En olisi uskonut, että lapsiasiavaltuutettu ja poliisiylijohtaja uskaltavat haastaa vallitsevan narratiivin.
Helsingin Sanomat: Lasten väkivallan pysäyttämiseksi voidaan ja pitää tehdä enemmän:
Viime aikoina on yleistynyt kummallinen tapa puhua lasten rikollisista teoista oireina, joille etsitään erilaisia psykopatologisia selityksiä. Ne eivät poista teon moitittavuutta: rikollinen teko ei ole oire.
Helsingin Sanomat jatkaa: ”Rikollinen teko ei ole oire”, sanovat lapsiasiavaltuutettu ja poliisiylijohtaja
* * * * *
Ilta-Sanomissa julkaistiin vuosi sitten artikkeli, jossa kehutaan katusovittelua.
Ilta-Sanomat: Tässäkö ratkaisu nuorisoväkivallan kasvuun? Ammattilaisen menetelmällä ”äärimmäisen hyviä” tuloksia:
– Sovittelu on loistava työkalu kaikkien konfliktien ratkaisuihin, Aseman Lapset -yhdistyksen projektipäällikkö Heikki Turkka sanoo.
Turkka käyttää useissa haastatteluissa konflikti-sanaa kuvaamaan väkivaltaa. Hän on käyttänyt sanaa myös kouluväkivallasta puhuttaessa. Kouluväkivalta ei ole konflikti, vaan rikos tai joukko rikoksia. Väkivaltaa ei pitäisi sovitella, kun tekijän ja uhrin välillä on valtaepätasapaino tekijän hyväksi.
– Sovittelun paras puoli on, että tekijä joutuu aina kohtaamaan uhrin.
Samoin uhri joutuu kohtaamaan tekijän. Se voi olla hyvinkin traumaattista.
– Sovittelussa ymmärretään, mitkä seuraukset teoillani on toisille, Turkka tiivistää.
Väkivaltaa ei pitäisi nähdä oppimiskokemuksena.
– Joku huoltaja voi kyynelehtien sanoa, ettei heidän poikansa ole käynyt ulkona pahoinpitelyn jälkeen. Se kolahtaa tekijöille ihan eri tavalla, kun he joutuvat kohtaamaan uhrin läheisineen.
Aivan, kohtaaminen voi olla hyvinkin traumaattinen myös uhrin läheisille. Sovittelussa mennään tekijöiden tarpeet edellä ja uhrin tarpeet unohdetaan. Sovittelussa on sadistisia piirteitä uhria ja hänen läheisiä kohtaan.
Turkka sanoo nuorten rikollisten olevan lähestulkoon aina ”oman elämänsä uhreja”, joiden lähtökohdat elämään ovat vaikeat. Sovitteluiden aikana nuorten kovan kuoren alta löytyykin usein pieni lapsi, joka on rankkojen kasvuolojen ajamana luisunut väärille teille.
Missä on vika, kun rikolliset pitää nähdä uhreina?
Kyseenalaistan ”äärimmäisen hyvät” tulokset. Yhteiskunnalta avustusta saavien yhdistysten on pakko kehua toimintaansa tulokselliseksi. Muuten jää rahat saamatta ja monen ammattilaisen ura katkeaa.
