Nettikiusaaminen II

Turun Sanomat Liisa Enkvist 25.9.2010

Tukioppilaat ovat koulun silmät ja korvat

Nettikiusaamisen todistavat usein vain nuoret itse

Mannerheimin lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirissä on käynnissä päivätyökeräys, jonka tuotto suunnataan tukioppilastoimintaan. Varsinais-Suomen kouluissa on noin tuhat tukioppilasta, joiden tehtävänä on auttaa ja tukea muita oppilaita.

-Nykyään koulumaailma on vähän erilainen kuin ennen. Pitää olla enemmän kaikkien kaveri, ettei joudu kiusatuksi. Yksin ei oikein pärjää, sanoo 15-vuotias Ida Karbin Kastun koulusta.

Ida ja hänen kaverinsa Henni Pirilä ovat olleet nyt vuoden verran tukioppilaita.

-Monia seitsemäsluokkalaisia vaivaa yksinäisyys ja he miettivät, pitääkö koulussa olla jotenkin tietynlainen että pärjäisi, Henni Pirilä kertoo. [Kyllä, pitää olla, tai ainakin välttää olemasta tietynlainen.]

Tyttöjen mukaan yksinäisyys pelottaa monia ihan aiheesta.

-Yksinäiset ja hiljaiset ovat juuri niitä helppoja uhreja, kun ei ole muita kavereita puolustamassa. Kiusaajilla on taas paljon kavereita ja heidän suosionsa kasvaa ja siksi myös kiusaaminen lisääntyy, Ida Karbin toteaa.

Ida ja Henni ovat kuitenkin sitä mieltä, että omana itsenään pärjää aina. On vain koitettava tulla toimeen kaikkien kanssa. [Kiusatuksi joutuu olemalla oma itsensä. Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, ei aikuisten maailmassa, eikä tosiaankaan lasten maailmassa.]

Kiusaaminen ei ole vähentynyt

Ida ja Henni ovat osallistuneet Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämään kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisille suunnattuun tukioppilaskoulutukseen. Koulutuksen tavoitteena on vertaistuen keinoin pyrkiä ennaltaehkäisemään koulukiusaamista ja auttaa luomaan positiivista ilmapiiriä kouluun. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kiusaaminen ei ole vähentynyt. Kiusattujen lasten osuus on jopa 15 prosenttia peruskouluikäisistä.

Jos kiusaamiseen ei puututa ajoissa, se saattaa seurata päiväkodista työpaikalle. [Virhe. Tässä väitetään, että puuttumalla ajoissa kiusaamiseen se ei jatku päiväkodista työpaikalle. Puuttumisella ei ole merkitystä kiusaamisen kestoon, mutta se tosiaankin jatkuu päiväkodista työpaikalle.] Koulukiusaamisessa on tyypillistä, että se jatkuu pitkään ennen kuin tulee aikuisten tietoon. [Samalla jätetään kertomatta, että kiusaaminen jatkuu vaikka se olisi aikuisten tiedossa.] Vain puolet kiusatuista kertoo asiasta jollekin. [Koska kertominen usein vain pahentaa tilannetta.] Tukioppilaat ovat tärkeitä koulukiusaamisen tunnistajia ja toimivat koulun silminä ja korvina, huomaajina.

Nyt järjestettävällä keräyksellä toivotaan saavan varoja, joilla voidaan ylläpitää koulutusta. Tavoitteena on kerätä vähintään 8000 euroa.

-Meillä on myös tietoiskuja vanhempainilloissa, kertoo MLL:n Varsinais-Suomen Piirin nuorisotoiminnan koordinaattori Ina Vahalahti.

Nettikiusaaminen loukkaa pahasti

Tukioppilaiksi on enemmän hakijoita kuin voidaan ottaa. Vahalahden mukaan toiminta on erittäin suosittua nuorten keskuudessa.

-Olen luonteeltani rohkea ja uskallan puhua ja puuttua asioihin. Me oppilaat näemme, mitä koulun käytävillä tapahtuu. Välillä tuntuu, että opettajat eivät jaksa tarpeeksi puuttua asioihin. Meitä tukareita todella tarvitaan, Ida painottaa.

Varsinkin nettikiusaamista on vaikea havaita muiden kuin nuorten, jotka ovat itse netissä. Sekä Ida että Henni ovat tietoisia siitä, että nettikiusaamista esiintyy, vaikka eivät sitä ihan lähipiirissään olekaan havainneet.

-Nimettömänä esiintyvät kiusaajat eivät ehkä tule ajatelleeksi, kuinka pahasti sanat voivat loukata pitkäksi aikaa, tytöt pohtivat. [Tai sitten ajattelevat, koska tarkoitus on nimenomaan vahingoittaa uhria.]

Tästäkin lehtijutusta löytyy hauska piirre. Aluksi näyttää siltä, että punainen lanka on löydetty, mutta lopuksi täydellinen vihjeettömyys paljastuu. Ensin kerrotaan oikeita havaintoja kiusaamisen luonteesta (lihavoidut kohdat) ja sitten sössitään koko juttu johonkin umpityperään. Tässä jutussa kompastutaan esim. väittämällä, että omana itsenä muka pärjää.

Tukioppilastoiminta on ihan hyvä juttu, mutta kiusaamista se tuskin edes vähentää. Kiusatun poikaressukan elämä ulkoistetaan nuorelle naiiville vihervasemmistolaiselle idealistitytölle. Kiusatun pojan tilanne vain pahenee kun nuori tyttö joutuu pyytelemään kiusatun puolesta, että jos nyt vaan niinku koettaisitte kaikki olla kavereita tuon nyhverön kanssa.

Nynny Nyhverö on myös Kastun yläasteen kasvatti.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Nettikiusaaminen

Washington (STT) Turun Sanomat 22.9.2010

Nettikiusaaminen pahempaa kuin fyysinen väkivalta

Tuoreen amerikkalaisselvityksen mukaan nuoret kärsivät nettikiusaamisen seurauksista jopa enemmän kuin perinteisestä koulukiusaamisesta.

-Kyberkiusaamisen uhrit tuntevat useammin olevansa eristyksissä, epäinhimillistettyjä ja avuttomia hyökkäyksen tapahtuessa, selitetään Yhdysvaltain kansallisen terveysinstituutti NIH:n selvityksessä.

Kiusaaminen aiheuttaa yhä enemmän masennusta sen uhreissa, ja Yhdysvalloissa on raportoitu useita nettikiusaamisen vuoksi tehtyjä itsemurhia.

Aletaanko lapsen toiseen lapseen kohdistaman henkisen väkivallan merkitystä vihdoin tajuta ?
 
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Ilman naista -sarjakuva

Esittelen nyt pitkäaikaisen ystäväni, Ilman naista -sarjakuvan. Sarjis löytyy nykyään sarjakuvablogit.comista. IN oli minulle ensimmäinen tuttavuus, joka kertoi minunlaisten miesten elämästä. Sitä ennen luulin olevani ainoa epäonnistuja. Sarjiksen lukeminen on vapauttava kokemus.

IN-sarjiksessa on strippejä jo yli 130. Tässä on muutamia hillittömän hauskoja herkkupaloja vuosien varrelta:

Kuolleen hylkeen ja puolityhjän lonkerotuopin välissä

Vapautettu palveluksesta

Telttailua tunteiden laaksossa

Kaikki viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta

Kaksi kolmesta, yksi kahdesta

Onko tämä muka niin kohtuuton vaatimus ?

Ylimielistä hengailua

Iloa elämään !

Alexander Stubb on koulukiusaaja

Telkusta tuli Suomi post mortem -lyhytelokuvia. Elokuvat kertovat koulusurmien jälkeisestä Suomesta.

”10-15 min keskustelua” -elokuvassa synkkäilmeistä taidetta tekevä nuori taiteilija kertoo kokemuksistaan kun hän sai poliisit peräänsä. Opettaja oli taideteokset nähtyään ilmoittanut poliisille, että taiteilija suunnittelee verilöylyä. "10-15 min keskustelua on kuvaus siitä miten helposti epäily ja pelko saavat vallan. Miten helposti ihminen voidaan leimata - tässä tapauksessa kuviensa kautta. Eikö meitä kaikkia pitäisi epäillä ja onko tuloksena hiljaisuus?" Olen ennenkin väittänyt, ja väitän yhä, että poliisi on erikoistunut kiusattujen vainoamiseen.

”Me kolme ja Alex” -elokuvassa tekijät etsivät vastausta kysymykseen ”Ovatko koulukiusaajat nyky-yhteiskunnan menestyjiä ?” ”Dokumenttiryhmä jahtaa über-menestyjä Alexander Stubbia etsien vastausta siihen kuka on menestyjä ja kuka luuseri huippumenestyjien Suomessa.”

Filmiryhmä saa tylyn vastaanoton Kokoomuksen vaaliteltalla. Kohtelu heijastaa varsin hyvin Suomen toivoksi itseään väittävän ryhmittymän kovaa ja kylmää arvomaailmaa.

"Alexander Stubb on nousukas kukkopoika, koulukiusaaja ja isän rahoilla hienostokouluja käynyt pyrkyri."

Minun pitää tässä vielä muistuttaa kokoomuslaisen ex-europarlamentaarikko Piia-Noora Kaupin sanoista: "Yhteiskunnan kuuluu turvata minimi, mutta ei sellaista elämää, jossa viihtyy ja nauttii ja pystyy puhumaan kännykkään ja käymään elokuvissa."

Ilmeisesti on kiellettyä puhua koulukiusaamisesta, jos kiusaaja kuuluu yhteiskunnan yläluokkaan. Joko olisi aika lopettaa väittäminen, että kiusaajat ovat luusereita ? Totuus on, että kiusaajista tulee menestyjiä, kiusatuista syrjäytyneitä luusereita.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Ope tykkää vain tytöistä

Tytöt ovat kilttejä. Tytöt ova ihania. Tytöt ovat älykkäitä. Tytöt ovat erinomaisia oppimaan. Tytöt ovat jumalaisia. Tytöt ovat mystisiä. Tytöt ovat moraaliltaan ylivertaisia. Tyttöjen arvomaailma on täydellinen. Tytöt ovat oikeudenmukaisia. Tytöt ovat täydellisiä. Tytöt ovat kaikin puolin poikia parempia. Opettajat tekivät erittäin selväksi, että tytöt ovat arvokkaampia kuin pojat.

Ekalla ja tokalla luokalla tyttöjen suosiminen oli räikeää. Opettaja oli eläkeikäinen vanha ämmänkäppyrä. Tytöt yrittivät miellyttää häntä kuin koiranpennut, ja opettaja tykkäsi tytöistä. Ei se ollut mikään salaisuus, silloin puhuttiin ihan avoimesti että opettajalla on lellikkejä. Jos pieni poika halusi opettajan hyväksynnän, niin hänen piti käyttäytyä kuten tyttö. Tyttöjen ylistäminen jatkui koko peruskoulun loppuun asti. Varsinkin yläasteen sukupuolivalistustunneilla tehtiin selväksi, kuinka ihania jumalaisen puhtaat tytöt ovat, ja kuinka halveksittavan likaisia pojat ovat saastaisine haluineen.

Suomalaisen Tiedeakatemian raportissa todetaan, että vertaisryhmän hylkääminen tai hyväksyminen on nuoruusiässä "elämän ja kuoleman kysymys". Vertaisryhmä halveksii nynnypoikaa. Nynnypojan asema koulunpihan hierarkiassa on kaikkein alimpana. Joka ikinen tyhmä meluava moukka on nynnypojan yläpuolella. Tytöiltä, noilta ihanilta mystisiltä jumalolennoilta, ei edes myötätuntoa heru. Pieni, ujo, arka ja hiljainen nynnypoika saa koulussa hyväksyntää ainoastaan olemalla opettajalle mieliksi. Arvosanat ratkaisevat. Mutta nynnypoika ei ole mikään huippuälykäs ihmelapsi. Kymppien repiminen kokeista vaatii yli-inhimillisiä ponnistuksia.

Kiltille pojalle on opetettu, että kiltti poika saa kiltin tytön. Kiltin pojan pitää odottaa että tyttö osoittaa kiinnostuksensa, koska tytöillä on yliluonnollinen kyky absoluuttiseen oikeudenmukaisuuteen parinvalinnassa. Kiltti poika on hiljaa ja odottaa, ja vain katselee ihastustaan kaukaa. Kiltti poika on niin siveä ja huomaavainen että ei edes uskalla muuta ajatella. Sisäistin feministien opetukset jo nuorena. En vain ymmärtänyt, miksi tytöt eivät sitten valinneetkaan minua.

THANKS FOR NADA, BITCHES !

Kiusatut koulusurmaajat

Viimeinen teksti Turun Sanomien erikoisartikkelista tulee tässä. TS sunnuntaisivut 8.8.2010, osa 6:

Kiusatut koulusurmaajat

Sekä Jokelan että Kauhajoen koulusurmien tekijät olivat kärsineet henkisestä ja fyysisestä kiusaamisesta ala-asteelta lähtien. Kouluviranomaiset olivat puuttuneet asiaan, mutta kiusaaminen ei ollut loppunut. Jokelan surmaajan kiusaaminen oli jatkunut tekohetkeen eli lukioon saakka. Kauhajoen surmaajaa ei kiusattu enää ammattikorkeakoulussa, mutta hän oli keskeyttänyt varusmiespalvelun osin kiusaamisen vuoksi.

Havainnot löytyvät Suomalaisen Tiedeakatemian raporttiluonnoksesta Väkivaltakäyttäytyminen ja koulusurmat. Tiedeakatemian jäsenet ovat koonneet siihen aiheesta uusimman kansainvälisen tutkimustiedon.

Yhdysvalloissa tapahtui 77 kuolemaan johtanutta ampumistapausta kouluissa 1966-2010. Erään analyysin mukaan 71 prosenttia ampujista oli kokenut joutuneensa koulukiusaamisen, ahdistelun tai väkivallan kohteeksi. Toisen raportin mukaan yhdeksän kymmenestä oli kokenut toveriryhmän hyljeksintää, systemaattista kiusaamista tai vainoa. Toisaalta Yhdysvalloista löytyy analyysejä, joissa kiusaamista ei mainita lainkaan kouluväkivallan riskitekijänä.

Kiusaaminen voi voimistaa kehityskulkuja, jotka johtavat koulusurmiin, mutta se ei yksinään niitä selitä. Se on yksi monista yhteisötason selittäjistä.

Kiusaaminen merkitsee lapsille ja nuorille systemaattista nöyryytystä ja vertaisryhmän ulkopuolelle jättämistä. Vertaisryhmät ovat nimenomaan nuorille hyvin tärkeitä; ne korvaavat osin vanhemmat ja sisarukset turvallisuuden ja identiteetin luojina. Vertaisryhmän hylkääminen tai hyväksyminen on nuoruusiässä "elämän ja kuoleman kysymys".

Sekä kiusaajat että kiusatut kärsivät muita lapsia enemmän masennuksesta, itsetuhoisuudesta, ahdistuneisuudesta ja aggressiivisuudesta. Vaikeuksia on eniten niillä, jotka ovat olleet sekä kiusaajan ja kiusatun rooleissa.

Ryhmästä ulos sulkemista voi seurata kosto. Se oli pääasiallisena motiivina 61 prosentilla yhdysvaltalaisista kouluampujista ja kaikilla suomalaisilla kouluampujilla.

Koulusurmien ehkäisyssä koulukiusaamisen ja -väkivallan ehkäiseminen on siis yksi keino. Muita ovat mielenterveyshäiriöiden tunnistaminen, uhkatilanteisiin varautuminen sekä aseiden saannin rajoittaminen.

Suomalainen Tiedeakatemia on yleistieteellinen keskusseura, jonka jäsenet ovat ansioituneita suomalaisia tieteenharjoittajia. Se aloitti kannanottoja-sarjan kaksi vuotta sitten. Kannanotoista ensimmäinen koski turpeen käyttöä energiantuotannossa ja sai aikaan vilkkaan keskustelun. Tiedeakatemian pääsihteeri Olli Martio arvioi, ettei koulusurmakannanotto suurta kalabaliikkia aiheuta, koska aihetta on jo käsitelty runsaasti.

Kannanotoilla on tarkoitus saada viimeisin kansainvälinen tutkimustieto paremmin muun yhteiskunnan käyttöön.

Ritva Setälä

Vihdoinkin saadaan uutta näkökulmaa kouluammuskeluihin. Minulle tuossa uutisessa ei ole mitään uutta, mutta julkisessa keskustelussa nuo asiat on vaiettu kuoliaaksi.

Minulta ei kirjoittaminen nyt oikein onnistu. Olen jo toista viikkoa koettanut muokata omaa tekstiäni kouluammuskeluista. Asiaa olisi paljon, mutta minun täytyy edetä niin sanotusti kieli keskellä suuta, jotta kiltit paskalakit eivät tulisi enää vierailulle. Ei oikein kiinnostaisi asioida heikäläisten kanssa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Kouluhelvettiä 70-luvulta

Ja tässä tulee viimeiset kaksi lukijoiden lähettämää kertomusta. Ensimmäinen teksteistä on julmimpia mitä olen koskaan lukenut. TS sunnuntaisivut 8.8.2010, osa 5:

"Vessakäynti olisi ollut itsemurha"

Siirryin kansakoulusta luokkani priimuksena suurin odotuksin turkulaiseen lyseoon 1971. Luokkaa alkoi hallita väkivaltainen kolmikko. Sen väkivallan kohteeksi kelpasivat kaikki joukosta erottuvat. Säännöllisen moukaroinnin kohteena oli puolisen tusinaa oppilasta. Satunnaisesti kuka tahansa saattoi saada muutaman nyrkin iskun vatsaansa.

Kouluun kannatti tulla vasta viimeisten joukossa, ettei jäänyt valvontaa vailla oleviksi hetkiksi naulakolle. Välitunnit olivat melko rauhallisia, koska kovat pojat kävivät tupakalla koulun takana. Ennen opettajan luokkaan tuloa vallitsivat viidakon lait. Joku kolmikosta kävi pehmittämässä palleaa tai hakkasi olkapään tunnottomaksi. Tuskallista oli myös jäykin sormin tai rystysillä kylkiluiden väliin nuijiminen. Seuraavina päivinä tuosta muistuttivat mustelmat.

Opettajan käydessä tunnin aikana opettajainhuoneessa saattoi joutua selälleen heitetyksi lattialle tuoleineen päivineen. Karateiskut selkään ja niskaan sekä potkiminen olivat myös suosittuja.

Huonosti ajoitettu vessakäynti olisi ollut itsemurha. Siellä hallitsivat erityiset vessavaltiaat. Diktaattoreita vastaan puolustautuminen olisi johtanut silmittömään raivoon, niin kuin kerran jouduin toteamaan. Koulumenestykseni ja motivaationi valui ainaisen hakatuksi tulemisen pelossa vuosi vuodelta alaspäin. Vanhemmille olisi asiaa ollut mahdoton selittää. Sen aikainen vuorovaikutus kodin ja koulun välillä oli olematonta, ja opettajat elivät ruususen unessa. Lumipallojen heitot johtivat jälki-istuntoon, mutta sadistinen hakkaaminen ei johtanut mihinkään.

Yritin joskus tuoda asian esiin luokanvalvojalle nimettömillä kirjeillä. Luokanvalvojana toiminut hiirulainen ei reagoinut millään tavalla. Rehtorin puheille jos olisi uskaltautunut, olisi asia varmasti edennyt, mutta lopputuloksena olisi ollut kiduttaminen.

Oikeudenmukaisinta olisi ollut kolmikon siirtäminen erityiskouluun, helpompaa siirtyä itse toiseen kouluun. Sen ikäisenä, ikävä kyllä, looginen menettely noin stressaavassa tilanteessa ei onnistunut.

Olen halunnut unohtaa, hautonut kostoa, vannonut pääseväni yli, mutta lähes joka päivä nuo viisi vuotta tulevat vastaan tavalla tai toisella. Kuinka edes voin kuvitella pahiten kärsineiden luokkatovereideni tunteita!

Ajanjakso jätti korjaamattomat jäljet jatko-opiskelujani ajatellen. Sain vihdoin aikuisiässä kokea opiskelun riemua ja menestyksen nautintoa iltalukiossa. Siellä oppilaita yhdistää vain opiskelun halu ja opettaja keskittyy vain opetukseen, ilman järjestysmiehen tehtäviä.

"Taisi säikähtää"

Minua kiusattiin yläasteella sanallisesti. Näinhän tytöt yleensä tekevät. Ainaista naljailua päivästä toiseen. Yritin olla välittämättä, mutta kuitenkin se vaivasi minua.

Kiusaaja oli köyhästä eroperheestä, ja kai hän oli kateellinen siitä, että minulla oli asiat ihan hyvin. Ensin hän ystävystyi kanssani ja sitten yhtäkkiä alkoi käyttää kaikkea kertomaani minua vastaan. Pari vuotta sitä kuuntelin, kunnes eräänä päivänä tuli mitta täyteen ja huusin hänelle koulun portaissa kurkku suorana: "Mikä ihme sua vaivaa kun koko ajan pitää nälviä?" Siihen loppui kiusaaminen. Taisi säikähtää reaktiotani.

Poikaani alettiin kiusata jo ekalla luokalla. Hän sanoi, että yksi poika tönii häntä joka päivä jonossa. Sanoin, että tönäise kerran kunnolla takaisin! No, näin tehtiin, ja sitten oltiinkin opettajan puhuttelussa molemmat. Mutta siihen loppui se kiusaaminen, ja pojat ystävystyivät tämän tapauksen jälkeen.

Kiusaamista on ollut aina ja sitä tulee aina olemaan. Tärkeintä olisi kasvattaa omista lapsista niin vahvoja henkisesti, etteivät alistu siihen. Hyvä itsetunto vaatii vanhemmilta paljon kannustusta.

Ja opettajilta vaaditaan tuntosarvia päivästä ja tunnista toiseen.

Vähän on muuttunut neljässä vuosikymmenessä. Koulun kyvyttömyys estää kiusaamista on samanlaista, mutta hakkaaminen on vaihtunut piiloväkivallaksi joskus 70-luvun lopulla. Kävin peruskoulua 80-luvun alusta 90-luvun alkuun. En joutunut hakatuksi. Väkivalta oli enimmäkseen henkistä, mutta fyysinen väkivalta oli hyvin piilotettua, kuten tönimistä, kiinnipitämistä ja pakottamista.

En ole laittanut Ohjeita kiusatulle -sivulle kehotusta lyödä kiusaajaa. Se totisesti toimii, jos kiusaaja on tavallinen kovis. Samalla myös muut huomaavat, että sinua ei kannata kiusata. Yksi kunnon isku ja voit säästyä vuosikausien helvetiltä. Tietysti joudut rehtorin puhutteluun ja jälki-istuntoon, mutta se on äärimmäisen pieni hinta mielenterveyden säilymisestä. Mutta kiusaajan/kiusaajien omatessa psykopaattisia piirteitä (huom. Jokainen lapsi omaa psykopaattisia piirteitä, kunnes aikuistuu. Jos aikuistuu.) joudut varmasti kärsimään erikoisen julmalla tavalla, jos rohkenet edes katsoa sinne päin. Nyt en ala ohjeistamaan miten psykopaattisten kiusaajien kanssa tulee menetellä, muuten kuin noudattamalla Ohjeita kiusatulle -sivun ensimmäistä ohjetta.

Israel on pieni, mutta Israelia ei kiusata.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Vika on minussa

Tässä tulee lisää lukijoiden lähettämiä kertomuksia, TS sunnuntaisivut 8.8.2010, osa 4:

Lapseni sairastui

Te lapseni kiusaajat, kuka teistä halusi keskittyä lapseni olemukseen, vaatteisiin ja ulkomuotoon siinä määrin, että hän lopulta uupui. Hän ei ole pahaa sanaa teistä kertonut.

Hän näki negatiivisia puolia vain itsessään. Itseluottamus oli häneltä viety, pala kerrallaan. Nauravasta ja ulospäin suuntautuvasta lapsesta oli tullut sisäänpäin kääntynyt, elämästä ja kuolemasta kamppaileva nuori. Hän eli kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää miettien, jaksaako elää huomista.

Hänen yksin kulkemansa kivinen tie muuttui meidän yhteiseksi muutamia vuosia sitten, onneksi. Siitä lähtien sain auttaa häntä.

Se että hän sai kerrottua asiasta, vaati häneltä paljon. Sitä ennen hän oli pitänyt kaiken sisällään. Hämmennystä aiheutti se, miten suhtautua tilanteeseen ja lapseeni. Koulunkäynti keskeytyi, hän oli henkisesti ja fyysisesti lopen uupunut.

Alkoi elämästä taistelu, joka sisälsi monia vaiheita. On helpompi kestää oma paha olo kuin nähdä se läheisellä. Asia oli läsnä päivittäin, monta kertaa päivässä. Päällimmäisenä minulla oli kuitenkin luja usko siihen, että kaikki kääntyy parhain päin. Uskoin siihen, että hänellä on vielä mahdollisuudet elää onnellista elämää ja olla esimerkkinä muille; hän on empaattinen ja fiksu kaveri.

Lapsen sairauden myötä meistä on tullut läheisemmät. Olen saanut oppia häneltä paljon.

Hänellä on ollut omaisten tukiverkko. Olen hoitanut hänen kanssaan ja hänen puolestaan erilaisia asioita.

Nyt kaikki näyttää valoisalta. Voi olla, että jonain päivänä lapseni voi kertoa tarinansa ja auttaa samassa tilanteessa olevia.

