torstai 24. marraskuuta 2011

Oikeutta opettajalle – Tapaus Jurva


Suomessa on eräiden tietojen mukaan käyty oikeutta vain neljässä kiusaamistapauksessa. Kolmessa niistä koulu vapautettiin vastuusta. Seuraava yleisönosastokirjoitus liittyy Vaasan hovioikeudessa keväällä 2011 käsiteltyyn tapaukseen, jossa jurvalainen oppilaitos vapautettiin vastuusta. Kirjoitus löytyy lyhennettynä sanomalehti Ilkan nettisivuilta.

Oikeutta opettajalle!

Millainen moraali on sellaisella oppilaitoksella, joka lähtee oikeusprosessiin koulukiusaamisen kohteeksi joutunutta opiskelijaa vastaan kieltäytyen sovittelusta kerta toisensa jälkeen? Kuinka tällaiseen tilanteeseen joudutaan?

Mitä varten koulutusorganisaatio on luotu? Yksinkertaistettuna: kasvattamaan, opettamaan ja auttamaan lasta ja nuorta löytämään paikkansa tämän yhteiskunnan osana yhteiseksi hyödyksi. Koulut ja oppilaitokset ovat siis lapsia ja nuoria varten. Opettajat ovat lapsia ja nuoria varten. Koulun/oppilaitoksen sisälle on jopa rakennettu erilaisia tukitoimia lapsen ja nuoren hyvinvoinnin takaamiseksi, jotta lopputuloksena olisi tasapainoinen ja terve, oman paikkansa löytänyt tuottava jäsen yhteiskuntaan. Kaikki koulun/oppilaitoksen toimet on siis tarkoitettu rakentamaan ja tukemaan eheää kasvua ja kehitystä. Se on koulutusorganisaation päätehtävä ja opettaja hoitaa tätä tehtävää.

Kun sitten koulu/oppilaitos ei onnistukaan takaamaan laissa luvattua turvallista oppimisympäristöä ja joku sairastuu henkisen ja/tai fyysisen väkivallan ja sen pelon seurauksena, moraalisesti oikealla tiellä oleva koulu/oppilaitos luonnollisesti ottaa vastuun yhteisössään esiintyvästä kehitystä ja oppimista haittaavasta prosessista ja pyrkii hoitamaan sen oppilaan/opiskelijan hyödyksi, koska se on sen tehtävä. Koulun/oppilaitoksen epäonnistuessa tehtävässään oppilas/opiskelija joutuu kärsimään. Kukaan ei kärsi huvikseen, ilman syytä. Kukaan ei sairastu ilman syytä. Kukaan ei myöskään viimeisenä keinonaan lähde käräjöimään koulua/oppilaitosta vastaan ilman syytä. On se sen verran rankka, pitkä ja taloudellisesti riskialtis projekti.

Kun koulu/oppilaitos lähtee taistelemaan oikeudessa kiusattua oppilasta/opiskelijaa vastaan, kääntyy koulun tehtävä täysin päälaelleen. Se alkaa tuhota sitä, mitä sen piti tukea ja suojella: sen sisällä kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa, eli kiusattua. Ei kouluorganisaatiota luotu sotimaan, tuhoamaan, alistamaan ja voittamaan. Opettajan tehtävä ei alunperin ollut asettua oppilasta vastaan omaksi edukseen, vaan kulkea hänen rinnallaan opettaen, tukien ja opastaen päämääränään eheä aikuinen omalla paikallaan yhteiskunnassa. Opettajan osa on antava, ei ottava. Oppilas/opiskelija ei ole opettajaa varten, vaan opettaja on oppilasta/opiskelijaa varten. Oikeudenkäyntiprosessissa opettaja ottaa keinolla millä hyvänsä. Hän ottaa oppilaalta/opiskelijalta. Mitä hän ottaa? Omissa silmissään kadotetun kunniansa takaisin? Jotta hän saisi kunniansa, hän taistelee oppilasta/opiskelijaa vastaan ja oikeudenkäyntihistorian mukaan on sen taistelun useinmiten myös voittanut. Kiusatun tuhon opettaja kruunaa vaatimalla kiusattua maksamaan opettajan oikeudenkäyntikulut, jotka ovat huimat. Käyttäähän koulu/oppilaitos puolustuksensa tueksi parasta ammattitaitoa toiselta puolelta Suomea.

Yhteiskunnan viranomaiset tukevat opettajaa, koska hän on opettaja, joka kyllä tietää. Oppilas/opiskelija ei ole vielä mitään, hänellä ei ole menetettävänään kovinkaan paljoa yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna. Opettajan kunnia on suurempi. Sen menettäminen on iso juttu. Yhteiskunta on valmis luopumaan aika monesta tuottavasta jäsenestä opettajan kunnian vuoksi. On sillä kova hinta, sillä opettajan kunnialla!

Hurraa, oikeusvaltio!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Lakko homekoulussa


Vähässäkyrössä on lakkoiltu. Vanhemmat ovat tehneet Suomen oloissa radikaalin ratkaisun ja päättäneet pitää lapsensa poissa sisäilmaongelmaisista kouluista. Lakolla koetetaan vauhdittaa kunnan päätöksentekoa homeongelman ratkaisussa.

Tämä ei ole ensimmäinen tapaus. Nivalan lakon yhteydessä viranomaiset olivat jopa harkinneet vanhempien sakottamista.

Ajankohtainen kakkonen kertoi homeongelman uusista ulottuvuuksista seuraavasti: ”Entä miten toimisit, jos lääkäri passittaisi Sinut psykiatriseen pakkohoitoon, kun selittäisit tarvitsevasi hoitoa huoneilman aiheuttamien oireiden vuoksi ? Kuulostaa painajaismaiselta, mutta sellaista on homepakolaisen elämä.”

Perussuomalaisten kansanedustaja kannustaa vanhempia kapinaan: ”Osaltani kehotan siis vanhempia miettimään kahdesti, laittaako lastaan homekouluun opiskelemaan vai vaatiiko kuntaa lupausten sijasta toimimaan ja jättää lapsensa kotiin. Ainoastaan koulukapinan kautta muutos tapahtuu nopeasti, riippumatta onko kunnalla varaa korjauksiin vai ei."

Lakkoilua kannattaa myös Pro Peruskoulu: ”Vanhemmat toimivat oikein, koululakko on oikein. Kukaan isä tai äiti ei halua uhrata lapsensa terveyttä välinpitämättömyyden vuoksi.”

Niinpä. Harvassa ovat ne vanhemmat, jotka eivät tekisi kaikkea mahdollista lapsensa terveyden suojelemiseksi. Homeinen sisäilma voi sairastuttaa pahasti ja pitkäksi aikaa, jopa vammauttaa loppuelämäksi. Toisin kuin homeongelmaa, kiusaamista on kaikissa kouluissa. Koulukiusaaminen aiheuttaa elinikäisiä vammoja. Lasten terveydelle se on vähintään yhtä tuhoisaa kuin home. Miksi homeongelma saa isot joukot liikkeelle, mutta kiusaaminen ei ? Syyt saattavat olla hyvin yksinkertaisia:

1. Home vaikuttaa kaikkiin koulurakennuksessa oleskeleviin, jokaiseen oppilaaseen ja opettajaan, joten isosta joukosta on helppo koota tarpeeksi iso joukko kapinoimaan.

2. Homeongelma on helppo vihollinen. Vihollisen aiheuttamat oireet ovat usein helposti tunnistettavia. Vihollisen olemassaolo on helppo todistaa ottamalla sisäilmasta ja rakenteista näytteitä ja testaamalla ne laboratoriossa. Vihollinen on helposti voitettavissa rahalla. Voittoon tarvitaan vain kunnan päätös, että koulurakennus remontoidaan tai tilalle tehdään uusi rakennus.

Koulukiusaamista vastaan taistellessa aikuinen kohtaa aivan toisenlaiset viholliset ja asettuu viranomaisia vastaan aivan yksin. Hyvät kiusattujen vanhemmat, kysyn teiltä: Olisiko tässä koulukapinan paikka ?

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 3. marraskuuta 2011

Harvinaista rohkeutta


Kuopiolainen Juho Pasanen ei kävellyt ohi :

- Minulle tuli sellainen olo, että isompi poika antaa pienemmälleen kahta kauheammin pataan, jos lähden. Sen vaan näki naamasta.

Pasanen ei halunnut kävellä pois ja jättää pienempää poikaa isomman armoille. Hän päätti hoitaa tilanteen loppuun asti, viedä pojat koteihinsa ja kertoa vanhemmille.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !