Iltalehti: Kiusaaminen lapselle jopa pahempaa kuin vanhempien kaltoinkohtelu
The Guardian: Children bullied by peers ‘at greater mental health risk’
"Children who are bullied are at greater risk of mental health problems in later life than those who are maltreated by adults, according to research.
The authors of the study say it is time that bullying is taken more seriously. They found children who were bullied were five times more likely to experience anxiety and twice as likely to talk of suffering depression and self-harm as those who were maltreated at home."
Tutkimus The Lancet:issa: Adult mental health consequences of peer bullying and maltreatment in childhood: two cohorts in two countries
5 kommenttia:
TOTTA.
Voi olla että lapsen kaltoinkohtelu kotona altistaa myös koulukiusaamiselle. Ts. lapsen itsetuntoa ei tueta kotona, niin usein jää huomaamattomaksi koulussa, ja voi joutua kiusatuksi. Minä koen tämän näin omalla kohdallani.
...En tainnut lukea juttua ajatuksen kanssa, jota äsken anonyyminä kommentoin.Vaikeaa keskittyä mihinkään..
Minusta kotiolojen kaltoinkohtelua ja koulukiusaamista ei voi laittaa pahemmuusjärjestykseen.
Kyllä kotona tapahtunut kaltoinkohtelu saattaa altistaa myöhemmille uhriksi joutumisille jopa pitkälle aikuisikään, ja hyvä kohtelu suojata mielenterveyttä kodin ulkopuolella tapahtuvalta väkivallalta.
Olen samaa mieltä että ei voida noin vain sanoa, että jonkun kokema toisenlainen väkivalta on pahempaa tai lievempää kuin muiden. Mutta tutkittaessa näitä asioita jonkinlainen lajittelu on välttämätöntä. Ja varsinkin väkivallan seurauksien vakavuutta voidaan tutkia ja ryhmitellä.
Minä olen näitä molempia. Olin kotona jo niin kiusattu ja lannistettu, että päiväkoti- ja koulukiusaamisen uhrin ura aukeni jo vauvaiässä.
Minulle kotikiusaaminen on ollut huomattavasti rankempi kokemus. Ensinnäkin se oli henkistä laatua ja se on tehty ymmärtämättömyydestä. Minua kiusanneet perheenjäsenet tuskin tänäkään päivänä tajuavat mitä tekivät. En minäkään sitä kyennyt lapsena tajuamaan. Eikä sitä tajunnut ympäristökään, sillä minä olen "tavallisesta perheestä", jossa vanhemmilla oli hyvät koulutukset ja koulutuksen mukainen työ.
Kiusatuksi tuleminen kodin ulkopuolella oli täysin selviö, sillä oma minäkuvani ja identiteettini oli jo kiusaamisen uhrina oleminen. Kun sen huomasivat muut, helvetti aukeni saman tien. Kotona en saanut mitään tukea tai apua. Syytettiin vain minua "kun sinä olet niin mahdoton lapsi, sinä itse sen kiusaamisen aiheutat!"
Koulukiusaminen on ollut paljon helpompi asia käsitellä. Minä ymmärrän, miksi niin kävi. Minä olin siihen helppo maali ja kiusaaminen oli kiusaajista kivaa ja olen sattunut sellaisiin lapsiryhmiin, joissa kukaan ei tullut puolustamaan minua. Sivustakatsojien hiljainen hyväksyntä on tärkeä tekijä sille, että kiusaaminen onnistuu. Koulusta pääsi myös eroon heti kun se päättyi. En toki muuttunut suosituksi, mutta edes lähes tavalliseksi.
Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä eikä anteeksiantoa. Se on huomattavasti vaikeampi asia ymmärtää miksi minä olin jotenkin vääränlainen vauva, miettikää niitä pieniä ja suloisia kääröjä! Totuus tietysti tässäkin asiassa on, että minä olin ihan hyvä vauva. Minä en vain ollut vanhemmilleni sopiva vauva. Silti, minä olin pieni ja suloinen vauva, mutta muutuin perheeni silmissä hirviöksi.
Minusta on todellakin paljon helpompi ymmärtää - ei hyväksyä silti! - miksi joku joutuu kiusatuksi koulussa, koska on lihava/laiha/lyhyt/pitkä/ruma/kaunis/hikke/nössö/hiljainen/kovaääninen/ihanmitävaan. Mutta joutua kiusatuksi siksi, että on pieni ja avuton vauva, joka tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa?
Lähetä kommentti