tiistai 19. lokakuuta 2010

Valkoinen raivo II

Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset pohtivat virastoissaan ratkaisuja. He eivät koskaan tule saavuttamaan samaa viisautta, vaan he tuottavat uusia hyväntahtoisia hölmöilyjä ja kovien otteiden vainokampanjoita, tajuamatta ollenkaan mitä lasten maailmassa tapahtuu.

Takkirauta: Valkoista raivoa

Tässä tulee muutama kuoliaaksi vaiettu totuus:

Lasten maailma on anarkia, jossa pätee viidakon laki ja vahvimman oikeus.

Koulukiusattujen kokemukset ovat täysin rinnastettavissa sekä vakavuudeltaan että syvyydeltään keskitysleirivankien kokemuksiin. [Kokemuksiani on aina vähätelty.]

Maan tapa on ollut, että koulukiusaamiseen ei puututa mitenkään tai se vaietaan kuoliaaksi. [Ja jos puututaan, puututaan väärin, jolloin kiusatun tilanne vain pahenee.]

Suuriääniset kampanjat kiusaamisen lopettamiseksi ovat ilmeisesti olleet pelkkää lässynläätä. [Ja ovat yhä. Ja tulevat aina olemaan.]

Keskitysleireillä ei ole Jumalaa, eikä myöskään peruskoulussa. [Jumalan on oltava todella sadistinen mielipuoli, että hän antaa kaiken tämän tapahtua pienelle lapselle. Minun Jumalani on kuollut.]

Me olemme eläimiä, ja meihin on sisäänkoodattu oikeudenmukaisuuden vaatimus. [Tämä on ehkä koko tekstin tärkein havainto. Raivoni takana on aina ollut kokemus valtavasta epäoikeudenmukaisuudesta. Vaatimukseni oikeudenmukaisuudesta tulkittiin väärin ja se vei minut lopulta mielisairaalaan.]

Valkoinen raivo on seurausta siitä, kun tunne-elämä tapetaan mutta järkeä ei.

Se, mitä olen kokenut, on epäoikeudenmukaista ja se täytyy kostaa. [Tuon voi ymmärtää ainoastaan kokemalla sen itse. Hyväntahtoiset hölmöt vaativat koston sijasta anteeksiantoa.]

Me kaikki olemme luoneet Auvisen ja Saaren hyväksymällä kouluväkivallan ja koulukiusaamisen. Joko kiusaamalla itse, katsomalla muualle tai hiljaa hyväksymällä. Me jokainen saamme nyt lusikoida sitä soppaa, minkä olemme itse keittäneet. [Myös minä olen tämän yhteiskunnan tuote.]

Ehkäpä koulukiusaamista ei pitäisi kutsua kiusaamiseksi. Kouluterrori on ruukinmatruunan mielestä parempi sana, sillä kyse on brutaalista, systemaattisesta terrorista, jolle yhteisö antaa hiljaisen hyväksynnän nahkiaisineen ja muine kiusaamisrituaaleineen.

Mitä tällaiselle valkoiselle raivolle voidaan tehdä? Vastaus on, että ei oikeastaan yhtään mitään. [Olemassaolevaan raivoon voisi auttaa, jos ihmiselle annettaisiin täydellinen oikeudenmukaisuus. Mutta kyykyttämällä ihmistä lisää raivo kasvaa kunnes murtumispiste saavutetaan. Vastaus on ennaltaehkäisy. Ei kiusaamista, ei raivoa.]

Tämän blogin pitäminen on minulle hyvin terapeuttista. Olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin kuin koskaan ennen.

Odotan koko ajan, että poliisit tulevat, sulkevat tämän blogin ja vievät minut ”tahdosta riippumattomaan hoitoon.” Ilmeisesti täällä hyvinvointivaltiossa tämä aihe ja aiheen kokeneet pitää vaieta kuoliaaksi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Ei kommentteja: