Tässä on Yhteiskunnan hyväksymiä keinoja, joita kiusaamisen uhrilla on käytössään:
Alistuminen
Anteeksiantaminen
Rukoileminen
Vaikeneminen
Itkeminen
Unohtaminen
Välittämättä oleminen
Psykiatrinen hoito
Masennuslääkkeet
Alkoholi
Huumeet
Itsemurha
Joukkomurha*
Yhteiskunta ei hyväksy vastarintaa. Se on kuitenkin ainoa keino millä voin enää selviytyä. Voin käyttää kahta vastarinnan muotoa. Ne ovat kirjoittaminen ja suora toiminta.
En hallitse kirjoittamisen jaloa taitoa. Tämä on niin turhauttavaa. Katsoa tyhjää ruutua, kirjottaa muutama sana, pyyhkiä ne pois, miettiä mitä ihmettä tähän kirjoittaisi. Olisi minulla paljon asiaa. On tässä vuosien aikana kertynyt huomattava määrä ajatuksia, jotka pitäisi kirjoittaa teksteiksi ja julkaista. Tärkeitä asioita, havaintoja ja ideoita, joista ei ole koskaan puhuttu julkisuudessa. Hiljaista tietoa, jonka vain minä tiedän, mutta josta olisi hyötyä kaikille kiusatuille. Ja hyötyä koko yhteiskunnalle, mutta minun mielipiteeni eivät ole ketään koskaan kiinnostaneet.
Suora toiminta tuntuu hyvältä. Kosto on suloinen, sanotaan. Niin se on. Kiusatun vastaisku on oikeutettu, kun se kohdistuu oikeutettuun kohteeseen. Suora toiminta suunnataan siihen, mitä yhteiskunta eniten arvostaa: rahaan. Omaisuudella on parempi suoja kuin hengellä ja terveydellä. Media myös rakastaa raflaavia juttuja. Nasselaukullinen nyrkinkokoisia kiviä sai puolet enemmän palstatilaa kuin Viikinki Halmeen kuolema. Taistelu saa julkisuutta ja hyppää ihmisten silmille aamukahvipöydässä.
On turha nillittää, että on olemassa lukuisia laillisia keinoja. Ihan kuin en olisi jo kokeillut niitä. Ne eivät toimineet. No, kirjoittaminen on laillista. Kunhan kirjoitetaan lain sallimissa rajoissa. Laillisuus ei minua kiinnosta. Jos haluan kirjoittaa jostain, niin sitten kirjoitan. Olisi todellinen neronleimaus poliisilta sulkea tämä blogi. Sitten ei jäisi kuin yksi keino, suora toiminta.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
* Luit ihan oikein. Joukkomurha ON yhteiskunnan hyväksymä keino, koska niin moni taho hyötyy siitä. Kirjoitan siitä vielä joskus jos jaksan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti