Huonoja uutisia, osa 1: Koulukiusaaminen aiheuttaa todella vakavia henkisiä vammoja. Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa suoritettu kysely paljasti, että 60 % potilaista oli kokenut koulukiusaamista.
Huonoja uutisia, osa 2: Traumatisoituneiden potilaiden psykiatrinen hoito on usein huonoa. ”Väkivalta-, hyväksikäyttö- ja laiminlyöntikokemukset ovat erittäin yleisiä psykiatristen potilaiden historiassa. Silti tämä traumahistoria usein ohitetaan hoidossa ja keskitytään vain oireisiin ja lääkitykseen.”
Akuutti: Kaiken takana onkin trauma ?
– Se veti maton pois alta. Tuli tunne, että täällä ei kerta kaikkiaan haluta kohdata sitä, mikä on minun ongelmani, minun tarinani, miksi minä olen sairastunut. Siitä seurasi minunkin kohdalla se, että vedin ovet kiinni koko hoitosysteemiin enkä halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa. Lopetin myös lääkkeiden ottamisen.
Rakennusarkkitehti J. L.:n kokemus on valitettavan yleinen traumatisoituneiden keskuudessa: varsinkaan rankkoja väkivallan ja hyväksikäytön kertomuksia ei uskota tai haluta kuulla liian ahdistavana.
Minulla on sama kokemus psykiatrisesta hoidosta. Kupittaan sairaalan lääkäri ei ottanut yhdeksän vuoden peruskouluhelvettiä tai nuorisopsykiatrisen osaston tapahtumia ollenkaan huomioon. Ei ollenkaan. Hän oli vakuuttunut, että psyykkinen oireiluni oli skitsofreniaa ja se johtui synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta. Ilmeisesti hän itse kärsi hapenpuutteesta, koska diagnoosi kumottiin heti siirryttyäni toiselle lääkärille.
Traumoja ei ole vieläkään hoidettu, vaikka olen ollut mielenterveyspotilaana jo lähes kaksi vuosikymmentä. Vasta kaksi vuotta sitten uusi lääkärini totesi, että minulla on vakavia traumoja niin koulukiusaamisesta kuin psykiatrisesta hoidosta. Yhteiskunta ei piittaa terveydestäni, vai mitä muuta voidaan päätellä tosiasiasta, että lääkärini, yksityisen psykiatrikeskuksen erikoislääkäri, on joutunut hoitamaan minua pro bono jo useita vuosia.
Akuutin reportaasissa haastateltu asiantuntija korostaa, että traumatausta pitäisi aina selvittää ja traumatisoitunutta ihmistä voidaan auttaa eikä se ole niin vaikeaa ja kallista kuin luullaan. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, jos hoitohenkilökunta ei piittaa potilaan traumoista, vaan keskittyy pelkkiin oireisiin ja lääkitykseen ? Mistä löytyy lääkäri, joka huomioi potilaansa kokonaisuutena eikä näe vain oireita ? Oman kokemukseni mukaan potilaan mahdollisuudet vaikuttaa hoitoonsa julkisessa tervydenhuollossa ovat kovin rajalliset.
Unohtakaa terapiaksi kutsuttu höpöttelytuokio nuorisopsykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan kanssa. Unohtakaa terveyskeskuksen reseptiautomaatit. Unohtakaa kaikki, jotka eivät näe kokonaisuutta oireiden takana. Mielenterveysongelmista kärsivien koulukiusattujen hoito on keskitettävä traumojen hoitoon tai kidutuksen uhrien hoitoon erikoistuneille lääkäreille.
Odotan, että joku tarpeeksi rohkea lääkäri astuu julkisuuteen ja kertoo totuuden, että peruskoulu vaarantaa lapsen mielenterveyden.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
