maanantai 23. elokuuta 2010

Kouluhelvetti

Turun Sanomat pyysi lukijoiltaan kertomuksia koulukiusaamisesta. Kaksisivuinen artikkeli julkaistiin sunnuntaisivuilla 8.8.2010. Rikon taas tekijänoikeuksia. Turun Sanomat menee nyt skanneriin ja kulkee OCR-ohjelman kautta tänne kaikkien luettavaksi, koska kiusattujen oikeudet ovat tekijänoikeuksia tärkeämpiä. Nämä tekstit ovat liian arvokkaita päätyäkseen paperinkeräykseen. TS sunnuntaisivut, osa 1:

Kiusaamisesta perheelle monen vuoden piina

-Ongelma on se, ettei koululla ole mahdollisuutta puuttua vaikka olisi haluakin. Koulu ei saa tehdä juuri mitään. On esimerkiksi erittäin vaikea siirtää riitapukareita eteenpäin erityisluokille.
Näin huokaa poikansa työrauhan eteen rajusti töitä tehnyt äiti. Pojan kiusaaminen alakoulussa eteni vakavaksi väkivallaksi.

Kiusaaminen alkoi heti ensimmäisellä luokalla. Vanhemmat havaitsivat, että jokin vaivasi koulusta palaavaa poikaa. Ilmeni, että oli ollut tönimistä, potkimista ja sylkemistä. Kiusaajina olivat luokan pikkukovikset, joita oli useampia.

Poika oli ilmeisesti kiusaajille helppo kohde: rauhallinen mietiskelijä, jolle tuli herkästi itku silmään.

-Kun sellaisen lapsen saa itkemään, kiusaaja nostaa omaa statustaan, äiti tulkitsee.

Poika ei ollut luokalla ainoa kiusattu, ja oli hänellä puolustajiakin.

Kerran yksi kiusaajista varasti pojan pyörän. Tekijän etunimi oli vanhempien tiedossa, ja äiti vei asian poliisille. Pyörä saatiin viimein takaisin.

-Kerran yksi kiusaaja oli lykännyt jalan eteen, ja toinen työnsi selästä. Sitten pantiin jalkaa selän päälle, ja toinen antoi monolla päin naamaa. [Se ei ole pahoinpitely, koska tekijät ja uhri ovat lapsia. Tapauksessa ei ole mitään juridisesti moitittavaa.]

Opettaja puhui tapahtuneesta äidille illalla muun asian yhteydessä todeten, että poika varmaan onkin kertonut. Mutta poika ei ollut puhunut kotona mitään. Vanhemmilla heräsi epäilys, josko tällaista on ollut enemmänkin.

Kiusaaminen koulussa saatiin aisoihin, mutta sitä alkoi tapahtua koulumatkoilla.

-Useampaan kertaan oli ollut poikaporukassa juttua, että hakataan se. Pääpukarien lisäksi mukana oli näitä "viitankantajia".

Monta kertaa poika saikin köniin, ja joskus häntä oli maassa makaavana muun muassa poljettu rintakehästä. Mistään ei jäänyt mustelmia tai muita näkyviä jälkiä, joita olisi voinut dokumentoida lääkärillä. [Pitää olla mustelmia ! Miten henkisestä väkivallasta saa todisteita ?]

Vanhempien ja isovanhempien piti pitkään noutaa lapsi päivittäin koululta, jotta tämä pysyi turvassa. Lisäksi oppituntien porrastamisella varmistettiin, ettei poika joutunut lähtemään koululta samaan aikaan kiusaajiensa kanssa.

Riskialtteimpia hetkiä olivat tunnin alut ja siirtymiset eli hetket, joissa opettaja ei ollut läsnä. Mutta lopulta kiusaamista tapahtui tunneillakin. Kun pahin kiusaaja oli luokassa, poika ei pystynyt keskittymään edes lempiaineeseensa, jolloin opettaja antoi hänen tehdä tehtäviä käytävässä.

Pahimpina aikoina poika ei halunnut mennä kouluun.

-Hän itki illat pitkät ja puhui jossain vaiheessa pois muuttamisesta. Se oli todella raastavaa.

Vanhemmat harkitsivat pojan ottamista kotiopetukseen, mutta koululta vakuutettiin, ettei siihen tarvitse mennä. [Sokea usko viranomaisiin on suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.]
Kiusaamisen lopetti vasta koulun vaihto. Äidin mielestä on periaatteellisesti väärin, että kiusattu joutui siirtymään.
Aika näyttää, millaisia jälkiä vuosien kiusaaminen jätti lapsen mieleen.

Vanhemmat olivat kiusaamisen takia paljon yhteydessä kouluun.

-Koulu otti meidät kuuleviin korviin, ja joka kerta sanottiin, että hyvä kun soitit. Opettajahan ei voi nähdä kaikkea, eivätkä kiusaajat ole tyhmiä.

Äiti nostaa hattua opettajalle, joka yritti selvittää tilanteita. Opettaja piti tunteja, joilla keskusteltiin kiusaamisesta.

-Minulla ei ole tätä koulua vastaan mitään, mutta siltä puuttuu työkaluja. [WTF ? Koulu on vastuussa kaikesta mitä pojallesi siellä tapahtui. Koulu on syyllinen siihen, että lapsesi joutui kokemaan helvetin.] Ongelma on se, ettei koululla ole mahdollisuutta puuttua vaikka olisi haluakin. Koulu ei saa tehdä juuri mitään. Koulujen on esimerkiksi erittäin vaikea siirtää riitapukareita eteenpäin erityisluokille.

Alle kymmenvuotiaat kiusaajat puolestaan tuntuivat jo tietävän, ettei opettajaa saa koskea heihin. [Tähän tehoaa rikosoikeudellisen vastuun alkaminen samaan aikaan oppivelvollisuuden kanssa.]

Äiti on sitä mieltä, että kyseisen luokan työrauha saadaan palautettua vain siten, että kiusaajat siirretään pois. Hän kritisoi voimakkaasti pyrkimystä vähentää erityisluokkia ja integroida erityislapsia tavallisiin luokkiin. Siitä koituu kallis lasku tulevaisuudessa.

Hän on poikansa kautta kuullut, että kiusaajien vanhemmat ovat monesti istuneet koululla puhumassa eri tahojen kanssa.

-Mutta niistä ei saa kertoa, heitä suojellaan, heitä pitäisi vaan ymmärtää. Meitä ei kutsuttu niihin, mikä on hyvä. En halua olla riitapukarien vanhempien kanssa suoraan tekemisissä.

Sellaiset kiusaamisessa mukana olleet lapset, joiden vanhemmat ovat jämäköitä, pyysivät anteeksi eivätkä enää menneet mukaan. Pahimmat jatkoivat. Äidin arvioi näiden lasten taustoista on murheellinen: he tulevat todennäköisesti perheistä, joissa vanhemmat eivät välitä.

-Ja se ei ole näiden lasten oma vika. [Vaikka pikku perkeleen tausta on minkälainen tahansa, se ei oikeuta tuhoamaan toisten lasten elämää. Kiusaaminen on kiusaajan vika. On turha puolustella, että kiusaajakin on uhri.]

...mutta kouluun oli pakko mennä. Ei sitten tullut mieleen, että poika kannattaisi pitää poissa sieltä. Onnitteluni teille hyvät vanhemmat. Nyt teillä on poika, jonka elämä on lopullisesti tuhottu. Mutta ainakin voitte poikanne itsemurhan jälkeen hautajaisissa ylpeänä todeta, että hän kävi koulua !

OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !

Ei kommentteja: