Lain pitkä koura tulee nitistämään minut kuin hyttysen. Kävin noutamassa haasteen Turun käräjäoikeudesta. Oikeustalon ovi oli jo korjattu. Se oli rikki vielä kauan tekoni jälkeen, muistuttamassa, että joku on menettänyt uskonsa tähän yhteiskuntaan, sen lakeihin ja ihmisoikeuksiin. Oikeudenkäynti on helmikuun puolivälissä. Syytekohtia on kaksi; opetuspalvelukeskuksen tapauksessa syyte on vahingonteko, ja oikeustalon kohdalla törkeä vahingonteko. Pääkiusaaja, eikun kihlakunnansyyttäjä Ari Elmnäinen vaatii minulle ehdollista vankeusrangaistusta, koska isku oikeustalolle aiheutti erittäin suurta taloudellista vahinkoa, teko oli etukäteen suunniteltu, ja teko on ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Turun käräjäoikeus on aiemmin ollut todella julma koulukiusattuja kohtaan, joten nähtäväksi jää mitä tapahtuu, kun oikeus ottaa minut nöyryytettäväksi.
Olen aiemmin kirjoittanut, että omaisuus on paljon arvokkaampaa kuin ihmisen henki, terveys ja turvallisuus. Lapsuudessa ja nuoruudessa kokemassani keskitysleirihelvetissä ei ollut yhteiskunnan mielestä mitään väärää. Rangaistusvaatimus on kova, jos sitä vertaa esimerkiksi rattijuoppojen saamiin tuomioihin. Rattijuoppo vaarantaa viattomien sivullisten hengen, terveyden ja turvallisuuden, mutta ei ole mitenkään harvinaista, että tuollainen hengenvaarallinen aikapommi saa aivan vapaasti kärähtää ratista monta kymmentä kertaa vuodessa. Myös pahoinpitelijät ja raiskaajat tuomitaan yleensä ehdolliseen vankeuteen. Minä en vaarantanut yhdenkään ihmisen henkeä, terveyttä tai turvallisuutta.
Tässä on jotain hyvääkin. Koska omaisuus on niin paljon ihmistä arvokkaampaa, kannattaa jokaisen wannabe-kouluammuskelijan muuttaa suunnitelmia, ja iskeä omaisuuteen sitten kun iskun aika tulee. Viattomien sivullisten vahingoittaminen on minun mielestäni kuvottavaa. Minä olin viaton sivullinen, kun jouduin systemaattisen kouluterrorin uhriksi, ja niin olivat myös Pekka-Eric ja Matti. On todella harmillista, että he päätyivät niin raukkamaisiin tekoihin. Vaatii käsittämätöntä kovuutta tehdä jotain niin pahaa, mutta sen kovuuden olisi voinut käyttää taisteluun kiusattujen oikeuksien puolesta.
Ikkunoita meni rikki opetuspalvelukeskuksella noin 1500 euron arvosta, oikeustalolla lähes 21000 euron arvosta. Se on mitättömän pieni summa, jos sitä verrataan työkyvyttömyyden aiheuttamiin ansionmenetyksiin. Alustavien laskelmien mukaan tappioni on yli miljoona euroa. Siinä saa kiviä heitellä, jos aikoo joskus päästä tasoihin yhteiskunnan kanssa. Entä sitten tuhoutuneen ihmiselämän arvo ? Eikä vain minun elämäni ole tuhoutunut, vaan läheiseni ovat myös kärsineet suunnattomasti.
Jos oikeus käyttäisi samoja rankaisukäytäntöjä kuin kiusaajiini peruskoulussa, olisi rangaistuksena suullinen huomautus, eikä edes tuntia jälki-istuntoa. Tekoni oli vain leikkiä. Se pitäisi ottaa huumorilla, antaa anteeksi ja kääntää toinen poski, jotta saan iskeä uudestaan kerta toisensa jälkeen, kenenkään siihen puuttumatta. Se olisi tässä tilanteessa oikeudenmukaista.
Mätäne helvetissä, rakas kotimaani Suomi !
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti