JOHDANTO
Kouluväkivalta on tutkimuksissa ja kouluissa yleisesti käytetyn määritelmän mukaan pahaa mieltä aiheuttavia kielteisiä tekoja, jotka ovat tahallisia, kohdistuvat yhteen tai useampaan henkilöön, toistuvat tai tapahtuvat pitkällä aikavälillä ja tilanteeseen liittyy valtaepätasapaino. Päivi Hamaruksen kirjassa ”Haukku haavan tekee” kouluväkivalta on määritelty varhaista puuttumista korostaen: ”1) kiusattu kokee, että häntä on kiusattu (subjektiivinen kokemus), ja 2) kiusattu ei ole tasaveroinen puolustautumaan kiusaajaa vastaan (valtaepätasapaino).” Tämä varhaista puuttumista korostava määritelmä mahdollistaa nopean ja tehokkaan puuttumisen väkivaltaan.
Kouluväkivalta on tutkimuksissa ja kouluissa yleisesti käytetyn määritelmän mukaan pahaa mieltä aiheuttavia kielteisiä tekoja, jotka ovat tahallisia, kohdistuvat yhteen tai useampaan henkilöön, toistuvat tai tapahtuvat pitkällä aikavälillä ja tilanteeseen liittyy valtaepätasapaino. Päivi Hamaruksen kirjassa ”Haukku haavan tekee” kouluväkivalta on määritelty varhaista puuttumista korostaen: ”1) kiusattu kokee, että häntä on kiusattu (subjektiivinen kokemus), ja 2) kiusattu ei ole tasaveroinen puolustautumaan kiusaajaa vastaan (valtaepätasapaino).” Tämä varhaista puuttumista korostava määritelmä mahdollistaa nopean ja tehokkaan puuttumisen väkivaltaan.
Kouluväkivalta
voi olla suoraa tai epäsuoraa, henkistä, fyysistä tai sosiaalista.
Väkivallan
uhka, pelon ilmapiiri, voi olla yhtä tuhoisaa kuin varsinainen
väkivalta. Väkivaltaa voi
tapahtua lukemattomilla eri tavoilla, myös sellaisilla, joita on
vaikea käsittää väkivallaksi.
Väkivalta ei rajoitu
ainoastaan koulun alueelle ja koulumatkoille, vaan se seuraa kotiin
ja vapaa-ajalle mm. sähköisten viestintävälineiden kautta.
Yleensä väkivalta tapahtuu
piilossa aikuisilta eikä
siitä jää todisteita.
Kouluväkivallan
syy ei ole uhrissa. Usein väitetään, että syynä ovat uhrin
henkilökohtaiset ominaisuudet tai muut näennäiset seikat. Ne eivät
ole väkivallan syitä. Väkivallan tekijät kyllä korostavat
näennäisiä seikkoja ja hyökkäävät niitä vastaan. Uhri saadaan
uskomaan, että hänessä on jotain vikaa. Syyllisyys työnnetään
uhrin harteille. Tekijöiden kannalta on yhdentekevää, mikä
näennäinen syy on. Pääasia heille on, että joku on saatu
erotettua joukosta ja alistettua uhriksi. Erilaisuuden tuottaminen
kuuluu väkivallan luonteeseen. Näennäisistä ja keksityistä
syistä rakennetaan valheiden verkko. Uhrin on vaikea tai mahdoton
päästä irti hänelle tuotetusta maineesta ja hänestä kerrotuista
valheista. Kouluväkivallan syiden etsiminen uhreista vain todistaa,
kuinka syvälle rakenteellinen väkivalta on yhteisöön pesiytynyt.
Kouluväkivallan
syyt
ovat
väkivallan tekijöissä ja
yhteisössä. Väkivallan
syyt ovat: 1) Väkivallan
tekeminen antaa
valtaa. Se nostaa
ja ylläpitää
asemaa
yhteisön
arvojärjestyksessä.
Vallan hallussapitäjät
voivat hallita yhteisöä
mielivaltaisesti omien
halujensa ja
päähänpistojensa mukaan.
2) Väkivallan
tekeminen
tai
siihen osallistuminen kannustajana ja
hyväksyjänä on hauskaa.
Väkivalta on hauskaa
ajanvietettä ja se tarjoaa
helppoja onnistumisen elämyksiä.
Siitä saa samanlaisen
tyydytyksen kuin muistakin onnistumisista ja
voitoista.
3) Väkivallan
tekeminen lujittaa
yhteisöllisyyttä. Se tarjoaa
yhteisöllisen kokemuksen väkivallan
tekijöille, kannustajille
ja hyväksyjille. 4)
Tekijän persoonallisuuspiirteisiin
kuuluu esimerkiksi itsekkyyttä,
empatiakyvyttömyyttä ja
piittaamattomuutta
säännöistä ja
auktoriteeteistä.
5) Yhteisö
hyväksyy väkivallan.
Kielteisiä
seurauksia, kuten tuntuvia rangaistuksia tai
yhteisöstä ulossulkemista,
ei väkivallan tekijöille tule.
6)
Ryhmäpaine ja
pelko uhriksi tai yhteisön
ulkopuolelle joutumisesta
saa tekemään asioita,
joita ei
muuten tekisi.
Muitakin syitä
kouluväkivallalle voi olla, kuten esimerkiksi silkka
ymmärtämättömyys siitä, että omat teot aiheuttavat toisille
pahaa oloa.
Kouluväkivallan
syitä tarkastellessa huomataan, että tekijät hyötyvät
väkivallasta. Tekijät eivät luovu hyödyistä vapaaehtoisesti,
vaan sekä valta että hyöty on otettava pois väkivallan
tekijöiltä. Kouluväkivalta on ryhmäilmiö. Toimenpiteet tulee
kohdistaa koko yhteisöön. Valtarakenteet on purettava ja
väkivaltaan syyllistyvät ryhmät tekijöineen, kannustajineen ja
hyväksyjineen on hajotettava.
Kouluväkivallan
tekijät eivät etsi haasteita. He etsivät helppoja uhreja. Uhreiksi
valikoituvat oppilaat, jotka tavalla tai toisella eroavat tai on
erotettu massasta ja ovat heikossa asemassa yhteisössä. Uhriksi
joutumiseen ei paljoa tarvita. Riittää, että valtaepätasapaino on
tekijän hyväksi.
Kouluväkivallan
tekijöinä ovat useimmiten koulun arvojärjestyksen huipulla olevat
tai sinne pyrkivät
sanavalmiit, rohkeat, röyhkeät,
voimakastahtoiset,
fyysisesti voimakkaat
ja suositut oppilaat, joilla on paljon kavereita ja hännystelijöitä
ympärillään. Toki harvoissa
tapauksissa saattaa olla
vanhan myytin mukaisia pahaa oloaan purkavia kiusaajareppanoitakin.
Sellaisissa
tapauksissa syyt tekijän oireiluun pitää selvittää.
Myös opettajat
ja muut koulun aikuiset
voivat
syyllistyä kouluväkivallan tekemiseen, kannustamiseen
ja hyväksymiseen.
Vanha
myytti menestyvistä uhreista ja syrjäytyneistä tekijöistä on
vain myytti. Väkivallan
tekijät tulevat pärjäämään elämässä, mutta
uhrit syrjäytetään
väkivallasta aiheutuneiden vaurioiden takia.
Tässä
yhteiskunnassa pärjää samoilla ominaisuuksilla, joilla tekijät
kiipesivät koulun arvojärjestyksen huipulle. Heidät
pitää pysäyttää. Mitä varhaisemmin pysäytys tapahtuu, sen
parempi. Muuten tekijät jatkavat hyödylliseksi
osoittautunutta
käyttäytymismalliaan
koulussa, jatko-opinnoissa, työelämässä,
ihmissuhteissa, lastensa
kasvatuksessa, vielä
vanhainkodissakin. Sellainen
ihminen ehtii elämänsä aikana
kylvämään paljon tuhoa ympärilleen. Uhreja
uhkaa joutuminen opetetun alistumisen
kierteeseen. Ensin joudutaan uhriksi koulussa, sitten työelämässä,
ja seuraava sukupolvi aloittaa kierteen taas alusta. Jämäkkä
puuttuminen ja uhreille jaettu oikea tieto katkaisee kierteen.
Uhriksi joutuminen ei ole kenenkään geeneissä tai ennalta
määrätyssä kohtalossa. Kouluväkivalta ei ole luonnonvoima, jota
ei voi pysäyttää.
KiVa
Koulu, asennekasvatus tai
empatiaan vetoaminen eivät
tehoa kouluväkivaltaan, paitsi
aivan lievimmissä tapauksissa, kun väkivalta tapahtuu
ymmärtämättömyydestä. Silloin voivat puheet ja
toimenpideohjelmat auttaa. Kovaan
kouluväkivaltaan toimivat
vain kovat keinot, joita koulut ja viranomaiset eivät halua tai
kykene käyttämään. Tästä
johtuen usein ajaudutaan tilanteeseen, jossa vain uhri voi itse
auttaa itseään. Kouluväkivalta
loppuu, kun sinä itse päätät niin.
Puuttuminen
pitää tehdä välittömästi.
Sen voi tehdä uhri itse,
uhrin vanhemmat, toiset oppilaat, koulun henkilökunta, oikeastaan
kuka tahansa. Siihen riittää
jo pelkkä hämmennyksen tunne, että
kaikki ei ole nyt
kohdallaan. Mitään
todisteita ei siihen tarvita. Varhaisessa puuttumisessa ei tarvitse
odottaa, että oppaissa ja kirjallisuudessa esitetyt kouluväkivallan
tunnusmerkit täyttyvät. Tavoitteena
on välitön
väkivallan lopettaminen, ei vedenpitävän
todistusaineiston kerääminen oikeusjuttua varten.
Kouluväkivalta
ei lopu itsestään. Puuttumattomuus
tai tilanteen seuraaminen
johtaa vain väkivallan kovenemiseen.
Puuttumisessa
ei milloinkaan saa vedota uhrin todellisiin tai tuotettuihin
ominaisuuksiin. Älkää kiusatko sitä, kun se on niin pieni ja
heikko. Sille tulee paha mieli, koska se on niin herkkä. Väärin. Tällä tavoin toimimalla aikuinen alleviivaa uhrin heikkoutta ja saa tekijät tuntemaan itsensä vahvoiksi ja voittamattomiksi. Näin toimimalla aikuinen antaa oikeutuksen väkivallalle.
Oikea lähestymistapa on
sääntökeskeinen.
Koulussa on säännöt. Te
olette rikkoneet sääntöjä
ja siksi
teitä sääntöjen mukaan
rangaistaan. Tekijöitä
rangaistaan, mutta ei häpäistä. Monet
aikuiset tuntuvat sotkevan rankaisun ja häpäisyn samaksi asiaksi,
ja siksi rankaisu jätetään
tekemättä.
Pitäisi
olla itsestään selvää, että
vanhemmat seuraisivat
lastensa elämää
ja koulun henkilökunta seuraisi oppilaidensa
elämää. Keskustelujen
pitäisi olla jokapäiväistä arkea. Aikuisten pitäisi olla
herkästi kuulolla lasten ja nuorten elämän tapahtumissa ja
mielialoissa. Luottamuksen
täytyy olla vahva, jotta lapsi tai nuori uskaltaa puhua mieltään
askarruttavista asioista aikuiselle. Yhtä
tärkeitä ovat
myös ne asiat, jotka jätetään kertomatta. Uhriksi
joutuminen aiheuttaa uhrissa pelkoa
ja
häpeää.
Uhri voi vaieta, koska pelkää kertomisesta johtuvia seurauksia.
Tekijät ovat voineet uhata kostolla. Uhri voi pelätä aikuisten
reaktioita, tai uhri haluaa säästää vanhempiaan ja siksi jättää
kertomatta. Jälleen kerran,
aikuisten on oltava herkästi
kuulolla. Hämmennys tai
huoli on otettava vakavasti ja aloitettava selvitykset. Huoli
voi osoittautua aiheettomaksi, mutta arkielämään kuuluvana sillä
ei voi aiheuttaa vahinkoa.
Mikäli tällainen luottamus
onnistutaan saavuttamaan, sitä ei saa rikkoa. Vanhemman
pitää uskoa lapsensa kertomaa. Jos
aikuinen ohittaa lapsen tai nuoren huolen, eikä tee mitään tai
toimii
väärin, lapsi tai nuori ei enää toista kertaa kerro hänelle
mitään. Liian
lepsut puuttumistoimenpiteet ja väkivallan jatkuminen rikkovat
luottamuksen. Vääriä
toimia aikuisilta ovat esimerkiksi vähättely, selittely
ja uhrin
rankaiseminen. Jos uhrin saamien häirintäviestien takia aikuinen
takavarikoi puhelimen ja kieltää käyttämästä tietokonetta,
uhrille se tarkoittaa,
että häntä rangaistaan uhriksi
joutumisesta. Yhdenkään
aikuisen ei enää pitäisi vähätellä
ja selittää
väkivaltaa sanomalla
lapselle, että se on vain leikkiä, kiusaajat ovat vain lapsellisia,
kiusaajat purkavat pahaa
oloaan, pojat
ovat poikia, älä ota sitä
vakavasti, päästä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei
haukku haavaa tee, käännä toinen poski ja anna anteeksi. Yhdenkään
aikuisen ei enää pitäisi opettaa
lapsia ja nuoria alistumaan väkivallan edessä.
Kouluväkivalta
pitää saada loppumaan keinoja kaihtamatta. Väkivalta
aiheuttaa uhreille jatkuvaa kärsimystä, eikä väkivallasta
uhreille koituvia seurauksia voi etukäteen tietää.
Väkivalta aiheuttaa
vaurioita sitä
todennäköisemmin, mitä pitempään ja
rajumpana väkivalta jatkuu.
Vauriot
voivat jäädä
pysyviksi. Ne
tulevat häiritsemään tai
jopa hallitsemaan koko
loppuelämää. Vaurioita
ei välttämättä
heti huomata, vaan ne alkavat häiritä elämää vasta
jatko-opintojen aikana
tai jonkin myöhemmän kriisin yhteydessä.
Tilanne voi nyt näyttää
olevan hallussa ja uhri voi vaikuttaa
normaalilta reippaalta itseltään,
mutta viiden tai kymmenen
vuoden päästä tilanne voi
olla aivan toinen. Pahin
mahdollinen voi toteutua, uskokaa se jo nyt ja
suhtautukaa asiaan
vakavasti.
Väkivallan lopettaminen ei riitä, vaan jälkihoito on
järjestettävä asianmukaisesti.
Olen
kirjoittanut nämä
ohjeet peruskoulua
käyvän uhrin näkökulmasta,
korostaen uhrin omia
mahdollisuuksia ja keinoja väkivallan lopettamiseen. Painopiste
on passiivisissa, helpoissa,
täysin
laillisissa ja vähiten
aktiivista vastarintaa vaativissa keinoissa. Toivon
todella, että ratkaisu löytyisi jo helpoimmista
ja kevyimmistä
keinoista. Pidemmälle
viedyt ja koviin
keinoihin kehottavat ohjeet
saattavat tuntua yliampuvilta.
Osa
kouluväkivallan
uhreista on kuitenkin
äärimmäisessä hädässä.
Väkivaltaa
on kestänyt kauan, puuttumisyritykset ovat epäonnistuneet,
mielenterveys on rikottu,
viranomaiset ovat osoittautuneet uhrin pahimmiksi
vihollisiksi,
aikuiset eivät piittaa, ja
silti kouluun
on pakko mennä.
Ohjeiden on toimittava myös
silloin. Lisäksi jokaisen uhriksi joutuneen on hyvä tietää,
minkälaiseksi tilanne voi pahimmillaan mennä, mitä silloin voi
vielä tehdä, ja miten
tilanteen kärjistyminen voidaan ehkäistä.
Ohjeet
eivät ole
tärkeysjärjestyksessä,
vaikka olen pitänyt
tärkeimpänä ohjeena väkivaltaisesta yhteisöstä poistumista.
Olen koonnut ja päivittänyt
näitä ohjeita sitä mukaa, kun
tietämykseni ja kokemukseni aiheesta on
karttunut.
Jatkan
päivitysten tekoa, kun siihen on taas aihetta.
OHJEITA
KOULUVÄKIVALLAN UHREILLE
Sinulla
on laissa määritelty oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja
turvalliseen oppimisympäristöön. Suomen lain lisäksi oikeuksiasi
määrittävät kansainväliset sopimukset. Sinulla ei ole
velvollisuutta käydä koulua väkivallan ja väkivallan uhan
alaisena. Jos oikeuksiasi ei voida turvata, ei kouluun tarvitse
mennä. Voit mennä kouluun, kun väkivalta ja väkivallan uhka on
sieltä lopullisesti kitketty.
Laki
ei edellytä oppivelvollisuuden suorittamista koululaitoksessa.
Suomessa on vain oppivelvollisuus, ei koulupakkoa. Suorita
oppivelvollisuutesi kotikoulussa, nettikoulussa, feenikskoulussa,
kristillisessä koulussa, etäopetuksessa, yksityisopetuksessa tai
aikuisopetuksessa. Tutki vaihtoehtoja ja valitse niistä itsellesi
sopivin. Huomioi, että ammattilaiset voivat vastustaa rajustikin
pyrkimyksiäsi opiskella muualla kuin tavallisessa peruskoulussa.
Lisäkustannuksista joudut vastaamaan itse.
Pyydä
apua vain oikeilta asiantuntijoilta. Koulukiusaaminen.fi -sivusto on
listannut linkkejä asiantunteviin tukikeskuksiin ja muihin
kouluväkivallan uhreja auttaviin tahoihin. Tukikeskus Valopilkku
palvelee maanlaajuisesti ja Kiusatut palvelee pirkanmaalaisia.
Lue
kouluväkivallasta kertovaa tietokirjallisuutta. Kun tiedät mistä
kouluväkivallassa on kyse, ei sinua voida johtaa harhaan väärillä
ja valheellisilla väitteillä. Hyviä kirjoja ovat kirjoittaneet mm.
Päivi Hamarus ja Gunnar Höistad. Lue ja opi kouluväkivallan uhrien
kokemuksista. Useimpia keinoja on jo yritetty tuhansia kertoja.