"Kävelet kuin norsu"

Kiusaaminen oli kohdallani henkistä. Muutamia esimerkkejä: "Olet niin ruma, etten kehtaa edes tunnustaa olevani samalla luokalla kuin sinä." "Onko tuo tyttö vai poika, mahtaako se itsekään tietää?" "Kävelet kuin norsu/ jyväjemmari." "Näin viimeksi tuollaisen villatakin pultsarin päällä."

Kiusaaminen jatkui ala-asteelta lukion viimeiseen luokkaan asti. Siihen ei puututtu mitenkään. Se tapahtui jotenkin niin, etteivät opettajat huomanneet asiaa.

Pahimpina päivinä itkeä tihrutin asiaa omassa huoneessani iltaisin. Lukioikäisenä sain päähäni kiusaamiseni johtuvan siitä, että olen maailman lihavin ihminen. (Olen 165 cm pitkä, ja painoin silloin 52 kiloa.) Aloin urheilla hullun lailla ja laihdutin itseni lähes luurangoksi. Olin siis kaiketi sairastunut tai sairastumaisillani anoreksiaan. Eipä sekään kiusaamista lopettanut.

Kiusaaminen on jättänyt ikuiset arvet. Minulla on edelleen huono itsetunto, ja minun on erittäin vaikeaa ottaa vastaan minkäänlaista kommenttia ulkonäöstäni - siis positiivistakaan. En ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään ryhmään; en työyhteisöön, enkä harrastusryhmiin. Tämä lienee tuloksena siitä, että minut suljettiin aina ryhmän ulkopuolelle. En ole koskaan juurtunut yhteenkään työpaikkaan, enkä osaa järkevästi hoitaa kaveruus- ja ystävyyssuhteita. On paljon helpompaa olla yksin...

En ajattele asiaa enää joka päivä, mutta se vaikuttaa yhä elämääni, monien vuosien jälkeen. Olen kuitenkin onnellinen, sillä olen saanut jotain korvaamatonta tilalle: aviomiehen, joka rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen.

Hankkeet eivät auta opettajaa

Kiusaamistapauksiin on erilaisia keinoja. Verso (vertaissovittelu) ei oikein toimi. Nyt KiVa Koulu -hankkeeseen voisin opettajana pistää toiveeni. Näiden ongelmana on ollut se, ettei tapauksiin päästä heti kiinni. Pahoja tapauksia ei voida edes harkita korjattavan paikan päällä.

Hankkeet ovat hyviä keinoja kiusaamisongelmien hallitsemiseksi, mutta ne eivät useinkaan pysty auttamaan opettajaa, joka kohtaa hirveään tilanteeseen joutuneen oppilaan, tilanteen, jossa mitään henkistä rasitetta ei ole jätetty käyttämättä.

Kaksi ensimmäistä tekstiä kertovat kuinka vahingollista kiusaaminen on. Vähättely on yleistä: Älä välitä, se on vain leikkiä. Lapset ovat ihmisistä julmimpia. Henkinen väkivalta on jopa vahingollisempaa kuin fyysinen, koska siitä ei jää edes todisteita, ja siksi uhria ei välttämättä edes uskota. On vain sana sanaa vastaan. Paitsi silloin kun paidan alla on mikrofoni ja tallennin. Tosin sekään ei toimi kun kyseessä on porukasta ulossulkemisen kaltainen väkivalta.

Teksteissä tuli myös yksi erittäin tärkeä havainto. Useilla kiusatuilla on taipumus syyttää itseään kiusatuksi joutumisesta.

Kolmannessa tekstissä on hyvä esimerkki siitä, kuinka avuttomaksi opettaja voi itsensä tuntea.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Vuosikausien piina

Seuraavana on lukijoiden lähettämiä kertomuksia koulukiusaamisesta. TS sunnuntaisivut 8.8.2010, osa 3:

Käräjiltä oikeutta

Kun poikamme aloitti koulun, kävi ilmi, että luokalla oli hankalaa häiriökäyttäytymistä ja kiusaamista. Ydintoimijoina oli pari kolme luokan poikaa. Koulu koetti saada tilannetta hallintaan neuvotteluteitse, koteihin otettiin yhteyttä toistuvasti ja palavereita pidettiin. Yhtä tyhjän kanssa: näiden kotien kanta oli, että heidän lapsensa eivät ole syyllistyneet mihinkään. Jos ongelmia on, niiden täytyy johtua koulusta.

Poikien toiminta jatkui kotien hyväksymänä. Rangaistuksia ei käytännössä tullut: mitä siitä, jos rehtorin kansliaan jouduttiin, kaikesta selvittiin kiistämällä.

