maanantai 28. huhtikuuta 2014

Vertaistukiryhmät Turussa ja Seinäjoella & Asiaa lastensuojelusta


Valopilkku-projekti on perustanut vertaistukiryhmät Turkuun ja Seinäjoelle. Tiedote Turun ryhmästä:

Avoin vertaistukiryhmä kiusaamista kokeneille

Turun Auralan kansalaisopistossa 26.4. - 24.5.2014 parittomien viikkojen lauantaisin klo 12.00–14.00 ja 20.9. - 13.12.2014 parillisten viikkojen lauantaisin klo 12.00–14.00

• Tule keskustelemaan ja jakamaan kokemuksiasi kiusaamisesta Valopilkun Turun vertaistukiryhmään

• Keskusteluryhmä on tarkoitettu niille joilla on kouluajalta kiusaamiskokemus sekä kiusattujen läheisille

Valopilkku-projekti tukee kiusaamiskokemuksen omaavia valtakunnallisesti vertaistukeen perustuen puhelimitse ja netin avulla sekä henkilökohtaisten tapaamisten kautta. Koulutamme ja luennoimme kiusaamisen seurauksista.

Ilmoittautumiset ryhmään valopilkku@harjulansetlementti.fi

Valopilkun vertaistukiohjaajakoulutus järjestetään seuraavaksi Helsingissä:

TUKI TOIPUMISEN TIELLE – Vertaistukiohjaaja-koulutus 30. – 31.5.2014 Helsingissä

Koulutus alkaa perjantaina klo 9 – 18 ja jatkuu lauantaina klo 9 – 17 Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa, Hietaniemenkatu 9 B, II kerros, 00100 Helsinki

Yhteistyössä mukana Ei Kiusata ry ja Helsingin nuorisoasiainkeskus

• Koulutus on ainutlaatuinen Suomessa jakaen tieto-taitoa ja kokemusta kiusaamisesta toipumiseen

• Kouluttajina Valopilkku-projektin työntekijät

• Koulutus antaa valmiudet toimia vapaaehtoisena vertaistukiohjaajana kiusaamisesta toipuville ja soveltuu ammattilaisille, opiskelijoille, omakohtaisen kiusaamiskokemuksen omaaville sekä muille asiasta kiinnostuneille

• Koulutus käsittää yhteensä 40 tuntia, joista lähiopetusta on 15 tuntia. Koulutus alkaa ennakkotehtävillä ja sisältää lopputyön (20 tuntia), joka palautetaan koulutusviikonlopun jälkeen määräpäivään mennessä, jonka jälkeen todistus postitetaan.

Koulutus on maksuton.

Ilmoittautumiset: Saija Salmi 050-5901134 tai Tina Holmberg-Kalenius 044-7725015 tai valopilkku@harjulansetlementti.fi

* * * * *

Lokakuun liike:

Toiveet ja tarpeet uudenlaisesta, rakentavasta, auttavasta sekä kansalaisia kuuntelevasta lastensuojelusta synnyttivät Lokakuun liikkeen lokakuussa 2012. Se oli alun perin kansalaisliike kaltoin kohdeltujen lastensuojeluperheiden auttamiseksi (vrt 1960-luvulla perustettu Marraskuun liike). Tahdoimme kohentaa kodistaan pois sijoitettujen lasten ja heidän vanhempiensa oikeusturvaa sekä palauttaa pahoiksi leimatuille lastensuojeluperheille heille kuuluvan ihmisarvon.

Vuonna 2014 Lokakuun liikkeen toimintakenttä laajeni. Nyt Lokakuun liike nostaa laajemmin esiin lapsiperheiden oikeuksista käytävää keskustelua. Uutisoimme esimerkiksi erityislasten sekä neurologista ja psykologista tukea tai muuta kuntoutusta tarvitsevien lasten ja näiden perheiden todellisuudesta. Puhumme myös vammaisten lasten ja heidän perheittensä asioista. Niin ikään huoltajuusasiat ja perheitä koskettavat oikeusturvaongelmat ovat Lokakuun liikkeen agendalla. Emmekä unohda esimerkiksi vankien lapsia, emme syrjäytettyjä nuoria tai vieraannutettuja mummuja emmekä köyhyydessä kamppailevia perheitä, ihmisiä, jotka on unohdettu yhteiskunnan reuna-alueille.

Lokakuun liike käsittelee myös kouluväkivaltaa:

Tampereen Takahuhdin koulu hyväksyy koulukiusaamisen

Koulukiusaaminen räjähti käsiin

Koulukiusaamisen karut kasvot

* * * * *

Pelastakaa Perheet ry ja Radium kirjat järjestää Suuren lastensuojeluillan perjantaina 9.5.2014 klo 18-20 Turun kaupunginkirjaston auditoriossa.

* * * * *

Nynny on taas pahasti väsähtänyt. Tekisi mieli laittaa blogi kesätauolle jo nyt. Mutta en voi tehdä sitä vielä. Koetan julkaista pari tekstiä ajankohtaisista ja mielenkiintoisista aiheista ennen kesälomaa.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Hyväntekijä pilasi elämäni


Ylioppilaslehti 2.5.2008: Muistattehan, vaaratonta iskua ei ole

”Etenkin maanantaisin ja tiistaisin on vaikea pitää näitä tunteja, koska silloin jotkut saattavat reagoida voimakkaastikin. Pääasiassa pyörtyjät ovat poikia.”

”Eräässä koulutuksessa, kun esittelin itseni ’Hei, olen Timo Nuutinen’, ensimmäinen pyörtyi. Kun olin puhunut viisi minuuttia, puolet koulusta oli lähtenyt pois.”

Yläasteaikoinani 90-luvun alussa joku tekopyhä väkivallan vastustaja kävi koulussamme vaahtoamassa, kuinka yksi lyönti voi tappaa. Minä en onnekseni pyörtynyt kuvien katselusta. Se olisi ollut valtava häpeä jo valmiiksi häpäistylle pienelle pojalle. Minulle kuvien katselu teki todella pahaa, mutta koulun pahikset, mukaanlukien minua ”kiusanneet” väkivaltarikolliset, vain naureskelivat äijän näyttämille kuville pahoinpitelyjen uhreista. Heille oli kunnia-asia, kun kuvien katselu ei hetkauttanut heitä yhtään.

Minä koin äijän vaahtoamisen todella rajuna syyllistämisenä itseäni kohtaan, vaikka silloin en olisi ikinä voinut käyttää väkivaltaa edes itsepuolustukseen. Äijän vaahtoaminen teki oloni entistä tukalammaksi. Tunsin, että minun pitää vain alistua väkivallalle ja antaa niiden vaikka tappaa minut, jotta olisin aikuisille mieliksi, enkä kilttinä poikana tekisi yhtään pahaa kenellekään. Silloin kaikki väkivalta oli ehdottomasti kiellettyä. Puoliaan ei saanut pitää. Vain uhriutuminen sallittiin, ja anteeksiantamista ja toisen posken kääntämistä vaadittiin suorastaan mielipuolisella uskonkiihkolla.

Hyväntekijäpaskiainen pilasi elämäni. Sellaista kokemusta en halua enää kenellekään. Tositarinan opetus on, että asennekasvatus tehoaa vain kiltteihin ja lainkuuliaisiin lapsiin. Tai oikeastaan se ei edes tehoa, koska valistukseen uskovat lapset ovat jo valmiiksi väkivallattomia. Varsinaista kohderyhmää asennekasvatus ei tavoita, mutta voi aiheuttaa arvaamattomia seurauksia minunlaisille pienille kilteille koulukiusatuille pojille.

Hyvää tarkoittamalla voi tehdä paljon pahaa. Viattomien syyllistämisen lisäksi tuolla pari vuosikymmentä kestäneellä valistuskampanjalla tuskin on ollut vaikutusta väkivaltaisiin lapsiin ja nuoriin. Tunti vaahtoamista ei maailmaa muuta. Henkilön, joka uskoo kampanjan tehonneen, kannattaisi välittömästi lähteä lähimpään mielisairaalaan hoitoon. Todellisuudentajun menettämistä kutsutaan lääketieteessä psykoosiksi. Ainoat hyötyjät ovat kampanjan tekijät. Hyvän bisneksen lisäksi hyväntekeminen kohottaa mukavasti itsetuntoa. Ai että me ollaan niin paljon parempia ihmisiä kun ollaan autettu niin paljon lapsia ja nuoria.

Nyt joku voi kysyä, että mitä viestiä kouluihin pitäisi viedä. Vastaus on yksinkertainen. Rikollisuuden torjuminen rikollisten tunteisiin vetoamalla ei toimi. Viesti pitää kohdistaa väkivallan uhreille. Meille pitää sanoa suoraan, että meillä ei ole velvollisuutta suvaita meihin kohdistuvaa väkivaltaa missään muodossa. Meidän ei tarvitse suvaita edes yleisesti vähäisenä pidettyjä väkivallan muotoja, kuten esimerkiksi ryhmästä ulossulkemista tai muiden mielestä leikkimielistä suunsoittoa. Eikä meidän tarvitse odottaa tilanteen kärjistymistä, vaan yksikin väkivaltainen teko tai pelkkä väkivallan uhka on tarpeeksi, jotta me voimme lähteä pois väkivaltaisesta yhteisöstä. Meillä ei ole velvollisuutta mennä väkivaltaiseen ympäristöön. Piste. Niin yksinkertaista se on. Vähemmän yksinkertaista on markkinoida tämä äärimmäisen radikaali ajatusmalli koulujen rehtoreille, jotta viestin voisi viedä kouluihin.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Korpilakia kiusaajalle ja käräjäoikeutta korpilakia lukeneille


Helsingin Sanomat: Pahoinpitelytuomio lieveni, koska uhri oli itse koulukiusaaja

Koulukiusatun pojan isäpuoli ja veli on tuomittu sakkoihin 14-vuotiaan kiusaajan pahoinpitelystä.

- -

Oikeus perusteli lievää rangaistusta sillä, että miesten reagoinnissa on yleisen oikeustajun mukaisesti nähtävissä ymmärrettäviä piirteitä.

"Menettely on liittynyt [pahoinpitelyn kohteeksi joutuneen] lapsen itsensä suorittamaan, vakavan ja raukkamaisen tuntuiseen uhkailemiseen sekä ilmeiseen koulukiusaamiseen. Myös kiusatun perhettä on uhkailtu", oikeus huomautti.

- -

Oikeuden mukaan miesten menettely meni liian pitkälle. Vaikka reaktio oli inhimillisesti katsoen ymmärrettävä, miesten olisi aikuisina pitänyt pysytellä rauhallisina.

Väkivalta, tai väkivallan uhka, on tehokas keino väkivallan pysäyttämiseen. Kuulostaa raadolliselta, mutta elämä on.

Radio Rockin Päivävuoron Totuuskomissio kysyi, hyväksyvätkö kuuntelijat vigilanttimeiningin kouluväkivaltaan puuttumisessa. Kyselyyn osallistuneista 76,5 % vastasi hyväksyvänsä.

Hyvä niin. Suomella saattaa olla toivoa. Nykyiset hallitsijamme hallitsevat meitä pelolla. He välittävät vain itsestään ja poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin kuuluvista, eivät meistä. Jyrki Käteinenkin seikkaili lompakko auki Euroopassa ökyrikkaita pankkiireja pelastamassa suomalaisten kustannuksella, jotta saisi itselleen huippuviran kun tulee aika jättää uppoava Suomi-laiva. Pelko kansan kapinoinnista saisi tyrannihallitsijat varomaan tekojaan ja pakottaisi heidät toimimaan oman kansan parhaaksi. Miten siis on, aikooko 76,5 % kansasta nousta vastarintaan ja vaatia hallitsijoitamme nöyrtymään kansan edessä ? Tuskin, mutta antakaa minun edes unelmoida siitä.

* * * * *

Nynnypoika jäi ikuisesti yksin, vai jäikö ? Voiko olla mahdollista, että ihme on vihdoin tapahtunut ?

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Lapsille ei saa valehdella !


Aikuiset selittelivät minulle kouluaikoina, kuinka kiusatuista tulee menestyjiä. Kuinka me näytämme taivaanmerkit katuojaan päätyville kiusaajille. Kuinka me lopulta saamme kostomme.

Aikuiset eivät kestä totuutta. On paljon helpompaa uskoa mukavia harhaluuloja kiusattujen menestyksestä kuin kohdata julma totuus. Siksi aikuiset valehtelevat lapsille.

Joku menestyy, useammat eivät. En tarkoita ainoastaan varsinaista syrjäytymistä, vaan elämän elämistä vajaateholla kouluväkivallan aiheuttamien vaurioiden takia:

Mielialaani varjostaa myös se, että tuntuu, etten ole itse saavuttanut elämässäni vielä juurikaan mitään merkittävää. Ja kun katselee näitä taannoissia luokkalaisia Facebookista, niin melkein kaikilla on perhe, parisuhde, lapsia, työ, elämä. Itse en ole saavuttanut noista juurikaan mitään. Parisuhteissa on ollut huonoa onnea ja työelämään en ole kykeneväinen vielä. Jotenkin raastavaa ajatella, että minä, jonka piti näyttää taivaanmerkit elämässäni, olenkin taantunut enkä ole pärjännyt mainittavasti. Ei ole mitään, millä olisin voinut näyttää sen, että kiusaaminen ei lannistanut minua. Ehkä on parempi myöntää se tosiasia, että olen lannistunut kiusaamisen takia, sekä sen tuomien sairauksien takia.

”I had no idea what it'd cost, My life passed before my eyes, When I found out how little I accomplished, All my plans denied.” - Megadeth

Hyvät järkiaikuiset, te jotka lupasitte meille menestyksekkään tulevaisuuden. Missä on meille luvattu menestys ? Missä on edes meille luvattu tulevaisuus ?

Kärsi, kärsi, niin kostosi saat. Hyvät järkiaikuiset, miettikää edes vähän ennenkuin syötätte tuollaista ajatusmallia kouluväkivallan uhreille.

Menestyksen lupailuun liittyi eräs tietty vaatimus. Vaatimus nousta kiusaajien yläpuolelle.

Aikuiset kertoivat minulle kouluaikoina, kuinka paljon parempi olen kuin kukaan muu. He käskivät minua nousemaan kiusaajien yläpuolelle. Ja tiedättekö mitä ? Minä nousin yläpuolelle. Nousin kaikkien yläpuolelle, niinkuin Pekka-Eric. Minä olen yli-ihminen, ja te, hyvät järkiaikuiset, jotka veditte minut väkivaltahelvetin läpi, osoititte olevanne pelkkää heikkomielistä massaa.

Kärsi, kärsi, niin kostosi saat. Hyvät järkiaikuiset, miettikää kaksi kertaa ennenkuin syötätte tuollaista ajatusmallia kouluväkivallan uhreille.