Eilen oli paska päivä. Vanhojenpäivä. Joka helvetin tuutista kuulutettiin kuinka taas juhlitaan. Teiniprinsessojen pöyhkeilyn katsominen repii arpeutuneet haavat auki joka vuosi.
Turkulainen Kastun yläaste ja lukio oli hyvämaineinen oppilaitos 90-luvun alussa. Koulun perinteisiin kuului koulukiusaamisen hiljaisen hyväksynnän lisäksi penkkaripäivän ja vanhojenpäivän simputus. Silloin lukiolaisilla oli vanhan perinteen mukainen oikeus simputtaa yläastelaisia. Muina aikoina kiusaamiseen ei puututtu kuin muodollisilla eleillä, mutta kahtena päivänä kiusaamiselle oli opettajien antama siunaus.
Ysiluokalla tähän aikaan vuodesta tilanne oli jo kärjistynyt äärimmilleen. Vuosi oli 1992. Parin kuukauden kuluttua minulla alkoi neljä vuotta kestänyt seikkailu mielenterveyspotilaana julkisessa terveydenhuollossa. Sain lomaa penkkaripäiväksi, joka oli tunnettu rajusta simputuksesta yläastelaisia kohtaan, mutta vanhojenpäivänä oli pakko mennä kouluun. Tiesin sen olevan huono idea, mutta kouluun oli pakko mennä. Poissaolo olisi ollut luvaton, ja kiltti kympin poika ei koskaan lintsannut.
Vanhat kiersivät luokissa nöyryyttämässä yläasteen oppilaita. Ulkopuolisen silmin se saattaisi näyttää viattomalta hauskanpidolta. Vanhat tonkivat reppuja, pudottelivat tavaroita lattialle ja pakottivat nostamaan ne ylös, käskivät seisomaan, istumaan, hyppimään, ja erityisesti puhuivat herjaavasti, eli sitä samaa mitä olin kokenut kolmannelta luokalta alkaen. Se oli kiusaamista opettajan hyväksynnällä, opettajan silmien edessä, kesken oppitunnin, ja se tunti sattui olemaan pakkoruotsia.
Vanhojen hauskanpito kohdistui vain harvoihin oppilaihin parikymmenhenkisessä luokassa. Jäin parin teiniprinsessan silmätikuksi naisopettajan seuratessa hymyillen vierestä. Julkinen nöyryytys olisi pitänyt ottaa huumorilla. Hermostuin, kun pari teiniprinsessaa vaati minulta nöyryyttäviä tekoja koko luokan edessä. Ruotsinopettaja oli tyrmistynyt reaktiostani. Hänen mielestä hauskanpitoon oli pakko osallistua, koska oma vuoroni nöyryyttää nuorempia tulisi lukion toisella luokalla. Jouduin koulukuraattorin puhutteluun. Tapauksesta tuli isompi juttu, jossa olin ainoana syyllinen.
Tunnen varmasti loppuelämäni syvää inhoa tanssiaisia, pöyhkeitä juhlapukuja ja tanssijoiden ylimielistä käytöstä kohtaan.
Asiassa oli jotain hyvääkin. Olisi ollut vastenmielinen kokemus joutua itse osallistujaksi tanssiaisiin. ATM ei olisi löytänyt vapaaehtoista tanssiparia. Siihen olisi määrätty joku vastentahtoinen nirppanokka. Olisin varmasti kauhulla odottanut tapahtumaa. Pelännyt, että sekoaisin askelissa ja tekisin itsestäni enemmän naurunalaisen kuin jo olin.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
11 kommenttia:
Itselläni on vanhojenpäivä vielä edessäpäin, saa nähdä millaista siitä tulee. Kouluissa on tietojeni mukaan kaksi asiaa, joissa kiusaaminen on laillista paitsi käytännössä, myös teoriassa: liikuntatunnit, ja vanhojenpäivä.
Ja ai niin, olen uusi lukija. Kiitos upeasta blogistasi ja teksteistäsi. Itsekin entinen koulukiusattu.
Koululiikunta tappaa liikunnan ilon. Pitää kirjoittaa siitä joku kerta.
Hyvä kirjoitus. Tuota meilläkin oli ohjelmassa 1990 -luvun alkupäivinä.
"ATM ei olisi löytänyt vapaaehtoista tanssiparia. Siihen olisi määrätty joku vastentahtoinen nirppanokka. Olisin varmasti kauhulla odottanut tapahtumaa. Pelännyt, että sekoaisin askelissa ja tekisin itsestäni enemmän naurunalaisen kuin jo olin."
Tuttu selitys. Tosiasiassa monelle tulee yllätyksenä, kuinka syyt näennäiselle ATM:ien nuivimiselle ovat olleet paljon monimutkaisemmat. Itselleni oli vapauttavaa, kun ei tarvinnut lähteä moiseen heternormatiiviseen teatteriin mukaan ja kykeni sluibaamaan liikunnantunneilla. Itse tanssit oli vielä kätevämpää skipata.
- Nice Asiamies
Noinhan sitä ajatellaan, että jokainen saa joskus ainakin teoriassa mahdollisuuden julmuuteen, se ei ole enää julmuutta ollenkaan. Joka tuon opin sisäistää, kykenee välittämään pahuuden kulttuuriperintöä eteenpäin. Sitten voidaan huuli pyöreänä ja kädet ristissä ihmetellä, miksi on niin paljon kärsimystä. Tiedostaminen on monille liian pelottavaa, koska se pakottaisi palaamaan oman elämän tuskaisimpiin hetkiin. Kuitenkin juuri eletyn kauheus pakottaa sen tuottamiseen toisille. Opettajan työhön vetävistä pimeistä motiiveista on harvoin puhetta. Onko ammatin vetovoimassa todella kyse vain siitä, mitä ihminen itse kuvittelee ja pääsykokeissa muillekin esittää?
Abienpäivänä 1999 joukko abityttöjä tuli maantiedon tunnilla pulpettini ympärille ja maalasivat mun naaman ja kaiken huipuksi lausuivat fraasin, jossa sanotaan, että paskasta nousee mopon pää ja nauroivat. Ja lukion nahkiaispäivänä 2001 kakkosen tytöt joko laittoivat tekemään jotain tyhmää tai uhkailivat kovin sanoin, jos ei tee niin kuin he määräsivät.
Tämän lisäksi on muitakin päiviä, jotka olivat koulussa varsin epämiellyttäviä.
1. Koulun alkuviikot 7 luokalla.
Silloin vanhemmat oppivaat saivat ihan opettajan luvalla viedä 7 luokkalaisia vessanpöntölle, jonne työnnettiin oppilaan pää, mopotettiin ja sitten naurettiin. Sen lisäksi naaman töhriminen oli sallittua.
2. Pikkujoulut 7 luokkalaisille.
Siellä tukioppilaat saivat mielensä mukaan nöyryyttää 7 luokkalaisia oppilaita.
3. Alkuvuosi
Uudenvuoden jälkeen ns. "pahat pojat" toivat aina jäljelle jääneitä raketteja kouluun ja pelottelivat niillä kiusattuja. Itse olen muutenkin sitä mieltä, että ilotulitteitten paukuttelu on yliarvostettua. Ja pääasiassa niillä vain "pahat teinipojat" terrorisoi ympäristöä ja muita ihmisiä.
4. Abienpäivä
Sen taitaa kaikki kiusatut tietääkin, miksi se on aina paska päivä.
5. Vanhojen päivä
Samat sanat, kuin abien päivänä.
6. Vappuaatto
Oli myös semmoinen päivä, että monet opettajat sen takia katsoivat läpi sormien kiusaamista, koska "vappuna saa pitää hauskaa" Ja mulle on Vapusta, Uudenvuoden ohella tullut vuoden traumaisimpia juhlapyhiä.
7. Ysien kevätrieha.
Siellä ysit sai raakastikin nöyryttää opettajan luvalla alempiluokkalaisia.
8. Luokkaretket
Siellä opettajat eivät varsinkaan kiinnitä huomiota kiusaamiseen, yleensä vedottiin siihen opettajien toimesta, että "ei nähty" ja, kun lapset saivat olla paljon vieraassa paikassa keskenään.
9. Diplomien jako
Ysit saivat jaella koko koulun edessä alempiluokkalaisille nöyryyttäviä diplomeita opettajien siunauksella.
10. Lukion nahkiaiset
Siellä kakkoset nöyryyttivät ykkösiä opettajan luvalla, mitä rajuimmilla tehtävillä ja kommenteilla.
Niinpä, julmuudet tapahtuvat opettajien luvalla, traditioon vedoten, hauskanpidoksi verhottuna.
Yksi asia kans mikä otti aivoon (ja ottaa edelleen) oli silloisen lukioni vuoden 2004 penkkareissa, kun eräs ylä-asteen ja lukion ajan kiusannut abi nousi ostoskärryihin tyttöystävänsä kanssa, joilla kakkoset kuskasivat heidät n. 20 metrin matkan rekkalavan tikapuiden viereen. Eikä siinä vielä mitään, mutta, kun tän tyypin täytyi oikein vielä ruveta hakkaamaan käsiänsä päänsä yläpuolella kovasti yhteen kuin yleisurheilija ennen suoritusta. Ja tottakai niille hurrattiin pirun paljon.
Kiusaaminen on hauskaa ja kiusaamalla noustaan ylöspäin hierarkiassa. Ja kansa hurraa.
Mitä abitytöt olisivat pakottaneet tekemään ruotsintunnilla? Ei oo pakko vastata, mutta oon utelias ku ollu aika samanlainen kokemus.
Lähetä kommentti