perjantai 4. huhtikuuta 2014

Lapsille ei saa valehdella !


Aikuiset selittelivät minulle kouluaikoina, kuinka kiusatuista tulee menestyjiä. Kuinka me näytämme taivaanmerkit katuojaan päätyville kiusaajille. Kuinka me lopulta saamme kostomme.

Aikuiset eivät kestä totuutta. On paljon helpompaa uskoa mukavia harhaluuloja kiusattujen menestyksestä kuin kohdata julma totuus. Siksi aikuiset valehtelevat lapsille.

Joku menestyy, useammat eivät. En tarkoita ainoastaan varsinaista syrjäytymistä, vaan elämän elämistä vajaateholla kouluväkivallan aiheuttamien vaurioiden takia:

Mielialaani varjostaa myös se, että tuntuu, etten ole itse saavuttanut elämässäni vielä juurikaan mitään merkittävää. Ja kun katselee näitä taannoissia luokkalaisia Facebookista, niin melkein kaikilla on perhe, parisuhde, lapsia, työ, elämä. Itse en ole saavuttanut noista juurikaan mitään. Parisuhteissa on ollut huonoa onnea ja työelämään en ole kykeneväinen vielä. Jotenkin raastavaa ajatella, että minä, jonka piti näyttää taivaanmerkit elämässäni, olenkin taantunut enkä ole pärjännyt mainittavasti. Ei ole mitään, millä olisin voinut näyttää sen, että kiusaaminen ei lannistanut minua. Ehkä on parempi myöntää se tosiasia, että olen lannistunut kiusaamisen takia, sekä sen tuomien sairauksien takia.

”I had no idea what it'd cost, My life passed before my eyes, When I found out how little I accomplished, All my plans denied.” - Megadeth

Hyvät järkiaikuiset, te jotka lupasitte meille menestyksekkään tulevaisuuden. Missä on meille luvattu menestys ? Missä on edes meille luvattu tulevaisuus ?

Kärsi, kärsi, niin kostosi saat. Hyvät järkiaikuiset, miettikää edes vähän ennenkuin syötätte tuollaista ajatusmallia kouluväkivallan uhreille.

Menestyksen lupailuun liittyi eräs tietty vaatimus. Vaatimus nousta kiusaajien yläpuolelle.

Aikuiset kertoivat minulle kouluaikoina, kuinka paljon parempi olen kuin kukaan muu. He käskivät minua nousemaan kiusaajien yläpuolelle. Ja tiedättekö mitä ? Minä nousin yläpuolelle. Nousin kaikkien yläpuolelle, niinkuin Pekka-Eric. Minä olen yli-ihminen, ja te, hyvät järkiaikuiset, jotka veditte minut väkivaltahelvetin läpi, osoititte olevanne pelkkää heikkomielistä massaa.

Kärsi, kärsi, niin kostosi saat. Hyvät järkiaikuiset, miettikää kaksi kertaa ennenkuin syötätte tuollaista ajatusmallia kouluväkivallan uhreille.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Omaani ei ole järjestelmällisesti kiusattu (luojan kiitos..) mutta on hän huuteluista ja muutamasta fyysisen väkivallan uhkaa sisältäneestä tilanteesta kertonut. Olen sanonut että ei hänessä ole mitään vikaa ja että ne huutelijat vaan haluaa aiheuttaa pahaa mieltä ja ettei niitä kannata jäädä hautomaan. Sanoin myös että jos ne on jatkuvasti samat tyypit jotka päätään aukoo niin sitten tehdään asialle jotain. Onneksi huutelu loppui omia aikojaan, en todellaan tiedä mitä se 'jotain' olisi ollut...omillaanhan nuo esiteinit tuolla kuitenkin iltapäivän tunnit ovat. Uskoisin että oman lapseni kohdalla kiusaamisen vakavampaan suuntaan kehittymiseltä suojaavana tekijänä toimii se että hänellä on ihan kohtalaisesti kavereita niin koulusta kuin harrastuksistakin.

Lapseni on myös osoittanut taipumuksia puolustaa kiusatuiksi joutuvia kavereitaan. En tiedä onko se kovin terveellinen harrastus, mutta olen silti koittanut tukea häntä valitsemallaan tiellä. Joskus voi olla vaan siitä yhdestä mukavasta kaverista kiinni tuleeko ala-asteesta jollekulle helvettiä vai ei, ja mielummin annan lapseni olla se mukava kaveri vaikka ehkä sitten joudunkin kotona käymään hänen kanssaan läpi hankalampiakin moraalikeskusteluja.

skeptinen kirjoitti...

Itselleni on ala-asteen henkisestä väkivallasta käteen jäännyt vain pitkä rivi arpia. Miten minä muka kostan kiusaajilleni ja nousen heidän yläpuolelleen kun yleinen selviäminen elämässä vie kaikki voimani? Suoraan sanottua minua sylettää ajatus ihmisistä, jotka jollain naiivilla tavalla uskovat "pahan saavan palkkansa". Kuka haluaa vastuulleen painetta sietämätöntä, jo valmiiksi luovuttanutta yksilöä?

Kiusaajieni kanssa en ole enää missään tekemisissä, enkä syytä heitä henkisestä helvetistäni, jossa joudun tarpomaan. Syytän noita naiiveja kaikkitietäviä aikuisia, jotka eivät tehneet asialle mitään. Neljän vuoden henkisen väkivallan jälkeen lapselle on hyvä alkaa ehdottelemaan koulun vaihtoa, kun lapsi on jo menettänyt kaiken itsevarmuutensa. Luojan kiitos äitini teki päätöksen koulun vaihdosta puolestani.

Murrosiästä asti elämäni on ollut täynnä itsemurhakierteitä, terapiaa, psyykenlääkkeitä ja osastohoitoa. Lukion suorittaminen vei vaivaiset neljä vuotta ja yhteiskunta painostaa jatko-opiskeluun. Tiedossa siis loistava tulevaisuus, terveisin "jo valmiiksi luovuttanut yksilö".

Aikuiset, älkää tuputtako lapsille erilaisia malleja kiusaamisesta ja siitä, miten joku on hiljainen hyväksyjä ja joku toinen kiusatun puolustaja. Vastuu on teidän, ei lapsienne. Kehittäkää toimintamalleja kiusaamisen ehkäisyyn ja lopettamiseen heti alkuunsa älkääkä kertoko lapsillenne satuja siitä, kuinka he voivat kostaa kiusaajilleen "sitten myöhemmin". Paha saa palkkansa satukirjoissa, ei oikeassa elämässä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuttua itsellenikin tuo, että 5-vuotiaasta lähtien aikuiset jankutti jatkuvasti, että "ku sä kasvat aikuiseksi, niin susta on kaikki naiset todella kiinnostuneita" jne.. lässytystä.
Ja sitten, kun kiusattu on aikuinen ja eikä ole löytänyt tyttöystävää, niin aletaan haukkumaan kiusattua, että hänessä on jotain vikaa.
Eli tällä tavalla vedetään matto aika tyylikkäästi pois kiusatun jalkojen alta.