Psychology Today: Do Bullies Really Have Low Self-esteem?
”Research studies have proven that there is no link between kids who behave aggressively toward other kids and low self-esteem. In fact, psychologists have found that kids who behave like bullies have high self-esteem, but that they are very "shame-prone." That means they are afraid their failures or shortcomings will be exposed. A person can have problems with shame and still have high self-esteem, and this is what makes a person act like a bully. Their mean behavior toward others keeps their self-esteem high because it takes their own and others' attention away from the parts of themselves about which they are ashamed.”
Eräs blogin lukija kirjoittaa artikkelin herättämistä ajatuksista:
”Kun halutaan ymmärtää kiusaajaa ja välttää syyllistämistä, tarkoituksena lienee välttää nimenomaan tämän häpäisemistä. Tämä onkin perusteltua siinä mielessä, että voimakas häpeä voi lisätä väkivaltaisuutta ja vähentää empatiaa uhria kohtaan entisestään. Häpeän ytimessä ei ole itse teko, kuten syyllisyydessä, vaan kiinnijääminen ja siihen liittyvä kasvojen menetys. Siten häpäisystä saattaa seurata vain kiusaamisen muuttuminen entistä ovelammaksi ja näkymättömämmäksi. Ymmärtämislinjaan liittyy kuitenkin seuraavia tuhoisia sekaannuksia:
1) Syyllisyys ja häpeä sotketaan toisiinsa. Häpeä on syyllisyyttä varhaisempaa, luonteeltaan kokonaisvaltaisempaa ja rajattomampaa. Ero on kuvailtua rinnastuksella "I made a mistake" / "I am a mistake". Kiusaajan syyllisyys on tosiasia, jota ei pidä eikä tarvitse painaa villaisella. Jos kiusaaja kokee syyllisyydestä puhumisen ja uhrin kärsimyksen huomioimisen ihmisarvoaan loukkaavaksi, hän on luultavasti erityisen häpeäaltis.
2) Jos kiusaajalla on ongelmia voimakkaan häpeän kanssa ja vastaavasti kehittymätön syyllisyydentunto, hän tarvitsee ammattilaisapua tällä saralla. Kiusaajan suojelu uhrin kustannuksella sekä vahingoittaa uhria että kroonistaa kiusaajan ongelmia. En tarkoita, etteikö kiusaaja saisi tuntea ollenkaan häpeää, vaan että painopisteen tulisi olla syyllisyydessä häpeän asemesta. Kun kenenkään ihmisarvo ei ole pelissä, epämiellyttävienkin tunteiden kestäminen tulee mahdolliseksi ja samalla saadaan eväitä yhteiselämään jatkossa.”
Ks. myös: Tutkijat: Kiusaaminen on seurausta ”normaalista narsismista”
* * * * *
Turun Sanomien Extra-viikkoliitteessä 18.4.2015 oli juttua lähisuhdeväkivallan sovittelusta. Juttuun haastateltu tutkija Tiina Qvist Lapin yliopistosta on varsin kriittinen sovittelua kohtaan. Hän työstää parhaillaan väitöskirjaa aiheesta. Qvistin mukaan lähisuhdeväkivalta pitäisi rajata sovittelun ulkopuolelle. Sovittelu hyödyttää väkivallan tekijää ja väkivallan uhri voi joutua erityisen epäedulliseen asemaan. Hän perustelee näkemyksiään mm. näin:
”- Olen nähnyt, että sovittelutyöntekijät välittävät asiakkaistaan. Sovittelu kuitenkin perustuu ajatukseen, että kaksi tasavertaista sopijaosapuolta ratkaisee yhteisen konfliktin. Lähisuhdeväkivallassa dynamiikka on aivan erilainen: se perustuu vallankäyttöön, väkivallan uhalla pelaamiseen.
- Kun menettely on konfliktikeskeinen, uhrin ja tekijän asemat hämärtyvät. Uhrista tulee osasyyllinen, jonka tehtävä on auttaa sopimukseen pääsemisessä.”
Sovittelu on osa virallista järjestelmää. Sovittelutoimintaa johtaa sosiaali- ja terveysministeriö ja vastuu sovittelun järjestämisestä on aluehallintovirastoilla. Aloite lähisuhdeväkivallan sovitteluun tulee vain poliisilta tai syyttäjäviranomaiselta. Sovittelu tapahtuu sovittelutoimistoissa. Koulutetut vapaaehtoiset työskentelevät yhdessä ammattilaisten kanssa. Vapaaehtoiset ovat ammattilaisten ohjauksessa ja valvonnassa.
Kouluväkivaltaa sovitellaan pikakurssin käyneen lapsen ja vihjeettömän aikuisen harrastustoimintana.
* * * * *
Sellaisen voisin vielä mainita, että helvetti on jäätynyt. Yhteiselämä tyty-yden kanssa on jatkunut jo yli vuoden. Pitäisi kai joskus avautua siitä täällä blogissa.
6 kommenttia:
Ei ole, väkivallantekijät ovat hierarkian huipulla olevia itsevarmoja menestyjiä.
Itse olen sitä mieltä, että ihmisellä on valitettavasti tarve olla raadollinen, jollain tavalla heikompiaan kohtaan. Vain sivistys voi padota tätä tarvetta, mutta mitä alkukantaisempaan tilaan mennään sitä selvemmin tämä tarve pääsee puskemaan esiin. Lapsillahan sivistys ei vielä ole kehittynyt kovinkaan pitkälle sen takia kiusaamista esiintyy paljon lapsilla. Vaikka toki myös aikuisten maailmassa esiintyy kiusaamista.
Koska ihminen on mitä on niin on myöskin oikeutettua opetella keinoja millä suojata itseään kiusaamiselta. Enkä tarkoita nyt mitään äärikeinoja vaan pienilläkin keinoilla voi tehdä yllättävän paljon tai vaikeuttaa omaa joutumistaan kiusaamisen uhriksi.
Olen sitä mieltä, että kaikki muiden ihmisten tarpeeton nöyryyttäminen on kiusaamista. Aina kiusaamiselta vaikuttava käyttäytyminen ei ole kiusaamista jos sillä on joku tarkotus esim. näytelmä tai itsepuolustuksen opettaminen hankalasti käyttäytyvää vastaan. Vastaavasti turhan takia jonkun ihmisen lyttääminen toistuvasti taas on kiusaamista jos asian voi hoitaa muullakin tavalla. Samoin jos huono käyttäytyminen kohdistuu aina samaa henkilöä vastaan tai jos ihmistä kiusataan asian takia mille hän ei voi mitään.
Hei, tämmöinen uutinen osui silmään:
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015051319683276_pr.shtml
"- Minä vain ilmoitin koululle, että Reija ei tule, koska hänen oireensa ovat niin pahoja. En minäkään menisi omaan työpaikkaani, jos minulle ei kukaan puhuisi mitään, selän takana naurettaisiin ja nimiteltäisiin. Kuka aikuinenkaan pystyy sellaiseen, hän kysyy haastattelussa."
Mitäs mieltä olet?
Kaikki yksilöt eivät suinkaan ole yhtä raadollisia. Kulttuurilla ja kasvatuksella on paljon vaikutusta siihen, millaisiksi aivomme ja psyykemme kehittyvät. Luin joskus tutkimuksesta, jonka mukaan kolmivuotiaat puolustavat vielä spontaanisti kiusattua. Meillä on biologiset valmiudet myötätuntoon ja yhteistyöhön siinä missä aggressioonkin, mutta kulttuurissamme on paljon sellaista, mikä ei suosi niiden optimaalista kehittymistä. Mielestäni kiinnostava kysymys on, miksi koulu- ja työpaikkakiusaaminen ovat Suomessa huomattavasti yleisempiä kuin esim. muissa Pohjoismaissa.
”Mitäs mieltä olet?” Aivan oikea ratkaisu äidiltä! Tuohon yritän minäkin tässä blogissa kannustaa. Kiitoksia linkkivinkistä.
SAMAA MIELTÄ!
Lähetä kommentti