sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Toisenlainen totuus syrjäytymisestä


Helsingin Diakonissalaitos selvitti 16-29 –vuotiaiden syrjäytyneiden nuorten ajatuksia ja kokemuksia.

Uusi Suomi: Nämä nuoret Suomi kadotti: ”Vähän toisenlainen kokemus peruskoulusta kuin Pisa-tutkimuksissa”

– Tosi moni nuori on kokenut olleensa hyvinkin kiusattu koulussa.

Lähes 40 prosenttia tutkimukseen vastanneista ilmoitti, ettei ole saanut apua joutuessaan koulukiusatuksi. Noin 30 prosenttia oli ”osin sitä mieltä”, ettei ole saanut apua.

– Suuri osa nuoristamme oli sitä mieltä, että kiusaamiseen ja oppimisvaikeuksiin ei ole koulussa saatu apua ainakaan tarvittavassa mittakaavassa, Alanen kertoo.

Alasen mukaan vahva stereotypia, jonka mukaan syrjäytyneet nuoret ovat päihdeongelmaisia, ei pidä paikkansa ”läheskään aina”.

– Meidän palveluiden piirissä on tosi paljon sellaisia nuoria, jotka eivät käytä päihteitä juuri lainkaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö päihteet olisi osa tätä ongelmaa, mutta se stereotypia kannattaa rikkoa, Alanen sanoo.

Tutkimus paljastaa karun todellisuuden. Kouluväkivallan uhrit syrjäytyvät.

– Suurin osa näistä nuorista on käynyt läpi hyvin massiivisen palvelukaaren. Moni on saanut apua 150-200 eri ihmiseltä ilman, että mitään merkittävää muutosta on tapahtunut, Alanen sanoo.

Luvut ammattiauttajien määrästä saattavat aluksi tuntua liioitelluilta. Eivät ne ole. Minun kohdallani luku on mahdollisesti paljon suurempi. ”Saanut apua” on liioittelua. Pitäisi sanoa, että moni on ollut tekemisissä 150-200 eri ihmisen kanssa. Tai on pompoteltu 150-200 eri ihmiselle. Tai on joutunut 150-200 eri ihmisen kyykyttämäksi. Oikeasti hyödyllistä apua en saanut kuin muutamalta ammattiauttajalta, eikä sekään tuonut merkittävää muutosta elämääni. Kalliit tukitoimet eivät auta myöhemmällä iällä, kun elämä revitään riekaleiksi jo lapsuudessa.

Yhteiskunta joutuu maksamaan kovan hinnan syrjäytymisestä.

Väärin.

Syrjäytyminen on tragedia vain yksilölle itselleen ja hänen läheisilleen.

Yhteiskunnan hyvinvoivaa enemmistöä ja poliittista eliittiä asia ei voisi vähempää kiinnostaa, paitsi juhlapuheissa. Kuinka moni ”syrjäytyneistä huolestunut” tosiasiassa vain pönkittää omaa egoaan huolestuneisuudellaan, ilman aikomustakaan toimia syrjäytyneiden hyväksi ? Syrjäytymisen hinta ei ole tarpeeksi kova yhteiskunnalle, eikä muutosta kannata odottaa, jos me vain kärsimme hiljaa, näkymättömissä. Muutos tapahtuu, kun poliittinen eliitti tuntee syrjäytymisen hinnan omissa nahoissaan.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Menestystarina


Nykyään kuullaan paljon selviytymistarinoita julkkiksista, jotka kokivat lapsuudessaan kouluväkivaltaa. Hyvä niin. Kouluväkivallan vastainen taistelu tarvitsee esikuvia. Kun julkkikset puhuvat, menee viesti perille. Täydet pisteet Duudsoneille hyvästä yrityksestä. Yrityksestä, koska viesti näyttäisi olevan osittain vuosikymmeniä vanhaa hyväntahtoista hölmöilyä. Asennekasvatus ei toimi. Kouluväkivallan tekijöihin vetoaminen ei toimi.

Joskus hyvä tarkoitus kääntyy itseään vastaan.

Ihmisillä oli kova tarve selitellä minulle, kuinka jostain entisestä koulukiusatusta tuli vaikkapa maailman konserttilavoja kiertelevä huippumuusikko. Aikuinen selitteli hymyillen: ”Katso nyt mitä menestyjiä kiusatuista tulee.” Mitä minä sellaisella tiedolla tein ? Se oli valehtelua. Ei minusta mitään menestyjää tullut. Jos tarkoituksena oli kannustaa minua, niin pieleen meni.

Aivan kuin aikuinen olisi heiluttanut karkkipussia korkealla ulottumattomissani ja hihkunut ”Ota karkki, ota karkki !”

Vertaaminen huippumuusikkoon vain korosti entisestään kuinka surkea luuseri olin. Miten minua auttoi jos joku muu oli menestynyt ? Yhtä hyödyllistä olisi kertoa syöpään kuolevalle, että suurin osa ihmisistä ei koskaan sairastu syöpään. Minä en pysty samaistumaan menestyneisiin ihmisiin. Minä voin samaistua vain samanlaisiin ihmisiin kuin itse olen. Rankan kouluväkivallan uhreihin, yhteiskunnan syrjäyttämiin, mielenterveytensä menettäneisiin, yksin jätettyihin poikiin, joiden päälle ihanat naiset sylkivät. Poikiin, jotka uskalsivat kostaa.

Ihmiset, joihin minä olen samaistunut, ovat kaikki kuolleita.

* * * * *

Arvatkaapa toverit kuinka paljon joudun sensuroimaan kirjoituksiani ennen niiden julkaisua.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Selviytymistarina


Iltalehti: 12 vuotta anoreksiaa sairastanut: Rakkaus pelasti minut

Minua kiusattiin koko kouluaikani ulkonäöstäni. Kiusaaminen käynnisti yli 12 vuotta kestäneen anoreksian kierteen. Ajattelin, että jos muutun ihmisenä erilaiseksi, ei minua enää kiusata. Ajattelin, että tällaisena en ole oikeanlainen.

Krista on kirjoittanut tarinaansa kauan. Nykyinen blogi kulkee nimellä kävelevä sisällissota.

Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Kuinka monen syömishäiriöisen menneisyydestä löytyy kouluväkivaltaa ? Onko sitä edes tutkittu ?

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

En voi vastustaa Janssonin kiusaamista


Wikisanakirja:

kiusaus

1. mielihalu yleensä jotakin kiellettyä tai sopimatonta kohtaan
2. uunissa paistettu ruokalaji, jonka perusaineena on suikaloitu peruna, sipuli ja kerma, ja johon on voitu sekoittaa lihaa, kalaa tai kasviksia
3. (puhekieli) kiusaaminen

Otteita suomi/englanti/suomi -sanakirjasta (Gummerus 1990)

kiusa (riesa) bother, nuisance; (ark) hassle, pain in the neck/ass tehdä kiusaa bother, bug, drive (someone) up the wall, around the bend, to distraction tehdä jotain ihan kiusallaan do something out of spite, to spite someone, do something out of sheer orneriness Siitä on ollut minulle pelkkää kiusaa It's been nothing but trouble to me, it's been more of a hindrance than a help

kiusaus temptation johdattaa kiusaukseen lead (someone) into temptation, tempt (someone) joutua kiusaukseen be tempted (to do something, by something) Kestän mitä tahansa paitsi kiusausta I can stand anything but temptation

kiusata 1 (ahdistella: leikillä) tease, (vaivaksi) pester, (vaatimuksilla) badger, (pienempiä) bully, pick on 2 (harmittaa) irritate, bother, trouble, nag at, bug Minua kiusaa huominen Tomorrow bothers me 3 (usk) tempt

Poliisi avautuu Vartti-lehdessä:

– Tehdäänpä yksi tärkeä asia selväksi heti kättelyssä: kieltäydyn kutsumasta kouluissa ilmenevää henkistä ja fyysistä väkivaltaa koulukiusaamiseksi. Kiusaamissana vähättelee isoa ongelmaa, joka vaikuttaa väkivallan kohteiksi joutuneiden elämään koko heidän elämänsä ajan. Muutamilla kouluväkivallan uhreilla paha olo on kanavoitunut muun muassa koulusurmiin, sanoo rikosylikomisario Tero Haapala Keskusrikospoliisista.

Tämä on yllättävä avautuminen viranomaiselta. Muilta osin Vartin juttu on enimmäkseen hölmöilyä.

Väkivaltaa vähättelevistä käsitteistä täytyy päästä eroon. Asioista täytyy puhua niiden oikeilla nimillä. Kouluissa ilmenevää väkivaltaa kuvaa parhaiten sana kouluväkivalta. Useat kirjoittajat ovat jo omaksuneet sanan. Samalla sanat koulukiusaaja ja koulukiusattu täytyy korvata sanoilla kouluväkivallan tekijä ja kouluväkivallan uhri.

Sanat kiusaus ja kiusaaminen säilyvät kielessä vielä pitkään (ikuisesti ?) kouluväkivallan synonyymeinä. Kun ihmiset etsivät tietoa tai apua, he syöttävät Googleen hakusanaksi koulukiusaaminen. Siksi näitä sanoja ei voi kokonaan poistaa käytöstä. Muuten hakutuloksissa näkyisivät vain vähätteleviä sanoja käyttävien kirjoittajien tekstit.

Otsikon sanaleikki viittaa ruokalajiin, Janssonin kiusaukseen. Ihan kuin koulunkäynti ei olisi ollut tarpeeksi kamalaa, aiheutti kouluruokailu ylimääräistä kauhua. Kouluaikoinani opettajat harrastivat pakkosyöttämistä, tietysti hyvää tarkoittaen ja lapsen omaksi parhaaksi. Kirjoitan Viilinvenyttäjäisistä joskus myöhemmin.