Aikuisopiskelija opettajien kiusattavana

Blogin lukija, kolmekymppinen mies, jatkaa elämäntarinaansa. Tällä kertaa ruoditaan aikaa eräässä opistossa. Kertoja oli silloin vähän päälle kaksikymppinen.

”Olin 2006-2007 valmentavassa koulutuksessa Pikkukaupungin Opistolla, se tuntui melkein aurinkorannikolta peruskoulu-ja lukiovuosiin verrattuna.

Mutta pari n. nelikymppistä naisopettajaa jätti arpia simputtamisensa takia. He olivat rouva V ja rouva S. Ensin V oli ryhmän ohjaaja puoli vuotta ja S oli kevään ajan. V oli paikallinen asukas, S oli naapurikunnasta.

Rouva V:n harrastama simputus oli lähinnä outoja kommentteja ja ns. sivistynyttä vittuilua, jota on ulkopuolisen todella vaikea tunnistaa kiusaamiseksi, mutta silti satuttaa jopa yhtä paljon kuin huutaminen.

Rouva S:n kiusaaminen oli enemmän päällekäyvää, hän oli psykologian opettaja. Ja oli itsepäinen ja jollain tavalla kovienkin arvojen nainen.

Pahin simputustilanne oli päivää ennen kevätjuhlaa, kun S käski kiukkuisesti mua hakemaan kiviä juhlasaliin koristelua varten. S ei kertonut, mistä mun pitäisi kivet hakea, ei minkä kokoisia kiviä piti hakea, eikä antanut mitään astiaa kivien hakemista varten. Hän vaan huusi kamalasti ja käski heti hakea kivet.

Asuntolan läheltä löytyi 5 isompaa kiveä. Kivien kuskaaminen sylissä oli tosi hankalaa ja piti vielä itse saada ovi auki ja kiivetä pitkiä rappuja kohti juhlapaikkaa. Jossain vaiheessa yksi kivi tippui multa lattialle ja viereisestä huoneesta eräs nuorehko nainen tuli kysymään, miksi mä kannan syli täynnä kiviä. Mä kerroin hänelle rouva S:sta, aluksi hän sanoi, että koko episodi on mun vika, mutta lopulta antoi työhuoneestaan ämpärin jolla mä sain kivet kannettua perille.

Ryhmän seurusteleva pari oli mies S ja nainen K. S ei kiusannut, mutta K käski hiljaa poikaystävänsä S:n lyödä mua. Onneksi S oli sen verran fiksu, ettei mitään sellaista tehnyt. K tietysti luuli, etten mä kuullut, mutta kyllä mä kuulin!

K:n bestis oli nainen J. Kerran menin illalla atk-luokan ohi, siellä opiskelijat sai olla klo 22 asti koneella, kun oli sisäoppilaitos. J huomasi mut ja sanoi K:lle: "hyi, ****** menee tossa".

Illalla myöhemmin yksi poika mun ryhmästä lähti mun mukaan selvittämään tyttöjen käytöstä. Tytöt kiisti kaikki ikävät kommenttinsa. Mä yritin pysyä lujana, enkä uskonut tyttöjen selityksiä. Lopulta J esitti ns. näennäisen anteeksipyynnön.

Loppukeväästä yhtenä maanantaiaamuna opettaja kyseli perinteiseen tapaan viikonlopun kuulumisia. Kun mun vuoro tuli kertoa, niin J piti koko ajan älämölöä niin paljon, ettei mun kertomisesta tullut mitään, kun J koko ajan puhui päällekkäin mun kanssa. Opettaja käski J:aa olemaan hiljaa, mutta J silti vaan hössötti pitkään, ennenkuin hän lopulta suostui hiljentymään.

Mä puhuin J:n käytöksestä opettajalle, mutta opettaja puolusteli J:n käytöstä lapsellisuudella ja sanoi tutun fraasin "älä välitä".

Kerran oli tunnilla paritehtävä, että piti ottaa toisesta valokuva pihamaalla. Kukaan ryhmäläisistä ei halunnut olla mun pari. Eräs ryhmän pahin kiusaaja tokaisi tunnilla opettajan kuullen: "otetaan siitä alastonkuvia". Opettaja ei reagoinut mitenkään. Kiusaaja oli mies nimeltä JP toisesta pikkukaupungista. Lopulta opettajan täytyi olla mun parina tehtävässä.

JP harrasti typerien kommenttiensa lisäksi myös virnuilua ja ilveilyä mua kohtaan hullunkiilto silmissä jne.

Opettaja puolusti JP:n käytöstä sillä, että se mukamas oli huumoria. Vaikka osa hänen kommenteistaan oli aika asiattomia.

Valmentava vuosi huipentui kevätjuhlassa siihen, että mun ryhmän pahin kiusaaja JP sai ryhmästä ainoana stipendin.

Kiusaaminen siis ei lopu peruskoulun jälkeenkään.”