Perjantai: Miksi kiusaamme toisiamme?
”Kiusaamista ei tapahdu vain koulussa, vaan myös armeijassa, työpaikoilla ja jopa politiikassa. Vieraina yhteiskuntasuhdejohtaja Touko Aalto ja tietokirjailija Tiina-Emilia Kaunisto. Perjantai-dokkari: Koulukiusattu Niko.”
Yle: Rankasti koulukiusattu Niko Tiuraniemi vieraili vanhassa koulussaanensi kertaa yli 20 vuoteen: “Ymmärsin viimein etten ole itsesyyllinen”
Niko kertoo kampanjansa tilanteesta Radio Pookin haastattelussa.
Sotauutisoinnin vuoksi siirretty Perjantai-ohjelma herätti taas vanhoja muistoja mieleen. Nikon haastattelu sekä koskettaa että repii. Nikon kokemukset, mutta varsinkin tunteet, tulivat tutuiksi koulussa myös minulle, niinkuin te tiedätte. Niko kertoo pelänneen kuolevansa koulussa. Niin pelkäsin minäkin ylivoimaisen ja arvaamattoman vihollisen käsissä, vaikka luodit eivät koulussa lentäneet, eivätkä ohjukset ja kranaatit räjähtäneet. Pelkoa voi yrittää järkeillä pois, mutta tunne on silti todellinen.
* * * * *
Vaikka mittakaava on eri, on kouluväkivallassa ja suurvallan aggressiossa toista valtiota kohtaan paljon samanlaista. Tsemppaaminen ei uhreja auta. Öykkärit uskovat vain tarpeeksi voimakkaan liittouman tuomaan vastavoimaan.
4 kommenttia:
Ihminen on sellainen, että haluaa kyykyttää muita ylpeytensä, vallanhimonsa tai muiden etujen himon takia. Olemalla se joka käskee ja kyykyttää muita pääsee sosiaalisessa hierarkiassa eteenpäin. Osa ihmisistä on näiden ihmisten hiljaisia hyväksijöitä, jotka toivovat, että eivät itse joudu kohteeksi tai saavat myötäilemällä itselleen pieniä etuja.
Kiusaamista enemmän itseäni ärsyttää se, että valtio pakottaa ihmisiä ympäristöihin joissa kiusaamista tapahtuu kuten peruskouluun tai työvoimapalveluihin, eikä ota asiasta mitään vastuuta. Itseäni on kiusattu rajusti peruskoulussa, mutta myös kaikissa työvoimapalveluissa joihin on karenssin uhalla pakotettu. Sentään työvoimapalveluissa ei käyty käsiksi, mutta kaikkia orja tulee naureskelua sai kuulla päivittäin työstään pakkaa saavien toimesta kun itse olit töissä palkattomana harjoittelijana.
Toinen mikä ottaa päähän ihmisissä ja yhteiskunnassa yleensä kaikkiin kiusaamisen aiheuttamiin ongelmiin traumat, taloudellinen syrjäytyminen ja henkiset ongelmat mitään oikeaa apua ei saa mistään. Mitä enemmän oireilet sitä enemmän suljetaan ulkopuolelle, läheisiltäsi saat lähinnä kuulla (anteeksi kielenkäyttöni) mikä ihmisaasta olet kun et kykene kaikkien ongelmien jälkeen enää normaaliin elämään. Tästä syystä on lähes pakko yrittää vain piilotella ongelmiaan, että ei tule lisää ongelmia ja syyllistämistä jos vain mitenkään pystyy. Ainoa apu mitä saa helpolla on kaikenlaiset psyykelääke reseptit, niillä toki turruttaa henkisiä kipuja hetkeksi, mutta kaikki vuosikymmenien aikana kertyneet sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat jäävät ja pahenevat.
Nyt vielä kaiken tämän päälle tulee tämä uusi työvoimapalvelut missä kaltaiseni kaikesta syrjäytynyt joutuu tukien leikkaamisen uhalla pakotettuna menemään kertomaan tarinaansa työnantajille kuukaudesta toiseen. Jollekin työnantajille jolla ei ole mitään halua eikä kykyä ymmärtää mitä se tarkoittaa kun on ollut lapsena melkein vuosikymmenen ajan päivittäin pahoinpideltynä ja siihen päälle vuosikymmeniä syrjäytynyt. Selittämään jotain miksi et juuri ole ollut työelämässä. Aina kun pääsen työhaastatteluun joka kerta nostetaan esiin se miksi olet ollut paljon pois työelämästä. Vähän sama kun pyörätuolissa istunut halvautunut pakotettaisiin selittämään joka kuukausi sitä kaikille miksi he halvaantuivat.
Itseni varmaan pitäisi olla eläkeellä, mutta en pääse eläkkeelle, koska en saa mitään apua mistään joskus aikoinaan kävin kymmeniä kertoja terveyskeskuksessa saamatta muuta apua kuin lääkkeitä. Kuukausien jonottamisen jälkeen todettiin, että olen liian terve muuhun hoitoon. Se on sit varmana just nii... :D
Pitäisi varmaan kyetä antamaan toivoa maahan poljetuille, mutta en pysty, koska oman kokemukseni mukaan elämä on vain kamppailua ja lopulta kun et enää pysty kuolet pois. Hyvässä asemassa olevat ihmiset ovat äärettömän itsekkäitä ja epäluotettavia ja kyvyttömiä ymmärtämään pahasti traumatisoituneita ihmisiä, jotka on hakattu lähes kuoliaaksi instituutioissa, johon he heidät pakottivat päivittäin hakattavaksi.
Joka kerta kun lehdestä lukee jostain henkirikoksesta tai perhesurmista ja ihmiset päivittelevät miten hirveää se on. Itse en pysty tuomitsemaan tekijää, koska en voi tietää mitä tekijälle on tapahtunut ja tehty. Jos samanlaisia asioita kuin itselleni tuntuu täysin loogiselta ja ymmärrettävältä miksi hän on tekoonsa päätynyt. Ymmärrän kokemusteni takia sitä tekijää paremmin kuin niitä ihmisiä, jotka päivittelevät teon hirveyttä. Se on vain niin helppo vahvojen tuomita rikkinäisiä, hyvässä turvallisessa asemassa olevien niitä kenellä ei ole mitään turvaa ikinä ollutkaan. Kun sinulla ei ole ikinä ollut mitään tulee harkitsevaiseksi eikä päästä mitään sammakoita suustaan.
Tuo on vahva vertaiskokemus. Tuolta myös oma elämäni näyttää, joitain poikkeuksia lukuunottamatta.
Yleensä kaikkiin henkisiin ja traumaattisiin ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi terapiaa tai muuta mielenterveyden hoitosuhdetta. Tämä vain ei suomessa toimi, koska hoitoa ei saa muuta kuin ne kenellä on rahaa maksaa siitä. Eniten ongelmia omaavat ovat usein vähävaraisia. Jos hoitoa sattuu saamaan, julkisen sektorin hoito on organisoitu suomessa siten, että hoitavalla taholla on aina valtasuhde asiakkaaseen, josta syystä traumoista kärsivä ei voi rehellisesti kertoa ajatuksiaan terapeutille tai muulle hoitavalle taholle, koska seurauksena voi olla se, että ne kerrotaan eteenpäin huolta aiheuttavina puheina, jolloin traumoja kokeneelle voi tulla vaikeuksia elämään. Terapia toimii vain jos terapeutilla ei ole valtasuhdetta asiakkaaseen ja terapeutti sattuu olemaan viisas ja hyvä ammatissaan. Jos terapeutille tai muulle mielenterveyttä hoitavalle annetaan rooliksi järjestää vaikeuksia ihmisille ja etsiä huolta aiheuttavia puheita tai käytöstä silloin siinä on valtasuhde, joka estää terapiaa toimimasta.
Terapiasta ei myöskään ikinä pitäisi jäädä mitään kirjauksia mihinkään digijärjestelmiin, jotka voidaan hakkeroida tai joista tiedot voivat vuotaa. Jos hoidon takia tarvitaan jotain kirjauksia se pitäisi mennä niin, että ne tehdään ainoastaan asiakkaan omalle salatulle muistitikulle, jota asiakas kantaa mukanaan ja jonka hän tuo mukaan hoitopaikkaan ja vie mukanaan lähtiessään. Salausta pitää käyttää sen takia jos muistitikku häviää tai unohtuu jonnekin kukaan ulkopuolinen ei pysty lukemaan muistitikun sisältöä.
Nämä ehdotukseni eivät kuitenkaan koskaan tule toteutumaan, koska mielenterveystyön lähtökohta ei ole asiakkaan paras vaan tuottaa tekemistä joka saa asiat näyttämään siltä, että ongelmille on tehty edes jotain. Poliitikot eivät voi sanoa äänestäjille, että emme tehneet mitään vaan pitää olla joku puolivillainenkin järjestelmä mitä esitellään äänestäjille ratkaisuna. Järjestelmää pyörittävien on näyteltävä tekevänsä jotain, muuten joku keksii, että hommassa ei ole mieltä ja työpaikat voivat mennä. Tavallisella kansallakin on oltava joku järjestelmä mihin he voivat kehottaa henkisistä ongelmista kärsivää menemään "hoitoon" vaikka se hoito ei auttaisi mitään, jotta he voivat siirtää vastuun tilanteesta kun joku on silmin nähden sekaisin jonnekin muualle.
Tästä syystä itselläni on hyvin vaikeaa kehottaa ketään traumoista kärsivää menemään hoitoon, koska hahmotan liian hyvin miten kaikki rakenteet toimivat. Jo pelkkä hoitoon hakeutuminen on jollain tavalla alistavaa enemmän pitäisi olla rinnalla kulkemista eikä ihmisten jakamista hoidettaviin ja apua antaviin parempiosaisiin. Usein ne ihmiset, jotka ovat parempiosaisia, ovat paljon enemmän terapian tarpeessa kuin se näkyvästi oireileva kun katsoo miten paljon tuhoa tällä maapallolla hyvä osaiset saavat aikaan. Poliittisista syistä tätä ei kukaan kuitenkaan pysty ehdottamaan julkisesti.
Olet aivan oikeassa. Hoitojärjestelmä on kaaoksessa.
https://madinfinland.org/psykiatrisia-palveluja-ei-ole-tehty-asiakkaille-ben-furman/
Lähetä kommentti