Kouluväkivallassa on kyse puolustuskyvyttömään uhriin kohdistuvasta väkivaltaisesta hyökkäyksestä.
En viitsi entisenä sovittelujen uhrina kommentoida moista typeryyden huipentumaa. Kyllä te tiedätte mitä ajattelen. Lukekaa Hesarin juttuun tulleet kommentit. Kommentoijat tyrmäävät vertaissovittelun lähes yksimielisesti.
Harva kommentoija esittää sovittelua puoltavia näkemyksiä. Yksi puoltajista on nimimerkki Ville Komsi. Vihreillä on joskus ollut senniminen kansanedustaja. Tuskin kommentoija on sama henkilö, tai sitten on. Joka tapauksessa kommentoija vaikuttaa hyvin älykkäältä henkilöltä ja hänen kommentit ovat monesta näkökulmasta pitkälle mietittyjä ja hyvin perusteltuja, mutta...
...näitä samoja ajatusrakennelmia on rakenneltu viimeiset kolme vuosikymmentä. Kouluväkivallan vastaisten toimenpiteiden ongelmana ovat liian monimutkaiset ja inhottavasta arkitodellisuudesta vieraantuneet teoriat. Tuhannet korkeasti koulutetut asiantuntijat ovat miettineet näitä asioita. Tietojensa pohjalta he rakentavat hienoja korkealentoisia teorioita. Kyllä he suuressa kirjaviisaudessaan tietävät miten ihmiset käyttäytyvät.
Heillä on kyky puhua tavalliset ihmiset pyörryksiin, saada ihmiset uskomaan, että heillä on ratkaisu kaikkeen. Tämän harhaanjohtamisen seuraukset käyvät hyvin ilmi nimimerkki Nurnbergin kommentista: ”Luulin että Christina Salmivallin KiVa-koulu systeemillä oli jo saatu kiusaaminen loppumaan Suomen kouluista. Taisin olla väärässä.”
Kun tulee aika antaa teoria tavallisten ihmisten sovellettavaksi, mikään ei toimi niinkuin ajatustyön perusteella piti toimia.
Tämä on juuri sitä kuuskytlukulaisilta periytyvää vihervasemmistolaista humanismia, joka on ajanut yhteiskunnan ja varsinkin miehisyyden kriisiin. Tälle humanistiporukalle tuntuu olevan täysi mahdottomuus tajuta todellisuutta.
Ymmärretään, ymmärretään ja vielä kerran ymmärretään. Ymmärretään niin että väkivallan uhri tukehtuu ymmärtämiseen. Sitten joku herkkävaistoinen terapeutti ymmärtää ja sinäkin ymmärrät. Ja näytät tunteesi. Ja itket.
erc
9.2.
20:37
Kiusaaminen
ei varmasti poistu, eikä edes vähene, jos sitä pidetään
riitelynä ja sovittelua pidetään ratkaisuna.
a1234
9.2.
21:09
Kiusaaminen
ei kerta kaikkiaan kuulu kouluun. Se on kitkettävä pois. Koulussa
ollaan oppimassa ja jos se ei oppilaalle sovi, niin pihalle vain tai
katsomaan videoita siitä miten samanikäiset raatavat Kiinan
hiilikaivoksissa!
Mustasavu
9.2.
21:13
Vertaissovittelu
vaikuttaa toimivalta konseptilta. Nuorten hölmöily ja huono käytös
ei pääse kroonistumaan kiusaamiseksi asti, jos sovittelutyökalu
otetaan esiin ajoissa.
Stadilainen
II
9.2.
21:19
Kiusaajan
päänsilittelyllä hommaa ei saada loppumaan, mutta valitettavasti
kiusaajalla näyttää olevan parempi suoja, kuin kiusatulla. Ei näet
saa tulla paha mieli. Ilman konkreettista rangaistusta kiusaajat vain
nauravat partaansa ja jatkavat samaan malliin.
Ressi
9.2.
22:11
Kuinka
voi kuvitella, että hänen jota kiusataan pitää jotain sovitella?
Oikeuskäytännössäkin pitäisi asettua uhrin asemaan, eikä
etsimään lieventäviä seikkoja. Rangaistus ei välttämättä
muuta pahantekijän käytöstä, mutta myös uhria ei saa unohtaa.
Nurnberg
9.2.
22:48
Luulin
että Christina Salmivallin KiVa-koulu systeemillä oli jo saatu
kiusaaminen loppumaan Suomen kouluista. Taisin olla väärässä.
Veikko
Päiviö
9.2.
23:30
Kiusaaminen
alkaa jo Päiväkodeissa ja myös kotona, jos vanhemmat ei älyä
tarkkailla jälkikasvuaan.
1Suomalainen
9.2.
23:37
Ei
poistu, mutta riittävän kovalla kurilla se kyllä voidaan
minimoida!
Nimettömänä
paras
10.2.
0:08
Kuten
aiemmin jo todettiin, tämänkaltaiset systeemit eivät toimi
kiusaamiseen, ainoastaan konflikteihin joissa riitapukareilla on
samankaltainen sosiaalinen status.
Kiusaamistilanteissa
kiusatulla ei ole mitään soviteltavaa, ja kiusaaja voi pyytää
anteeksi, tai olla pyytämättä, ja homma jatkuu seuraavana päivänä.
Jos se jatkuu, ovat jäljellä olevat keinot lisää samaa tai sitten
ei mitään. Oikeissa kiusaamistilanteissa kun ei ole kyse
erimielisyyksistä tai syistä jotka johtuisivat jostain mille
kiusattu voisi tehdä mitään.
Tämä
on tyypillistä "no ainakin me yritettiin"-jargonia jota
näkee kun koululta ja opettajilta on otettu pois kaikki kovat tavat
puuttua tilanteeseen. Tällä sitten suojaudutaan kun tapahtuu jotain
ikävää.
Esimerkiksi,
jos minä kiusaisin jotain oppilasta mutta välttäisin väkivaltaa
voisin jatkaa kuinka kauan tahansa ilman että kukaan voisi tehdä
yhtään mitään. Todennäköisesti ainoa ratkaisi kiusatulle on
vaihtaa koulua. Lain mukaan ei voi tehdä mitään kiusaajalle, ja
uhri saa kärsiä.
mnä
10.2.
0:18
Rankkaas
ongelman vähättelyä kutsua sitä oppilaiden välisiksi
kahnauksiksi. Ahteen tapauksessa tuli tuomio psyykkisen vamman
aiheuttamisesta, vaikka oli kyse aikuisista ihmisistä, joiden ei
ollut pakko pysyä samassa työpaikassa. Kuinka paljon tuhoisammin
lapseen ja nuoreen, hänen itsetuntoonsa, luottamukseensa ja
elämänhaluunsa kenties vuosia jatkuva, piiloon jäävä psyykkinen
väkivalta, ulkopuolelle jättäminen, mitätöinti, pilkka jne.
vaikuttavatkaan. Moni käy koulukiusaamisen takia vuosia
psykoterapiassa.
Ei
tunnu oikealta eikä toivoa antavalta viestiltä kiusatulle lapselle
ja hänen perheelleen, että koulukiusaamista ei saada koskaan
loppumaan. Ei varmaan, jos aikuisten asenne on jo lähtökohtaisesti
tuommoinen. Eikä varmasti herätä luottamusta oikeudenmukaiseen
yhteiskuntaan, jos aikuinen sanoo kiusatulle, etteivät häntä
kiinnosta syyt eikä oikeastaan muukaan. Lapset saavat keskenään
ratkaista ongelmansa. Pannaan muutaman tunnin tai pikakoulutuspäivän
jälkeen pari murrosikäistä selvittelemään näin vakavaa asiaa.
Nähdään, että ongelma on vuorovaikutuksen puutteessa ja lyhkäisen
selvittelytuokion avulla osapuolet
oppivat
empatiakykyä ja ymmärtävät toisiaan.
Salmivallin
ja esim. lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan kiusaaja on
sosiaalisen vallan tavoittelija, joka nauttii kiusaamisesta. Myös
muut kuin kiusaaja ja kiusatuksi tullut osallistuvat tilanteeseen
erilaisissa rooleissa, hännystelijöinä, sivusta seuraajina,
puolustajina jne.
