Seuraan blogiasi, vaikka minua itseäni ei olekaan kiusattu koulussa. Yksin minut tosin on jätetty ja suljettu sosiaalisten piirien ulkopuolelle. Mutta onneksi ei kovin pitkäksi aikaa.
Koulukiusaaminen on kuitenkin henkilökohtainen aihe minulle, sillä lukioaikana ystävystyin erään peruskoulussa kiusatun tytön kanssa. Oli todella järkyttävää nähdä, millaiset haavat hän oli saanut vuosien kiusaamisen jälkeen. Se oli muokannut hänestä hyvin herkän ihmisen, jolle monet tavalliset sosiaaliset tilanteet olivat suuri haaste.
Eniten koulukiusaamisessa minua kammottaa se, että se voi tuhota koko ihmisen. Että joillakin voi olla valta tuhota yksilö niin perusteellisesti, että hänen elämästään tulee lähes mahdotonta senkin jälkeen, kun hän on päässyt kiusaajistaan eroon.
Ystäväni ei saanut koulusta apua, päinvastoin. Hän kertoi minulle, että kun koulun vessan seiniin ilmestyi kirjoituksia, joissa häntä haukuttiin lesboksi, hän itse joutui rehtorin puhutteluun. Ja mitä rehtorilla oli sanottavaa: "ovatko nämä kirjoitukset totta?".
Myös ryhmästä poissulkeminen on kiusaamista. Esimerkiksi korkeakouluissa se on yleisin kiusaamisen muoto.
Ystäväsi tarina on kovin samanlainen kuin mitä minulle peruskoulussa tapahtui. Koulusta ei saa apua, vaan kiusattu joutuu lopulta itse syytetyksi. Jälkiseuraukset ovat myös samanlaisia. Ei siitä kokonaan voi selvitä, vaikka kiusaajista pääsee eroon. Olisi mielenkiintoista kuulla miten ystävälläsi nykyään menee.
Eristäminen ryhmästä, eli eristäminen ihmisistä on nimenomaan kiusaamisen julmin muoto. Ihmisen persoonallisuus kehittyy vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin ja erityisesti lapsella tämä on oleellisimpia osia kasvussa tasapainoiseksi ihmiseksi. Siis oikeus normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Terveisin kakkosluokalta asti kiusaajien kanssa tapellut. Nyt 27v.
3 kommenttia:
Seuraan blogiasi, vaikka minua itseäni ei olekaan kiusattu koulussa. Yksin minut tosin on jätetty ja suljettu sosiaalisten piirien ulkopuolelle. Mutta onneksi ei kovin pitkäksi aikaa.
Koulukiusaaminen on kuitenkin henkilökohtainen aihe minulle, sillä lukioaikana ystävystyin erään peruskoulussa kiusatun tytön kanssa. Oli todella järkyttävää nähdä, millaiset haavat hän oli saanut vuosien kiusaamisen jälkeen. Se oli muokannut hänestä hyvin herkän ihmisen, jolle monet tavalliset sosiaaliset tilanteet olivat suuri haaste.
Eniten koulukiusaamisessa minua kammottaa se, että se voi tuhota koko ihmisen. Että joillakin voi olla valta tuhota yksilö niin perusteellisesti, että hänen elämästään tulee lähes mahdotonta senkin jälkeen, kun hän on päässyt kiusaajistaan eroon.
Ystäväni ei saanut koulusta apua, päinvastoin. Hän kertoi minulle, että kun koulun vessan seiniin ilmestyi kirjoituksia, joissa häntä haukuttiin lesboksi, hän itse joutui rehtorin puhutteluun. Ja mitä rehtorilla oli sanottavaa: "ovatko nämä kirjoitukset totta?".
Käsittämätöntä.
Myös ryhmästä poissulkeminen on kiusaamista. Esimerkiksi korkeakouluissa se on yleisin kiusaamisen muoto.
Ystäväsi tarina on kovin samanlainen kuin mitä minulle peruskoulussa tapahtui. Koulusta ei saa apua, vaan kiusattu joutuu lopulta itse syytetyksi. Jälkiseuraukset ovat myös samanlaisia. Ei siitä kokonaan voi selvitä, vaikka kiusaajista pääsee eroon. Olisi mielenkiintoista kuulla miten ystävälläsi nykyään menee.
Eristäminen ryhmästä, eli eristäminen ihmisistä on nimenomaan kiusaamisen julmin muoto. Ihmisen persoonallisuus kehittyy vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin ja erityisesti lapsella tämä on oleellisimpia osia kasvussa tasapainoiseksi ihmiseksi. Siis oikeus normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Terveisin kakkosluokalta asti kiusaajien kanssa tapellut. Nyt 27v.
Lähetä kommentti