Jos edes kerran kuunneltaisiin yksinäisiä miehiä yksinäisiin miehiin kohdistuvista ongelmista ilman, että feministit älähtävät siitä

Tutkijatohtori Joona Räsäsen inceleitä ymmärtävä kirjoitus Seksuaalinen yksinäisyys on myös yhteiskunnallinen ongelma räjäytti liikkeelle vastalauseiden vyöryn. Olen elämäni aikana lukenut satoja, ehkä tuhansia feministien kirjoittamia miesvihamielisiä kirjoituksia ja kommentteja. Räsäsen kirjoitus houkutteli päivystävät feministit piiloistaan ja kommentointi oli odotetun mukaista.

Olin incel jo vuosikymmeniä ennen koko käsitteen syntymistä. Kirjoitin aiheesta 12 vuotta sitten tekstissä Nynnypoika jäi ikuisesti yksin. Se sai ihan kivasti kommentteja, vaikka tuota tekstiä kirjoittaessani en ymmärtänyt kaikkea miesten tasoluokittelusta ja markkina-arvosta pariutumismarkkinoilla. Syytin huonosta onnestani ulkonäköäni, vaikka markkina-arvoa nakersivat yhtälailla mielenterveysongelmat, työelämän ja opiskelun ulkopuolella oleminen, pienituloisuus, syrjäänvetäytyminen ja ujous. Nuo kaikki ovat asioita, joista osan olisi voinut saada anteeksi, mutta kaikkien toteutuessa toivo pariutumismarkkinoilla oli mennyttä.

Lukuisissa miesten yksinäisyyttä käsittelevissä kirjoituksissa mainitaan joukko toiveita ja tunteita, joita yksinäiset miehet kokevat naisten suhteen. Kaipaus päästä toisen lähelle on kova. Kyse on enemmän rakkauden kaipuusta, ja hyvin vähän halusta harrastaa vain seksiä. Kun toiveet eivät toteudu, alkavat kielteiset tunteet saada otetta ihmisestä ja kielteiset kokemukset alkavat kasautua. Keskeistä näissä kokemuksissa taitaa olla hylätyksi tulemisen ja kelpaamattomuuden tunne, ja niitä seuraa suuri pettymys naisiin. Kaikki yksinäiset miehet eivät tunne vihaa, enkä tuntenut aluksi minäkään. Olin nice guy, joka nosti naisia jalustalle. Mutta pitkän kehityksen jälkeen naisviha alkoi nousta. En ymmärtänyt, että mistä oli kyse. Toisaalta jumaloin naisia, ja toisaalta vihasin heitä.

Asioiden todellinen luonne alkoi selvitä minulle, kun aloin lukea feministien kirjoituksia noin 15 vuotta sitten. Kirjoitukset olivat täynnä miesvihaa ja valheita. Miesten ongelmia vähäteltiin tai ne kiistettiin, ja usein niistä syytettiin miehiä itseään. Kaikki paha oli miesten vikaa. Oli suorastaan järkytys tajuta, kuinka julmia naiset voivat olla miehiä kohtaan. Eikä naisten harjoittama viha ollut raivoamista, vaan enimmäkseen hillittyä ja harkittua. Väitteet perusteltiin näennäistieteellisillä teorioilla. Eivätkä nämä naiset ja profeministimiehet olleet mitään netissä räyhääviä idiootteja, vaan korkeakoulutettuja ja huomattavan sanavalmiita ihmisiä. Käsitykseni mukaan he olivat enimmäkseen nuoria aikuisia, mutta mukana oli myös vanhempaa porukkaa, kuten tutkijoita ja jopa naisjärjestöjen puheenjohtajia. Osa heistä toimi julkisissa tehtävissä, kuten tasa-arvoa valvovissa valtion elimissä. Tunteeni feminismiä kohtaan eivät ole muuttuneet. Tuo ideologia on aiheuttanut niin paljon vahinkoa varsinkin alempitasoisille miehille. Olen lopettanut feministien kirjoitusten lukemisen. Se auttaa paljon vihan hallinnassa, kun ei joudu jatkuvasti provosoitumaan. Nykyään valtavirtaa olevan intersektionaalisen feminismin ja woken seuraaminen voisi toisaalta olla surkuhupaisan huvittavaa.

Tutkijatohtorin kirjoituksen jäljiltä on ehdotettu monenlaisia keinoja incelin lopettamiseen. Inceliä ei lopeteta tempuilla, joita ovat esimerkiksi joissain vastauksissa esitetyt yhteiskunnan osallistamistoimet. Incel loppuu romanttisessa intiimissä parisuhteessa. Toisaalta incel voi loppua myös tilanteen hyväksymiseen. MGTOW-elämäntapa tukee tuota jälkimmäistä. Kuten tutkijatohtorikin kirjoittaa, jakaantuu kumppanien määrä epätasaisesti niin, ettei kaikille edes riitä kumppania. Miten sitten päästäisiin lähemmäs tilannetta, jossa jokaisella halukkaalla olisi mahdollisuus pariutua? Näitä keinoja olisi yksiavioisuuden ja ydinperheen uudelleentuleminen, seksuaalimoraalin paluu sekä seksuaalisen markkina-arvoteorian ja tasoluokitteluteorian opettaminen pojille niin, ettei vääriä odotuksia pääse muodostumaan. Suunta vain tuntuu olevan täysin päinvastainen. Vallankumousta odotellessa miehet voivat parantaa markkina-arvoaan ja harjoitella sosiaalisia taitoja. Miehet voivat myös hakeutua paikkoihin, joissa voi tavata pariutumista haluavia naisia, joilla on realistiset käsitykset miehistä ja parisuhteista.

Pääsin irti naisvihasta parisuhteen löydettyäni. Sain kokea parisuhteiden hyvät ja huonot puolet. Olen kiitollinen kokemuksista, vaikka suhteista ei tullutkaan loppuelämän kestäviä parisuhteita. Koen yhä olevani incel, vaikka en naisia vihaakaan. Identiteetti on kai polttomerkittynä mielessäni.

Olen ollut taas yksin jo useamman vuoden. Haluaisin kyllä parisuhteeseen. Elämä oli minulle niin paljon parempaa yhdessä. Tapaan nykyään mielenkiintoisia naisia, mutta tapaamiset eivät johda mihinkään. Voin jutella naisten kanssa syvällisiä tai käydä kahvilla tai kävelemässä, mutta siihen se aina jää. Ei tule edes ajatuksen tasolle, että tässä voisi olla jotain muutakin kuin kaveruutta. Tutustumiset eivät koskaan johda treffeille, saati sitten parisuhteeseen. Taidan vieläkin olla nice guy, mutta naisia en enää jalustalle nosta.

Sen voisin vielä todeta, että huoli väkivallasta on liioiteltu. Incelien naisviha johtaa äärimmäisen harvoin väkivaltaan. Naisia hakkaavat aivan toiset miehet. Erään tutkimuksen mukaan puolet naisten hakkaajista on entisiä kouluväkivallan tekijöitä.

IS: Onko se kaikkien ongelma, että mies ei saa seksiä? Tutkijan kirjoitus HS:ssa nosti valtaisan keskustelun

IS: Nyt puhuu tutkija, joka kytki miesten seksin puutteen väkivallan uhkaan – asiantuntijat pamauttavat suorat sanat

HS: Incel-kulttuuria ei ymmärretä eikä sitä osata käsitellä

IS: Nyt puhuu entinen incel-mies Juho-Kustaa, 27: ”Seksi ei ongelmaa korjaa”

IS: Kelpaamattomat - Tavalliset suomalaiset kertoivat IS:lle, miltä tuntuu, kun ei saa seksiä eikä kelpaa kumppaniksi kenellekään.

HS: Miesten hyvinvointi ei ole naisten vastuulla

HS: Naisen keho ei ole miehen oikeus

HS: Väkivalta ei johdu seksin puutteesta vaan naisvihasta

* * * * *

Psykologian professori Jordan Peterson on noussut incelien puolustajaksi. Seuraavassa videossa ei käsitellä tätä aihetta, mutta video on mielenkiintoinen. Haastattelijalla menee jauhot suuhun.

Jordan Peterson: “There was plenty of motivation to take me out. It just didn't work"

Syvemmälle Petersonin opetuksiin voi lähteä videoilla Carl Jungista ja Leijonakuninkaasta.

Asiaa C-PTSD:stä - Psykologi: Kiusaamisen uhreilta puuttuu hoito

Potilaan lääkärilehti: Kiusaamisen uhreilta puuttuu hoito: 

Varsinkin uhrien hoito on jäänyt puolitiehen. Esimerkiksi Suomessa kehitetyssä ja laajasti käytetyssä KiVa Koulu -mallissa kiusattujen tarpeet on sivuutettu. Mallin ongelmaksi on tunnistettu tehottomuus vakavissa kiusaamisissa.

Myös valtakunnallisessa väkivallan uhrien hoidon kehittämisessä koulukiusattujen tarpeet jäävät vaille vastausta.

- -

Kiusaamista pitää kuitenkin tutkia myös psyykkisen trauman näkökulmasta. Kohteeksi joutuminen tarkoittaa joutumista toisen ihmisen tahallisesti vahingoittamaksi, mitä pidetään traumaperäisiä häiriöitä koskevassa diagnostiikassa traumoista vaurioittavimpana.

Artikkelissa mainitaan, että jopa 30 - 40 prosenttia kouluväkivallan uhreiksi joutuneista nuorista on vaarassa saada traumaperäisen stressihäiriön, eli PTSD:n. Se on järkyttävän suuri osuus. Tieto on hälytysmerkki siitä, että kouluväkivaltaan pitää aina suhtautua vakavasti, ja väkivalta on saatava loppumaan välittömästi.

Tutkijoiden mukaan trauman vakavuudella, kestolla ja sisällöllä on vaikutusta traumaoireisiin. Seksuaalinen trauma aiheuttaa muita todennäköisemmin oireita, mutta kouluväkivallan ja perheväkivallan aiheuttamien traumojen todennäköisyydet aiheuttaa oireita ovat melko tasoissa. Perheväkivallan ja kouluväkivallan yhteydestä traumaoireisiin löytyy lisää luettavaa myös vähän vanhemmasta uutisesta: For Kids, Bullying by Peers Is Worse Than Abuse from Adults

Poijula jatkaa kertomalla uudesta ICD-11 -tautiluokituksesta. Siinä otetaan huomioon monimuotoinen traumaperäinen stressihäiriö eli C-PTSD (complex post traumatic stress disorder). Aiemmin PTSD:n on uskottu syntyvän yksittäisen tapahtuman seurauksena. Moni pitkäaikaisen väkivallan seurauksena traumatisoitunut ei ole saanut oikeaa hoitoa ja trauma on jäänyt hoitamatta. Sen seurauksena moni ihminen ei elä niin täyttä elämää kuin voisi, vaan kokee ainakin jonkinlaista kurjuutta traumojensa takia.

Kun sairastuin 1990-luvun alussa, psykiatriassa ei osattu tunnistaa traumoja. Oireiluani ei ymmärretty ollenkaan nuorisopsykiatrisella osastolla eikä aikuispsykiatriassa. Sain skitsofreniadiagnoosin. Pakkohoito väärään sairauteen ei tietenkään auttanut, vaan oireilu päinvastoin paheni. Kohtelu Kupittaan sairaalassa oli sen mukaista.

Diagnoosien kanssa on huomioitava, että saamasi diagnoosi voi olla väärä, tai et saa diagnoosia ollenkaan. Sinun on ehkä selvitettävä itse, että mikä sinua vaivaa. Sen lisäksi sinun täytyy saada lääkärit vakuuttuneiksi siitä, että itse tekemäsi diagnoosi on oikea. Ja sen lisäksi sinun on ehkä selvitettävä itse, mitä terapioita, hoitoja ja lääkkeitä sairauden hoitoon pitäisi käyttää. Käytän PTSD-oireiden hoitoon beetasalpaaja Propralia. Propralin käyttö traumaoireiden hoitoon ei ole yleisesti lääkärien tiedossa.

Pääsin EMDR-traumaterapiaan vasta vähän alle nelikymppisenä. Terapiasta ei ollut apua traumoihin. Terapia auttoi silti ymmärtämään, että nykyiset psyykkiset ongelmani ovat suurelta osin jäljitettävissä kouluaikoihini ja traumaattisiin tapahtumiin nuorisopsykiatrisella ja Kupittaan sairaalassa.

Traumat eivät ole koko totuus siinä, miksi minut syrjäytettiin normaalista elämästä. Kirjoitin joskus kauan sitten, että olisin selviytynyt kouluväkivallasta ja psykiatrisesta väkivallasta, mutta se oli yksinäisyys, joka lopulta murskasi minut.