Ole hiljaa ja syö lääkkeesi II

Tässä on mielenkiintoinen tositarina sairaaseen yhteiskuntaan sopeutumattomasta koulukiusatusta nuoresta, joka joutui psykiatriakoneiston rattaisiin. Tekstin on kirjoittanut taiteilija Riina Hänninen. Taisin hänestä jo aiemmin mainita jossain blogitekstissä. Poliisi-tv:n sivuilta voi lukea lisää.

Olin 19-vuotias kun mulle ehdotettiin pysyvää työkyvyttömyyseläkettä, siihen asti olin ollut sairaspäivärahalla. Lähinnä sairaspäivärahalla oleminen johtui siitä ettei mun elämässä ollut mitään suuntaa, työkkärissä olivat "luovuttaneet", en saanut töitä, enkä opiskelupaikkaa. Kelassa ei jaksettu ja ehdotettiin suoraan että "jää eläkkeelle". Sitten yksi valveutunut tälläisen kuntoutuspaikan työntekijä tajusi että "susta pitää tulla kuvataiteilija", ensimmäinen koko ikänäni ehdotti mulle tälläistä ja kyse oli toisesta tukityöllistetystä ihmisestä, ei siis yhdestäkään "ammatti" opinto-ohjaajasta jne jotka sanoivat mulle suoraan että "no kokeile vaikka jotain artesaanitutkintoa," vaikka vihasin käsitöitä. Menin kansanopistoon ja siellä sain kuulla että voin hakea suoraan AMK:hon, sieltä löysin myös opettajan joka uskoi muhun. Kelan kanssa jouduin käymään sitten taistelun koska ne olis halunnut pitää mut sairaseläkkeellä ja mä taas halusin mennä kouluun. Elämä alkoi kirkastumaan sen jälkeen kun sille löytyi jokin suunta ja ihmisiä jotka uskoi ja kannusti mua. Olen aina pystynyt käymään töissä, tekemään eri projekteja jne joten tälläisiä kunnon perusteita mun eläköittämiseen ei mielestäni koskaan ole ollut, lähinnä vaan se ettei yhteiskunnalla ole ollut mitään "paikkaa" mun kaltaisille nuorille.

Mut ohjattiin murrosikäisenä psykiatrille koulukiusaamisen takia. Mikkeli oli 90-luvulla skinheadien ja rasismin täyttämä paikka jossa munlaiselle politiikasta ja aktivismista kiinnostuneelle nuorelle ei ollut minkäänlaista heijastuspintaa. Minkäännäköistä älyllistä haastetta ei ollut yläasteella, muuta kuin selviytyä päivästä toiseen haukuttuna, ahdistettuna ja erilaisena. "Älykkäälle", erilaiselle nuorelle ei ollut minkäänlaista aikuista tarttumapintaa. Kuvataiteen opettaja raivosi kun en laittanut sinistä sinne minne hän halusi tai piirtänyt sellaisia kuvia kuin hän halusi. Tätä älyllistä turhautumistani alettiin tottakai lääkitä lääkkeillä heti 13-14 -vuotiaana. Olen syönyt masennuslääkkeitä niin nuoresta asti, enkä sitä tietysti teininä osannut kyseenalaistaa. Ihmistä joka ei sopeutunut pikkukaupungin ahdistavaan ilmapiiriin alettiin siis sotkea kemikaaleilla ja syyllistämisellä siitä että "erilainen" nuori on sairas vaikka se ympäristö oli sairas ja täynnä vihaa.

Sitten jokainen lääkäri halusi kokeilla kaikkia eri lääkkeitä joiden takia lihoin noin 60 kg enkä jaksanut enää liikkua tai tehdä yhtikäs mitään ja kaikki tämä alle 20-vuotiaana. Kukaan lääkäreistä ei sinänsä jaksanut sitoutua asiaan vaan määräsi lääkkeitä vain kokeillakseen miten saada tämä "ongelma" eli nuoren ihmisen turhautuminen hoidettua pois. Eläke tuntui olevan kaikille lääkäreille vastaus vapautukseen vastuusta ja ongelman "nopeasti" pois hoitamisesta. Tällä yhteiskunnalla ei taida vain olla kovasti perspektiiviä siihen että nopeasti pois hoidetut ongelmat eivät katoa vaan isonevat.

Päästään tähän "serotoniini"huijaukseen mikä on kaikista älytöntä, esim: murrosikäinen nuori joka on kiusattu ja turhautunut elämänsä päämäärättömyyteen menee lääkärille, lääkäri sanoo "no niin sinulla on siis aivojen välitysaineiden häiriö, otappa tätä lääkettä joka vaikuttaa niihin." Teini syö kiltisti lääkkeensä. Kun teini on saatu koukkuun eri kemikaaleihin tajutaan vasta kysyä "Millä tämä aivojen kemiallinen epätasapaino mitattiin ?" Vastaus on: EI MILLÄÄN ! Mutta nyt ne ainakin sitten ovat päin helvettiä kun aivoja muokkaavia kemikaaleja on jo syöty vuosia ! Asettelu on sama kuin joku tulisi sinulle kertomaan kadulla: Olitko tänään iloinen ? "Olin" Kyse on siis aivojen epätasapainosta, ota tästä aivojen kemiaa muokkaavaa ainetta" OK. Ja tätä asetelmaa ei kyseenalaisteta missään, harvoissa netistä löytyvistä teksteissä mutta psykiatrian kritiikkiä ei löydy kirjallisuudesta tai siitä ei puhuta yliopistopiireissä miltei ollenkaan !

Ihmiset jotka ovat helposti epämääräisen elämäntilanteensa takia vedettävissä mukaan vedetään mukaan tähän psykiatrian lahkoon ja koukutetaan mahdollisimman nuorina, koska vaikka muuta väitetään nämä lääkkeet jotka muokkaavat aivojen kemiallista tasapainoa oikeasti koukuttavat ja tekevät vuosien jälkeen lopettamisen mahdottomaksi nimimerkillä : hyvin yleisen masennuslääkkeen lopetusta yrittäessä nyt kulunut 5 vuotta. Lääkäreille tottakai tämän lääkkeen lopetusyritys on rahasampo ja siis lääketeollisuudelle koska se yleensä laukaisee lisää oireita, tai ylipäätänsä lääkkeen käytön yhteydessä tarvitaan jo lisää lääkkeitä "tasapainottamaan" esim masennuslääkkeiden itsetuho + MASENNUSvaikutuksia. Siksi usein masennuslääkityt saadaan koukutettua uusiin lääkkeisiin.

Jos yrität etsiä kritiikkiä tai ihmisiä jotka ovat tajunneet asian joudun etsimään todellakin, onneksi ns. "heräämisiä" kyseenalaistamiseen on alkanut tapahtua. Itselläni se vei 26 vuotta ja ei yhtäkään selkeää "diagnoosia" vain helvetinmoinen määrä koukuttavia lääkkeitä. Toivottavasti monen ei tarvitsisi mennä läpi samaa ennenkuin osataan puuttua esim. nuorten lääkitsemiseen tai koulukiusattujen "hoitoa".

Olisi mielenkiintoista nähdä esim. milloin mediassa voitaisiin kyseenalaistaa näitä käytäntöjä, varsinkin kun lääkkeiden sivuvaikutukset ovat vaiettuja. En usko että on sattumaa että esim. suurin osa koulumurhaajista söi samoja masennuslääkkeitä joiden jo sivuvaikutuksissa lukee "voi aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä ja ITSEMURHAN." Tästä ei puhuta koska kyse on miljardibisneksestä ja kontrollista. Koulumurhat ovat olleet hyvä kontrollin ja pelon väline. Nyt saada lisää koulukiusattuja tuomittua psykiatrian piiriin eli siis lääkitykseen + ihmisille uskoteltua että lääkitys on tärkeää ja kaikki ihmisyyden negatiiviset tunteet "pois hoidettuja".

Eläköittäminen on vain epätoivoisten lääkärien tekosia jotka eivät jaksa hoitaa jatkuvia kasvavia "potilas"virtoja kun ihmiselle uskotellaan että jokainen inhimillinen tunne on "sairaus".

Voi kun ihmiset oppisivat kyseenalaistamaan asioita mahdollisimman nopeasti.

Alkuperäinen teksti löytyy Riinan blogista. Nynny seikkailee lääkkeiden ihmeellisessä maailmassa tositarinassa Ole hiljaa ja syö lääkkeesi.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Hyvät aikeet ja huonot ohjeet

Turun Sanomissa oli 14.2.2011 laaja artikkeli Hanna Kiurun valmistumassa olevasta väitöskirjasta Tuonpuoleiseen pakenevat nuoremme – Vanhempien kertomukset itsemurhien raottajina. Juttu paljastaa koulukiusaamisen lisäksi muitakin mielenkiintoisia asioita nuorten itsemurhista, mutta käsittelen nyt jutun lopussa ollutta toimittajan kommenttia ja siihen yleisönosastolle tullutta vastausta.

...hautoo itsetuhoisia ajatuksia kenties parhaillaan. Hänelle en osaa sanoa muuta kuin sen, mitä eräs viisas ystäväni kerran tästä aiheesta sanoi. Se meni jotenkin näin: Jokaisella meistä on joskus raskasta. Jotkut näyttävät sen, toiset eivät näytä, mutta voit olla varma, että jokaisella meistä on joskus raskasta. Silloin on vain sinniteltävä, koska ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan se päivä, jolloin sinulla ei voi olla enää yhtään huonompi olo. Sen läpi kun sätkit, niin sitten helpottaa. Olen tänään aivan yhtä vakuuttunut kuin silloinkin, että ystäväni puhui asiaa. Joten jos joku päivä tulee sellainen olo, ettet jaksa tätä maailmaa enää yhtään enempää, niin sinnittele edes yksi päivä lisää.

Yleisönosastokirjoitus 16.2.2011 :

...Haluan korostaa, että masennus ja ”on joskus raskasta” ovat kaksi täysin eri asiaa. Ne ovat eri kieltä, kuin eri maailmoista. Vaikka kommentti on tarkoitettu auttamaan mahdollista itsemurhaa hautovaa, toimii se sen sijaan väheksyvänä ja masennuksen voimaa aliarvioivana. Mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää, jos ei itse ole masennusta ikinä kokenut. Lisäksi kommentin ”neuvo”: ”Jos joku päivä tulee sellainen olo, ettet jaksa tätä maailmaa enää yhtään enempää, niin sinnittele edes yksi päivä lisää.” Kaunis ajatus sinänsä, mutta sinä päivänä kun ihminen päätyy ottamaan hengen itseltään, hän on sinnitellyt jo liian monta päivää, ehkä vuosia. Masentuneelle jokainen päivä on läpi sinnittelyä, vaikkei se aina välttämättä näy ulospäin. Itsetuhoiset ajatukset eivät tule puskista jonain päivänä kun on vähän raskasta.

Hyvät ihmiset, hyvät aikeet ja hyvä tarkoitus ei takaa hyvää lopputulosta. Hyväntahtoisen mutta asiasta vihjeettömän henkilön lausahdukset voivat tuntua todella loukkaavilta. Masentunut ei vain ota itseään niskasta kiinni ja ryhdistäydy, ja kiusatulle väkivalta ei ole vain leikkiä ja huumoria.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Kosto

Kirjailija Päivi Alasalmi puolusti rajuin ottein koulukiusattua poikaansa ja sai nipun syytteitä.

Vanhempani tekivät kaikkensa kiusaamisen lopettamiseksi. He tekivät kuten kuka tahansa lainkuuliainen kansalainen samassa tilanteessa tekisi. Sadoista yhteydenotoista ja kymmenistä tapaamisista huolimatta heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa viranomaisten, siis koulun henkilökunnan, ammattitaitoon ja vakuutteluihin, että koululla on tilanne hallussa.

Olen katkera, koska kiusaaminen tuhosi elämäni. Mutta vielä katkerampi olen siitä, että vanhempani ja sisarukseni joutuivat kärsimään kiusaamisen takia, ja tiedän, että he kärsivät siitä vieläkin. On varmasti kamalaa katsoa, kuinka oma poika tai veli riutuu henkilökohtaisessa helvetissään.

Juttelin erään tutun kanssa kostosta. Hän ei ollut kouluaikoinaan joutunut kiusatuksi, mutta mietti sitä, kuinka tyydyttävää olisikaan kostaa, etsiä kiusaajat käsiinsä nyt vuosikymmenien jälkeen ja käydä vetämässä niljakkeita turpaan oikein kunnolla. Tiedän mitä hän tarkoitti. Minulla on ollut ja on yhä fantasioita kostosta, fantasioita, joista ensimmäinen terapeuttini puoskarini käski kertoa, ja joista hänelle kerrottuani jouduin pakkohoitoon. Tuhansia kertoja olen unelmissani lyönyt, potkinut, puukottanut, ampunut, tappanut kiusaajat toinen toistaan raaemmalla ja julmemmalla tavalla. Kosto olisi suloinen, mutta...

Enemmän kuin kiusaajille, noille keskinkertaisille typerille kakaroille, olen enemmän katkera aikuisille, jotka eivät minua suojelleet : rehtorit, opettajat, luokanvalvojat, koulukuraattorit, opinto-ohjaajat, poliisit, terveydenhoitajat, terapeutit, lääkärit, lakimiehet, virkamiehet, poliitikot, kansanedustajat, ministerit, presidentit.

Jos joskus päätyisin kostoon, tekisin sen ensisijaisesti kostoksi perheeni kärsimyksistä, ja vasta toissijaisesti omien kärsimysteni takia. Nyt en kosta. Minulla on vielä vähän mutta silti liikaa menetettävää. Olen vastuussa eräästä pienestä ihanasta ihmisestä, joka muutaman vuoden kuluttua menee kouluun, jossa kiusaaminen saa jatkua vuosia käräjä- ja hovioikeuden siunauksella. Minun tehtäväni on puolustaa tuota pientä ihmistä yhteiskunnan pahuudelta, vaikka joutuisin siitä itse vaikeuksiin kuten ylläolevan uutisen äiti.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Uusi blogi

Peruskoulun nousu ja tuho

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Kauhua hammaslääkärissä

Potilaan hammaslääkäripelko voi olla potilaalle niin ylitsepääsemätön, ettei potilas hakeudu hoitoon kuin äärimmäisessä hädässä.

Minulla, kuten monella muullakin suomalaisella, on hirvittävä hammaslääkäripelko. Se sai alkunsa kouluaikojen hammashoidosta. Pelko piti nyt kohdata kovan hammassäryn iskettyä pari viikkoa sitten. Hoito ja antibiootit auttoivat ja tilanne alkaa olla ohi. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi pitänyt hoidattaa särky ajoissa. Vaan enpä tehnyt mitään. Lopulta kipu oli niin kovaa, että päivystykseen oli pakko mennä. Silloin tilanne oli kyllä paha. Alaleuan kipeä puoli oli turvonnut paksuksi kuin limppu ja särkylääke ei enää auttanut.

Koulun hammashoitola oli kamala paikka. Käyntiä odotti kauhulla jo viikkoja etukäteen. Pelkkä hoitolasta kantautunut steriili haju sai voimaan pahoin. Poraaminen sattui. Se todellakin sattui. Mutta pienen pojan oli kestettävä kipua kuin mies. Puuduttamisesta ei mainittu sanallakaan. Ja jos muistan oikein, joskus jopa pyysin puudutusta, mutta hammaslääkäri kieltäytyi antamasta piikkiä. Oleppa nyt urhea poika. Eihän se satu, eihän ? Sitten pora käynnistyi. Sitä kamalaa ääntä ei unohda ikinä, yhdistettynä tunteeseen kun on tukehtumassa omaan sylkeen ja poran vesisuihkuun.

Nyt hammaslääkäreillä on käsissään iso joukko pelkääviä potilaita, joiden hampaat mätänevät suuhun pelon takia. Mitä järkeä on aiheuttaa lapselle niin kovaa pelkoa, että hän kantaa sitä mukanaan hautaan asti ? Onko lapselle annettava kivunhoito niin kallista yhteiskunnalle, että tulee halvemmaksi ratkoa potilaan vaikeita ongelmia sitten aikuisiällä ? Aikuisille sitten tarjotaan kaikenlaisia kalliita pelonlievityksiä ilokaasusta anestesiaan, mikäli heidät edes saadaan hammaslääkärin tuoliin istumaan, psykoterapian kautta tottakai. Jos olisi vähän panostettu siihen, että hammaslääkärissä käynti olisi ollut miellyttävämpi kokemus, sillä olisi itse asiassa säästetty aika paljon. Ei aikuisiakaan potilaita voi kohdella tuolla tavalla.

Suomi on kivunhoidon takapajula. Kuulin joskus, että kipulääkkeiden antamisessa pihtaillaan jopa terminaalivaiheessa olevien syöpäpotilaiden saattohoidossa. Kuolemaa odottavat ihmisparat joutuvat kärsimään hirvittävistä kivuista, etteivät vain tule riippuvaisiksi vahvoista lääkkeistä. Heistähän voisi tulla, hui kauhistus, narkomaaneja ! En tiedä koulujen hammashoidon nykytilaa, mutta eräs tuttuni sanoi, että meininki oli samaa vielä 2000-luvun alussa.

Koulun hammashoidossa oli vielä yksi arveluttava piirre. Eikös jokaisella olekin oikeus päättää haluaako kertoa terveydentilastaan muille ? Se oli mahdotonta, koska jokainen meidän luokalla tiesi miten monta reikää keneltäkin paikataan. Itse sijoituin turvallisesti keskikastiin, joten hampaiden reikiintymisestä ei minulle seurannut paljoa ylimääräistä häpeää, toisin kuin aknesta. Yleinen käsitys oli, että reikiintyminen oli jokaisen oma vika, seurausta omasta piittaamattomuudesta. Hyi hyi, on jätetty hampaat harjaamatta ja mussutettu karkkia ja litkitty limonadia. Ei edes tullut mieleen, että ihmiset ovat erilaisia, ja toisilla hampaat vain reikiintyvät helpommin kuin toisilla. Ei auttanut, vaikka niitä kuinka harjasi. Nurinkurisesti eniten reikiä tuli aikana, jolloin olin erityisen tarkka hampaiden harjaamisessa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Häiriköintiä monikulttuurisissa kouluissa

Opettaja-lehden kysely paljasti karun todellisuuden monikulttuurisissa kouluissa :

Joka neljäs opettaja sanoo, että maahanmuuttajien suuri osuus lisää hälinää ja melua luokkahuoneessa sekä kasvattaa väkivallan määrää koulussa. Kyselyn perusteella opettajat katsovat, että maahanmuuttajien suuri osuus oppilaista haittaa monikulttuurisuuden omaksumista.

Suurin osa opettajista kokee työmäärän kasvavan jopa kohtuuttomaksi, jos maahanmuuttajalapsia on luokassa paljon. Samalla opetuksen laatu kärsii ja tasoa on laskettava. Opettajien mukaan maahanmuuttajien opettaminen on ylimääräinen rasite ja lisätyö, joka ei tunnu opettajan palkassa ja johon ei kouluteta.

Opettajista näyttää selkeästi siltä, että kaupunkien koulut ovat jakautumassa maahanmuuttajien vuoksi hyviin ja huonoihin. Yli puolet opettajista ajattelee näin, Opettaja-lehti kertoo.

Lopulta kyse ei ole maahanmuuttajista, vaan ongelma on suomalaisessa peruskoulussa, aivan kuten se oli kaksi vuosikymmentä sitten, kun Nynny kärsi keskitysleirivankeudessa. On se silti kummallista, kun korkeakoulutetut aikuiset eivät ole vieläkään saaneet häiriköiviä kakaroita kuriin.

Perusopetuslaki 29 §

Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön

Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista. Opetushallituksen tulee opetussuunnitelman perusteissa antaa määräykset tämän suunnitelman laatimisesta.

Lapsella on oikeus häiriöttömään koulunkäyntiin. Rauhaan ovat oikeutettuja kaikki koululaiset, niin kantasuomalaiset kuin maahanmuuttajataustaiset. Jokaisella koululaisella, niin kantasuomalaisilla kuin maahanmuuttajilla, on myös velvollisuus antaa muillekin opiskelurauha. Häirikön, niin kantasuomalaisen kuin maahanmuuttajan, paikka ei ole koulussa pilaamassa muiden elämää. Vastuu oppilaiden turvallisuudesta kuuluu koulun henkilökunnalle. Mikäli koulu ei siihen pysty, on laitos suljettava välittömästi lasten suojelemiseksi. Tehdaskin suljetaan, jos siellä ilmenee puutteita työturvallisuudessa, ja pysyy suljettuna, jos vikoja ei korjata.

Tulevaisuus näyttää synkältä. Yhteiskunta jakautuu jyrkästi hyviin ja huonoihin alueisiin. Maahanmuuttajien ghettoutuminen on jo alkanut.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Vanhojenpäivän nöyryytys

Eilen oli paska päivä. Vanhojenpäivä. Joka helvetin tuutista kuulutettiin kuinka taas juhlitaan. Teiniprinsessojen pöyhkeilyn katsominen repii arpeutuneet haavat auki joka vuosi.

Turkulainen Kastun yläaste ja lukio oli hyvämaineinen oppilaitos 90-luvun alussa. Koulun perinteisiin kuului koulukiusaamisen hiljaisen hyväksynnän lisäksi penkkaripäivän ja vanhojenpäivän simputus. Silloin lukiolaisilla oli vanhan perinteen mukainen oikeus simputtaa yläastelaisia. Muina aikoina kiusaamiseen ei puututtu kuin muodollisilla eleillä, mutta kahtena päivänä kiusaamiselle oli opettajien antama siunaus.

Ysiluokalla tähän aikaan vuodesta tilanne oli jo kärjistynyt äärimmilleen. Vuosi oli 1992. Parin kuukauden kuluttua minulla alkoi neljä vuotta kestänyt seikkailu mielenterveyspotilaana julkisessa terveydenhuollossa. Sain lomaa penkkaripäiväksi, joka oli tunnettu rajusta simputuksesta yläastelaisia kohtaan, mutta vanhojenpäivänä oli pakko mennä kouluun. Tiesin sen olevan huono idea, mutta kouluun oli pakko mennä. Poissaolo olisi ollut luvaton, ja kiltti kympin poika ei koskaan lintsannut.

Vanhat kiersivät luokissa nöyryyttämässä yläasteen oppilaita. Ulkopuolisen silmin se saattaisi näyttää viattomalta hauskanpidolta. Vanhat tonkivat reppuja, pudottelivat tavaroita lattialle ja pakottivat nostamaan ne ylös, käskivät seisomaan, istumaan, hyppimään, ja erityisesti puhuivat herjaavasti, eli sitä samaa mitä olin kokenut kolmannelta luokalta alkaen. Se oli kiusaamista opettajan hyväksynnällä, opettajan silmien edessä, kesken oppitunnin, ja se tunti sattui olemaan pakkoruotsia.

Vanhojen hauskanpito kohdistui vain harvoihin oppilaihin parikymmenhenkisessä luokassa. Jäin parin teiniprinsessan silmätikuksi naisopettajan seuratessa hymyillen vierestä. Julkinen nöyryytys olisi pitänyt ottaa huumorilla. Hermostuin, kun pari teiniprinsessaa vaati minulta nöyryyttäviä tekoja koko luokan edessä. Ruotsinopettaja oli tyrmistynyt reaktiostani. Hänen mielestä hauskanpitoon oli pakko osallistua, koska oma vuoroni nöyryyttää nuorempia tulisi lukion toisella luokalla. Jouduin koulukuraattorin puhutteluun. Tapauksesta tuli isompi juttu, jossa olin ainoana syyllinen.

Tunnen varmasti loppuelämäni syvää inhoa tanssiaisia, pöyhkeitä juhlapukuja ja tanssijoiden ylimielistä käytöstä kohtaan.

Asiassa oli jotain hyvääkin. Olisi ollut vastenmielinen kokemus joutua itse osallistujaksi tanssiaisiin. ATM ei olisi löytänyt vapaaehtoista tanssiparia. Siihen olisi määrätty joku vastentahtoinen nirppanokka. Olisin varmasti kauhulla odottanut tapahtumaa. Pelännyt, että sekoaisin askelissa ja tekisin itsestäni enemmän naurunalaisen kuin jo olin.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

VANKEUTTA KOULUKIUSATULLE !

Tiistai 15. helmikuuta 2011

Hyvä ja ahkera oppilas joutui piinattuna sairaseläkkeelle

Oikeustalon ikkunoita rikki kivittänyt protestoi koulukiusaamista vastaan

Turun Sanomat
SEPPO SUDENNIEMI

Varsinais-Suomen oikeustalon ikkunoita protestina joulukuussa 2009 Turussa rikkonut 36-vuotias turkulaismies tuomittiin maanantaina Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa neljän kuukauden ja kymmenen päivän vankeusrangaistukseen tavallisesta ja törkeästä vahingonteosta.

Tuomio on ensikertalaiselle ehdollinen ja koeaika jatkuu ensi vuoden loppuun.

Vahingonkorvauskysymys ei ollut esillä. Kahden eri viraston ikkunoiden rikkomisista kertyi yli 22000 euron lasku.

Mies rikkoi joulukuun alun yönä Puutarhakatu 14:ssa kaupungin opetuspalvelukeskuksesta kuusi ikkunaa kiviä heittämällä. Korjattavaa kertyi 1530 euron edestä. Mies meni sen jälkeen oikeustalolle Sairashuoneenkatu 2:een ja paiskasi isoilla pihakivillä rikki kuusi lämpölasi-ikkunaa ja pääsisäänkäynnin pyöröoven ikkunat. Erikoislaseista koitui 20650 euron lasku.

Vastaajan puolustus pyysi käräjäoikeutta ottamaan rangaistusta alentavana seikkana huomioon vastaajan heikon terveydentilan ja muut henkilökohtaiset olot ja näin tapahtuikin.

Turkulaismies kertoi suivaantuneensa silloisen Turun käräjäoikeuden joulukuussa 2009 antamasta tuomiosta, koska oli itse joutunut peruskoulussa pitkäaikaisen ja kovan koulukiusaamisen kohteeksi. Hän uskoi puolustavansa koulukiusattujen oikeuksia.