Selvitä muiden kokemuksista, mikä on toiminut ja mikä ei.
Suhtaudu
kriittisesti uhreille tarkoitettuihin ohjeisiin, esimerkiksi KiVa
Koulun ja MLL:n tarjoamiin. Valtaosa ihmisistä on täysin
vihjeettömiä kouluväkivallan edessä. Tavallisilta ihmisiltä on
turha odottaa hyviä ohjeita, mutta useat ammattilaisetkaan eivät
ymmärrä väkivallan todellista luonnetta ja uhrin kokemusta. Ohjeet
ja mielipiteet ovat hyvässä tapauksessa hyödyttömiä, mutta
huonossa tapauksessa ne aiheuttavat sinulle vielä enemmän haittaa.
Vanhempasi
eivät välttämättä tajua, että jotain on pielessä. Kerro heille
mitä koulussa tapahtuu ja miltä se sinusta tuntuu. Vaikka kertoisit
asioistasi heille, voi olla etteivät vanhempasi tule tajuamaan
tilanteesi vakavuutta, ei vaikka itkisit ja huutaisit joka aamu ettet
halua mennä kouluun. Vanhemmillasi ei välttämättä ole
tietotaitoa, eivätkä he osaa selvitellä tapaustasi ammattilaisten
kanssa. Pyydä vanhempiasi lukemaan tietokirjallisuutta ja
kirjoituksia kouluväkivallasta. Pyydä heitä ottamaan yhteyttä
asiantuntijoihin ja keskustelemaan heidän kanssaan.
Kouluissa
eletään suljetussa kuplassa. Vanhempien ainoa omakohtainen kokemus
koulun toiminnasta rajoittuu (kullattujen lapsuusmuistojen lisäksi)
juhlatilaisuuksiin, vanhempainiltoihin ja päivittäiseen näkymään
koulun portilta, jos vanhempi saattaa lapsen kouluun. Vanhemmat
saavat tietoa koulun tapahtumista vain, jos lapsi kertoo niistä.
Miksi vanhemmat eivät itse lähtisi kouluun katsomaan, minkälaista
arki siellä on? Vanhempien silmät avautuisivat aivan uudella
tavalla lapsen kertomalle, kun he itse näkisivät kaiken sen
levottomuuden, mikä kouluissa vallitsee niin opettajien läsnäollessa
kuin oppilaiden ollessa ilman valvontaa. Ulkopuolisten aikuisten
läsnäolo saattaisi rauhoittaa koulun arkea. Sen lisäksi, että
ulkopuoliset aikuiset olisivat silminnäkijöinä ja todistajina
näkyvälle väkivallalle, he voisivat huomata piilossa olevan
väkivallan ja oppilaiden väliset hierarkiat ja auttaa puuttumaan
niihin. Vanhemmilla on laillinen oikeus seurata opetusta. Itse
asiassa kuka tahansa saa mennä seuraamaan opetusta, mutta koulun
rehtori voi perustellusta syystä rajoittaa tätä oikeutta.
Kouluväkivalta
tapahtuu piilossa aikuisilta. He eivät yksinkertaisesti voi nähdä
ja kuulla kaikkea sinulle tapahtuvaa. Jos he näkevät yksittäisen
tilanteen, he voivat pitää sitä normaalina oppilaiden välisenä
kanssakäymisenä, tai jopa ystävällisenä eleenä. Interventioissa
kouluihin on tavattu uhreja, joista on heti ja selvästi nähnyt,
että he ovat uhreja, mutta koulun aikuiset ovat olleet asialle
täysin sokeita. Uhri on voinut istua pelokkaana, lyhistyneenä ja
yksin omassa nurkassaan. Hätä on näkynyt uhrin kasvoilta ja
kehosta, mutta koulun aikuisille se on ollut aivan normaalia.
Aikuisten sokeus lasten ja nuorten hädälle on pöyristyttävää
mutta totta. Muut oppilaatkaan eivät näe kaikkea, vaikka hyvin
tietävät oppilaiden välisen arvojärjestyksen. On turha odottaa,
että joku muu paljastaa todellisuuden kuin sinä itse.
Kerro
koulun henkilökunnalle jokaisesta väkivaltatapauksesta ja pidä
päiväkirjaa, johon merkitset tapausten lisäksi yhteydenottosi
ammattilaisiin. Päiväkirjasta voidaan myöhemmin tarkastaa, että
mitä on tapahtunut ja milloin, ja miten usein sinä olet kertonut
tapauksista koululle, ja miten koulu on niihin reagoinut.
Yhteistyö
koulun kanssa saattaa onnistua. Koulun henkilökunta voi onnistua
väkivallan lopettamisessa. Pyri yhteistyöhön ammattilaisten
kanssa. Hyvällä tuurilla kohtaat ammattilaisia, jotka todella
välittävät sinusta ja tekevät kaikkensa hyväksesi. Älä
kuitenkaan ole naiivi. Usein vastassa on välinpitämättömiä ja
vihamielisiä ammattilaisia, jotka ehkä vakuuttavat tekevänsä
kaiken mahdollisen sinun hyväksesi, mutta toimivat aivan muulla
tavoin. Uskominen ammattilaisten hyvään tahtoon ja
oikeudenmukaisuuteen on hölmöyttä. Usein edessä on katkera
taistelu ammattilaisia vastaan. Ammattilaisten, joiden
velvollisuutena olisi olla puolellasi, ovat usein koulun ja muiden
ammattilaisten puolella ja toimivat sinua vastaan.
Liittoudu
kouluväkivallan uhrien kanssa. Yksin olet altavastaaja, mutta
yhdessä teillä on joukkovoimaa. Liittoutumalla koulusi muiden
uhrien ja heidän vanhempiensa kanssa sinä ja vanhempasi ette joudu
yksin selvittelemään kouluväkivaltaa, vaan voitte isolla joukolla
painostaa ammattilaisia.
Ole
aktiivinen ja taistele oikeuksiesi ja hyvinvointisi puolesta. Koulun
mielestä sinun pitäisi vain olla hiljaa ja odottaa, että
ammattilaiset ja koulun muut oppilaat ratkaisevat ongelmat
puolestasi. Älä ulkoista omaa elämääsi muille.
Älä
vähättele kokemuksiasi. Sinä olet väkivallan uhri, vaikka muut
vähättelevät ja selittelevät tapahtunutta. Vain sinä tiedät,
mitä kokemasi väkivalta on. Älä käytä vähättelevää sanaa
koulukiusaaminen, joka tarkoittaa niin eri asioita sanan käyttäjästä
riippuen. Puhu asioista niiden oikeilla nimillä. Käytä sanoja
kouluväkivalta ja kiusaamisväkivalta, sillä ne kuvailevat paremmin
väkivallan todellista luonnetta.
Anna
itsellesi anteeksi. Älä syytä itseäsi. Sinä et tehnyt väärin.
Sinä et voinut vaikuttaa siihen, että jouduit uhriksi.
Pidä
kiinni rajoistasi. Älä anna kenenkään rikkoa niitä. Sinulla ei
ole velvollisuutta sietää minkäänlaista itseesi tai muihin
kohdistuvaa väkivaltaa tai huonoa käytöstä. Pidä kiinni myös
arvoistasi. Älä likaa itseäsi taisteluissa, joissa joudut
käyttäytymään arvojesi vastaisesti.
Älä
vaikene. Kirjoita tilanteestasi sosiaaliseen mediaan ja netin
keskustelupalstoille anonyymisti Tor-verkon kautta. Koulun nimen ja
maineen voit vapaasti tärvellä, eikä sinun tarvitse vaieta
ammattilaisistakaan. Kokemusten ja nimien julkaiseminen auttaa muita
varomaan kyseisiä ammattilaisia. Mediaa tuskin sinun tapauksesi
kiinnostaa, mutta voit yrittää, koska ikävän julkisuuden pelko
voi pakottaa ammattilaisia toimimaan oikein. Poliitikoille
kirjoittaminen ei ole sen hyödyllisempää. Toki paineen
ylläpitäminen poliitikkoja kohtaan voi pitkän ajan kuluessa
vaikuttaa muutokseen kohti parempaa lainsäädäntöä.
Arvojärjestyksen
huipulla olevat oppilaat määräävät miltä sinun tulee näyttää,
mitä vaatteita sinun pitää käyttää, mistä asioista sinun pitää
olla kiinnostunut, mistä sinun kuuluu puhua, mitä sinun kuuluu
harrastaa, mutta
sinun ei tarvitse osallistua sairaan arvomaailman ylläpitoon.
Sinun ei tarvitse edes teeskennellä pitäväsi samoista asioista.
Et
ole sellainen, millaiseksi väkivallan tekijät sinua väittävät.
Väkivallan syynä eivät
ole sinun henkilökohtaiset ominaisuutesi
tai muut
näennäiset seikat. Sinun
erilaisuutesi, jota vastaan
tekijät hyökkäävät, on
tuotettua erilaisuutta. Tuotetulla erilaisuudella voi
olla yhteyttä
todellisuuteen vain näennäisesti tai
ei ollenkaan. Älä
koeta miellyttää muita muuttamalla itseäsi. Jos muutat yhden asian
itsestäsi, tekijät keksivät jonkin toisen asian johon iskeä.