Kiusaamisen kohteena luokan oppilaista oli kuka milloinkin - yksi koko ajan. Vuosien varrella useat oppilaat siirtyivät luokalta muualle.

Yläkoulussa meno jatkui. Koulu ei käyttänyt kurinpitotoimena esimerkiksi määräaikaista erottamista, vaikka siihen lain mukaan olisi ollut mahdollisuus.

Viime syksynä kiusaamisen kohteeksi joutui meidän poikamme. Aina kun opettajan silmä vältti, häntä tuupittiin, tönittiin, ivattiin. Marraskuussa tapahtui pahoinpitely, koulussa ja kouluaikana.

Asia ei olisi koskaan tullut tietoomme, ellei pahoinpitelyllä olisi ollut silminnäkijänä ja todistajana ulkopuolinen lukiolainen, jolla oli tahtoa ja siviilirohkeutta.

Tapauksen paljastuttua otimme yhteyttä kouluun: rehtori ja oppilashuoltoryhmä hoitaisivat asiaa keskusteluin. Tiesimme, että ne eivät kiusaamista lopettaisi. Tilanteen hoito jäisi meidän vastuullemme. Otimme asianajajan, joka teki pahoinpitelystä tutkintapyynnön poliisille. Päätavoitteemme oli poikamme kiusaamisen lopettaminen, ja se loppuikin, kun asian käsittely viranomaisissa alkoi.

Kysyimme asianajajan välityksellä Turun kaupungin koulutoimelta, miten on mahdollista, että koulussa ja kouluaikana tapahtuu pahoinpitely ja mihin aiotaan ryhtyä turvallisuuden parantamiseksi. Koulutoimessa oltiin hiiren hiljaa, kyselyymme ei vastattu.

Tutkintapyynnön jälkeen poliisi kuulusteli pahoinpitelijöitä, jotka kiistivät kaiken. Asia eteni syyttäjälle, joka nosti syytteen. Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa toukokuussa tekijät saivat teostaan sakkorangaistuksen. Vielä oikeudessa pojat kiistivät tekonsa. Näyttö oli kuitenkin vankka. Teosta kertoivat yhteneväisesti uhri, ja lukiolaistodistaja ja vielä omalta luokalta tullut rohkea todistaja. Nyt 15-vuotiaina pahoinpitelijät saivat ensimmäistä kertaa rangaistuksen.

Yläkoulu remonttiin

Kiusaamisen lopettamiseen varsinkaan yläkouluissa ei näytä olevan minkäänlaisia konsteja, vaikka Kiva Koulu -projekti on käynnissä. Aineenopettajat antavat tietopuolista opetusta, kukin kyntää omaa sarkaansa ja oppilaiden kanssa painii monta eri viranhaltijaa, mutta kukaan heistä ei halua tai pysty hyväksi paimeneksi.

Lapseni siirryttyä yläkouluun olemme saaneet tuntea ongelman koko syvyyden ja monimutkaisuuden. Kiusaaminen ei ole vain perheen ja oppilaan ongelma, vaan se kertoo myös huonosta työnjohdosta, luokkahengestä, koulun työilmapiiristä. Tämä heijastuu oppilaiden tekemisiin.

Hukkaan valuu kuraattorin ja psykologin tarjoamat keskustelut, jossa kerrot vain omaa elämäntarinaasi ja auttaminen jää siihen. Kiusaajia ei rangaista riittävästi, eikä heidän elämästään tehdä mitään selkoa. Miksi? Ongelmaa ratkotaan tällä hetkellä aivan väärästä päästä.

Yläkoulu keskittyy vaan tiedon jakamiseen, ei minkäänlaiseen valmennukseen sosiaalissa taidoissa, empatiassa. Ehdotan, että yläkoulu otetaan kiireesti remonttiin. Meillä ei ole varaa uhrata osaakaan ikäluokista työkyvyttömyyseläkkeelle nuorina aikuisina.

Joo. Ensimmäinen teksti on sitä vanhaa tuttua vuosikausien piinaa. Kiusaajat saavat rellestää vapaasti poliisikoirankaan haukahtamatta ja koulu on täysin voimaton suojelemaan oppilaitaan. Toinen teksti on siitä harvinainen, että kirjoittaja on havainnut vaietun totuuden. Kiusaamista yritetään kitkeä keskittämällä toimenpiteet uhriin, mutta kiusaajien toimintaan ei puututa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !