Opettaja
Koulun epämiellyttävät opettajat ja muu henkilökunta, osa 1 – Ala-aste
Ala-asteen epämiellyttävin opettaja oli 3-4 lk opettaja rouva B. Hän on sama opettaja, joka uhkasi ehdoilla piirtämisestä, hän myös opetti 5-6 lk kuvaamataitoa.
Vainoaminen alkoi 3 luokan kevätlukukauden alkupuolella, joskus helmikuussa 95.
Oli matikan tunti ja mun luokalla oli yksi tyttö, joka oli luokan priimus. Rouva B alkoi yhtäkkiä multa kysellä tiukkaan sävyyn, että mistä johtuu, että tuo tyttö tiesi laskutehtävän oikean vastauksen. Ja tätä tapahtui vielä useamman kerran.
Tämän jälkeen rouva B alkoi huutaa ja haukkua mua kaikkien kuullen. Hän sanoi: "voi, että, mitä ihmettä mun täytyy tehdä, että sä pysyisit tunneilla hereillä", "ei matiikassa pärjää tuurilla", "et sää pärjää tässä elämässä ollenkaan" jne.
Tämän lisäksi rouva B soitti kotiin asti ja haukkui koko perheen ja kirjoitti pitkän litanian haukkumakommentteja reissuvihkoon.
4 lk rouva B laittoi kiusaamisen mun syyksi, kun uskovaisperheen lapsi M kiusasi mua jatkuvasti (koko peruskoulun yhteensä). Rouva B antoi ymmärtää, että mä itse oon syypää kiusaamiseen.
Kuvaamataidon tunneilla rouva B haukkui mun piirustuksia luokan edessä kovin sanoin. Eräästä piirustuksesta rouva B sanoi, että "tää piirros on ihan sellainen, kuin se olis saanu kuulasta kalloon" ja "eihän tää ny sovi ollenkaan, että sä piirrät oranssit housut ja vihreän paidan".
Rouva B haukkui myös mun vaatteet ja sanoi, että hän tietää Kuusamosta yhden pojan, jolla oli aikoinaan yhtä huonot vaatteet kuin mulla.
Itsekkäitä, menestyneitä ja omapäisiä tyttöjä rouva B kehui tunneilla. Ja aina silloin tällöin virnuili erikoisesti.
Koulun reksi ja myös 5-6 lk opettaja oli rouva B:n mies. Hän oli hieman parempi, mutta ei aina. 6. luokalla koulun itsenäisyysjuhlassa esiintymislavan kulissien takana jouduin rajusti kiusatuksi, iso porukka alkoi huudella pöö ja naureskella ja huudella muuta paskaa. Ensin eräs eskarilainen P aloitti ja pian kaikki muut yhtyivät mukaan. Mun oli pakko lähteä pois sieltä opettajien huoneeseen. Tuolloin koulun juhlasali oli täynnä paikallisen alueen sotaveteraaneja, lottia ja heidän puolisoitaan ja opettajalle oli tärkeää, että koulun maine säilyy, kun he ovat paikalla.
Rouva B:n mies herra S oli närkästynyt, kun mä kesken juhlapäivän häiritsin häntä kiusaamisasioilla ja sanoi, että "et sä aina voi tulla opettajan puheille, jos sua kiusataan".
7 kommenttia:
PERUSKOULU ON PERKELEESTÄ.
Järkyttävää ! Valitettavasti opettajien, ja kaikenlaisten johtajien joukkoihin mahtuu häiriintyneitä persoonia jotka tunteettomasti ja estoitta kaatavat patoumansa jonkun uhrin niskaan :( Inhottavaa touhua. Sitä aina ihmettelen että millä ne saavat muitakin mukaan noihin tyrannimaisiin touhuihinsa.
Onneksi opettajista löytyy myös tosi rohkeita, jotka uskaltavat puhua: http://kiusatunvastaisku.blogspot.fi/2015/02/koulukuria-opettajalle-joka-puhui-liian.html
"Nynny", onko lähipiirissäsi muita koulukiusaamisen uhreja?
Kyllä on. Aivan lähipiirissä ja koulukavereissa. Myös suurin osa ihmisistä, joihin olen tutustunut ja ystävystynyt mielenterveyspuolella, ovat olleet uhreja.
Miten koulukiusaaminen vaikuttaa elämääsi näin aikuisena?
Väkivallan uhriksi joutuminen määritteli koko loppuelämäni. Olen koko aikuisikäni ollut syrjäytetty (ennen puhuttiin syrjäytyneistä), työkyvytön, vaikeasti traumatisoitunut, kärsinyt vaikeista mielenterveysongelmista ja toivottomasta yksinäisyydestä. Näistä asioista olen kertonut blogissa. Yksinäisyyteen tuli helpotusta viime keväänä, mutta muuten tilanne on yhä sama kuin viimeisinä vuosikymmeninä, eikä muutosta parempaan ole näkyvissä. Mutta toisaalta, olen saanut elämälle tarkoituksen blogin kirjoittamisesta ja aiheeseen liittyvästä aktivismista.
Lähetä kommentti