Ylioppilaslehti 2.5.2008: Muistattehan, vaaratonta iskua ei ole
”Etenkin maanantaisin ja tiistaisin on vaikea pitää näitä tunteja, koska silloin jotkut saattavat reagoida voimakkaastikin. Pääasiassa pyörtyjät ovat poikia.”
”Eräässä koulutuksessa, kun esittelin itseni ’Hei, olen Timo Nuutinen’, ensimmäinen pyörtyi. Kun olin puhunut viisi minuuttia, puolet koulusta oli lähtenyt pois.”
Yläasteaikoinani 90-luvun alussa joku tekopyhä väkivallan vastustaja kävi koulussamme vaahtoamassa, kuinka yksi lyönti voi tappaa. Minä en onnekseni pyörtynyt kuvien katselusta. Se olisi ollut valtava häpeä jo valmiiksi häpäistylle pienelle pojalle. Minulle kuvien katselu teki todella pahaa, mutta koulun pahikset, mukaanlukien minua ”kiusanneet” väkivaltarikolliset, vain naureskelivat äijän näyttämille kuville pahoinpitelyjen uhreista. Heille oli kunnia-asia, kun kuvien katselu ei hetkauttanut heitä yhtään.
Minä koin äijän vaahtoamisen todella rajuna syyllistämisenä itseäni kohtaan, vaikka silloin en olisi ikinä voinut käyttää väkivaltaa edes itsepuolustukseen. Äijän vaahtoaminen teki oloni entistä tukalammaksi. Tunsin, että minun pitää vain alistua väkivallalle ja antaa niiden vaikka tappaa minut, jotta olisin aikuisille mieliksi, enkä kilttinä poikana tekisi yhtään pahaa kenellekään. Silloin kaikki väkivalta oli ehdottomasti kiellettyä. Puoliaan ei saanut pitää. Vain uhriutuminen sallittiin, ja anteeksiantamista ja toisen posken kääntämistä vaadittiin suorastaan mielipuolisella uskonkiihkolla.
Hyväntekijäpaskiainen pilasi elämäni. Sellaista kokemusta en halua enää kenellekään. Tositarinan opetus on, että asennekasvatus tehoaa vain kiltteihin ja lainkuuliaisiin lapsiin. Tai oikeastaan se ei edes tehoa, koska valistukseen uskovat lapset ovat jo valmiiksi väkivallattomia. Varsinaista kohderyhmää asennekasvatus ei tavoita, mutta voi aiheuttaa arvaamattomia seurauksia minunlaisille pienille kilteille koulukiusatuille pojille.
Hyvää tarkoittamalla voi tehdä paljon pahaa. Viattomien syyllistämisen lisäksi tuolla pari vuosikymmentä kestäneellä valistuskampanjalla tuskin on ollut vaikutusta väkivaltaisiin lapsiin ja nuoriin. Tunti vaahtoamista ei maailmaa muuta. Henkilön, joka uskoo kampanjan tehonneen, kannattaisi välittömästi lähteä lähimpään mielisairaalaan hoitoon. Todellisuudentajun menettämistä kutsutaan lääketieteessä psykoosiksi. Ainoat hyötyjät ovat kampanjan tekijät. Hyvän bisneksen lisäksi hyväntekeminen kohottaa mukavasti itsetuntoa. Ai että me ollaan niin paljon parempia ihmisiä kun ollaan autettu niin paljon lapsia ja nuoria.
Nyt joku voi kysyä, että mitä viestiä kouluihin pitäisi viedä. Vastaus on yksinkertainen. Rikollisuuden torjuminen rikollisten tunteisiin vetoamalla ei toimi. Viesti pitää kohdistaa väkivallan uhreille. Meille pitää sanoa suoraan, että meillä ei ole velvollisuutta suvaita meihin kohdistuvaa väkivaltaa missään muodossa. Meidän ei tarvitse suvaita edes yleisesti vähäisenä pidettyjä väkivallan muotoja, kuten esimerkiksi ryhmästä ulossulkemista tai muiden mielestä leikkimielistä suunsoittoa. Eikä meidän tarvitse odottaa tilanteen kärjistymistä, vaan yksikin väkivaltainen teko tai pelkkä väkivallan uhka on tarpeeksi, jotta me voimme lähteä pois väkivaltaisesta yhteisöstä. Meillä ei ole velvollisuutta mennä väkivaltaiseen ympäristöön. Piste. Niin yksinkertaista se on. Vähemmän yksinkertaista on markkinoida tämä äärimmäisen radikaali ajatusmalli koulujen rehtoreille, jotta viestin voisi viedä kouluihin.
7 kommenttia:
Ei kouluväkivalta mihinkään ole kadonnut. Kun poikaani yritettiin kiusata koulussa, annoin vinkin: lyö takaisin avokämmenellä, sattuu mutta ei jää jälkiä todisteiksi. Kahden viikon päästä ongelma oli ohi.
Mitenköhän tilanne olisi kehittynyt jos omatoimisuuden sijaan olisi lähdetty etsimään opettajia ja rehtoria apuun? Varmaan olisimme vieläkin (n. 10 vuoden päästä) sosiaalitoimiston asiakkaina, terapiassa ja herra ties mitä...
Voi tosiaan miettiä, herättävätkö kuvat varsinaisessa kohderyhmässään oikeasti väkivallan vastaisuutta vai turruttavatko ne vain lisää? Entä mikä on luennoijan perimmäinen motiivi? Tuottaako shokeeraaminen siinä mittakaavassa, että porukasta pyörtyy, hänelle itse asiassa jonkinlaista mielihyvää? Onko tällainen mielihyvä kovin kaukana siitä, mitä väkivallan tekijä kokee? Entä onko oikein, että valmiiksi herkät ja empaattiset oppilaat pakotetaan altistumaan väkivaltamateriaalille?
Muistan itse myös kyseisen luennon ollessani yläasteella ja miettineeni jo silloin, herkkä lapsi kun olin, että tuo luentohan opettaa niille väkivallan tekijöille että mihin pitää lyödä ja miten, jotta toiselle aiheutetaan mahdollisimman paljon pahaa, jopa helppo kuolema.
Olin kauhuissani tästä ja aloin pelkäämään entistä enemmän henkeni puolesta.
Niin, pahimmassa tapauksessa tämä vain opettaa väkivallantekijöitä ja siten lisää pahoja vammoja ja jopa kuolemia. Väkivallantekijä ei mielestäni tästä opi muuta kuin täysin päinvastaista, mitä hyvää tarkoittava luennoitsija on tarkoittanut.
"Hyvällä" voi saada paljon pahaa aikaan, jos sen tekee väärällä tavalla.
Valitettavasti ainakin 90-luvun lopussa omalla kohdallani tilanne vain paheni entisestään, kun yritin tönäistä erästä poikaa nyrkillä pois, kun se tuli liian lähelle ja tönäisin sillä tavalla, ettei jäänyt jälkeä. Olin tuolloin 7.luokalla.
Seuraavana päivänä n. 5-6 pojan joukko kiusaajan ylempiluokkalaisia 8-9 lk kavereita sekä kiusaaja itse tuli vaatimaan selityksiä ja sanoivat, että mä olin lyönyt sitä poikaa ja mukana kiristysjengissä oli myös pari sen ajan koulun tukioppilasta, jotka olivat kiusaajan kavereita. Siinä oli hikiset 15 minuuttia olla bussipysäkillä ja toivoa, että bussi ei olisi yhtään myöhässä.
"Meidän ei tarvitse suvaita edes yleisesti vähäisenä pidettyjä väkivallan muotoja, kuten esimerkiksi ryhmästä ulossulkemista tai muiden mielestä leikkimielistä suunsoittoa."
Anteeksi, mutta tuo ei ole väkivaltaa. Jos sana "väkivalta" laimennetaan tarkoittamaan "mitä tahansa", niin lopulta se ei tarkoita mitään, ja menettää merkityksensä ja voimansa. Tarkoittaako 'raiskaus' nykyisin sitä, mitä se alunperin tarkoitti? Jos jo pelkkä nopea vilkaisu on 'katseella raiskaamista', koko sana on pelkkä vitsi.
Sitäpaitsi, joukolla on täysi oikeus valita jäsenensä, ja jokaisella jäsenellä on täysi oikeus valita, miten kohtelee toisia ihmisiä, kunhan ei riko heidän oikeuksiaan, kuten oikeutta koskemattomuuteen, jne.
