tiistai 24. maaliskuuta 2015

Aggression kaksi muotoa


On aika jakaa epävirallinen Suvaitseva ymmärtäjä 2014 -palkinto. Ja palkinnon saa...

Nuorisoväkivalta - asianomistajan puheenvuoro

Onneksi olkoon! Kirjoitus on samalla väkivallan ymmärtämisen epävirallinen Suomen ennätys!

Kirjoitus on karmeaa luettavaa. Olen nähnyt ja kokenut ihmisyyden pimeän puolen, enkä enää ylläty lasten ja nuorten tekemän väkivallan raadollisuuksista. Mutta en voi käsittää, kuinka joku voi olla niin ideologiansa sokaisema, että suhtautuu oman lapsensa pahoinpitelyyn tuolla tavalla.

Kirjoitukseen tuli paljon kommentteja, joista osa on jostain syystä poistettu. Yhdessä poistetuista kommenteista selitettiin aggressiivisuuden psykologiaa:

"Itse en hyväksy väkivaltaa. En silti syytä tekijääkään tuosta järjettömästä teosta. Uskon, että hän on omassa elämässään kohdannut vihaa, riittämättömyyttä ja pahaa oloa."

Tämä on syvälle juurtunut harhakuva, joka monella suomalaisella tuntuu olevan. Psykologia sen sijaan on jo pitkän aikaa osannut erottaa toisistaan proaktiivisen ja reaktiivisen aggressiivisuuden. Proaktiivinen aggressio on sitä, kun aggressio on vallankäytön väline ja liittyy voimakkaasti empatian puutteeseen. Kun proaktiivisesti aggressiivista henkilöä maalaillaan jonkinlaiseksi olosuhteiden uhriksi, jota muut ovat kohdelleet huonosti, ja jota ymmärtämällä saadaan aggressio kytkettyä, mennään metsään niin että hujahtaa. Tällä tavalla vain vahvistetaan proaktiivisesti aggressiivista käytöstä, sillä tekijä huomaa saavansa huomiota ja ymmärrystä väkivallan avulla ympäristöstä. (Muiden hyötyjen ohella, joita tässä tapauksessa taitaa olla kaveripiirin "rispekti".)

Reaktiiviinen aggressiivisuus taas on sitä, kun ihminen kokee ympäristön uhkaavana ja ei osaa hillitä jatkuvasti laukeavaa "taistele tai pakene" -reaktiotaan. Tähän liittyvät ne lapsuuden traumat ja kaltoinkohtelu. Tämä on myös se aggression muoto, johon päähän paijaaminen auttaa.

Voit sitten itse miettiä, kumpaa aggression muotoa edustaa käytös, jossa täysin sivullisen uhrin päälle hyökätään ilmeisesti huvin vuoksi. Tältä pohjalta suosittelen myös harkitsemaan, kannattaako oikeasti alkaa maalailla tämän kaltaisen väkivallan tekijöistä jonkin sortin uhreja, jotka kaipaavat ymmärrystä ja hellyyttä.

Eikä siinä vielä kaikki, niinkuin ostoskanavalla sanotaan. Huvin ja urheilun vuoksi tehtyihin väkivaltarikoksiin syyllistyneet nuorisorikolliset saivat osakseen niin paljon suvaitsevaa ymmärrystä, että helmikuussa 2015 kaksi heistä iski uudelleen, uhreina jälleen kerran alaikäisiä.

* * * * *

Telkkuvinkki:

Kotikatsomo: Satanen

Aaro on ratkaisemattoman ongelman edessä. Koulussa kiusataan, aikuiset eivät ymmärrä tilannetta. Kunnes pahoinpidellyksi joutuu kiusaaja.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

TÄYTTÄ ASIAA.

Anonyymi kirjoitti...

Joskus sitä vaan joutuu pysähtymään inhimillisen typeryyden äärelle. Tuon Niemeläisen teksti tarjosi siihen hyvät puitteet.

Ihan naaman väristä huolimatta, kenen mielestä voi olla oikein että joku voi mäiskiä satunnaisia ihmisiä katuun ihan noin harrastusmielessä? Siinä vaiheessa on ihan helvetin sama mikä sen kuningasidiootin on moiseen tekoon ajanut. Ainoa mistä pitäisi olla kiinnostunut on uhrin hyvinvointi sekä hyökkääjän vieroittaminen moisista harrastuksista. Vaikka sitten kopittamalla jos ihmistavat ei tunnu kiinnostavan.

En myöskään hahmota miten joku voi olla syyttämättä tekijää harkitusta ja täysin tahallisesta väkivallasta?!? Väkivalta ei vaan sattumalta lankea kuin kesäinen sade vaan se edellyttää aina jonkinasteista tuottamuksellisuutta ja tässä tapauksessa asiassa ei edes ollut mitään edes hypoteettisesti epäselvää. Voihan se hyökkääjäkin kaivata tukea ja ymmärrystä. Voi olla niin vitun vaikeeta ja kaikki huonosti, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa tälläisten asioiden tuomiokäsittelyihin. Suomalainen vankeinhoito on kuntouttavaa toimintaa, sieltä sitä hellyyttä ja kasvatusapua näille raukoille.

Tai nuorisokotiin jonnekin Kiteen takametsään. Siinä sitten on aikaa miettiä kannattiko kun lähimmälle asfalttitiellekin on kaksinumeroinen luku kilometrejä. Tuntuu että ihan kaikenlainen idiotismi kukoistaa kauneimmin siellä missä nämä pääsevät laumaantumaan joten lauman rikkominen pitkin suomea voisi toimia jos lain koura ei muuten otetta saa.

Anonyymi kirjoitti...

KAIKENIKÄISET IHMISET KIUSAAVAT, LAPSET AIKUISET & VANHUKSET.

Anonyymi kirjoitti...

Kyttäävätkö poliisit blogiasi?

Anonyymi kirjoitti...

Itse muuten kärsin vuosia koulussa rajusta kiusaamisesta liiallisen kiltteyteni takia. Olin saanut kotona niin ankaran kasvatuksen, että en uskaltanut puolustautua ja hain liian paljon muiden ihmisten hyväksyntää.

Kiusaamiseni meni jossain vaiheessa jopa niin pahaksi, että minuun tumpattiin ylä-asteella palavia tupakoita (niistä on edelleen arpia), heiteltiin golfpalloilla ja lyötiin, tönittiin, syljettiin päälle.


Sain kiusaamisen loppumaan vasta alkamalla harrastamaan paria kamppailulajia ja rajulla väkivallalla kiusaajiani vastaan. Sain siitä hullun maineen, mutta ainakin sain olla rauhassa. Aina en edes voittanut tappeluita, mutta kävin aina nyrkit pystyssä päälle jos joku haukkui.

Lisäksi kun opin sen, että mahdollisten kiusaajien kysymyksiin ei ole pakko vastata tai niihin voi vastata vain ympäripyöreästi niin kiusaajien on vaikea keksiä mitään naljailuja juttuja jos he eivät tiedä sinusta juuri mitään. Sillä, että ei kerro kiusaamiseen taipuvaisille ihmisille itsestään mitään pystyy jo ehkäisemään ennalta sen, että he eivät ilman tietoja sinusta pysty keksimään mitään naljailun aiheita. Olen vanhemmiten tullut todella tarkaksi sen suhteen miten paljon asioita itsestäni paljastan kenellekään.

Anonyymi kirjoitti...

"Itse muuten kärsin vuosia koulussa rajusta kiusaamisesta liiallisen "

Tämä edellinen oli siis tekstiäni. Lisätään vielä, että olen aikuisena sairastanut mm. masennusta, ahdistustusta ja paniikkihäiriöitä. Minulla on myös ollut vuosien ajan lähes kaikki post traumaattisen stressioireyhtymän oireet. Ei se kiusaaminen ollut ehkä ainoa syy, mutta edesauttoi paljon näiden ongelmien puhkeamista.

En ikinä ole saanut mitään oikeaa apua mielenterveys ongelmiini muuta kuin psyyken lääkkeitä ja satunnaisia tapaamisia mielenterveys sairaanhoitajan kanssa. Tosin osa syynsä tähän on se, että koska kiusaaminen söi luottamuksen ihmisiin en kykene myöntämään asiaa ulkopuolisille, mutta kun mielenterveyden ongelmat menevät niin pahoiksi, että niitä ei voi enää peittää on ollut pakko hakea edes jotain apua.

Psyykkisistä häiriöistä olen parantunut lähes täysin (vaikka niiden takia yli 10 vuotta elämästä meni hukkaan), mutta epäluuloni ihmisiä, yhteiskuntaa ja instituutioita kohtaan on jäänyt pysyväksi. Minun on todellakin hyvin vaikea luottaa ihmisiin tai uskoa heistä mitään hyvää. Vaikka kiusaamisestani on jo yli 20 vuotta aikaa.

(olen suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin blogin pitäjä Nynny, joten kiusaamisesta on jo aikaa ei minua aikuisena enää ole juurikaan kiusattu, koska olen oppinut haistamaan kiusaamiseen taipuvat ihmiset jo kaukaa ja puolustautumaan tarvittaessa tai ennalta ehkäisemään tilanteen syntymisen)

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Kyttäävätkö poliisit blogiasi?”

Todennäköisesti kyllä. Varmaa tietoa mulla ei tietysti ole, mutta kouluammuntojen jälkeisessä maailmassa kytätyksi joutuminen on todennäköistä. Toiseksi, olen viranomaisten ns. vanha tuttu. Tietoja minusta ja kostonhimoisesta luonteestani on psykiatrisissa hoitolaitoksissa, Kelassa, poliisilla, oikeuslaitoksella jne. Todennäköisesti niissä on tehty profilointia ja olen merkitty mies lopun ikääni.

Nynny Nyhverö kirjoitti...

Kiitoksia kaikille kommenteista! Täyttä asiaa oli niin runsaasti, että jotain menee Ohjeita kiusatulle -sivulle kun seuraavaksi sitä muokkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa!

Anonyymi kirjoitti...

"Kiitoksia kaikille kommenteista! Täyttä asiaa oli niin runsaasti, että jotain menee Ohjeita kiusatulle -sivulle kun seuraavaksi sitä muokkaan. "

Se, että että vastailee vain ympäripyöreästi kiusaamiseen tai naljailuun taipuvaisille ihmisille on muuten äärettömän hyvä keino ennalta ehkäistä naljailu. Esim. jos tälläinen tyyppi kyselee mitä teit viikonloppuna niin sinun ei ole pakko kertoa mitä teit viikonloppuna vaan voit sen sijaan antaa jonkun ympäri pyöreän vastauksen tyyliä "vähän sitä sun tätä".

Ainakin itse olen huomannut tämän äärettömän tehokkaaksi keinoiksi, koska jos kerrot liian tarkkaan mitä teit viikonloppuna naljailuun taipuvalle työkaverille tai koulukaiverille hetken päästä saat kuunnella naljailua siitä myöhemmin. Tyyliä saat kuulla jotain haukkuma nimityksiä vaikka harrastuksistasi tai muista jutuista mitä olet tehnyt. Jos kiusaaja ei tiedä sinusta mitään on sellaisten keksiminen vaikeaa tai lähes mahdotonta.

Ainakin itse edesautoin omaa kiusatuksi tulemistani kertomalla itsestäni liikaa asioita väärille ihmisille. Sen jälkeen kun aloin miettiä tarkkaan sen miten paljon paljasta itsestäni työkavereille tai muille henkilöille ei tälläistä naljailua ole enää esiintynyt.

Väkivalta juttu ei välttämättä toimi kaikille itselläni toimi vaikka olin yksin monta vastaan, koska en ole lyhyt enkä hintelä olen aika roteva ja kiusaamiseni johtui pääasiassa henkisistä asioista liiallisesta kiltteydestäni, liian ankarasta kotikasvatuksesta, hyväksynnän hekemisesta ja kertomisesta liikaa itsestäni kiusaajille. En henkisten juttujen takia osannut puolustautua koulussa, en ymmärtänyt sitä miten pahaksi kiusaaminen menee pikkuhiljaa jos antaa sitä tapahtua.

Jos kiusaaminen on vuosien varrella mennyt todella pahaksi ja alat oikeasti sekoamaan. Itse olin kiusaamisen ollessa pahimmillaan ihan niillä rajoilla. Tarkoittaa sitä aikaa kun minuun tumpattiin palavia tupakoita ja käytiin käsiksi melkein päivittäin. Sen takia on parempi vetää kiusaajia turpaan kuin seota tasolle kouluampuja. Sinun on vain annettava itsellesi lupa puolustautua, lupa olla vaikka eläin. Eläimiähän ne kiusaajasikin ovat. Jos kiusaaminen menee tasolle sinuun tumpataan palavia tupakoita ja sinua heitellään palavilla tupakan jämillä viikottain ja sitä tekee iso joukko koululaisia ja sinä olet yksin heitä vastaan. Ei sellaista kukaan kestä ikuisesti sekoamatta näin se vain on. Vaikka hyssyttelijät muuta väittäisivät.

Valitettavasti elämme yhteiskunnassa, jossa on sallitumpaa olla piilosta kiusaava kuin kiusaamisen oireileva uhri. Olen kyllä Nynny Nyhverön kanssa samoilla linjoilla, että vaikka en olisi joutunut kiusatuksi en välttämättä sittenkään olisi menestynyt elämässä, koska niin moni muukin asia elämässäni meni pieleen jo sen alusta saakka.

Vaikka olen keskimääräistä älykkäämpi olen aika pitkälle syrjäytynyt pitkäaikaistyötön nykyään ja kiusaaminen ei ehkä ollut ainoa syy, mutta edesauttoi syrjäytymistäni aika paljon, koska kiusaamisen traumat tuhosivat suurimman osan sosiaalisista suhteistani ja syrjäyttivät minut aika pitkälle yhteiskunnan marginaaliin. Ilman suhteista täällä Suomessa ei näet saa edes töitä. Jos ei luota ihmisiin, yhteiskuntaan, eikä insituutioihin suhteita on lähes mahdoton luoda.

Psyykkisistä ongelmista masennus, ahdistus, paniikkihäiriö ja post-traumaattinen stressioireyhtymä olen parantunut täysin jo yli 10 vuotta sitten. En ole yli 10 vuoteen tarvinnut mitää psyykenlääkkeitä tai hoitoja.

T: (olen suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin blogin pitäjä Nynny

Anonyymi kirjoitti...

Voimia! T:ENTINEN VÄKIVALLAN UHRI & NYKYINEN SYRJÄYTETTY.

Anonyymi kirjoitti...

Koulukiusaaminen on todella ikävä asia ja olen iloinen, että main muuassa kiva koulu pyrkii puuttumaan siihen. Voimia kaikille kiusatuille ja kannattaa muistaa, että vika ei ole koskaan kiusatussa.