sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kiusaaminen ja paranoia


Kun oma lapsi alkaa puhua kotona siitä, että koulussa kiusataan, on kuin avautuisi ovi outoon maailmaan. Monet perusluottamusta ja hyväuskoisuutta vanhemmilta osakseen saaneet käsitykset ja tahot alkavat näyttäytyä uudessa valossa ja erilaisesta näkökulmasta. Maailmankuva, johon vanhempi on siihen asti uskonut, ei ole enää entisellään ja paluuta entiseen harvoin on. Yrityksistä huolimatta tavanomaisen rationaalinen asennoituminen ei auta, kun kiusatun vanhempi yrittää ymmärtää sitä ilmiötä, jonka uhriksi oma lapsi on joutunut. Kiusaaminen ja siihen liittyvät lieveilmiöt elävät omalla logiikalla ja ovat monisyisempiä kuin uskoisikaan. Mutta kun se päivä tulee, jolloin vanhempi käsittää kiusaamisilmiön kokonaisuuden kaikkine rönsyilevine johdannaisineen on se hetki valtaisan tuskallinen.

Jotta tämän hetken tuska vain lisääntyisi ja kiusatun taival ei vain helpottuisi, kiusattu ja hänen vanhempansa joutuvat toteamaan, että se, mikä on heille totista totta ja vailla enää epäilyjä, on koululle ainoastaan paranoiaa eli harhaluuloisuutta.

On riipaisevan tuskallista seurata, kuinka oma lapsi kertoo, etteivät koulussa opettajat usko häneen. Toistuvista yrityksistä huolimatta lapsen kertomaa epäillään, häntä manipuloidaan kyseenalaistamaan näkemäänsä, kuulemaansa, fyysisesti tuntemaansa ja henkisesti tuntemaansa. ”Eihän se voi nyt olla niin”, ”ehkä ymmärsit väärin”, ”se oli vahinko eikä tahallaan”, ”mutta kun tämä oppilas on meidän koulun luotto-oppilas”, ”mitä sinä teit ensin?”

Kun kiusatulta ovat sitten koulun aikuiset repineet pois kaiken uskottavuuden, niin että hän itsekin jo epäilee itseään, ja kotona vanhemmat häkeltyneinä ihmettelevät ketä enää uskoa, on kiusatulta viety samalla tärkein ja vaikutusvaltaisin keino vaikuttaa; uskottavuuden säilyttäminen on kiusaamisesta puhuttaessa erittäin herkästi haavoittuva seikka ja sen menettäminen asettaa koko keskustelun siitä kyseenalaiseksi. Sekä kiusatun kannalta että aiheen yleisen käsittelyn kannalta on uskottavuuden säilyttäminen aivan ehdotonta.

Paranoidiseksi eli harhaluuloiseksi kerran mielletty ei hevin muutu uskottavaksi. Ainakaan koulun kannassa.

Mutta miten kiusattu ja hänen vanhempansa voivat säilyttää uskottavuutensa ja tulla otetuksi vakavasti? Valitettavasti oma kokemukseni on murskaava: nimenomaan kiusatun uskottavuus on se mihin hampaansa kiusaajat ja valitettavasti moni opettaja ja rehtori iskevät voidakseen nujertaa kiusatun pienimmänsenkin toiveen saada itselleen oikeutta. Mitä paranoidimmaksi kiusattu kyetään esittämään sen varmemmin on kiusatun peli menetetty. Ja kun kiusatun harhaluuloiseksi asettamiseen valjastetaan hiljaisen kollegiaalisen lojaalisuuden nimissä kuraattorit, koulupsykologit ja mahdollisesti kaikki muut tahot, jotka vain koulu saa käyttöönsä (sosiaaliviranomaiset, terveydenhuollonhenkilökunnan yms.) on kiusattu ja hänen vanhemmat niin tiukassa ansassa, että ihme vain voi heidät pelastaa tai…joukkovoima.

Niin, olen vielä vankasti sitä mieltä, että kun kouluväkivallan uhrit löytävät joukkovoimansa ja järjestäytyvät tavalla tai toisella, mutta kuitenkin rivit yhdessä pitäen, on mahdollista tehdä jotain konkreettista. Meidän kiusattujen on verkostoiduttava, yhdistettävä viisautemme ja tietotaitomme ja niin rakennettava epäilyt musertava, uskottava olemassaolomme. Me emme ole kuvitteellisesta vainosta valittavia paranoideja vaan ihmisarvon vakavaa loukkausta kärsineitä ihmisiä, jotka haluavat tunnustusta ja hyvitystä koetulle vääryydelle.

