keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi

Koulukiusattuna et voi mitenkään välttyä psyykenlääkkeiltä. Joko otat niitä vapaaehtoisesti, tai sinut pakotetaan ottamaan niitä.

Psyykenlääkkeet sekoittavat pään. Ne tunkeutuvat käyttäjänsä mieleen ja tappavat ihmisen sisimmän. Lääkkeitä käyttävä ei ole enää se sama ihminen kuka hän joskus oli.

Lääkäreitä pidetään kaikkitietävinä, mutta useat eivät ole muuta kuin ammattiinsa kyllästyneitä reseptinkirjoitusautomaatteja ja lääketehtaiden sätkynukkeja. Mielenterveyteen liittyvissä asioissa määrätään lääkkeitä aina ja ilman enempiä selvityksiä. Automaatti lyö reseptin kouraan ja käskee tulla takaisin kun lääkkeet kolmen kuukauden päästä loppuvat.

Lääkkeisiin liittyy valtavasti eriasteisia sivuvaikutuksia. Vaikka masennuslääkkeiden väitetään olevan turvallisia, aiheuttaa niiden käyttö koviakin sivuvaikutuksia varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana. Hoitovaikutuksen alkaminen voi kestää kuukauden tai kauemmin, tai vaikutusta ei edes tule. Piinaa voi kestää siis kauan, kun pitää odottaa lääkkeen mahdollisia hyötyjä. Ei ole olemassa lääkettä, millä ei olisi sivuvaikutuksia. Ja sivuvaikutuksia on niin kauan kuin lääkkeitä käytetään.

Neljän ensimmäisen vuoden aikana julkisessa terveydenhoidossa lääkkeitä syötettiin oikein urakalla. Pakkosyöttöä perusteltiin hyvillä aikeilla, että he haluavat vain auttaa minua ja kaikki tehdään vain minun parhaaksi. Ilmeisesti tarkoitus oli huumata ja lamaannuttaa minut tilaan, jossa vaatimukset oikeudenmukaisuudesta saatiin vaiennettua. Seuraavana on vain muutama esimerkki. Rauhoittavia piti syödä ja paljon. Olo oli aina sekava ja tokkurainen. Yhteistä rauhoittaville oli, että ne olivat voimakkaita. Eläminen oli epätodellista puoliunessa oloa. Erilaisia lääkkeitä kokeiltiin huonoilla tuloksilla. Jokaiseen liittyi sivuvaikutuksia. Eräskin masennuslääke aiheutti todella voimakkaita fyysisiä oireita. Silmät tuntuivat kääntyvän ympäri ja olo oli sekava ja rauhaton. Vasta pitkällisen anomisen ja pyytelyn jälkeen lääke suostuttiin vaihtamaan toiseen. Eräs lääke aiheutti lähes jatkuvaa nenäverenvuotoa. Siitä luovuttiin jonkin ajan kuluttua, mutta tietysti sitä piti koettaa uudelleen, vaikka ensimmäisen kerran haittavaikutukset olivat tiedossa. Mikäli olisin kieltäytynyt lääkkeiden ottamisesta, olisi ne syötetty minulle väkisin. Alistuminen väkivaltakoneiston mielivallalle oli ainoa keino välttää joutuminen suljetulle osastolle, eikä se aina edes riittänyt.

Pääsin neljän vuoden kärsimyksen jälkeen eroon julkisesta mielisairaanhoidosta, mutta lääkkeiden syöttäminen jatkui myös yksityisellä puolella. Eräs lääkkeistä aiheutti tilan, mikä tunnetaan nimellä levottomat jalat. Lääkettä ei tietenkään lopetettu tai vaihdettu, vaan levottomuuden hoitoon määrättiin toinen lääke. Söin vuosikausia useita erimerkkisiä masennuslääkkeitä. Yhtäläistä kaikille oli, että ne olivat kalliita ja tehottomia. Hinta ei minua haitannut, koska Kela maksoi masennuslääkkeet. Ilman Kelan myöntämää ylempää erityiskorvausta olisi köyhän budjetti ollut tiukilla. Kalliit unilääkkeet minun piti maksaa itse. Viimeisimpänä piti kokeilla lääkettä, jonka käytössä oli suuri maksavaurion vaara. Sitä riskiä en halunnut enää ottaa.

Minulle lääkkeistä ei ollut apua. Käytin erilaisia psyykenlääkkeitä yli vuosikymmenen. Masennuslääkkeitä, unilääkkeitä, ahdistuslääkkeitä, antipsykoottisia, rauhoittavia, lista on pitkä. En edes muista kaikkien käyttämieni masennuslääkkeiden nimiä, mutta sillä ei ole merkitystä, koska millään niistä ei ollut toivottua vaikutusta. Lopetin lääkkeiden käytön omatoimisesti. Vointini parani huomattavasti, kun lääkkeiden sivuvaikutukset loppuivat.

Lähipiirissä oli äskettäin tapaus, jossa työpaikan huono ilmapiiri masensi erästä tuttua. Hän meni reseptinkirjoitusautomaatille ja sai tietysti kasan reseptejä. Ja siitä se alamäki vasta alkoi. Hän muuttui masennuslääkkeiden myötä energisestä nuoresta ihmisestä puoliunessa horrostavaksi – joksikin. Hän pystyi vaivoin käymään töissä, mutta kotona vain kaatui sänkyyn ja nukkui. Siitä nuoresta ihmisestä ei ollut paljoa jäljellä, hän muistutti enemmän dementiaosaston vanhuksia. Vaikutus parisuhteelle oli tuhoisa. Tehtiinkö työpaikalla sitten jotain ilmapiirin parantamiseksi ? Vastaus on ei. Mutta nyt hän oli mielenterveysongelmainen, eikä sellaisen puheita tarvitse uskoa, tai edes kuunnella. Työpaikan vaihtaminen olisi ollut ainoa apu tilanteeseen, mutta alaa vaivasi työttömyys, joten uutta työtä olisi ollut mahdotonta löytää ja laskut ja lainanlyhennykset oli silti maksettava.

Kannattaa lukea käyttäjien kokemuksia netistä ennenkuin ottaa ensimmäistäkään pilleriä. Netti on täynnä kauhutarinoita lääkkeiden sivuvaikutuksista. Tarinat ovat totta. Olen kokenut saman itse.

Niinpä. Miksi meille syötetään lääkkeitä asioihin, joihin auttaisi ainoastaan elämänmuutos ? Lääke ei poista kiusaamista tai yksinäisyyttä.

”Lääke” on harhaanjohtava sana. Pitäisi puhua myrkyistä, koska sellaisia psyykenlääkkeet ovat.


OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huokaisen syvään ja totean, niinpä niin, totta puhut... valitettavasti. Jouduin sairaslomalle todella helvetillisen fyysisen ja psyykkisen kiusaamisen vuoksi. Käteen lyötiin arsenaali masennuslääkkeitä, unilääkkeitä, rauhottavia, yms. Yrittäessäni puhua asioista ja ilmaistessani halua puhua asioista, minua kehoitetaan olemaan hiljaa. Sitten sujahtaa KELA:lle B-lausunto jossa lukee: "potilas niin lukossa että ei kykene puhumaan asioistaan". Sitten minulle kerrotaan että on tietysti oma vikani että minua on kiusattu. Jotenkinhan minä sen itse aiheutan :). Kun yritän kertoa mitä on itse asiassa tapahtunut, minua käsketään olemaan hiljaa. Saan lisää lääkkeitä ja palaan kotiin. Sama sakki ajaa uuden uhrinsa sairaslomalle ja hän aloittaa saman oravanpyörän. Turtuneena ja väsyneenä alan alistua ja etääntyä elämästäni. Väsymyksen tilalle astuu masennus. Lääkkeet vievät kaiken elämänilon ja tunne-elämän. Niitä vaihdellaan koko ajan uusiin kun ongelmahan on vain tietysti se että vasta vaikka kuinka monennet yleensä sopivat käyttäjälleen. Se miten kenellekään voi sopia lääkkeet jotka aiheuttavat mm. itsetuhoisuutta ja lihomista, turtumista, seksuaalista kuolemaan, jne. sitä en jaksa ymmärtää. Kela:aan sujahtaa uusi B-lausunto aiheesta "potilas ei kykene keskustelemaan asioistaan". Tästä närkästyneenä, kysyn lääkäriltä miksi hän kirjoittaa noin kun minähän nimenomaan haluaisin puhua asioistaan. Hänellä on tänään ajat myöhässä ja aikaa minulle on seitsemän minuuttia. Hän kirjoittaa minulle persoonallisuushäiriö diagnoosin, koska kuulemma minulla on ongelma hoitohenkilökuntaa kohtaan ja vastustan järkevää hoitoa. Yritän puhua asioistani ja hän sanoo että aikani on nyt loppunut. KELA:aan sujahtaa B-lausunto jossa olen persoonallisuushäiriöinen joka on itse aiheuttanut kiusaamisensa ja joka ei edelleenkään kykene puhumaan asioistaan. Kuukaudet muuttuvat vuosiksi. Iloinen nuori nainen alkaa kadota. Lääkkeiden aiheuttama oirehelvetti pahenee. Joskus on edessä huumevieroitusta vastaavat vieroitusoireet kun lopettaa näiden laillisten huumeiden popsimisen. Lääkkeiden joita ei varsinaisesti koe edes tarvivansa, mutta jotka sinulle automaattisesti määrätään ja joihin sinun on alistuttava, koska toinen vaihtoehto on palata väkivallan kohteeksi takaisin töihin. Siirryt kuntoutustuelle. Nyt olet siis eläkeläinen. Turrutettu, väsynyt ja masennettu. Edelleenkään et saa puhua asioistasi. Sairaanhoitaja kivahtaa vihaisesti: "etko sinä OIKEASTI osaa olla puhumatta noista asioistasi". Lääkäri kirjoittaa uuden B-lausunnon missä ikäsi on väärin, pituutesi ja painosi on väärin, työhistoriasi on väärin ja jossa kerrotaan että valitettavasti edelleenkään et kykene puhumaan asioistasi. Alistuneena toteat että josko sitä sitten vaikka olisi hiljaa lopun elämänsä.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Tuttu tarina. Sillä niin se tuhansilla ihmisillä menee. Olisi kohtuullista edes varoittaa ihmisiä etukäteen, mitä psykiatrian hampaisiin joutumisesta voi seurata. Onneksi meillä on internet ja siellä satoja keskustelupalstoja, joissa tietoisuutta voi levittää.

Love&light kirjoitti...

tuttua homma nyt vasta luin että esim antabusta ei saa enää määrätä sitä annettin psykiatrisella nuorille kuin karkkia vielä ennen vuotta 2007 ainakin.Ihan outoa hommaa niin tuttua lääkeitä lääkeitä ja että ÄLÄ NYT VAAN LOPETA LÄÄKEITä ja jos ongelmia tulee se johtuu siitä että ei syö lääkeitä,ala on pahasti medikalisoitunut ja se van jatkuu lääkeistä saa kiletäytyä ja pitää muistaa joskus kieltäytyä kahdesti.Lääkäri voi suositella niitä vaika selittäisi ummet lammet miski ei tarvitse niitä kokemusta on kyllä.

Love&light kirjoitti...

tuo on sillä tavalla että kun yrittää kertoa ihmisille että lääkäri pakottaa syömään noin 3-5 eri ääkettä ja lhoito on hyvin autoritääristä,siellä on VALVONTA periaate,lääkkeitä ja valvontaa..alistetaan potilaita siitä ei saa puhua mikäli "On ongelmia ollut" suomessa ei ole mitään järjestöä joka ajaisi meidän oikeuksia sillain kauheesti paitsi nyt on suomen skitsofrenia yhdistys yms.NÄISTÄ VOI PARANTUA JA YLENSÄ PARANEEKIN.mut lääkevieroitusta ja terapiaa ei aina saa eikä ole,LÄÄKÄREIDEN JA PSYKOLOGEJEN suusta pääsee sammakoita liian usein,monesti hoitohenkilökunta ei vält.itse ymmärrä sitä miten ne on,ne on niin kiireisiä TÄMÄ ON JOKA ALALLA.ne on ihan ohjelmoinnissa uskoo lääkkeisiin,PROPAGANDA ON ISO:TÄMMÖINEN JÄRJESTÖ KANNATTAISI SUOMEEN HANKKIA kun puhuu että ei tarvi lääkkeitä se sensuroidaan joka teksteissä media ei aina auta kun ne ei tajua.JOS ON OLLUT PÄIHDETAUSTAA leima,HUUMEIDENKÄYTTÄJÄ JÄÄ potilasrekisteriin,vaikuttaa lääkäreiden ja hoitajien mielikuvaan sinusta hyvin ennakkoasenteisesti..HOITO JÄÄ IHAN KAMALAKSI YLENSÄ JA alkoholismiakin yirtetään lääkitä pois SUOMESSA ONGELMAT ON ISOJA

TÄSSÄ HYVÄ LINKKI HARMI ON ETTÄ VALITUKSIA VOI TEHDÄ MUTTA YLENSÄ NE EI TUPOTA TULOSTA että valittaminen ei takaa että potilas saa tarvitsemaansa apua ja tukea SUOMESSA KUKAAN EI HOIDA MITÄÄN sillain.HYVÄ AVOHOITO,on HANKALA SAADA semmoinen missä kuunnellaan sinua ihmisenä.

JOS MENEE SULJETUN KAUTTA On superlääkitty ja toipuminen kestää vähintään 2 v mutta kokoajan patistetaan työhön,ja lääkeviroitusta ei ole se pitää itse tehdä Onneksi minä olen nyt saanut asiat kuntoon mutta selitellä itseään joutuu kokoajan,kehoitan kaikkia OSALLISTUMAAN OMAN DIAGNOOSIN TAI NIINED;;JÄRJESTÖÖN LIITTON MIKÄ AJAA OIKEUKSIASI.
LAKIAPU ON MYÖS ILMAISTA PIENITULOISILLE SUOMESSA

http://www.cchr.org/about-us/mental-health-declaration-of-human-rights.html

Anonyymi kirjoitti...

On erikoista, että kuvittelet olevasi viisaampi kuin psykiatrit, joiden koulutus kestää 12 vuotta.

Se, miksi psyykelääkkeitä määrätään, perustuu tutkimuksiin ja tilastoihin. Esimerkiksi jos tietystä masennuslääkkeestä hyötyy 90% ihmisistä, siinä on edelleen se 10%, jotka ei hyödy. Kuitenkin suurin osa hyötyy. Ja ne jotka ei hyödy, hyötyy usein jostain toisesta lääkkeestä. Siksi niitä joskus joudutaan kokeilemaan useampia. On käsittämättömän lapsellista väittää, että "Koska minä en hyötynyt psyykelääkkeistä niin kukaan muu ei voi hyötyä ja lääkärit on huijareita". Sinä olet poikkeustapaus. Maailmassa on lukemattomia ihmisiä, jotka ovat saaneet lääkkeistä avun. Jos välittäjäaineet aivoissa on pielessä, tilanteen voi korjata. Tietenkään lääkkeet ei poista yksinäisyyttä tai kiusaamista.

Tässä sinulle vähän ajattelemista. Viesti on vähän provosoiva, mutta ei ole tarkoitus olla ilkeä. Kaikkea hyvää sinulle.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Mihin perustuu väitteesi, että suurin osa potilaista hyötyy masennuslääkkeistä? Götzschen mukaan niistä hyötyy vain joka kymmenes. Näiden hoidosta hyötyvien kohdalla vaikutus saattaa perustua suurilta osin tai kokonaan lumevaikutukseen.

Aiheesta on viime vuosien aikana kirjoitettu runsaasti. Asiaan pääsee käsiksi MOT-ohjelmasta:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/26/masentavat-laakkeet-kasikirjoitus

ja psykologi Aku Kopakkalan haastattelusta:

http://www.iltalehti.fi/terveys/2014081718579420_tr.shtml

ja professori Peter Götzschen haastattelusta:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/laakkeet-terveytta-vai-rahastusta

Suomalaisesta kirjallisuudesta voisin mainita Maarit Nermeksen kirjan ”Näyttöön perustuvaa masennuksen lumehoitoa.”

En tietenkään tyrmää kaikkea lääkehoitoa. Lääkkeille on tarvetta, mutta varovainen pitää olla. Psyykenlääkkeet, mukaanlukien masennuslääkkeet, ovat kovia aineita. Ensisijaisesti pitäisi löytää pehmeämpi vaihtoehto kuten psykoterapia, mutta vaikeasti psykoottiselle potilaalle lääke voi avata tien kuntoutumiseen. Kunhan diagnoosi on oikea:

http://kiusatunvastaisku.blogspot.fi/2012/02/traumaseula-vuotaa-kuin-seula.html

Omat ja läheisten kokemukset määrittelevät hyvin pitkälti uskoako lääkkeisiin vai ei. Nyt vaan on sellainen tilanne, että kritiikki voimistuu ja uutta todistusaineistoa psyykenlääkkeitä vastaan kertyy koko ajan.

Anonyymi kirjoitti...

Psyykenlääkkeet ovat myrkkyjä, joiden teho perustuu siihen, että ne aiheuttavat kemiallisen lobotomian ja laaja-alaisen aivovaurion. Potilaista tulee unissakäveleviä zombeja, mutta ovathan ne toki sillä tavalla laitosoloissa helpommin käsiteltäviä. Samoin vanhukset lääkitään zombeiksi vuoteisiinsa, vaikka olisivat mieleltään terveitä, koska ei haluta että ne kävelisivät ympäriinsä ja häiritsisivät hoitajia ja lääkäreitä.