Niskalenkki voimattomuudesta”Toistuvasti kiusatuksi kokee joutuvansa noin 20 prosenttia 1.-3. luokan, 16 prosenttia 4.-6 luokan ja 10 prosenttia yläluokkien oppilaista.” Jokaisella vuosiluokalla on noin 60000 koululaista. Näiden lukujen perusteella voin laskea uudelleen miten monta koululaista kärsii tälläkin hetkellä toistuvasta eli vähintään kerran viikossa tapahtuvasta kiusaamisesta. Tälläkin hetkellä kiusattuja on noin 83000. Se on 15 % peruskoululaisista. Ja jos taas oletetaan, että 15 % suomalaisista joutuu tai on joutunut toistuvasti kiusatuksi, on Suomessa 0,8 miljoonaa toistuvan kiusaamisen uhria. ”Ylipäätään joskus kiusatuksi oli joutunut neljä poikaa kymmenestä ja kolme tyttöä kymmenestä.” Sama asia prosentteina on 40 % pojista ja 30 % tytöistä. Luvuilla päästään noin 1,9 miljoonaan. Kouluväkivallan suvaitseminen on suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.
Kiusaamiskertomuksissa päällimmäisenä on lähes aina voimattomuuden tunne: Kukaan ei huomannut, tai jos huomaisikin, kiusaamiseen ei puututtu riittävän napakasti.
Turussa kehitetty KiVa Koulu -hanke on onnistunut vähentämään kiusattujen ja kiusaajien määrä kaikilla vuosiluokilla. Tuhansien lasten tilanne on helpottunut tai helpottumassa. Ohjelma kattaa lähivuosina miltei kaikki Suomen koulut.
Koulukiusaaminen on yleistä, mutta koulun aikuiset puuttuvat vain pieneen osaan tapauksista. Opettajat arvioivat kiusaamista esiintyvän vain murto-osan siitä, mitä lapset ja nuoret sitä kokevat.
Toistuvasti kiusatuksi kokee joutuvansa noin 20 prosenttia 1.-3. luokan, 16 prosenttia 4.-6 luokan ja 10 prosenttia yläluokkien oppilaista.
Kahdeksannen ja yhdeksännen luokkien pojista kymmenisen prosenttia ja tytöistä kuutisen prosenttia joutui kiusatuksi vähintään kerran viikossa lukuvuonna 2006-2007. Osuus on 2000-luvulla kasvanut. Ylipäätään joskus kiusatuksi oli joutunut neljä poikaa kymmenestä ja kolme tyttöä kymmenestä.
Kun jatkuvasti kiusatuilta ja kiusaavilta yläkoululaisilta kysyttiin, puuttuivatko koulun aikuiset asiaan, vain neljännes ilmoitti puututun.
- Suuri osa kiusaamisesta jää puuttumatta, myös KiVa-kouluissa. Tämä johtuu siitä, ettei kiusaamista osata nähdä ja oppilaat eivät puhu. Tärkeää on saada lapset itse kertomaan asiasta, sanoo KiVa-ohjelman johtaja, professori Christina Salmivalli Turun yliopiston psykologian laitokselta.
Mitä vanhempia oppilaat ovat, sitä vähemmän he kertovat kiusaamisesta ja luottavat opettajien mahdollisuuksiin puuttua kiusaamistilanteisiin.
Tiimi selvittää
Joissakin tapauksissa kiusattua on palloteltu esimerkiksi opettajan, kuraattorin ja rehtorin välillä, mutta kukaan ei ole ottanut tilanteesta kokonaisvastuuta. Salmivallin mukaan KiVa-kouluissa pallottelua ei pitäisi ilmetä, koska niissä toimii vähintään kolmen aikuisen muodostama työryhmä, tiimi, joka selvittää kiusaamistapauksia luokanopettajien kanssa.
-Jos kaikki opettajat eivät koe tapausten selvittämistä omakseen, tiimissä on motivoituneita, asiaan kouluttautuneita aikuisia. Puuttuminen tapahtuu siis varmemmin.
-Ohjelmalla annetaan opettajille työkaluja. Opettajien voimattomuus on suurinta, jos tietoa ilmiöstä on vähän ja on epävarmuutta siitä, miten kannattaa toimia, Salmivalli sanoo ja jatkaa:
-Ikävä kyllä nykyään opettajille on arkuutta puuttua tapauksiin, koska vanhemmat saattavat uhata jopa oikeustoimilla, jos heidän lapsensa on joutunut kiusaamisesta epäiltynä tiimikeskusteluun.
-Vaikea sanoa, paljonko on tapauksia, joihin ei ole keinoja. Mutta koulun velvollisuus on saada kiusaaminen loppumaan tavalla tai toisella. Voidaan esimerkiksi tehdä oppilassiirtoja.
Toisinaan kiusattu joutuu siirtymään. Se ei Salmivallista ole suositeltavaa, mutta hän ymmärtää vanhempia, jotka tällaiseen päätyvät.
Apua tuhansille
Vaikka työsarka on vaikea, KiVa-ohjelma toimii. Kiusattujen ja kiusaajien määrä vähenee selvästi ja kaikilla vuosiluokilla. Se tarkoittaa, että tuhansien lasten tilanne helpottuu.
Ohjelma vaikuttaa myös opettajiin: kokeilukouluissa opettajista melkein neljännes koki tietävänsä koulukiusaamisesta "hyvin paljon", kun osuus muissa kouluissa oli 10 prosenttia.
Opettaja saa KiVaan koulutusta ja koulu materiaalia: esimerkiksi opettajan oppaat tuntisuunnitelmineen, kiusaamisen vastaisen tietokonepelin, välituntivalvojien huomioliivit ja vanhempien oppaat.
Teemaa käsitellään ensimmäisellä, neljännellä ja seitsemännellä luokalla.
-Opettajat kuulevat lapsilta esimerkkejä elävästä elämästä, kun tehdään toiminnallisia harjoituksia tai keskustellaan. Pyritään vaikuttamaan siihen, että kun lapset näkevät kiusaamista, he muistavat, ettei siihen kannata mennä mukaan. Ei tarjota niitä sosiaalisia palkkioita, joita kiusaajat hakevat.
Kun puututaan ilmiön syihin ja mekanismeihin, myös kiusaaminen koulumatkoilla ja netti- ja kännykkäkiusaaminen vähenevät.
Kaikkialle maahan
Hankkeen tekijänoikeudet omistava opetusministeriö haluaa viedä KiVan kaikkiin Suomen perusopetuksen kouluihin. Tänä syksynä noin 75 prosenttia kouluista on mukana ohjelmassa, ja sen kautta tavoitetaan noin 400 000 lasta. Ministeriö kaavailee ohjelmasta myös vientituotetta.
Salmivallin mukaan hanke on kansainvälisessä katsannossa ainutlaatuinen:
-Meillä on vahva näyttö sen vaikutuksista, ja ohjelma on Suomessa saatu leviämään laajasti. Esimerkiksi Norjassa vastaaviin ohjelmiin osallistuu joitakin satoja kouluja.
Tavoitteena on, että kiusaamisen vastaisista käytännöistä tulee pysyviä. Valtavan osallistujamäärän takia opettajia ei kuitenkaan pystytä kouluttamaan yhtä kattavasti kuin kokeiluvaiheessa.
-Siksi pidämme KiVa-päivät. Syksyllä nettiin tulee lisäksi virtuaalikoulutuspaketti, Salmivalli mainitsee.
Ensimmäiset KiVa-päivät pidetään Turussa 27.-28.8. Tulossa on viitisensataa osallistujaa, eli kyseessä on laajin kiusaamisen vastainen tapahtuma Suomessa.
Ritva Setälä
En usko KiVaan Kouluun tai muihin vastaaviin ohjelmiin. Siinä koetetaan vain paikata vanhaa läpilahonnutta taloa purukumilla, kun ainoa oikea ratkaisu olisi pistää kaikki paskaksi ja palamaan, ja rakentaa kokonaan uusi järjestelmä tulevaisuuden toivojen sivistämiseen.
OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
4 kommenttia:
Voit toki laskea noiden lukujen perusteella mitä vain, mutta tässä todellisuudessa koulukiusaaminen on nuorelle niin vaikea asia, että en millään jaksa uskoa yläkoulussa prosentin olevan noin pieni, pienempi kuin alakoulussa. Alakouluikäiset vaan kantelevat enemmän. Nuoren on vaikea myöntää olevansa kiusattu, vaikka sen myöntäisikin vain itselleen.
Olin itsekin koulukiusattu ja minulla meni todella pitkä aika tajuta, että kiusattu olen näin aikuisenakin.
Luvut olivat minullekin yllätys, koska oma kokemukseni on, että kiusaaminen lisääntyy ja varsinkin muuttuu raaemmaksi yläluokilla. Yksi syy on tutkimusten erilainen kysymystenasettelu ja vastauksien tulkinta. Kirjoitin siitä aiemmassa tekstissä. Alakoululaiset ovat ehkä herkempiä kertomaan kiusaamisesta, koska heille on sanottu, että aikuiselle kertominen auttaa. Yläkoululainen ei niin enää tee, koska hän on oppinut, että aikuiselle kertominen ei auta ja huonolla tuurilla se vain pahentaa tilannetta. Vertailun vuoksi tässä on vielä kiusaamislukuja korkeakouluista.
Ei ole mikään ihme että kiusattu, edes aikuinen kiusattu, ei uskalla myöntää tilannetta. Ympärillä kuulee pelkkää vähättelyä: ei se ole niin vakavaa, älä välitä, sä olet kuitenkin paljon parempi kuin noi kiusaajat, käännä toinen poski ja anna anteeksi. Minulle tilanne selvisi koko kauheudessaan vasta 34-vuotiaana, kun vähättelin kiusaamiskokemuksia nykyiselle lääkärilleni ja hän myönsi, että olin käynyt läpi todellisen helvetin. Hän oli ensimmäinen, kuka näki ja myönsi totuuden. Tuntui ihan käsittämättömän hyvältä, että joku vihdoin ymmärsi. Siitä hetkestä Kiusatun vastaiskun alkuun oli vain muutamia viikkoja.
Olen itse koululainen, ja sitä mieltä, että kiusaamiseen todellakin tulisi puuttua vakavammin, kuten kirjoituksesi osoittaakin
Aikuiset eivät pysty puuttumaan kaikkeen kouluväkivaltaan, ei vaikka kuinka haluaisivat. Siksi uhrin pitää itse pelastaa itsensä. Ohjeita kiusatulle -sivu auttaa siinä.
Lähetä kommentti