Ehkäistään syrjäytymistä – jatkopaikka kaikille peruskoulun jälkeen
Monet nuoret suorittivat peruskoulunsa joko enemmän tai vähemmän kunniallisesti lopppuun asti - onnea vielä heille !
Nuorilta vaaditaan nyky-yhteiskunnassamme paljon. 15-vuotiaana pitäisi tietää mitä kautta pääset toiveammattiisi. Mikä sinusta tulee isona ? Nämä kysymykset ovat suuria kysymyksiä peruskoulunsa päättävälle nuorelle. Näiden kysymysten vastaukset kuitenkin määräävät elämääsi useiden vuosien ajan, vaikka monipuolinen koulutus eri aloilta onkin nykyään in.
On kuitenkin hämmentävää, että tänä vuonna 1 600 nuorta ei ole hakenut minkäänlaiseen koulutukseen peruskoulun jällkeen. Vaikka nykyinen yhteiskuntamme tarjoaa monipuolisen ja ainakin vielä lähes ilmaisen koulutuspaletin, ei jokainen nuori löydä itselleen sopivaa koulutusvaihtoehtoa. Lisäksi tuhannet ja taas tuhannet kevään yhteishaussa hakeneet nuoret jäävät ilman opiskelupaikkaa ainakin ensimmäisellä hakukierroksella. Ilman tutkintoa nämä nuoret jäävät tulevaisuudessakin tyhjän päälle.
On selvää, että näiden koulupudokkaiden elämä ei tule vältttämättä olemaan ruusuilla tanssimista - Suomessa ilman koulutusta oleva nuori on vain tilastoja rumentava, yhteiskunnan hyljeksimä yksilö. Nämä koulupudokasnuoret eivät ainoastaan hukkaa elämästään vain yhtä vuotta. Riskinä on myös pitempiaikainen syrjäytyminen opiskelusta, työelämästä ja elämästä ylipäänsä. Onko eläköityvällä yhteiskunnallamme varaa nuorisomme, tulevaisuutemme syrjäytymiseen?
Mielestäni on monia hyviä keinoja, joita voitaisiin käyttää yhä monipuolisemmin ehkäisemään nuorten syrjäytymistä koulutuksesta. Ensinnäkin on tärkeää, että jokainen peruskoulunsa keväällä päättävä hakee johonkin oppilaitokseen, 10-luokalle, ammattistarttiin, työpajatoimintaan tai muuhun itselle sopivaan vaihtoehtoon, josta on pohdittu yhdessä yläasteen opinto-ohjaajan kanssa.
Jos nuori ei ensimmäisessä haussa päässyt sisälle, on vielä tärkeää hakea täydennyshaussa uudestaan. Tämän jälkeen voidaan keskustella vakavasti 10-luokasta, työpajatoiminnasta, oppisopimuskoulutuksesta tai muusta vastaavasta toiminnasta vuoden ajaksi. On tärkeää, ettei nuori jää tyhjän päälle vuodeksi. Usein yksikin välivuosi johhtaa pitempään syrjäytymiseen.
Lisäksi esimerkiksi Oulussa on "Etsivän työ"-hanke, jonka avulla pyritään löytämään nämä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Tämä hanke on varteenotettava hanke, joka mielestäni kannattaisi toteuttaa useammissakin kunnissa. Nuorten syrjäytymistä ehkäisevät hankkeet tietenkin maksavat, mutta myös syrjäytyneet nuoret tuottavat suuren loven yhteiskuntamme kukkaroon - syrjäytyneen nuoren hinnaksi arvioidaan noin miljoona euroa, joten se ei ole yhteiskunnallemmekaan saati sitten näille nuorille edullista.
Huolestuttavinta on, että noin 15 prosenttia nykyisestä nuorisosta jää ilman minkäänlaista toisen asteen koulutusta - tulevaisuutta ajatellen tilanne on sietämätön ! Tästä syystä keskustelu oppivelvollisuuden nostamisesta kattamaan myös toinen aste on äärimmäisen hieno ja tärkeä. Oppivelvollisuutta pidentämällä jokainen nuori saisi vaaditun toisen asteen tutkinnon, joka näin ollen myös vähentäisi nuorten syrjäytymistä yhteiskunnasta sekä takaisi ammattitaitoisen työvoiman saannin myös tulevina vuosina suurten ikäluokkien siirtyessä pois työelämästä - tätä tulevaisuuden Suomi tarvitsee.
Mari Mantere, lukiolainen, Rauman nuorisovaltuuston puheenjohtaja
Opiskelupaikan takaaminen kaikille on kannatettava idea. Joillekin välivuosi tekee hyvää, jos voi reissata pitkin Eurooppaa itseään etsimässä, tai omistautua taiteen tms. tekemiseen ja pappa betalar. Mutta ilman opiskelupaikkaa jääneille siitä voi alkaa läpi elämän kestävä syrjäytyminen. Minulle nelivuotiseksi venähtänyt välivuosi oli vahingollinen. Luultavasti olisin selviytynyt normaaliin elämään, jos olisin voinut jatkaa opiskelua. Tekisin luultavasti jotain paskaduunia ja elättäisin jotain rumaa kiukkuista feministiämmää joka käyttäisi pesän antamista kiristyksen välineenä ja jota kutsuisin avopuolisoksi. Lapsuudessa ja nuoruudessa kokemani väkivallan (siis koulukiusaamisen) takia minulla ei olisi mahdollisuutta olla onnellinen, mutta eläisin silti lähes normaalia elämää. Välivuosi ei ollut oma valintani, vaan minua ”hoitaneet” puoskarit ajoivat minut siihen.
Oppivelvollisuuden jatkamisesta toisen asteen koulutukseen olen eri mieltä. Ysiluokan loppuminen tarkoittaa monille vuosia kestäneen helvetin loppumista. Oppivelvollisuuden jatkuminen tarkottaisi vielä kolmea vuotta lisähelvettiä. On julkinen salaisuus, että kaikissa oppilaitoksissa on koulukiusaamista, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän, mutta sitä on. Jouduin valitsemaan oman opiskelupaikkani, ei kiinnostukseni, kykyjeni ja korkea-asteen opintojen mukaan, vaan sen missä kiusaamista olisi vähiten. Lukio ei tullut kysymykseenkään lähes yhdeksän keskiarvosta huolimatta, koska kiusaajat (nykyiset ja potentiaaliset) olisivat olleet yhä samassa rakennuksessa. Ja olin silloin jo melkein loppuunpalanut, joten en olisi jaksanut käydä lukiota loppuun. Siihen päättyi akateeminen urani. Jouduin valitsemaan naapurikaupungin kauppaopiston, vaikkakin menin sinne vasta neljän välivuoden jälkeen. Myös siellä esiintyi kiusaamista. Kaverini lopetti merkanttiopinnot ensimmäisenä vuotena kiusaamisen takia.
Velvollisuus on pakottamista, ja pakottaminen ei tässäkään asiassa toimi. Pakko estää ihmisiä tekemästä jotain, mutta pakko saa ihmiset tekemään jotain kovin huonosti.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
2 kommenttia:
täällä yksi peruskoulun päättänyt koulukiusattu joka viettää seuraavan vuon kotona vailla tarkotusta................................................
No voi hemmetti. Kenenkään ei pitäisi olla vailla tarkoitusta. Ei varsinkaan sun ikäisen.
Hyvää tilanteessa on se, että pääsit pois oravanpyörästä, sait vuoden lisäaikaa miettiä elämän suuntaa ja voit kehittää itseäsi vapaasti.
Lähetä kommentti