää myös reagoida. Tavaroiden viskomista ja toisten lyömistä, ei saa sallia missään vaiheessa.


On hienoa, että väkivallasta puhutaan väkivaltana, ei kiusaamisena. Uutinen keskittyy enimmäkseen lasten väkivaltaisuuteen päiväkotien työntekijöitä kohtaan. Jos uutisoitaisiin lasten välisestä väkivallasta, puhuttaisiin satavarmasti kiusaamisesta. Onhan se surkuhupaisaa, kun viisivuotias tenava mottaa aikuista auktoriteettiasemassa olevaa naista, niin se on hirvittävää ja pelottavaa väkivaltaa. Aikuisten miesten kokoisten teinipoikien muiluttaessa pienikokoista seiskaluokkalaista mokupesulle, onkin kyseessä vain koulun hauska perinne ja nuorten kehitykseen kuuluva vaihe, ei edes kiusaaminen.