"Ryhmästä ulos sulkeminen" ei ole mitään väkivaltaa, tai muutenkaan tuomittavaa - muuten meillä olisi ryhmiä, joihin olisi pakolla pinnistetty jäseniä, joita sinne ei haluta. Sekö on sitten hyvä ratkaisu, että kaikki maailman ryhmät koostuvat ihmisistä, jotka eivät ole mitenkään vapaasti valittuja ryhmään, vaan on joidenkin kiintiöiden avulla painostamalla saatu väkisin niihin ujutettua?
Mihinkään ryhmään ei ole pakko kuulua, mutta minkään ryhmän ei ole pakko ottaa juuri sinua joukkoonsa, myöskään. Vapaus valita on tärkeämpää, kuin himo kuulua johonkin tiettyyn ryhmään. Vapautta tulee vaalia, ei suinkaan niiden mielivaltaa, jotka haluaisivat kuulua johonkin ryhmään, kenties vailla mitään valmiuksia tai kykyä toimia siinä kunnolla.
Suunsoitto kuuluu osana sananvapauteen - jos sitä lähdetään kitkemään, astutaan _ERITTÄIN_ vaaralliselle, ja vapaudelle vihamieliselle tielle, jolta ei ehkä ole enää paluuta. En suosittele.
Sanat eivät satuta - ne ovat vain ääniaaltoja tai tekstiä. Iskut ja potkut satuttavat, samoin heitettyjen esineiden osumat. Sanoja pitää suvaita äärimmäisyyteen asti; mitäpä se ketään liikuttaa, että joku soittaa poskeaan. Hänenpähän on poskensa, soittakoon mielin määrin - kyllä sanoja maailmaan mahtuu!
Olipa suunsoitto leikkimielistä tai ei, se ei ole väkivaltaa. Sitäpaitsi asiaan puuttuminen olisi käytännössä mahdotonta joka tapauksessa - ja sehän ei ole itseasiassa edes ongelman ydin.
(Jatkoa edelliseen)
Ongelman ydin on HALU kiusata jotakuta, ja pitäisi tarkastella, mistä tämä halu johtuu, ja vaikuttaa tekijöihiin, jotka lisäävät tai vähentävät tätä halua. Esimerkiksi ei palkata töihin 'entisiä' koulukiusaajia, niin ei ole työpaikalla sitten työpaikkakiusaamista.
Tai jos kiusaamisesta tulee valtavan ärsyttävä ja inhottava rangaistus joka ikinen kerta, halu kiusaamiseen varmasti vähenee runsaasti.
Mutta suuta saa soittaa niin paljon kuin suinkin, ja ryhmästä saa sulkea ulos niin paljon kuin tahansa tahdotaan - kyllä sellaista on voitava sietää, se on vain elämää. Ei jokainen voi kuulua kaikkiin ryhmiiin, eikä kukaan ole verbaalisen kritiikin yläpuolella (paitsi ehkä Kosmiset Lähettiläät, joita kuitenkin silti pilkataan, eivätkä he siitä pahastu).
Ei kenelläkään ole oikeutta pakottaa mitään ryhmää hyväksymään yksilöä, jota jäsenet eivät ryhmään halua. Sellainen ryhmä ei voi koskaan toimia, jota pakotetaan tuolla tavalla ylhäältä päin. Kuulostaa kyllä naisen kirjoittamalta tekstiltä, koska naisilla on aina tämä auktoriteetti-, ja kiintiöusko, sekä halu määritellä "väkialta" ja "raiskaus" siten, että juuri heidän kokemansa täysin mitättömät 'kiusauksen muodot', (jos ne edes ovat sitä), olisivat samalla viivalla OIKEAN VÄKIVALLAN kanssa.
Se, jos mikä, pahentaa tilannetta.
Kun joku saa nyrkistä kasvoihin joka päivä, hänen on ehkä hieman vaikea tajuta, että joku hemmoteltu pikkuprinsessa, jolle joku joskus letkauttaa neutraalin kommentin, pillahtaa kyyneliin, ja joko maailma ryntää tuon itkupillin avuksi, ja kutsuu tapahtunutta väkivallaksi, samalla kun nyrkkiä saanut, miespuolinen yksilö vain häpäistään nuolemaan haavansa yksin nurkassa, ja sitten kutsutaan 'ammattilaiset' diagonosoimaan hänen viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet pois, ja kertomaan, että hän on peruuttamattomasti ja parantumattomasti rikki ja sairas, eikä häntä voi parantaa, mutta ihmepillereillä häntä voi sentään "hoitaa"..
Näin sitä siis tuossakin pienessä tekstipätkässä kiteytyy nykyajan tasa-arvo käytännössä.
(Jatkoa edelliseen)
Kas nuin.. blogissasi on usein ihan mielenkiintoisia juttuja, ja se avartaa hyvin näkökulmaa siihen, että miten anusaukon uumenessa nämä koulukiusausasiat ovat suomessa aina olleet, ja ovat vieläkin.. ja miten naisten sympatiat ovat aina 'bad boyn' puolella, koska hänessähän toki asuu jokin herkkä sielu siellä kaikkien nyrkiniskujen takana. Hiton hypergamia ja preselection .. tuon takia naisia ei pitäisi päästää päättäviin asemiin mistään asioista, koska heidän hormoninsa ja seksuaalisuutensa määrittelevät heidän käytöstään hyvin pitkälle.
Ja siihen kun lisää heidän PMS:nsä ja muut kummallisuutensa, jotka he itsekin myöntävät sekoittavansa heidän päänsä ja tunne-elämänsä kokonaan, heidän tunteitaan ja rationalisaatio-hamsteria palvovan elämäntyylinsä ja päättelytapansa, voi vain ihmetellä, miksi kukaan koskaan ajattelisi, että on hyvä idea tunkea naisia kaikki hallituspaikat täyteen..
Noh, se meni hieman ohi aiheen, mutta toisaalta, kaikki liittyy kaikkeen. Jos pelkästään miehet, ja etenkin hyvät miehet, olisivat olleet päättämässä kaikista asioista aina, ehkäpä kiusausasiakin oltaisiin saatu kuriin.
Tosin miehissä on se vaikeus, että he ovat heikkoja, mitä tulee naisiin, ja sitten tietenkin tulee tämä alpha/beta-dikotomia, joka jakaa miehet aika inhottavasti kahtia; toiset johtavat ja ymmärtävät väkivaltaa, toiset seuraavat, ja ajattelevat itsenäisesti - mutta seuraaja ei saa muutoksia aikaan, ja johtava ei halua muuttaa mitään.
Tämä planeetta on niin sekaisin, että on ihme, että asiat toimivat niinkin hyvin, kuin toimivat - esim. sähkökatkoja sattuu varsin harvoin, ja tietokoneilla voi jopa tehdä kaikenlaista.
Voinet arvata, että olen itse käynyt samankaltaista ruljanssia läpi, kuin se, jota olet kuvaillut itse kokeneesi .. minun tiessäni on vain vielä pari erinäistä vaikeuttavaa mutkaa, jotka hankaloittavat asioita entisestään.
Koetan kuitenkin ajatella kaiken karman ja henkisyyden kautta .. itsepähän olen varmasti ollut joku bilehile-blondibimbo, joka on hyväksikäyttänyt armottomasti hyviä miehiä ja vedättänyt heitä nauraen päin seiniä.. tässä sitä nyt sitten koetaan, millaista on elää aidan tällä puolella.
Ehkäpä Teikäläinenkin on ollut joku suurmestari, joka on mestauttanut porukkaa surutta tai ainakin tehnyt nälviviä källejä viattomille jossain ruumiillistumassa.. ehkä auttaa tietää, että ainakin on nyt saanut jotain kauheita tekoja pois omatunnoltaan, eikä niitä tarvitse kantaa mukanansa kauempaa.
Hauskat kesät!
- iskuja ja potkuja vastaanottanut yksilö
P.S. Väkivaltaa ei tule vähätellä latistamalla se 'verbaaliseksi' tai 'joukosta pois sulkemiseksi' - tuo VOI olla kiusaamista, mutta käytännössä iskut ja potkut ovat se helkkaristi vakavampi ongelma, jolla on oikeus käyttää sanaa "väkivalta". Nämä muut ovat niitä naisten tapoja kontrolloida ja alaspainaa toisiaan - tapoja, joille miehet eivät ole yleensä herkkiä, koska he ovat helpottuneita siitä, että eipähän tullut sentään nyrkkiä tai monotusta.
Lähetä kommentti