Koulukiusaamisen seurauksena hänen terveydentilansa huononi niin, ettei hän päässyt irti kohtaamistaan epäoikeudenmukaisuuksista eikä pystynyt sijoittumaan työelämään. Lääkärinlausunnon mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla miehellä on kiusaamisten seurauksena vaikea-asteinen monimuotoinen persoonallisuushäiriö ja kroonistunut masennus.

-Hän oli hyvä ja ahkera oppilas, älyllisesti erittäin terävä, mutta joutui hyvin pienikokoisena ja kilttinä eräiden koulukiusaajien riepottamaksi. Sitä jatkui pitkän aikaa ja rajusti eri tavoin ja se jätti ikävät jäljet, joista hän on yrittänyt päästä pois, kertoi vastaajaa edustanut asianajaja.

Koulun jälkeen vastaaja oli aina reagoinut voimakkaasti ja tunneperäisesti koulukiusaamisia koskeviin uutisiin ja Turun käräjäoikeuden 11. joulukuuta antama tuomio Cygnaeuksen koulun kiusaamisjutussa sai hänet kuohuksiin.

Tuomiossa käräjäoikeus hylkäsi kahta opettajaa, rehtoria ja koulutoimenjohtajaa vastaan esitetyt syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta ja katsoi näiden puuttuneen ilmitulleeseen koulukiusaamistapaukseen sen minkä pystyivät. Cygnaeuksen jutussa seitsemänvuotiaasta lähtien kuusi vuotta raskaasti kiusattu poika haki aikuisena kärsimyskorvausta.

Nyt kivityksistä tuomittu vastaaja ei liittynyt mitenkään Cygnaeuksen kouluun, mutta piinaavat muistot omista kokemuksista ajoivat häntä protestiin. Seuraavana yönä hän rikkoi ikkunat.

-Erään hänen sukulaisensa lapsi oli menossa juuri Cygnaeukseen koulua käymään. Hän otti sen raskaasti ja tunsi suurta ahdistusta ja tuskaa pelätessään, että myös tämä lapsi joutuisi samanlaisen voimakkaan ja pitkäaikaisen kiusaamisen kohteeksi kuin mitä hän oli joutunut kouluaikanaan.

[Kuva ja kuvateksti, uutinen vain lehdessä] Koulukiusatun miehen isku kohdistui joulukuussa 2009 Turun oikeustalon pääsisäänkäyntiin. Pihan nupulakiviä heittämällä hän rikkoi pyöröoven ikkunat, sivulla olleita ikkunoita ja takana näkyviä suurikokoisia ruutuja.

Kertokaa minulle, koska minä en ymmärrä, miksi muutaman ikkunan rikkominen on vakavampaa kuin pienen lapsen julma ja systemaattinen kiduttaminen, joka jatkui yli vuosikymmenen ja josta aiheutui yhden elämän lähes täydellinen tuhoutuminen. Rahasta ei voi olla kyse, koska työkyvyttömän elättäminen maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. Silti miljoonavahingot aiheuttaneita ei rangaistu edes tunnilla jälki-istuntoa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Poliisi vainoaa kiusattuja II

Julkaisin aiemmin kiusaaminen.fi -sivustolla olleen referaatin Samuli Saarisen tapauksesta. Ylen Silminnäkijä on tehnyt Samulista uuden ohjelman: Kouluampujaksi leimattu. Sen voi käydä katsomassa Yle Areenasta, mutta valitettavasti vain rajoitetun ajan.

Ohjelmassa oli muutama erityisen huomion arvoinen seikka. Pitkäniemen sairaalassa lääkäri oli huolestunut Samulin omasta hyvinvoinnista. ”Sensijaan herää voimakas huoli siitä, että tämä syntynyt tilanne on potilaalle suuri henkilökohtainen trauma pitkäaikaisen kiusaamisen lisäksi.” Samulin mukaan tämä lääkäri oli ensimmäinen, joka yritti auttaa eikä pelkästään syyttänyt. Minulla on samanlaisia kokemuksia. Koulussa ja psykiatrisessa hoidossa vain syytettiin. Ensimmäinen ammattiauttaja, joka yritti oikeasti auttaa minua, oli yksityisen lääkäriaseman psykiatri, joka kirjaimellisesti pelasti minut julkisesta laitoshoidosta neljän helvetillisen vuoden jälkeen.

Ohjelman ehkä merkittävin huomio tuli Pitkäniemen lääkäriltä:

Se, joka pitäisi lähettää tutkittavaksi, ei ole se henkilö, vaan se koko joukko joka siinä alkaa reagoida.

Samuli Saarinen on osoittanut todellista rohkeutta lähtiessään julkisuuteen. Hän voi hyvillä mielin ajaa rekkaa ja unohtaa kaiken kokemansa, ja me voimme unohtaa hänet, koska hän on päässyt elämässä eteenpäin ? Hän on siis selviytynyt ? Toivon, että Samuli jatkaa taistelua kiusattujen oikeuksien puolesta, eikä vain katoa unholaan, kun ohjelman katseluaika Yle Areenassa loppuu.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Nuorena eläkkeelle

Kilpailu kiristyy ja vaatimukset kovenevat niin opiskelussa ja työelämässä kuin myös ihmissuhteissa. Tässä on yksi seurauksista:

Joka päivä viisi alle 30-vuotiasta henkilöä siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyiden takia. Tämä tarkoittaa noin 1800:aa nuorta tai nuorta aikuista vuosittain.

Luvuissa on vain osa totuudesta. Niistä puuttuvat tilastoista siivotut sairauspäivärahan, työmarkkinatuen, toimeentulotuen ja turhien koulutusten ja työllistämistoimenpiteiden välillä pompoteltavat työkyvyttömät. Kyykytettävien määrää voi vain arvailla.

Uutisesta löytyy yksi avainsana: Ennaltaehkäisy. Tie hyvinvointiin lähtee tässäkin asiassa ennaltaehkäisystä. Eri asia on, mitä sanalla tarkoitetaan. Uutisesta voi päätellä, että se on tapahtuneiden vaurioiden korjaamista: ”On erittäin tärkeä saada apua ennen kuin ongelmat pahenevat.” ja ”Ongelmista selviytymiseen lapsi tai nuori tarvitsee ennen kaikkea vanhempien tai muiden aikuisten tukea ja ohjausta.” Se ei ole ennaltaehkäisyä. On eri asia nostaa jäihin pudonnut kuivalle maalle, kuin jo alkujaan estää häntä joutumasta heikoille jäille.

Nuorena eläkkeelle joutuminen tarkoittaa köyhyyttä. Työeläkettä ei ehtinyt kertymään, joten toimeentuloksi jää pelkkä kansaneläke. Eläkkeen määrä voi aluksi tuntua isolta opintotukea saaneelle nuorelle, mutta eläkkeen kanssa joutuu sinnittelemään koko loppuelämän. Opintotuki, vaikka onkin riittämättömän pieni, on kuitenkin pelkkä välivaihe matkalla työelämään ja parempaan toimeentuloon. Kansaneläkettä on viime vuosina nostettu parilla isommalla korotuksella. Nyt takuueläke nostaa sitä melkein satasella, mutta sekään ei riitä nostamaan kansaneläkettä kuopasta, jossa se on ollut jo parikymmentä vuotta. Köyhyyden voi välttää eräällä helpolla keinolla: olemalla nainen, joka onnistuu hankkimaan itselleen miehen elättäjäksi. Köyhyys ei ole sama asia kuin syrjäytyminen, mutta mielenterveysongelmista kärsivällä miehellä on suuri riski syrjäytyä.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Sairas yhteiskunta

Jani Kuusela: Terveet eivät sopeudu sairaaseen yhteiskuntaan

Myös koulussa minua syyllistettiin siitä, etten lähtenyt mukaan armottomaan kilpailuun. Nyky-yhteiskunnassa lapsen tulee näet jo varhain oppia, ettei hän selviä elämästä ilman armotonta kilpailua. Kanssaihminen on sinulle kilpakumppani. Taistelu numeroista, opiskelupaikoista ja työpaikoista on kovaa. Myös kyynärpäätaktiikka on täysin hyväksyttävää. On opittava näkemään ne ihmiset, joista voi hyötyä, ja toisaalta hylättävä ne, joista hyötyä ei ole. Koululaiset opetetaan siihen, että auktoriteetin nuoleskelu on palkittavaa. Toisaalta auktoriteetin vastustaminen on rangaistavaa. Näin lapsia valmistellaan nyky-yhteiskunnan jäseniksi.

Se, joka ei sopeudu tähän hullunmyllyyn, on psykiatrien mielestä lääkityksen tarpeessa. Minusta sopeutumattomuus on ennemminkin merkki terveydestä kuin sairaudesta. Koska yhteiskuntamme on ilmeisen sairas, terveimmät yksilöt alkavat oireilla ensimmäisenä. Mielestäni yhteiskuntaan kohdistuva angsti on merkki yksilön terveydestä. Enemmän siis tulisi olla huolestunut heistä, jotka eivät oireile kuin heistä, jotka oireilevat.

 Teksti todellakin herättää ajatuksia yhteiskunnan tilasta.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Kiusatut koulu-uhkailijat

Iltalehti

HBL: Koulu-uhkaaja kokee koston oikeutetuksi

Koulu-uhkaajalla on usein oppimisvaikeuksia, ja häntä on kiusattu, uutisoi Hufvudstadsbladet.

Suomalaiset psykiatrit rupesivat kartoittamaan suomalaisia koulu-uhkaajia Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen. He tutustuivat potilaskertomuksiin 13 - 18-vuotiaista, jotka ovat uhanneet surmata useita henkilöitä.

Tutkittavia tapauksia kerättiin päivästä Jokelan tapauksen jälkeen, eli 8 marraskuuta 2007 kesäkuun 2009 loppuun asti. Niitä löytyi 73.

Nuorisopsykiatrian ylilääkäri Nina Lindberg Helsingin yliopistosta on tutustunut 28 tapaukseen. Hänet yllätti tekijöiden ikä.

- Odotin, että uhkauksia tekisivät 17 - 18-vuotiaat, mutta lukemieni kertomusten perusteella nuoret uhkaajat olivatkin usein 14-vuotiaita. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä he olivat poikia, Lindberg kertoo sunnuntain Hufvudstadsbladetissa.

Uhkaajajoukosta yli puolta oli koulukiusattu. Lisäksi oppimisvaikeudet ja käyttäytymishäiriöt olivat yleisiä.

- Ei ole ollenkaan kaukaa haettua nähdä yhteyttä kiusaamisen, oppimisvaikeuksien ja kouluympäristöön suuntautuvan aggression välillä, Lindberg sanoo.

Noin 30 prosentilla oli diagnosoitu vaikeaa masennusta, mutta vakavat psykiatriset sairaudet, kuten psykoosi, olivat harvinaisia. Lindbergin mukaan kiusatuksi tulleet, joilla on vaikeuksia oppia, saattavat nähdä, että heillä on moraalinen oikeus kostotoimenpiteisiin.

IL

Kouluaikoinani 80-luvulta 90-luvun alkuun käsitettä koulu-uhkaus ei ollut olemassa sen nykyisessä merkityksessä. Minä en uhkaillut joukkomurhalla, mutta kaikenlaista tuli sanottua, ja varsinkin sellaista mihin en olisi edes kyennyt. Minulla ei ollut muutakaan keinoa.

Nyt on siis tutkittu, että uhkailijoista yli puolta on kiusattu. Uhkausten määrä vähenisi siis yli puolella, jos ei olisi koulukiusaamista. Ja jos koulukiusaamista ei olisi, kaikki kolme Suomessa tapahtunutta kouluammuskelua olisivat jääneet tapahtumatta. Ja koska uhkaukset perustuvat kahden viimeisen ammuskelun synnyttämään uhkaan uudesta verilöylystä, koko ilmiötä ei olisi nykymuodossa olemassakaan.

Kiusaamiselle kukaan ei tee mitään, mutta uhkailu, todellinen tai keksitty, saa koko väkivaltakoneiston hyökkäämään täydellä voimalla. Poliisien harjoittama vaino kohdistuu erityisesti kiusattuihin poikiin. Halutaanko ongelma ratkaista antamalla vain kovempia rangaistuksia kiusatuille pojille, vai ehkäisemällä kiusaamista ja syrjäytymistä ?

Minua kiinnostaisi kovasti tietää, että väheneekö kiusaaminen, kun on olemassa uhka joukkomurhasta. Kiusaajat huomaavat, että tuo nynnypoika onkin vaarallinen, ja kun sillä napsahtaa, sen jälkeen uhreja ovat itse kiusaajat. Kiusaajat eivät hae haasteita, vaan helppoja uhreja, eikä potentiaalinen kostaja ole helppo uhri. Vaikutus olisi siis samankaltainen kuin lyömällä takaisin. Kiusatun uhkaajan kannalta olisi hyvä asia, jos kiusaaminen loppuu tai vähenee uhkauksen takia. Pientä lohtua saa myös siitä, että koulu pysyy suljettuna edes yhden päivän. Edes sen yhden päivän saa olla vapaana kiusaamisesta.

Minulle on aina opetettu, että kosto ei kannata, siitä tulee vain paha mieli. Ihmiset, jotka niin sanovat, eivät itse ole joutuneet tilanteeseen, jossa kostoa tarvitaan. Ja varmaa on, että he eivät itse ole koskaan kostaneet. Ja silti he väittävät tietävänsä, miltä kostaminen tuntuu. Uhkauksen tekeminen on varmasti hyvin jännittävää. Pienelle lainkuuliaiselle nöyrälle nynnypojalle se voi olla tylsän elämän järisyttävin kokemus. Kerrankin valta-asetelma on kääntynyt päälaelleen. Hän ei ole enää uhri, vaan nyt on muiden vuoro pelätä. On varmasti huumaavaa katsella sekasortoa, kun poliisiautoja kaartaa koulun pihalle, ja oppilaat ja opettajat säntäilevät paniikissa pitkin käytäviä.

Kiusatulla on moraalinen oikeus pelon levittämiseen ja kostotoimenpiteisiin. Kosto pitää kuitenkin kohdistaa oikein, ja syyttömien sivullisten henkeä ja terveyttä ei saa vahingoittaa. Valitettavasti koulu-uhkaus tekee juuri niin. On oikeudenmukaista laittaa kiusaajat ja sivustakatsojat pelkäämään, mutta pelkäämään joutuvat myös ne, joilla ei ole osaa eikä arpaa kiusaamiseen. Pahinta on, että muut kiusatut joutuvat nyt pelkäämään kiusaamisen lisäksi myös joukkomurhan uhriksi joutumista.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Laki ja oikeus IV

Turun Sanomissa oli taas mielenkiintoisia uutisia liittyen lakiin ja oikeuteen.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on tuominnut kaksi helsinkiläistä vankeusrangaistuksiin ja yli 800 000 euron vahingonkorvauksiin tekijänoikeusrikoksista. 35-vuotias nainen sai neljä kuukautta ehdollista vankeutta ja 21-vuotias mies sai kolme kuukautta ehdollista.

Tuomitut ovat ylläpitäneet DC-vertaisverkkopalvelinta. Suomessa omaisuus on paljon arvokkaampaa kuin henki ja terveys.

Murtovarkailla on oikeusturva kunnossa. Työtapaturman sattuessa ryöstön uhri joutuu vankilaan ja maksamaan rosvolle korvauksia henkisestä kärsimyksestä !

Murtovarasta puukottanut 26-vuotias asunnonhaltija.. ..sai puolitoista vuotta vankeutta hätävarjeluna tehdystä törkeästä pahoinpitelystä. Hän joutuu maksamaan 30-vuotiaalle murtovarkaalle 1 500 euroa kivusta ja särystä ja 500 kosmeettisesta haitasta sekä 200 henkisestä kärsimyksestä.

Murtovaras tunkeutui viime maaliskuussa Tervakoskella asuntoon, jossa olikin isäntä kotona. Sorkkaraudalla varustautunut tunkeutuja suihkutti ulko-ovella vastaajan [isännän] kasvoille pippurisumutetta, jolloin tämän näkökyky heikentyi. Vastaajalla oli veitsi kädessään ja sillä hän löi murtovarasta 14 kertaa keskivartaloon. Iskut eivät aiheuttaneet pahoja vammoja, mutta kuitenkin ilmarinnan.

Hovioikeuden mukaan asunnonhaltija saattoi perustellusti uskoa terveytensä ja henkensä olevan vaarassa varsinkin pippurisumun osuessa kasvoille, mutta iskujen määrä ylitti sen mitä voidaan pitää sallittuna hätävarjeluna välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi. Iskut olisivat myös voineet olla hengenvaarallisia. Vastaaja joutui paniikinomaiseen tilanteeseen tultuaan sokaistuksi, mutta siinäkin tilassa hänen piti havaita, ettei hyökkääjä käytä teräasetta ja lopettaa puukolla lyöminen.

Ryöstön uhrin pitää siis ensin odottaa, että rikollisen sorkkarauta halkaisee kallon. Vasta sitten saa jatkaa itsepuolustusta. Jokainen kehässä käynyt tietää, että yksi torjunta ei riitä. On jatkettava niin kauan, kunnes hyökkääjä ei pysty jatkamaan väkivaltaa. Hyökkääjä jatkaa kyllä hyökkäystä, kunnes sinä et pysty puolustautumaan. Pahimmassa tapauksessa sinä kuolet, mutta et ainakaan joudu syytteeseen hätävarjelun liioittelusta. Oikeus vaatii tavallisilta siviileiltä sellaista väkivallankäytön ammattitaitoa, jota on vain poliiseilla. Hyökkäyksen uhri on tilanteessa, jossa siviilillä ei ole mitään mahdollisuutta arvioida omaa toimintaansa. On vain koetettava pysyä hengissä, keinolla millä hyvänsä. Jos koetat välttää tuomiota hätävarjelun liioittelusta, kuolet tai vammaudut, mutta jos haluat vain selvitä, sinut tuomitaan siitä. Damned if you do, damned if you don't.

Viime vuosikymmenellä oli tapaus, jossa ohikulkenut mies näki naisen joutuvan raiskatuksi, meni väliin ja löi raiskaajaa. Ritarillisesti toiminut mies joutui syytteeseen pahoinpitelystä. Se taisi olla vieläpä niin, että väliinmenijää uhkasi kovempi rangaistus kuin raiskaajaa.

Islannin mielenosoittajat ovat vaarassa saada elinkautista vankeutta. Kansanedustajat olivat ajaneet maan konkurssin partaalle, mutta parlamenttiin tunkeutuneet mielenosoittajat tekivät rikoksista vakavimman. Elinkautinen tulee yleensä murhasta, mutta valtaeliitin mielen pahoittaminen on näköjään yhtä vakavaa. Omaisuus on henkeä ja terveyttä arvokkaampaa, mutta valtaeliitin hyvinvointi on kaikkein arvokkainta myös täällä itäisessä hyvinvointivaltiossa.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Pakkohoitoa koulu-uhkailijoille

Turun Sanomat

Kymmeniä nuoria ohjattu psykiatreille koulu-uhkausten vuoksi

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen kymmenittäin nuoria on toimitettu psykiatrisille vastaanotoille koulu-uhkausten vuoksi. Lääkäripäivillä puhunut asiantuntija muistuttaa, että virheellinen arvio nuoren vaarallisuudesta voi leimata hänet ja ohjata tarpeettomasti hoitoon.

Väkivaltariskin arvioinnissa tulisi esimerkiksi kuulla uhkaajan läheisiä, joiden antamien tietojen perusteella saadaan parempi käsitys uhan todellisuudesta. Samalla voidaan saada tietoa myös siitä, kuinka nuori on aikaisemmin reagoinut äärimmäisen kuormittaviin tilanteisiin.

– Aggressiivinen käyttäytyminen voi tarkoittaa monia eri asioita kovaäänisestä kiistelystä ja kiroilusta aseelliseen hyökkäykseen. Riskiarvioissa on syytä selkiyttää, mistä puhutaan, kun kannetaan huolta nuoren mahdollisesta väkivaltaisuudesta, sanoo professori Riittakerttu Kaltiala-Heino Tampereen yliopistosta.

Kaltiala-Heinon mukaan on eettisesti kiperää pohtia, kuinka pitkälle yhteiskuntaa voi suojella mahdolliselta väkivallalta, jos se tarkoittaa vaaralliseksi arvioidun nuoren ja hänen perheensä oikeuksien rajaamista.

TS–STT

Jaahas. Eipä tuo mikään uutinen minulle ole. Olen kirjoittanut samasta asiasta aiemmin.

”Ohjata tarpeettomasti hoitoon” on tullut varmasti muutamalle muullekin kiusatulle tutuksi. Minulle kävi juuri niin, kun minut lähetettiin ysiluokan lopulla psykiatriseen hoitoon. Nykyinen lääkärini kommentoi tapahtunutta sanomalla, että ”Et sinä ollut mielisairas, sinä olit vain niin helvetin vihainen.”

Miksi kaikkea koetetaan ratkaista psykiatrialla ? Vastaus on hyvin yksinkertainen. Aikuiset eivät osaa tehdä mitään muutakaan. Meidät suomalaiset on aivopesty uskomaan psykiatrian kaikkivoipaisuuteen. Jopa entiset kiusatut neuvovat toisiaan hakeutumaan hoitoon. Ihan kuin henkisistä vammoista voisi päästä eroon lässyttelemällä niitä näitä ja aina välillä vähän itkeskelemällä jollekin lässynlääterapeutille, pillerien maagisen taikavoiman avustuksella tietenkin. Pikku vinkkinä kaikille kiusatuille: sinä kannat kiusaamisen aiheuttamia vammoja elämäsi loppuun asti. Voi olla, että elät ihan hyvän elämän, mutta ehjä sinä et koskaan enää tule olemaan.

Koulu-uhkaukset ovat mielenkiintoinen ilmiö, koska uhkailijoista suurta osaa on kiusattu koulussa. Taidan itsekin sopia tyypillisen koulu-uhkailijan profiilin.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Syyttäjä vaatii minulle vankeutta

Lain pitkä koura tulee nitistämään minut kuin hyttysen. Kävin noutamassa haasteen Turun käräjäoikeudesta. Oikeustalon ovi oli jo korjattu. Se oli rikki vielä kauan tekoni jälkeen, muistuttamassa, että joku on menettänyt uskonsa tähän yhteiskuntaan, sen lakeihin ja ihmisoikeuksiin. Oikeudenkäynti on helmikuun puolivälissä. Syytekohtia on kaksi; opetuspalvelukeskuksen tapauksessa syyte on vahingonteko, ja oikeustalon kohdalla törkeä vahingonteko. Pääkiusaaja, eikun kihlakunnansyyttäjä Ari Elmnäinen vaatii minulle ehdollista vankeusrangaistusta, koska isku oikeustalolle aiheutti erittäin suurta taloudellista vahinkoa, teko oli etukäteen suunniteltu, ja teko on ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Turun käräjäoikeus on aiemmin ollut todella julma koulukiusattuja kohtaan, joten nähtäväksi jää mitä tapahtuu, kun oikeus ottaa minut nöyryytettäväksi.

Olen aiemmin kirjoittanut, että omaisuus on paljon arvokkaampaa kuin ihmisen henki, terveys ja turvallisuus. Lapsuudessa ja nuoruudessa kokemassani keskitysleirihelvetissä ei ollut yhteiskunnan mielestä mitään väärää. Rangaistusvaatimus on kova, jos sitä vertaa esimerkiksi rattijuoppojen saamiin tuomioihin. Rattijuoppo vaarantaa viattomien sivullisten hengen, terveyden ja turvallisuuden, mutta ei ole mitenkään harvinaista, että tuollainen hengenvaarallinen aikapommi saa aivan vapaasti kärähtää ratista monta kymmentä kertaa vuodessa. Myös pahoinpitelijät ja raiskaajat tuomitaan yleensä ehdolliseen vankeuteen. Minä en vaarantanut yhdenkään ihmisen henkeä, terveyttä tai turvallisuutta.

Tässä on jotain hyvääkin. Koska omaisuus on niin paljon ihmistä arvokkaampaa, kannattaa jokaisen wannabe-kouluammuskelijan muuttaa suunnitelmia, ja iskeä omaisuuteen sitten kun iskun aika tulee. Viattomien sivullisten vahingoittaminen on minun mielestäni kuvottavaa. Minä olin viaton sivullinen, kun jouduin systemaattisen kouluterrorin uhriksi, ja niin olivat myös Pekka-Eric ja Matti. On todella harmillista, että he päätyivät niin raukkamaisiin tekoihin. Vaatii käsittämätöntä kovuutta tehdä jotain niin pahaa, mutta sen kovuuden olisi voinut käyttää taisteluun kiusattujen oikeuksien puolesta.

Ikkunoita meni rikki opetuspalvelukeskuksella noin 1500 euron arvosta, oikeustalolla lähes 21000 euron arvosta. Se on mitättömän pieni summa, jos sitä verrataan työkyvyttömyyden aiheuttamiin ansionmenetyksiin. Alustavien laskelmien mukaan tappioni on yli miljoona euroa. Siinä saa kiviä heitellä, jos aikoo joskus päästä tasoihin yhteiskunnan kanssa. Entä sitten tuhoutuneen ihmiselämän arvo ? Eikä vain minun elämäni ole tuhoutunut, vaan läheiseni ovat myös kärsineet suunnattomasti.

Jos oikeus käyttäisi samoja rankaisukäytäntöjä kuin kiusaajiini peruskoulussa, olisi rangaistuksena suullinen huomautus, eikä edes tuntia jälki-istuntoa. Tekoni oli vain leikkiä. Se pitäisi ottaa huumorilla, antaa anteeksi ja kääntää toinen poski, jotta saan iskeä uudestaan kerta toisensa jälkeen, kenenkään siihen puuttumatta. Se olisi tässä tilanteessa oikeudenmukaista.

Mätäne helvetissä, rakas kotimaani Suomi !

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !