Onko kiusaajilla oikeasti heikko itsetunto?

Psychology Today: Do Bullies Really Have Low Self-esteem?

”Research studies have proven that there is no link between kids who behave aggressively toward other kids and low self-esteem. In fact, psychologists have found that kids who behave like bullies have high self-esteem, but that they are very "shame-prone." That means they are afraid their failures or shortcomings will be exposed. A person can have problems with shame and still have high self-esteem, and this is what makes a person act like a bully. Their mean behavior toward others keeps their self-esteem high because it takes their own and others' attention away from the parts of themselves about which they are ashamed.”

Eräs blogin lukija kirjoittaa artikkelin herättämistä ajatuksista:

”Kun halutaan ymmärtää kiusaajaa ja välttää syyllistämistä, tarkoituksena lienee välttää nimenomaan tämän häpäisemistä. Tämä onkin perusteltua siinä mielessä, että voimakas häpeä voi lisätä väkivaltaisuutta ja vähentää empatiaa uhria kohtaan entisestään. Häpeän ytimessä ei ole itse teko, kuten syyllisyydessä, vaan kiinnijääminen ja siihen liittyvä kasvojen menetys. Siten häpäisystä saattaa seurata vain kiusaamisen muuttuminen entistä ovelammaksi ja näkymättömämmäksi. Ymmärtämislinjaan liittyy kuitenkin seuraavia tuhoisia sekaannuksia:

1) Syyllisyys ja häpeä sotketaan toisiinsa. Häpeä on syyllisyyttä varhaisempaa, luonteeltaan kokonaisvaltaisempaa ja rajattomampaa. Ero on kuvailtua rinnastuksella "I made a mistake" / "I am a mistake". Kiusaajan syyllisyys on tosiasia, jota ei pidä eikä tarvitse painaa villaisella. Jos kiusaaja kokee syyllisyydestä puhumisen ja uhrin kärsimyksen huomioimisen ihmisarvoaan loukkaavaksi, hän on luultavasti erityisen häpeäaltis.

2) Jos kiusaajalla on ongelmia voimakkaan häpeän kanssa ja vastaavasti kehittymätön syyllisyydentunto, hän tarvitsee ammattilaisapua tällä saralla. Kiusaajan suojelu uhrin kustannuksella sekä vahingoittaa uhria että kroonistaa kiusaajan ongelmia. En tarkoita, etteikö kiusaaja saisi tuntea ollenkaan häpeää, vaan että painopisteen tulisi olla syyllisyydessä häpeän asemesta. Kun kenenkään ihmisarvo ei ole pelissä, epämiellyttävienkin tunteiden kestäminen tulee mahdolliseksi ja samalla saadaan eväitä yhteiselämään jatkossa.”

Ks. myös: Tutkijat: Kiusaaminen on seurausta ”normaalista narsismista”

* * * * *

Turun Sanomien Extra-viikkoliitteessä 18.4.2015 oli juttua lähisuhdeväkivallan sovittelusta. Juttuun haastateltu tutkija Tiina Qvist Lapin yliopistosta on varsin kriittinen sovittelua kohtaan. Hän työstää parhaillaan väitöskirjaa aiheesta. Qvistin mukaan lähisuhdeväkivalta pitäisi rajata sovittelun ulkopuolelle. Sovittelu hyödyttää väkivallan tekijää ja väkivallan uhri voi joutua erityisen epäedulliseen asemaan. Hän perustelee näkemyksiään mm. näin:

”- Olen nähnyt, että sovittelutyöntekijät välittävät asiakkaistaan. Sovittelu kuitenkin perustuu ajatukseen, että kaksi tasavertaista sopijaosapuolta ratkaisee yhteisen konfliktin. Lähisuhdeväkivallassa dynamiikka on aivan erilainen: se perustuu vallankäyttöön, väkivallan uhalla pelaamiseen.

- Kun menettely on konfliktikeskeinen, uhrin ja tekijän asemat hämärtyvät. Uhrista tulee osasyyllinen, jonka tehtävä on auttaa sopimukseen pääsemisessä.”

Sovittelu on osa virallista järjestelmää. Sovittelutoimintaa johtaa sosiaali- ja terveysministeriö ja vastuu sovittelun järjestämisestä on aluehallintovirastoilla. Aloite lähisuhdeväkivallan sovitteluun tulee vain poliisilta tai syyttäjäviranomaiselta. Sovittelu tapahtuu sovittelutoimistoissa. Koulutetut vapaaehtoiset työskentelevät yhdessä ammattilaisten kanssa. Vapaaehtoiset ovat ammattilaisten ohjauksessa ja valvonnassa.

Kouluväkivaltaa sovitellaan pikakurssin käyneen lapsen ja vihjeettömän aikuisen harrastustoimintana.

* * * * *

Sellaisen voisin vielä mainita, että helvetti on jäätynyt. Yhteiselämä tyty-yden kanssa on jatkunut jo yli vuoden. Pitäisi kai joskus avautua siitä täällä blogissa.

Vaalioksennus

Kolumni Turun Sanomissa:

Missä määrin keskustan ja perussuomalaisten suosio kertoo yhä vanhenevan väestön pelosta maailman muutoksessa, halusta säilyttää minkä Suomi-idyllistä voi? Konservatiivisesta päiväunesta, menneestä maailmasta, jossa suomalainen on valkoihoinen ja ulkomaalaiset syynä ongelmiin Suomessa, kehitys- ja eurokriisimaissa.

Maailmasta, jossa kirkkoon kuulutaan, homous on synti ja rikos, naista tytötellään, perheväkivalta ei ole virallisen syytteen alaista eikä raiskausta ole kriminalisoitu avioliitossa. Maailmasta, jossa työlounaat ovat kosteita, alkoholi on masennuslääke eikä koulukiusaamiseen puututa. Maailmasta, jossa ei tarvitse tuntea vieraita kieliä ja kulttuureja, ei tarvitse ymmärtää muita, riittää kun ei ymmärrä itseä.

Olkiukko. Kolumnisti kehittää mielessään kuvan väärin äänestäneiden ryhmästä, ja hyökkää omia mielikuviaan vastaan. Kuulun väärin äänestäneiden suureen joukkoon, mutta en tunnista itseäni tuosta vuodatuksesta.

Kaiketi joskus mainitsin, kuinka yhteiskunta on kasvattanut minut vihalla. Minut on kasvatettu vihaamaan itseäni, sukupuoltani, arvojani. Ylläoleva oksennus on esimerkki siitä. Nuorempana olin altis vaikutteille. Koviin poikiin tuollainen syyllistämällä kasvattaminen ei tehonnut, mutta minuun se upposi.

* * * * *

Tiededokumentti Ikävystymisen olemus (Boredom) tarjoilee kylmää kyytiä koulujärjestelmälle. Ohjelma löytyy taas Yle Areenasta. Katseluaikaa on toukokuun loppuun.

Mitä ikävystymisellä tarkoitetaan, ja mistä tämä aikaamme jäytävä ongelma on peräisin? Voiko tylsyyteen jopa kuolla? Toimittaja Albert Nerenberg tutkii ikävystymisen evoluutiota ja myös keinoja sen nujertamiseksi.

Kolme tarinaa kiusaamisesta ja yksi mattoveitsestä

Blogin lukija, kolmekymppinen mies, jatkaa tarinaansa. Tarina huipentuu viimeisessä lauseessa.

Tällä kertaa voisin kertoa yläasteen kiusaajasta, nimeltä J. Hän on mua vuotta vanhempi. Kiusaaminen hänen osaltaan alkoi n. kuukausi sen jälkeen, kun mulla alkoi 7.lk ja J oli kasilla.

Olin ruokalan aulassa, kunnes J tuli pois ruokalasta ja huusi: "mene kuule vaan säki syömään ruokalaan kalapaskaa". J harrasti myös fyysistä kiusaamista. Seuraavalla kerralla koulun käytävällä hän tönäisi mut seinää päin, kun käveli mun ohi.

Kun tuli ensilumi ja olin menossa koulun jälkeen kohti bussipysäkkiä, niin J oli kaverinsa kans koulun pihassa ja kuulin, kun J sanoi kaverillensa, että heitänkö mä tota lumipallolla. J nimitteli mua mm. homoksi ja hömppä-***iksi. Vaikka ihan täysin hetero olen. Kerran J tuli ikävästi mua koulun siiven nurkan takaa vastaan ja huusi: "etkö sä osaa edes kävellä".

Kerran olin odottamassa tunnille pääsyä, kunnes J:n luokka tuli viereisestä luokasta pois ja kävelivät mun ohi. J huusi jollekin hänen luokkalaiselle, että "painu vittuun" ja sen jälkeen J huomasi mut ja tuli mun eteen, osoitti mua sormella ja huusi: "ja säkin painu sinne kans".

Kasilla myös J:stä oli harmia, kun hän oli ysillä. Olin kerran odottamassa pääsyä tunnille muun mun luokan kanssa ja J:n luokka odotti pääsyä viereiseen luokkaan. J jossain vaiheessa huomasi mut ja se tuli heittään mun päälle kourallisen jotain kuminpalasia tms. Vähitellen myös J:n luokan muut pojat alkoi vainota ja ne oli aina koulun jälkeen odottamassa oven takana penkillä, kun mä ja mun luokka pääsi tunnilta pois. Ja mulle huudeltiin aina kaikkea ikävää. Koulun ilmoitustaululta nimittäin näki sen, missä luokkahuoneessa kaikkien ylä-asteen luokkaryhmien oppitunnit oli.

J:n kavereista moni kuului lätkäjengiin, J tosin ei mun tietääkseni itse ollut lätkän harrastaja, vaan hän enemmän ryyppäsi tai muuten vaan riehui.

Kerran olin menossa kohti ruotsin luokkaa, joka oli käytävän loppupäässä, kun yhtäkkiä joku työnsi mut takaapäin kumoon. Kun katsoin taakseni, niin J meni luokkaansa, joka oli käytävän alkupäässä. Kasin loppuaikoina olin ruokalassa, siellä ei ollut silloin paljoa porukkaa, mutta J:n porukka oli. Yhtäkkiä mun lautaselle lensi kypsän kananmunan keltuainen, siitä oli valkuaiset ympäriltä revitty pois. Ruokana oli tuolloin puuroa ja mehukeittoa ja tottakai se myös roiskui jonkin verran, kun kova keltuainen heitettiin siihen.

J ja J:n kaverit oli aika suosittuja koulussa, erityisesti tyttöjen keskuudessa.

* * * * *

Yrjöperskeles: Kaksi tarinaa kiusaamisesta

Yrjöperskeleen kysymykseen on helppo vastata. Toinen.

* * * * *

Kommentoin Takkiraudan Päivän mietelmää:

Yhteiskunta on arvaamaton. On tuurista kiinni, mitä lapselle puukottamisen jälkeen tapahtuisi. Toki kiusaaminen siinä koulussa loppuisi kuin veitsellä leikaten ja nynnypoika nousisi lasten maailman hierarkian huipulle. Mutta aikuisten maailma, yhteiskunta ja viranomaiset, lastensuojelu ja psykiatria erityisesti, ovat täysin arvaamattomia. Ja ei olisi mitään takeita, että lapsi olisi enää hierarkian huipulla lastensuojelulaitoksessa.

Minua kaduttaa, etten tappanut kiusaajia kun siihen oli mahdollisuus. Yläasteella kannoin asetta koulussa. Olisin helposti saanut hengiltä useita kiusaajia. Mutta ei minusta ollut tappajaksi. Nynnypoikana olin pelkuri. Jänistin aina tilaisuuden tullen. Sitä en tiedä, olisiko elämäni kovin erilaista, jos olisin tappanut. Jäin silti systeemin rattaisiin ja blogini lukijat kyllä tietävät minkälainen elämäni on ollut. Huonosti siinä joka tapauksessa olisi käynyt.

Josta päästäänkin tärkeään kysymykseen, joka jää aina kysymättä. Miksi kouluun on pakko mennä, kun sen tiedetään olevan niin vaarallinen paikka? Koulua pidetään jonain muuttumattomana luonnonlakina, ainoana paikkana lapsille. Vaihtoehtoja ei ole. Tähän mennessä kaikki kiusaamisen vastaiset toimenpiteet ovat tähdänneet koulussa jatkamiseen, eli pysymiseen systeemin sisällä. Esimerkiksi kehuttu ja kansainvälistä mainetta niittänyt KiVa Koulu opettaa lapsille keinoja pärjätä väkivaltaisessa yhteisössä, vaikka ongelmana on nimenomaan keinotekoinen pakkolaitosyhteisö, ei sen uhriksi jääneet yksilöt. On sairasta, että aikuiset pitävät tietynlaisia herkkiä luonteenpiirteitä ongelmana, ja opettavat lapsia ”pärjäämään.” Sen satoa niitetään vielä pitkään. Yhteiskunnasta on jo kehittynyt itsekkäiden ”pärjääjien” temmellyskenttä.

En voi muuta kuin ihmetellä aikuisten ihmisten typeryyttä. Ensin vanhemmat tekevät lapsia ja rakastavat ja suojelevat heitä, mutta sitten vanhemmat heittävät lapsensa kouluun, jonka varmasti tietävät väkivaltahelvetiksi. Vai onko aika kullannut omat koulumuistot? Miksi edes hankkia lapsia, jos niitä ei voi itse kasvattaa? Onko kyse vain sokeasta tottelevaisuudesta, siitä että niin on tehty sukupolvien ajan, vai onko kyseessä silkka hedonismi ja ahneus, yhtälö jossa lapset ja lastenkasvatus ovat vain esteenä uralla?

Jokaisella pitäisi olla oikeus valita itse seuransa. Tai varsinkin päättää, millaisessa seurassa ei halua olla. Oikeuden pitäisi koskea myös lapsia. Nyt aikuisena valitsen tarkasti seurani. Jos se ei miellytä tai minua ei huolita joukkoon, lähden pois ja etsin toisenlaista seuraa. Kiusatuksi en ole enää peruskoulun jälkeen joutunut. Olen joutunut mielivaltaisesti toimivien byrokraattien uhriksi, mutta en kiusatuksi.

Koulukiusaaminen loppuu vain yhdellä tavalla. Vanhempien on itse kannettava vastuu lastensa hyvinvoinnista, eikä ulkoistaa velvollisuuksiaan yhteiskunnalle. Kun vanhemmat tajuavat sen, loppuu myös koulukiusaaminen.

Vapaus. Pelottava asia.

Aggression kaksi muotoa

On aika jakaa epävirallinen Suvaitseva ymmärtäjä 2014 -palkinto. Ja palkinnon saa...

Nuorisoväkivalta - asianomistajan puheenvuoro

Onneksi olkoon! Kirjoitus on samalla väkivallan ymmärtämisen epävirallinen Suomen ennätys!

Kirjoitus on karmeaa luettavaa. Olen nähnyt ja kokenut ihmisyyden pimeän puolen, enkä enää ylläty lasten ja nuorten tekemän väkivallan raadollisuuksista. Mutta en voi käsittää, kuinka joku voi olla niin ideologiansa sokaisema, että suhtautuu oman lapsensa pahoinpitelyyn tuolla tavalla.

Kirjoitukseen tuli paljon kommentteja, joista osa on jostain syystä poistettu. Yhdessä poistetuista kommenteista selitettiin aggressiivisuuden psykologiaa:

"Itse en hyväksy väkivaltaa. En silti syytä tekijääkään tuosta järjettömästä teosta. Uskon, että hän on omassa elämässään kohdannut vihaa, riittämättömyyttä ja pahaa oloa."

Tämä on syvälle juurtunut harhakuva, joka monella suomalaisella tuntuu olevan. Psykologia sen sijaan on jo pitkän aikaa osannut erottaa toisistaan proaktiivisen ja reaktiivisen aggressiivisuuden. Proaktiivinen aggressio on sitä, kun aggressio on vallankäytön väline ja liittyy voimakkaasti empatian puutteeseen. Kun proaktiivisesti aggressiivista henkilöä maalaillaan jonkinlaiseksi olosuhteiden uhriksi, jota muut ovat kohdelleet huonosti, ja jota ymmärtämällä saadaan aggressio kytkettyä, mennään metsään niin että hujahtaa. Tällä tavalla vain vahvistetaan proaktiivisesti aggressiivista käytöstä, sillä tekijä huomaa saavansa huomiota ja ymmärrystä väkivallan avulla ympäristöstä. (Muiden hyötyjen ohella, joita tässä tapauksessa taitaa olla kaveripiirin "rispekti".)

Reaktiiviinen aggressiivisuus taas on sitä, kun ihminen kokee ympäristön uhkaavana ja ei osaa hillitä jatkuvasti laukeavaa "taistele tai pakene" -reaktiotaan. Tähän liittyvät ne lapsuuden traumat ja kaltoinkohtelu. Tämä on myös se aggression muoto, johon päähän paijaaminen auttaa.

Voit sitten itse miettiä, kumpaa aggression muotoa edustaa käytös, jossa täysin sivullisen uhrin päälle hyökätään ilmeisesti huvin vuoksi. Tältä pohjalta suosittelen myös harkitsemaan, kannattaako oikeasti alkaa maalailla tämän kaltaisen väkivallan tekijöistä jonkin sortin uhreja, jotka kaipaavat ymmärrystä ja hellyyttä.

Eikä siinä vielä kaikki, niinkuin ostoskanavalla sanotaan. Huvin ja urheilun vuoksi tehtyihin väkivaltarikoksiin syyllistyneet nuorisorikolliset saivat osakseen niin paljon suvaitsevaa ymmärrystä, että helmikuussa 2015 kaksi heistä iski uudelleen, uhreina jälleen kerran alaikäisiä.

* * * * *

Telkkuvinkki:

Kotikatsomo: Satanen

Aaro on ratkaisemattoman ongelman edessä. Koulussa kiusataan, aikuiset eivät ymmärrä tilannetta. Kunnes pahoinpidellyksi joutuu kiusaaja.

Ihan normaalia peruskoulumeininkiä

Blogin lukija, kolmekymppinen mies, kertoo kokemuksistaan yläasteella 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa:

Eräs ylä-asteen kusipäistä oli mun rinnakkaisluokkalainen R. R oli 8. luokalla mun kanssa samassa kotitalous- ja teknisen työn valinnaiskursseilla. Maanantaisin oli "köksää" ja perjantaisin "puu- ja metallikässää".

R oli jo 8. luokan alussa mua päätä pitempi, eikä ollut todellakaan mikään kukkakeppi.

Heti ennen ekoja köksän tunteja olin laittamassa takkia köksän eteisen naulakkoon, kun R käveli ohi ja huusi "pöö!".

Kiusaaminen räjähti käsiin kuitenkin 2 viikkoa koulun alkamisen jälkeen. Olin juuri päässyt köksän tunnin alussa istumaan mun ryhmän kanssa samaan pöytään, kun viereisestä pöydästä R alkoi yhtäkkiä kovasti väännellä naamaansa, ilveillä ja puhua puolikovalla äänellä jotain sekavaa muminaa mun nimestä. R:n ryhmän pöytä oli mun ja opettajan välissä ja opettaja kertoi luokan edessä, mitä pitää tehdä, joten muuallekaan en voinut katsoa.

Vähitellen tuntien kuluessa R:n mumina jatkui, kun R:n ryhmä oli viereisessä välikössä kuin minä. R ei itse tehnyt mitään vaan hän häiritsi koko ajan mun ruuantekoa. R:n retoriikka koveni koko ajan ja hän alkoi muminan ohella hokea "vittu, sä oot tyhmä"-lausetta aina sopivin väliajoin.

Jossain vaiheessa alkoi hermostua R:ään ja käsienpesun jälkeen räppäsin käsistäni irtopisaroita R:n naamaa kohti. Tästä R suuttui entisestään ja huusi "jumalauta, mulle ei tehdä noin".

Muut oppilaat nauroivat R:lle ja osa yhtyi jopa R:n mukana kiusaamaan. Opettaja rouva A oli täysin tietämätön kiusaamisesta pitkälle syksyyn.

Kiusaamista jatkui tästä eteenpäin n. 4 viikkoa, kunnes oli pakko nostaa kissa pöydälle ja kertoa R:stä hänen luokanvalvojalle.

R alkoi käydä myös fyysisesti väkivaltaisemmaksi. Pahin tilanne oli köksän tunnilla, kun kumarruin ottamaan perunoita ämpäristä ja ämpäri oli kaapin oven edessä. Yhtäkkiä takaapäin R oli hiippaillut ja työnsi mut pää edellä kaapin ovea päin. Onneksi käsillä pystyin vähän pehmentämään iskua, eikä mitään vakavampaa tapahtunut.

Vasta nyt opettaja alkoi havahtua mun kiusaamiseen ja lupasi puhutella R:ää samoin kuin hänen luokanvalvoja.

R kiisti jyrkästi kaiken ja sanoi, että hän ei koskaan kiusaa ketään. Samoin R sanoi mullekin: "enhän mä sua oo kiusannu".

Tämän jälkeen jouluun asti kiusaamisessa oli pieni suvantovaihe, toki lievempää kiusaamista oli silloinkin.

Tunneilla oli todella hankalaa keskittyä, kun piti aina pitää huolta siitä, ettei R hiippaile selän takana.

Heti joululoman jälkeen taas R:n otteet alkoi taas selvästi koventua. Heti ekana päivänä jouduin kotitalouden opettajan katalan karhunpalveluksen uhriksi. Kuulin, kun hän kehoitti R:ää moittimaan mua siitä, kun olin unohtanut tyhjentää tiskikoneen. R huusi, saivarteli ja kiroili ihan siihen asti, kunnes olin saanut kaikki astiat pois tiskikoneesta.

Seuraavana päivänä olin välitunnilla, kun eräs 7.lk poika tuli puhumaan välitunnilla, että "tiedätkö sä, että R tuli kännissä riehumaan kouluun ja se sano, että se hakkaa sut heti, jos se näkee sut".

Ja tosiaan R tuli kännissä kouluun riehumaan, mutta viimeinkin opettajat alkoivat huomata millainen R on ja hän joutui 3 viikoksi kasvatuslaitokseen.

Mutta se jäi täysin epäselväksi, johtuiko R:n hoitoon joutuminen *hänen väkivaltaisesta käytöksestä **vai pelkästään **hänen alkoholinkäytöstään.*

R tuli takaisin 3 viikkoa myöhemmin ja kiusaaminen "väheni" tai "harveni".

Ysillä toki hän suunnitteli ruotsinryhmän kiusaajan J:n kanssa hyppäämistä mun selkään kaulastani kiinni pitäen. He tuli ihan mun perässä ulko-ovesta sisälle, kun kello oli soinut. Uhkaustaan ne ei onneksi ihan täysin toteuttaneet, mutta R toki huusi taas kovaan ääneen "pöö".

* * * * *

Julkaisin nämä kolmekymppisen miehen kirjoitukset nimettöminä. Nimikirjaimet ovat ehkä oikeat tai sitten eivät. Nimien julkaisu saattaisi aiheuttaa kirjoittajalle vaikeuksia, mikäli joku asianosaisista sattuisi googlaamaan nimeään, törmäisi teksteihin ja tunnistaisi kirjoittajan.

Päätin aktivistiurani alussa, että tulen jossain vaiheessa julkaisemaan tapaukseeni liittyvien roistojen nimet. Kouluväkivallantekijät, opettajat, rehtorit, poliisit, lääkärit, terapeutit, Kelan ja työkkärin virkailijat, nimilista on pitkä. Miksi minun pitäisi suojella heidän mainettaan ja yksityisyyttään? Miksei minulla olisi muka lupaa varoittaa muita ihmisiä mahdollisesta vaarasta?

* * * * *

Tomin tarina kuohuttaa:

Takkirauta: Kun lapsi murhaa

Iltalehti: Arjan poika kuoli kiusaajien vuoksi

Ylen aamu-tv: Koulukiusaamisen takia kuolleen Tomin tarina

Tomin äiti on rohkea ihminen, kun toi tragedian julkisuuteen ja yrittää taistella asiansa puolesta. Aamu-teeveessä haastatellut ”asiantuntijat” taas puhuivat lähinnä ympäripyöreitä latteuksia.

Kiusaamiskohu Salossa – (KiVa) Koulun maine meni

Stara: Raju koulukiusaamistapaus kuohuttaa Salossa: ”Koulu ei tee mitään”

Nyt sosiaalisessa mediassa kuohuttaa eräs traaginen tarina Salossa sijaitsevasta Moision yläkoulusta.

Kyseessä on 16-vuotiaan Evelinan tapaus, jossa on tapahtunut jo lukuisia synkkiä käänteitä sekä muiden nuorten että koulun taholta. Evelinan siskon koskettava kirjoitus on levinnyt laajasti sosiaalisessa mediassa. Tytön läheisten joutuessa lopulta itse puuttumaan alati pahenevaan tilanteeseen saivat he syytöksiä niskaansa sen sijaan, että koulu olisi puuttunut millään tavoin varsinaiseen ongelmaan, eli koulukiusaamiseen.

Facebook-päivitys, josta kohu lähti, menee kokonaisuudessaan näin:

!!LUKEKAA TÄMÄ KOKONAAN, JONKA JÄLKEEN JAKAKAA TÄMÄ!!

Kuvassa on rakas pikkusiskoni Evelina. Evelina on 16-vuotias, vielä yläastetta käyvä tyttö. Hän on aina ollut iloinen ja positiivinen, kunnes jotain tapahtui. Vuonna 2014 Evelinan yleiskuva alkoi muuttumaan ja hänellä todettiin masennus. Masennuksen syytä lähdettiin selvittelemään ja suurimmaksi syyksi paljastui jotain järkyttävää; Evelinaa on hyväksikäyttänyt häntä vuoden vanhempi, samaa yläastetta käyvä poika. Siskoni oli muutamia kuukausia pitänyt sisällään tämän tiedon, joka oli saanut patoutua ja paisua. Evelina ei ollut uskaltanut kertoa tätä asiaa sillä hän on pelännyt ja hävennyt tapahtumaa todella kovin. Aloimme tietenkin selvittämään asiaa jättämällä tutkintapyynnön. Poikaa kuulusteltiin samoin kuin meidän tahoa ja asia haluttiin hoitaa mahdollisimman nopeasti ohi.

Tämän jälkeen ajattelimme, että kyllä tämä tästä, annetaan savun laskea. Sitten alkoi eräs toinen kauheus tulla kuvioihin; kiusaaminen, niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Tämä poika oli siis päättänyt tuhoavansa Evelinan elämän oikein lopullisesti. Poika selitteli montaa eri tarinaa hyväksikäytöstä Evelinan ystäville tavoitteena saada käännettyä Evelinan kaikki ystävät häntä vastaan. Ja siinä hän osalti onnistuikin. Evelinan ns. "ystävät" yksitellen kääntyivät Evelinaa vastaan antaensa syyksi: "Pojan tarina on uskottavampi ja yksityiskohtaisempi kuin sun tarina" ja "No, kerro sitte meille sun tarina uudelleen ja kerro siihen kuuluvat yksityiskohdat". Äitini kanssa sanoimme Evelinalle ettei hänen ole mikään pakko kertoa näitä "likaisia yksityiskohtia" vaan hän voi myös pysyä hiljaa. No, Evelina painostettiin kertomaan sillä uhalla, että hän menettää kaverinsa muuten jollei kerro. Nämä "kaverit" silti kääntyivät häntä vastaan vaikka Evelina pakosta kaiken kertoikin. Evelina menetti ns. "kaverinsa", mutta onneksi hänen rinnalleen jäi muutama oikea ystävä, kiitos heille todella paljon!

Kiusaajaporukaksi muodostui 11 nuoren porukka, joista yksi oli tämä poika ja yli puolet Evelinan entisiä kavereita. Porukka sai käännytettyä osia nuoria Evelinaa vastaan painostamalla: "Etkai sä oo Evelinan kaveri?" ja kertomalla pojan yli viittä eri tarinaa muille nuorille. 26.1.2015 Evelina oli erään ystävänsä kanssa paikallisessa kauppakeskuksessa kun nämä 11 nuorta kävivät Evelinan kimppuun sanallisesti. Porukasta kolme poikaa haukkuivat Evelinan pystyyn, muut entiset kaverit katsoivat vierestä olemalla poikien "taustatukena". Tämän julkisen nöyryytyksen jälkeen kiusaajat perustivat whatsapp-sovellukseen ryhmäkeskustelun, jonka tarkoitus oli Evelinan kiusaaminen. Jokainen 11 nuorta osallistui ryhmässä kiusaamiseen niin koulu- kuin vapaa-ajallaan.

Tämä jälkeen otimme Evelinan opiskelupaikkaan, Moision kouluun yhteyttä. Itse samassa koulussa opiskelleena muistan kun Moision koulu liittyi KiVa kouluun ja vielä palaaminen muistan rehtorin ja opettajien lauseet; "Moision koulu on KiVa koulu ja KiVa koulussa ei kiusata ketään." Eli KiVa koulu tulee sanasta Kiusaamisen Vastainen eli koulun yleiskuvaan ja opetukseen kuuluu että koulussa on nolla toleranssi kiusaamista kohtaan. Paskapuhetta! Rehtori, Evelinan oma opettaja, koulukuraattori taikka kukaan muukaan opettaja ei suostu puuttumaan kiusaamiseen. Aluksi meille luvattiin että asia selvitetään koulussa kiusaajien kanssa, mutta nyt meille on sanottu ettei koulu aio puuttua kiusaamiseen, sillä heillä ei ole valtuuksia puuttua tähän, koska kiusaaminen tapahtuu vapaa-ajalla, vaikka totuus on, että kiusaamista tapahtui samalla tavalla koulussa kuin vapaa-ajalla. Nuoret huutelevat ja haukkuvat Evelinaa koulupäivän aikana ja kaiken huippuna on se että nämä 11 nuorta yrittävät keksiä mitä pahaa aikovat tehdä Evelinalle kun hän kouluun palaa. On puhuttu hakkaamisesta jopa Evelinan tappamisesta, mutta koulu ei puutu! Asia painetaan täysin villasella.

Evelina ei ole nyt käynyt koulussa yli kuukauteen, sillä hän ei kouluun halua/uskalla mennä. Eräs päivä kun tulin äitini luokse käymään siskoni oli erittäin ahdistunut, itkuinen ja hänestä näki ettei hän jaksa tätä enää kauaa. Tämä koko tilanne vaikuttaa koko meidän perheeseemme negatiivisesti ja jokainen meistä alkaa olla loppu tähän. Sitten mun hermot paloivat. Päätin omasta tahdostani lähteä jututtamaan näitä kiusaajia. Menin paikalliseen kauppakeskukseen jossa hetken aikaa etsin nuoria käsiini kunnes heistä 5 löysinkin. Minut nähdessään he lähtivät minua kiireellä karkuun, mutta minä tarmokkaasti heitä seurasin parkkihalliin jossa pysäytin 2 tyttöä pyytäen heitä juttelemaan. Kysyin: "Miksi te kiusaatte Evelinaa?" Ja sanoin että "nyt tää kiusaaminen saa luvan loppua." Kiusaajilta kunnon vastausta saamatta hetken keskustelun jälkeen annoin heille ehdot: "Jos te ette tätä kiusaamista lopeta niin minä aloitan sen, mutta jos tämä nyt tähän loppuu niin saatte olla rauhallisin mielin". Tämän jälkeen poistuin paikalta ja seuraavana päivänä äitini sai soiton rehtorilta: "Muutama tyttö on tullut puheilleni ja he ovat todella itkuisia ja peloissaan kun isosisko oli kuulemma käynyt heitä uhkailemassa." Osa kiusaajista ei uskalla kuulemma mennä kouluun sillä he pelkäävät että minä menen sinne. MINÄ? Minä olen kohta 19-vuotias ja käyn päivisin töissä kun nuoret ovat koulussa ja he silti "lintsaavat". Koulua he eivät siis uskalla käydä, mutta uskaltavat kumminkin minun ja heidän vapaa-ajallaan roikkua kauppakeskuksessa taikka talomme viereisessä kebabgrillillä ilman sitä pelkoa, että minä silloin sinne saattaisin ilmestyä, mikä on 99,9% suurempi todennäköisyys kuin se, että menisin heidän kouluunsa. Tästä koulukin on kääntänyt oman versionsa; kiusaajat ovat uhreja ja Evelina syypää kaikkeen.

Olemme koko perhe aivan loppu tähän tilanteeseen. Tuntuu ettei asia edisty ollenkaan vaan sen annetaan olla ja kärjistyä. Olemme yrittäneet ottaa moneen tahoon yhteyttä, kouluun, koulutoimenjohtajaan, poliisiin niinkuin myös kiusaajien vanhempiin. Kaikki muu täysin tuloksetta paitsi poliisin puolelta. Olen puskaradion kautta saanut kuulla kuinka kiusaajien vanhemmat sanovat : "Ei meidän kultamussukka ketään kiusaa." Eli vanhemmat katsovat kiusaajien toiminnan vaaleanpunaisten lasien läpi. Äitini on yrittänyt tuloksetta ottaa yhteyttä pojan vanhempaan. Kiusaajien vanhemmat kumminkin ovat keskenään keskustelleet tästä minun tekemästä "laittomasta uhkauksesta" ja ovat kuulemma tulleet tulokseen, että Evelinan perheessä se vika on, ei meidän lapset kiusaa. Meidän perheeseen ei ole otettu mitään yhteyttä, vaan juurikin päinvastoin: minut ja äitini on estetty täällä Facebookissa niin kiusaajien kuin kiusaajien vanhempien puolesta.

Haluan tällä kirjoituksella herättää jokaisen mielessä jonkun tunnetilan. Vanhemmat, mitä jos teidän lapsenne olisi mukana kiusaajaporukassa? Haluaisitteko selvittää asian vai uskotella itsellenne ettei meidän lapsi noin tee. Ja vanhemmat, miettikää jos teidän lapsenne olisi Evelinan tilanteessa? Hyväksikäytetty ja kiusattu eikä uskalla mennä kouluun vaikka viimeinen vuosi menossa ja tuntuu ettei kukaan halua auttaa paitsi oma perhe. Eikö tämä ole jo tarpeeksi? Miten haluaisitte toimia jos oma lapsenne kokisi tätä samaa? Tunnetilat heittelevät laidasta laitaan, raivosta suruun. Ja nuoret, haluan että ymmärrätte; kiusaamiseen tulee aina puuttua, älkää olko se heikko puoli joka kiusaa. Kiusatut nuoret, älkää jääkö hiljaiseksi vaan kertokaa jos koette tulevana kiusatuiksi, tapahtui se missä vaan. Ja kiusaajat ympäri Suomen; miettikää itsenne Evelinan kenkiin, miltä se mahtaisi tuntua? Kokea kaikki se mitä Evelinalle on tehty ja silti pysyä vahvana?

Kiitos teille jotka luitte tämän ja vielä suurempi kiitos kaikille jotka jakavat tämän. Haluan että tämä saadaan kaikkialle jakoon jospa saataisiin kouluun vähän vipinää sosiaalisen median kautta. Haluan tämän kanssa myös poistaa kaikki typerät huhut tästä aiheesta ja haluan että Evelina saa taas elää normaalia elämää!

JAKAKAA!

Tapauksen saama julkisuus pakotti KiVa Koulun kehittäjät puolustuskannalle. Puolustuspuheesta paistaa läpi ylimielinen asenne.

Virallisten tahojen ylimielisyys näkyy myös Turun Sanomien haastattelusta: Poliisi tutkii Salon kiusaamistapausta:

– Ensisijaisesti näkisin, että tämä on jonkun muun kuin poliisin asia. Tietojeni mukaan kyseessä on riita, joka on paisunut suhteettomasti. Ihmiset eivät ymmärrä, mitä tekevät tuolla netissä, kun painavat enteriä, [Salon poliisi] kuvailee.

- -

Kiusatun tytön käymä salolaiskoulu on mukana Turun yliopiston kehittämässä kiusaamisen vastaisessa ohjelmassa. KiVa Koulu -ohjelman kehittäjä, professori Christina Salmivalli kertoo tutkijoiden saaneen yhteydenottoja tapauksen johdosta.

– On väitetty, että nyt meni uskottavuus koko ohjelmalta, Salmivalli kertoo.

Professori pitää kohtuuttomana, että Facebook-julkaisusta virinneessä keskustelussa koko salolaiskoulu on leimattu perusteettomasti. Hän kertoo koulun oppilaiden vastanneen kiusaamista koskevaan kyselyyn vuosittain alkaen vuodesta 2010.

Pikku riita, joka ei kuulu poliisille. Olen kuullut tuon ennenkin, monta kertaa, myös omakohtaisesti, kun yläasteella koulupoliisi levitteli käsiään ettei voi asialleni mitään.

Menikö KiVa Koululta uskottavuus tämän tapauksen takia? Onko ohjelma joskus muka ollut uskottava? Ehkä alussa, mutta ei enää vaikuttavuustutkimuksen jälkeen. Tiedotteessa, joka on sopivasti hävinnyt Turun yliopiston sivuilta, todettiin: ”Levitysvaiheessa ei yläkoulun osalta löydetty riittävää näyttöä ohjelman vaikuttavuudesta: otoksessa havaitut koe- ja vertailuryhmien erot eivät yleensä poikenneet sattuman perusteella odotettavissa olevasta vaihtelusta.”

Professori Salmivalli väittää, että Moision yläkoulu Salossa on leimattu perusteettomasti. Onko kouluväkivaltatapauksen julkinen jakaminen, siitä käyty keskustelu ja ilmeisen aiheellinen kritiikki koskien koulun edesvastuutonta toimintaa ”kohtuutonta perusteetonta leimaamista?”

Nettipoliisi yritti hillitä kuohuntaa kirjoituksessaan, johon isosisko vastaa:

Lueskelin tämän tekstin nyt muutamaan otteeseen läpi ja pakko oli tulla kommentoimaan. (Julkaisun kommenttiosiosta löytyy tämä samainen teksti)

Kirjoituksessa esiintyvän pojan ja siskoni ikäero on 1 vuosi. Muiden henkilöiden ikää en ole missään vaiheessa kertonut ja se on totta että heidän välinen ikäero on muutamista kuukausista kiinni.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ollut leimata tekijää seksuaalirikolliseksi, suurimmaksi osaksi tekstistäni puhun kiusaamisesta ja kuinka siihen ei puututa. Ihmisten osat kommentit ovat olleet mielestäni todella rajuja ja sellaisia että ne olisi voinut jättää sanomatta. Itsehän en voi muiden ihmisten kommentointiin puuttua, jokaisella saa olla oma mielipide asiasta.

Tekstistä en mielestäni ole mitään olennaista jättänyt pois saatikka sinne mitään lisännyt. Kirjoitukseni olisin voinut erittäin rumastikin ja liioitellusti kirjoittaa, mutta en siihen halunnut ryhtyä, se ei tässä tilanteessa auta, niinkuin ei auta hyssyttelykään.

Kirjoitukseni ei myöskään ole valheellinen vaan meidän perheen viimeaikaisesta elämästä kertova.. Kun tekstin julkaisin, tarkoitukseni oli herättää tuntemuksia ihmisissä, herättää koulu/muut asiaa ajavat tahot, poistaa turhat huhut Evelinasta, saada ihmiset puhumaan kiusaamisesta ja siitä kuinka kamalaa se on, sekä kyllä, näpäyttää kiusaajaporukkaa. Minkäänlainen muu herättely ei heihin saatikka kouluun ole tehonnut ja totesin itselleni että: "jos ei hyvällä niin sitten pahalla".

Missään vaiheessa tekstiäni en ole syyllistynyt kunnianloukkaukseen. En ole paljastanut henkilöiden naamoja/nimiä/muita tietoja ellei lasketa ikää/sukupuolta (minkä tiedän että joku olisi saattanut tehdä) sillä tiedän että nämä henkilöt itsensä tekstistä kyllä tunnistavat, ilman mitään nimiä. Minulta ja perheeltäni on paljon tultu tekijöiden nimiä utelemaan, mutta kukaan meistä ei ole kertonut mitään henkilöihin liittyvää kenellekkään, sillä meidän mielestä tämä teksti on tarpeeksi kova napautus heille.

Ja kuten tekstissäni ja aikaisemmin sanoinkin, tämä julkaisu on sen takia tehty, että vihdoinkin jotain tapahtuisi. On pitkään tuntunut, että sitä päivää odotetaan koska Evelinalle sattuu jotain. Onko se vasta se mikä herättää toimimaan? Todellakin toivon ettei näin ole.

Ja vielä lisättävää; koulu ei ole meihin ottanut mitään yhteyttä liittyen tähän kiusaamiseen. Ainoastaan koulu haluaa keskustella Evelinan opiskeluista nyt ja jatkossa, mutta tähän ei vieläkään ole sanottu juuta eikä jaata.

Seuraava käänne tuskin yllättää.

Turun Sanomat: Salon kiusaamistapaus ei johda rikostutkintaan

Poliisi ei epäile rikoksia Salon koulukiusaamisjutussa.

Viranomaiset ja ”viralliset tahot” haluavat hyssytellä. Niiden mielestä kouluväkivalta-asioita ei saisi julkisesti käsitellä, ei edes yksityishenkilön Facebook-seinällä. Koulun nimeä ei saisi mainita, ettei koulun maine kärsi. Koulun yhteyttä KiVa Kouluun ei saisi mainita, ettei KiVa Koulun maine mene. Viranomaiset pitävät erityisen paheksuttavana sitä, että tyhmät tavikset (kuten minä) jakavat juttua sosiaalisessa mediassa. Että tällaista täällä yhden virallisen totuuden Suomessa.

Opettaja kiusaa, osa 2

Blogin lukija, kolmekymppinen mies, jatkaa opettajamyytin murtamista:

Koulun epämiellyttävät opettajat ja muu henkilökunta, osa 2 – Yläaste

7-luokan 98-99 luokanvalvoja Herra P oli täysin aseeton luokan häiriköinnin ja kiusaamisen suhteen. Herra P yritti lässyttää ensin alkuun kiusaajille, täysin tuloksetta. Lopulta hän antoi täysin periksi kiusaamisen suhteen, kun mun luokan poikaporukka uhkasi hakata mut. Herra P möläytti: "kuule, ku mä en voi sille mitään, jos ne hakkaa sut".

Samoin mun luokan pahin häirikkötyttö V lähetti matikan tunnilla outoja kirjeitä ja sanoi, että hän käskee hänen isoveljensä hakkaamaan mut, jos mä en vastaa sen kirjeisiin. Samoin kusipääksi nimittely oli jatkuvaa. Ja jossain vaiheessa hän uhkasi polttaa mut roviolla.

8 ja 9 lk ärsyttävin opettaja oli Rouva S. Hänelle akateeminen pärjääminen koulussa oli kaikista tärkeintä.

Ja tunneilla kiusaaminen oli varsin yleistä 9. luokan ruotsin valinnaisryhmässä.

Tuolloin oli ruotsia aina kerran viikossa 2 tuntia perjantaiaamupäivisin. Ekasta kerrasta lähtien jouduin istumaan ihan pulpetti kylki kyljessä porukan pahimman kiusaajan J:n kanssa. J vittuili aina välillä koko vuoden ajan ja muut oppilaat nauroi. Rouva S ei puuttunut kiusaamiseen missään vaiheessa.

Pahin kiusaamistilanne oli viimeisillä tunneilla ennen joulua. Silloin oli ryhmätehtävä J:n kanssa ja tehtävässä heitettiin noppaakin.

Aina, kun oli mun vuoro, niin J alkoi hokea erään 80-luvun Irwin Goodmanin biisistä tuttua hokemaa "sepalus auki" jota jatkui todella monta kierrosta, ennenkun mä hermostuin ja heitin lujaa nopan pulpetille. Opettaja tuli mulle vittuilemaan siitä, että mä riehun tunnilla ja J:n käytökseen Rouva S ei puuttunut ollenkaan. J tottakai alkoi jeesustella ja kehui itseensä, että kuinka hän on yrittänyt koko ajan toppuutella mun riehumista. Tämän jälkeen J alkoi hokea "älä riehu" ja muut oppilaat nauroi.

Talonmies Herra J tuli kerran 9. luokalla kyseleen multa koulun jälkeen, että "kiusaako noi pojat sua". Mä sanoin, että kyllä, niin Herra J lähti naurahtaen pois tilanteesta.

Eräät koulubussikuskit myös oli erikoisia, kun olin lukiossa. Muutamat iäkkäämmät mieskuskit sanoivat aina aamuisin muutamalle yläasteikäiselle tytölle, kun he jäivät pois koulun pihassa, että "muistakaa sitten oikein kovasti kiusata opettajia".

Myös koulubussissa kiusaaminen ja häiriköinti oli erittäin yleistä ja kuskit puuttui kiusaamiseen VAIN ja AINOASTAAN siinä tilanteessa, jos kiusaaminen kohdistui itse kuskeihin tai bussia sotkettiin.

Opettaja kiusaa

Opettaja kiusaa käyttää väkivaltaa. Blogin lukija, kolmekymppinen mies, rikkoo opettajamyyttiä:

Koulun epämiellyttävät opettajat ja muu henkilökunta, osa 1 – Ala-aste

Ala-asteen epämiellyttävin opettaja oli 3-4 lk opettaja rouva B. Hän on sama opettaja, joka uhkasi ehdoilla piirtämisestä, hän myös opetti 5-6 lk kuvaamataitoa.

Vainoaminen alkoi 3 luokan kevätlukukauden alkupuolella, joskus helmikuussa 95.

Oli matikan tunti ja mun luokalla oli yksi tyttö, joka oli luokan priimus. Rouva B alkoi yhtäkkiä multa kysellä tiukkaan sävyyn, että mistä johtuu, että tuo tyttö tiesi laskutehtävän oikean vastauksen. Ja tätä tapahtui vielä useamman kerran.

Tämän jälkeen rouva B alkoi huutaa ja haukkua mua kaikkien kuullen. Hän sanoi: "voi, että, mitä ihmettä mun täytyy tehdä, että sä pysyisit tunneilla hereillä", "ei matiikassa pärjää tuurilla", "et sää pärjää tässä elämässä ollenkaan" jne.

Tämän lisäksi rouva B soitti kotiin asti ja haukkui koko perheen ja kirjoitti pitkän litanian haukkumakommentteja reissuvihkoon.

4 lk rouva B laittoi kiusaamisen mun syyksi, kun uskovaisperheen lapsi M kiusasi mua jatkuvasti (koko peruskoulun yhteensä). Rouva B antoi ymmärtää, että mä itse oon syypää kiusaamiseen.

Kuvaamataidon tunneilla rouva B haukkui mun piirustuksia luokan edessä kovin sanoin. Eräästä piirustuksesta rouva B sanoi, että "tää piirros on ihan sellainen, kuin se olis saanu kuulasta kalloon" ja "eihän tää ny sovi ollenkaan, että sä piirrät oranssit housut ja vihreän paidan".

Rouva B haukkui myös mun vaatteet ja sanoi, että hän tietää Kuusamosta yhden pojan, jolla oli aikoinaan yhtä huonot vaatteet kuin mulla.

Itsekkäitä, menestyneitä ja omapäisiä tyttöjä rouva B kehui tunneilla. Ja aina silloin tällöin virnuili erikoisesti.

Koulun reksi ja myös 5-6 lk opettaja oli rouva B:n mies. Hän oli hieman parempi, mutta ei aina. 6. luokalla koulun itsenäisyysjuhlassa esiintymislavan kulissien takana jouduin rajusti kiusatuksi, iso porukka alkoi huudella pöö ja naureskella ja huudella muuta paskaa. Ensin eräs eskarilainen P aloitti ja pian kaikki muut yhtyivät mukaan. Mun oli pakko lähteä pois sieltä opettajien huoneeseen. Tuolloin koulun juhlasali oli täynnä paikallisen alueen sotaveteraaneja, lottia ja heidän puolisoitaan ja opettajalle oli tärkeää, että koulun maine säilyy, kun he ovat paikalla.

Rouva B:n mies herra S oli närkästynyt, kun mä kesken juhlapäivän häiritsin häntä kiusaamisasioilla ja sanoi, että "et sä aina voi tulla opettajan puheille, jos sua kiusataan".

Kiusaaminen näkyy maitotölkeissä

Uusi korkean profiilin tietoisuuskampanja näkyy bussipysäkeillä ja maitotölkeissä. #ikuinenarpi -kampanja jatkaa presidentti Niinistön pari vuotta sitten aloittamaa pullantuoksuista Ihan tavallisia asioita -kampanjaa. Kaiketi tietoisuuden lisääminen on arvokas päämäärä, vaikka tietoisuutta on lisätty viimeiset kolmekymmentä vuotta huonoin tuloksin. Väkivaltaa tuollainen kampanjointi ei ole tähän mennessä lopettanut.

Kampanjan sivulta ohjataan MLL:n Nuortennetin ohjeisiin nettikiusatuille. Täytyy sanoa, että ohjeet ovat ihan hyviä. Ne ovat suurelta osin samoja kuin ohjeet tämän blogin ohjesivulla. Hienoa, MLL.

* * * * *

Telkussa pyörii mainos, jossa etsitään kiusattuja telkkusarjaan. Tietoja sarjasta annetaan kovin vähän.

* * * * *

Kävin Turun Kaupunginteatterissa katsomassa Meganin tarinan. Näytelmä ei sorru selittelemään, eikä varsinkaan lohduttele yleisöä. Ehkä perinteiseen kerrontaan sekoitetut musavideomaiset kohtaukset kolahtavat nuoriin, mutta minua sekoitettu tyyli häiritsi.

Osaa esityksistä edeltää keskustelutilaisuus, jossa puhumassa on nettipoliisi ja Pelastakaa Lapset ry:n henkilöstöä. Nettipoliisi puhui yllättävän järkeviä, mutta minua vähän huvitti Pelastakaa Lapset ry:n nettipäivystys Habbo Hotellissa ja IRC-Galleriassa. Käyttääkö niitä enää kukaan?

* * * * *

Sain vinkin uuden kirjan julkistamisesta suoraan kirjan kustantajalta. Nimestä huolimatta kirja ei liity edellä mainittuun arpikampanjaan ollenkaan.

Arvet. Romaani kiusatuista

Arvet on rankkaa luettavaa anoreksiasta, viiltelystä, valehtelusta, jatkuvasta pelosta ja äärimmäisestä epätoivosta – ja se kaikki on todellisessa kouluelämässä surullisen totta. Suosittelemme kirjaa paitsi kaikille yläaste- ja lukioikäisille, myös nuorten kanssa työskenteleville ja vanhemmille.

Kirjan tapahtumat eivät ole dokumentaarisia, mutta niissä on käytetty Teuvan lukion oppilaiden nimettöminä kirjoittamia kokemuksia. Useita nuortenkirjoja kirjoittanut Henry Aho yllättyi, miten paljon ja erilaista kiusaamista oppilaat olivat kokeneet. ”Kuka tietää, ehkä tämä kirja auttaa jotakuta. Jos vaikka vaan yhtä ihmistä, niin silloin kirja on tehnyt sen mitä halusinkin”, sanoo Aho.

Kirja julkistetaan maaliskuun lopulla. Non Fighting Generationin perustaja suosittelee kirjaa tekstissään Kiusaaminen, kidutus, kuolema.

Koulukuria opettajalle, joka puhui liian totta

Suomen korkeimman laillisuusvalvojan, eduskunnan oikeusasiamiehen Petri Jääskeläisen käsiteltäväksi tuli vuonna 2013 koulumaailmaa koskeva tapaus. Tapaus on monella tavalla mielenkiintoinen, erityisesti koska siinä esiintyy poikkeuksellisen rohkeasti oman ammattikunnan epäkelpoa ainesta julkisesti kritisoiva opettaja, jolle oppilaiden hyvinvointi näyttää olevan ensisijaisen tärkeä. Erittäin huonoon valoon siinä joutuu koulun johto eli rehtori, joka antoi varoituksen ko. opettajalle. Oikeusasiamiehen sivuilta löytyy tapauksen tiedote ja tapaukseen annettu ratkaisu.

Opettajan mielipidekirjoitus (ks. ratkaisun kohta 3.1 Varoitukseen johtanut kirjoitus) on suorasanainen ja karu. Siinä hän muun muassa kirjoittaa seuraavaa:

Käytännössä epäkelpo koulun aikuinen voi toimia virassaan vuosikausia ilman, että kukaan puuttuu asiaan. Oppilaiden ja vanhempien valitukset kaikuvat kuuroille korville, kun kollegat vaikenevat ja esimiehet peittelevät, koska koulun tärkein tavoite on säilyttää puhdas ja kiiltävä julkisivu, jotta oppilasvirta pysyisi tasaisena. Työnantajan lakimiehetkään eivät uskalla hyökätä opetusalan virkamiehen kimppuun, jos selkeitä virkavirheitä ei voida näyttää toteen.

Kun koulussa on korjaamisen varaa, paras oppilas on äänetön oppilas.

On moraalitonta väittää, että maailman paras peruskoulu teki kaikkensa oppilaan hyväksi.

Opettaja käytti sananvapauttansa julkituodakseen suuren ja todellisen epäkohdan: lasten ja nuorten ihmisoikeuksia rikkovan koulumaailman toimintakulttuurin, jossa vaikeneminen epäkohdista, virheiden peitteleminen, julkisivun puhtaana pitäminen ja oppilaan etu –periaatteen moraaliton katteettomuus ovat arkipäivää.

Opettajaa syytettiin tästä syystä oman työpaikkansa opettajien kiusaamisesta, työilmapiirin huonontamisesta ja työnantajan lojaalisuusperiaatteen rikkomisesta, ja hän sai tästä syystä varoituksen, jonka aikana hän ei olisi saanut enää erehtyä ilmaisemaan tällaisia mielipiteitään irtisanomisen uhalla!

Opettaja teki kantelun asiasta. Oikeusasiamies päätyi seuraavaan ratkaisuun:

Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla annan koulun rehtorille vastaisen varalle huomautuksen kantelijan sananvapauden loukkaamisesta.

- -

Totean vielä, että perusoikeuksien loukkaukset pitää ensisijaisesti estää. Jos se ei onnistu, ne pitää oikaista tai korjata. Mutta jos sekään ei onnistu, loukkaus tulee hyvittää.

Edellä todetun perusteella esitän Tampereen kaupungin arvioitavaksi, miten kirjallisen varoituksen antamisesta kantelijalle aiheutunut sananvapauden loukkaus olisi oikaistavissa tai korjattavissa, sekä edelleen, miten loukkaus olisi hänelle hyvitettävissä.

Pyydän kaupunkia ilmoittamaan 16.2.2015 mennessä, mihin toimenpiteisiin esitykseni on antanut aihetta.

Myös jokaisen koulukiusatun perusoikeuksia on loukattu. Se olisi pitänyt ensisijaisesti estää. Jos se ei onnistunut, ne pitäisi oikaista tai korjata. Mutta jos sekään ei onnistu, loukkaus tulee hyvittää.

Tehkää itsenne näkyviksi, kaikki kiusatut, ajakaa oikeuksianne, jaksakaa taistella! Jokainen taistelu asian puolesta on jo voitto. Jos me emme taistele itse, ei kukaan tee sitä puolestamme.

Kirjoittaja on koulukiusatun äiti ja blogin pitkäaikainen lukija

* * * * *

Iltalehti: Koulukiusaaminen kuohuttaa: Nyt puhuu opettaja

Opettaja myöntää, että tapauksiin puuttuminen on hankalaa.

- Kouluissamme on parantumattomia "rikollisia", jotka vähät välittävät rangaistuksista, kielloista, sopimuksista tai muista sellaisista. Kiusaaja kiusaa koulussa ja vapaa-aikana netissä. Koulussa voimme puuttua vain koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen ja siihenkin hankalasti, hän toteaa.

- Toistuvasti kysytään, miksi kiusaajaa ei siirretä toiseen kouluun, mutta kiusattu siirretään. Tämä on erittäin hyvä kysymys. Yksi vastaus siihen on, että kiusaajan kuljettaminen kauemmas maksaa kunnalle paljon. Tämä voi olla syy. Muitakin syitä voi olla, luokanopettaja pohtii.

Hän kannattaisi erottamista, mutta kertoo, että sen esteenä on byrokratia.

- Miksi kiusaajaa sitten ei eroteta koulusta? Perusopetuslain mukaan oppilas voidaan erottaa koulusta jopa kolmeksi kuukaudeksi. Miksi näin ei sitten tehdä? Siksi, että lainsäädäntö on tässäkin asiassa pielessä. Koululla on vastuu huolehtia, että erotettu oppilas ei jää jälkeen opinnoissan. Oppilaalle pitää siis tehdä henkilökohtainen opetussuunnitelma. Koulun pitää huolehtia, että oppilas edistyy. Sekin tulee kalliiksi, että palkataan erotetulle lapselle opettaja.

Hänen mukaansa juuri raha on usein este myös ennalta-ehkäisevälle työlle.

Kouluväkivalta rehottaa, koska hankala puuttuminen, säännöistä piittaamattomat teinit, raha, byrokratia, lainsäädäntö, raha ja raha.

MTV: Lapset potkivat, purevat ja lyövät - myös päiväkodin hoitajiaan

Kun kyse alle päiväkoti-ikäisestä lapsesta, jonka on vielä vaikeaa hallita omia tunteitaan tai käytöstään, voidaanko silloin puhua väkivallasta? Työterveyslaitoksen mukaan voidaan puhua ja siihen pitää myös reagoida. Tavaroiden viskomista ja toisten lyömistä, ei saa sallia missään vaiheessa.

On hienoa, että väkivallasta puhutaan väkivaltana, ei kiusaamisena. Uutinen keskittyy enimmäkseen lasten väkivaltaisuuteen päiväkotien työntekijöitä kohtaan. Jos uutisoitaisiin lasten välisestä väkivallasta, puhuttaisiin satavarmasti kiusaamisesta. Onhan se surkuhupaisaa, kun viisivuotias tenava mottaa aikuista auktoriteettiasemassa olevaa naista, niin se on hirvittävää ja pelottavaa väkivaltaa. Aikuisten miesten kokoisten teinipoikien muiluttaessa pienikokoista seiskaluokkalaista mokupesulle, onkin kyseessä vain koulun hauska perinne ja nuorten kehitykseen kuuluva vaihe, ei edes kiusaaminen.

Koululiikunta tappaa ilon liikunnasta

Yle: Koulu tappoi monelta liikuntakipinän loppuiäksi: "En pysty ryhmäliikuntaan, alkaa ahdistaa ja itkettää"

Onko liikunta pakkopulla, elämäntapa vai harrastus -keskusteluun vastanneissa on paljon ilokseen liikkuvia tai hyötyliikunnan puolesta puhujia. Suhteessa suuri osuus kertoo kuitenkin, että into liikkumiseen lyötiin lattian rakoon koulussa tamburiinin säestyksellä.

Blogin lukija, kolmekymppinen mies, kertoo:

Kokemuksia koululiikunnasta, eli peruskoulun liikuntatunnit kooste vuosina 1992-2001

Kolme ensimmäistä kouluvuotta oli vielä ihan ok, kun samanikäiset pojat ja tytöt olivat keskenään liikuntatunneilla. Tällöin kiusaaminen ja tasoerot esim. palloilupeleissä ja hiihdossa olivat paljon pienemmät. Ja kiusaaminenkin vielä pysyi paremmin hallinnassa.

Kunnes sitten 3. luokan ja 4. luokan välisenä kesänä joku "neropatti" keksi, että liikuntatuntiryhmäjaot piti laittaa uusiksi 3-6 luokkalaisten keskuudessa. Mikä tarkoitti sitä, että 3-6 luokkalaisten pojat oli samassa liikuntaryhmässä ja samanikäiset tytöt niin ikään omassa ryhmässä.

Se tarkoitti tottakai sitä, että kiusaaminen lisääntyi selvästi liikuntatunneilla. Ja eräs 6. luokan poika hallitsi koko liikuntaryhmää diktaattorin lailla, kun olin 4.luokalla. Hän huusi ja jopa uhkaili väkivallalla, jos joku epäonnistui pallopeleissä. Ja pallopelejä oli melkein aina liikuntatunneilla. Ja jo edellisenä iltana ahdisti, kun tiesi, että huomenna taas joudun samaan liikuntaryhmään hänen kanssaan. Se hieman auttoi asiaa, jos olin eri joukkueessa hänen kanssaan. Joukkuejako tehtiin usein esim. lento- ja koripallopeleihin 1-2 numerojaolla. Kerran yritin vaihtaa paikkaa, kun huomasin, että oon joutumassa pahimman diktaattorin kanssa samaan joukkueeseen, mutta opettaja huomasi sen, virnuili ja sanoi, että mun pitää mennä tän tyypin kanssa samaan joukkueeseen. Sitten tämä tyyppi heti huusi: "et sitte mokaa tänään". Hiihdossa tää 6.lk poika huuteli "pöö", kun ohitti alempiluokkalaisia kierroksella.

Kamalinta oli kuitenkin, kun ala-asteella oli pakko vaihtaa liikuntavaatteet pukuhuoneessa. Yleensä mä ennen tunnin alkua vaihdoin vaatteet vasta ihan viime hetkellä ennen tunnin alkua, kun muut olivat jo menneet liikuntasaliin. Ja tunnin jälkeen mä odottelin niin kauan, että muut lähti pois pukuhuoneesta ja vaihdoin vaatteet vasta silloin. Liikuntatuntien jälkeen oli onneksi ruokailu, josta pieni myöhästyminen ei ollut niin vakava asia kuin tunnilta myöhästyminen. Ensinalkuun mä olin pukuhuoneessa muiden kanssa, mutta sielläkin oli välillä aika rajua kiusaamista. Pahin muisto on se, kun mut jätettiin yksin pukuhuoneeseen, sammutettiin valot ja laitettiin ovi lukkoon, jolloin oli täysin pimeää. Onneksi löysin mututuntumalla etsittynä valokatkaisijan, sain valot päälle ja pääsin lopulta pois, kun lukitun oven sai auki sisäpuolelta.

Ylä-asteella kiusaaminen oli sitä, että pojat antoi ymmärtää, että mulla on täitä tai jotain tappavaa tautia ja siksi mun pitäisi pysyä pois koko pukuhuoneesta ja myös mun vaatteissa ja repussa oli heidän mielestään "tappavaa tautia" ja kaikki sanoivat, että mun repulla ja ulkovaatteilla täytyy olla vähintään 3 metrin etäisyys heihin.

Osa liikuntaryhmän pojista pelasi paikallisessa jääkiekkojoukkueessa ja siksi he oli selvästi monia muita parempia esim. pallopeleissä. Pääasiassa kiusaaminen oli henkistä, mutta ysillä yksi kiusaaja jyräsi mut kerran lattianrakoon, kun pelattiin sählyä. Opettaja ei ollut sitä näkemässä. Kun tehtiin vatsalihasliikkeitä ja mä olin makuulla lattialla, niin joukko poikia tuli viereen ja kysyivät opettajalta, että "saadaanko me sylkäistä ton päälle".

Ysillä koin myös rajuimmanpuoleisen epäsuoran uhkauksen. Oltiin silloin tultu jäähallin liikuntatunneilta takaisin koululle. Mä olin laittamassa reppua ja ulkovaatteita ruokalan aulan narikkaan. Aulassa oli myös saman liikuntaryhmän poikajoukko, joka huomasi pian mut ja alkoivat huudella mitä sattuu. Eräs heistä huusi: "tiedätkö sä, että meidän liikunnanopettajalla on kivääri". Vähän ajan päästä joku toinen heistä huusi: "varo, ettei opettaja ammu sua kiväärillä" ja sen jälkeen naurettiin.

Tanssitunneilla kiusaaminen oli paljolti sitä, että kukaan tyttö ei millään olisi halunnut tanssia mun kanssa, ennenkuin vasta sittenkun opettaja pakotti. Ja mulle aina naurettiin, kun niin kävi. Myös tytöt antoivat ymmärtää, että mä kannan mukanani jotain tappavaa tautia, eikä muhun voi koskea sen takia.

Opettaja oli aikalailla vihjeetön, joskus yritti puhua pojille järkeä, muttei se millään tavalla auttanut.

* * * * *

Ylen juttu ja blogin lukijan kirjoitus tiivistävät myös omia kokemuksiani koululiikunnasta. Liikuntatunneilla komentoa piti joku omalla urheilu-urallaan epäonnistunut, armeijamuistoihinsa jämähtänyt natsi yhdessä suosikkioppilaidensa kanssa. Nämä suosikit olivat tietysti koulukiusaajia. Joukkueisiin minut valittiin viimeisenä, huutoa tuli jos koskin palloon, huutoa tuli jos en koskenut palloon, kilpailua ja menestymistä ihannoitiin ylettömästi, joukkuelajeja korostettiin ja yksilölajeja väheksyttiin, pukuhuoneissa jäyti pelko ja häpeä murrosiän muutoksia läpikäyvästä kehosta, vain muutaman esimerkin mainitakseni. Inhoan yhä kilpaurheilua, erityisesti joukkueurheilua, enkä seuraa urheilukilpailuja telkusta. Edes formula ykköset eivät kiinnosta. Ottaa päähän, kun urheilijoita pidetään sankareina. Mitä sankarillista on kuminpalan jahtaamisessa jäällä kepin kanssa?

Koulu ei onnistunut tappamaan kaikkea iloa liikunnasta. Liikunta, joka on siis täysin eri asia kuin peruskoulussa pakkosyötetty kärsimys, on ollut tärkeä osa elämääni. Harrastin aiemmin hölkkäämistä ja pelasin erästä joukkuepeliä lähes kymmenen vuotta. Tällä hetkellä en varsinaisesti harrasta liikuntaa, vaan kunto pysyy kohtalaisena hyötyliikunnan avulla. Lisäksi, liikunta auttaa masennukseen. Siitä minulla on omakohtaisia kokemuksia.

Täytyy mainita, että kauppaopistossa oli liikunnanopettajana Aira Samulinin kaltainen vanhempi nainen, jonka liikuntatunnit olivat täynnä iloa ja onnistumisia.

Kiusaaminen ja paranoia

Kun oma lapsi alkaa puhua kotona siitä, että koulussa kiusataan, on kuin avautuisi ovi outoon maailmaan. Monet perusluottamusta ja hyväuskoisuutta vanhemmilta osakseen saaneet käsitykset ja tahot alkavat näyttäytyä uudessa valossa ja erilaisesta näkökulmasta. Maailmankuva, johon vanhempi on siihen asti uskonut, ei ole enää entisellään ja paluuta entiseen harvoin on. Yrityksistä huolimatta tavanomaisen rationaalinen asennoituminen ei auta, kun kiusatun vanhempi yrittää ymmärtää sitä ilmiötä, jonka uhriksi oma lapsi on joutunut. Kiusaaminen ja siihen liittyvät lieveilmiöt elävät omalla logiikalla ja ovat monisyisempiä kuin uskoisikaan. Mutta kun se päivä tulee, jolloin vanhempi käsittää kiusaamisilmiön kokonaisuuden kaikkine rönsyilevine johdannaisineen on se hetki valtaisan tuskallinen.

Jotta tämän hetken tuska vain lisääntyisi ja kiusatun taival ei vain helpottuisi, kiusattu ja hänen vanhempansa joutuvat toteamaan, että se, mikä on heille totista totta ja vailla enää epäilyjä, on koululle ainoastaan paranoiaa eli harhaluuloisuutta.

On riipaisevan tuskallista seurata, kuinka oma lapsi kertoo, etteivät koulussa opettajat usko häneen. Toistuvista yrityksistä huolimatta lapsen kertomaa epäillään, häntä manipuloidaan kyseenalaistamaan näkemäänsä, kuulemaansa, fyysisesti tuntemaansa ja henkisesti tuntemaansa. ”Eihän se voi nyt olla niin”, ”ehkä ymmärsit väärin”, ”se oli vahinko eikä tahallaan”, ”mutta kun tämä oppilas on meidän koulun luotto-oppilas”, ”mitä sinä teit ensin?”

Kun kiusatulta ovat sitten koulun aikuiset repineet pois kaiken uskottavuuden, niin että hän itsekin jo epäilee itseään, ja kotona vanhemmat häkeltyneinä ihmettelevät ketä enää uskoa, on kiusatulta viety samalla tärkein ja vaikutusvaltaisin keino vaikuttaa; uskottavuuden säilyttäminen on kiusaamisesta puhuttaessa erittäin herkästi haavoittuva seikka ja sen menettäminen asettaa koko keskustelun siitä kyseenalaiseksi. Sekä kiusatun kannalta että aiheen yleisen käsittelyn kannalta on uskottavuuden säilyttäminen aivan ehdotonta.

Paranoidiseksi eli harhaluuloiseksi kerran mielletty ei hevin muutu uskottavaksi. Ainakaan koulun kannassa.

Mutta miten kiusattu ja hänen vanhempansa voivat säilyttää uskottavuutensa ja tulla otetuksi vakavasti? Valitettavasti oma kokemukseni on murskaava: nimenomaan kiusatun uskottavuus on se mihin hampaansa kiusaajat ja valitettavasti moni opettaja ja rehtori iskevät voidakseen nujertaa kiusatun pienimmänsenkin toiveen saada itselleen oikeutta. Mitä paranoidimmaksi kiusattu kyetään esittämään sen varmemmin on kiusatun peli menetetty. Ja kun kiusatun harhaluuloiseksi asettamiseen valjastetaan hiljaisen kollegiaalisen lojaalisuuden nimissä kuraattorit, koulupsykologit ja mahdollisesti kaikki muut tahot, jotka vain koulu saa käyttöönsä (sosiaaliviranomaiset, terveydenhuollonhenkilökunnan yms.) on kiusattu ja hänen vanhemmat niin tiukassa ansassa, että ihme vain voi heidät pelastaa tai…joukkovoima.

Niin, olen vielä vankasti sitä mieltä, että kun kouluväkivallan uhrit löytävät joukkovoimansa ja järjestäytyvät tavalla tai toisella, mutta kuitenkin rivit yhdessä pitäen, on mahdollista tehdä jotain konkreettista. Meidän kiusattujen on verkostoiduttava, yhdistettävä viisautemme ja tietotaitomme ja niin rakennettava epäilyt musertava, uskottava olemassaolomme. Me emme ole kuvitteellisesta vainosta valittavia paranoideja vaan ihmisarvon vakavaa loukkausta kärsineitä ihmisiä, jotka haluavat tunnustusta ja hyvitystä koetulle vääryydelle.

- Kirjoittaja on koulukiusatun äiti ja blogin pitkäaikainen lukija

Koulu ja ikävystymisen olemus

Kaikki tiet johtavat sylttytehtaalle.

Yle: Ikävystymisen olemus

Ohjelman voi katsoa Yle Areenasta rajoitetun ajan.

Ohjelman sivu IMDb:ssa: Boredom

Valvonta tai luottamus vai luottamus koska valvotaan?

Poliisi on tuskastunut yksittäisten poliisien syyllistämiseen rekisteritietojen urkintatapauksien kohdalla (HS 8.1.). Näyttäisi siltä, että syyttäjäviraston valvonta on tässä tapauksessa ollut poliisijärjestöjen liiton mielestä kohtuutonta ja että paras tie olisi nykyisen laajan valvonnan sijasta luottamuksen korostaminen. Virheistä ja rikkomuksista kiinnijäämisen riski näyttäisi aiheuttavan sen, että poliisit eivät enää uskalla käyttää rekistereitä.

Koulukiusatun vanhempana olen törmännyt ennenkin viranomaisen tuskastumiseen, kun sen toimia valvotaan. Oikein mantraksi ehti tapauksessani nousta koulun hokema, että kodin on luotettava koulun toimintaan. Huoltajien kääntyminen silloin esimiestahon puoleen koulun virheiden ja rikkomusten selvittämiseksi traumatisoi rehtoria pahemman kerran, kuten tuntuisi käyvän edellä mainitussa uutisessa valvontaan joutuneille poliiseillekin.

Tuntuisi olevan kerrassaan kyseenalaistamaton yleinen käsitys, että koulu kuten poliisi ”on eettisesti vahva ja tehtäviinsä sitoutunut organisaatio.” Siten valvonta, joka voi nostaa esiin rikkomuksia ja virheitä, ei saisi olla kestävä ratkaisu koulunkaan kohdalla luottamuksen rakentamisessa. Päinvastoin, ne kauheat ,ruodussa pysymättömät huoltajat, joiden velvollisuuksiin koulun toiminnan lainmukaisuuden valvontakin osin kuuluu (kts. Nina Lahtisen Oppilaan oikeudet ja vanhempien vastuu), eivät saisi kuitenkaan käytännössä udella liikoja koulussa tapahtuvista asioista, kyseenalaistaa opettajien asenteita saatikka sitten esittää eriävä mielipide - vaikka asiallisesti ja rakentavasti - koulun toiminnasta oman lapsensa kohdalla. Kiusaamisen kohdalla koululla tuntuu olevan nollatoleranssi huoltajien kritiikin suhteen.

Ihmisen luontoon kuluu rajallinen kyky valvoa oman toimensa eettistä kestävyyttä ja samalla taipumus vähätellä virheitänsä ja rikkomuksiansa. Ulkopuolinen valvova taho on siksi tarpeellinen. On itsepetosta uskoa siihen, että asia olisi toisin. Koulun toiminnan valvonta on siten paikallaan eli KOULUTARKASTAJAT TAKAISIN!

Tarkastajat, joiden koulutukseen sisällytettäisiin vankka paketti kouluviihtyvyys/koulukiusaamis-väkivalta –tunnistamisosaamista, voisivat nähdä paremmin ”metsän puilta.” Nimittäin on tyypillistä, että koulu usein yrittää rauhoitella huoltajia hokemalla, että jokainen kiusattua kohtaan suoritettu teko on ”yksittäistapaus” eli ”yksittäinen puu.” Näin kiusaamisen ydinolemukseen ja ydinmääritelmään kuuluvat toistuvuus, yhteisöllinen ja rakenteellinen luonne saadaan (tai ainakin yritetään saada) katoamaan.

Tarkoituksenmukainen ja riittävän tehokas valvonta myös kouluun organisaationa koulutarkastajineen ja koulupihojen valvontakameroineen voisi saada kouluväkivallankin kuivumaan todellisiin yksittäistapauksiin.

- Kirjoittaja on koulukiusatun äiti ja blogin pitkäaikainen lukija

* * * * *

Jos kirjoittaminen blogin aiheista kiinnostaa ja haluat kirjoituksesi julkaistavaksi Vastaiskussa, ota yhteyttä sähköpostilla nynny (at) netti (piste) fi.

Koulukiusatun äidin kirjoitus tuli tarpeeseen. Olin jo aikeissa laittaa blogin toistaiseksi tauolle. Hemmetin masennus on taas saanut kuristusotteen. Masennus aiheuttaa totaalisen lamaantumisen. Esimerkiksi sähköpostissa odottaa kuukauden vanhoja viestejä, joihin en ole vielä jaksanut vastata. En suosittele psyykkisten ongelmien hankkimista. Tajusivatko vanhempani minkä karhunpalveluksen tekivät, kun halusivat minulle hyvän koulutuksen ja lähettivät minut kouluun yhä uudestaan, vaikka tiesivät minun joutuvan siellä julman väkivallan ja kidutuksen kohteeksi?

* * * * *

Choose your weapon!

Tutkimus: Sadisteja on enemmän kuin tiedämmekään

MTV3: Uusi tutkimus väittää: Sadisteja on enemmän kuin tiedämmekään

Lehdistötiedote Psychological Science -sivustolla:

The researchers believe their findings have the potential to inform research and policy on domestic abuse, bullying, animal abuse, and cases of military and police brutality.

“It is such situations that sadistic individuals may exploit for personal pleasure,” says Buckels. “Denying the dark side of personality will not help when managing people in these contexts.”

Ihmisillä on paha taipumus kieltää pahuuden olemassaolo, varsinkin puhuttaessa lapsista. Kouluväkivallan vastustaminen ei voi enää perustua olettamukseen, että kaikilla maailman ihmisillä on samanlainen omatunto ja yhtä korkea moraali kuin hyvään uskovilla ihmisillä itsellään.

* * * * *

Kiitokset juttuvinkistä blogin lukijalle! Uutisvirtaa on mahdotonta seurata yksin. Tämäkin erittäin tärkeä uutinen olisi mennyt minulta ohi ilman lukijoiden apua.

Kiusatun vastaisku täytti viisi vuotta. Taistelu alkoi 12.12.2009.