Tappolista

Uutinen Iltalehdessä:

Lehti: Tyttö laati tappolistan koulukiusaajistaan

Koulukiusaaminen johti ilmeisesti siihen, että 14-vuotias tyttö laati alkuviikosta oppilastovereistaan tappolistan Vantaalla, kertoo Vartti-lehti.

- Tyttö oli purkanut pahaa oloaan kirjoittamalla, kommentoi rikoskomisario Juha Juurinen lehdelle.

Tapaus tuli virkavallan tietoon, kun Länsimäen yläasteelta otettiin yhteyttä. Tyttö noudettiin keskiviikkona poliisilaitokselle ja hän sai tarvitsemaansa apua.

Poliisi kävi myös rauhoittelemassa tilannetta koululla, jossa koettiin, että "tosi oli kyseessä". Tappolistalla oli paljon oppilaita.

Kiusaamista oli ilmeisesti ollut pidempään, ja se oli ollut ainakin porukan ulkopuolelle sulkemista ja haukkumista.

STT

Jaahas. Taas yksi esimerkki kuinka yhteiskunta vainoaa koulukiusattuja. Kiusaaminen saa jatkua ikuisesti poliisikoirankaan haukahtamatta, mutta voi kauhistus jos kiusattu lopulta ilmaisee pahaa oloaan. Uutisesta käy ilmi, että kytillä on sentään ollut vähän järkeä tallella, mutta koulu on mennyt aivan hysteeriseksi. Tapahtumien kulku on sitä vanhaa tuttua: kiusaamista ei saada loppumaan ja lopulta kiusattu lähetetään ”hoitoon”.

Minulla ei ole tappolistaa. Enkä ole sellaista koskaan tehnyt. Mielessäni on aina ollut joukko ihmisiä, joiden kuolema olisi lopettanut kärsimykseni. Nimiä on vaihtunut aikojen kuluessa, mutta muutama nimi on ja pysyy. Pidän heitä päävastuussa kärsimyksistäni. Heidän kuolema ei saisi tehtyä tekemättömäksi, mutta rangaistuksena aiheuttamastaan kärsimyksestä kuolema olisi oikeudenmukainen, ja varoittava esimerkki muille.

On täysin normaalia ja inhimillistä tuntea halua kiusaajien vahingoittamiseen. Ei kiusaajaa = ei kiusaamista. Kiusaamisen jatkuessa pitkään tunteet vahvistuvat, kunnes ne on pakko huutaa ulos. Huutaminen, raivoaminen ja uhkailu on täysin luonnollinen reaktio, kun tunne epäoikeudenmukaisuudesta käy ylivoimaiseksi. On täysin normaalia huutaa: ”minä tapan kaikki kiusaajani” ilman että on aikomustakaan toteuttaa sitä, tai että kykenisi siihen edes teoriassa.

Uhkailusta joutuu vaikeuksiin. Kiusaamisesta on harvoin riittäviä todisteita, mutta uhkaus on konkreettinen todiste kiusatun tekemästä rikoksesta. Kurinpitotoimet kiusattua vastaan voidaan aloittaa. Luokanvalvoja, reksi, kuraattori, terveydenhoitaja, psykologi ja koulupoliisi puhuttelevat kiusattua, jonka perusteella kiusattu lähetetään terapiaan. Jos kiusattu vielä terapiassa ilmaisee vihaa, hänet todetaan mielisairaaksi. Ja samalla yksin syylliseksi kaikkeen. Hauskaa loppuelämää.

Missä vaiheessa ajatus muuttuu rikokseksi ? Silloin kun vihattujen ihmisten nimet kirjoitetaan paperille ja otsikoksi kirjoitetaan: ”Tappolista” ? Mitä jos otsikossa lukeekin: ”Ihmiset joiden pitäisi kuolla” ? Se ei olisikaan uhkaus, vaan kylmä toteamus. Vai onko pelkkä lista kiusaajista sama asia kuin tappolista ? Saako edes mainita keitä kiusaajat ovat ? Onko nimien julkaiseminen kunnianloukkaus ? Joudunko syytteeseen, jos julkaisen muutaman terapeutin ja psykiatrin nimet varoittaakseni puoskaroinnin uhriksi joutuvia ? Kirjoittaminen on hyvä tapa purkaa pahaa oloaan, joten siitä vaan listoja tekemään. Mutta varaudu. Kytät tulevat hakemaan sinua ja listaasi.

Orwell oli optimisti.

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !