maanantai 23. toukokuuta 2011

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi III

Hupsista. Edellinen teksti aiheutti muutamia väärinkäsityksiä. Teksti oli siis koottu Optipar-masennuslääkkeen pakkausselostetta muuntelemalla. Ihmisten suhtautuminen muuttuu ääripäästä toiseen kun vain pari pientä sanaa muutetaan. Lääke hyvä, huume paha. Tekstissä ei ollut kyse kannabiksesta enkä ota nyt kantaa sen käyttöön. Kannabis-sanan tilalla olisin voinut käyttää vaikka kissan pissaa, mutta se ei olisi ollut uskottavaa. Minulle tuli yllätyksenä, että turvallisiksi väitetyt SSRI-masennuslääkkeet voivat olla niin vaarallisia. En tiennyt, että masennuslääke voi koukuttaa. Lääkärit vähättelivät tai vaikenivat lääkkeiden mahdollisista vaaroista. Eikä niiden kaikkia haittoja vielä edes tunneta. Tässä tulee jatkoa edelliseen tekstiin ja aiempiin kirjoituksiini psyykenlääkkeistä.

Minä vastustan psykiatriaa ja psyykenlääkkeitä. Minä vastustan nykyistä käytäntöä, jossa ihmisten luonnolliset tunteet tapetaan lääkkeillä ja turhalla, väärällä hoidolla. Enää ei saa olla edes väsynyt. Heti tyrkytetään lääkkeitä. Kiusaamiseen ei saa reagoida. Kiusaamisesta johtuva paha olo on sairaus ja se on lääkittävä. Lääkittynä sitten pitäisi kestää vaikka kuinka epäoikeudenmukaista kohtelua. Olen lukenut useampaa blogia, joiden kirjoittaja on kärsinyt mielenterveysongelmista tai on ollut mielisairaalassa. Minusta tuntuu, että lähes kaikki käyttävät turhaan lääkkeitä, ja hoidosta on heille enemmän haittaa kuin hyötyä. He eivät kuulu mielisairaalaan. Miten voidaan edes olettaa, että pakkohoidossa voi parantua, kun hoitohenkilökunta on potilaan vihollinen, vanginvartija, alistaja, nöyryyttäjä ?

Muutaman kirjoittajan kohdalla en tiedä mitä ajatella. Mielestäni he eivät kuuluisi mielisairaalaan, mutta mitä heille olisi tapahtunut, jos he eivät olisi joutuneet hoitoon ja lääkkeitä ei olisi annettu ? Mikä on turhaa hoitoa ja mikä ei, siinä pulma. Ja sitten on olemassa oikeasti mielisairaita ihmisiä, jotka tarvitsevat oikeasti hoitoa.

Näitä psyykenlääkkeitä olen käyttänyt: Fontex, Cipramil, Zoloft, Efexor depot, Normison, Tenox, Temesta, Diapam, Oxepam, Xanor, Anafranil, Serenase, Truxal.

Nämä siis muistan nimeltä. Enkä edes tiedä mitä kaikkea muuta minulle syötettiin. Ei niistä minulle kerrottu, ne vain annettiin väkisin. Olen koko ikäni ollut absolutisti, tupakoimaton, enkä ole koskaan kokeillut huumeita. Siksi oli järkytys, kun jouduin sekoittamaan pääni psyykenlääkkeillä. Tutustuin niiden ihmeelliseen maailmaan Turun nuorisopsykiatrisella poliklinikalla. Ensimmäisen kahden vuoden aikana lääkkeiden käyttö oli kuitenkin vähäistä. Sitten erään inhottavan tapauksen takia jouduin Kupittaan sairaalaan aikuisten suljetulle osastolle, väärällä diagnoosilla. Diagnoosi oli kuolemantuomio: paranoidinen skitsofrenia. Siitä alkoi lääkkeiden pakkosyöttö. Seuraavat kaksi vuotta olin vahvasti lääkittynä, alistettuna, tunteet jäädytettynä, kohtalona loppuelämä avohoitoa ja laitoshoitoa. Rauhoittavia lääkkeitä ja muita päänsekoittajia syötiin Kupittaan sairaalassa oikein urakalla. Lääkkeiden tarkoitus oli pitää minut hiljaisena, säilytyksessä poissa tavallisten ihmisten silmistä.

Kärsin oireista, joiden luultiin johtuvan mielisairaudesta, mutta niiden syynä olivat hoidossa käytettävät lääkkeet. Mutta mistä minä tiedän, että oireet olivat lääkkeiden sivuvaikutuksia ? Siihen on helppo ja yksinkertainen vastaus: Oireet loppuivat kun lääkkeet lopetettiin. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että lääkitykseen kuului aina useampi lääke kerrallaan. En tiedä kumpaa se oli, lääkärien tietämättömyyttä vai piittaamattomuutta, että minulle määrättiin lääkkeitä joita ei pitäisi käyttää samaan aikaan. Lääkkeiden yhteisvaikutuksella voi olla arvaamattomat seuraukset. Useat lääkkeet ovat jopa hengenvaarallisia alkoholin kanssa käytettynä. Minulle se ei ollut ongelma, koska en käytä alkoholia lainkaan. Silti näitä lääkkeitä määrätään sellaisille potilaille, jotka käyttävät alkoholia, runsaastikin. Missä on lääkärin vastuu, jos sekakäyttöä tapahtuu ?

Jouduin käyttämään useaa riippuvuutta aiheuttavaa lääkettä pitkiä aikoja, siis useita vuosia. Esimerkiksi temazepamia käytin ensin rauhoittavana, sitten unilääkkeenä. Minulla on peruskoulun viimeiseltä luokalta alkaen ollut nukahtamisvaikeuksia. Wikipedia: In Norway, temazepam is not available as a prescription drug. It is regulated as a Class A substance under Norway's Narcotics Act. Niinpä, lääke hyvä, huume paha. Yhdet menettävät vapautensa jos käyttävät sitä, mutta toiset menettävät vapautensa jos eivät käytä sitä. Kauppaopistosta yritin selviytyä muiden bentsodiatsepiinien avulla. Niiden avulla sain nukuttua, mutta mitään muuta hyvää sanottavaa niistä ei ole. Ne aiheuttivat kamalan olon. Kun käytön oli kerran aloittanut, oli täysi mahdottomuus nukkua ilman niitä. On suorastaan ihme, että minulle ei kehittynyt sen enempää riippuvuutta.

Olen käyttänyt SSRI- ja SNRI-masennuslääkkeistä ainakin Fontexia, Cipramilia, Zoloftia ja Efexoria. Fontex sekoitti pään oikein kunnolla. Voisi jopa sanoa, että juoksin pitkin seiniä Fontex-hoidon aikana. Masennukseen sillä ei ollut vaikutusta. Cipramil ja Zoloft olivat paljon miedompia vaikutuksiltaan. Niistä tuli tylsä ja väsynyt olo. Masennukseen ne eivät tehonneet. Efexor oli aineista viimeisin jota käytin. Siinä ei ollut sivuvaikutuksia, mutta eipä ollut mitään muutakaan vaikutusta. Lopetin sen käytön omasta päätöksestäni. Lääkäri tarjosi tilalle jotain epilepsian hoitoon tarkoitettua kamaa, mutta en ottanut sitä. Siinä oli riski maksavaurioon, jota olisi pitänyt jatkuvilla verikokeilla seurata. Olen nyt ollut kuivilla psyykenlääkkeistä viisi tai kuusi vuotta. Nykyinen lääkärini ei ole pillereitä enää tarjonnut.

Minulla on yli kymmenen vuoden kokemus erilaisista psyykenlääkkeistä. Minulle niistä ei ollut apua, mutta paljon vahinkoa ne saivat aikaan. Muutamat lääkkeistä sekoittivat pään todella pahasti, muuttivat persoonallisuutta ja tappoivat tunteet, eivätkä ne silti auttaneet. Useimmat niistä vaivuttivat minut tunteettomaan tylsyyteen, krooniseen väsymykseen, ilottomuuteen, turhautuneeseen ahdistuneeseen irralliseen oloon, eivätkä ne silti auttaneet. Monta vuotta elämästäni meni hukkaan näiden myrkkyjen takia.

Yksinäisyyteen ei ole olemassa lääkettä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

torstai 19. toukokuuta 2011

Ole hiljaa ja polta jointti

Ystäväni aloitti kannabiksen käytön 13-vuotiaana. Hän on nyt lähemmäs kolmekymppinen ja viimeiset viisi vuotta hän on yrittänyt lopettaa, mutta ei ole onnistunut siinä. Huume on koukuttanut hänet niin pahasti. Huumeidenkäyttö alkoi siis hyvin nuorena. Taustalla oli koulukiusaaminen. Hän oli erilainen lapsi, herkkä, taiteellinen, ajatteleva, älykäs, siis vapaata riistaa kiusaajille. Kiusaamiselle ei tehty mitään, mutta uhri lähetettiin huumediilerin puheille. Ja niinkuin tuhansille muille kiusaamisen uhreille, diilerit myivät myös hänelle kannabista. Vuosien varrella diilerit ovat myyneet hänelle paljon muitakin huumeita, kun nuoren ihmisen sopeutumattomuuteen on yritetty löytää paremmin tehoavia päänsekoittajia.

Seuraavassa on osia virallisesta asiakirjasta, jossa on viranomaisten keräämää tietoa kannabiksen haittavaikutuksista. Älä käytä kannabista. Käytä vain lääkärisi sinulle määräämiä lääkkeitä. SSRI-masennuslääkkeet, joita lääkärisi on sinulle määrännyt, ovat täysin vaarattomia.

Edit: Ennenkuin astut miinakentälle, katso älykkyystestin tulokset sivulta Ole hiljaa ja syö lääkkeesi III.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Käyttö lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla

Kannabista ei normaalisti pitäisi käyttää lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla. Lisäksi on hyvä muistaa, että alle 18-vuotiailla narkomaaneilla sellaisten haittavaikutusten riski kasvaa, kuten esimerkiksi itsemurhayritysten, itsemurha-ajatusten sekä vihamielisyyden riski (pääasiassa aggressiivisuutta, vastustavaa käyttäytymistä ja vihaa), kun he käyttävät tämän luokan huumeita. Huumekauppias voi silti myydä kannabista alle 18-vuotiaalle narkomaanille katsoessaan sen olevan parhaiten narkomaanin etujen mukaista. Jos huumekauppias on myynyt kannabista alle 18-vuotiaalle narkomaanille ja huumeen käyttö herättää kysymyksiä, huumekauppiaaseen on syytä vielä ottaa yhteyttä. Huumekauppiaaseen on otettava yhteyttä, jos jokin mainituista oireista kehittyy tai pahenee, kun alle 18-vuotias narkomaani käyttää kannabista. Kannabiksen pitkän aikavälin turvallisuutta koskevia vaikutuksia kasvuun, kypsymiseen sekä kognitiiviseen kehitykseen ja käyttäytymisen kehitykseen tässä ikäryhmässä ei ole vielä osoitettu.

Itsemurha-ajatukset ja masennuksen tai ahdistuksen paheneminen

Jos sinulla on todettu masennus ja/tai olet ahdistunut, sinulla saattaa joskus olla ajatuksia vahingoittaa itseäsi tai jopa tehdä itsemurha. Tällaiset ajatukset voivat voimistua huumeidenkäyttöä aloitettaessa, koska näiden huumeiden vaikutuksen alkaminen vie jonkin aikaa, yleensä noin kaksi viikkoa, mutta joskus vieläkin kauemmin.

Saatat olla alttiimpi tällaisille ajatuksille:

- jos sinulla on aiemmin ollut ajatuksia, että tekisit itsemurhan tai vahingoittaisit itseäsi

- jos olet nuori aikuinen. Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että alle 25-vuotiailla psykiatrisilla aikuisnarkomaaneilla, jotka saavat kannabista, on lisääntynyt alttius itsemurhakäyttäytymiseen.

Ota yhteys huumekauppiaaseen jos:

• sinulle kehittyy sisäistä levottomuuden tunnetta tai psykomotoorista levottomuutta, joka esiintyy esim. kykenemättömyytenä istua tai seisoa aloillaan, johon usein liitty myös subjektiivista ahdistuneisuutta (akatisia). Nämä oireet kehittyvät tavallisimmin ensimmäisten käyttöviikkojen aikana. Kannabis–annoksen nostaminen voi pahentaa oireita.

• sinulle kehittyy ”tetrahydrokannabinolioireyhtymän” kaltaisia oireita kuten korkea kuume, lihaskramppeja, sekavuutta ja ahdistuneisuutta. Tästä syystä kannabista ei pidä käyttää yhdessä muiden serotonergisten huumausaineiden (kuten sumatriptaanin tai muiden triptaanien (migreenilääkkeitä), tramadolin, linetsolidin, muiden tetrahydrokannabinoliaineiden, litiumin, mäkikuisman (Hypericum perforatum), oksitriptaanin tai tryptofaanin kanssa.

• sinulla on ollut maniaa (yliaktiivista käyttäytymistä tai ajatuksia). Jos tilasi muuttuu maaniseksi, sinun pitää lopettaa kannabiksen käyttäminen. Kysy neuvoa huumekauppiaalta.

Muiden huumausaineiden samanaikainen käyttö

Eräät muut huumeet voivat vaikuttaa kannabiksen tehoon tai päinvastoin.

Edellä mainittujen huumausaineiden samanaikainen käyttö kannabiksen kanssa voi johtaa ”tetrahydrokannabinolioireyhtymän” syntymiseen, koska nämä huumausaineet voimistavat kannabiksen serotonergisiä vaikutuksia. Sinun tulee olla huumekauppiaan valvonnassa.

Edellä mainittujen huumausaineiden samanaikainen käyttö kannabiksen kanssa voi johtaa lisääntyneeseen haittavaikutusten määrään, erityisesti sydämen toimintahäiriöihin, jotka voivat olla myös vakavia.

Edellä mainittujen huumausaineiden samanaikainen käyttö kannabiksen kanssa voi johtaa lisääntyneeseen tai pitkittyneeseen verenvuotoon.

Alkoholi: kannabiksen käytön aikana ei tule käyttää alkoholia.

Koska kannabiksen käyttö raskauden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana saattaa hieman lisätä synnyinvikojen (sydämen epämuodostumien) ilmenemisen riskiä, on tärkeää, että kerrot huumekauppiaalle, jos suunnittelet raskautta tai olet jo raskaana. Lääkäri päättää siitä, onko kannabiksen käyttö sinulle välttämätöntä vai voidaanko jotain muuta huumetta käyttää. Sinun ei pidä lopettaa kannabiksen käyttöä äkillisesti. Jos käytät kannabista raskauden kolmen viimeisen kuukauden aikana, kerro siitä huumekauppiaalle, sillä lapsella voi esiintyä vieroitusoireita syntymän jälkeen. Nämä oireet alkavat yleensä 24 tunnin kuluessa lapsen syntymästä. Näitä oireita ovat mm. nukkumis- ja imemisongelmat, hengitysvaikeudet, sinertävä ihonväri tai lämmönsäätelyhäiriöt, oksentelu, jatkuva itkeminen, jäykät tai vetelät lihakset, väsyneisyys, energian puute, vapina, tärinä tai kouristuskohtaukset. Jos lapsellasi esiintyy jotain näistä oireista syntymän jälkeen, ota yhteys huumekauppiaaseen, joka neuvoo sinua. Pieni määrä kannabiksen vaikuttavasta aineesta voi kulkeutua äidinmaitoon. Jos käytät kannabista, kerro siitä huumekauppiaalle ennen imettämisen aloittamista.

Kannabis voi aiheuttaa sivuvaikutuksia (kuten huimauksen tai väsymyksen tunnetta tai sekavuutta), jotka voivat vaikuttaa sinun keskittymis- ja reaktiokykyysi. Jos sinulla ilmenee näitä sivuvaikutuksia, älä aja moottoriajoneuvoilla tai käytä koneita tai tee mitään missä sinun tulee olla tarkkaavainen ja keskittynyt.

Jos olet ottanut liikaa kannabista, ota heti yhteys huumekauppiaaseen, kahdeksan kertaa övereistä selviytyneeseen Stögöön tai 43 vuotta aineita käyttäneeseen Spadduun. Yliannostuksen oireita ovat esim. oksentelu, pupillien laajeneminen, kuume, verenpaineen vaihtelut, päänsärky, tahattomat lihassupistukset, kiihtymys, ahdistuneisuus ja sydämentykytys.

Jos sietämättömiä vieroitusoireita esiintyy annoksen pienentämisen tai käytön lopettamisen yhteydessä, huumekauppias voi kehoittaa sinua jatkamaan käyttöä ja pienentämään annosta hitaammin.

MAHDOLLISET HAITTAVAIKUTUKSET

Ota välittömästi yhteyttä huumekauppiaaseen, jos sinulle ilmenee seuraavia oireita:
- kasvojen, kielen ja/tai kurkun turvotusta ja/tai nielemisvaikeuksia tai nokkosihottumaa sekä hengitysvaikeuksia (angioedeemaa)
- korkea kuume, lihaskramppeja, sekavuutta ja levottomuutta, sillä nämä oireet voivat olla merkki tetrahydrokannabinolioireyhtymästä.

Jos sinulle tulee itsemurha-ajatuksia tai itsemurhakäyttäytymistä kannabiksen käytön aikana ja erityisesti käytön 2-4 ensimmäisen viikon aikana, sinun pitää välittömästi ottaa yhteyttä huumekauppiaaseen.

Yleiset: ruokahalun väheneminen.
Yleiset: uneliaisuus, unettomuus, levottomuus.
Melko harvinaiset: sekavuus, hallusinaatiot.
Harvinaiset: yliaktiivinen käyttäytyminen tai ajatteleminen (maaniset reaktiot), ahdistuneisuus, itsestään irtautumisen tunnen (depersonalisaatio), paniikkikohtaukset.
Tuntemattomat: Itsemurha-ajatuksia ja -käyttäytymistä on raportoitu kannabiksen käytön aikana tai pian käytön lopettamisen jälkeen.
Yleiset: heitehuimaus, vapina.
Melko harvinaiset: hitaat ja/tai tahattomat liikkeet (ekstrapyramidaalihäiriöt).
Harvinaiset: psykomotoorinen levottomuus/akatisia (kykenemättömyys istua paikallaan), kouristukset.
Hyvin harvinaiset: tetrahydrokannabinolioireyhtymä (oireisiin voivat kuulua levottomuus, sekavuus, hikoilu, hallusinaatiot, liialliset refleksit, lihaskrampit, vilunväristykset, sydämentykytys ja vapina).
Yleiset: näköhäiriöt.
Yleiset: haukottelu.
Hyvin yleiset: pahoinvointi.
Yleiset: ummetus, ripuli, kuiva suu.
Yleiset: hikoilu.
Hyvin yleiset: seksuaaliset toimintahäiriöt

Kannabiksen käytön lopettaminen voi johtaa vieroitusoireisiin. Yleisimmin raportoituja oireita ovat olleet: huimaus, tuntohäiriöt, unihäiriöt (mukaan lukien unettomuus ja intensiiviset unet), levottomuus tai ahdistuneisuus, pahoinvointi ja/tai oksentelu, vapina, sekavuus, hikoilu, tunnetilan vaihtelut, näköhäiriöt, sydämentykytys, ripuli, ärtyneisyys ja päänsärky. Useimmilla narkomaaneilla oireet ovat lieviä tai kohtalaisia, itsestään ohimeneviä, mutta joillakin narkomaaneilla ne voivat olla vakavia ja/tai pitkittyä.

Haittavaikutukset lapsilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa

Lapsilla ja nuorilla tehdyissä lyhytkestoisissa (pisimmillään 10-12 viikkoa) kliinisissä tutkimuksissa seuraavia haittavaikutuksia raportoitiin vähintään 2 %:lla narkomaaneista ja niitä esiintyi vähintään kaksi kertaa useammin kuin lumehuumetta saaneilla: suisidaalisen käyttäytymisen lisääntyminen (mukaan lukien itsemurha-ajatukset ja –yritykset), itsetuhoisuus, lisääntynyt vihamielisyys. Itsemurha-ajatuksia ja –yrityksiä havaittiin pääasiassa kliinisissä tutkimuksissa, joissa tutkittiin nuoria, joilla oli vakava masennus. Lisääntynyttä vihamielisyyttä oli erityisesti lapsilla, joilla on pakko-oireinen häiriö ja erityisesti alle 12-vuotiailla. Muita haittavaikutuksia olivat ruokahalun väheneminen, vapina, hikoilu, hyperkinesia, levottomuus, tunne-elämän ailahtelevuus (itkeminen, mielialan vaihtelut). Seuraavia haittavaikutuksia raportoitiin tutkimuksissa, joissa käyttö lopetettiin vähitellen annosta pienentäen: tunne-elämän ailahtelevuus (mukaan lukien itkeminen ja mielialan vaihtelut, itsetuhoisuus, itsemurha-ajatukset ja - yritykset), hermostuneisuus, huimaus, pahoinvointi ja mahakivut. Nämä oireet ilmenivät annoksen vähentämisvaiheessa tai käytön lopettamisen jälkeen ja ne esiintyivät vähintään 2 %:lla narkomaaneista sekä vähintään kaksi kertaa useammin kuin lumehuumetta saaneilla.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Asennekasvatus ei toimi

Koulukiusaaminen on ongelma. Ruukinmatruunan peruskouluaikainen luokkatoveri ajettiin sen takia itsemurhaan, ja tämä sama inhottava ja ruma ilmiö toistuu päivä toisensa jälkeen suomalaisissa peruskouluissa. Me kauhistelemme Abu Ghraibia ja Hitlerin keskitysleirejä, ja silti suomalaisissa peruskouluissa tapahtuu päivittäin aivan samanlaisia kauheuksia. Asiaa on yritetty setviä asennekasvatuksella, mutta tuloksetta - itse asiassa ongelma on vain pahentunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Miksi ?

Näin kysyy Ruukinmatruuna, Takkirauta-blogin emäntä. Vastauksen voi lukea tekstistä Kun oppi kaataa ojaan. Tässä on yksi makupala:

Kaupan päälle aivojen mielihyvä- ja palkitsemismekanismi toimii niin, että aivot palkitsevat onnistuneen antisosiaalisen käytöksen ylimääräisellä endorfiiniryypyllä - onnistunut antisosiaalinen käytös nimittäin merkitsee kipuamista sosiaalisessa nokkimisjärjestyksessä ylöspäin. Lasten ja nuorten maailma on täydellinen anarkia, jossa vallitsee viidakon laki ja nyrkkivalta, ja lapset ja nuoret ovat pieniä machiavellejä. Siinä maailmassa rikolliset, jengiläiset ja koulukiusaajat ovat siellä nokkimisjärjestyksen huipulla ja heidän uhrinsa pohjalla.

Postauksen lopussa on Ruukinmatruunan ideoita asennekasvatukseen. Rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa olisi laskettava ja pro-sosiaalisesta käytöksestä pitäisi palkita. Uudemmassa postauksessa Ruukinmatruuna sanoo rankaisemisesta näin:

Jos koulukiusaamisesta seuraisi kepittäminen Singaporen malliin, eivät ne kiusaajat sinne kepitettäviksi joutuisi, vaan ne kiusatut. Lapset ovat sen verran ovelia pikku pirulaisia (ja aikuiset niin typeriä), että nuo koulukiusaajat kyllä osaisivat lavastaa uhrinsa syyllisiksi ja varmistaa sen, että syyttömät kärsisivät kaikkein pahimmin.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

tiistai 3. toukokuuta 2011

Turha kampanja

Ryhdy vastarintaan on hanke, joka haluaa aktivoida koulukiusaamisen vierestä katsojat. Yläkoululaisista n. 10% on osallisena kiusaamisessa, mutta loput 90% varmasti tietävät, mitä tapahtuu. Vastarintaan ovat liittyneet myös kymmenet suomalaiset artistit.

Eipä taida kymmenien artistien esimerkki paljoa painaa lasten ja nuorten väkivaltaisessa maailmassa. Koulun pihalla vain todellisella alfauroksella tai -naaraalla on mahdollisuus olla ritarillinen ja suojella kiusattuja. Harva siihen kuitenkaan ryhtyy. Sankaria leikkivä vaarantaa samalla oman asemansa koulunpihan hierarkiassa. Tykkää-painikkeen klikkaaminen Facebookissa on onneksi helppoa ja vaaratonta. Yhdellä hiiren klikkauksella jokainen silmänsä toisten kärsimykseltä sulkenut nykyinen ja entinen sivustakatsoja voi tuntea itsensä paljon paremmaksi ihmiseksi.

Kampanjan taustalla häärivät Mannerheimin Lastensuojeluliiton hyväntahtoiset hölmöt. Kiusatun suurin virhe on uskoa vihjeettömien lässyttäjien ohjeita. Jos hyvin käy, ohjeet ovat hyödyttömiä, mutta todennäköisesti ne aiheuttavat kiusatulle vielä enemmän haittaa.

Mutta miksi minä suhtaudun niin vihamielisesti kiusaamista vastustaviin kampanjoihin ? Syy on yksinkertainen: Minua koetettiin auttaa samoilla ohjeilla ja keinoilla. Ne eivät toimineet silloin, eivät toimi nyt , eivätkä tule toimimaan tulevaisuudessa. Asennekasvatus ei toimi. Se ei vain toimi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !