maanantai 22. joulukuuta 2014

Tutkimus: Sadisteja on enemmän kuin tiedämmekään


MTV3: Uusi tutkimus väittää: Sadisteja on enemmän kuin tiedämmekään

Lehdistötiedote Psychological Science -sivustolla:

The researchers believe their findings have the potential to inform research and policy on domestic abuse, bullying, animal abuse, and cases of military and police brutality.

“It is such situations that sadistic individuals may exploit for personal pleasure,” says Buckels. “Denying the dark side of personality will not help when managing people in these contexts.”

Ihmisillä on paha taipumus kieltää pahuuden olemassaolo, varsinkin puhuttaessa lapsista. Kouluväkivallan vastustaminen ei voi enää perustua olettamukseen, että kaikilla maailman ihmisillä on samanlainen omatunto ja yhtä korkea moraali kuin hyvään uskovilla ihmisillä itsellään.

* * * * *

Kiitokset juttuvinkistä blogin lukijalle! Uutisvirtaa on mahdotonta seurata yksin. Tämäkin erittäin tärkeä uutinen olisi mennyt minulta ohi ilman lukijoiden apua.

Kiusatun vastaisku täytti viisi vuotta. Taistelu alkoi 12.12.2009.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Uusi sivusto: Paha Koulu


Paha Koulu

Pahakoulu ei ole kenenkään rahoittama pystyyn kuollut projekti eikä julkkisten naamakampanja. Sivuston takana on koulukiusattuja nuoria sekä heidän tukenaan aikuisia, jotka tietävät mistä puhuvat ja jotka ovat valmiita käyttämään voimiaan ja aikaansa, jotta asiat olisivat tulevaisuudessa paremmin.

* * * * *

Viranomaisrikollisuus

Poliisirikollisena

Lokakuun liike

Uuninpankkopoika Saku Timonen

* * * * *

Valopilkuilla on loppuseminaari 21.11.2014. Ilmoittautumisaika on jo umpeutunut, mutta mukaan ehkä vielä mahtuu. Kannattaa ainakin kysyä, jos seminaari kiinnostaa.

torstai 6. marraskuuta 2014

Sudenkuopat: kiusaamiskokemuksen subjektiivisuus ja kiusatun roolin omaksuminen


Inhimillisessä tekijässä lokakuun viimeisenä perjantaina keskusteltiin kiusaamisesta. Aina vaan uudestaan tämän aiheen ääreen kokoonnutaan ihmettelemään sen olomuotoja, syitä ja keinoja sen lopettamiselle. On hyvä, että kiusaamisesta puhutaan, mutta on äärimmäisen tärkeää huomioida, miten siitä puhutaan ja kenen intressejä kiusaamisen diskurssissa loppujen lopuksi ajetaan. Sanalla on valtaa. Ja hänellä, joka tätä sanavaltaa käyttää.

Onkin mielenkiintoista siirtyä tarkastelemaan kiusaamisesta tuotettua puhetta kriittisestä näkökulmasta ja huomioida kiusaamisen diskurssissa esiintyvät ”sudenkuopat”. Ne ovat käsitteitä ja käsityksiä, jotka pahemmassa tapauksessa kääntyvät kiusattua vastaan. Inhimillisen tekijän illassa huomioni kiinnittyi kahteen näistä: kiusaamiskokemuksen subjektiivisuus ja kiusatun roolin omaksuminen.

Ensimmäisen käsityksen käänteinen vaikutus voi salakavaluudessaan täysin yllättää kiusatun ja hänen tukenaan toimivat vanhemmat. Tosiasia on, että kiusattu parhaiten voi kertoa miltä tuntuu kiusaamisen kokeminen, joten kiusaamisen subjektiivisuuden toteaminen on merkityksellinen lähtökohta. Mutta jotain halpamaisen outoa voi tapahtua kun kokija sitten kertoo sen oman yksilöllisen ja persoonallisen kokemuksensa heille, jotka viran takia suorittavat, ehkä vastentahtoisesti, auttavan tahon roolia (opettajat, rehtori, kuraattori, koulupsykologi yms.). Mitä korostuneemmin aletaan painottaa kiusaamiskokemuksen subjektiivisuutta, sen helpommaksi tulee sen tosiasiallisen olemassaolon kyseenalaistaminen. Ja se mitä ei ole olemassa tosiasiallisesti, on korkeintaan olemassa kokijan pään sisällä. Paras interventio on silloin kiinnittää huomio kiusatun päänsisäiseen maailmaan ja pyrkiä säätämään hänen päätään, tavalla tai toisella.

Toinen käsitys eli se, että kiusattu omaksuu roolinsa, on yhtä salakavalan petollinen. Kiusatulla on kyllä oma asemansa ryhmässä. Sehän on osoitettu hänelle monella tavalla. On lapsia ja nuoria, jotka mukautuvat osoitettuun asemaan ja luovivat parhain päin eteenpäin tyytyen siihen, mitä on langennut kohtaloksi. On vaikea kuvitella, että kukaan tavoittelisi kiusatun asemaa. Siihen joudutaan, pakotetaan, alistetaan väkivallalla. Se on passiivinen asema eikä roolisuoritus. Mukautuminen asemaansa on ainoastaan selviytymisstrategia, kun vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. Tästä mukautumisesta on todella kaukana ajatus, että kiusattu omaksuisi roolinsa. Kiusattu jatkaa kiusatun asemassa olemista koska olosuhteet ympärillä eivät muutu. Ei omasta tahdosta tai tahtomattomuudesta. Kiusattu jatkaa osoitetussa asemassa olemista yhteisössä vaikka rimpuilisi kaikilla mahdollisilla keinoilla siitä pois. Kiusaamisen raadollisuus on sen ryhmäilmiön luonteessa. Joukkovoiman edessä kiusattu on yksin aivan voimaton.

Mutta. Kun subjektiivinen kokemus yhdistetään kiusatun roolin omaksumisen ajatukseen, saadaankin virka-auttajille suotuisa lopputulos: kiusattua on silloin oikeutettu tarkastelemaan vainoharhaisuuteen taipuvaisena, psykoosin rajamailla olevana yksilönä, jonka valittaminen kielii huomionhakuisuudesta, mikä taas on huonosta itsetunnosta johtuvaa. Epäsuorasti vihjaillen tämä käsitys tarjotaan kiusatulle ja hänen vanhemmilleen viran valta-aseman suomalla etulyöntiasemalla. Käsityksen kyseenalaistamisen koulu tulkitsee hyökkäykseksi ja kostotoimet voivat karusti yllättää kiusatun ja hänen vanhemmat.

Oman kokemukseni perusteella sanon, että se julmuus, joka voidaan osoittaa kiusatulle on määrältään ja laadultaan sellaista, ettei edes kutsuminen sitä väkivallaksi anna oikeaa kuvaa ilmiöstä. Tavoitehakuinen, säälimätön, systemaattinen ja julma ihmisen tuhoamiseen tähtäävä toiminta on olennaisesti rikos ihmisyyttä vastaan. Koulukiusaaminen on sitä.

(Kirjoittaja on koulukiusatun äiti ja blogin pitkäaikainen lukija)

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kouluväkivalta on kova pala purtavaksi


Kello on kaksi yöllä, kun aloitan tätä bloggausta. Katsoin Inhimillisen tekijän juuri äsken Yle Areenasta. Olen raivon vallassa. Minulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. 1. Kostan. Puran pahan oloni tavalla, johon olen tällä hetkellä valmis. Kohdistan kiusatun vastaiskun kouluun, jossa vietin kultaisen nuoruuteni väkivaltahelvetissä. 2. Puran pahan oloni kirjoittamalla bloggauksen.

* * * * *

Yle: Inhimillinen tekijä

Nuoren viha. Nuori poliitikko Eero Vainio eli yksinäisen lapsuuden kiusattuna, kirjailija Maria Peuraa vainosi opettaja. Anne Flinkkilän vieraana myös MLL:n auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki.

Ohjelma nosti tunteet pintaan. Taas. Niin käy melkein aina, kun joudun tekemisiin tämän aiheen kanssa. Inhimillinen tekijä oli hyvin koskettava. Haastateltavat kertoivat tarinaansa elävästi, tuoden esiin samoja ajatuksia ja tunteita, joita myös minä tunsin kouluaikoinani. Ja tunnen yhä. 22 ja puoli vuotta terapiointia ja psykiatrisia hoitoja, ja silti tunteet ryöpsähtivät pintaan yhtä voimakkaina kuin silloin ennen. Tuntuu kuin olisin takaisin yläasteella, väkivallan kohteena, sekoamisen partaalla. En tiedä, pystynkö hillitsemään itseäni maailman tappiin saakka. Olen joutunut venymään inhimillisen sietokykyni äärirajoille peruskoulun ensimmäisestä luokasta saakka, ja ensi vuonna täytän jo 40. Raja tulee vielä vastaan, mutta kuinka pian, en tiedä.

Julkinen keskustelu on muuttumassa. Ohjelmassa puhuttiin väkivallasta sen oikealla nimellä, väkivaltana. Sanoilla luodaan mielikuvia. Aikuisten on helppoa mitätöidä ja poislohduttaa kiusaamiseksi kutsuttua ilmiötä, mutta väkivalta on kovempi pala purtavaksi. Tatjana Pajamäki puhuu aiheesta hyvin, alkaen kohdasta 14:35.

Mutta. Keskustelu pysyy yhä varovaisena. Varotaan sanomasta mitään radikaalia, mitään oikeasti ratkaisevaa. Miellytetään opettajia ja koulu-uskovaisia, eikä uskalleta asettua uhrin puolelle. Ohjeeksi väkivallan uhrille annetaan yhä se sama, eli avun pyytäminen ja avun odottaminen. Kouluun pitää silti mennä.

* * * * *

Kello on viisi yöllä. En jaksa iskeä tänään. Raivo on jo hellittänyt. Eikä tämä kirjoittaminen oikein suju. Jään odottamaan seuraavaa purkausta. Kostan myöhemmin ja teen sen kovemmin kuin kukaan on ikinä tehnyt. Nyt olen väsymyksestä sekaisin. Haluan vain nukkumaan.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Haastattelu Yle Areenassa


A2 KOULUKIUSAAMIS-ILTA: NYNNYN TARINA

Koulukiusaamisen jäljet ovat pitkät. On paljon ihmisiä, jotka eivät missään tapauksessa pystyisi tulemaan televisiostudioon keskustelemaan kiusaamisesta. Blogisti Nynny Nyhverö on yksi heistä.

Sain kutsun A2 Koulukiusaamis-iltaan studiovieraaksi. Suora lähetys, oma naama koko kansan nähtävänä, muutama sekunti aikaa kakistaa sanottavat suusta. TV-studio olisi ollut liian kova paikka. Kieltäydyin. Erinäisten vaiheiden jälkeen toimittaja teki haastattelun puhelimitse. Haastattelun piti tulla ohjelman loppupuolella, mutta aika loppui kesken. Harmi. Haastattelu kuulostaa ihan onnistuneelta, vaikka keskittyykin vain kokemuksiini väkivallan uhrina, eikä käsittele ajatuksiani kouluväkivallan kitkemisestä.

Kooste ohjelmasta ja muuta materiaalia löytyy ohjelman sivuilta.

Tämä Koulukiusaamis-ilta oli parempi kuin edellinen. Mikäli muistatte edellisen. Mitä ihmettä ne sirkuslaiset siellä tekivät? Eksyneet väärään studioon? Parannusta tai ei, moni kertoi pettyneensä ohjelmaan. Minä mukaanlukien. Anti jäi kovin haaleaksi. Kouriintuntuvat ratkaisut puuttuivat. Eräs ohjelman katsonut kommentoi: ”Ei paljon sävähdyttänyt muutenkaan. Samaa lätinää kuin aina ennenkin. Kotikasvatus, me-henki, "sovitaan että nyt meillä on nollatoleranssi", otetaan koppi... Näkisi vaan!”

Ohjelmassa oli muutamia huippuhetkiä. Kaksi koulukriittistä pamflettia kirjoittanut opettaja Maarit Korhonen nosti kädet pystyyn ja kertoi todellisuudesta. Lisäksi yksi nuorista kertoi nähneensä, kuinka opettajat tekevät kaikkensa, mutta kiusaaminen vain jatkuu. Totuus sattui ja aiheutti useissa studiovieraissa paniikkireaktion. Korhosen sanoma hukkui idealistiseen, yltiöoptimistiseen huuteluun.

Toinen paniikkireaktioon hukkunut puheenvuoro tuli nuorelta, joka terävästi huomautti, että opettajatkin kiusaavat. Aihe on tabu. Siitä ei keskusteltu sen enempää.

* * * * *

Blogin lukija antaa ohjeita kouluväkivallan kitkemiseen:

Jos minä saisin vapaat kädet, niin korjaisin ongelmaa tuomalla järjestyksen takaisin kouluihin. Opettajille tulisi huomattavasti lisää keinoja ja velvollisuus käyttää niitä. Enää ei kävisi päinsä, että opettajalla on oikeus poistaa luokasta oppilas, joka jatkuvasti tökkii edellä istuvaa selkään. Opettajalla OLISI VELVOLLISUUS poistaa oppilas luokasta.

Samaten häiriköitä erotettaisiin koulusta. On totta, että se ei olisi eduksi kiusaajien ja häiriköiden tulevaisuutta ajatellen, mutta minun mallissani oikein toimivan oppilaan (ja koko yhteiskunnan tasolla: kansalaisen) etu ei saa koskaan kärsiä antisosiaalisesti toimivan ihmisen edun takia. Jos kiusaat tai häiriköit, kärsit siitä. Tulevaisuus pilalla? Tough! Olisit lopettanut kiusaamisen ajoissa!

* * * * *

Hemmetti. Taas väsähdys. Bloggaan useammin sitten kun oloni taas paranee.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Teemailta tulee


Kauan odotettu Ajankohtaisen kakkosen Koulukiusaamis-ilta tulee tänään. Lähetys alkaa iltayhdeksältä.

Ohjeita kiusatulle -sivulla on uusia ohjeita ja sivua on muutenkin muokattu. Toivottavasti sivu on nyt entistä parempi. (Edit 9.10.) Ääh. Ohjesivu on yhä yhtä sotkuinen kuin aiemmin.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Koulu kiusatuille


Feeniks-koulun perustaja Ylen haastattelussa:

– Suomalaisessa koulussa lapsille opetetaan, että heidän ei tarvitse ottaa vastuuta mistään. Sisällöt ja opetusmenetelmät ovat vanhentuneita; sellaisia, millä ei ole juurikaan tekemistä nuorten oman elämän kanssa. Oppilaat ovat kuin robotteja, jotka suorittavat koulua tunnista toiseen.

Bulimiaoppiminen. Ahmitaan pää täyteen nippelitietoa ja oksennetaan se koepaperille. Pää tyhjenee, ja sitten sama suoritetaan uudelleen.

Suomalaisen peruskoulun tärkeimpänä tehtävänä on toimia lasten pysäköintilaitoksena aikuisten työpäivän aikana. Sen lisäksi aivopesu vaatii aikaa. Siksi lapsia kaiketi pidetään laitoksessa yhdeksän vuotta.

– Meillä oli oppilas, joka suoritti osan kasiluokasta ja koko ysiluokan kahdessa kuukaudessa.

Ajankohtainen kakkonen kysyi lähetyksessään 23.9.2014, tarvitsevatko koulukiusatut oman koulun. Jutussa haastateltiin Feeniks-koulun perustajaa Marko Koskista ja koulukiusattujen koulua suunnittelevaa Markku Tikkaa. Ohjelman voi katsoa Yle Areenasta rajoitetun ajan. Juttu alkaa kohdasta 32:30 ja Tikan haastattelu kohdasta 36:33. Miehet puhuvat täyttä asiaa.

Toivotaan, että Tikka saa koulunsa perustettua. Se antaisi kouluväkivallan uhreille uuden mahdollisuuden helvetistä poispääsyyn.

Ohjesivun ensimmäinen ohje, ”Älä mene kouluun”, saa kannattajia. Markku Tikka vaatii lasten ottamista pois väkivaltaisesta ympäristöstä. Samaa esitti psykiatri Juha Lehti aiemmin kesällä.

Jutussa toimittaja käytti heikko-sanaa puhuessaan kouluväkivallan uhreista. En pidä kyseisen sanan käytöstä tuossa yhteydessä. Minun on pitänyt jo useamman vuoden ajan kirjoittaa aiheesta, ja ehkä kirjoitan siitä vielä joskus.

tiistai 16. syyskuuta 2014

perjantai 12. syyskuuta 2014

Psykiatria kaaoksessa


Psykiatrisen hoidon tila ahdistaa mielenterveyskuntoutujia Turussa

Turun Mielenterveysyhdistyksen mukaan juuri pysyvän lääkärisuhteen puute on suurin varsinaista hoitoa koskeva ongelma. Jarmo Pulli itse on tilanteessa, jossa hänen lääkärinsä on jälleen vaihtumassa. Hän laskee, että kyseessä on kolmastoista tai neljästoista kerta kolmen vuoden sisällä.

– Tilalle tulee uusi lääkäri, jolle saa ajan sitten, jos joskus saa.

Turun kaupungin psykiatria on kaaoksessa. Ylilääkärin kommentti tilanteesta kummastuttaa: ”Jotkin katkerat kommentit liittyvät käsittääkseni lähinnä yksittäistapauksiin. On ikävää, että koko toiminta on joidenkin silmissä leimautunut näiden tapausten kautta. Kokonaisuutena tämä toiminta on ihan normaalilla tasolla, Heikkilä kertoo.” Niin, onko heitteillejättö normaali taso ? Kyseessä ei ole vain muutama yksittäistapaus. Samankaltaisia tarinoita kuulee jatkuvasti muilta turkulaisilta mielenterveyspalvelujen käyttäjiltä. Eikä siinä vielä kaikki, niinkuin ostoskanavalla sanotaan. Lääkärien joukkoon mahtuu sekä ammattitaidottomia pölvästejä, että huonosti suomea osaavia ulkomaalaisia, jotka eivät ymmärrä potilaiden puhetta.

”Itsemurhayrityksiä ei oteta vakavasti” – turkulaisnaista pompoteltiin vuosikymmen tehottomissa hoidoissa

– Psykiatrini sanoi, että nykyinen diagnoosi olisi ollut oikea jo vuonna 2007, mutta silloin ehdottomasti kiellettiin, että minulla voisi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Keskimäärin oikeaa diagnoosia saa odottaa 8 vuotta. Kymmenen vuoden aikana olen syönyt ainakin 33 eri lääkettä. Myös sellaisia, jotka eivät todellakaan sovi sairauteeni.

Lindros uskoo, että oikean diagnoosin ja hoidon saaminen kesti, koska hoitojaksot olivat lyhyitä. Lääkärit ja hoitopaikat vaihtuivat. Terapiaa sai vaatimalla vaatia. Kesti pitkään, että joku otti potilaan vakavasti.

– Itsemurhayritys ei takaa hoitoa. Päivystävälle psykiatrille ei riitä se, että sanoo haluavansa tappaa itsensä tai yrittää sitä. Pitää vielä kyetä perustelemaan, miksi juuri minä tarvitsen hoitoa. Suurin osa yksinäisistä potilaista jää ilman hoitoa, koska ei kykene vaatimaan sitä.

Lindros kertoo taistelustaan fyysisen sairauden kanssa:

– Lääkäri sanoi, että kipuni ovat heijastuksia ahdistuksestani. Minut siirrettiin Tyksin psykiatriselle osastolle, missä kipulääkkeeni lopetettiin, koska käypähoitosuosituksen mukaan epävakaasta persoonallisuudesta kärsivälle ei saa antaa opiaatteja. Siirron tarkoitus oli opettaa minut elämään kipujen kanssa.

Endometrioosin aiheuttamien kipujen hoitaminen jäi toiselle sijalle mielenterveysongelmien vuoksi, vaikka Lindrosia oli hoidettu aiemmin endometrioosin vuoksi. Seuraavana vuonna hän meni sairauden vuoksi leikkaukseen.

- -

– Psyykkisesti sairas ihminen leimataan niin, että kaikki muutkin sairaudet johtuvat hänen mielestään.

* * * * *

Mainitsin keväällä aivan uskomattomasta tapahtumasta. Koko naissukupuolta syvästi halveksinut Hardcore-ATM Nynny Nyhverö löysi tyty-yden. Puoli vuotta on kulunut ja parisuhde voi hyvin. Psykiatrini sanoi, että parisuhteen tuoma muutos näkyy minussa. Viha on selvästi laantunut.

Feministit, haistakaa paska ! Naisettomuuteen kuolee. Päinvastaisista väitteistä huolimatta, suhde Naisen kanssa tekee hyvää vihaiselle miehelle.

Aloitin loppukesästä säännölliset käynnit EMDR-terapiassa. Terapian mahdollisti Turun kaupungin psykiatrian myönteinen ostopalvelupäätös, jonka allekirjoittajana on ylilääkäri Heikkilä. Kiitos siitä. Terapian mahdollisia tuloksia saadaan odottaa. Jos tuloksia edes tulee. Suhtaudun hoitoon skeptisesti. Jotain hoidossa silti tapahtuu. Terapiaistunnon jälkeen olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu, ja väsymys tuntuu vielä seuraavana päivänä.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Tutkimus: Koulukiusaaja on hierarkian huipulla


Turun yliopisto pukkaa ulos uusia tutkimustuloksia. Opettaja-lehti uutisoi:

Hierarkkisuus suosii kiusaajia

Koulukiusaajilla on usein korkea sosiaalinen status. Heidän nauttimansa suosio syö asiaan puuttumisen tehoa: esimerkiksi Kiva koulu -ohjelma tehosi parhaiten niihin koulukiusaajiin, joiden sosiaalinen status oli keskitasoa heikompi. Jos kiusaaminen on sosiaalisesti palkitsevaa, kiusaaja ei ole motivoitunut muuttamaan käytöstään. Kiusaajan sosiaalisen aseman merkitystä lisää se, että kiusaamista sivusta seuraavat oppilaat puuttuvat siihen sitä epätodennäköisemmin, mitä suositumpi kiusaaja on.

Tutkimuksen tiivistelmä ja latauslinkki Turun yliopiston sivuilla: School Bullies’ Quest for Power: Implications for Group Dynamics and Intervention

tiistai 13. toukokuuta 2014

Blogi jää kesätauolle / Traumojen kaivelu alkaa syksyllä


”Jos haluat tietää mistä jossain ideologiassa on kyse, tutustu sen uhreihin.”

Elämäntilanteeni on muuttunut radikaalisti. Taidan sittenkin pelastua äärimmäisen kurjalta tulevaisuudelta. Samalla uusi tilanne paljasti karmean totuuden. Feministien sota poikia vastaan on vaurioittanut psyykettäni. Uskomatonta kuinka sekaisin ja lukkoon pienen kiltin nynnypojan seksuaalisuus on voinut mennä. Tai eihän se uskomatonta ole. Mielipuolinen syyllistäminen ja suoranainen viha poikia kohtaan tuhoaa kohteensa, ihan oikeasti.

Turun psykiatrinen erikoissairaanhoito yllätti myönteisellä ostopalvelupäätöksellä. Ensimmäinen käynti EMDR-terapiassa on nyt takana. Traumojen käsittely ja feminismin aiheuttamien tuhojen korjaaminen aloitetaan vasta syksyllä terapeutin kesäloman jälkeen.

Olen väsynyt. Blogi jää kesätauolle ja jatkaa elokuun loppupuolella. Se on morjes !

torstai 8. toukokuuta 2014

Tutkimus: Koulukiusaaminen vaikuttaa elämään vielä viisikymppisenä


Helsingin Sanomat: Koulukiusaamisen seurauksia tutkittiin 40 vuotta – tulokset murheelliset

Neljän vuosikymmenen aikana seurattiin noin 8 000 koehenkilön elämää. Erityisesti kiinnostivat seurattavien terveys, sosioekonominen asema ja sosiaalinen hyvinvointi. Tutkimukseen osallistuneiden kehitystä ja hyinvointia kartoitettiin kolmessa vaiheessa: 23-, 45- ja 50-vuotiaina.

Lapsena kiusatuilla oli 50-vuotiaana heikompi terveys kuin ei-kiusatuilla.

Heillä oli myös enemmän ahdistusta ja masennusta. Heidän koulutuksena oli alhaisempi ja heidän muistinsa toimi heikommin kognitiivisissa testeissä.

Lapsena kiusatuilla oli myös harvemmin elämänkumppani 50-vuotiaana.

Tutkimuksesta uutisoi laajemmin Examiner.com: The psychological toll of childhood bullying can persist for decades or lifetime

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Vertaistukiryhmät Turussa ja Seinäjoella & Asiaa lastensuojelusta


Valopilkku-projekti on perustanut vertaistukiryhmät Turkuun ja Seinäjoelle. Tiedote Turun ryhmästä:

Avoin vertaistukiryhmä kiusaamista kokeneille

Turun Auralan kansalaisopistossa 26.4. - 24.5.2014 parittomien viikkojen lauantaisin klo 12.00–14.00 ja 20.9. - 13.12.2014 parillisten viikkojen lauantaisin klo 12.00–14.00

• Tule keskustelemaan ja jakamaan kokemuksiasi kiusaamisesta Valopilkun Turun vertaistukiryhmään

• Keskusteluryhmä on tarkoitettu niille joilla on kouluajalta kiusaamiskokemus sekä kiusattujen läheisille

Valopilkku-projekti tukee kiusaamiskokemuksen omaavia valtakunnallisesti vertaistukeen perustuen puhelimitse ja netin avulla sekä henkilökohtaisten tapaamisten kautta. Koulutamme ja luennoimme kiusaamisen seurauksista.

Ilmoittautumiset ryhmään valopilkku@harjulansetlementti.fi

Valopilkun vertaistukiohjaajakoulutus järjestetään seuraavaksi Helsingissä:

TUKI TOIPUMISEN TIELLE – Vertaistukiohjaaja-koulutus 30. – 31.5.2014 Helsingissä

Koulutus alkaa perjantaina klo 9 – 18 ja jatkuu lauantaina klo 9 – 17 Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa, Hietaniemenkatu 9 B, II kerros, 00100 Helsinki

Yhteistyössä mukana Ei Kiusata ry ja Helsingin nuorisoasiainkeskus

• Koulutus on ainutlaatuinen Suomessa jakaen tieto-taitoa ja kokemusta kiusaamisesta toipumiseen

• Kouluttajina Valopilkku-projektin työntekijät

• Koulutus antaa valmiudet toimia vapaaehtoisena vertaistukiohjaajana kiusaamisesta toipuville ja soveltuu ammattilaisille, opiskelijoille, omakohtaisen kiusaamiskokemuksen omaaville sekä muille asiasta kiinnostuneille

• Koulutus käsittää yhteensä 40 tuntia, joista lähiopetusta on 15 tuntia. Koulutus alkaa ennakkotehtävillä ja sisältää lopputyön (20 tuntia), joka palautetaan koulutusviikonlopun jälkeen määräpäivään mennessä, jonka jälkeen todistus postitetaan.

Koulutus on maksuton.

Ilmoittautumiset: Saija Salmi 050-5901134 tai Tina Holmberg-Kalenius 044-7725015 tai valopilkku@harjulansetlementti.fi

* * * * *

Lokakuun liike:

Toiveet ja tarpeet uudenlaisesta, rakentavasta, auttavasta sekä kansalaisia kuuntelevasta lastensuojelusta synnyttivät Lokakuun liikkeen lokakuussa 2012. Se oli alun perin kansalaisliike kaltoin kohdeltujen lastensuojeluperheiden auttamiseksi (vrt 1960-luvulla perustettu Marraskuun liike). Tahdoimme kohentaa kodistaan pois sijoitettujen lasten ja heidän vanhempiensa oikeusturvaa sekä palauttaa pahoiksi leimatuille lastensuojeluperheille heille kuuluvan ihmisarvon.

Vuonna 2014 Lokakuun liikkeen toimintakenttä laajeni. Nyt Lokakuun liike nostaa laajemmin esiin lapsiperheiden oikeuksista käytävää keskustelua. Uutisoimme esimerkiksi erityislasten sekä neurologista ja psykologista tukea tai muuta kuntoutusta tarvitsevien lasten ja näiden perheiden todellisuudesta. Puhumme myös vammaisten lasten ja heidän perheittensä asioista. Niin ikään huoltajuusasiat ja perheitä koskettavat oikeusturvaongelmat ovat Lokakuun liikkeen agendalla. Emmekä unohda esimerkiksi vankien lapsia, emme syrjäytettyjä nuoria tai vieraannutettuja mummuja emmekä köyhyydessä kamppailevia perheitä, ihmisiä, jotka on unohdettu yhteiskunnan reuna-alueille.

Lokakuun liike käsittelee myös kouluväkivaltaa:

Tampereen Takahuhdin koulu hyväksyy koulukiusaamisen

Koulukiusaaminen räjähti käsiin

Koulukiusaamisen karut kasvot

* * * * *

Pelastakaa Perheet ry ja Radium kirjat järjestää Suuren lastensuojeluillan perjantaina 9.5.2014 klo 18-20 Turun kaupunginkirjaston auditoriossa.

* * * * *

Nynny on taas pahasti väsähtänyt. Tekisi mieli laittaa blogi kesätauolle jo nyt. Mutta en voi tehdä sitä vielä. Koetan julkaista pari tekstiä ajankohtaisista ja mielenkiintoisista aiheista ennen kesälomaa.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Hyväntekijä pilasi elämäni


Ylioppilaslehti 2.5.2008: Muistattehan, vaaratonta iskua ei ole

”Etenkin maanantaisin ja tiistaisin on vaikea pitää näitä tunteja, koska silloin jotkut saattavat reagoida voimakkaastikin. Pääasiassa pyörtyjät ovat poikia.”

”Eräässä koulutuksessa, kun esittelin itseni ’Hei, olen Timo Nuutinen’, ensimmäinen pyörtyi. Kun olin puhunut viisi minuuttia, puolet koulusta oli lähtenyt pois.”

Yläasteaikoinani 90-luvun alussa joku tekopyhä väkivallan vastustaja kävi koulussamme vaahtoamassa, kuinka yksi lyönti voi tappaa. Minä en onnekseni pyörtynyt kuvien katselusta. Se olisi ollut valtava häpeä jo valmiiksi häpäistylle pienelle pojalle. Minulle kuvien katselu teki todella pahaa, mutta koulun pahikset, mukaanlukien minua ”kiusanneet” väkivaltarikolliset, vain naureskelivat äijän näyttämille kuville pahoinpitelyjen uhreista. Heille oli kunnia-asia, kun kuvien katselu ei hetkauttanut heitä yhtään.

Minä koin äijän vaahtoamisen todella rajuna syyllistämisenä itseäni kohtaan, vaikka silloin en olisi ikinä voinut käyttää väkivaltaa edes itsepuolustukseen. Äijän vaahtoaminen teki oloni entistä tukalammaksi. Tunsin, että minun pitää vain alistua väkivallalle ja antaa niiden vaikka tappaa minut, jotta olisin aikuisille mieliksi, enkä kilttinä poikana tekisi yhtään pahaa kenellekään. Silloin kaikki väkivalta oli ehdottomasti kiellettyä. Puoliaan ei saanut pitää. Vain uhriutuminen sallittiin, ja anteeksiantamista ja toisen posken kääntämistä vaadittiin suorastaan mielipuolisella uskonkiihkolla.

Hyväntekijäpaskiainen pilasi elämäni. Sellaista kokemusta en halua enää kenellekään. Tositarinan opetus on, että asennekasvatus tehoaa vain kiltteihin ja lainkuuliaisiin lapsiin. Tai oikeastaan se ei edes tehoa, koska valistukseen uskovat lapset ovat jo valmiiksi väkivallattomia. Varsinaista kohderyhmää asennekasvatus ei tavoita, mutta voi aiheuttaa arvaamattomia seurauksia minunlaisille pienille kilteille koulukiusatuille pojille.

Hyvää tarkoittamalla voi tehdä paljon pahaa. Viattomien syyllistämisen lisäksi tuolla pari vuosikymmentä kestäneellä valistuskampanjalla tuskin on ollut vaikutusta väkivaltaisiin lapsiin ja nuoriin. Tunti vaahtoamista ei maailmaa muuta. Henkilön, joka uskoo kampanjan tehonneen, kannattaisi välittömästi lähteä lähimpään mielisairaalaan hoitoon. Todellisuudentajun menettämistä kutsutaan lääketieteessä psykoosiksi. Ainoat hyötyjät ovat kampanjan tekijät. Hyvän bisneksen lisäksi hyväntekeminen kohottaa mukavasti itsetuntoa. Ai että me ollaan niin paljon parempia ihmisiä kun ollaan autettu niin paljon lapsia ja nuoria.

Nyt joku voi kysyä, että mitä viestiä kouluihin pitäisi viedä. Vastaus on yksinkertainen. Rikollisuuden torjuminen rikollisten tunteisiin vetoamalla ei toimi. Viesti pitää kohdistaa väkivallan uhreille. Meille pitää sanoa suoraan, että meillä ei ole velvollisuutta suvaita meihin kohdistuvaa väkivaltaa missään muodossa. Meidän ei tarvitse suvaita edes yleisesti vähäisenä pidettyjä väkivallan muotoja, kuten esimerkiksi ryhmästä ulossulkemista tai muiden mielestä leikkimielistä suunsoittoa. Eikä meidän tarvitse odottaa tilanteen kärjistymistä, vaan yksikin väkivaltainen teko tai pelkkä väkivallan uhka on tarpeeksi, jotta me voimme lähteä pois väkivaltaisesta yhteisöstä. Meillä ei ole velvollisuutta mennä väkivaltaiseen ympäristöön. Piste. Niin yksinkertaista se on. Vähemmän yksinkertaista on markkinoida tämä äärimmäisen radikaali ajatusmalli koulujen rehtoreille, jotta viestin voisi viedä kouluihin.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Korpilakia kiusaajalle ja käräjäoikeutta korpilakia lukeneille


Helsingin Sanomat: Pahoinpitelytuomio lieveni, koska uhri oli itse koulukiusaaja

Koulukiusatun pojan isäpuoli ja veli on tuomittu sakkoihin 14-vuotiaan kiusaajan pahoinpitelystä.

- -

Oikeus perusteli lievää rangaistusta sillä, että miesten reagoinnissa on yleisen oikeustajun mukaisesti nähtävissä ymmärrettäviä piirteitä.

"Menettely on liittynyt [pahoinpitelyn kohteeksi joutuneen] lapsen itsensä suorittamaan, vakavan ja raukkamaisen tuntuiseen uhkailemiseen sekä ilmeiseen koulukiusaamiseen. Myös kiusatun perhettä on uhkailtu", oikeus huomautti.

- -

Oikeuden mukaan miesten menettely meni liian pitkälle. Vaikka reaktio oli inhimillisesti katsoen ymmärrettävä, miesten olisi aikuisina pitänyt pysytellä rauhallisina.

Väkivalta, tai väkivallan uhka, on tehokas keino väkivallan pysäyttämiseen. Kuulostaa raadolliselta, mutta elämä on.

Radio Rockin Päivävuoron Totuuskomissio kysyi, hyväksyvätkö kuuntelijat vigilanttimeiningin kouluväkivaltaan puuttumisessa. Kyselyyn osallistuneista 76,5 % vastasi hyväksyvänsä.

Hyvä niin. Suomella saattaa olla toivoa. Nykyiset hallitsijamme hallitsevat meitä pelolla. He välittävät vain itsestään ja poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin kuuluvista, eivät meistä. Jyrki Käteinenkin seikkaili lompakko auki Euroopassa ökyrikkaita pankkiireja pelastamassa suomalaisten kustannuksella, jotta saisi itselleen huippuviran kun tulee aika jättää uppoava Suomi-laiva. Pelko kansan kapinoinnista saisi tyrannihallitsijat varomaan tekojaan ja pakottaisi heidät toimimaan oman kansan parhaaksi. Miten siis on, aikooko 76,5 % kansasta nousta vastarintaan ja vaatia hallitsijoitamme nöyrtymään kansan edessä ? Tuskin, mutta antakaa minun edes unelmoida siitä.

* * * * *

Nynnypoika jäi ikuisesti yksin, vai jäikö ? Voiko olla mahdollista, että ihme on vihdoin tapahtunut ?

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Lapsille ei saa valehdella !


Aikuiset selittelivät minulle kouluaikoina, kuinka kiusatuista tulee menestyjiä. Kuinka me näytämme taivaanmerkit katuojaan päätyville kiusaajille. Kuinka me lopulta saamme kostomme.

Aikuiset eivät kestä totuutta. On paljon helpompaa uskoa mukavia harhaluuloja kiusattujen menestyksestä kuin kohdata julma totuus. Siksi aikuiset valehtelevat lapsille.

Joku menestyy, useammat eivät. En tarkoita ainoastaan varsinaista syrjäytymistä, vaan elämän elämistä vajaateholla kouluväkivallan aiheuttamien vaurioiden takia:

Mielialaani varjostaa myös se, että tuntuu, etten ole itse saavuttanut elämässäni vielä juurikaan mitään merkittävää. Ja kun katselee näitä taannoissia luokkalaisia Facebookista, niin melkein kaikilla on perhe, parisuhde, lapsia, työ, elämä. Itse en ole saavuttanut noista juurikaan mitään. Parisuhteissa on ollut huonoa onnea ja työelämään en ole kykeneväinen vielä. Jotenkin raastavaa ajatella, että minä, jonka piti näyttää taivaanmerkit elämässäni, olenkin taantunut enkä ole pärjännyt mainittavasti. Ei ole mitään, millä olisin voinut näyttää sen, että kiusaaminen ei lannistanut minua. Ehkä on parempi myöntää se tosiasia, että olen lannistunut kiusaamisen takia, sekä sen tuomien sairauksien takia.

”I had no idea what it'd cost, My life passed before my eyes, When I found out how little I accomplished, All my plans denied.” - Megadeth

Hyvät järkiaikuiset, te jotka lupasitte meille menestyksekkään tulevaisuuden. Missä on meille luvattu menestys ? Missä on edes meille luvattu tulevaisuus ?

Kärsi, kärsi, niin kostosi saat. Hyvät järkiaikuiset, miettikää edes vähän ennenkuin syötätte tuollaista ajatusmallia kouluväkivallan uhreille.

Menestyksen lupailuun liittyi eräs tietty vaatimus. Vaatimus nousta kiusaajien yläpuolelle.

Aikuiset kertoivat minulle kouluaikoina, kuinka paljon parempi olen kuin kukaan muu. He käskivät minua nousemaan kiusaajien yläpuolelle. Ja tiedättekö mitä ? Minä nousin yläpuolelle. Nousin kaikkien yläpuolelle, niinkuin Pekka-Eric. Minä olen yli-ihminen, ja te, hyvät järkiaikuiset, jotka veditte minut väkivaltahelvetin läpi, osoititte olevanne pelkkää heikkomielistä massaa.

Kärsi, kärsi, niin kostosi saat. Hyvät järkiaikuiset, miettikää kaksi kertaa ennenkuin syötätte tuollaista ajatusmallia kouluväkivallan uhreille.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Ihmisillä on tarve puhua


Ihmisillä on valtava tarve puhua kokemuksistaan.

Kouluväkivallan haavat ovat syvällä ihmisten sisimmissä. Ne eivät näy päälle, mutta siellä ne ovat. Vuosien tuska tukahdutettuna. Odottamassa purkautumista.

* * * * *

Uusille lukijoille tiedoksi. Ohjeita kouluväkivallasta selviytymiseen löytyy Ohjeita kiusatulle -sivulta.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi, osa 10 / Nynny lähtee traumaterapiaan, osa 2


Hesarin tiedetoimittajalta on ilmestynyt muutama huomionarvoinen kolumni.

Mitä tapahtuu terapeutin suljettujen ovien takana ?

EMDR-terapian kannattajat ovat kirjoittaneet kilometrittäin tekstiä terapian hyödyistä, mutta tieteellisesti kysymys on äärimmäisen kiistanalainen.

Tutkimukset eivät ole toistaiseksi osoittaneet, kuin että EMDR-terapia auttaa traumapotilaita tehokkaammin kuin hoitamatta jättäminen tai puhuminen ulkopuoliselle. Kaikki teoriat EMDR:n vaikutusmekanismeista ovat heuristista spekulaatiota. Kun näistä lähtökohdista lähdetään etsimään unohtunutta traumaattista muistoa, valemuiston syntymisen riski on huomattavan korkea.

Lääketutkimuksen ravintoketjussa vaikuttava aine on raha

- Valitse vertailulääkkeeksi lääke, jonka ennestään tiedetään olevan tehoton.

- Käytä vertailulääkkeestä niin pieniä annoksia, ettei sillä ole kliinistä vaikutusta.

- Käytä vertailulääkkeestä niin suuria annoksia, että se tuottaa ikäviä sivuvaikutuksia.

- Korosta koe- ja vertailulääkkeen välistä tilastollista eroa, jolla ei ole kliinistä merkitystä.

- Julkaise kliinisestä tutkimuksesta vain se osa, joka saa koelääkkeen näyttämään hyvältä.

- Järjestä useita kliinisiä tutkimuksia, mutta julkaise niistä vain ne, joissa lääke vaikuttaa tehokkaalta.

Häpeän politiikka tuottaa kasapäin ruumiita

Häpeä on sietämätön kunniaton tila. Kun ihmiseltä nimittäin viedään kunnia toisten silmissä, häneltä otetaan pois myös tunne omasta arvosta. On hyvin tuskallista olla arvoton omissa silmissään, ja siksi ihmiset tekevät niin herkästi kohtalokkaan korjausliikkeen, tappavat loukkaajan palauttaakseen kunniansa. Tappavat itsensä, koska eivät kestä omaa arvottomuuttaan.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Valopilkkukoulutukset keväällä 2014


Vielä ehtii. Koulutuksia on Turussa 22. - 23.3.2014 ja Seinäjoella 26. - 27.4.2014. Heinolan koulutuksesta ei ole tarkempaa tietoa. Tampereelle suunniteltua koulutusta ei järjestetä, vaan sen korvaa Seinäjoen koulutus.

Tiedote Turun koulutuksesta Valopilkun Facebook-sivulla:

TUKI TOIPUMISEN TIELLE – Vertaistukiohjaaja-koulutus 22 – 23.3.2014 Turussa

Koulutus alkaa lauantaina klo 10 – 18, sunnuntaina 9 – 16. Auralan kansalaisopistolla, Satakunnantie 10.

• Koulutus on ainutlaatuinen Suomessa jakaen tieto-taitoa ja kokemusta kiusaamisesta toipumiseen

• Kouluttajina Valopilkku-projektin työntekijät

• Koulutus antaa valmiudet toimia vapaaehtoisena vertaistukiohjaajana kiusaamisesta toipuville ja soveltuu ammattilaisille, opiskelijoille, omakohtaisen kiusaamiskokemuksen omaaville sekä muille asiasta kiinnostuneille

• Koulutus käsittää yhteensä 40 tuntia, joista lähiopetusta on 15 tuntia. Koulutus alkaa ennakkotehtävillä ja sisältää lopputyön (20 tuntia), joka palautetaan koulutusviikonlopun jälkeen määräpäivään mennessä, jonka jälkeen todistus postitetaan

Ilmoittautuminen 14.3 mennessä!

Koulutus on maksuton.

Saija Salmi 050-5901134 tai Tina Holmberg-Kalenius 044-7725015
valopilkku@harjulansetlementti.fi
www.valopilkkuprojekti.fi 

Vertaistukiohjaajille ja sellaiseksi haluaville on Facessa oma ryhmä.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Täystyrmäys vertaissovittelulle


Koulukiusaamisessa Kouluväkivallassa on kyse puolustuskyvyttömään uhriin kohdistuvasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä.

Helsingin Sanomat: Sovittelija: Kiusaaminen ei poistu kouluista koskaan

Verso on vertaissovittelua. Se perustuu näkemykseen, jonka mukaan konflikteissa on pohjimmiltaan kyse vuorovaikutuksen puutteesta. Kun nuoret saavat siinä apua, he pystyvät itse ratkaisemaan kinansa. Sovittelija johdattelee osapuolet sopua kohti, mutta ei ratkaise ongelmaa heidän puolestaan.

"Kukaan ei Versossa saa pahiksen tai uhrin roolia. Kumpikin sopan osapuoli saa kertoa omista tunteistaan. Nuoret oppivat vuorovaikutusta, empatiaa ja konfliktin sopimista", Gellin kuvailee.

- -

"En edes kuvittele, että kiusaaminen poistuu kouluista kokonaan. Sen sijaan näen, että konflikteissa on mahdollisuus oppia vuorovaikutusta ja riitojen sopimista. Ne ovat arvokkaita kokemuksia nuorille."

En viitsi entisenä sovittelujen uhrina kommentoida moista typeryyden huipentumaa. Kyllä te tiedätte mitä ajattelen. Lukekaa Hesarin juttuun tulleet kommentit. Kommentoijat tyrmäävät vertaissovittelun lähes yksimielisesti.

Harva kommentoija esittää sovittelua puoltavia näkemyksiä. Yksi puoltajista on nimimerkki Ville Komsi. Vihreillä on joskus ollut senniminen kansanedustaja. Tuskin kommentoija on sama henkilö, tai sitten on. Joka tapauksessa kommentoija vaikuttaa hyvin älykkäältä henkilöltä ja hänen kommentit ovat monesta näkökulmasta pitkälle mietittyjä ja hyvin perusteltuja, mutta...

...näitä samoja ajatusrakennelmia on rakenneltu viimeiset kolme vuosikymmentä. Kouluväkivallan vastaisten toimenpiteiden ongelmana ovat liian monimutkaiset ja inhottavasta arkitodellisuudesta vieraantuneet teoriat. Tuhannet korkeasti koulutetut asiantuntijat ovat miettineet näitä asioita. Tietojensa pohjalta he rakentavat hienoja korkealentoisia teorioita. Kyllä he suuressa kirjaviisaudessaan tietävät miten ihmiset käyttäytyvät.

Heillä on kyky puhua tavalliset ihmiset pyörryksiin, saada ihmiset uskomaan, että heillä on ratkaisu kaikkeen. Tämän harhaanjohtamisen seuraukset käyvät hyvin ilmi nimimerkki Nurnbergin kommentista: ”Luulin että Christina Salmivallin KiVa-koulu systeemillä oli jo saatu kiusaaminen loppumaan Suomen kouluista. Taisin olla väärässä.”

Kun tulee aika antaa teoria tavallisten ihmisten sovellettavaksi, mikään ei toimi niinkuin ajatustyön perusteella piti toimia.

Tämä on juuri sitä kuuskytlukulaisilta periytyvää vihervasemmistolaista humanismia, joka on ajanut yhteiskunnan ja varsinkin miehisyyden kriisiin. Tälle humanistiporukalle tuntuu olevan täysi mahdottomuus tajuta todellisuutta.

Ymmärretään, ymmärretään ja vielä kerran ymmärretään. Ymmärretään niin että väkivallan uhri tukehtuu ymmärtämiseen. Sitten joku herkkävaistoinen terapeutti ymmärtää ja sinäkin ymmärrät. Ja näytät tunteesi. Ja itket.

Versolle terveisiä: Nähdään San Diegossa !

Hesarin jutun kommentit:

erc

9.2. 20:37

Kiusaaminen ei varmasti poistu, eikä edes vähene, jos sitä pidetään riitelynä ja sovittelua pidetään ratkaisuna.


a1234

9.2. 21:09

Kiusaaminen ei kerta kaikkiaan kuulu kouluun. Se on kitkettävä pois. Koulussa ollaan oppimassa ja jos se ei oppilaalle sovi, niin pihalle vain tai katsomaan videoita siitä miten samanikäiset raatavat Kiinan hiilikaivoksissa!


Mustasavu

9.2. 21:13

Vertaissovittelu vaikuttaa toimivalta konseptilta. Nuorten hölmöily ja huono käytös ei pääse kroonistumaan kiusaamiseksi asti, jos sovittelutyökalu otetaan esiin ajoissa.


Stadilainen II

9.2. 21:19

Kiusaajan päänsilittelyllä hommaa ei saada loppumaan, mutta valitettavasti kiusaajalla näyttää olevan parempi suoja, kuin kiusatulla. Ei näet saa tulla paha mieli. Ilman konkreettista rangaistusta kiusaajat vain nauravat partaansa ja jatkavat samaan malliin.


Ressi

9.2. 22:11

Kuinka voi kuvitella, että hänen jota kiusataan pitää jotain sovitella? Oikeuskäytännössäkin pitäisi asettua uhrin asemaan, eikä etsimään lieventäviä seikkoja. Rangaistus ei välttämättä muuta pahantekijän käytöstä, mutta myös uhria ei saa unohtaa.


Nurnberg

9.2. 22:48

Luulin että Christina Salmivallin KiVa-koulu systeemillä oli jo saatu kiusaaminen loppumaan Suomen kouluista. Taisin olla väärässä.


Veikko Päiviö

9.2. 23:30

Kiusaaminen alkaa jo Päiväkodeissa ja myös kotona, jos vanhemmat ei älyä tarkkailla jälkikasvuaan.


1Suomalainen

9.2. 23:37

Ei poistu, mutta riittävän kovalla kurilla se kyllä voidaan minimoida!


Nimettömänä paras

10.2. 0:08

Kuten aiemmin jo todettiin, tämänkaltaiset systeemit eivät toimi kiusaamiseen, ainoastaan konflikteihin joissa riitapukareilla on samankaltainen sosiaalinen status.

Kiusaamistilanteissa kiusatulla ei ole mitään soviteltavaa, ja kiusaaja voi pyytää anteeksi, tai olla pyytämättä, ja homma jatkuu seuraavana päivänä. Jos se jatkuu, ovat jäljellä olevat keinot lisää samaa tai sitten ei mitään. Oikeissa kiusaamistilanteissa kun ei ole kyse erimielisyyksistä tai syistä jotka johtuisivat jostain mille kiusattu voisi tehdä mitään.

Tämä on tyypillistä "no ainakin me yritettiin"-jargonia jota näkee kun koululta ja opettajilta on otettu pois kaikki kovat tavat puuttua tilanteeseen. Tällä sitten suojaudutaan kun tapahtuu jotain ikävää.

Esimerkiksi, jos minä kiusaisin jotain oppilasta mutta välttäisin väkivaltaa voisin jatkaa kuinka kauan tahansa ilman että kukaan voisi tehdä yhtään mitään. Todennäköisesti ainoa ratkaisi kiusatulle on vaihtaa koulua. Lain mukaan ei voi tehdä mitään kiusaajalle, ja uhri saa kärsiä.


mnä

10.2. 0:18

Rankkaas ongelman vähättelyä kutsua sitä oppilaiden välisiksi kahnauksiksi. Ahteen tapauksessa tuli tuomio psyykkisen vamman aiheuttamisesta, vaikka oli kyse aikuisista ihmisistä, joiden ei ollut pakko pysyä samassa työpaikassa. Kuinka paljon tuhoisammin lapseen ja nuoreen, hänen itsetuntoonsa, luottamukseensa ja elämänhaluunsa kenties vuosia jatkuva, piiloon jäävä psyykkinen väkivalta, ulkopuolelle jättäminen, mitätöinti, pilkka jne. vaikuttavatkaan. Moni käy koulukiusaamisen takia vuosia psykoterapiassa.

Ei tunnu oikealta eikä toivoa antavalta viestiltä kiusatulle lapselle ja hänen perheelleen, että koulukiusaamista ei saada koskaan loppumaan. Ei varmaan, jos aikuisten asenne on jo lähtökohtaisesti tuommoinen. Eikä varmasti herätä luottamusta oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, jos aikuinen sanoo kiusatulle, etteivät häntä kiinnosta syyt eikä oikeastaan muukaan. Lapset saavat keskenään ratkaista ongelmansa. Pannaan muutaman tunnin tai pikakoulutuspäivän jälkeen pari murrosikäistä selvittelemään näin vakavaa asiaa. Nähdään, että ongelma on vuorovaikutuksen puutteessa ja lyhkäisen selvittelytuokion avulla osapuolet
oppivat empatiakykyä ja ymmärtävät toisiaan.

Salmivallin ja esim. lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan kiusaaja on sosiaalisen vallan tavoittelija, joka nauttii kiusaamisesta. Myös muut kuin kiusaaja ja kiusatuksi tullut osallistuvat tilanteeseen erilaisissa rooleissa, hännystelijöinä, sivusta seuraajina, puolustajina jne.

Jotenkin tuntuu, että sovittelu ehkä toimii tilanteessa, jossa on kyseessä kaksi yhtä vahvaa osapuolta, naapurit, eronneet puolisot, omaisuusvahingon tehnyt nuori ja vahinkoa kärsinyt osapuoli, mutta tässä tuntuu samalta kuin raiskaaja ja raiskattu pantaisiin parin ohikulkijan avulla "sopimaan" juttu keskenään.

Henkilöllä voi olla viisi tutkintoa, mutta ei kyllä niiden perusteella kovin paljon empatiakykyä eikä käsitystä psyykkisen väkivallan vaikutuksista herkimmässä vaiheessa olevaan nuoreen tai lapseen ja tämän psyykeen.


mnä

10.2. 0:29

Vielä: Toivottavasti ei kenenkään psyykkistä ja fyysistä koskemattomuutta ja oikeutta turvalliseen kouluympäristöön ulkoisteta tämmöisten viiden tutkinnon konsulttien käsiin ja hoidettavaksi.


seikkailija

10.2. 0:56

"En edes kuvittele, että kiusaaminen poistuu kouluista kokonaan. Sen sijaan näen, että konflikteissa on mahdollisuus oppia vuorovaikutusta ja riitojen sopimista. Ne ovat arvokkaita kokemuksia nuorille."

Pitää varmaan paikkaansa, molempien pitää sietää toisiaan, kiusaajien ja kiusattujen, siihen tarvitaan keskustelua ja sopimista.

Gellin tapaus osoittaa kuinka tärkeää on säilyttää ihmisellä oikeus jatkaa opintoja ja suorittaa useampia tutkintoja. Lopulta saattaa syntyä näinkin hieno tulos.


Varsinainen Chinaski

10.2. 8:44

Ihmettelin samaa, ja olen ihmetellyt monesti ennenkin. Kiusaamisella ei ole mitään tekemistä erimielisyyksien tai riitojen kanssa. Kiusaamisessa on kyse sadistisesta vallankäytöstä.


Varsinainen Chinaski

10.2. 8:50

seikkailija
"En edes kuvittele, että kiusaaminen poistuu kouluista kokonaan. Sen sijaan näen, että konflikteissa on mahdollisuus oppia vuorovaikutusta ja riitojen sopimista. näytä lisää

Kiusaaminen ei varmasti tosiaan poistu kouluista, jos edes näillä "asiantuntijoilla" ei ole mitään käsitystä siitä mistä on kysymys, "Konflikti", voi Jessus. Voisivat kysyä vaikka koulukiusatuilta mitä kiusaaminen oikeasti on.

Monesti nimenomaan entiset koulukiusaajat näkevät mielellään kiusaamisen "poikien normaalina nahisteluna jne" syyllisyydentunteita välttääkseen, mutta toivon että tässä ei ole siitä kysymys.


scoreggia

10.2. 9:51

Entisenä koulukiusattuna en oikein jaksa uskoa tähän sovittelujuttuun varsinaisissa kiusaamistapauksissa, jotka mielestäni ovat sellaisia ettei mitään riitoja ole, vaan jotain lasta tai joitain lapsia vaan ilman mitään erityistä syytä "nokitaan" jatkuvasti muiden taholta. Syy voi olla ulkonäkö, erilainen etninen tai sosiaalinen tausta, ujous tai mikä tahansa luokan valtahahmojen normista pokkeaminen - tai usein näiden yhdistelmä.

Meilläkin oli muuten jo aikoinaan koulussa jonkinlainen tukioppilasjärjestelmä, jonka tarkoitus oli että kiusatut voivat saada vertaistukea näiltä oppilailta. Harmi vaan, että luokallamme nämä tukioppilaat olivat luokan pahimmat kiusaajat. Opettajien suuntaan olivat mielinkielin ja keräsivät hymypatsaita ja luottamustehtäviä kuten tukioppilastyöt, eikä kukaan olisi niistä pienistä herran enkeleistä uskonut mitä julmaa kiusaamista harrastavat kun aikuisia ei ole katsomassa...


katja bloigu

10.2. 11:02

Olen ihmetellyt monta vuotta sitä että Verso on ollut hiljaa osaamisestaan kun koulujen ongelmat on jatkuvasti esillä. Tämä malli pitäisi olla kaikissa kouluissa, myös ammattioppilaitoksissa. Tämä malli jopa yhteisöllisesti kasvattaa erilaisuuden hyväksymiseen. Jos Alppilassa olis ollu Verso käytössä, niin siitä pipojupakasta ei olis tullu elämää suurempi show.

Lisäksi, kaikille opettajille pitäisi opettaa ratkaisukeskeistä neuvottelutapaa.

Sarasvuo oli muuten ihan mahtava kun otti oman verson käyttöön Kauniaisten öykkäreiden kanssa.


katja bloigu

10.2. 11:13

mnä
Rankkaas ongelman vähättelyä kutsua sitä oppilaiden välisiksi kahnauksiksi. Ahteen tapauksessa tuli tuomio... näytä lisää

Kollektiivinen irtisanoutuminen kiusaajan käytöksestä jättää kiusajaan yksin koska hän ei saavuta sosiaalista valtaa. Versossa on neuvottelumalli ja seuranta. Ei se ole sattumanvarainen systeemi, vaan siinä on selvä toimintajärjestys ja organisaatio. Ja koko koulu on koulutettu systeemiin.


Ville Komsi

10.2. 11:42

Siitä, jota on kiusattu tai joka voimakkaasti samastuu kiusattuihin, voi tuntua sietämättömältä kuulla sanottavan, että moni kiusaajakin voi olla eksyksissä itsensä kanssa – ja mahdollisesti takaisin haettavissa. Ehdoton rangaistus, lain koura ja tuomion kirves tuntuisivat hyvittävän väärät teot”oikein”, vaikka ne eivät parantaisi kiusaajaa mitenkään.

Rankaiseminen voi olla kivaa, vaikka mitään muuta ei kokeiltaisi. Se on niin suoraviivaista: pois koulusta .. kadulle .. vankilaan .. tai jonnekin muualle kiusaamaan muita.
Monesti ilkimykset ja kiusaajatkin onnistuvat ajattelemaan noita samoja latuja pitkin: keksivät jonkin syyn miksi jollekulle pitäisi "kostaa" tai antaa "opetus". On ällistyttävän helppoa alkaa itsekin pitää keksittyä selitystä totena tai huonoa selitystä hyvänä. Sillä tavoin ajattelevat lukemattomien kahnausten osapuolet pikkupojista kansoihin ja valtakuntiin asti: vika ei ole minussa. Riitelevistä pariskunnista puhumattakaan. Eikö muka koskaan pitäisi sovitella?
Ymmärrän, miksi Gellin ei uppoudu kuuntelemaan selityksiä – kun se sitä ja kun se tätä. Siihen ei aika koskaan riittäisi, eikä sille tulisi loppua ikinä. On parempi tarttua tähän hetkeen ja kysyä itse kultakin miltä juuri nyt tuntuu ja miksi. On parempi sanoa, että väärin tehty on väärin tehty tässä ja nyt.

On mahdollista että kiusaaja ”kostaa” ihan väärille ihmisille jotakin mistä ei osaa puhua ja mitä ei osaa käsitellä. Ennen kuin heitellään kiviä, kannattaisi hetki miettiä, eikö tuollaista tapahdu yhdelle ja toisellekin joskus.


Ville Komsi

10.2. 11:43

On erittäin hyvä asia, jos typeryyttään kiusaajiksi ajautuneet ja heidän uhrinsa kummatkin oppivat ilmaisemaan paremmin, miltä juuri nyt tuntuu. Siitä on hyötyä loppuiäksi. Olen elänyt melko kauan ja nähnyt, että yllättäviä asioita tapahtuu. Sellaistakin että joku pyytää anteeksi tosissaan.

Kannattaa varoa joutumasta siihen loukkuun, että puhutaan ihan eri asioista samalla nimellä. Kiusaus voi olla syvällä luonteessa istuvaa tahallista ilkeyttä, mutta se voi olla myös ajattelematonta "huvittelua" – tai oman avuttomuuden ja rikkinäisyyden heittämistä toisten päälle, kun ei muuta osata. Ainakin kolme erilaista tapausta. Kai ainakin aluksi on hyvä saada ihminen miettimään omaa käytöstään ja sen syitä.

Gellin ei varmaankaan tarkoita, että paatunutta pahista pitäisi loputtomiin sietää yhteisössä. Se vaan onkin toinen kysymys, mitä tehdään kun ei siedetä, ja mitä silloin loppujen lopuksi tapahtuu kiusaajalle -- ja seuraaville uhreille. Se ei ole helppo kysymys.


jannemikael

10.2. 13:48

"Kukaan ei Versossa saa pahiksen tai uhrin roolia"

Tuntuu niin nykyaikaiselta. Oikeudessakin tekijä on niin yhteiskunnan ja kurjan nuoruutensa leimaama. Voi sääli. Hyvä, ettei uhria tuomita.

