keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Lokakuun liikkeen ohjeet psykiatrian uhreille


”Yksilön käsitystä lastensuojelusta ja psykiatriasta samoin kuin poliisista säätelee etäisyys. Positiivisia käsityksiä on eniten niillä, jotka eivät tunne järjestelmää eivätkä ole joutuneet sen kanssa henkilökohtaiseen kosketukseen. Poliisin suhteen jo lievänkin rikoksen uhriksi joutuminen alensi luottamusta poliisiin (Skogan 1981). Mitä enemmän yksilöllä on kokemusperäistä tietoa / kokemusta psykiatriasta ja lastensuojelusta, sitä negatiivisempi käsitys niistä muodostuu.” - Lokakuun liike

Lokakuun liike kirjoittaa lastensuojelun ja psykiatrian mielivallasta ja antaa ohjeita:

”Psykiatrian ja lastensuojelun kanssa asioivan tulee muistaa:

1. Pyydä viranomaisesta (siis koko yksikön nimissä) aina valituskelpoinen päätös valitusosoitteineen.

2. Pyydä heti nähtäväksesi kaikki itseäsi koskevat asiakirjamerkinnät liitteineen ja korjaa virheet, joita niissä on tavallisesti runsaasti ( rekisteritietojen saantipyyntö). Mikäli papereita ei luovuteta määräajassa ( 2 viikkoa) valita asiasta ja varaudu siihen, että prosessissa on laittomuuksia.

3. Taltioi kaikki puhelut, palaverit ja tapaamiset viranomaisen kanssa ja ota niihin aina mukaan luotettu tukihenkilö.

4. Ota yhteyttä toisiin asiakkaisiin ja selvitä kuinka paljon ja millaisia ongelmia asioimassasi yksikössä on ja kuinka kauan niitä on ollut. Perusta facebook- ryhmiä, kerro kohtelustasi ja vaihda, kerää ja taltioi kokemuksia. Ota valokuvia ja kopioita virheellisistä asiakirjoista ja litteroi äänitteet asiattomista palavereista. Raportoi kohtelustasi potilas- ja omaisjärjestöille, kansanedustajille ja valveutuneille tutkijoille ja toimittajille.

5. Konsultoi juristia ja valita kohtelustasi AVI:in ja VALVIRAAN, tee rikosilmoitus ja vaadi vahingonkorvauksia. Voit myös kokeilla sosiaali- tai potilasasiamiestä, mutta usein heidän tapaamisensa on ajanhukkaa. Huomioi, että olemassaolevat lastensuojelujärjestöt ja lapsiasiavaltuutetun toimisto eivät aja asiakkaiden asiaa. Ne ovat sijaishuollon ja viranomaistahojen palveluksessa ja suhtautuvat usein torjuvasti ja salaillen tietoon lastensuojelujärjestelmän epäkohdista.

6. Mikäli kohtaat törkeää mieli- ja väkivaltaa, vaihda tilapäisesti osoitteesi sukulaisten, tuttavien tai ystävien luo, jotta pääset asioimaan toisten viranomaisten kanssa toiseen yksikköön. Mikäli perheessäsi on erityislapsi selvitä ennen paikkakunnalle muuttoa tarjotut palvelut, käyttäjäkokemukset, viranomaiskulttuuri ja siitä tehdyt valitukset. Älä muuta paikkakunnalle, josta tulee jatkuvasti valituksia.

7. Huolehdi omasta tontistasi ja boikotoi yrityksiä, yhdistyksiä , yksityishenkilöitä ja kampanjoita jotka pyrkivät kaventamaan kansalaisten jo valmiiksi heikkoa oikeusturvaa ja sananvapautta esim. varhaisen puuttumisen tai asiantuntijavallan kasvattamisen nimissä. Kyseenalaista ja ilmaise suoraan, ettei toiminnalla ole hyväksyntääsi.

Aja asiantuntijavaltaa lobbaavat toimijat ja hankkeet pois kotisi ja perheesi piiristä, opiskelu- ja työpaikaltasi, harrastus- ja yhdistystoiminnastasi, hengellisistä yhteisöistäsi, lukemistasi lehdistä, asioimistasi liikkeistä, puolueestasi, ammattijärjestöstäsi ja asuinalueeltasi. Ilmaise, että peruutat lehtitilauksen, eroat yhdistyksestä, järjestöstä tai puolueesta ja kieltäydyt ostamasta jotain tuotetta tai äänestämästä tiettyä henkilöä juuri kontrollin ja asiantuntijavallan lobbaustoiminnan takia. Älä rahoita yhdistyksiä äläkä osta tuotteita yrityksiltä jotka pyrkivät kansalaisiin kohdistuvan kontrollin ja asiantuntijavallan lisäämiseen ja anna kriittistä palautetta päättäjille niin kirjeitse kuin henkilökohtaisesti.”

* * * * *

Kupittaan sairaalan kauhuista kirjoittanutta moottorisahajonglööriä viedään taas, tällä kertaa Joensuun Paiholan mielisairaalaan. Minun ei pitäisi enää hämmästyä oikeastaan mistään, mutta hämmästyn silti, kuinka pitkälle viranomaiset ovat valmiita menemään tuhotakseen Kurvisen uskottavuuden. Psykiatrian toiminta näyttää uskomattoman typerältä, koska Kurvisen tarina päätyy taas satojentuhansien ihmisten tietoon. Nimien kanssa, tottakai.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Fantasiointi kielletty!



KRP:n tiedustelupomo Sanna Palo puhuu paskaa MTV:lle: Tänä vuonna estetty kymmeniä vakavia väkivallantekoja – mukana kymmenkunta massamurhaa:

”Keskusrikospoliisi on alkuvuonna onnistunut estämään ennalta Suomessa kymmeniä vaaralliseksi tai huomattavan vaaralliseksi arvioituja väkivallantekoja. Potentiaalisia väkivaltasuunnitelmia on ollut muun muassa massamurhista.

– Koulusurmaa suunnittelevia tai sellaisella uhkaavia on ollut parikymmentä, muita yksittäisiä väkivallantekoja saman verran ja lisäksi erilaisia massamurhia suunnittelevia kymmenisen tapausta, KRP:n tiedusteluosaston päällikkö Sanna Palo sanoo MTV:n Uutisextran haastattelussa.”

Sanna Palo puhuu paskaa. Palo haluaa antaa käsityksen, että KRP olisi estänyt yhden massamurhan joka toinen viikko. Tällaisia lukuja löytyy Syyrian ja Irakin sotatoimialueilta, ei Suomesta. Mitä poliisi siis on todellisuudessa estänyt? Fantasioita?

”Suurimassa osassa alkuvuoden vakavista tilanteista poliisi on arvioinut vaaran todellisuuden varsin korkeaksi.

– Parisenkymmentä tapausta on arvioitu vaaralliseksi ja huomattavan vaaralliseksi saman verran. Ne on onneksi pystytty ennalta estämään ja puuttumaan varhaisessa vaiheessa, kun on saatu ensimmäinen vihje henkilöstä, joka fantasioi joukkosurman tekemisestä. Jokainen tapaus on liikaa, jos se pääsee tapahtumaan.”

Syyt moisiin lukuihin eivät ole todellisia, vaan ne perustuvat poliisien paranoidisuuteen. Uhkatasot arvioidaan aina rajusti yläkanttiin, eivätkä poliisit edes halua ymmärtää ilmiöiden todellista luonnetta. Taustalla on oltava poliittinen agenda. Kansaa pelotellaan, jotta kontrollin kiristäminen onnistuisi. Uudet kieltolait odottavat jo sopivaa hetkeä oikeusministeriön pöytälaatikoissa.

Poliisi demonisoi koulukiusattuja. Oireileva uhri nähdään ensisijaisesti uhkana, potentiaalisena joukkomurhaajana, joka pitää jopa läheisten toimesta ilmiantaa poliisille. Fantasiointi on tervettä, koska se on tehokas tapa kokea hallitsevansa elämäänsä. Fantasiointi ja fantasioiden jakaminen muiden samanmielisten kanssa antaa toivoa elämästä. Fantasionti toimii varoventtiilinä. Jos poliisi tukkii sen, paine purkautuu jollain toisella tapaa.

Fantasioista ei kannata kertoa kellekään, ei terapeutille, ei edes parhaimmille ystäville. Netin keskusteluissa on syytä varmistaa, ettei paljasta mitään, mistä voisi selvitä keitä kirjoittajat ovat. Tor-verkon hyöty jää vähäiseksi, jos henkilöllisyys paljastuu kirjoitusten yksityiskohtien kautta. Paskalakkien vierailua varten tietokone kannattaa salata koko levyn kryptauksella ja arkaluontoiset dokumentit tallettaa esimerkiksi piilotettuun VeraCrypt-säiliöön.

Poliisin väliintulo saattaa joillekin yksilöille toimia riittävänä pelotteena. Minua poliisin väliintulot vain provosoivat ja radikalisoivat yhä kauemmas ääriajatteluun.

Koulusurmasta fantasioivien mielenmaisemaan pääsee tutustumaan tämän blogin aikaisemmasta kirjoituksesta Kouluampumisten anatomia.

Koulusurmafantasioista puheenollen. TV1 maanantaina 23.5.2016 klo 21.30: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

”Koulukiusaaminen on esillä lähes jokaisen kouluampumisen yhteydessä, mutta keskustelu aiheesta ei Halosen mukaan koskaan etene tekoihin.

”Yhteisömme ei ole toistaiseksi riittävästi analysoinut eikä ymmärtänyt kiusatun kokemusta ja prosessin aiheuttamaa itse- ja joukkotuhoisia vaikutuksia."

Halosen mukaan muutosta on vaikea tehdä, jos ei todeta eikä ymmärretä ihmismielen mekanismeja ja jos ei kyetä niitä hoitamaan.”

KRP:n tiedustelupomon ulostulo tapahtui sopivasti juuri ennen Valkoisen raivon tv-ensi-iltaa. Pelkääkö poliisi, että dokumentti avaa padot ja tulossa olisi koulusurmien aalto?

(Kuvan lähde: Havaintoja uudesta maailmanjärjestyksestä -blogi)