- Kirjoittaja on koulukiusatun äiti ja blogin pitkäaikainen lukija

torstai 22. tammikuuta 2015

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Valvonta tai luottamus vai luottamus koska valvotaan?


Poliisi on tuskastunut yksittäisten poliisien syyllistämiseen rekisteritietojen urkintatapauksien kohdalla (HS 8.1.). Näyttäisi siltä, että syyttäjäviraston valvonta on tässä tapauksessa ollut poliisijärjestöjen liiton mielestä kohtuutonta ja että paras tie olisi nykyisen laajan valvonnan sijasta luottamuksen korostaminen. Virheistä ja rikkomuksista kiinnijäämisen riski näyttäisi aiheuttavan sen, että poliisit eivät enää uskalla käyttää rekistereitä.

Koulukiusatun vanhempana olen törmännyt ennenkin viranomaisen tuskastumiseen, kun sen toimia valvotaan. Oikein mantraksi ehti tapauksessani nousta koulun hokema, että kodin on luotettava koulun toimintaan. Huoltajien kääntyminen silloin esimiestahon puoleen koulun virheiden ja rikkomusten selvittämiseksi traumatisoi rehtoria pahemman kerran, kuten tuntuisi käyvän edellä mainitussa uutisessa valvontaan joutuneille poliiseillekin.

Tuntuisi olevan kerrassaan kyseenalaistamaton yleinen käsitys, että koulu kuten poliisi ”on eettisesti vahva ja tehtäviinsä sitoutunut organisaatio.” Siten valvonta, joka voi nostaa esiin rikkomuksia ja virheitä, ei saisi olla kestävä ratkaisu koulunkaan kohdalla luottamuksen rakentamisessa. Päinvastoin, ne kauheat ,ruodussa pysymättömät huoltajat, joiden velvollisuuksiin koulun toiminnan lainmukaisuuden valvontakin osin kuuluu (kts. Nina Lahtisen Oppilaan oikeudet ja vanhempien vastuu), eivät saisi kuitenkaan käytännössä udella liikoja koulussa tapahtuvista asioista, kyseenalaistaa opettajien asenteita saatikka sitten esittää eriävä mielipide - vaikka asiallisesti ja rakentavasti - koulun toiminnasta oman lapsensa kohdalla. Kiusaamisen kohdalla koululla tuntuu olevan nollatoleranssi huoltajien kritiikin suhteen.

Ihmisen luontoon kuluu rajallinen kyky valvoa oman toimensa eettistä kestävyyttä ja samalla taipumus vähätellä virheitänsä ja rikkomuksiansa. Ulkopuolinen valvova taho on siksi tarpeellinen. On itsepetosta uskoa siihen, että asia olisi toisin. Koulun toiminnan valvonta on siten paikallaan eli KOULUTARKASTAJAT TAKAISIN!

Tarkastajat, joiden koulutukseen sisällytettäisiin vankka paketti kouluviihtyvyys/koulukiusaamis-väkivalta –tunnistamisosaamista, voisivat nähdä paremmin ”metsän puilta.” Nimittäin on tyypillistä, että koulu usein yrittää rauhoitella huoltajia hokemalla, että jokainen kiusattua kohtaan suoritettu teko on ”yksittäistapaus” eli ”yksittäinen puu.” Näin kiusaamisen ydinolemukseen ja ydinmääritelmään kuuluvat toistuvuus, yhteisöllinen ja rakenteellinen luonne saadaan (tai ainakin yritetään saada) katoamaan.

Tarkoituksenmukainen ja riittävän tehokas valvonta myös kouluun organisaationa koulutarkastajineen ja koulupihojen valvontakameroineen voisi saada kouluväkivallankin kuivumaan todellisiin yksittäistapauksiin.

- Kirjoittaja on koulukiusatun äiti ja blogin pitkäaikainen lukija

* * * * *

Jos kirjoittaminen blogin aiheista kiinnostaa ja haluat kirjoituksesi julkaistavaksi Vastaiskussa, ota yhteyttä sähköpostilla nynny (at) netti (piste) fi.

Koulukiusatun äidin kirjoitus tuli tarpeeseen. Olin jo aikeissa laittaa blogin toistaiseksi tauolle. Hemmetin masennus on taas saanut kuristusotteen. Masennus aiheuttaa totaalisen lamaantumisen. Esimerkiksi sähköpostissa odottaa kuukauden vanhoja viestejä, joihin en ole vielä jaksanut vastata. En suosittele psyykkisten ongelmien hankkimista. Tajusivatko vanhempani minkä karhunpalveluksen tekivät, kun halusivat minulle hyvän koulutuksen ja lähettivät minut kouluun yhä uudestaan, vaikka tiesivät minun joutuvan siellä julman väkivallan ja kidutuksen kohteeksi?

* * * * *

Choose your weapon!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Tutkimus: Sadisteja on enemmän kuin tiedämmekään


MTV3: Uusi tutkimus väittää: Sadisteja on enemmän kuin tiedämmekään

Lehdistötiedote Psychological Science -sivustolla:

The researchers believe their findings have the potential to inform research and policy on domestic abuse, bullying, animal abuse, and cases of military and police brutality.

“It is such situations that sadistic individuals may exploit for personal pleasure,” says Buckels. “Denying the dark side of personality will not help when managing people in these contexts.”

Ihmisillä on paha taipumus kieltää pahuuden olemassaolo, varsinkin puhuttaessa lapsista. Kouluväkivallan vastustaminen ei voi enää perustua olettamukseen, että kaikilla maailman ihmisillä on samanlainen omatunto ja yhtä korkea moraali kuin hyvään uskovilla ihmisillä itsellään.

* * * * *

Kiitokset juttuvinkistä blogin lukijalle! Uutisvirtaa on mahdotonta seurata yksin. Tämäkin erittäin tärkeä uutinen olisi mennyt minulta ohi ilman lukijoiden apua.

Kiusatun vastaisku täytti viisi vuotta. Taistelu alkoi 12.12.2009.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Uusi sivusto: Paha Koulu


Paha Koulu

Pahakoulu ei ole kenenkään rahoittama pystyyn kuollut projekti eikä julkkisten naamakampanja. Sivuston takana on koulukiusattuja nuoria sekä heidän tukenaan aikuisia, jotka tietävät mistä puhuvat ja jotka ovat valmiita käyttämään voimiaan ja aikaansa, jotta asiat olisivat tulevaisuudessa paremmin.

* * * * *

Viranomaisrikollisuus

Poliisirikollisena

Lokakuun liike

Uuninpankkopoika Saku Timonen

* * * * *

Valopilkuilla on loppuseminaari 21.11.2014. Ilmoittautumisaika on jo umpeutunut, mutta mukaan ehkä vielä mahtuu. Kannattaa ainakin kysyä, jos seminaari kiinnostaa.

torstai 6. marraskuuta 2014

Sudenkuopat: kiusaamiskokemuksen subjektiivisuus ja kiusatun roolin omaksuminen


Inhimillisessä tekijässä lokakuun viimeisenä perjantaina keskusteltiin kiusaamisesta. Aina vaan uudestaan tämän aiheen ääreen kokoonnutaan ihmettelemään sen olomuotoja, syitä ja keinoja sen lopettamiselle. On hyvä, että kiusaamisesta puhutaan, mutta on äärimmäisen tärkeää huomioida, miten siitä puhutaan ja kenen intressejä kiusaamisen diskurssissa loppujen lopuksi ajetaan. Sanalla on valtaa. Ja hänellä, joka tätä sanavaltaa käyttää.

Onkin mielenkiintoista siirtyä tarkastelemaan kiusaamisesta tuotettua puhetta kriittisestä näkökulmasta ja huomioida kiusaamisen diskurssissa esiintyvät ”sudenkuopat”. Ne ovat käsitteitä ja käsityksiä, jotka pahemmassa tapauksessa kääntyvät kiusattua vastaan. Inhimillisen tekijän illassa huomioni kiinnittyi kahteen näistä: kiusaamiskokemuksen subjektiivisuus ja kiusatun roolin omaksuminen.

Ensimmäisen käsityksen käänteinen vaikutus voi salakavaluudessaan täysin yllättää kiusatun ja hänen tukenaan toimivat vanhemmat. Tosiasia on, että kiusattu parhaiten voi kertoa miltä tuntuu kiusaamisen kokeminen, joten kiusaamisen subjektiivisuuden toteaminen on merkityksellinen lähtökohta. Mutta jotain halpamaisen outoa voi tapahtua kun kokija sitten kertoo sen oman yksilöllisen ja persoonallisen kokemuksensa heille, jotka viran takia suorittavat, ehkä vastentahtoisesti, auttavan tahon roolia (opettajat, rehtori, kuraattori, koulupsykologi yms.). Mitä korostuneemmin aletaan painottaa kiusaamiskokemuksen subjektiivisuutta, sen helpommaksi tulee sen tosiasiallisen olemassaolon kyseenalaistaminen. Ja se mitä ei ole olemassa tosiasiallisesti, on korkeintaan olemassa kokijan pään sisällä. Paras interventio on silloin kiinnittää huomio kiusatun päänsisäiseen maailmaan ja pyrkiä säätämään hänen päätään, tavalla tai toisella.

Toinen käsitys eli se, että kiusattu omaksuu roolinsa, on yhtä salakavalan petollinen. Kiusatulla on kyllä oma asemansa ryhmässä. Sehän on osoitettu hänelle monella tavalla. On lapsia ja nuoria, jotka mukautuvat osoitettuun asemaan ja luovivat parhain päin eteenpäin tyytyen siihen, mitä on langennut kohtaloksi. On vaikea kuvitella, että kukaan tavoittelisi kiusatun asemaa. Siihen joudutaan, pakotetaan, alistetaan väkivallalla. Se on passiivinen asema eikä roolisuoritus. Mukautuminen asemaansa on ainoastaan selviytymisstrategia, kun vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. Tästä mukautumisesta on todella kaukana ajatus, että kiusattu omaksuisi roolinsa. Kiusattu jatkaa kiusatun asemassa olemista koska olosuhteet ympärillä eivät muutu. Ei omasta tahdosta tai tahtomattomuudesta. Kiusattu jatkaa osoitetussa asemassa olemista yhteisössä vaikka rimpuilisi kaikilla mahdollisilla keinoilla siitä pois. Kiusaamisen raadollisuus on sen ryhmäilmiön luonteessa. Joukkovoiman edessä kiusattu on yksin aivan voimaton.

Mutta. Kun subjektiivinen kokemus yhdistetään kiusatun roolin omaksumisen ajatukseen, saadaankin virka-auttajille suotuisa lopputulos: kiusattua on silloin oikeutettu tarkastelemaan vainoharhaisuuteen taipuvaisena, psykoosin rajamailla olevana yksilönä, jonka valittaminen kielii huomionhakuisuudesta, mikä taas on huonosta itsetunnosta johtuvaa. Epäsuorasti vihjaillen tämä käsitys tarjotaan kiusatulle ja hänen vanhemmilleen viran valta-aseman suomalla etulyöntiasemalla. Käsityksen kyseenalaistamisen koulu tulkitsee hyökkäykseksi ja kostotoimet voivat karusti yllättää kiusatun ja hänen vanhemmat.

Oman kokemukseni perusteella sanon, että se julmuus, joka voidaan osoittaa kiusatulle on määrältään ja laadultaan sellaista, ettei edes kutsuminen sitä väkivallaksi anna oikeaa kuvaa ilmiöstä. Tavoitehakuinen, säälimätön, systemaattinen ja julma ihmisen tuhoamiseen tähtäävä toiminta on olennaisesti rikos ihmisyyttä vastaan. Koulukiusaaminen on sitä.

(Kirjoittaja on koulukiusatun äiti ja blogin pitkäaikainen lukija)

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kouluväkivalta on kova pala purtavaksi


Kello on kaksi yöllä, kun aloitan tätä bloggausta. Katsoin Inhimillisen tekijän juuri äsken Yle Areenasta. Olen raivon vallassa. Minulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. 1. Kostan. Puran pahan oloni tavalla, johon olen tällä hetkellä valmis. Kohdistan kiusatun vastaiskun kouluun, jossa vietin kultaisen nuoruuteni väkivaltahelvetissä. 2. Puran pahan oloni kirjoittamalla bloggauksen.

* * * * *

Yle: Inhimillinen tekijä

Nuoren viha. Nuori poliitikko Eero Vainio eli yksinäisen lapsuuden kiusattuna, kirjailija Maria Peuraa vainosi opettaja. Anne Flinkkilän vieraana myös MLL:n auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki.

