Suomen korkeimman laillisuusvalvojan, eduskunnan oikeusasiamiehen Petri Jääskeläisen käsiteltäväksi tuli vuonna 2013 koulumaailmaa koskeva tapaus. Tapaus on monella tavalla mielenkiintoinen, erityisesti koska siinä esiintyy poikkeuksellisen rohkeasti oman ammattikunnan epäkelpoa ainesta julkisesti kritisoiva opettaja, jolle oppilaiden hyvinvointi näyttää olevan ensisijaisen tärkeä. Erittäin huonoon valoon siinä joutuu koulun johto eli rehtori, joka antoi varoituksen ko. opettajalle. Oikeusasiamiehen sivuilta löytyy tapauksen tiedote ja tapaukseen annettu ratkaisu.
Opettajan mielipidekirjoitus (ks. ratkaisun kohta 3.1 Varoitukseen johtanut kirjoitus) on suorasanainen ja karu. Siinä hän muun muassa kirjoittaa seuraavaa:
Käytännössä epäkelpo koulun aikuinen voi toimia virassaan vuosikausia ilman, että kukaan puuttuu asiaan. Oppilaiden ja vanhempien valitukset kaikuvat kuuroille korville, kun kollegat vaikenevat ja esimiehet peittelevät, koska koulun tärkein tavoite on säilyttää puhdas ja kiiltävä julkisivu, jotta oppilasvirta pysyisi tasaisena. Työnantajan lakimiehetkään eivät uskalla hyökätä opetusalan virkamiehen kimppuun, jos selkeitä virkavirheitä ei voida näyttää toteen.
Kun koulussa on korjaamisen varaa, paras oppilas on äänetön oppilas.
On moraalitonta väittää, että maailman paras peruskoulu teki kaikkensa oppilaan hyväksi.
Opettaja käytti sananvapauttansa julkituodakseen suuren ja todellisen epäkohdan: lasten ja nuorten ihmisoikeuksia rikkovan koulumaailman toimintakulttuurin, jossa vaikeneminen epäkohdista, virheiden peitteleminen, julkisivun puhtaana pitäminen ja oppilaan etu –periaatteen moraaliton katteettomuus ovat arkipäivää.
Opettajaa syytettiin tästä syystä oman työpaikkansa opettajien kiusaamisesta, työilmapiirin huonontamisesta ja työnantajan lojaalisuusperiaatteen rikkomisesta, ja hän sai tästä syystä varoituksen, jonka aikana hän ei olisi saanut enää erehtyä ilmaisemaan tällaisia mielipiteitään irtisanomisen uhalla!
Opettaja teki kantelun asiasta. Oikeusasiamies päätyi seuraavaan ratkaisuun:
Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla annan koulun rehtorille vastaisen varalle huomautuksen kantelijan sananvapauden loukkaamisesta.
- -
Totean vielä, että perusoikeuksien loukkaukset pitää ensisijaisesti estää. Jos se ei onnistu, ne pitää oikaista tai korjata. Mutta jos sekään ei onnistu, loukkaus tulee hyvittää.
Edellä todetun perusteella esitän Tampereen kaupungin arvioitavaksi, miten kirjallisen varoituksen antamisesta kantelijalle aiheutunut sananvapauden loukkaus olisi oikaistavissa tai korjattavissa, sekä edelleen, miten loukkaus olisi hänelle hyvitettävissä.
Pyydän kaupunkia ilmoittamaan 16.2.2015 mennessä, mihin toimenpiteisiin esitykseni on antanut aihetta.
Myös jokaisen koulukiusatun perusoikeuksia on loukattu. Se olisi pitänyt ensisijaisesti estää. Jos se ei onnistunut, ne pitäisi oikaista tai korjata. Mutta jos sekään ei onnistu, loukkaus tulee hyvittää.
Tehkää itsenne näkyviksi, kaikki kiusatut, ajakaa oikeuksianne, jaksakaa taistella! Jokainen taistelu asian puolesta on jo voitto. Jos me emme taistele itse, ei kukaan tee sitä puolestamme.
Kirjoittaja on koulukiusatun äiti ja blogin pitkäaikainen lukija
* * * * *
Iltalehti: Koulukiusaaminen kuohuttaa: Nyt puhuu opettaja
Opettaja myöntää, että tapauksiin puuttuminen on hankalaa.
- Kouluissamme on parantumattomia "rikollisia", jotka vähät välittävät rangaistuksista, kielloista, sopimuksista tai muista sellaisista. Kiusaaja kiusaa koulussa ja vapaa-aikana netissä. Koulussa voimme puuttua vain koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen ja siihenkin hankalasti, hän toteaa.
- Toistuvasti kysytään, miksi kiusaajaa ei siirretä toiseen kouluun, mutta kiusattu siirretään. Tämä on erittäin hyvä kysymys. Yksi vastaus siihen on, että kiusaajan kuljettaminen kauemmas maksaa kunnalle paljon. Tämä voi olla syy. Muitakin syitä voi olla, luokanopettaja pohtii.
Hän kannattaisi erottamista, mutta kertoo, että sen esteenä on byrokratia.
- Miksi kiusaajaa sitten ei eroteta koulusta? Perusopetuslain mukaan oppilas voidaan erottaa koulusta jopa kolmeksi kuukaudeksi. Miksi näin ei sitten tehdä? Siksi, että lainsäädäntö on tässäkin asiassa pielessä. Koululla on vastuu huolehtia, että erotettu oppilas ei jää jälkeen opinnoissan. Oppilaalle pitää siis tehdä henkilökohtainen opetussuunnitelma. Koulun pitää huolehtia, että oppilas edistyy. Sekin tulee kalliiksi, että palkataan erotetulle lapselle opettaja.
Hänen mukaansa juuri raha on usein este myös ennalta-ehkäisevälle työlle.
Kouluväkivalta rehottaa, koska hankala puuttuminen, säännöistä piittaamattomat teinit, raha, byrokratia, lainsäädäntö, raha ja raha.
MTV: Lapset potkivat, purevat ja lyövät - myös päiväkodin hoitajiaan
Kun kyse alle päiväkoti-ikäisestä lapsesta, jonka on vielä vaikeaa hallita omia tunteitaan tai käytöstään, voidaanko silloin puhua väkivallasta? Työterveyslaitoksen mukaan voidaan puhua ja siihen pitää myös reagoida. Tavaroiden viskomista ja toisten lyömistä, ei saa sallia missään vaiheessa.
On hienoa, että väkivallasta puhutaan väkivaltana, ei kiusaamisena. Uutinen keskittyy enimmäkseen lasten väkivaltaisuuteen päiväkotien työntekijöitä kohtaan. Jos uutisoitaisiin lasten välisestä väkivallasta, puhuttaisiin satavarmasti kiusaamisesta. Onhan se surkuhupaisaa, kun viisivuotias tenava mottaa aikuista auktoriteettiasemassa olevaa naista, niin se on hirvittävää ja pelottavaa väkivaltaa. Aikuisten miesten kokoisten teinipoikien muiluttaessa pienikokoista seiskaluokkalaista mokupesulle, onkin kyseessä vain koulun hauska perinne ja nuorten kehitykseen kuuluva vaihe, ei edes kiusaaminen.
2 kommenttia:
"Toistuvasti kysytään, miksi kiusaajaa ei siirretä toiseen kouluun, mutta kiusattu siirretään."
Kiusattu siirtyy toiseen kouluun, häntä ei siirretä. Kiusaaja taas pitäisi siirtää, hän tuskin itse siirtyy toiseen kouluun. Parasta olisi, jos kiusaaja saataisiin toisaalle, näin ehkä koko oppilasyhteisö tulisi terveemmäksi, eikä kiusaaja vastaavasti uudessa ympäristössä saisi samanlaista asemaa aikaiseksi, joka on mahdollistanut hänen toimintansa. Jos kiusaaja siirtyisi vapaaehtoisesti, hän olisi todennäköisesti jo muutenkin sen verran yhteistyöhaluinen, että siirtäminen ei olisi enää tarpeen. Jos hän ei siirry vapaaehtoiseti, on koulun vaihtaminen väkisin melkoinen prosessi, vaikka kiusaaja olisi ilmeinen, tunnistettu ja tunnustettu ongelma yhteisössä.
Jos uhri siirtyy toisaalle, voidaan ehkä pelastaa mitä pelastettavissa on. Koulun vaihtamista ei pitäisi nähdä häviönä tai luovuttamisena, pikemminkin voisi kannustaa kaikkia, jotka tuntevat olonsa epämiellyttäväksi nykyisessä koulussa, vaihtamaan herkemmin koulua, tunnustaa tosiasia, että koulu, ennen kaikkea rehtori ja opettajat, eivät kykene, heillä ei ole usein edes halua, tehdä kaikkea tarpeellista kiusaamisen lopettamiseksi. Ongelma vain on, että koulun vaihtaminen ei ehkä lainkaan auta, samanlainen sairas, sisään rakennettu kiusaamisen salliva kulttuuri elää ja voi hyvin suurimmassa osassa kouluja.
Totta. Samoilla linjoilla on myös blogin ohjesivun ohje koulun vaihtamisesta.
Lähetä kommentti