Ylen nettisivuilla on hyvä juttu kouluväkivallasta. Jutussa on haastateltu professori Liisa Keltikangas-Järvistä. Psykologian professori tyrmää usein toistuvan kliseen kiusaamisesta: "Se on vanhanaikainen käsitys, että kiusaaja itse on ollut joskus kiusattu”:
”Se on vanhanaikainen käsitys, että kiusaaja itse on ollut joskus kiusattu. Sellainen ajatus, että hän olisi ollut syrjään työnnetty kiusattu, joka muuttuu toiminnaltaan ja persoonallisuudeltaan yhtäkkiä kiusaajaksi, ei pidä paikkaansa, Keltikangas-Järvinen sanoo.”
Professori purkaa jutussa toisenkin sitkeän kliseen, jota näkee yhä usein toistettavan:
”Hän muistuttaa, että kiusatun asema on tukalampi kuin kiusaajan, vaikka usein puhutaan siitä, että molemmat tarvitsevat apua.
– Aikoinaan tuli tämä klisee, että kummatkin ovat yhtä suuria uhreja ja kumpaakin täytyy auttaa samalla tavalla. No ei todellakaan, kyllä kiusatun tilanne on huomattavasti vaikeampi.
Professorin mukaan täytyy toki selvittää, miksi kiusaaja kiusaa, mutta ihan ensin on syytä purkaa tilanne ja tehdä kiusaajalle selväksi, että hän toimii väärin, ja sillä on seurauksia.”
Klisee yhtä suurista uhreista on syntynyt ja sitä ylläpitää se, että aikuiset eivät ole kyenneet kohtaamaan totuutta väkivallasta. Uhriuttamalla tekijän he ovat saaneet itselleen jonkinlaisen mielenrauhan, kun ei ole tarvinnut ajatella väkivallan tekijän julmuutta ja todellisia syitä teoille.
* * * * *
Psykologian tohtori Virpi Pöyhönen on julkaissut uuden kirjan Noidankehästä pois. Voiko koulukiusaamisen kierteen katkaista. Kirjasta on uutinen Ilta-Sanomissa.