Sinua
väitetään heikoksi, yliherkäksi, vaikka miksi. Et ole heikko.
Olet alistettu. Väkivallan tekijöillä on ylivoima, jota vastaan
kuka tahansa vastaavanlaisessa asemassa oleva olisi osittain tai
täysin puolustuskyvytön. Koulun vaatimukset asettavat sinut
alistettuun asemaan. Sinua koskevat eri säännöt. Koulussa kaikki
väkivalta on ehdottomasti kielletty, mutta säännöt koskevat vain
lainkuuliaisia oppilaita. Muiden huono käytös ja väkivalta
selitetään pois. Yhteiskunta, joka ei kykene turvaamaan sinun
oikeuksiasi, on heikko. Koulun henkilökunta on heikko, poliisi on
heikko ja oikeuslaitos on heikko, kun he eivät saa antisosiaalisesti
käyttäytyviä kakaroita kuriin.
Et
ole laiska tai tyhmä, jos koulunkäynti ei kiinnosta, tai
yrittämisestä huolimatta oppimistulokset jäävät kauas
tavoitteistasi. Kouluväkivallan uhriksi joutuminen heikentää
rajusti motivaatiota ja oppimista. Muita syitä huonoon
koulumenestykseen ovat esimerkiksi oppimisvaikeudet, adhd,
neurologiset häiriöt, erityisherkkyys, tai jatkuva kannustuksen ja
onnistumisten puute ja toistuva negatiivinen palaute. Lapset myös
kehittyvät eri tahdissa. Ensimmäisellä luokalla olevien lasten
välinen ero kehityksessä voi olla useita vuosia, eikä eroa ole
helppoa kaventaa ylemmilläkään luokilla, kun on jo koulun
alaluokilla jäänyt muista jälkeen. Vaikeuksista kärsivien
oppilaiden ongelmia ei välttämättä osata tunnistaa ja ratkaista.
Koulussa
turhautuu ja tylsistyy. Koulu on optimoitu pienelle osalle
oppilaista, eli niinsanotuille kympin tytöille. Kaikille ei sovi
hiljaa paikallaan istuminen ja nippelitiedon pänttääminen aikuisen
paasatessa turhaa tietoa luokan edessä. Koulu on pakkolaitos, jossa
lapset ja nuoret eivät voi valita yhteisöään. Kouluun kerätään
asuinpaikan määräämä läpileikkaus yhteiskunnasta tulevine
huippuosaajineen ja ammattirikollisineen. Eipä ole ihme, että
häiriökäyttäytyminen ja väkivalta rehottaa sellaisessa
yhteisössä. Koulu on tehty aikuisten ehdoilla. Koulu toimii lähinnä
lasten ja nuorten säilytyspaikkana, kun vanhemmat ovat töissä.
Koulu
palkitsee perfektionismistä. Koulussa opittu epäterve työnteon
malli altistaa työuupumukselle ja muille mielenterveyden ja
persoonallisuuden häiriöille.
Älä
polta itseäsi loppuun peruskoulussa. Peruskoulumenestyksellä ei ole
paljoakaan merkitystä tulevaisuutesi kannalta. Arvosanoja voi
korottaa peruskoulun jälkeen, jos opiskelun jatkaminen sitä vaatii.
Opiskelusi ehkä viivästyvät, mutta se on pieni hinta
mielenterveyden säilyttämisestä.
Koulusta
saa kavereita. Tai sitten ei. Yhteisöstä ulossulkeminen on
kouluväkivallan yleisin muoto. Uhrista levitetään tarinaa, että
kenenkään ei pidä ystävystyä tai olla muutenkaan tekemisissä
uhrin kanssa. Jokaista sääntöä rikkovaa uhkaa sama kohtelu.
Yksinäisyys aiheuttaa suurta kärsimystä. Miksi rankaiset itseäsi
seisomalla yksin koulun pihalla ja katselemalla kun muilla on
hauskaa? Kavereita on helpompi löytää muiden samanhenkisten
joukosta, esimerkiksi harrastuksista, järjestöistä ja netistä.
Tahallista ulossulkemista ei pidä sekoittaa omasta halusta
tapahtuvaan yksinoloon. Jotkut viihtyvät yksin, eikä se ole heille
ongelma. Pitää kuitenkin huomioida, että yhteisöstä ulossuljettu
väkivallan uhri voi kertoa viihtyvänsä yksin, vaikka
todellisuudessa hän haluaisi edes yhden kaverin.
Kerro
itsestäsi mahdollisimman vähän niin koulussa kuin sosiaalisessa
mediassa. Ole erittäin varovainen mitä tietoja jaat itsestäsi.
Kaikkea joskus jakamaasi tietoa voidaan käyttää sinua vastaan.
Väkivallan
tekijät vaativat, ettet kerro heistä aikuisille. He pelottelevat
sinua kostolla. Luulet ehkä, että sinun on parempi vaieta, koska
aikuisilta tuskin saa apua ja tilanne vain pahenee, jos aikuiset
tulevat väliin. Ajattelet, että säästät myös huoltajiasi
huolestumiselta ja kärsimykseltä, jota tilanne heissäkin
aiheuttaa. Väkivallasta ei pidä koskaan vaieta. Sinulla ei ole
velvollisuutta alistua. Yhteiskunta toimii yksillä säännöillä,
eikä ole oikein, että sinä alistut väkivaltarikollisten luomiin
rinnakkaissääntöihin. Rikolliset teot pitää paljastaa, koska
rikolliset pelkäävät paljastuvansa.
Kerää
todistusaineistoa. Tallenna ääntä tai videota mobiililaitteellasi,
jotta saat todisteita kouluväkivallasta. Liikkeellä on väärää
tietoa, että salaa tallentaminen olisi rikos ja ettei koulussa saisi
tallentaa, mutta sinulla on oikeus tehdä tallenteita omaan
käyttöösi. Vasta tallenteiden julkaisu saattaa joissain
tapauksissa olla laitonta.
Tallenna
sinulle lähetetyt loukkaavat viestit. Seuraa, mitä sinusta
kirjoitetaan sosiaalisessa mediassa ja muualla netissä, ja mitä
kuvia ja videoita sinusta julkaistaan. Tallenna kaikki loukkaava
materiaali ennenkuin ne poistetaan. Useilla ruutukaappausohjelmilla
ja webbiselaimen lisäosilla voi tallentaa kerralla koko nettisivun.
Älä vastaa väkivallan tekijöiden viesteihin. Viesteihin
vastaaminen vain pahentaa tilannettasi, varsinkin samalla mitalla
takaisin antaminen, koska silloin sinä itse näytät ulkopuolisten
silmissä väkivallan tekijältä. Lähetä loukkaava materiaali
nettipoliisin arvioitavaksi. Poliisi ja oikeuslaitos eivät
luultavasti tee keräämilläsi todisteilla mitään, mutta enemmistö
kansalaisista vihaa kouluväkivallan tekijöitä, joten voit käyttää
todisteita väkivallan tekijöitä vastaan myöhemmin.
Varaudu
siihen, että sinua ei uskota. Kertomaasi pidetään liioitteluna tai
sitä ei uskota ollenkaan. Usein on vain sinun sanasi tekijöiden
sanaa vastaan. Vaikka sinulla olisi todisteita, ne eivät riitä.
Verille potkittu naama ehkä riittäisi todisteeksi väkivallasta,
tai sitten ei. Todisteiden puuttuessa aikuisten on helpompi uskoa
mukavampi selitys leikkimielisestä vitsailusta kuin systemaattisesta
väkivallasta puolustuskyvytöntä uhria kohtaan.
Väkivallan
tekijät
voivat ajaa uhrin
vaikeuksiin koulun henkilökunnan ja
viranomaisten
kanssa. Tekijät voivat
harhauttaa
aikuisia ja viranomaisia
mukaan väkivallan tekemiseen. Uhrista voidaan levittää
valheellisia väitteitä ja uhria vastaan voidaan esittää
valheellisia syytöksiä. Uhria voidaan esimerkiksi syyttää
koulukiusaajaksi ja tekijät
voivat väittää itseään uhreiksi,
tai uhri voidaan lavastaa varkaaksi.
Uhria voidaan provosoida,
kun
tarkoituksena on
saada uhri reagoimaan voimakkaasti ja
käyttäytymään sääntöjen vastaisesti. Koulu sitten rankaisee
uhria häiriökäyttäytymisestä.
Joissain
tapauksissa saattaa näyttää siltä, että uhri ärsyttää muita
tahallaan omalla käytöksellään. Sellaisessa tilanteessa on hyvä
tutkia, että johtuuko käytös siitä, miten muut ovat häntä
kohdelleet.
Blogissa
ja tällä ohjesivulla on vain vähän ohjeita puolustautumiseen ja
taistelemiseen väkivallan tekijöitä vastaan. Syy on
yksinkertainen. Kouluväkivallassa tekijöillä on ylivoima ja uhri
on alistettu. Näinollen uhrin keinot ja mahdollisuudet taistelussa
niin fyysistä kuin henkistä väkivaltaa vastaan ovat vähissä.
Suomen laki sallii itsepuolustuksen. Itsepuolustustilanteessa sinulla
on oikeus käyttää kaikkia saatavilla olevia keinoja ja välineitä
hyökkäyksen torjumiseksi. Vasta oikeuslaitos tulkitsee, oliko
kyseessä oikeutettu hätävarjelu. Sinä voit parantaa
itsepuolustuskykyäsi harjoittelemalla kamppailulajeja. Sinulla on
oikeus puolustaa itseäsi, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on
vain se, että poistut väkivaltaisesta yhteisöstä etkä mene sinne
takaisin ennenkuin väkivalta on kokonaan kitketty pois.
Älä
edes yritä käyttää mitään verbaalisia nokkeluuksia väkivallan
tekijöitä vastaan. Et sinä voi voittaa, sanoit mitä tahansa.
Kaikki sanomasi käännetään sinua vastaan. Ja tietysti keksit
jotain tarpeeksi nokkelaa, kun tilanne on auttamattomasti ohitse,
yleensä kun valvot ja mietit tapahtunutta seuraavana yönä.
Testausvaiheessa,
kun väkivallan tekijät vielä etsivät helppoa uhria, jämäkkä
sanallinen tai fyysinen puolustautuminen ehkä saa tekijät
perääntymään. Sinulla ei kuitenkaan ole velvollisuutta lunastaa
oikeuttasi turvallisuuteen, vaan sinulla ON oikeus turvallisuuteen.
Turvallisuuden toteutuminen on aikuisten vastuulla.
Sinulla
ei ole velvollisuutta lyödä takaisin, vaikka takaisin lyöminen on
todistetusti lopettanut kouluväkivaltatapauksia ja säästänyt
lapsia vuosikausien piinalta. Sinua kohdellaan rikollisena, jos
puolustaudut fyysistä väkivaltaa käyttäen tai lähdet kostamaan.
Sinä joudut vaikeuksiin ja sinä joudut kantamaan vastuun, koska
sinuun sovelletaan eri sääntöjä kuin kouluväkivallan tekijöihin,
joiden käyttäytymistä suvaitaan ja selitetään. Takaisin lyöminen
on erittäin ongelmallista ja suurella todennäköisyydellä erittäin
haitallista osalle uhreista. Takaisin lyöminen saattaa vain
provosoida ylivoimaisia hyökkääjiä entistä rajumpaan
väkivaltaan. Toisaalta myös alistuva, passiivinen ja vetäytyvä
uhri provosoi hyökkääjiä jatkamaan väkivaltaa. Vastuu kuuluu
aikuisille. Lapsi on väärässä paikassa, jos lapsi joutuu
alttiiksi fyysiselle tai henkiselle väkivallalle tai väkivallan
uhalle. Lapsi ei saa joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu itse
kantamaan vastuun turvallisuudestaan. Lapsen ei kuulu alistua tai
lyödä takaisin. Jos aikuinen ei muuten pysty suojelemaan lastaan,
on lapsi pidettävä poissa väkivaltaisesta ympäristöstä.
Uhreja
puolustavat oppilaat ovat pelkkä myytti. Uhrien
puolustaminen vaatii yhteisön arvojärjestyksen huipulla oloa.
Valitettavasti siellä ovat kouluväkivallan tekijät. Muut
puolustamista yrittävät pudotetaan arvojärjestyksen pohjalle.
Kouluväkivallan
tekijänä voi olla myös aikuinen, kuten opettaja tai muu
ammattilainen. Sellaisessa tilanteessa lapsi tai nuori on erityisen
haavoittuvassa asemassa. Auktoriteettiasemaansa väärinkäyttävää
aikuista vastaan ei lapsen sanalla ole yhtään painoarvoa.
Väärinkäytöksiä
tapahtuu aina asioitaessa ammattilaisten ja viranomaisten kanssa.
Ammattilaiset joko suoraan rikkovat lakia tai tulkitsevat pykäliä
omaksi edukseen.
Älä
anna jargonin hämätä. Ammattilaiset yrittävät puhua sinut ja
vanhempasi pyörryksiin sivistyssanoja vilisevällä jargonilla.
Esimerkiksi he voivat puhua rooleista, joita tekijät ja uhrit
ottavat. Väkivallassa ei ole kyse mistään roolileikeistä.
Jargonilla he yrittävät osoittaa kuinka tyhmiä te olette, kun
kehtaatte kyseenalaistaa heidän yliopistotason osaamisensa.
Suomalaiset viranomaiset ovat tunnetusti niin pikkumaisia, että
pienikin vastalause hallintoalamaiselta johtaa armottomaan kostoon.
Tiedä
oikeutesi. Ammattilaiset voivat vaatia sinulta tai perheeltäsi
asioita, jotka eivät perustu lakiin tai ovat lainvastaisia. Selvitä
aina ensin vaatimusten laillisuus. Sinulla ei ole esimerkiksi
velvollisuutta vastata kaikkiin kysymyksiin, joita sinulta kysytään.
Sinulla ei ole velvollisuutta tunnustaa mitään eikä allekirjoittaa
mitään. Sinun ei tarvitse osallistua mihinkään, mihin et halua
tai koe tarpeelliseksi osallistua. Ammattilaiset voivat vaatia, että
sinun on pakko jatkaa koulussa vaikka väkivalta jatkuu. Sinua tai
perhettäsi voidaan vaatia osallistumaan kokouksiin, neuvotteluihin,
tai vaikkapa terveydentilan tai kotiolosuhteiden selvittämisiin,
vaikka kyseisellä taholla ei pitäisi olla mitään oikeutta vaatia
sellaisia.
Hanki
asianajaja ja ota hänet mukaan aina, kun asioit ammattilaisten
kanssa. Sinun ei tarvitse olla henkilökohtaisesti yhteydessä
kouluun, vaan voit pitää yhteyttä sinne asianajajasi välityksellä.
Luottamuksellisiksi
luulemasi keskustelut ammattilaisten kanssa eivät ole
luottamuksellisia. Tietojasi voidaan jakaa muille ammattilaisille.
Ammattilaisilla on velvollisuus ilmoittaa huolestuneisuutensa
eteenpäin muille ammattilaisille.
Tallenna
kaikki tapauksesi käsittelyyn liittyvät keskustelut, puhelut,
viestit ja kirjalliset dokumentit. Vaadi itsellesi kopioita
ammattilaisten keräämistä todisteista ja kaikista ammattilaisten
tekemistä tapaustasi koskevista kirjauksista. Neuvottelut, kokoukset
ja myös epäviralliset tapaamiset on tallennettava alusta loppuun
asti. Näin on mahdollista myöhemmin tarkistaa, kuka sanoi ja mitä.
Lisäksi pöydälle nostettu tallennin saattaa herättää
ammattilaisissa pelkoa edesvastuuseen joutumisesta, mikä pakottaa
heidät toimimaan lain mukaan tapauksen ratkaisemiseksi.
Ammattilainen
voi luulla, että hän on tehnyt työnsä hyvin, vaikka uhrilla on
aivan toisenlainen näkemys asiasta. Kohtaaminen ammattilaisen kanssa
voi olla uhrille hyödytön, huono, vahingollinen tai jopa
traumaattinen. Kun ammattilaiset eivät tajua työhönsä kohdistuvaa
kritiikkiä, he loukkaantuvat siitä ja muuttuvat vihamielisiksi
uhria ja uhrin perhettä kohtaan.
Ammattilaiset
voivat yrittää tilanteen kääntämistä sinun ja vanhempiesi
syyksi. Tiedostakaa, että se on ammattilaisten normaali
menettelytapa tilanteissa, joissa ammattilainen on itse toiminut
laittomasti.
Vaadi,
että väkivallan tekijöitä rangaistaan. Väkivaltarikollisten
rankaisematta jättäminen rikkoo uhrin kokemuksen
oikeudenmukaisuudesta.
Älä
anna anteeksi väkivallan tekijöille, vaikka aikuiset vaativat sitä
sinulta. Sinulta kukaan tuskin tulee anteeksi pyytämään, ja jos
pyytää, niin tekee sen vain, koska aikuiset pakottavat. Sinun
ei tarvitse yrittää
ymmärtää väkivallan
tekijöitä,
vaikka aikuiset sitä
sinulta vaativat. On
täysin yhdentekevää, minkälaisista kotioloista tai taustoista
väkivallan tekijät tulevat. Aikuiset yrittävät syöttää sinulle
tarinaa reppanoista, jotka kärsivät itsekin tekemästään
väkivallasta. Anteeksipyyntö, anteeksianto ja väkivallan
tekijöiden esittäminen uhreina ovat tyhjää sanahelinää ja
valheita, joiden ainoa tarkoitus on antaa mielenrauha asiaa sivusta
seuranneille aikuisille, jotka eivät kykene katsomaan totuutta
silmiin. Vanha myytti tekojaan katuvista kiusaajareppanoista on vain
myytti. Tekijät tulevat loppuelämänsä uskomaan, että he eivät
tehneet väärin, mutta sinä ansaitsit kaiken kokemasi.
Älä
osallistu kokouksiin, joissa väkivallan tekijöitä tai heitä
puolustavia henkilöitä on mukana. Kohtaaminen voi olla yhtä
nöyryyttävä ja traumatisoiva kokemus kuin itse väkivalta.
Väkivallan tekijät tulevat käyttämään tilaisuuden hyväkseen
piinatakseen sinua aikuisten läsnäollessa. Kokouksissa vastassasi
on ylivoimainen vastapuoli, joka yrittää kaikkensa vähätelläkseen
tapahtunutta ja kääntääkseen tapahtuneen sinun syyksi.
Väkivallan
tekijöiden ja heidän vanhempiensa kanssa on turha keskustella ja
järjestää kokouksia. He pitävät sinua vain yliherkkänä
itkupillinä ja vanhempiasi ylireagoivina hysteerikkoina. Vaarana on,
että ammattilaiset yhtyvät näihin mielipiteisiin.
Älä
sovittele väkivallan tekijöiden kanssa. Sinä olet uhri, eikä
sinulla ole velvollisuutta sovitella. Ei ole mitään sovintoa, jota
sinun pitäisi tehdä. Sovinto tarkoittaa, että sinä myötävaikutit
väkivaltaan, ja sinä kannat oman osuutesi vastuusta. Älä kättele
tekijää sovinnon merkiksi. Väkivaltarikollisia ei saa päästää
vastuusta ilman seuraamuksia. Sovittelussa väkivaltarikollinen vain
oppii, että rikollisia ei rangaista, vaan päinvastoin ymmärretään
ja suvaitaan. Älä missään nimessä osallistu vertaissovitteluun,
koska siitä on vertaisuus kaukana. Vertaissovittelu on tarkoitettu
pikku riitojen ratkomiseen, kun osapuolet ovat tasavertaisia.
Vertaissovittelu ei missään olosuhteissa käy puolustuskyvyttömään
uhriin kohdistuvan väkivallan selvittämiseen. Vertaissovittelussa
pikakoulutettu lapsi yrittää ohjata riitapukareiksi kuviteltuja
osapuolia sopuun mistääntietämättömän aikuisen valvonnassa.
Sovittelu on väkivallan uhrille oikeusmurha.
Poliisilta,
oikeuslaitokselta, lastensuojelusta, psykiatriasta ja muilta
ammattilaisilta et saa apua etkä oikeutta, vaan oikeusmurhan.
Viranomaiset käyttävät mielivaltaa, rikkovat lakeja ja
vääristelevät totuutta. Rikosilmoitusten tekeminen ja kaikenlainen
virallisia teitä tapahtuva valittaminen ja käräjöinti on turhaa,
jos haluat saada oikeutta. Vaikka kirjoittaisit kuinka hienoja
selvityspyyntöjä ja valituksia tahansa, ja vaikka uskot lain olevan
puolellasi, ammattilaisia vastaan taistellessa tulee seinä vastaan
ennemmin tai myöhemmin. Hukkaat ehkä vuosia elämästäsi
uuvuttavaan taisteluun, jonka lopputulos tuskin vastaa käsitystäsi
oikeudenmukaisuudesta.
Alaikäisiä
väkivaltarikollisia ei voi saada rikosoikeudelliseen vastuuseen,
vaan ainoastaan korvaamaan rikottuja tavaroita, tuskin niitäkään.
Alaikäisten tekemä väkivalta ei edes kuulu poliisille ja
oikeuslaitokselle, vaan lastensuojeluviranomaisille. Peruskoulussa
tapahtuneesta väkivallasta ovat vastuussa koulun henkilökunta ja
opetusviranomaiset, joita on erittäin vaikea todistaa syyllisiksi ja
voittaa oikeudessa. Keräämäsi todisteet eivät todennäköisesti
riitä mihinkään, edes poliisitutkinnan aloittamiseen,
puhumattakaan oikeuskäsittelystä. Viranomaisia ei "lasten
väliset nahistelut" kiinnosta.
Sinulla
on oikeus tehdä rikosilmoitus joka kerta, kun joudut fyysisen tai
henkisen väkivallan uhriksi. Sinulla on oikeus tehdä valituksia
kaikkiin mahdollisiin viranomaistahoihin, joiden toimialaan
tapauksesi kuuluu. Sinulla on siihen oikeus. Periaatteessa paineen
lisääminen viranomaisia kohtaan saattaa edistää yhteiskunnallista
muutosta. Edesvastuuseen joutumisen uhka on varsin ikävää
laittomasti toimineille ammattilaisille. Ammattilainen saattaa toimia
toisin seuraavan kouluväkivaltatapauksen kanssa, kun vääntäessään
vastausta kymmenenteen selvityspyyntöön hän tietää, että
vastausta luetaan seuraavan kerran ylemmällä viranomaistaholla tai
vauvafoorumilla.
Omaisuudellasi
ei ole suojaa koulussa. Tavaroitasi voidaan varastaa ja rikkoa, eikä
koulu vastaa niistä. Koulu ei vastaa esimerkiksi vaatteistasi, jotka
koulun sääntöjen mukaan pitää jättää vartioimatta eteisen
naulakkoon. Tee rikosilmoitus, jos tavaroitasi on varastettu tai
rikottu.
Koulusi
ehdottaa sinulle koulun vaihtamista. He ovat todenneet
voimattomuutensa väkivallan edessä, tai he vain koettavat päästä
sinusta helposti eroon ja siirtävät tapauksesi jonkun muun
harmiksi. Ota huomioon, että voit helposti joutua uhriksi myös
uudessa koulussa. Mutta harkitse tarkkaan. Koulun vaihtaminen saattaa
auttaa. On tapauksia, joissa uhri on päässyt rauhaan vaihdettuaan
koulua. Periaatteessa on väärin, että uhri joutuu lähtemään,
mutta lapsen tai nuoren hyvinvointi on periaatetta tärkeämpää.
Väkivallan tekijöitä ei eroteta koulusta, eivätkä tekijät joudu
vaihtamaan koulua, koska lisäkulut kaatuvat kunnan maksettaviksi.
Kun uhri vaihtaa koulua, se tapahtuu viranomaisten näkökulmasta
vapaaehtoisesti, jolloin kunta ei ole vastuussa aiheutuneista
lisäkuluista.
Sinulla
on oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus alaikäisestä kouluväkivallan
tekijästä, mutta...
Varo
lastensuojeluviranomaisia. Älä päästä tilannetta niin pitkälle,
että sinusta tehdään
lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluviranomaisten
väliintulosta uhri voi joutua pahoihin vaikeuksiin. Edessä voi olla
huostaanotto ja vuosikausien helvetillinen piina jossain
lastensuojelulaitoksessa, sekä vuosikausien toivoton taistelu
viranomaisten mielivaltaa vastaan. Älä koskaan asioi
lastensuojeluviranomaisten kanssa ilman asianajajasi läsnäoloa.
Lokakuun liikkeen nettisivuilta saa lisätietoa lastensuojelun kanssa
toimimiseen.
Väkivallan
uhriksi joutuminen aiheuttaa valtavaa kuormitusta mielenterveydelle.
Hae sairauslomaa ennenkuin sairastut psyykkisesti. Sairauslomaa voit
hakea, vaikka selkeitä oireita ei olisi. Valita jotain epämääräistä
ja vaikeasti vääräksi todistettavaa, esimerkiksi toistuvaa
päänsärkyä, kroonista väsymystä tai unettomuutta. Lääkäreille
ja muille terveydenhoitoalan ammattilaisille valehtelu on ok.
Koulusta lintsaaminen on ok, jos et saa lupaa poissaoloihin.
Mielenterveytesi
kannalta on tärkeää, että et ole yksin kokemustesi kanssa. Etsi
vertaistukea. Mutta ole todella tarkka mitä puhut ja kenelle puhut.
Älä
usko selviytymistarinoihin. Monet julkisuuden henkilöt ovat
kertoneet kokemuksistaan kouluväkivallan uhreina. Tarinoihin liittyy
sanoma, että uhriksi joutuminen on vahvistanut heitä. Totuus on,
että väkivallan uhriksi joutuminen ei vahvista, vaan tuhoaa. Toinen
tarinoihin liittyvä sanoma on, että uhri tulee vielä menestymään,
näyttämään väkivallan tekijöille, nousemaan heidän
yläpuolelleen. Tarinat menestyksestä asettavat uhreille
kohtuuttomia vaatimuksia. Ne aiheuttavat syyllisyyttä, korostavat
tunnetta huonommuudesta ja saavat alisuoriutumiseksi jääneen elämän
näyttämään vielä surkeammalta.
Väkivallan
uhriksi joutuminen aiheuttaa hallitsemattomia tunteita ja ajatuksia.
Sinulla on oikeus tuntea
kaikkia tunteita, joita sisälläsi tunnet. Ei ole vääriä tunteita
ja ajatuksia.
On oikein tuntea vihaa, surua, katkeruutta, pelkoa, inhoa, kaikkea
mitä tunnet,
vaikka muut eivät niitä
hyväksyisi. Tuntemasi
viha on normaalia. Väkivaltafantasiointi tekijöitä, koulua ja
ammattilaisia kohtaan on normaalia.
Monet
väkivallan uhrit ajautuvat itsensä vahingoittamiseen, esimerkiksi
päihteiden käyttöön tai itsensä viiltelyyn, hallitakseen
sietämättömäksi käynyttä paha oloaan ja tunteitaan. Jotkut
päätyvät yrittämään itsemurhaa. Vaikka tuntisit olosi kuinka
pahaksi tahansa, ei sinun tarvitse vahingoittaa itseäsi, läheisiäsi
tai sivullisia. Älä koe syyllisyyttä ja häpeää, jos paha olosi
purkautuu epäsovinnaisilla tavoilla. Ihminen kestää vain tiettyyn
pisteeseen asti. Etsi keinoja pahan olon purkamiseen ja tunteiden
käsittelyyn.
Kirjoita
synkimmistäkin ajatuksistasi, mutta käytä tietokoneellasi
salausohjelmia arkaluontoisen aineiston suojaamiseksi. Pura pahaa
oloasi ja käytä nettiä anonyymisti Tor-verkon kautta. Mikäli jäät
kiinni arkaluontoisen aineiston kirjoittamisesta, tee selväksi, että
kyse on vain fantasioinnista, tai että kirjoitat fiktiota.
Ulkonäköpaineet
ja
ulkonäköön kohdistuva
kouluväkivalta voivat
murskata nuoren uhrin.
Ne aiheuttavat
vahinkoa kehonkuvaan ja
itsetuntoon. Seurauksena
voi olla mm.
syömishäiriöön sairastuminen.
Sukupuoleen
ja seksuaalisuuteen kohdistuva väkivalta, niin fyysinen kuin
henkinen, on osa kouluväkivaltaa. Se kattaa kaikki ei-toivottavat
teot huuteluista, homotteluista, nolaamisesta ja mitätöinnistä
fyysiseen kosketteluun ja raiskauksiin asti. Kouluväkivallan
uhriksi joutuminen voi
vahingoittaa yksilön
kokemusta seksuaalisuudesta
ja sukupuolesta. Vauriot
voivat olla todella vakavia, ja ne voivat aiheuttaa ongelmia
nuoruuden ja aikuisuuden ihmissuhteissa.
Sateenkaarinuori,
sinut revitään koulussa kappaleiksi. Sinua ei tulla näkemään
omana itsenäsi ja sinua ei tulla hyväksymään joukkoon. Et
todellakaan tarvitse ympärillesi kouluhelvettiä, koska joudut
todennäköisesti kamppailemaan niin itsesi kuin koko yhteiskunnan
kanssa oikeudestasi olla oma itsesi. Koulu pitää käydä muulla
tavalla kuin tavallisessa peruskoulussa. Älä jää yksin miettimään
tilannettasi, vaan kysy heiltä, jotka ovat kokeneet saman. Varo
tempautumasta liian syvälle
sateenkaarimaailman
ideologioihin.
Kuuntele myös kriittisiä ääniä.
Kuuntele heitä, jotka ovat
olleet sisällä siinä maailmassa ja joutuneet myöhemmin katumaan.
Mielenterveysongelmat eivät
häviä
sukupuolta vaihtamalla.
Älä
puhu henkilökohtaisista asioista, mikäli on mahdollista, että
kertomasi asiat kulkeutuvat ammattilaisille tai sivullisille
henkilöille, jotka ilmoittavat sinusta eteenpäin. Myös sinulle
läheisimmät ihmiset voivat erehtyä hakemaan sinulle ammattiapua,
koska heille on uskoteltu, että he auttavat sinua tekemällä niin.
Varo puheitasi koulun henkilökunnan, tukioppilaiden, psykiatrien,
kuraattorien ja muiden ammattilaisten kanssa. He ovat vainoharhaisia
tulkitsemaan puheitasi pahimman skenaarion mukaan. Valehtele, jos
totuuden kertominen on vahingollista. Ole selkeä, järkevä, nöyrä
ja hiljainen, vaikka sisälläsi kiehuu. Älä näytä voimakkaita
tunteita. Älä julkaise tai puhu mitään, mistä joku voi tulkita,
että olet vaaraksi itsellesi tai muille. Älä puhu asioista, jotka
voidaan tulkita mielenterveyden ongelmiksi. Älä ilmaise vihaa
millään tavalla. Jopa tekemäsi taideteos voi olla riittävä
peruste pakkohoitoon.
Vaikka
tunteesi ja ajatuksesi ryöppyävät valtoimenaan, älä uhkaile.
Uhkailusta sinä joudut vaikeuksiin, paitsi jos teet sen anonyymisti
Tor-verkon kautta. Kouluväkivallasta on harvoin riittäviä
todisteita, mutta uhkailun takia sinua kohdellaan rikollisena. Mutta
ei ole sinun vikasi, jos sinut on ajettu niin ahtaalle, että
tunnekuohun vallassa tulet sanoneeksi tai tehneeksi ihan mitä
tahansa.
Kouluväkivallan
uhrina tuskin vältyt psykiatrialta. Vakiintunut toimintatapa ei ole
rikollisen toiminnan estäminen ja rikolliseen kohdistuvat
kurinpidolliset toimet, vaan uhrin saattaminen psykiatriseen
hoitojärjestelmään. Et ole mielisairas, vaikka olet joutunut
uhriksi. Sinut lähetetään kuitenkin hoitoon, koska ammattilaiset
eivät muutakaan keksi. Tapauksesi on haitallinen koulun maineelle,
ja ammattilaiset yrittävät vaientaa sinut ja tehdä sinusta
syyllisen. ”Ei meidän koulussa kiusata, mutta sinä olet
mielisairas.”
Suhtaudu
kriittisesti psykiatriaan. Ben Furman kirjoittaa esipuheessaan James
Daviesin kirjaan Cracked – Why Psychiatry is Doing More Harm Than
Good: ”Psykiatrista palvelujärjestelmää ei ole milloinkaan luotu
potilaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön
tuloksena syntynyt mielenterveyden eri ammattiryhmien etuja ja
uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä
ei ole auttaa potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden
hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.” Samaa voidaan sanoa
myös koululaitoksesta, lastensuojelusta, sosiaalitoimesta,
työvoimapalveluista jne. Niitä ei ole tehty palvelujen käyttäjille,
vaan aloilla työskenteleviä korkeakoulutettuja keskiluokkaisia
ammattilaisia varten, joille ei muuten löytyisi koulutusta vastaavaa
työtä tästä yhteiskunnasta.
Väkivallan
uhriksi joutuminen voi aiheuttaa mielenterveysongelmia. Joku
selviytyy kouluväkivallasta ongelmitta, toinen traumatisoituu
vakavasti loppuiäkseen. Oireilun alkaminen ja ongelmien vakavuus ja
kesto ovat hyvin yksilöllisiä. Mielenterveys voi oireilla monilla
eri tavoilla. Jos kärsit mielenterveysongelmista, hae apua vain
parhailta psykiatreilta ja psykoterapeuteilta. Varmista, että
ammattilainen on erikoistunut traumapotilaiden hoitoon.
Yksityissektorilta on paremmat mahdollisuudet löytää hyvää
hoitoa, mutta mitään takeita siitäkään ei ole. Irtaudu huonosta
hoitosuhteesta mahdollisimman nopeasti ja etsi parempi hoitosuhde.
Sinulla on oikeus vaihtaa terapeuttia myös Kelan myöntämän
kuntoutuksen aikana. Toimiva apu voi löytyä myös psykiatrian
ulkopuolelta, esimerkiksi järjestöjen vertaistukiryhmistä.
Vaihtoehtoja on, mutta virallinen järjestelmä vaikenee niistä.
Ymmärrä, että edes parhaimmat ammattilaisetkaan eivät voi korjata
kaikkia vaurioita. Elämänlaatua voidaan parantaa, mutta henkisiä
vaurioita ja vaurioiden seurauksia voi joutua kantamaan mukanaan läpi
elämän.
Mielenterveysongelmien
kanssa eläminen ei ole mitään leppoisaa kotona makoilua. Elämä
voi pahimmillaan olla pelkkää kurjuuden täyttämää kärsimystä
vailla toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Riski mm. fyysisiin
sairauksiin, yksinäisyyteen, työkyvyttömyyteen, köyhyyteen,
syrjäytetyksi joutumiseen, päihdeongelmiin, ennenaikaiseen
kuolemaan ja itsemurhaan on suurempi kuin niillä, joilla ei ole
mielenterveysongelmia.
Huono
psykiatrinen hoito vain pahentaa tilannettasi. Psykiatriassa
käytetään mielivaltaa potilaita kohtaan. Mielivalta on samanlaista
kuin lastensuojelussa. Laittomuuksia ja vääryyksiä tapahtuu
psykiatriassa koko ajan. Pakkohoitoon joutuminen ja hoidossa koettu
mielivalta voivat aiheuttaa loppuelämän kestäviä traumoja.
Kouluväkivallan
aiheuttamia mielenterveysongelmia diagnosoidaan ja hoidetaan väärin.
On valitettavan yleistä, että kouluväkivallan aiheuttamat traumat
jäävät kokonaan huomioimatta ja hoitamatta. Hoito keskittyy
pelkästään oireisiin ja lääkitykseen. Traumaoireet voidaan
tulkita jopa skitsofreniaksi. Hoito on sitten sen mukaista.
Kaikkea
sanomaasi tullaan käyttämään sinua vastaan ja tulkitsemaan
pahimman skenaarion mukaan. Tuskaisena hetkenä sanomasi asia saattaa
johtaa poliisikuulusteluun ja rikossyytteeseen. Käytännössä
ammattilaisilla ei ole vaitiolovelvollisuutta.
Sinulla
on oikeus nähdä sinua koskevat asiakirjat ja sinusta tehdyt
merkinnät. Tekaistut merkinnät ja asiakirjojen väärentäminen
ovat yleisiä ongelmia psykiatriassa ja lastensuojelussa. Papereissa
voi olla virheellisiä ja valheellisia väitteitä sinusta ja
terveydentilastasi. Vaikka nyt voi tuntua, ettei virheillä ole
mitään merkitystä, virheet voivat osoittautua kohtalokkaiksi vielä
vuosien päästä, koska oikeusistuimet pitävät asiakirjojen
merkintöjä totuutena ja ratkaisevat juttuja niiden perusteella.
Sinulla on oikeus vaatia korjausta kahden viikon kuluessa merkinnän
tekemisestä.
Suhtaudu
kriittisesti psyykenlääkkeisiin. Psyykenlääkkeet eivät tehoa
aina ja kaikkeen, ja niillä on vakavia haittavaikutuksia, jotka
saattavat aiheuttaa elinikäisiä vaurioita. Masennuslääkkeiden
heikko vaikuttavuus potilaiden paranemiseen on jo todistettu
metatutkimuksissa, mutta kouluväkivallan uhrina joudut
todennäköisesti niitä syömään. Masennuslääkityksen
aloittaminen on ehto kuntoutustuelle pääsyyn, mutta voit surutta
ostaa lääkkeet ja heittää ne ongelmajätekeräykseen. Lääkärille
voit sitten kertoa satuja, että lääkkeet on otettu ja ne auttavat,
ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Mielenterveysongelmista
kärsivänä joudut todennäköisesti tappelemaan julkisen
terveydenhuollon, Kelan, sossun, kunnan, työvoimaviranomaisten ym.
mielivaltaa vastaan. Käytäntö etuuksien ja palvelujen kanssa
tuntuu olevan, että hakemukset hylätään automaattisesti ja
päätöksistä täytyy valittaa. Tosin Kelan hylkäyspäätöksistä
ei kannata valittaa, vaan pitää hankkia parempi lääkärintodistus
ja tehdä uusi hakemus. Tulet kyllä vuosien, ehkä vuosikymmenien
aikana tajuamaan, mitä luukulta toiselle juokseminen ja
kyykyttäminen tarkoittavat. Tulet huomaamaan, että joudut pelaamaan
peliä, jonka säännöt ovat mielivaltaisia, mutta jota sinun on
opittava pelaamaan.
Mielenterveysongelmista
kärsivät kohtaavat syrjintää, vähättelyä ja halveksuntaa.
Tavallisilla ihmisillä on ennakkoluuloja mielenterveysongelmaisia
kohtaan. Heidän antamat kehotukset ryhdistäytyä ja ottaa itseään
niskasta kiinni ovat vain jäävuoren huippu. Älä kerro
mielenterveysongelmistasi ihmisille, joiden ei tarvitse niistä
tietää.
Syrjintään,
vähättelyyn ja halveksuntaan syyllistyvät myös ammattilaiset ja
viranomaiset. Tulet kohtaamaan ammattilaisia, jotka luulevat
tietävänsä, että mikä sinua vaivaa ja mitä sinä tarvitset. He
kohtelevat sinua kuin jatkuvaa valvontaa ja holhousta tarvitsevaa
pikkulasta. Kun yrität kertoa, että he ovat väärässä, sinua
pidetään hankalana ja yhteistyökyvyttömänä, ja kritiikki
peilataan mielenterveysongelmista johtuvaksi. Se taas johtaa entistä
kovempien keinojen käyttöön sinua kohtaan.
Fyysisiin
ja varsinkin neurologisiin ongelmiin on vaikeampi saada apua, jos
kärsit mielenterveysongelmista. Oireet voidaan helposti ohittaa ja
väittää, että oireet johtuvat mielenterveysongelmista. Julkisesta
terveydenhoidosta on vaikea saada lähetteitä jatkotutkimuksiin.
Hakeudu tutkimuksiin ja hanki lausunnot yksityiseltä puolelta.
Piilota Kanta-palveluun tallennetut mielenterveyteen liittyvät
lausunnot ja kirjaukset niin, etteivät muiden terveydenhoitoalojen
ammattilaiset näe niitä. Kanta-palvelussa voit tehdä myös
hoitotahdon koskien mielenterveyshoitoa. Hoitotahto otetaan
käytäntöön, jos joudut tilanteeseen, jossa sinua pidetään
kykenemättömänä ilmaisemaan omaa tahtoasi.
Mielenterveysongelmaiset
jäävät usein väliinputoajiksi, kun eläkkeelle ei pääse, mutta
työkyky ei riitä työelämään. Yhteiskunnalle tulee halvemmaksi
pitää työkyvyttömät ja vajaakuntoiset työttöminä
työnhakijoina tai toimeentulotuen varassa kuin maksaa takuueläkettä.
Yksilölle se tarkoittaa jatkuvaa epävarmuutta tulevaisuuden
suhteen. Vaikka puhutaan, että nuoria jää paljon eläkkeelle
mielenterveyssyistä, on eläkkeelle pääsy tosiasiassa erittäin
vaikeaa. Mielenterveysongelmien vaikutuksia työ- ja toimintakykyyn
vähätellään. Jos yksilö elää vähänkin aktiivista elämää,
tulkitaan hänet helposti työkykyiseksi. Siksi kannattaakin olla
kertomatta esimerkiksi erikoisista ja taitoa vaativista
harrastuksista. Rima eläkkeelle pääsemiseen on niin korkealla,
että lausunnot on kirjoitettava pahimman oireiston mukaan, ja silti
vakuutuslääkärit voivat tulkita henkilön täysin työkykyiseksi.
Yhteiskunnassa
vallitsee käsitys, että vain työtä tekevä ja tuottava ihminen on
arvokas. Sosiaaliturvan varassa eläviä halveksitaan. Ongelma ei ole
sinussa, vaan halveksijoiden päässä. Sinua ei auta syyllisyyden ja
häpeän tunteminen ja itsensä ruoskiminen asioista, joille et voi
mitään.
Armeija
on paha paikka entiselle kouluväkivallan uhrille. Se on
totalitaarinen pakkoyhteisö. Armeijan tarkoitus ei ole kasvattaa
pojista miehiä, vaan brutalisoida teinipojat sokean tottelevaisiksi
tappajiksi. Yhteisön arvot ovat suoraan junttimaisten öyhöttävien
teinien arvomaailmasta. Kieltäydy asevelvollisuudesta. Hanki
diagnoosi, jolla saat vapautuksen. Sen lisäksi, että
asevelvollisuus ja siviilipalvelus ovat silkkaa orjuutta ja törkeä
sukupuolten välisen tasa-arvon loukkaus, on asevelvollisuuteen
perustuva armeija hyödytön nykyaikaisessa sodankäynnissä. Anna
muiden uhrata itsensä turhan takia. Muut ovat kohdelleet sinua kuin
roskaa, joten sinulla ei ole mitään velvollisuutta uhrautua muiden
puolesta.
Ymmärrä,
että kouluväkivallan uhrina olet joutunut hierarkian pohjalle.
Sillä ei ole merkitystä, vaikka saisit arvosanoiksi pelkkiä
kymppejä. Kaikki muut ovat arvoasteikossa sinun yläpuolellasi.
Kouluväkivallan uhriksi joutuneet pojat ovat myös seksuaalisen
hierarkian alimpina. Kaikki, mitä sinulle on kerrottu aiheesta
”tytöt, pojat ja tykkääminen”, on valhetta. Tytöt voivat
osoittaa sinulle myötätuntoa, mutta seurustelukumppaniksi et kelpaa
nyt etkä ehkä koskaan. Tytöt eivät kiinnostu nynnypojista.
Tutustu pariutumisen raadolliseen todellisuuteen lukemalla
miesasiamiesten kirjoituksia ja paranna markkina-arvoasi. Muuten jäät
ihmettelemään, että mikä sinussa on vikana kun et kelpaa, vaikka
olet niin kiltti ja kunnollinen.
Mieti
tarkkaan, mikä tuottaa elämääsi hyvinvointia ja mikä ei.
Kieltäydy koulutuksesta,
harjoittelusta,
työstä, kuntouttavasta
työtoiminnasta, aktivointi-
ja työllistämistoimenpiteistä
ja muista toimista,
jos koet niiden aiheuttavan vain lisää kärsimystä. Turhan
yrittämisen sijaan tunnista ja tunnusta rajoitteesi. Unelmat ja
tavoitteet, jotka olisivat
olleet saavutettavissa
aiemmin,
eivät välttämättä ole enää realistisia. Työ ei ole
elämän tarkoitus eikä ainoa tie hyvinvointiin. Tee elämästäsi
mielekästä muilla tavoilla. Etsi omat juttusi ja nauti elämästäsi.
Vapauta itsesi. Tutustu
MGTOW-ajatteluun
ja elämäntapaan.
Tee
kaikkesi, ettei yksikään
lapsi ja nuori enää
joutuisi
kouluväkivallan uhriksi.
Sivu
päivitetty 1.4.2020