Ohjelma nosti tunteet pintaan. Taas. Niin käy melkein aina, kun joudun tekemisiin tämän aiheen kanssa. Inhimillinen tekijä oli hyvin koskettava. Haastateltavat kertoivat tarinaansa elävästi, tuoden esiin samoja ajatuksia ja tunteita, joita myös minä tunsin kouluaikoinani. Ja tunnen yhä. 22 ja puoli vuotta terapiointia ja psykiatrisia hoitoja, ja silti tunteet ryöpsähtivät pintaan yhtä voimakkaina kuin silloin ennen. Tuntuu kuin olisin takaisin yläasteella, väkivallan kohteena, sekoamisen partaalla. En tiedä, pystynkö hillitsemään itseäni maailman tappiin saakka. Olen joutunut venymään inhimillisen sietokykyni äärirajoille peruskoulun ensimmäisestä luokasta saakka, ja ensi vuonna täytän jo 40. Raja tulee vielä vastaan, mutta kuinka pian, en tiedä.

Julkinen keskustelu on muuttumassa. Ohjelmassa puhuttiin väkivallasta sen oikealla nimellä, väkivaltana. Sanoilla luodaan mielikuvia. Aikuisten on helppoa mitätöidä ja poislohduttaa kiusaamiseksi kutsuttua ilmiötä, mutta väkivalta on kovempi pala purtavaksi. Tatjana Pajamäki puhuu aiheesta hyvin, alkaen kohdasta 14:35.

Mutta. Keskustelu pysyy yhä varovaisena. Varotaan sanomasta mitään radikaalia, mitään oikeasti ratkaisevaa. Miellytetään opettajia ja koulu-uskovaisia, eikä uskalleta asettua uhrin puolelle. Ohjeeksi väkivallan uhrille annetaan yhä se sama, eli avun pyytäminen ja avun odottaminen. Kouluun pitää silti mennä.

* * * * *

Kello on viisi yöllä. En jaksa iskeä tänään. Raivo on jo hellittänyt. Eikä tämä kirjoittaminen oikein suju. Jään odottamaan seuraavaa purkausta. Kostan myöhemmin ja teen sen kovemmin kuin kukaan on ikinä tehnyt. Nyt olen väsymyksestä sekaisin. Haluan vain nukkumaan.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Haastattelu Yle Areenassa


A2 KOULUKIUSAAMIS-ILTA: NYNNYN TARINA

Koulukiusaamisen jäljet ovat pitkät. On paljon ihmisiä, jotka eivät missään tapauksessa pystyisi tulemaan televisiostudioon keskustelemaan kiusaamisesta. Blogisti Nynny Nyhverö on yksi heistä.

Sain kutsun A2 Koulukiusaamis-iltaan studiovieraaksi. Suora lähetys, oma naama koko kansan nähtävänä, muutama sekunti aikaa kakistaa sanottavat suusta. TV-studio olisi ollut liian kova paikka. Kieltäydyin. Erinäisten vaiheiden jälkeen toimittaja teki haastattelun puhelimitse. Haastattelun piti tulla ohjelman loppupuolella, mutta aika loppui kesken. Harmi. Haastattelu kuulostaa ihan onnistuneelta, vaikka keskittyykin vain kokemuksiini väkivallan uhrina, eikä käsittele ajatuksiani kouluväkivallan kitkemisestä.

Kooste ohjelmasta ja muuta materiaalia löytyy ohjelman sivuilta.

Tämä Koulukiusaamis-ilta oli parempi kuin edellinen. Mikäli muistatte edellisen. Mitä ihmettä ne sirkuslaiset siellä tekivät? Eksyneet väärään studioon? Parannusta tai ei, moni kertoi pettyneensä ohjelmaan. Minä mukaanlukien. Anti jäi kovin haaleaksi. Kouriintuntuvat ratkaisut puuttuivat. Eräs ohjelman katsonut kommentoi: ”Ei paljon sävähdyttänyt muutenkaan. Samaa lätinää kuin aina ennenkin. Kotikasvatus, me-henki, "sovitaan että nyt meillä on nollatoleranssi", otetaan koppi... Näkisi vaan!”

Ohjelmassa oli muutamia huippuhetkiä. Kaksi koulukriittistä pamflettia kirjoittanut opettaja Maarit Korhonen nosti kädet pystyyn ja kertoi todellisuudesta. Lisäksi yksi nuorista kertoi nähneensä, kuinka opettajat tekevät kaikkensa, mutta kiusaaminen vain jatkuu. Totuus sattui ja aiheutti useissa studiovieraissa paniikkireaktion. Korhosen sanoma hukkui idealistiseen, yltiöoptimistiseen huuteluun.

Toinen paniikkireaktioon hukkunut puheenvuoro tuli nuorelta, joka terävästi huomautti, että opettajatkin kiusaavat. Aihe on tabu. Siitä ei keskusteltu sen enempää.

* * * * *

Blogin lukija antaa ohjeita kouluväkivallan kitkemiseen:

Jos minä saisin vapaat kädet, niin korjaisin ongelmaa tuomalla järjestyksen takaisin kouluihin. Opettajille tulisi huomattavasti lisää keinoja ja velvollisuus käyttää niitä. Enää ei kävisi päinsä, että opettajalla on oikeus poistaa luokasta oppilas, joka jatkuvasti tökkii edellä istuvaa selkään. Opettajalla OLISI VELVOLLISUUS poistaa oppilas luokasta.

Samaten häiriköitä erotettaisiin koulusta. On totta, että se ei olisi eduksi kiusaajien ja häiriköiden tulevaisuutta ajatellen, mutta minun mallissani oikein toimivan oppilaan (ja koko yhteiskunnan tasolla: kansalaisen) etu ei saa koskaan kärsiä antisosiaalisesti toimivan ihmisen edun takia. Jos kiusaat tai häiriköit, kärsit siitä. Tulevaisuus pilalla? Tough! Olisit lopettanut kiusaamisen ajoissa!

* * * * *

Hemmetti. Taas väsähdys. Bloggaan useammin sitten kun oloni taas paranee.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Teemailta tulee


Kauan odotettu Ajankohtaisen kakkosen Koulukiusaamis-ilta tulee tänään. Lähetys alkaa iltayhdeksältä.

Ohjeita kiusatulle -sivulla on uusia ohjeita ja sivua on muutenkin muokattu. Toivottavasti sivu on nyt entistä parempi. (Edit 9.10.) Ääh. Ohjesivu on yhä yhtä sotkuinen kuin aiemmin.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Koulu kiusatuille


Feeniks-koulun perustaja Ylen haastattelussa:

– Suomalaisessa koulussa lapsille opetetaan, että heidän ei tarvitse ottaa vastuuta mistään. Sisällöt ja opetusmenetelmät ovat vanhentuneita; sellaisia, millä ei ole juurikaan tekemistä nuorten oman elämän kanssa. Oppilaat ovat kuin robotteja, jotka suorittavat koulua tunnista toiseen.

Bulimiaoppiminen. Ahmitaan pää täyteen nippelitietoa ja oksennetaan se koepaperille. Pää tyhjenee, ja sitten sama suoritetaan uudelleen.

Suomalaisen peruskoulun tärkeimpänä tehtävänä on toimia lasten pysäköintilaitoksena aikuisten työpäivän aikana. Sen lisäksi aivopesu vaatii aikaa. Siksi lapsia kaiketi pidetään laitoksessa yhdeksän vuotta.

– Meillä oli oppilas, joka suoritti osan kasiluokasta ja koko ysiluokan kahdessa kuukaudessa.

Ajankohtainen kakkonen kysyi lähetyksessään 23.9.2014, tarvitsevatko koulukiusatut oman koulun. Jutussa haastateltiin Feeniks-koulun perustajaa Marko Koskista ja koulukiusattujen koulua suunnittelevaa Markku Tikkaa. Ohjelman voi katsoa Yle Areenasta rajoitetun ajan. Juttu alkaa kohdasta 32:30 ja Tikan haastattelu kohdasta 36:33. Miehet puhuvat täyttä asiaa.

Toivotaan, että Tikka saa koulunsa perustettua. Se antaisi kouluväkivallan uhreille uuden mahdollisuuden helvetistä poispääsyyn.

Ohjesivun ensimmäinen ohje, ”Älä mene kouluun”, saa kannattajia. Markku Tikka vaatii lasten ottamista pois väkivaltaisesta ympäristöstä. Samaa esitti psykiatri Juha Lehti aiemmin kesällä.

Jutussa toimittaja käytti heikko-sanaa puhuessaan kouluväkivallan uhreista. En pidä kyseisen sanan käytöstä tuossa yhteydessä. Minun on pitänyt jo useamman vuoden ajan kirjoittaa aiheesta, ja ehkä kirjoitan siitä vielä joskus.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Psykiatria kaaoksessa


Psykiatrisen hoidon tila ahdistaa mielenterveyskuntoutujia Turussa

Turun Mielenterveysyhdistyksen mukaan juuri pysyvän lääkärisuhteen puute on suurin varsinaista hoitoa koskeva ongelma. Jarmo Pulli itse on tilanteessa, jossa hänen lääkärinsä on jälleen vaihtumassa. Hän laskee, että kyseessä on kolmastoista tai neljästoista kerta kolmen vuoden sisällä.

– Tilalle tulee uusi lääkäri, jolle saa ajan sitten, jos joskus saa.

Turun kaupungin psykiatria on kaaoksessa. Ylilääkärin kommentti tilanteesta kummastuttaa: ”Jotkin katkerat kommentit liittyvät käsittääkseni lähinnä yksittäistapauksiin. On ikävää, että koko toiminta on joidenkin silmissä leimautunut näiden tapausten kautta. Kokonaisuutena tämä toiminta on ihan normaalilla tasolla, Heikkilä kertoo.” Niin, onko heitteillejättö normaali taso ? Kyseessä ei ole vain muutama yksittäistapaus. Samankaltaisia tarinoita kuulee jatkuvasti muilta turkulaisilta mielenterveyspalvelujen käyttäjiltä. Eikä siinä vielä kaikki, niinkuin ostoskanavalla sanotaan. Lääkärien joukkoon mahtuu sekä ammattitaidottomia pölvästejä, että huonosti suomea osaavia ulkomaalaisia, jotka eivät ymmärrä potilaiden puhetta.

”Itsemurhayrityksiä ei oteta vakavasti” – turkulaisnaista pompoteltiin vuosikymmen tehottomissa hoidoissa

– Psykiatrini sanoi, että nykyinen diagnoosi olisi ollut oikea jo vuonna 2007, mutta silloin ehdottomasti kiellettiin, että minulla voisi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Keskimäärin oikeaa diagnoosia saa odottaa 8 vuotta. Kymmenen vuoden aikana olen syönyt ainakin 33 eri lääkettä. Myös sellaisia, jotka eivät todellakaan sovi sairauteeni.

Lindros uskoo, että oikean diagnoosin ja hoidon saaminen kesti, koska hoitojaksot olivat lyhyitä. Lääkärit ja hoitopaikat vaihtuivat. Terapiaa sai vaatimalla vaatia. Kesti pitkään, että joku otti potilaan vakavasti.

– Itsemurhayritys ei takaa hoitoa. Päivystävälle psykiatrille ei riitä se, että sanoo haluavansa tappaa itsensä tai yrittää sitä. Pitää vielä kyetä perustelemaan, miksi juuri minä tarvitsen hoitoa. Suurin osa yksinäisistä potilaista jää ilman hoitoa, koska ei kykene vaatimaan sitä.

Lindros kertoo taistelustaan fyysisen sairauden kanssa:

– Lääkäri sanoi, että kipuni ovat heijastuksia ahdistuksestani. Minut siirrettiin Tyksin psykiatriselle osastolle, missä kipulääkkeeni lopetettiin, koska käypähoitosuosituksen mukaan epävakaasta persoonallisuudesta kärsivälle ei saa antaa opiaatteja. Siirron tarkoitus oli opettaa minut elämään kipujen kanssa.

Endometrioosin aiheuttamien kipujen hoitaminen jäi toiselle sijalle mielenterveysongelmien vuoksi, vaikka Lindrosia oli hoidettu aiemmin endometrioosin vuoksi. Seuraavana vuonna hän meni sairauden vuoksi leikkaukseen.

- -

– Psyykkisesti sairas ihminen leimataan niin, että kaikki muutkin sairaudet johtuvat hänen mielestään.

* * * * *

Mainitsin keväällä aivan uskomattomasta tapahtumasta. Koko naissukupuolta syvästi halveksinut Hardcore-ATM Nynny Nyhverö löysi tyty-yden. Puoli vuotta on kulunut ja parisuhde voi hyvin. Psykiatrini sanoi, että parisuhteen tuoma muutos näkyy minussa. Viha on selvästi laantunut.