Kiusaajat on kiusaajia, varkaat on varkaita, raiskaajat raiskaajia ja murhaajat murhaajia. Puhutaan asioista oikeilla nimillä. Minun kiusaajani on kiusaaja, se että minä pidän vihreää pipoa ei tee minusta syyllistä kiusaamiseeni.


mnä

10.2. 14:08

Ei tarvitse mennä toiseen äärimmäisyyteen, demonisoida kiusaajaa, nähdä hänet jonain rikollisen alkuna tms ja vaatia ankaria rangaistuksia , vaikka ei tähän versokonsulttiin hurahdakaan. Ei sosiaalisesti lahjakas, usein nk. hyvästä perheestä tuleva kiusaaja varmaankaan kovin usein päädy varsinaisen rikollisen uralle myöhemmin elämässään. Päin vastoin, tuntuu, että empatiakyvyttömyydelle alkaa olla jo yhteiskunnallinen tilaus lähes alalla kuin alalla. Silti se on merkki lapsen varhaisen kehityksen häiriintymisestä ja pysähtymisestä. Nuorilla kehityksen käynnistäminen uudelleen on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin aikuisella.

Sosiaalisesti taitava ja vaikutusvaltaa hakeva kiusaaja on tietysti myös vasta kehittymässä oleva nuori, ja uskon todellakin, että hän voisi hyötyä psykoterapiasta, jossa voitaisiin käsitellä niitä oman pahan olon aiheuttaneita asioita . Mutta tarvitseeko kiusatun toimia tässä kiusaajan terapeuttina ja nyrkkeilysäkkinä? Onko kiusatusta lapsesta tähän rooliin ja onko se hänen tehtävänsä? Tarvittaisiinko siihen konsultinkin viittä hyvin eri aloilta olevaa ammatillista tutkintoa vaativampi, lasten tai nuorten psyykkisiin ongelmiin ja niiden hoitoon erikoistuneen yksilö- tai perheterapeutin koulutusta, kokemusta ja soveltuvuutta?

En jaksa uskoa, että varsinkaan pitkään jatkuneen ja huomaamatta jääneen psyykkisen väkivallan seuraukset olisivat noin vain anteeksi pyytämällä ja anteeksi antamalla (onko edes oikein vaatia kiusattua heti antamaan anteeksi ja sopimaan?) pois pyyhittyjä, samoin kuin en usko, että oma pohjimmiltaan vajavainen itsetunto ja empatiakyvyn puute kiusaajalla korjaantuu yden vertaissovittelun avulla. Syyt ja seuraukset yltävät syvemmälle enkä ihmettele, että konsultti ilmoittaakin heti kättelyssä, ettei ole niistä kiinnostunut. Hänen tutkinnoistaan vain kasvatustieteen maisterin tutkinto taitaa jollain tavoin hiukan sivuta ko. aihetta(kin), mutta sama tutkinto on jo jokaisella luokanopettajallakin.


Kevätkuu

10.2. 17:03

Kiusaaminen alkaa päiväkodissa, jatkuu koulussa ja aikuisena työpaikalla. Kiusaaja löytää aina uhrinsa. Siihen ei sovittelu riitä. Sovittelussa yhdistetään uhrin ominaisuudet kiusaajansa käytökseen. Uhri joutuu miettimään, mitä on tehnyt väärin tai mikä hänessä ärsyttää, että on joutunut kiusatuksi. Roolit vaihtuvat ja vielä pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi kiusaajalleen.


Ville Komsi

10.2. 17:29

Pari kysymystä vastustajille.

Jos M. Gellin saa jonkun kiusaajan ymmärtämään paremmin omia riivaajiaan ja ajattelemaan uudestaan – niin että muutos on pysyvä – onko sa väärin sammutettu?

Jos on, senkö takia, että ette usko näin voivan käydä, vai siksi että oma kostonhalunne joitakuita muita – samanlaisia tai pahempia – tapauksia ei silloin saa tyydytystä?

Uskotteko M. Gellinin tarkoittavan, että uhri on puoliksi syyllinen? Minä en.
Monet kiusaamisen uhrit kuitenkin vähitellen nujertuvat uskomaan itsekin, että heissä on jotakin vikaa. Eikö silloin uhri saata tuntea helpotusta kuullessaan ja ymmärtäessään, mikä kiusaajan päässä on ollut väärin kytkettyä tai suorastaan rikki? Minun ymmärtääkseni Gellinin menetelmä pyrkii tähän. Ja kun kiusaaja pakotetaan tai houkutellaan kohtaamaan uhrinsa niin, että molemmat kertovat, miltä oikein tuntuu, silloin toinen ihminen on ikään kuin tullut todeksi ja eläväksi: kiusaajaa ei kiusaaminen enää samalla tavoin houkuta – luultavasti muidenkaan suuntaan – eikä kiusattu enää koe olevansa niin huono ja avuton.

On helppo sanoa, että tämä on lepertelyä. Minulla kuitenkin on erittäin perusteellinen kokemus monenlaisista psykoterapioista, ja uskallan väittää painokkaasti, että tuo on mahdollista. Käsittääkseni myös Gellinin tulokset ovat vakuuttavia.

(Jatkan jälleen jos toimitus sallii.)


Ville Komsi

10.2. 17:30

Kiusaamisen aihe voi olla mikä tahansa. Aihe ei ole samaa kuin syyllisyys. On kuitenkin täysin ymmärrettävää ja järkevää, ettei Gellin uppoudu kuuntelemaan kenenkään loputtomia selityksiä. Tärkeämpää tulevaisuuden kannalta on se, mitä kukin juuri nyt tuntee ja ajattelee. Tietysti ihmiset voivat teeskennellä, mutta harjaantunut terapeutti – tai muukin herkkävaistoinen ja paljon ihmisten kanssa tekemisissä ollut ihminen – oppii melko hyvin näkemään teeskentelyn läpi. Kysymys ei ole vain ihmisestä vaan myös olosuhteista. Tarvitaan enemmän aikaa kuin pikavilkaisu.

Uhria ei suinkaan ole tarkoitus syyllistetä. Mutta olisiko vahinko, jos uhrikin tulisi tuollaisen keskustelun myötä ajatelleeksi omia tunteitaan, asenteitaan ja reaktioitaan? Olisiko vahinko jos kuka tahansa meistä tulisi? Kun ymmärtää itseään paremmin, selviytyy elämässä paremmin.

Eikä kukaan meistä ole yksinomaan hyvä, viisas ja virheetön tai pahis, jonka oikea paikka ehdottomasti olisi vankilassa tai mullan alla.


Vaihdettu

10.2. 17:33

Olisihan se erikoinen yhtälö, jos eriarvoistuvassa ja eriarvoistavassa yhteisössä kiusaaminen vähenisi.


mnä

10.2. 17:58

Miksi Suomessa psyykkinen väkivalta lasta kohtaan on sallittavaa, kun siitä laissa aikuisia kotaan rangaistaan? Kumpi on tärkeämpää?

Voiko vastuun väkivallan lopettamisesta ulkoistaa lähinnä itseoppineelle, hyvän bisneksen hoksanneelle kouluttajalle ja konsultille?

Onko millään enää mitään väliä?


mnä

10.2. 19:09

Onko väliä sillä, miltä kiusatusta tuntuu yhden vertaissovittelun jälkeen myöntyä soviuttelun käsitteen luomasta painostuksesta antamaan anteeksi ja unohtamaan niin olennaisesti hänen itsetuntoonsa, elämänuskoonsa ja ylipäätään elämänkulkuunsa vaikuttava koulukiusaaminen?

Tulee lähinnä mieleen nämä uskonnollisten yhteisöjen syntien sovittamiset seksuaalisen hyväksikäytön yhteydessä. Miksi pitäisi antaa anteeksi, unohtaa ja sitä kautta hyväksyä ja mitätöidä? Kiusaajalle on kyseessä pikku juttu, kiusatulle mahdollissti elinikäinen psyykkinen vamma.

Onko näin keveillä perusteilla konsultikssi ja asiantuntijaksi pyrkivällä todellakan resursseja käsitellä asiaa sen vaatimalla tavalla ja asiantuntemuksella?


mnä

10.2. 20:21

Ihan sama kuin julistaisi, ettei pedofiliaa voida koskjaan poistaa vatikaanista. Pitäisikö tämä hyväksyä vai kenties tehdä jotain?


Erysimum

10.2. 20:30

Riidoissa ja erimielisyyksissä ehkä toimiva metodi, mutta en oikein usko, että Verso ratkaisee kiusaamistapauksia; siis tilannetta jossa yksi tai useampi ihminen rääkkää mitä innokkaimmin jotakuta, yleensä mielivaltaisesti silmätikuksi valittua henkilöä. Ongelman vakavuutta vähättelevän "koulukiusaamisen" sijaan tulisi puhua kouluväkivallasta, oli se sitten fyysistä tai henkistä kaltoinkohtelua.


mnä

10.2. 20:49

Hienoa, että ihminen voi kouluttautua ja uudelleenkouluttautua. Ei kuitenkaan ole kiusattujen ja kiusaajienkaan etujen mukaista, että heidän ongelmiaan ja niiden hoitoa vähätellään ja mitätöidään puutteellisen ammattitaidon takia ja pelkän bisnesajattelun siivittämänä konsulttitoimintana,


mnä

10.2. 21:10

Fyysistä tai payykkistä väkivaltaa ei pitäisi mitätöidä ja hyväksyä vertaissovittelun avulla.


scoreggia

10.2. 21:44

Ville Komsi
Pari kysymystä vastustajille.
Jos M. Gellin saa jonkun kiusaajan ymmärtämään paremmin omia... näytä lisää

Tuon jutun perusteella ei kyllä saa menetelmästä oikein kuvaamaasi käsitystä, että menetelmä pyrkisi siihen, että kiusaaja ymmärtää omat riivaajansa ja oppii toimimaan oman tunnemaailmansa kanssa rakentavammin. Teksti puhuu koko ajan ihmisten välisten konfliktien ratkaisemisesta, riitojen ratkaisemisesta, sovittelusta konfliktin osapuolten välillä.

En vaan ymmärrä, mikä on se ratkaistava konflikti, jos jotain lasta nimitellään jatkuvasti kaikesta hänen ulkonäössään, pukeutumisessaan, puheäänessään, jopa tavassa yskiä tai juosta, kuten minua lapsena. Konflikti vaatii jonkin molemmin puolin olevan erimielisyyden, mutta ei sellaista missään ollut. Minä olisin halunnut vain olla rauhassa, mutta kiusaajat valitsivat minut uhriksi ja eivät sitä minulle suoneet.

En minäkään usko, että kiusaajille, jotka ovat sentään vain tavallisia ihmislapsia, ei mitään hirviöitä ja demoneja, pitäisi jotenkin kostaa tai saada heidät tuntemaan että he ovat sisäisesti pahoja ihmisiä. En myöskään itse tunne vihaa kiusaajiani kohtaan, koska tosiaan, he olivat viettiensä vietävissä olevia lapsia vain. Ja ihmisten perusvietteihin taitaa kuulua jonkinlainen apinalaumamainen sosiaalisen kiipimisen ja lauman erilaisten hylkimisen vietti. Jos jotain kohtaan tunnen kaunaa niin sitä että aikuiset eivät pystyneet mitenkään puuttumaan kiusaamisen jatkumiseen, vaan yritykset saada aikuisilta apua johtivat aina kiusaamisen pahenemiseen, joten äkkiä sitä oppi että kannattaa pitää turpansa kiinni vaan ja kärsiä kiltisti ja hiljaa, kovettaa itsensä sisäisesti niin kovaksi ettei välitä yhtään mistään.


itsesuojelu

10.2. 23:36

Kokeillaanpa vaihtaa sana "kiusaaminen" johonkin toiseen välivallantekoon, vaikka näin:
"Verso on vertaissovittelua. Se perustuu näkemykseen, jonka mukaan RAISKAUKSISSA on pohjimmiltaan kyse vuorovaikutuksen puutteesta. Kun RAISKAAJA ja RAISKATTU saavat siinä apua, he pystyvät itse ratkaisemaan kinansa. Sovittelija johdattelee osapuolet sopua kohti, mutta ei ratkaise ongelmaa heidän puolestaan."


Ville Komsi

10.2. 23:45

scoreggia
Tuon jutun perusteella ei kyllä saa menetelmästä oikein kuvaamaasi käsitystä, että menetelmä pyrkisi... näytä lisää

"" Tuon jutun perusteella ei kyllä saa menetelmästä oikein kuvaamaasi käsitystä, että menetelmä pyrkisi siihen, että kiusaaja ymmärtää omat riivaajansa ja oppii toimimaan oman tunnemaailmansa kanssa rakentavammin. Teksti puhuu koko ajan ihmisten välisten konfliktien ratkaisemisesta, riitojen ratkaisemisesta, sovittelusta konfliktin osapuolten välillä. ""

Ymmärrän tunteesi, ja toki voin erehtyä, mutta minä kuitenkin sain sen käsityksen joka sinä et.

Luulen muuten , että haastateltu henkilö -- josta en tiedä ennestään yhtään mitään -- ei välttämättä olisi kirjoittanut juttua juuri siten kuin toimittaja. Ehkä olisi, ehkä ei, mutta pirunkaan ei kannata kovasti uppoutua epätarkkaan raamatunkäännökseen.
Ymmärsin asian siten, että kun sekä kiusaajaa että kiusattua rohkaistaan kertomaan, miltä heistä tuntuu, kiusaaja saattaa tajuta, miten typerää ja kohtuutonta hänen käyttäytymisensä on ollut, ja kiusattu taas saattaa päästä irti peloistaan ja huonommuudentunteistaan. Niin tapahtuu, kun hän näkee mistä tuo kiusaaminen on lähtenyt – näkee että syy todellakaan ei ole hänessä vaan kiusaajassa. Kumpikin ehkä oppii ymmärtämään paremmin itseään ja toisia. Tämä vahvistaa myös kiusatun tervettä itsetuntoa.

Mutta olen vilpittömästi samaa mieltä kuin tuo Gellin siinä, että ratkaisu, johon sekä kiusaaja että kiusattu jollakin tavoin osallistuvat, on paljon kestävämpi kuin mikään, mihin pelkällä piiskalla tai surkuttelulla voidaan päästä. Eihän kiusatulle ole hyväksi tuntea olevansa vain avuton uhri. Enkä usko, että kiusaaja voidaan houkutella itsetutkiskeluun, jos kättelyssä sanotaan vain: olet paha, muista se.

"Ongelman osapuolista" puhuminen lienee lähtökohtaisesti välttämätöntä, jos halutaan että ongelma poistuu. Luulen että jokainen rauhanvälittäjä voi vahvistaa tämän. Anteeksiantoa ei käsittääkseni vaadita; sille vain annetaan mahdollisuus.

Tämän kaiken saa uskoa tai olla uskomatta.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Mikä ihmeen Nyt riittää! -kampanja ?


Niin. Mikä ihmeen Nyt riittää! -kampanja ? Kampanjasta löytyy kovin niukasti tietoa: muutama juttu netissä ja lehdissä, sisäministeri Päivi Räsäsen puhe ja yksi YouTube-video.

Ministeri Räsäsen puhe sisältää ihan kelvollista asiaa:

Kiusatuksi tuleminen ei kasvata ketään. Sen sijaan se lisää epäoikeudenmukaisuuden, ulkopuolisuuden ja arvottomuuden tunnetta. Luottamus ympäristöön ja muihin ihmisiin vähenee, ja turvattomuuden tunne lisääntyy. Kiusaaminen voi olla henkistä tai fyysistä tai näitä kumpaakin yhtä aikaa. Kiusaaminen on aina nöyryyttämistä ja sen keskeinen viesti on, että kiusatulla ei ole mitään arvoa.

Turun Sanomissa ja Aamulehdessä oli isompaa juttua kampanjasta.

Miten tämän sanoisi nätisti... Kampanja kuuluu sarjaan ”hyväntahtoista hölmöilyä.” Uutta on vain kritiikki aikuisnäkökulmaa kohtaan. Muuten kampanjassa toistuvat samat vanhat kliseet, joita olen kuunnellut viimeiset kolme vuosikymmentä. Näkemys puuttuu mutta annettakoon se anteeksi. Kampanjan tekijät ovat vielä niin nuoria ja kokemattomia.

Muutama (asiayhteydestään irrotettu) kohta Aamulehden jutusta:

– Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Koulukiusaaminen on kuin raiskaajan kyrpä pikkutytön pillussa. Raiskaaja nauttii ja tyttöön sattuu ihan helvetisti. Mutta kuule pikkutyttö, älä välitä siitä. Anna kyrvän mennä sisään ja ulos.

Väkivallan hyväksyminen osaksi elämää on pahimpia virheitä mitä voi elämässään tehdä. Vaikka kuinka uskottelee itselleen ettei haukku haavaa tee, tekee haukku haavan kuitenkin. Mielenterveys pettää ennemmin tai myöhemmin jos päästää väkivaltaa toisesta korvasta sisään. Toisesta korvasta ulos valuva myrkky ehtii tehdä pysyvää vahinkoa matkallaan korvien välissä. Sitäpaitsi, kumpi on kampanjan nimi, ”Nyt riittää!” vai ”Älä välitä!” ?

Nousiaisen ja Hotin mielestä on tärkeää saada kiusaajat ymmärtämään tekojensa seuraukset.

Mikäli käsitin oikein, tässä toivotaan, että väkivallan tekijät ymmärtävät kuinka pahasti uhri vahingoittuu väkivallan seurauksena, ja sitä kautta tajuavat lopettaa. Ainoa seuraus, minkä väkivaltarikollinen ymmärtää, on häntä itseään odottava rangaistus. Mikäli joku ei tätä tosiasiaa tajua, kehottaisin käymään Norjassa. Siellä istuu vankilassa väärinymmärretty kiusaajaressukka Anders Behring Breivik. Koetappa jos hän ymmärtäisi kuinka ihanaa islam on. Voit lempeällä puheellasi saada hänet ymmärtämään kuinka uhreihin sattui ja saada hänet katumaan tekojaan. Älä pety, kun saat vastaukseksi niin paljon äärioikeistolaista propagandaa kuin jaksat nöyrästi kuunnella.

Kampanjan ehdottamat toimenpiteet eivät toimi, ensimmäistä lukuunottamatta:

– Moni kiusaamisen vastainen kampanja on ollut liian aikuisvetoinen. Nuorten näkökulman pitää päästä paremmin esiin.

Tästä olen samaa mieltä. Aikuiset eivät yksinkertaisesti tajua mitään nuorten maailmasta. Valitettavasti myös nuorilta useimmiten puuttuu kokonaisvaltainen näkemys, miten väkivaltaa vastaan pitäisi taistella. Valitettava tosiasia on, ettei nuorilla useimmiten ole itsenäisesti muodostettuja mielipiteitä, vaan mielipiteet on omaksuttu aikuisilta ja mielipidejohtajilta.

– Nuorille pitää antaa tietoa eri kulttuureista, jotta ennakkoluulot vähenevät.

Miten multikulti tähän aiheeseen liittyy ?

– Jälki-istunnon antaminen ei poista kiusaamisongelmaa, jos kiusattu ja kiusaaja eivät kohtaa samassa pöydässä.

Koulun antamat rangaistukset eivät tehoa. Väkivaltarikollisten rankaisemiseen tarvitaan kovemmat otteet. Mutta miksi rikoksen tekijä ja rikoksen uhri pitää istuttaa saman pöydän ääreen ? Tekemään sovinto ? Miksei samantien lopeteta raiskausten poliisitutkintaa ja oikeuskäsittelyä, ja laiteta raiskaajia ja raiskattuja saman pöydän ääreen sopimaan riitansa ?

– Kuraattoripalveluiden laatu pitää taata. Tilanne ei ehkä ratkea ilman ulkopuolista auttajaa.

Tilanne ei todellakaan ratkea ilman ulkopuolista väliintuloa. Mutta mitä joku psykopälpättävä kuraattori asialle voi ?

– Opettajat voisivat keskustella keskenään, mitä kiusaaminen on ja miten siihen pitää puuttua.

Mistä opettajat keskustelisivat keskenään ? Jauhaisivat samoja kolmen vuosikymmenen hölmöyksiä ? Tulisivatko opettajat yhtään viisaammiksi keskustelujen ansiosta ?

– Koulussa voisi olla yksi oppitunti viikossa, jossa käsitellään kiusaamista ja ihmisten kokemuksia.

Lähes kaikissa peruskouluissa on KiVa Koulun oppitunteja, joissa kyseisiä asioita jo käsitellään. KiVa Koulu on Turun yliopistossa kehitetty toimenpideohjelma, joka osoittautui lähes täydelliseksi flopiksi.

Ei hemmetti, tulipa taas tyly kirjoitus.

Minua harmittaa kampanjaan osallistuneiden nuorten puolesta. Julkisuuteen astuminen ja rankoista kokemuksista kertominen omalla nimellä ja omalla naamalla osoittaa poikkeuksellista rohkeutta. Ja sitten kovan työn tuloksena on vain puolivillaista hölmöilyä. Tilanne ei ole silti menetetty. Koossa on hyvä porukka, yhteydet mediaan ja päättäjiin on avattu, eikä rohkeutta puutu. Olisi sääli heittää niitä hukkaan.

Kampanjan saisi toimimaan sisältöä viilaamalla.