Jotenkin
tuntuu, että sovittelu ehkä toimii tilanteessa, jossa on kyseessä
kaksi yhtä vahvaa osapuolta, naapurit, eronneet puolisot,
omaisuusvahingon tehnyt nuori ja vahinkoa kärsinyt osapuoli, mutta
tässä tuntuu samalta kuin raiskaaja ja raiskattu pantaisiin parin
ohikulkijan avulla "sopimaan" juttu keskenään.
Henkilöllä
voi olla viisi tutkintoa, mutta ei kyllä niiden perusteella kovin
paljon empatiakykyä eikä käsitystä psyykkisen väkivallan
vaikutuksista herkimmässä vaiheessa olevaan nuoreen tai lapseen ja
tämän psyykeen.
mnä
10.2.
0:29
Vielä:
Toivottavasti ei kenenkään psyykkistä ja fyysistä
koskemattomuutta ja oikeutta turvalliseen kouluympäristöön
ulkoisteta tämmöisten viiden tutkinnon konsulttien käsiin ja
hoidettavaksi.
seikkailija
10.2.
0:56
"En
edes kuvittele, että kiusaaminen poistuu kouluista kokonaan. Sen
sijaan näen, että konflikteissa on mahdollisuus oppia
vuorovaikutusta ja riitojen sopimista. Ne ovat arvokkaita kokemuksia
nuorille."
Pitää
varmaan paikkaansa, molempien pitää sietää toisiaan, kiusaajien
ja kiusattujen, siihen tarvitaan keskustelua ja sopimista.
Gellin
tapaus osoittaa kuinka tärkeää on säilyttää ihmisellä oikeus
jatkaa opintoja ja suorittaa useampia tutkintoja. Lopulta saattaa
syntyä näinkin hieno tulos.
Varsinainen
Chinaski
10.2.
8:44
Ihmettelin
samaa, ja olen ihmetellyt monesti ennenkin. Kiusaamisella ei ole
mitään tekemistä erimielisyyksien tai riitojen kanssa.
Kiusaamisessa on kyse sadistisesta vallankäytöstä.
Varsinainen
Chinaski
10.2.
8:50
seikkailija
"En
edes kuvittele, että kiusaaminen poistuu kouluista kokonaan. Sen
sijaan näen, että konflikteissa on mahdollisuus oppia
vuorovaikutusta ja riitojen sopimista. näytä lisää
Kiusaaminen
ei varmasti tosiaan poistu kouluista, jos edes näillä
"asiantuntijoilla" ei ole mitään käsitystä siitä mistä
on kysymys, "Konflikti", voi Jessus. Voisivat kysyä vaikka
koulukiusatuilta mitä kiusaaminen oikeasti on.
Monesti
nimenomaan entiset koulukiusaajat näkevät mielellään kiusaamisen
"poikien normaalina nahisteluna jne" syyllisyydentunteita
välttääkseen, mutta toivon että tässä ei ole siitä kysymys.
scoreggia
10.2.
9:51
Entisenä
koulukiusattuna en oikein jaksa uskoa tähän sovittelujuttuun
varsinaisissa kiusaamistapauksissa, jotka mielestäni ovat sellaisia
ettei mitään riitoja ole, vaan jotain lasta tai joitain lapsia vaan
ilman mitään erityistä syytä "nokitaan" jatkuvasti
muiden taholta. Syy voi olla ulkonäkö, erilainen etninen tai
sosiaalinen tausta, ujous tai mikä tahansa luokan valtahahmojen
normista pokkeaminen - tai usein näiden yhdistelmä.
Meilläkin
oli muuten jo aikoinaan koulussa jonkinlainen tukioppilasjärjestelmä,
jonka tarkoitus oli että kiusatut voivat saada vertaistukea näiltä
oppilailta. Harmi vaan, että luokallamme nämä tukioppilaat olivat
luokan pahimmat kiusaajat. Opettajien suuntaan olivat mielinkielin ja
keräsivät hymypatsaita ja luottamustehtäviä kuten
tukioppilastyöt, eikä kukaan olisi niistä pienistä herran
enkeleistä uskonut mitä julmaa kiusaamista harrastavat kun aikuisia
ei ole katsomassa...
katja
bloigu
10.2.
11:02
Olen
ihmetellyt monta vuotta sitä että Verso on ollut hiljaa
osaamisestaan kun koulujen ongelmat on jatkuvasti esillä. Tämä
malli pitäisi olla kaikissa kouluissa, myös ammattioppilaitoksissa.
Tämä malli jopa yhteisöllisesti kasvattaa erilaisuuden
hyväksymiseen. Jos Alppilassa olis ollu Verso käytössä, niin
siitä pipojupakasta ei olis tullu elämää suurempi show.
Lisäksi,
kaikille opettajille pitäisi opettaa ratkaisukeskeistä
neuvottelutapaa.
Sarasvuo
oli muuten ihan mahtava kun otti oman verson käyttöön Kauniaisten
öykkäreiden kanssa.
katja
bloigu
10.2.
11:13
mnä
Rankkaas
ongelman vähättelyä kutsua sitä oppilaiden välisiksi
kahnauksiksi. Ahteen tapauksessa tuli tuomio... näytä lisää
Kollektiivinen
irtisanoutuminen kiusaajan käytöksestä jättää kiusajaan yksin
koska hän ei saavuta sosiaalista valtaa. Versossa on neuvottelumalli
ja seuranta. Ei se ole sattumanvarainen systeemi, vaan siinä on
selvä toimintajärjestys ja organisaatio. Ja koko koulu on
koulutettu systeemiin.
Ville
Komsi
10.2.
11:42
Siitä,
jota on kiusattu tai joka voimakkaasti samastuu kiusattuihin, voi
tuntua sietämättömältä kuulla sanottavan, että moni kiusaajakin
voi olla eksyksissä itsensä kanssa – ja mahdollisesti takaisin
haettavissa. Ehdoton rangaistus, lain koura ja tuomion kirves
tuntuisivat hyvittävän väärät teot”oikein”, vaikka ne eivät
parantaisi kiusaajaa mitenkään.
Rankaiseminen
voi olla kivaa, vaikka mitään muuta ei kokeiltaisi. Se on niin
suoraviivaista: pois koulusta .. kadulle .. vankilaan .. tai jonnekin
muualle kiusaamaan muita.
Monesti
ilkimykset ja kiusaajatkin onnistuvat ajattelemaan noita samoja
latuja pitkin: keksivät jonkin syyn miksi jollekulle pitäisi
"kostaa" tai antaa "opetus". On ällistyttävän
helppoa alkaa itsekin pitää keksittyä selitystä totena tai huonoa
selitystä hyvänä. Sillä tavoin ajattelevat lukemattomien
kahnausten osapuolet pikkupojista kansoihin ja valtakuntiin asti:
vika ei ole minussa. Riitelevistä pariskunnista puhumattakaan. Eikö
muka koskaan pitäisi sovitella?
Ymmärrän,
miksi Gellin ei uppoudu kuuntelemaan selityksiä – kun se sitä ja
kun se tätä. Siihen ei aika koskaan riittäisi, eikä sille tulisi
loppua ikinä. On parempi tarttua tähän hetkeen ja kysyä itse
kultakin miltä juuri nyt tuntuu ja miksi. On parempi sanoa, että
väärin tehty on väärin tehty tässä ja nyt.
On
mahdollista että kiusaaja ”kostaa” ihan väärille ihmisille
jotakin mistä ei osaa puhua ja mitä ei osaa käsitellä. Ennen kuin
heitellään kiviä, kannattaisi hetki miettiä, eikö tuollaista
tapahdu yhdelle ja toisellekin joskus.
Ville
Komsi
10.2.
11:43
On
erittäin hyvä asia, jos typeryyttään kiusaajiksi ajautuneet ja
heidän uhrinsa kummatkin oppivat ilmaisemaan paremmin, miltä juuri
nyt tuntuu. Siitä on hyötyä loppuiäksi. Olen elänyt melko kauan
ja nähnyt, että yllättäviä asioita tapahtuu. Sellaistakin että
joku pyytää anteeksi tosissaan.
Kannattaa
varoa joutumasta siihen loukkuun, että puhutaan ihan eri asioista
samalla nimellä. Kiusaus voi olla syvällä luonteessa istuvaa
tahallista ilkeyttä, mutta se voi olla myös ajattelematonta
"huvittelua" – tai oman avuttomuuden ja rikkinäisyyden
heittämistä toisten päälle, kun ei muuta osata. Ainakin kolme
erilaista tapausta. Kai ainakin aluksi on hyvä saada ihminen
miettimään omaa käytöstään ja sen syitä.
Gellin
ei varmaankaan tarkoita, että paatunutta pahista pitäisi
loputtomiin sietää yhteisössä. Se vaan onkin toinen kysymys, mitä
tehdään kun ei siedetä, ja mitä silloin loppujen lopuksi tapahtuu
kiusaajalle -- ja seuraaville uhreille. Se ei ole helppo kysymys.
jannemikael
10.2.
13:48
"Kukaan
ei Versossa saa pahiksen tai uhrin roolia"
Tuntuu
niin nykyaikaiselta. Oikeudessakin tekijä on niin yhteiskunnan ja
kurjan nuoruutensa leimaama. Voi sääli. Hyvä, ettei uhria tuomita.
Kiusaajat
on kiusaajia, varkaat on varkaita, raiskaajat raiskaajia ja murhaajat
murhaajia. Puhutaan asioista oikeilla nimillä. Minun kiusaajani on
kiusaaja, se että minä pidän vihreää pipoa ei tee minusta
syyllistä kiusaamiseeni.
mnä
10.2.
14:08
Ei
tarvitse mennä toiseen äärimmäisyyteen, demonisoida kiusaajaa,
nähdä hänet jonain rikollisen alkuna tms ja vaatia ankaria
rangaistuksia , vaikka ei tähän versokonsulttiin hurahdakaan. Ei
sosiaalisesti lahjakas, usein nk. hyvästä perheestä tuleva
kiusaaja varmaankaan kovin usein päädy varsinaisen rikollisen
uralle myöhemmin elämässään. Päin vastoin, tuntuu, että
empatiakyvyttömyydelle alkaa olla jo yhteiskunnallinen tilaus lähes
alalla kuin alalla. Silti se on merkki lapsen varhaisen kehityksen
häiriintymisestä ja pysähtymisestä. Nuorilla kehityksen
käynnistäminen uudelleen on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin
aikuisella.
Sosiaalisesti
taitava ja vaikutusvaltaa hakeva kiusaaja on tietysti myös vasta
kehittymässä oleva nuori, ja uskon todellakin, että hän voisi
hyötyä psykoterapiasta, jossa voitaisiin käsitellä niitä oman
pahan olon aiheuttaneita asioita . Mutta tarvitseeko kiusatun toimia
tässä kiusaajan terapeuttina ja nyrkkeilysäkkinä? Onko kiusatusta
lapsesta tähän rooliin ja onko se hänen tehtävänsä?
Tarvittaisiinko siihen konsultinkin viittä hyvin eri aloilta olevaa
ammatillista tutkintoa vaativampi, lasten tai nuorten psyykkisiin
ongelmiin ja niiden hoitoon erikoistuneen yksilö- tai
perheterapeutin koulutusta, kokemusta ja soveltuvuutta?
En
jaksa uskoa, että varsinkaan pitkään jatkuneen ja huomaamatta
jääneen psyykkisen väkivallan seuraukset olisivat noin vain
anteeksi pyytämällä ja anteeksi antamalla (onko edes oikein vaatia
kiusattua heti antamaan anteeksi ja sopimaan?) pois pyyhittyjä,
samoin kuin en usko, että oma pohjimmiltaan vajavainen itsetunto ja
empatiakyvyn puute kiusaajalla korjaantuu yden vertaissovittelun
avulla. Syyt ja seuraukset yltävät syvemmälle enkä ihmettele,
että konsultti ilmoittaakin heti kättelyssä, ettei ole niistä
kiinnostunut. Hänen tutkinnoistaan vain kasvatustieteen maisterin
tutkinto taitaa jollain tavoin hiukan sivuta ko. aihetta(kin), mutta
sama tutkinto on jo jokaisella luokanopettajallakin.
Kevätkuu
10.2.
17:03
Kiusaaminen
alkaa päiväkodissa, jatkuu koulussa ja aikuisena työpaikalla.
Kiusaaja löytää aina uhrinsa. Siihen ei sovittelu riitä.
Sovittelussa yhdistetään uhrin ominaisuudet kiusaajansa käytökseen.
Uhri joutuu miettimään, mitä on tehnyt väärin tai mikä hänessä
ärsyttää, että on joutunut kiusatuksi. Roolit vaihtuvat ja vielä
pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi kiusaajalleen.
Ville
Komsi
10.2.
17:29
Pari
kysymystä vastustajille.
Jos
M. Gellin saa jonkun kiusaajan ymmärtämään paremmin omia
riivaajiaan ja ajattelemaan uudestaan – niin että muutos on pysyvä
– onko sa väärin sammutettu?
Jos
on, senkö takia, että ette usko näin voivan käydä, vai siksi
että oma kostonhalunne joitakuita muita – samanlaisia tai pahempia
– tapauksia ei silloin saa tyydytystä?
Uskotteko
M. Gellinin tarkoittavan, että uhri on puoliksi syyllinen? Minä en.
Monet
kiusaamisen uhrit kuitenkin vähitellen nujertuvat uskomaan itsekin,
että heissä on jotakin vikaa. Eikö silloin uhri saata tuntea
helpotusta kuullessaan ja ymmärtäessään, mikä kiusaajan päässä
on ollut väärin kytkettyä tai suorastaan rikki? Minun
ymmärtääkseni Gellinin menetelmä pyrkii tähän. Ja kun kiusaaja
pakotetaan tai houkutellaan kohtaamaan uhrinsa niin, että molemmat
kertovat, miltä oikein tuntuu, silloin toinen ihminen on ikään
kuin tullut todeksi ja eläväksi: kiusaajaa ei kiusaaminen enää
samalla tavoin houkuta – luultavasti muidenkaan suuntaan – eikä
kiusattu enää koe olevansa niin huono ja avuton.
On
helppo sanoa, että tämä on lepertelyä. Minulla kuitenkin on
erittäin perusteellinen kokemus monenlaisista psykoterapioista, ja
uskallan väittää painokkaasti, että tuo on mahdollista.
Käsittääkseni myös Gellinin tulokset ovat vakuuttavia.
(Jatkan
jälleen jos toimitus sallii.)
Ville
Komsi
10.2.
17:30
Kiusaamisen
aihe voi olla mikä tahansa. Aihe ei ole samaa kuin syyllisyys. On
kuitenkin täysin ymmärrettävää ja järkevää, ettei Gellin
uppoudu kuuntelemaan kenenkään loputtomia selityksiä. Tärkeämpää
tulevaisuuden kannalta on se, mitä kukin juuri nyt tuntee ja
ajattelee. Tietysti ihmiset voivat teeskennellä, mutta harjaantunut
terapeutti – tai muukin herkkävaistoinen ja paljon ihmisten kanssa
tekemisissä ollut ihminen – oppii melko hyvin näkemään
teeskentelyn läpi. Kysymys ei ole vain ihmisestä vaan myös
olosuhteista. Tarvitaan enemmän aikaa kuin pikavilkaisu.
Uhria
ei suinkaan ole tarkoitus syyllistetä. Mutta olisiko vahinko, jos
uhrikin tulisi tuollaisen keskustelun myötä ajatelleeksi omia
tunteitaan, asenteitaan ja reaktioitaan? Olisiko vahinko jos kuka
tahansa meistä tulisi? Kun ymmärtää itseään paremmin, selviytyy
elämässä paremmin.
Eikä
kukaan meistä ole yksinomaan hyvä, viisas ja virheetön tai pahis,
jonka oikea paikka ehdottomasti olisi vankilassa tai mullan alla.
Vaihdettu
10.2.
17:33
Olisihan
se erikoinen yhtälö, jos eriarvoistuvassa ja eriarvoistavassa
yhteisössä kiusaaminen vähenisi.
mnä
10.2.
17:58
Miksi
Suomessa psyykkinen väkivalta lasta kohtaan on sallittavaa, kun
siitä laissa aikuisia kotaan rangaistaan? Kumpi on tärkeämpää?
Voiko
vastuun väkivallan lopettamisesta ulkoistaa lähinnä
itseoppineelle, hyvän bisneksen hoksanneelle kouluttajalle ja
konsultille?
Onko
millään enää mitään väliä?
mnä
10.2.
19:09
Onko
väliä sillä, miltä kiusatusta tuntuu yhden vertaissovittelun
jälkeen myöntyä soviuttelun käsitteen luomasta painostuksesta
antamaan anteeksi ja unohtamaan niin olennaisesti hänen
itsetuntoonsa, elämänuskoonsa ja ylipäätään elämänkulkuunsa
vaikuttava koulukiusaaminen?
Tulee
lähinnä mieleen nämä uskonnollisten yhteisöjen syntien
sovittamiset seksuaalisen hyväksikäytön yhteydessä. Miksi pitäisi
antaa anteeksi, unohtaa ja sitä kautta hyväksyä ja mitätöidä?
Kiusaajalle on kyseessä pikku juttu, kiusatulle mahdollissti
elinikäinen psyykkinen vamma.
Onko
näin keveillä perusteilla konsultikssi ja asiantuntijaksi
pyrkivällä todellakan resursseja käsitellä asiaa sen vaatimalla
tavalla ja asiantuntemuksella?
mnä
10.2.
20:21
Ihan
sama kuin julistaisi, ettei pedofiliaa voida koskjaan poistaa
vatikaanista. Pitäisikö tämä hyväksyä vai kenties tehdä
jotain?
Erysimum
10.2.
20:30
Riidoissa
ja erimielisyyksissä ehkä toimiva metodi, mutta en oikein usko,
että Verso ratkaisee kiusaamistapauksia; siis tilannetta jossa yksi
tai useampi ihminen rääkkää mitä innokkaimmin jotakuta, yleensä
mielivaltaisesti silmätikuksi valittua henkilöä. Ongelman
vakavuutta vähättelevän "koulukiusaamisen" sijaan tulisi
puhua kouluväkivallasta, oli se sitten fyysistä tai henkistä
kaltoinkohtelua.
mnä
10.2.
20:49
Hienoa,
että ihminen voi kouluttautua ja uudelleenkouluttautua. Ei
kuitenkaan ole kiusattujen ja kiusaajienkaan etujen mukaista, että
heidän ongelmiaan ja niiden hoitoa vähätellään ja mitätöidään
puutteellisen ammattitaidon takia ja pelkän bisnesajattelun
siivittämänä konsulttitoimintana,
mnä
10.2.
21:10
Fyysistä
tai payykkistä väkivaltaa ei pitäisi mitätöidä ja hyväksyä
vertaissovittelun avulla.
scoreggia
10.2.
21:44
Ville
Komsi
Pari
kysymystä vastustajille.
Jos
M. Gellin saa jonkun kiusaajan ymmärtämään paremmin omia... näytä
lisää
Tuon
jutun perusteella ei kyllä saa menetelmästä oikein kuvaamaasi
käsitystä, että menetelmä pyrkisi siihen, että kiusaaja ymmärtää
omat riivaajansa ja oppii toimimaan oman tunnemaailmansa kanssa
rakentavammin. Teksti puhuu koko ajan ihmisten välisten konfliktien
ratkaisemisesta, riitojen ratkaisemisesta, sovittelusta konfliktin
osapuolten välillä.
En
vaan ymmärrä, mikä on se ratkaistava konflikti, jos jotain lasta
nimitellään jatkuvasti kaikesta hänen ulkonäössään,
pukeutumisessaan, puheäänessään, jopa tavassa yskiä tai juosta,
kuten minua lapsena. Konflikti vaatii jonkin molemmin puolin olevan
erimielisyyden, mutta ei sellaista missään ollut. Minä olisin
halunnut vain olla rauhassa, mutta kiusaajat valitsivat minut uhriksi
ja eivät sitä minulle suoneet.
En
minäkään usko, että kiusaajille, jotka ovat sentään vain
tavallisia ihmislapsia, ei mitään hirviöitä ja demoneja, pitäisi
jotenkin kostaa tai saada heidät tuntemaan että he ovat sisäisesti
pahoja ihmisiä. En myöskään itse tunne vihaa kiusaajiani kohtaan,
koska tosiaan, he olivat viettiensä vietävissä olevia lapsia vain.
Ja ihmisten perusvietteihin taitaa kuulua jonkinlainen
apinalaumamainen sosiaalisen kiipimisen ja lauman erilaisten
hylkimisen vietti. Jos jotain kohtaan tunnen kaunaa niin sitä että
aikuiset eivät pystyneet mitenkään puuttumaan kiusaamisen
jatkumiseen, vaan yritykset saada aikuisilta apua johtivat aina
kiusaamisen pahenemiseen, joten äkkiä sitä oppi että kannattaa
pitää turpansa kiinni vaan ja kärsiä kiltisti ja hiljaa, kovettaa
itsensä sisäisesti niin kovaksi ettei välitä yhtään mistään.
itsesuojelu
10.2.
23:36
Kokeillaanpa
vaihtaa sana "kiusaaminen" johonkin toiseen
välivallantekoon, vaikka näin:
"Verso
on vertaissovittelua. Se perustuu näkemykseen, jonka mukaan
RAISKAUKSISSA on pohjimmiltaan kyse vuorovaikutuksen puutteesta. Kun
RAISKAAJA ja RAISKATTU saavat siinä apua, he pystyvät itse
ratkaisemaan kinansa. Sovittelija johdattelee osapuolet sopua kohti,
mutta ei ratkaise ongelmaa heidän puolestaan."
Ville
Komsi
10.2.
23:45
scoreggia
Tuon
jutun perusteella ei kyllä saa menetelmästä oikein kuvaamaasi
käsitystä, että menetelmä pyrkisi... näytä lisää
""
Tuon jutun perusteella ei kyllä saa menetelmästä oikein kuvaamaasi
käsitystä, että menetelmä pyrkisi siihen, että kiusaaja ymmärtää
omat riivaajansa ja oppii toimimaan oman tunnemaailmansa kanssa
rakentavammin. Teksti puhuu koko ajan ihmisten välisten konfliktien
ratkaisemisesta, riitojen ratkaisemisesta, sovittelusta konfliktin
osapuolten välillä. ""
Ymmärrän
tunteesi, ja toki voin erehtyä, mutta minä kuitenkin sain sen
käsityksen joka sinä et.
Luulen
muuten , että haastateltu henkilö -- josta en tiedä ennestään
yhtään mitään -- ei välttämättä olisi kirjoittanut juttua
juuri siten kuin toimittaja. Ehkä olisi, ehkä ei, mutta pirunkaan
ei kannata kovasti uppoutua epätarkkaan raamatunkäännökseen.
Ymmärsin
asian siten, että kun sekä kiusaajaa että kiusattua rohkaistaan
kertomaan, miltä heistä tuntuu, kiusaaja saattaa tajuta, miten
typerää ja kohtuutonta hänen käyttäytymisensä on ollut, ja
kiusattu taas saattaa päästä irti peloistaan ja
huonommuudentunteistaan. Niin tapahtuu, kun hän näkee mistä tuo
kiusaaminen on lähtenyt – näkee että syy todellakaan ei ole
hänessä vaan kiusaajassa. Kumpikin ehkä oppii ymmärtämään
paremmin itseään ja toisia. Tämä vahvistaa myös kiusatun
tervettä itsetuntoa.
Mutta
olen vilpittömästi samaa mieltä kuin tuo Gellin siinä, että
ratkaisu, johon sekä kiusaaja että kiusattu jollakin tavoin
osallistuvat, on paljon kestävämpi kuin mikään, mihin pelkällä
piiskalla tai surkuttelulla voidaan päästä. Eihän kiusatulle ole
hyväksi tuntea olevansa vain avuton uhri. Enkä usko, että kiusaaja
voidaan houkutella itsetutkiskeluun, jos kättelyssä sanotaan vain:
olet paha, muista se.
"Ongelman
osapuolista" puhuminen lienee lähtökohtaisesti välttämätöntä,
jos halutaan että ongelma poistuu. Luulen että jokainen
rauhanvälittäjä voi vahvistaa tämän. Anteeksiantoa ei
käsittääkseni vaadita; sille vain annetaan mahdollisuus.
Tämän
kaiken saa uskoa tai olla uskomatta.