Feministit, haistakaa paska ! Naisettomuuteen kuolee. Päinvastaisista väitteistä huolimatta, suhde Naisen kanssa tekee hyvää vihaiselle miehelle.

Aloitin loppukesästä säännölliset käynnit EMDR-terapiassa. Terapian mahdollisti Turun kaupungin psykiatrian myönteinen ostopalvelupäätös, jonka allekirjoittajana on ylilääkäri Heikkilä. Kiitos siitä. Terapian mahdollisia tuloksia saadaan odottaa. Jos tuloksia edes tulee. Suhtaudun hoitoon skeptisesti. Jotain hoidossa silti tapahtuu. Terapiaistunnon jälkeen olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu, ja väsymys tuntuu vielä seuraavana päivänä.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Tutkimus: Koulukiusaaja on hierarkian huipulla


Turun yliopisto pukkaa ulos uusia tutkimustuloksia. Opettaja-lehti uutisoi:

Hierarkkisuus suosii kiusaajia

Koulukiusaajilla on usein korkea sosiaalinen status. Heidän nauttimansa suosio syö asiaan puuttumisen tehoa: esimerkiksi Kiva koulu -ohjelma tehosi parhaiten niihin koulukiusaajiin, joiden sosiaalinen status oli keskitasoa heikompi. Jos kiusaaminen on sosiaalisesti palkitsevaa, kiusaaja ei ole motivoitunut muuttamaan käytöstään. Kiusaajan sosiaalisen aseman merkitystä lisää se, että kiusaamista sivusta seuraavat oppilaat puuttuvat siihen sitä epätodennäköisemmin, mitä suositumpi kiusaaja on.

Tutkimuksen tiivistelmä ja latauslinkki Turun yliopiston sivuilla: School Bullies’ Quest for Power: Implications for Group Dynamics and Intervention

tiistai 13. toukokuuta 2014

Blogi jää kesätauolle / Traumojen kaivelu alkaa syksyllä


”Jos haluat tietää mistä jossain ideologiassa on kyse, tutustu sen uhreihin.”

Elämäntilanteeni on muuttunut radikaalisti. Taidan sittenkin pelastua äärimmäisen kurjalta tulevaisuudelta. Samalla uusi tilanne paljasti karmean totuuden. Feministien sota poikia vastaan on vaurioittanut psyykettäni. Uskomatonta kuinka sekaisin ja lukkoon pienen kiltin nynnypojan seksuaalisuus on voinut mennä. Tai eihän se uskomatonta ole. Mielipuolinen syyllistäminen ja suoranainen viha poikia kohtaan tuhoaa kohteensa, ihan oikeasti.

Turun psykiatrinen erikoissairaanhoito yllätti myönteisellä ostopalvelupäätöksellä. Ensimmäinen käynti EMDR-terapiassa on nyt takana. Traumojen käsittely ja feminismin aiheuttamien tuhojen korjaaminen aloitetaan vasta syksyllä terapeutin kesäloman jälkeen.

Olen väsynyt. Blogi jää kesätauolle ja jatkaa elokuun loppupuolella. Se on morjes !

torstai 8. toukokuuta 2014

Tutkimus: Koulukiusaaminen vaikuttaa elämään vielä viisikymppisenä


Helsingin Sanomat: Koulukiusaamisen seurauksia tutkittiin 40 vuotta – tulokset murheelliset

Neljän vuosikymmenen aikana seurattiin noin 8 000 koehenkilön elämää. Erityisesti kiinnostivat seurattavien terveys, sosioekonominen asema ja sosiaalinen hyvinvointi. Tutkimukseen osallistuneiden kehitystä ja hyinvointia kartoitettiin kolmessa vaiheessa: 23-, 45- ja 50-vuotiaina.

Lapsena kiusatuilla oli 50-vuotiaana heikompi terveys kuin ei-kiusatuilla.

Heillä oli myös enemmän ahdistusta ja masennusta. Heidän koulutuksena oli alhaisempi ja heidän muistinsa toimi heikommin kognitiivisissa testeissä.

Lapsena kiusatuilla oli myös harvemmin elämänkumppani 50-vuotiaana.

Tutkimuksesta uutisoi laajemmin Examiner.com: The psychological toll of childhood bullying can persist for decades or lifetime