Hyvät aikeet ja huonot ohjeet

Turun Sanomissa oli 14.2.2011 laaja artikkeli Hanna Kiurun valmistumassa olevasta väitöskirjasta Tuonpuoleiseen pakenevat nuoremme – Vanhempien kertomukset itsemurhien raottajina. Juttu paljastaa koulukiusaamisen lisäksi muitakin mielenkiintoisia asioita nuorten itsemurhista, mutta käsittelen nyt jutun lopussa ollutta toimittajan kommenttia ja siihen yleisönosastolle tullutta vastausta.

...hautoo itsetuhoisia ajatuksia kenties parhaillaan. Hänelle en osaa sanoa muuta kuin sen, mitä eräs viisas ystäväni kerran tästä aiheesta sanoi. Se meni jotenkin näin: Jokaisella meistä on joskus raskasta. Jotkut näyttävät sen, toiset eivät näytä, mutta voit olla varma, että jokaisella meistä on joskus raskasta. Silloin on vain sinniteltävä, koska ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan se päivä, jolloin sinulla ei voi olla enää yhtään huonompi olo. Sen läpi kun sätkit, niin sitten helpottaa. Olen tänään aivan yhtä vakuuttunut kuin silloinkin, että ystäväni puhui asiaa. Joten jos joku päivä tulee sellainen olo, ettet jaksa tätä maailmaa enää yhtään enempää, niin sinnittele edes yksi päivä lisää.

Yleisönosastokirjoitus 16.2.2011 :

...Haluan korostaa, että masennus ja ”on joskus raskasta” ovat kaksi täysin eri asiaa. Ne ovat eri kieltä, kuin eri maailmoista. Vaikka kommentti on tarkoitettu auttamaan mahdollista itsemurhaa hautovaa, toimii se sen sijaan väheksyvänä ja masennuksen voimaa aliarvioivana. Mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää, jos ei itse ole masennusta ikinä kokenut. Lisäksi kommentin ”neuvo”: ”Jos joku päivä tulee sellainen olo, ettet jaksa tätä maailmaa enää yhtään enempää, niin sinnittele edes yksi päivä lisää.” Kaunis ajatus sinänsä, mutta sinä päivänä kun ihminen päätyy ottamaan hengen itseltään, hän on sinnitellyt jo liian monta päivää, ehkä vuosia. Masentuneelle jokainen päivä on läpi sinnittelyä, vaikkei se aina välttämättä näy ulospäin. Itsetuhoiset ajatukset eivät tule puskista jonain päivänä kun on vähän raskasta.

Hyvät ihmiset, hyvät aikeet ja hyvä tarkoitus ei takaa hyvää lopputulosta. Hyväntahtoisen mutta asiasta vihjeettömän henkilön lausahdukset voivat tuntua todella loukkaavilta. Masentunut ei vain ota itseään niskasta kiinni ja ryhdistäydy, ja kiusatulle väkivalta ei ole vain leikkiä ja huumoria.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Kosto

Kirjailija Päivi Alasalmi puolusti rajuin ottein koulukiusattua poikaansa ja sai nipun syytteitä.

Vanhempani tekivät kaikkensa kiusaamisen lopettamiseksi. He tekivät kuten kuka tahansa lainkuuliainen kansalainen samassa tilanteessa tekisi. Sadoista yhteydenotoista ja kymmenistä tapaamisista huolimatta heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa viranomaisten, siis koulun henkilökunnan, ammattitaitoon ja vakuutteluihin, että koululla on tilanne hallussa.

Olen katkera, koska kiusaaminen tuhosi elämäni. Mutta vielä katkerampi olen siitä, että vanhempani ja sisarukseni joutuivat kärsimään kiusaamisen takia, ja tiedän, että he kärsivät siitä vieläkin. On varmasti kamalaa katsoa, kuinka oma poika tai veli riutuu henkilökohtaisessa helvetissään.

Juttelin erään tutun kanssa kostosta. Hän ei ollut kouluaikoinaan joutunut kiusatuksi, mutta mietti sitä, kuinka tyydyttävää olisikaan kostaa, etsiä kiusaajat käsiinsä nyt vuosikymmenien jälkeen ja käydä vetämässä niljakkeita turpaan oikein kunnolla. Tiedän mitä hän tarkoitti. Minulla on ollut ja on yhä fantasioita kostosta, fantasioita, joista ensimmäinen terapeuttini puoskarini käski kertoa, ja joista hänelle kerrottuani jouduin pakkohoitoon. Tuhansia kertoja olen unelmissani lyönyt, potkinut, puukottanut, ampunut, tappanut kiusaajat toinen toistaan raaemmalla ja julmemmalla tavalla. Kosto olisi suloinen, mutta...

Enemmän kuin kiusaajille, noille keskinkertaisille typerille kakaroille, olen enemmän katkera aikuisille, jotka eivät minua suojelleet : rehtorit, opettajat, luokanvalvojat, koulukuraattorit, opinto-ohjaajat, poliisit, terveydenhoitajat, terapeutit, lääkärit, lakimiehet, virkamiehet, poliitikot, kansanedustajat, ministerit, presidentit.

Jos joskus päätyisin kostoon, tekisin sen ensisijaisesti kostoksi perheeni kärsimyksistä, ja vasta toissijaisesti omien kärsimysteni takia. Nyt en kosta. Minulla on vielä vähän mutta silti liikaa menetettävää. Olen vastuussa eräästä pienestä ihanasta ihmisestä, joka muutaman vuoden kuluttua menee kouluun, jossa kiusaaminen saa jatkua vuosia käräjä- ja hovioikeuden siunauksella. Minun tehtäväni on puolustaa tuota pientä ihmistä yhteiskunnan pahuudelta, vaikka joutuisin siitä itse vaikeuksiin kuten ylläolevan uutisen äiti.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Uusi blogi

Peruskoulun nousu ja tuho

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Kauhua hammaslääkärissä

Potilaan hammaslääkäripelko voi olla potilaalle niin ylitsepääsemätön, ettei potilas hakeudu hoitoon kuin äärimmäisessä hädässä.

Minulla, kuten monella muullakin suomalaisella, on hirvittävä hammaslääkäripelko. Se sai alkunsa kouluaikojen hammashoidosta. Pelko piti nyt kohdata kovan hammassäryn iskettyä pari viikkoa sitten. Hoito ja antibiootit auttoivat ja tilanne alkaa olla ohi. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi pitänyt hoidattaa särky ajoissa. Vaan enpä tehnyt mitään. Lopulta kipu oli niin kovaa, että päivystykseen oli pakko mennä. Silloin tilanne oli kyllä paha. Alaleuan kipeä puoli oli turvonnut paksuksi kuin limppu ja särkylääke ei enää auttanut.

Koulun hammashoitola oli kamala paikka. Käyntiä odotti kauhulla jo viikkoja etukäteen. Pelkkä hoitolasta kantautunut steriili haju sai voimaan pahoin. Poraaminen sattui. Se todellakin sattui. Mutta pienen pojan oli kestettävä kipua kuin mies. Puuduttamisesta ei mainittu sanallakaan. Ja jos muistan oikein, joskus jopa pyysin puudutusta, mutta hammaslääkäri kieltäytyi antamasta piikkiä. Oleppa nyt urhea poika. Eihän se satu, eihän ? Sitten pora käynnistyi. Sitä kamalaa ääntä ei unohda ikinä, yhdistettynä tunteeseen kun on tukehtumassa omaan sylkeen ja poran vesisuihkuun.

Nyt hammaslääkäreillä on käsissään iso joukko pelkääviä potilaita, joiden hampaat mätänevät suuhun pelon takia. Mitä järkeä on aiheuttaa lapselle niin kovaa pelkoa, että hän kantaa sitä mukanaan hautaan asti ? Onko lapselle annettava kivunhoito niin kallista yhteiskunnalle, että tulee halvemmaksi ratkoa potilaan vaikeita ongelmia sitten aikuisiällä ? Aikuisille sitten tarjotaan kaikenlaisia kalliita pelonlievityksiä ilokaasusta anestesiaan, mikäli heidät edes saadaan hammaslääkärin tuoliin istumaan, psykoterapian kautta tottakai. Jos olisi vähän panostettu siihen, että hammaslääkärissä käynti olisi ollut miellyttävämpi kokemus, sillä olisi itse asiassa säästetty aika paljon. Ei aikuisiakaan potilaita voi kohdella tuolla tavalla.

Suomi on kivunhoidon takapajula. Kuulin joskus, että kipulääkkeiden antamisessa pihtaillaan jopa terminaalivaiheessa olevien syöpäpotilaiden saattohoidossa. Kuolemaa odottavat ihmisparat joutuvat kärsimään hirvittävistä kivuista, etteivät vain tule riippuvaisiksi vahvoista lääkkeistä. Heistähän voisi tulla, hui kauhistus, narkomaaneja ! En tiedä koulujen hammashoidon nykytilaa, mutta eräs tuttuni sanoi, että meininki oli samaa vielä 2000-luvun alussa.

Koulun hammashoidossa oli vielä yksi arveluttava piirre. Eikös jokaisella olekin oikeus päättää haluaako kertoa terveydentilastaan muille ? Se oli mahdotonta, koska jokainen meidän luokalla tiesi miten monta reikää keneltäkin paikataan. Itse sijoituin turvallisesti keskikastiin, joten hampaiden reikiintymisestä ei minulle seurannut paljoa ylimääräistä häpeää, toisin kuin aknesta. Yleinen käsitys oli, että reikiintyminen oli jokaisen oma vika, seurausta omasta piittaamattomuudesta. Hyi hyi, on jätetty hampaat harjaamatta ja mussutettu karkkia ja litkitty limonadia. Ei edes tullut mieleen, että ihmiset ovat erilaisia, ja toisilla hampaat vain reikiintyvät helpommin kuin toisilla. Ei auttanut, vaikka niitä kuinka harjasi. Nurinkurisesti eniten reikiä tuli aikana, jolloin olin erityisen tarkka hampaiden harjaamisessa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Häiriköintiä monikulttuurisissa kouluissa

Opettaja-lehden kysely paljasti karun todellisuuden monikulttuurisissa kouluissa :

Joka neljäs opettaja sanoo, että maahanmuuttajien suuri osuus lisää hälinää ja melua luokkahuoneessa sekä kasvattaa väkivallan määrää koulussa. Kyselyn perusteella opettajat katsovat, että maahanmuuttajien suuri osuus oppilaista haittaa monikulttuurisuuden omaksumista.

Suurin osa opettajista kokee työmäärän kasvavan jopa kohtuuttomaksi, jos maahanmuuttajalapsia on luokassa paljon. Samalla opetuksen laatu kärsii ja tasoa on laskettava. Opettajien mukaan maahanmuuttajien opettaminen on ylimääräinen rasite ja lisätyö, joka ei tunnu opettajan palkassa ja johon ei kouluteta.

Opettajista näyttää selkeästi siltä, että kaupunkien koulut ovat jakautumassa maahanmuuttajien vuoksi hyviin ja huonoihin. Yli puolet opettajista ajattelee näin, Opettaja-lehti kertoo.

Lopulta kyse ei ole maahanmuuttajista, vaan ongelma on suomalaisessa peruskoulussa, aivan kuten se oli kaksi vuosikymmentä sitten, kun Nynny kärsi keskitysleirivankeudessa. On se silti kummallista, kun korkeakoulutetut aikuiset eivät ole vieläkään saaneet häiriköiviä kakaroita kuriin.

Perusopetuslaki 29 §

Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön

Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista. Opetushallituksen tulee opetussuunnitelman perusteissa antaa määräykset tämän suunnitelman laatimisesta.

Lapsella on oikeus häiriöttömään koulunkäyntiin. Rauhaan ovat oikeutettuja kaikki koululaiset, niin kantasuomalaiset kuin maahanmuuttajataustaiset. Jokaisella koululaisella, niin kantasuomalaisilla kuin maahanmuuttajilla, on myös velvollisuus antaa muillekin opiskelurauha. Häirikön, niin kantasuomalaisen kuin maahanmuuttajan, paikka ei ole koulussa pilaamassa muiden elämää. Vastuu oppilaiden turvallisuudesta kuuluu koulun henkilökunnalle. Mikäli koulu ei siihen pysty, on laitos suljettava välittömästi lasten suojelemiseksi. Tehdaskin suljetaan, jos siellä ilmenee puutteita työturvallisuudessa, ja pysyy suljettuna, jos vikoja ei korjata.

Tulevaisuus näyttää synkältä. Yhteiskunta jakautuu jyrkästi hyviin ja huonoihin alueisiin. Maahanmuuttajien ghettoutuminen on jo alkanut.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !