keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Syrjäytetyt nuoret, Kokoomusnuoret ja Suomi vuonna 2022


A-studio: Talk (esitetty 5.9.2013)

Onks pakko tehdä töitä ? Vieraina yrittäjäneuvos Riitta Antinmäki, kokoomusnuorten pj. Susanna Koski, Suomen Lukiolaisten Liiton Improbatur-lehden päätoimittaja Robert Sundman ja opiskeluun valmentavaa koulutusta suorittava Linda-Maria Roine.

Faktat nuorten syrjäytymisen syistä saivat jäädä jyrkkien mielipiteiden yliajamiksi, kun kaksi kovia arvoja edustavaa naista saivat suunsa auki A-studiossa. Yrittäjäneuvos näki syrjäytyneet nuoret vain laiskoina, jotka tarvitsevat potkun persuksiin, niin jopas ura urkenee. Kokoomusnuorten puheenjohtaja näki myös syrjäytyneet nuoret vain laiskoina. Hän tarjosi lääkkeeksi sosiaaliturvan leikkaamista, niin jopas ura urkenee.

Keskustelijoiden valinta oli epäreilu; kaksi telaketjuporvaria vastaan kaksi nuorta. Ehkä ohjelman tekijät halusivat lisätä ohjelman viihdearvoa luomalla jyrkän vastakkainasettelun keskustelijoiden välille. Olisin kaivannut keskusteluun syrjäytymisen asiantuntijaa tukemaan nuorten näkemyksiä. Sanavalmis räppäri Linda-Maria Roine pärjäsi kyllä hyvin ylivoiman edessä. Hän laukoi karuja totuuksia. Vaan eipä se kovien arvojen naisia hetkauttanut. Ei yhtään. Vanhat, jo monta kertaa vääriksi todistetut käsitykset ja mielipiteet syrjäytymisestä istuvat yhä sitkeässä suomalaisten jääräpäiden ahtaissa mielissä.

Suurten ikäluokkien aikoina työ palkitsi tekijänsä. Yrittäjäneuvos on henkisesti juuttunut kadonneeseen maailmaan, ”vanhaan hyvään aikaan.” Maailma on muuttunut. Yhteiskunta on mädätetty sisältäpäin, kiitos kulttuurimarxismille ja feminismille. Jäljelle on jäänyt kovien arvojen kilpailuyhteiskunta. Kilpailemme koulutuksesta, työpaikoista, parisuhteista, lähes kaikesta. Etuoikeutettujen ei tarvitse kilpailla. Heille tarjoillaan hopealautaselta. Muut kilpalevat, tai ne kilpailevat ketkä siihen pystyvät. Häviäjät jätetään yhteiskunnan ulkopuolelle. Palkinnot ovat suuret, tappiot vielä suuremmat. Pää sekaisin psyykenlääkkeistä, paskatyö ei palkitse, käteen jää hyvinvoinnin sijasta armoton vitutus. Suuret ikäluokat eivät koskaan tule sitä tajuamaan, kun iso osa nuoremmistakaan ei sitä tiedosta. Vielä. Onneksi heräämisiä tapahtuu jatkuvasti.

A-studion lähetyksestä ei ehtinyt kauaa kulua, kun sama Kokoomusnuorten puheenjohtaja ylitti uutiskynnyksen kovaa ja korkealta, vai pitäisikö sanoa kaukaa äärioikealta: Kokoomusnuorten talouslääkkeet:

Säästöjä tulisi vaikkapa siitä, kun päihdeongelmaisten tuet muutettaisiin ruokakupongeiksi.

Saanen tässä välissä huomauttaa, että ”Suomen vihatuin nainen” -titteli on tältä vuodelta vielä jakamatta. Aatesisko Piia-Noora Kauppi ansaitsi tittelin aikoinaan möläyttelemällä vastaavanlaisia ajatuksia toimeentulosta:

Yhteiskunnan kuuluu turvata minimi, mutta ei sellaista elämää, jossa viihtyy ja nauttii ja pystyy puhumaan kännykkään ja käymään elokuvissa.

Mutta asiaan. Ylläolevat kaksi lainausta paljastavat mitä Kokoomusnuoret todella haluavat. Kokoomus-Suomessa vuonna 2022 sosiaaliturvaa ei jaettaisi rahana, jonka tuensaaja voi itsenäisesti käyttää, vaan valtio päättäisi kaikesta mitä tuensaajalla olisi oikeus hankkia. Mitä jos unohdetaan kupongit ja laitetaan kurjat suoraan telttaleireille kauas korpeen, piiloon hyvien kansalaisten katseilta ? Ruokaa ja tarvikkeita tarvitsisi jakaa vain minimi hengissäpysymiseen. Ruoka ja tarvikkeet olisi valittu kolmannen valtakunnan keskitysleirien huollosta vastanneiden viranomaisten suurella viisaudella. Toki ylellisyystarvikkeitakin olisi leiriläisten käytössä: Leirin puhelimella voisi soittaa vain yhteen numeroon; työvoimatoimistoon, ja tietokoneella pääsisi vain yhteen nettiosoitteeseen; työvoimatoimistoon. Hei oikeesti, mitä muuta me kurjat laiskat paskat tarvitaan ? Ei meidän tarvitse nauttia elämästä, kunhan pysytään hengissä ! Tai unohdetaan samantien kaikkien muiden kuin sataprosenttisesti työelämässä mukana olevien elättäminen ja lähetetään tarpeeton ihmismassa ruokatehtaalle raaka-aineeksi.

Kauanko me syrjäytetyt kestämme katsoa vierestä etuoikeutettujen mässäilyä materiaalisilla ja henkisillä nautinnoilla, tarpeiden tyydytyksellä, joita me emme ikinä tule kokemaan, kun samalla etuoikeutetut halveksivat meitä, syyttävät meitä, ja pakottavat meitä kiristämään vöitämme ja ajavat meitä yhä syvemmälle epätoivon ja henkisen tyhjyyden kuiluun ? Mitä etuoikeutetuille, mitä koko yhteiskunnalle tulee tapahtumaan, kun tarpeeksi moni syrjäytetty tajuaa ettei menetettävää ole, ja päästää patoutuneen raivonsa irti ?

Hyvä sosiaaliturva turvaa yhteiskuntarauhaa. Joten huomio Kokoomusnuoret, libertaarit, aynrandilaiset, sosiaalidarvinistit ynnä muut, siitä vaan leikkaamaan.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miksi hakea töitä jos tietää jo etukäteen ettei tule valituksi? Miksi tehdä harjoitteluita tai työkokeiluita alalla joka ei kiinnosta pätkääkään ja saada samat vähäiset rahat kuin kotona ollessa? Opiskelemaan lähtemiseen ei edes ole varaa koska luottohäiriöinen ei saa opintolainaa.

Ja miksi yhteiskunnan pitäisi turvata vain todellinen minimi? Ja kuka määrittelee mikä on se minimi? Onko juusto luksustuote johon ei saa olla varaa? Entä liha? Kotimaiset vihannekset? Millä niitä töitä haetaan jos kännykkään ei saisi olla varaa?

Kukaan, ei kukaan tuntemani pienituloinen tai työtön oikeasti tanssi tilipäivänä pankkiin ja lähde törsäämään niitä valtavia rahoja jotka siellä odottavat. Ensin maksetaan viime kuulta jääneet laskut ja sitten ruvetaan pistämään kuluvan kuun laskuja järjestykseen, mitä vielä voi venyttää ja mitkä olisi pakko maksaa. Sitten mietitään mitä tässä kuussa voi syödä.

Jotkut koittavat säilyttää edes jonkinlaisen itsekunnioituksen omaksumalla "pitäkää yhteiskuntanne"-asenteen. On todella vaikea olla kiitollinen saamastaan kun se ei riitä ja päälle vielä haukutaan ja lytätään - joka luukulta.

Olen siinä asiassa näiden kokoomuspönttöjen kanssa samaa mieltä että nuoret olisi hyvä saada töihin ja kiinni omaan elämäänsä, mutta on todella typerää ajatella että syrjäytyneet ovat kotona laiskuuttaan. Ei kukaan tervepäinen, sosiaalisesti reipas ja elämänuskoinen nuori oikeasti jaksaisi maata kotona vuositolkulla. Taustalla on erilaisia ongelmia jotka eivät parane niskasta kiinni ottamalla. Ja siihen nähden millaiset asiantuntijaresurssit näillä poliitikoilla on käytettävissään on ihan naurettavaa että he vieläkin hellivät näitä keskiaikaisia ennakkokäsityksiään syrjäytyneistä nuorista.

Eivätkö he oikeasti nää että jos syrjäyneeltä nuorelta sahataan se viimeinenkin askelma alta ei se todellakaan innosta kiipeämään takaisin yhteiskunnan tikkaille ja pyrkimään ylöspäin? Ja kuinka nousta tikapuita joista alimmat puolat puuttuvat kokonaan?

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Hyviä ajatuksia. Mua ilahduttaa se että moni muukin ajattelee samoin. Ehkä on vielä toivoa asioiden muuttumisesta parempaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä koko syrjäytymiskeskustelussa on unohtunut se suurin syy näihin ongelmiin eli työpaikkapula. Työpaikkapula taas johtuu lähinnä EU:sta ja maahanmuutosta. Varsinkin miesvaltaisilta aloilta työpaikat ovat kadonneet viimevuosina juurikin EU:n takia. Se ei toki estä ottamasta lisää maahanmuuttajia Suomeen, joista suurin osa on nimenomaan miehiä. Kaikkein paradoksaalisinta tässä asiassa on se, että maahanmuuttoa perustellaan työvoimapulalla.

Toki sekin vaikuttaa asiaan, että nykyään muutetaan omaan asuntoon paljon nuorempana, jolloni tämä Saksan oppisopimusmalli tai kokoomuslaisten ehdottama ilmaistyö ei toimi, koska niillä ei elätä itsään. Lisäksi aikaisin omaan asuntoon muuttaminen on aiheuttanut valtavan vuokra-asuntopulan suurissa kaupungeissa, mikä taas on nostanut vuokria ja sitä kautta vaikeuttanut paskaduunipalkalla elämistä.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Aina kun on uhkailtu työvoimapulalla, on heti perään iskenyt lama. Mitään yleistä työvoimapulaa ei ole eikä tule. Vain muutamia erityisiä ammattiryhmiä koskeva huippuosaajapula saattaa olla todellisuutta.

Olen samaa mieltä työpaikkapulasta. Mikä mahtaa olla avointen työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden suhdeluku ? 1 työpaikka, 10 työtöntä ? Lisäksi avoimista paikoista suurin osa vaatii koulutusta alalle. Ei siinä keppi auta, kun töitä ei ole.

Syistä olen jokseenkin eri mieltä. Suurin syy on talouden rakenteessa. Maahanmuutto toki lisää kilpailua juuri niistä työpaikoista (ja asunnoista myös), jotka olisivat vähän koulutetuille ja nuorille pääsy työelämään. Huomattavasti suurempi syy on työn tuottavuuden parantuminen. Yksi henkilö hoitaa nykyään työn, johon olisi ennen tarvittu moninkertainen määrä työntekijöitä. Samaan aikaan uusia työpaikkoja ei synny tarpeeksi. Pääoma ei enää tarvitse kaikkien työpanosta, kun osakkeenomistajien voitto on tärkeintä. Globalisaatio on vienyt tehdastyön kauas ulkomaille, mikä koskee varsinkin miesvaltaisia aloja. Sitten on NAIRU. Ihmisiä kannattaa pitää työttöminä, jotta työssäolevat myisivät työsuorituksensa mahdollisimman halvalla. Yhteiskunta dumppaa työmarkkinoille halpaa työvoimaa kaikenlaisten tempputyöllistämisten kautta. Miksi palkata vakituista, kun työttömän tai opiskelijan saa ilmaiseksi ”harjoitteluun” tai ”kuntouttavaan työtoimintaan.” Opintotuki on niin surkea, ettei sillä elä. Opiskelijan työpaikka on poissa joltain oikeasti työttömältä, samoin sivarin tekemä orjatyö. Varusmiesten orjatyö on pois monen eri alan ammattilaisilta. Naisten pakollinen sivaripalvelus tarkoittaisi naisvaltaisten matalapalkka-alojen massatyöttömyyttä.

Mikä on EU:n osuus tähän kaikkeen ja mikä on ihan kotimaisten poliitikkojen pölhöilyä, vaikea sanoa. Vaikka EU määräilee, ei Suomessa tapahdu mitään ilman kotimaisten poliitikkojen myötävaikutusta.

Anonyymi kirjoitti...

"Mikä on EU:n osuus tähän kaikkeen ja mikä on ihan kotimaisten poliitikkojen pölhöilyä, vaikea sanoa. Vaikka EU määräilee, ei Suomessa tapahdu mitään ilman kotimaisten poliitikkojen myötävaikutusta."

Näinhän se periaatteessa on. Kotimaiset poliitikothan siinä ovat viimeisimpänä vastuussa, mutta eivät he kuitenkaan voi vastustaa EU:ta, vaikka kuinka haluaisivat jo pelkästään oman turvallisuutensa takia esim. Puolan presidentti Lech Kaczyński kuoli mystisesti kun ei hyväksynyt näitä Kreikan tukipaketteja?

Anonyymi kirjoitti...

Osana tähän työpaikattomuuteen on myös se, että työntekijän palkkaaminen on pienelle yrittäjälle kallista ja hankalaa. Nämä pienet yritykset ovat juuri niitä joilla olisi tällä hetkellä suurin työllistämispotentiaali.

Suomessa on valtava määrä yhden hengen yrityksiä, jotka ainakin ajoittain saattaisivat tarvita käsipareja auttamaan ja tämä avuntarve katetaan juurikin opiskelijoilla, harjoittelijoilla ja työkokeilijoilla. Miksi? Pääasiassa siksi, että ottamalla oikean työntekijän velvoitteet työntekijää kohtaan ovat moninkertaiset näihin muihin vaihtoehtoihin nähden.

Tässä selitystä yllämainitusta ja muutamia muitakin ongelmakohtia...

1. Todellisen työsopparin myötä firma maksaa sen näkyvän palkan lisäksi alasta ja työtehtävästä riippuen 50%-100% erilaisia sivukuluja. Jos syystä tai toisesta työntekijä ei tee työtä sitä tahtia kuin olisi laskettu on hänelle silti maksettava sovittua palkkaa -> näkkileipäkuurille pääsee yrittäjä.

2. Koeajan jälkeen työntekijästä on todella vaikea päästä eroon. Jos henkilö petraa muutaman kuukauden koeajan hienosti ja rupeaa 'ottamaan eduista kaiken irti' heti sen jälkeen on pieni työnantaja vähintäänkin kusessa ellei konkurssissa. Sairaslomapäivät tulevat osittaisista korvauksista huolimatta kalliiksi eikä työnantajalla ole käytännössä mitään valtaa puuttua epäilyttävänkään oloiseen saikutteluun. Irtisanomisajaltakin pitää maksaa palkka vaikka minkäänlaista työsuoritetta ei enää tule. Irtisanomisperusteeksi ei riitä että työntekijä on mulkku, ja irtisanomisen jälkeen ei saisi palkata heti toista työntekijää.

3. Kemioiden pitää kohdata. Jos työtä tehdään vaikkapa parin neliön kukkakioskissa olisi hyvä jos työntekijän kanssa tulee toimeen paremmin kuin jotenkuten.

4. Työn määrän vaihtelevuus. Harva mikroyrittäjä tietää puoltakaan vuotta etukäteen miten paljon töitä on tulossa. On vaikea sitoutua jatkuvaan palkanmaksuun jos ei tiedä onko töitä. Vaikka itse yrittäjä tätä epävarmuutta kestääkin ei työntekijöiltä voi vaatia samaa. Harjoittelijat tai muut voivat tehdä tuottamantontakin työtä tai vaikka omia projektejaan luppoajalla, mutta palkallisen työntekijä harrastelua harvalla on varaa ylläpitää.

5. Sopivat ihmiset eivät löydä sopiviin pikkuyrityksiin. Pieni firma ei ilmoittele hesarissa eikä välttämättä edes työkkärissä vaan istuu odottamassa 'sitä oikeaa' luottaen puskaradioon. Suurin osa syrjäytyneistä ja työttömistä on puskaradion ulottumattomissa.

6. ”Yrittäjä on saatana”-asenne. Monilla menee huolettomasti sekaisin oy-toimitusjohtajat, keskisuurten yritysten hallintoväki ja mikroyrittäjät. Kihniöläisen kukkakioskin omistaja ei todennäköisesti lennä osingoillaan pattayalle ruoskittuaan ensin työntekijöistään kaiken irti vaan hänen arkitodellisuutensa vastaa enemmän pieni- tai keskituloisen palkansaajan elämään – poislukien mahdollisuudet tukiin jos elinkeino pettää alta.

7. Kohdasta kuusi johtuen oman pikkufirman kanssa tuppaa olemaan varovainen. Vaikka suurin osa työntekijöistä on liikkeellä ihan vilpittömin mielin on mädän omenan kohdalle osuminen mikroyrittäjälle todellinen paskamyrsky ja tästä johtuen heidän varovaisuutensa palkkausasioissa tuntuu menevän vainoharhankin puolelle....

Lakeja säätäessä on yritetty turvata työntekijän asema isojen yritysten alla, mutta samalla on saatu luotua työntekijöille niin vahvat oikeudet ettei pieni työnantaja niistä seuraavista kuluista ja velvotteista meinaa selvitä. Yrittäjäliittojen yritykset saada palkkaaminen halvemmaksi saavat vain työntekijäliitot takajaloilleen vailla mitään ymmärrystä siitä että voisi olla parempi olla töissä vähän huonommilla ehdoilla kuin homehtua kotona vain siksi että pikkufirmat eivät uskalla palkata. Mitä iloa on 100% sairaslomakorvauksesta jos ei ole edes työpaikkaa josta saikuttaa?

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Yrittäjien elämä on tullut tutuksi. Tuttavapiirissä on ja on ollut pienyrittäjiä. Kokemusten perusteella en voi suositella yrittäjäksi ryhtymistä, varsinkin kohdan 6. takia. Yrittäjä on tyhjän päällä jos jotain menee vikaan edes vähän. Vaan nykyään ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa. Eräällä miesvaltaisella alalla on lyhyessä ajassa tapahtunut muutos, jossa normaalit työsuhteet on pitkälti korvattu alihankintasopimuksilla ja pakotettu entiset työntekijät alihankkijayrittäjiksi. Huonoilla sopimuksilla, jos sattuu sopimuksen saamaan. Tietysti ulkomaiset suuryritykset voittavat kilpailussa ja työn tekee ulkomainen halpatyövoima lakeja rikkomalla. Eikä viranomaisia voisi vähempää kiinnostaa.

Työelämä tuntuu menevän huonommaksi koko ajan. Parannuksia luvataan, todellisuudessa parannus tarkoittaa heikennystä. Moni asia ylläolevalta listalta paranisi kansalaispalkan avulla. Se antaisi turvaa niin työttömälle, työntekijälle kuin yrittäjälle. Vaan uskaltaako sellaista toivoa. Heikennykseksi se kuitenkin menisi.

Anonyymi kirjoitti...

Veikkaan että kansalaispalkan vastuulessa on osittain kyse retoriikasta. Se että jollekulle maksettaisiin PALKKAA vastikeetta on joillekkin liikaa. Jos keskustelua olisi alettu käydä vaikkapa kansalaistuesta tai yleisavustuksesta tms niin kaikkein äkkiväärimmät vauhkoilijat eivät ehkä olisi niin hysteerisessä tilassa tällä hetkellä. Ja nämä vauhkoilijat eivät edes halua tietää mistä on kyse, koska ovat jo päättäneet että asia on pahasta...

Kansalaispalkka toisi varmasti ongelmia tullessaan, mutta ei nykyinenkään systeemi täydellinen. Lisäksi yhden luukun systeemissä väärinkäytökset tulisivat helpommin ilmi. Jos kansalaispalkkaa haluttaisiin saada eteenpäin pitäisi siitä tehdä äärimmäisen valmis ehdotus ja vielä selkokieliset esitteet näille epäileville tuomaille.

Uskoisin myös että kannatusta nostaisi jos mukaan laittaisi ehdotelmaa sosiaalitukien rajaamisesta tavalla tai toisella. Tällä hetkellä esim. maahanmuuttajat ovat automaattisesti oikeutettuja samoihin tukiin kuin kantasuomalaiset, muistaakseni Sveitsissä kansalaisia vastaavan sosiaaliturvan saavuttamiseen vaadittiin vuoden asuminen. Joku saman tyyppinen rajaus voisi toimia täälläkin päin, maahanmuuttajia voisi sitten tukea jollain omalla tuellaan sen aikaa jos/kun sopeutuvat tänne. Tällä hetkellä kielitaidottomille tukiloukkuun jäämisestä on tehty vähän liian helppoa...

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Se että jollekulle maksettaisiin PALKKAA vastikeetta on joillekkin liikaa.”

Samasta aiheestä on myös tämä: Mieluummin syrjäydyn kuin alan sirkuspelleksi

”Leivänsyrjään kiinni päässeiden katkeruus työttömiä kohtaan varmistetaan ruoskimalla duunarit niin näännyksiin, että ajatuskin sohvallamakoilusta saa raivon partaalle. Silti sekä työssäolijoita että työttömiä – todellisuudessa kahtiajako on vain tilastollinen – riistää sama logiikka. Katkeroituneilta raatajilta unohtuu, että työttömyys on kaukana lomailusta.”