Emilia:
Kouluampumisten anatomia, vol. 1
Vietin koko yön selaillen erilaisia artikkeleja, uutisia sekä foorumeita koskien (varsinkin Suomessa tapahtuneita) kouluampumisia. Kiinnostukseni aiheeseen on loputon. Paljoakaan uutta en saanut tietooni, jotain kuitenkin.
Huomasin kuitenkin että tosi monilla foorumeilla ym. on tuhansittain ihmisiä jotka eivät ymmärrä tai halua ymmärtää miksi tapahtui, mitä tapahtui, kuka on uhri ja mitä asialle pitäisi tehdä. Minä ymmärrän täysin ampujien tekoja ja siksi ajattelin nyt koota tähän pienen tietopaketin jossa selitän parhaani mukaan, mitä ja miksi tapahtui. Tiedän, että tän perusteella saan lisää nettivihaa osakseni, enkä edes usko kovinkaan monen ymmärtävän näitä mun ajatuksia, jotka poikkeaa aikalailla massojen ajattelusta, mutta toivottavasti edes joku ymmärtäisi näitä nuoria miehiä paremmin tän merkinnän avulla.
"Miksi jostain tulee kouluampuja?"
Tähän kysymykseen ei ole mitään yksiselitteistä vastausta. Se, mitä ihmisestä tulee, on lukuisten sattumien summa. Ihmisen geenit, lapsuus, kasvatus, kouluikä, kaverisuhteet, suhteet vanhempiin jne. kaikki nämä vaikuttavat asiaan. Jos lapsi saa pienestä pitäen kokea olevansa hylätty tai laiminlyöty, kokee fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa tai sitten esim. koulukiusaamista (mikä on täysin verrainnollista edellisiin) taikka pettymyksiä rakkauselämässä, voi hänen mielessään alkaa kylvää vihan siemen, jonka kasvu yltyy hallitsemattomaksi ja purkautuu toisten satuttamisena.
"Miksi kaikista kiusatuista/kaltoikohdelluista ei sitten tule kouluampujia?"
Koska jokainen ihminen on yksilö, ja jokaisen psyyke on erilainen. Jotkut selviävät täysin lapsuuden traumoista, toiset taas kärsivät vielä aikuisiälläkin erilaisista mielenterveysongelmista. Tähän vaikuttaa tietysti se, kuinka nopeasti ja minkälaista apua pahaan oloon saa. Mitä parempaa apua, sen parempi paraneminen. Vielä enemmän asiaan kuitenkin vaikuttaa ihmisen psyyke, joka jollain ihmisillä vain sattuu olemaan herkempi kuin toisilla. Ihminen ei voi psyykeelleen mitään, ja kun se murtuu, sitä ei voi korjata.
"Millaisesta ihmisestä tulee kouluampuja?"
Historia kertoo että ampujat ovat lähes poikkeuksetta nuoria miehiä, joita on pidetty koulupiirissä outoina. Nämä miehet eivät ole olleet häiriköitä, päin vastoin. Heitä on häiriköity ja kiusattu kouluajan enemmän tai vähemmän raa'sti. Usein nämä nuoret eivät syystä tai toisesta ole laittaneet kiusaajilleen vastaan. Henkilökohtaisessa elämässään he ovat usein kokeneet pettymyksiä rakkauselämässä ja olleet äärettömän yksinäisiä.
Karkeasti voisi sanoa, että nämä ihmiset ovat olleet keskimääräistä älykkäämpiä tai ainakin tiedostavampia yksilöitä. He ovat olleet muita ikäisiään enemmän kiinnostuneita yhteiskunnasta, politiikasta ja ääriliikkeistä. Nämä nuoret ovat eläneet enemmät tai vähemmän intensiivistä elämää internetissä, jossa he ovat olleet irl-minää rohkeammassa asemassa.
Ylläolevat ovat kuitenkin vain seikkoja, jotka ovat sattuneet kohdilleen kaikissa näissä tapauksissa. Yksi seikka ylitse muiden on tärkeä muistaa; näiden ihmisten psyyke on ollut huomattavasti muiden ihmisten psyykettä herkempää. He ovat tunteneet vahvemmin kuin muut, heidän tunteensa ovat olleet ruumiillisia, ajatukset radikaaleja, teot äkkipikaisia. He ovat kärsineet mielenterveysongelmista. Haluan korostaa, että he eivät itse ole päättäneet tulla sellaisiksi, eivätkä voineet itselleen mitään.
"Miksi ampua koulussa?"
Kun ihmiset tekevät jatkuvasti pahaa, pettävät, kaltoinkohtelevat, pahoinpitelevät jne. niin alkaa usein vihaamaan joko itseään tai ihmisiä. Suurin osa vihaa itseään, vaipuu masennukseen ja alkaa itsetuhoiseksi. Osa ihmisistä taas alkaa raivokkaasti vihaamaan ympärillä olevia ihmisiä, koulukavereita jne. joskus jopa koko ihmiskuntaa. Vain harvoilla nämä vihan ajatukset käyvät tekoina toteen. Kouluampujat olivat niitä harvoja.
Kouluampujat ovat manifesteissaan kertoneet kohdistavansa iskunsa ihmiskuntaa vastaan, mutta ampuneet silti vain omassa koulussaan. Siihen on looginen selitys. Koulu on ollut se paikka, josta se pahuus on ollut lähtöisin. Se paikka, jossa on ollut näitä pahoinpitelijöitä. Näitä, jotka ovat osakseen saaneet koko ihmisvihan tunteen aikaiseksi.
"Miksi he eivät vain tappaneet itseään, vaan tappoivat myös muita? "
Onko teistä oikeudenmukaista, että Jukka raiskaa ja pahoinpitelee Kaisan niin, että Kaisa alkaa kärsimään pahoista paniikkikohtauksista, posttraumaattisesta stressistä ja masennuksesta, kun taas Jukka elää hyvää elämää perheensä kanssa käyden töissä, tavaten ystäviä ja viettäen kivaa aikaa. Ei, se ei ole oikeudenmukaista. Onko teistä oikein, että Kaisa, kaiken psyykkisen taakkansa alla, tappaa itsensä, mutta tekijä, Jukka, jää ilman rangaistusta? En usko, että se on kenenkään mielestä oikein.
Kouluampujat ovat olleet kuin niitä pahoinpideltyjä ja raiskattuja pikkutyttöjä. He ovat tunteneet tulleensa muserretuksi muiden toimesta, muut ovat pysyvästi vammauttaneet heidän psyykettään. Tällöin ampujien päähän on tullut ihan looginen ajatus: "Miksi on oikein, että minä kärsin, mutta tuo tuossa saa jatkaa elämäänsä hyvin, ilman rangaistustaan?"
Oikeudenmukaisuus, se on ollut kouluampujille tärkeä aate. Tappamalla väärintekijät he ovat rankaisseet heitä ja pitäneet huolen siitä, etteivät nämä pääse teoistaan kuin koira veräjästä.
"Miksi ampua viattomia? "
Kouluampujien uhrit eivät suurimmaksi osaksi olleet viattomia tai satunnaisesti valikoituja. Ampujat ovat todistetusti kävelleet monien oppilaitten ohi ampumatta heitä. Esim. Pekka-Eric Auvisella oli mahdollisuus ampua koko luokka, mutta hän ei ampunut heistä ketään.
Ampujien uhrit olivat tarkoin valittuja, ja kaikkea muuta kuin syyttömiä. He olivat kiusaajia. Niitä, jotka raiskaavat toisen henkisesti, niitä jotka pahoinpitelevät, repivät palasia ruumiista ja psyykkeestä väkivaltaisesti irti, painavat toisen pohjamutiin. Niitä, jotka suurella todennäköisyydellä ovat tehneet niin kymmenille muillekin oppilaille ja tulevat tekemään tulevaisuudessa.
Onko teidän mielestä joku joukkoraiskaaja viaton? Onko tämän teloitus väärin? Joku voi ajatella, että se on oikein, koska sillä minimoidaan tulevat raiskaukset. Toiset vastustavat kuolemantuomiota. Mutta uskon ettei kukaan väitä tuon tekijän olleen viaton, eikä kukaan halua että hän pääsisi kuin koira veräjästä.
Koulukiusaaja on täysin verrainnollinen tällaiseen joukkotuhoajaan. On siis aika loogista, että tämän uhrit haluavat eliminoida tällaisen ihmisen.
Sanotaan, että joissain ampumisissa on vahingoittunut myös viattomia. Pidän tätä ihan mahdollisena. Näitä on ollut kuitenkin pieni osa, ja he ovat olleet yleensä niitä, jotka ovat yrittäneet auttaa näitä kiusaajia.
Kouluampujien pääkohteena ei suinkaan ollut satunnaisesti valitut viattomat lapset, vaan hirviömäisesti käyttäytyneet, järjestelmällistä väkivaltaa harjoittavat ihmiset. (Ei koske tapausta Adam Lanza, joka tiettävästi ampui oikeasti viattomia, alle 12-vuotiaita lapsia.)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Olen huomannut, että usein ihmiset kannattavat kuolemantuomiota pedofiileille, murhaajille, raiskaajille ym.
Koulukiusaajia kuitenkin pidetään viattomina lapsina, joita yritetään sääliä. Tosiasia on se, että he tuottavat uhreilleen usein ihan yhtä suurta kärsimystä kuin esim. raiskaaminen.
Miettikääpä tämän jälkeen, kuka tässä on uhri ja kuka syyllinen?
Tähän loppuun haluan vielä sanoa, että tämä teksti ei tarkoita, että minä olisin tuleva kouluampuja (eli ei huolta, nettipoliisit =) . Minun tarkoitus on ollut tarkastella ja analysoida asiaa, josta suurin osa vaikenee. Se ei tietääkseni ole kiellettyä eikä riko mitään lakia. Kyllä, minä ymmärrän niitä, joita massat syyttää ja vihaa. Tekeekö se minusta potentiaalisen rikollisen? Ei.
Siinä se tuli. Toisenlainen totuus koulusurmista.
Koetan nyt kommentoida aihetta maltillisesti. Paskalakit ovikelloa soittamassa ja miekkataksikyyti kamarille nettikirjoittelun takia ei tällä hetkellä kiinnosta.
Vanha sanonta väittää, että jokaisella pilvellä on hopeareunus. Jokelan ja Kauhajoen ammuskeluista seurasi paljon hyvää. Ammuskelut rikkoivat yhteiskunnan valheellista turvallisuudentunnetta. Ammuskelujen välittömänä seurauksena koulukiusaamisesta ja varsinkin kiusaamisen psyykkisistä vaikutuksista julkaistiin paljon uutta tietoa. Tapahtumat lisäsivät ihmisten kiinnostusta ja tietoisuutta koulukiusaamisesta. Pekka-Ericin ja Matin ansiosta minäkin löysin uuden suunnan ja tarkoituksen elämälleni. Suurempaa muutosta yhteiskunnassa ei kuitenkaan tapahtunut. Koulukiusattujen ahdinko jatkuu, ja surmien jälkeen massasta poikkeavia yksilöitä on suorastaan vainottu.
Kiinnostustani suomalaisiin koulusurmiin ja koulusurmaajiin selittää julma tosiasia. Jokela-raporttia lukiessa tunsin lukevani raporttia itsestäni. Minä voisin olla järjestyksessä toinen suomalainen koulusurmaaja. Minulla oli ase mukana koulussa, useita tilaisuuksia käyttää sitä, ja motiivina itsensä ja kaveriensa puolustaminen, mutta se surullisenkuuluisa viimeinen pisara puuttui. Kuinka lähellä rajaa kävin ? Todennäköisesti erittäin lähellä. Yksikin pieni virhe kiusaajilta niin ase olisi puhunut puolestani.
Mutta minusta ei tullut koulusurmaajaa, ja siihen on selvä syy. Minä olin pelkuri, hiljennetyksi tytöksi alistettu nynnypoika. En pystynyt rikkomaan pienintäkään sääntöä. Esimerkiksi koulun pihalla oli oppilailta kiellettyjä alueita, kuten parkkipaikka. Vaikka muut rikkoivat välituntialueen rajoja jatkuvasti, minun oli täysin, siis täysin, mahdotonta ylittää rajaa. Henkisen rajan ylitys surmaajaksi ei silti olisi ollut mahdottomuus. Raivo oli niin syvää. Tappaminen tuntui silloin ainoalta tavalta pysäyttää koulukiusaaminen, ainoalta tavalta saada oikeutta, ainoalta tavalta saada muut kuuntelemaan minua, ja ainoalta tavalta näyttää muille kuinka paha olo minulla on. Kouluaikojen jälkeen persoonallisuuteni säilyi pitkään samanlaisena, mutta olen muuttunut jyrkästi kyynisempään ja nihilistisempään suuntaan viimeisten neljän vuoden aikana. Raja tulee lähemmäksi sitä mukaa kun syrjäydyn kauemmaksi yhteiskunnasta.
Emilian teksti teki minuun vaikutuksen. Harvemmin tämän aiheen yhteydessä näkee syiden ja seurausten pohdintaa ilman tekijöiden demonisointia. Yhdestä yksityiskohdasta täytyy olla eri mieltä. Olivatko ammuskelujen uhrit kiusaajia vai sivullisia ? Raumanmerellä ampuja tappoi kaksi kiusaajaa. Mutta Jokelan ja Kauhajoen ammuskeluissa kaatui sivullisia. Toki eteen saattoi osua myös henkilöitä, joille pojat kantoivat kaunaa. Muutan kyllä näkemystäni, jos löytyy toiseen suuntaan osoittavia todisteita. Julkisia tietoja tulkitsemalla päättelen, että Jokelan ja Kauhajoen ammuskeluissa uhrit valikoituivat sattumanvaraisesti, fiilispohjalta, ilman sen suurempaa järjellistä syytä, niinkuin amok-juoksussa. Ja tästä voidaan vetää johtopäätös: Pekka-Ericin ja Matin koulukiusaajat, koulusurmien todelliset syylliset, ovat yhä elossa ! He selvisivät murhista ilman rangaistusta !
Poikkeuksena muihin uhreihin Jokelan rehtorin ja terveydenhoitajan valikoituminen ei ollut sattumaa. Heitä ammuttiin, koska he edustivat auktoriteettiä. Rehtorin kytkökset feministijärjestöihin saattoivat vaikuttaa tilanteeseen, mikäli ideologia vaikutti koulussa opiskelevien poikien kohteluun.
Toisaalta voidaan ajatella, etteivät muut kuin kiusatut ole viattomia sivullisia, kun tarkastellaan koulukiusaamista ryhmäilmiönä. Kaikki muut osallistuvat kiusaamiseen tavalla tai toisella. Yksi kiusaa aktiivisesti, toinen naureskelee vieressä, kolmas ihailee kiusaajan karskia käytöstä kauempana, neljäs hyväksyy hiljaa tilanteen, viides ei piittaa, kuudes pelkää mutta on tyytyväinen kun saa itse olla rauhassa, ja seitsemäs, eli opettaja, sulkee silmänsä.
Olen useasti todennut, että sivullisia ei saa vahingoittaa missään tilanteessa, vaikka tiedän etteivät vetoomukset auta sen surullisenkuuluisan viimeisen pisaran tippuessa. Jos tarkoituksena on ajaa yhteiskunnallista muutosta tai vain kostaa yhteiskunnalle, on sivullisten lahtaaminen turhaa. Kiusaajien lahtaaminen on lähes yhtä turhaa. Lahtaamisesta hyötyvät vain verellä mässäilevä media, poliittista agendaansa ajavat kiihkoilijat, omaa moraalista ylemmyyttään pönkittävät tekopyhät hurskastelijat, sekä lisärahoitusta parkuvat ”auttajatahot.” Rahan syytäminen terapeuteille tai johonkin taideterapiateatteriperseenpyyhintätyöpajaan ei ratkaise epätoivon kuiluun pudotettujen poikien ahdinkoa. Kouluammuskelujen hinta ei ole tarpeeksi kova yhteiskunnalle, eikä muutosta kannata odottaa, ennenkuin poliittinen eliitti tuntee pahoinvoinnin hinnan omissa nahoissaan.
Lopulta on yhdentekevää, pitääkö koulusurmia oikeana tai vääränä, hyvänä tai pahana. Koulusurmat ovat luonnollinen osa suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaista koululaitosta.
Valkoinen raivo. Siitä on koulusurmaajat tehty. Ja minut myös. Syvällä sisimmissäni olen tappaja, kuolemaani asti.
